Miten arvostaa ihan tavallista miestä ja suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ap tilanteessa on myös yksi suurimmista syistä avioeroille. Eli suhde arkipäivistyy ja sitten ei tunnu enää miltään. Ja toisen alkaa näkemään ja pitämään vähemmän tärkeänä kun ei osaa arvostaa arki elämää. No.1 kirjoitti hyvin, että pienen kiertotien kautta voisit huomata nyt eläväsi unelma elämää, mutta et vain huomaa sitä. Kaipaat huippukohtia elämään eikä siinä mitään väärää ole. Ehkä shampanjapullo silloin tällöin tai lomamatka voisi piristää arkea?

Ollaan lomillakin käyty, mutta niihin joudun aina ylipuhumaan puolison. Lomista jää aina se olo, että hän on tehnyt mulle ison palveluksen ja on helpottunut, kun palataan tavanomaiseen arkeen.

Tykkään ostaa viiniä ja jopa sen shampanjankin joskus, ja nautin niistä kyllä. Mutta tuollainen asia ei meillä saa aikaan sellaista "hei, pysäytetään arki hetkeksi ja nautitaan hetki yhdessä tästä"-tilannetta. En oikein osaa kuvailla, mutta ehkä tunnistatte mitä tarkoitan. Kun näen tätä muilla pareilla, niin koen aina kaipuuta ja kateutta. Mutta onhan hyvä shampanja hyvää shampanjaa yksinkin juotuna, enkä aio elämääni itse kurjistaa. Ehkä eniten yritän välttää minkäänlaista marttyroitumista turhan takia. Kun eihän multa puutu oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vähän sitä romantiikkaa.

ap

Pitääkö siinä "pysäytetään arki hetkeksi" -tilanteessa välttämättä olla jotain ylimääräistä rompetta? Mun mielestä parhaat hetket tapahtuu arjen rakosissa. Meillä on usein tapailla halailla kauppakeskuksen liukuportaissa, kun ollaan menossa ihan vaan ruokakauppaan. Jotenkin se tuntuu romanttisemmalta kuin kahdenkeskeinen ravintolailta, koska kauppareissu on perusarkea, mutta siihen on kuitenkin saatu vähän romantiikkaa tungettua. Tylsä kauppareissu, jossa vaan metsästetään täytettä jääkaappiin, muuttuu romanttiseksi hetkeksi, jossa mä muistan, miten ihana ja rakas mies mulla on.

Mutta ap:n ongelma taitaa nimenomaan olla se, että näitä romanttisia halailuja kauppakeskuksen liukuportaissa ei tapahdu.

Miksi tässä ketjussa oletetaan koko ajan, että ap:n suhteessa on paljon romantiikkaa ja huomioimista, vaikka hän nimenomaan sanoi, etä sellaista se ole? Ihan kuin ette osaisi sisäistää lukemaanne. En usko, että ap kirjoittaisi tänne ja valittaisi asiasta, jos hänen arkensa olisi täynnä ihanaa huomioimista, romanttisia hetkiä ja merkityksellinen tunne yhteenkuuluvuudesta.

Minä kysyin aloittajalta miten ne arjen pienet teot? Jääkö ne kokonaan huomaamatta, kun hän kaipaa jotakin muuta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että ap tilanteessa on myös yksi suurimmista syistä avioeroille. Eli suhde arkipäivistyy ja sitten ei tunnu enää miltään. Ja toisen alkaa näkemään ja pitämään vähemmän tärkeänä kun ei osaa arvostaa arki elämää. No.1 kirjoitti hyvin, että pienen kiertotien kautta voisit huomata nyt eläväsi unelma elämää, mutta et vain huomaa sitä. Kaipaat huippukohtia elämään eikä siinä mitään väärää ole. Ehkä shampanjapullo silloin tällöin tai lomamatka voisi piristää arkea?

Ollaan lomillakin käyty, mutta niihin joudun aina ylipuhumaan puolison. Lomista jää aina se olo, että hän on tehnyt mulle ison palveluksen ja on helpottunut, kun palataan tavanomaiseen arkeen.

