Lue keskustelun säännöt.
Miten arvostaa ihan tavallista miestä ja suhdetta?
13.04.2023 |
Meillä on pitkä liitto, eikä mitään isoja ongelmia. Eikä isoja plussiakaan, ainakaan näin omasta näkökulmastani. Jotain kotiin liittyvää puuhaillaan joskus yhdessä tai käydään kävelyllä, mutta mitään sen erityisempää ei tehdä yhdessä. Ei myöskään puhuta mitään sen merkityksellisempää, arkisia asioita ja siinä se. Merkkipäivät tulee noteerattua ehkä onnittelulla, mitään spessuja yllätyksiä ei.
Mulla oli pitkään kausi, jolloin yritin itse tuoda vähän jotain extraa suhteeseen ja ehdottaa tekemisiä, antaa lahjoja tai olla vähän huomaavaisempi merkkipäivän kunniaksi tai järjestää jotain pientä yllätystä, että puoliso kokisi olonsa huomioiduksi. Mutta ei se tainnut mennä maaliin,kun mitään samaa en saanut vastineeksi ja en nyt edes tiedä nauttiko puoliso noista asioista. Joten annoin olla ja nyt on menty taas perussetillä.
Miten tätä tavallista ja arkista osaisi arvostaa enemmän? Uskon, että moni joka elää yksin, löytää tästä paljon hyvää. Pitäisi osata nähdä tässä arjessa se romantiikka tai sitten tehdä sitä itse itselleen, mutta kun ei se oikein lähde... Vähän sellainen pelko, että jos joku sivusta tarjoaisi mulle jotain romantiikkaa, niin olisin aika vietävissä ihan vaan siksi, kun sitä niin kovasti toivoisin, eikä sitä tästä suhteesta tämän enempää löydy. Mutta sehän olisi virhe pidemmän päälle.
Uskon, että tämä on aika tavallinen ongelma ihmisillä pitkissä liitoissa, joten miten olette omassa elämässänne näitä asioita ratkoneet?
Kommentit (206)
Miettisin lähtökohtaisesti että onko ongelmana suhteen vääjäämätön tavanomaisuus vai se että kaiken spesiaalin puuttuminen saa aikaan sen että et koe oloasi arvostetuksi ja rakastetuksi.
Aika tylsältä kämppissuhteelta kuulostaa jos suhteessa ei ole mitään romanttisia eleitä ja ei tehdä muuta kuin asutaan saman katon alla. Niiden eleiden ei tarvitse olla mitään megalomaanisia mutta sellaisia että toiselle tulee spesiaali olo. Järjestää yhteistä tekemistä, tekee toiselle aamupalan, hieroo hartioita. Suhde missä ei ole mitään toisen hellimistä ja huomioimista on aika kylmä ja ankea ja en tiedä miksi sellaisesta pitäisi oppia erityisemmin pitämään.
Oletko sanonut miehellesi että kaipaisit erilaista tekemistä ja maustetta suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettisin lähtökohtaisesti että onko ongelmana suhteen vääjäämätön tavanomaisuus vai se että kaiken spesiaalin puuttuminen saa aikaan sen että et koe oloasi arvostetuksi ja rakastetuksi.
Aika tylsältä kämppissuhteelta kuulostaa jos suhteessa ei ole mitään romanttisia eleitä ja ei tehdä muuta kuin asutaan saman katon alla. Niiden eleiden ei tarvitse olla mitään megalomaanisia mutta sellaisia että toiselle tulee spesiaali olo. Järjestää yhteistä tekemistä, tekee toiselle aamupalan, hieroo hartioita. Suhde missä ei ole mitään toisen hellimistä ja huomioimista on aika kylmä ja ankea ja en tiedä miksi sellaisesta pitäisi oppia erityisemmin pitämään.
Oletko sanonut miehellesi että kaipaisit erilaista tekemistä ja maustetta suhteeseen?
Olen ottanut useammankin kerran puheeksi vuosien (vuosikymmenten) aikana. Vastauksena on ollut jotain hyvin kiusaantunutta ja epämääräistä "tjaah, noh, pitää sitä sitten jotakin miettiä sitten joskus.." ja luikkinut omiin puuhiinsa. Uskon, että hän on kokenut tämän turhana arvosteluna. Olen antanut myös konkreettisia esimerkkejä mitä se voisi olla ja myös yrittänyt näyttää omalla käytökselläni, mutta se ei ole johtanut mihinkään, kuten tuossa aikaisemmin kuvasinkin.
Olen myös yrittänyt olla se itsellinen nainen, joka ostaa omat kukkansa. Ja siitä saa kauniita kukkia, mutta vaikea on tuntea sellaista arvostuksen tunnetta omasta yllätyksestä itselleen. Se "jee, mä ajattelin mua, kun näin nämä kukat kaupassa" ei vaan oikein lähde..
ap
Luulen, että ap tilanteessa on myös yksi suurimmista syistä avioeroille. Eli suhde arkipäivistyy ja sitten ei tunnu enää miltään. Ja toisen alkaa näkemään ja pitämään vähemmän tärkeänä kun ei osaa arvostaa arki elämää. No.1 kirjoitti hyvin, että pienen kiertotien kautta voisit huomata nyt eläväsi unelma elämää, mutta et vain huomaa sitä. Kaipaat huippukohtia elämään eikä siinä mitään väärää ole. Ehkä shampanjapullo silloin tällöin tai lomamatka voisi piristää arkea?
Jos ette puhu edes mitään sen syvällisempää keskenään niin ei toi suhde kuulosta ainakaan omaan korvaan kovin läheiseltä ja tyydyttävältä. Onko hän edes oikea ihminen sinulle? Onko teillä läheisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaiseen kuulu tyytyä, jos se ei tunnu hyvältä ja omalta. Kerro ajatuksistasi ja että romanttisessa suhteessa tarvitset romantiikkaa.
#voimaantuminen
Osta iltapäivälehti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kestäisi tuollaista ns. harmaaverkkariparisuhdetta, joka on mennyt lätyksi vaikka piti olla pannukakku. En ole vaativa tai etsi erityisiä lahjoja, mutta kaipaisin että toisessa (ja itsessä) on jonkinlainen elämänliekki sisällä vielä (väriä) tai puhuu jotain. Vaikka kaikki ovatkin uupuneita toisinaan tai ehkä "zombeja". Muutenhan se on sama jos makaa kuin muumion hautakammiossa tylsistyneenä. Ei aina ole pakko mennä, mutta ei kai kaikki halua samaa arkea toistaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ette puhu edes mitään sen syvällisempää keskenään niin ei toi suhde kuulosta ainakaan omaan korvaan kovin läheiseltä ja tyydyttävältä. Onko hän edes oikea ihminen sinulle? Onko teillä läheisyyttä?
Mistä sen kukaan tietää onko toinen juuri se oikea? Tai minä ainakaan en tiedä. Olen kai ajatellut, että ollaan riittävän oikeita toisillemme, jos onnistutaan elämään yhdessä ilman suuria ongelmia.
Läheisyyttä on. Kuvailisin, että se on tuttua, turvallista, ennakoitavaa, rutiininomaista, mutta ei huonoa. Ainakin mieluummin pidän tämän läheisyyden, kuin olisin kokonaan ilman. Toisaalta koen, että olisi mulla enemmänkin annettavaa tälläkin sektorilla, jos kumppani olisi innokkaampi ja lähtisi enemmän mukaan uusiin juttuihin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
En varmaan osannut itseäni ilmaista tarpeeksi