Tykkään ostaa viiniä ja jopa sen shampanjankin joskus, ja nautin niistä kyllä. Mutta tuollainen asia ei meillä saa aikaan sellaista "hei, pysäytetään arki hetkeksi ja nautitaan hetki yhdessä tästä"-tilannetta. En oikein osaa kuvailla, mutta ehkä tunnistatte mitä tarkoitan. Kun näen tätä muilla pareilla, niin koen aina kaipuuta ja kateutta. Mutta onhan hyvä shampanja hyvää shampanjaa yksinkin juotuna, enkä aio elämääni itse kurjistaa. Ehkä eniten yritän välttää minkäänlaista marttyroitumista turhan takia. Kun eihän multa puutu oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vähän sitä romantiikkaa.

ap

Pitääkö siinä "pysäytetään arki hetkeksi" -tilanteessa välttämättä olla jotain ylimääräistä rompetta? Mun mielestä parhaat hetket tapahtuu arjen rakosissa. Meillä on usein tapailla halailla kauppakeskuksen liukuportaissa, kun ollaan menossa ihan vaan ruokakauppaan. Jotenkin se tuntuu romanttisemmalta kuin kahdenkeskeinen ravintolailta, koska kauppareissu on perusarkea, mutta siihen on kuitenkin saatu vähän romantiikkaa tungettua. Tylsä kauppareissu, jossa vaan metsästetään täytettä jääkaappiin, muuttuu romanttiseksi hetkeksi, jossa mä muistan, miten ihana ja rakas mies mulla on.

Tämä kävisi mulle oikein hyvin. Mulle on kuitenkin ollut aika mahdoton tehtävä kommunikoida tuota miehelleni, jolta sitä spontaaniutta ei löydy ja tuollainen on jo paljon abstraktimpi asia selittää, kuin toive kukkakimpusta. En usko, että se kauppareissu on miehelleni tylsä, vaikka siinä ei niitä halauksia olekaan. Hän todennäköisesti näkee sen arvokkaana asiana, että yhdessä täytettiin se jääkaappi ilman halauksia ja häntä turhauttaa, että minä en koe samoin vaan vaadin jotain ylimääräistä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tajusi vasta isän kuoltua miten isä ei oikein koskaan halunnut tehdä mitään, huomioida äitiä erityisesti tai ilahduttaa. Yhdessä elettiin ja oltiin risusavotalla ja kasvatettiin lapsia mutta tunnepuolella ei ollut minkäänlaista liikehdintää vaikka äiti yrittikin.

Voisiko naiset joskus yrittää ymmärtää sitä, että ehkä iso osa miehistä ei tarvi mitään ihmeempiä elämäänsä tunnepuolelta ja nauttivat elämästä aivan eri tavoin, ajattelematta ja analysoimatta liikaa, hakkaamalla halkoja, korjaamalla autoa, tai rakentamalla kesäkeittiötä emännälle, eikä koko ajan pälättämällä ja keskustelemalla asioita puhki.

Miksi naisten näkemys parisuhteesta, ihmisluonteesta tai elämän tärkeistä asioista on tärkeämpi tai oikeampi kuin miesten? Miksi tässä koko ajan yritetään muuttaa tai parantaa miehiä?

Entä jos alettaisiinkin keskustella siitä, että voitaisiinkohan naisten käytökselle jotain, että alkaisivat tekemään enemmän käytännön asioita, höpöttäisivät vähemmän, ja osoittaisivat vähemmän tunteita arkipäivässä? Ja puhuisivat vain kuin olisi oikeasti asiaa, ja puhuisivat suoraan kun puhuvat. Eivätkä nipottaisi joka asiasta tai puhuisi selän takana pahaa. Saataisiinko silloin helpompia ja toimivampia parisuhteita, arkipäivää ja elämää kaikille?

Voisiko joku kertoa minulle että jos 50% ihmisistä käyttäytyy pääsääntöisesti tavalla x ja 50% tavalla y, niin miksi ihmeessä on nyt päätetty että se tapa x on vain oikein ja edustaa sitä oikeata ihmisyyttä?

Ehkä se poikkeama ja korjattava käytös onkin naisissa? Voisiko mitenkään ajatella näin?

Tuossa varmaan pitäisi löytää se kuuluisa keskitie. Sinäkin vaan haukuit suoraan kaikki naisten toiveet ja teot turhaksi hömpötykseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.

Siitä vaan toteuttamaan unelmia.

Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa

Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.

Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.

Tässä ei ole puhuttu mistään teiniromantiikasta, vaan arjen romantiikasta aikuisten välillä. Mukavaa, että naisellasi ja sinulla synkkaa. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja minä saan suhteesta enemmän energiaa, kun mies hemmottelee minua silloin tällöin. Luonnollisesti teen samoin hänelle, ja suhteemme toimii erinomaisesti!

Mitä se romantiikka aikuisten välillä on?

Surullista, että jonkun täytyy tätä edes kysyä... Jätän vastaamatta. Vastaan mitä tahansa, niin sen saa varmasti jotenkin väännettyä teiniromantiikaksi :D

Hih hih

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tajusi vasta isän kuoltua miten isä ei oikein koskaan halunnut tehdä mitään, huomioida äitiä erityisesti tai ilahduttaa. Yhdessä elettiin ja oltiin risusavotalla ja kasvatettiin lapsia mutta tunnepuolella ei ollut minkäänlaista liikehdintää vaikka äiti yrittikin.

Voisiko naiset joskus yrittää ymmärtää sitä, että ehkä iso osa miehistä ei tarvi mitään ihmeempiä elämäänsä tunnepuolelta ja nauttivat elämästä aivan eri tavoin, ajattelematta ja analysoimatta liikaa, hakkaamalla halkoja, korjaamalla autoa, tai rakentamalla kesäkeittiötä emännälle, eikä koko ajan pälättämällä ja keskustelemalla asioita puhki.

Miksi naisten näkemys parisuhteesta, ihmisluonteesta tai elämän tärkeistä asioista on tärkeämpi tai oikeampi kuin miesten? Miksi tässä koko ajan yritetään muuttaa tai parantaa miehiä?

Entä jos alettaisiinkin keskustella siitä, että voitaisiinkohan naisten käytökselle jotain, että alkaisivat tekemään enemmän käytännön asioita, höpöttäisivät vähemmän, ja osoittaisivat vähemmän tunteita arkipäivässä? Ja puhuisivat vain kuin olisi oikeasti asiaa, ja puhuisivat suoraan kun puhuvat. Eivätkä nipottaisi joka asiasta tai puhuisi selän takana pahaa. Saataisiinko silloin helpompia ja toimivampia parisuhteita, arkipäivää ja elämää kaikille?

Voisiko joku kertoa minulle että jos 50% ihmisistä käyttäytyy pääsääntöisesti tavalla x ja 50% tavalla y, niin miksi ihmeessä on nyt päätetty että se tapa x on vain oikein ja edustaa sitä oikeata ihmisyyttä?

Ehkä se poikkeama ja korjattava käytös onkin naisissa? Voisiko mitenkään ajatella näin?

Niin, sehän on mahdollista, että halutaan suhteelta täysin eri asioita. Silloin ehkä olisi viisainta miettiä, kannattaako olla yhdessä ollenkaan. Jos naisen mielestä se miehen toivoma suhdemuoto ei tunnu parisuhteelta, niin miksi naisenkaan pitäisi siihen mukautua? Ei miehenkään ole pakko keskustella kumppanin kanssa mistään, olla romanttinen tai tehdä mitään yhdessä - ei hänenkään siis tarvitse muuttua. Mutta ratkaisu ei ole silloin se, että kaksi yhteensopimatonta sinnittelevät väkisin yhdessä, vaan eroavat ja etsivät sellaisen kumppanin, jonka kanssa toiveet kohtaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tajusi vasta isän kuoltua miten isä ei oikein koskaan halunnut tehdä mitään, huomioida äitiä erityisesti tai ilahduttaa. Yhdessä elettiin ja oltiin risusavotalla ja kasvatettiin lapsia mutta tunnepuolella ei ollut minkäänlaista liikehdintää vaikka äiti yrittikin.

Voisiko naiset joskus yrittää ymmärtää sitä, että ehkä iso osa miehistä ei tarvi mitään ihmeempiä elämäänsä tunnepuolelta ja nauttivat elämästä aivan eri tavoin, ajattelematta ja analysoimatta liikaa, hakkaamalla halkoja, korjaamalla autoa, tai rakentamalla kesäkeittiötä emännälle, eikä koko ajan pälättämällä ja keskustelemalla asioita puhki.

Miksi naisten näkemys parisuhteesta, ihmisluonteesta tai elämän tärkeistä asioista on tärkeämpi tai oikeampi kuin miesten? Miksi tässä koko ajan yritetään muuttaa tai parantaa miehiä?

Entä jos alettaisiinkin keskustella siitä, että voitaisiinkohan naisten käytökselle jotain, että alkaisivat tekemään enemmän käytännön asioita, höpöttäisivät vähemmän, ja osoittaisivat vähemmän tunteita arkipäivässä? Ja puhuisivat vain kuin olisi oikeasti asiaa, ja puhuisivat suoraan kun puhuvat. Eivätkä nipottaisi joka asiasta tai puhuisi selän takana pahaa. Saataisiinko silloin helpompia ja toimivampia parisuhteita, arkipäivää ja elämää kaikille?

Voisiko joku kertoa minulle että jos 50% ihmisistä käyttäytyy pääsääntöisesti tavalla x ja 50% tavalla y, niin miksi ihmeessä on nyt päätetty että se tapa x on vain oikein ja edustaa sitä oikeata ihmisyyttä?

Ehkä se poikkeama ja korjattava käytös onkin naisissa? Voisiko mitenkään ajatella näin?

Eihän tässä tarvitse korjata ketään. Jokainen olkoon juuri sellainen kuin on. Mutta pitää tajuta että jos on ihan erilainen ihminen kuin mitä se oma kumppani kaipaa niin ei se kumppani silloin ole siinä suhteessa onnellinen. Joten kannattaako siinä liitossa olla jos ei ole onnellinen? Se on kuitenkin suhteessa olen perusajatus että se tekisi ihmisen onnellisemmaksi kuin jos hän ei olisi suhteessa.

Parisuhde alkaa kuulostamaan koko aika työltä, jossa pitää koko aikaa olla työstämässä jotakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tajusi vasta isän kuoltua miten isä ei oikein koskaan halunnut tehdä mitään, huomioida äitiä erityisesti tai ilahduttaa. Yhdessä elettiin ja oltiin risusavotalla ja kasvatettiin lapsia mutta tunnepuolella ei ollut minkäänlaista liikehdintää vaikka äiti yrittikin.

Voisiko naiset joskus yrittää ymmärtää sitä, että ehkä iso osa miehistä ei tarvi mitään ihmeempiä elämäänsä tunnepuolelta ja nauttivat elämästä aivan eri tavoin, ajattelematta ja analysoimatta liikaa, hakkaamalla halkoja, korjaamalla autoa, tai rakentamalla kesäkeittiötä emännälle, eikä koko ajan pälättämällä ja keskustelemalla asioita puhki.

Miksi naisten näkemys parisuhteesta, ihmisluonteesta tai elämän tärkeistä asioista on tärkeämpi tai oikeampi kuin miesten? Miksi tässä koko ajan yritetään muuttaa tai parantaa miehiä?

Entä jos alettaisiinkin keskustella siitä, että voitaisiinkohan naisten käytökselle jotain, että alkaisivat tekemään enemmän käytännön asioita, höpöttäisivät vähemmän, ja osoittaisivat vähemmän tunteita arkipäivässä? Ja puhuisivat vain kuin olisi oikeasti asiaa, ja puhuisivat suoraan kun puhuvat. Eivätkä nipottaisi joka asiasta tai puhuisi selän takana pahaa. Saataisiinko silloin helpompia ja toimivampia parisuhteita, arkipäivää ja elämää kaikille?

Voisiko joku kertoa minulle että jos 50% ihmisistä käyttäytyy pääsääntöisesti tavalla x ja 50% tavalla y, niin miksi ihmeessä on nyt päätetty että se tapa x on vain oikein ja edustaa sitä oikeata ihmisyyttä?

Ehkä se poikkeama ja korjattava käytös onkin naisissa? Voisiko mitenkään ajatella näin?

Tässä taitaa olla hyvä kuvaus mieheni ajatusmaailmasta. Olen nyt yrittänyt tätä mielenmaisemaa kunnioittaa ja myötäelää ja sopeutua yli 20 vuotta.  Mutta se ei ole ollut mulle ihan ilmaista ja olen aidosti itsekin yllättynyt, miten vaikeaa ja turhauttavaa se on ollut. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tajusi vasta isän kuoltua miten isä ei oikein koskaan halunnut tehdä mitään, huomioida äitiä erityisesti tai ilahduttaa. Yhdessä elettiin ja oltiin risusavotalla ja kasvatettiin lapsia mutta tunnepuolella ei ollut minkäänlaista liikehdintää vaikka äiti yrittikin.

Voisiko naiset joskus yrittää ymmärtää sitä, että ehkä iso osa miehistä ei tarvi mitään ihmeempiä elämäänsä tunnepuolelta ja nauttivat elämästä aivan eri tavoin, ajattelematta ja analysoimatta liikaa, hakkaamalla halkoja, korjaamalla autoa, tai rakentamalla kesäkeittiötä emännälle, eikä koko ajan pälättämällä ja keskustelemalla asioita puhki.

Miksi naisten näkemys parisuhteesta, ihmisluonteesta tai elämän tärkeistä asioista on tärkeämpi tai oikeampi kuin miesten? Miksi tässä koko ajan yritetään muuttaa tai parantaa miehiä?

Entä jos alettaisiinkin keskustella siitä, että voitaisiinkohan naisten käytökselle jotain, että alkaisivat tekemään enemmän käytännön asioita, höpöttäisivät vähemmän, ja osoittaisivat vähemmän tunteita arkipäivässä? Ja puhuisivat vain kuin olisi oikeasti asiaa, ja puhuisivat suoraan kun puhuvat. Eivätkä nipottaisi joka asiasta tai puhuisi selän takana pahaa. Saataisiinko silloin helpompia ja toimivampia parisuhteita, arkipäivää ja elämää kaikille?

Voisiko joku kertoa minulle että jos 50% ihmisistä käyttäytyy pääsääntöisesti tavalla x ja 50% tavalla y, niin miksi ihmeessä on nyt päätetty että se tapa x on vain oikein ja edustaa sitä oikeata ihmisyyttä?

Ehkä se poikkeama ja korjattava käytös onkin naisissa? Voisiko mitenkään ajatella näin?

Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde alkaa kuulostamaan koko aika työltä, jossa pitää koko aikaa olla työstämässä jotakin. 

Katsos kun sitä kumppaniaan aidosti rakastaa niin se hänen huomioimisensa ei tunnu lainkaan työltä vaan siitä saa itsekin iloa. Ihan samoin kun vaikka vanhempi ostaa lapselleen joululahjan niin on suurin palkinto nähdä se lapsen ilo siitä lahjasta.

Vierailija kirjoitti:

En usko, että se kauppareissu on miehelleni tylsä, vaikka siinä ei niitä halauksia olekaan. Hän todennäköisesti näkee sen arvokkaana asiana, että yhdessä täytettiin se jääkaappi ilman halauksia ja häntä turhauttaa, että minä en koe samoin vaan vaadin jotain ylimääräistä.

ap

Alat olla matkalla ymmärrystä kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.

Siitä vaan toteuttamaan unelmia.

Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa

Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.

Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.

Uskon, että näin miehenikin ajattelee. Hän haluaisi naisen, joka ei kaipaa niitä kukkia tai treffejä ja kokee antavansa varmasti todella paljon mulle sen arjen muodossa ja on turhautunut, jos ilmaisen kaipaavani sen lisäksi jotain muuta. Enkä siksi enää ole innokas ottamaan asiaa puheeksi, sillä se tuottaa vain turhautumista meissä molemmissa. En vain saa tätä lapsellisuutta kunnolla itsessäni tapettua, vaikka olen yrittänyt. Tai ehkä tuntuu, että jos saan se hengiltä niin siinä kuolee minusta jotain muutakin samalla.

ap

Vieläkö 2023 ihmetellään miesten ja naisten eroja ajattelussa ja hormonitoiminnoissa? Tämä transkeskustelu/woke on näköjään sekoittanut ihmisten päät luulemaan, että miehet ja naiset on samanlaisia. Eivät ole. Odotatte miehiltänne asioita, joita voisi odottaa toiselta naiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini tajusi vasta isän kuoltua miten isä ei oikein koskaan halunnut tehdä mitään, huomioida äitiä erityisesti tai ilahduttaa. Yhdessä elettiin ja oltiin risusavotalla ja kasvatettiin lapsia mutta tunnepuolella ei ollut minkäänlaista liikehdintää vaikka äiti yrittikin.

Voisiko naiset joskus yrittää ymmärtää sitä, että ehkä iso osa miehistä ei tarvi mitään ihmeempiä elämäänsä tunnepuolelta ja nauttivat elämästä aivan eri tavoin, ajattelematta ja analysoimatta liikaa, hakkaamalla halkoja, korjaamalla autoa, tai rakentamalla kesäkeittiötä emännälle, eikä koko ajan pälättämällä ja keskustelemalla asioita puhki.

Miksi naisten näkemys parisuhteesta, ihmisluonteesta tai elämän tärkeistä asioista on tärkeämpi tai oikeampi kuin miesten? Miksi tässä koko ajan yritetään muuttaa tai parantaa miehiä?

Entä jos alettaisiinkin keskustella siitä, että voitaisiinkohan naisten käytökselle jotain, että alkaisivat tekemään enemmän käytännön asioita, höpöttäisivät vähemmän, ja osoittaisivat vähemmän tunteita arkipäivässä? Ja puhuisivat vain kuin olisi oikeasti asiaa, ja puhuisivat suoraan kun puhuvat. Eivätkä nipottaisi joka asiasta tai puhuisi selän takana pahaa. Saataisiinko silloin helpompia ja toimivampia parisuhteita, arkipäivää ja elämää kaikille?

Voisiko joku kertoa minulle että jos 50% ihmisistä käyttäytyy pääsääntöisesti tavalla x ja 50% tavalla y, niin miksi ihmeessä on nyt päätetty että se tapa x on vain oikein ja edustaa sitä oikeata ihmisyyttä?

Ehkä se poikkeama ja korjattava käytös onkin naisissa? Voisiko mitenkään ajatella näin?

Tässä taitaa olla hyvä kuvaus mieheni ajatusmaailmasta. Olen nyt yrittänyt tätä mielenmaisemaa kunnioittaa ja myötäelää ja sopeutua yli 20 vuotta.  Mutta se ei ole ollut mulle ihan ilmaista ja olen aidosti itsekin yllättynyt, miten vaikeaa ja turhauttavaa se on ollut. 

ap

Näköjään tällaisia miehiä on vaikka tuon lukeminen onkin aika karua. Hankala nähdä mitä keskivertonainen tuollaisesta liitosta saisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.

Siitä vaan toteuttamaan unelmia.

En varmaan osannut itseäni ilmaista tarpeeksi aloitusviestissäni, mutta sitä ristiriitaa yritin kuvailla, että tajuan tässä olevan paljon hyvää, mutta haluaisi edes hieman sitä romantiikkaakin elämäänsä. Ja tulee nimenomaan lapsellinen olo tästä toiveesta, kun kypsänä aikuisena sitä pitäisi osata arvostaa hyvää tasaista arkea enemmän kuin mitään muuta.  Ja omassa päässäni moitin itseäni en ehkä samoin sanoin, mutta samaan tyyliin kuin sinäkin kirjoitit viestissäsi, mutta se ei oikein tunnu auttavan asiaa. 

ap

Lopeta jaarittelu ja sano sille äijällesi käsi pilin ympäri puristettuna, että haluat häneltä romantiikkaa.

Ja jos ei äijällä ole käsitteet hallussa, ojennat hänelle sanakirjan, päästät irti pilistä ja muutat omaan huoneeseen nukkumaan, kunnes romantiikkaa on.

Miehille pitää suraan ja simppelisti kertoa, mitä niiltä haluaa. Ei ole vaikeaa kun lopettaa turhan vatvomisen.

Siis avio- tai avoliitto ei ole mikään vankila. Se vain kahden ihmisen välinen tilapäinen sopimus. Jos siinä ei ole hyvä olla niin sen voi lopettaa ja lähteä pois. Siihen ei liity mitään seuraamuksia tai vastuuta sopimuksen rikkomisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.

Siitä vaan toteuttamaan unelmia.

Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa

Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.

Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.

Uskon, että näin miehenikin ajattelee. Hän haluaisi naisen, joka ei kaipaa niitä kukkia tai treffejä ja kokee antavansa varmasti todella paljon mulle sen arjen muodossa ja on turhautunut, jos ilmaisen kaipaavani sen lisäksi jotain muuta. Enkä siksi enää ole innokas ottamaan asiaa puheeksi, sillä se tuottaa vain turhautumista meissä molemmissa. En vain saa tätä lapsellisuutta kunnolla itsessäni tapettua, vaikka olen yrittänyt. Tai ehkä tuntuu, että jos saan se hengiltä niin siinä kuolee minusta jotain muutakin samalla.

ap

Vieläkö 2023 ihmetellään miesten ja naisten eroja ajattelussa ja hormonitoiminnoissa? Tämä transkeskustelu/woke on näköjään sekoittanut ihmisten päät luulemaan, että miehet ja naiset on samanlaisia. Eivät ole. Odotatte miehiltänne asioita, joita voisi odottaa toiselta naiselta.

Ei kai kukaan ihmettele sitä että ajatellaan eri tavalla. Vaan sitä että se eri tavalla ajattelu näköjään estää osalla miehistä täysin sen että voisi ymmärtää sitä eri tavalla ajattelevaa kumppaniaan tai että hän kykenisi tekemään mitään sellaista joka ei ole täysin hänen omien toiveidensa mukaista.

Kyllähän sekä naisen että miehenkin pitää pystyä mukautumaan vanhempana siihen että ei se lapsi ajattele kuten se aikuinen. Ja vanhemmuus on tosi paljon sitä että pystytään vastaamaan niihin lapsen henkisiin ja fyysisiin tarpeisiin vaikka ne ovat erilaiset kuin aikuisen.

Mutta miksi se erilaisuuteen sopeutuminen on niin vaikeaa kun kyse on omasta puolisosta?

Tämä on nyt kyllä aivan mielettömän tyhmä idea, mutta ehdotan silti: palkkaa Ap joku esittämään salaista ihailijaasi! Joku muka palavasti rakastunut adonis voisi viestitellä sulle rakkausrunoja ja pyytää sua jättämään miehesi ja valitsemaan mieluummin hänet. Saat kotiinkuljetuksella Adonikselta kukkapuskan! Postiluukkusta kolahtaa punaiset pitsipikkarit!

Sitten järkyttyneenä sanot miehellesi, että joku ihastunut hullu ei jätä sua rauhaan. Kunhan hymyilit sille kassajonossa ja siitä tulikin vainoaja. Kuintekin haistelet niitä sen lähettämiä kukkia ilahtuneena ja otat pitsialkkarit vahingossa käyttöön.

Mieheen voisi tulla vähän vipinää :D ja jos ei, niin arki ei olisi ainakaan hetkeen ihan tavallista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että se kauppareissu on miehelleni tylsä, vaikka siinä ei niitä halauksia olekaan. Hän todennäköisesti näkee sen arvokkaana asiana, että yhdessä täytettiin se jääkaappi ilman halauksia ja häntä turhauttaa, että minä en koe samoin vaan vaadin jotain ylimääräistä.

ap

Alat olla matkalla ymmärrystä kohti.

Ja sitten se mieskin voisi olla jossain vaiheessa kohti sitä ymmärrystä miten hänen naisensa asiat näkee.

Mikset voi sille miehellesi puhua yksinkertaisia lauseita, joissa kerrot mitä haluat, onko hän niin tollo ettei tajua? Tee sitten kolmen, max. viiden sanan persulauseita: "Suhde on kuollut. Haluan romantiikkaa. Anna minulle sitä tai eroan."

Ja ken romantiikkaa odottaatoiselta, voi itsekin sitä järjestää. Se vain pitää myös sanoittaa, että se tajuaa: "Tein tämän koska rakastan sinua. Näin osoitan sinulle arvostukseni"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.

Siitä vaan toteuttamaan unelmia.

Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa

Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.

Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.

Uskon, että näin miehenikin ajattelee. Hän haluaisi naisen, joka ei kaipaa niitä kukkia tai treffejä ja kokee antavansa varmasti todella paljon mulle sen arjen muodossa ja on turhautunut, jos ilmaisen kaipaavani sen lisäksi jotain muuta. Enkä siksi enää ole innokas ottamaan asiaa puheeksi, sillä se tuottaa vain turhautumista meissä molemmissa. En vain saa tätä lapsellisuutta kunnolla itsessäni tapettua, vaikka olen yrittänyt. Tai ehkä tuntuu, että jos saan se hengiltä niin siinä kuolee minusta jotain muutakin samalla.

ap

Et ole tehnyt virhettä ottaessasi "tylsän tavallisen miehen", vaan olet tehnyt virheen siinä, että olet lakannut miehen tunteiden vuoksi ilmaisemasta omia tunteitasi. Et sano mitään, että hän vaan ei kiusaantuisi.

Me menimme tosi nuorena yhteen, joten mahdollisuus tuohon suhteeseen olisi ollut heti parinkympin jälkeen ja jos miehestä olisi ollut kiinni, sellainen suhteemme olisikin ollut. Hän ei ole tippaakaan romantikko, ei ostele mitään turhaa, ei välitä lahjoista ja oli oikea kotihiiri, häntä oli tosi vaikeaa saada lähtemään minnekään.

Mutta minä en antanut periksi. Ostin lippuja, ostin matkoja ja sanoin selkeäsanaisesti, että tämän verran voit suhteemme eteen tehdä, että lähdet kanssasi. Hän yritteli myös, että mene jonkun kaverin kanssa, mutta minä sanoin, että ei, minä haluan mennä nimenomaan sinun kanssasi. Että olen aina halunnut käydä tuolla, tämä on lempibändini, en halua kokea näitä asioita muiden kuin sinun kanssa.

Olihan se aluksi kankeaa ja kiusallistakin ja näin, että mies räknäsi mielessään turhia menoja, mutta minä en piitannut. Minä nautin reissuista ja konserteista ja menoista ja siitä, että sain olla siellä mieheni kanssa.

Ja kappas vain: nyt hän innolla lähtee mukaan ja suunnittelee välillä jotain itsekin. Hänkin huomasi, miten kivaa on kokea yhdessä ja muistella myöhemmin yhteistä kokemusta ja miettiä uusia.

Emme me nyt edelläänkään niin kauheasti koko ajan menossa ole, minäkin näin vanhemmiten viihdyn yhä vain paremmin omalla kotiterassilla, mutta nämä kokemukset lähensivät meitä todella paljon ja aina jotain tulee yhdessä taas tehtyä.

Minä sitten vastalahjaksi unohdit kukat ja synttärilahjat, eivät ne ole tärkeitä toimivaan arkeen verrattuna. Mieluummin menen näin etätöissä jääkaapille ja huomaan, että sinne on tehty pari voileipää valmiiksi.

Ja juuri pääsiäisen aikaan olimme junassa tulossa reissulta kotiin, söimme siinä yhteistä munakasta, kun ei kumpikaan jaksanut kokonaista, hyvin arkisesti rupatellen kaupassa käynnistä kotiin kun lävitseni tulvahti kiitollisuuden aalto.

Ap, ei se ole liian myöhäistä vielä! Osta matkoja ja lippuja ja ennen kaikkea, nauti matkoista niin miehesi kyllä tempautuu mukaan!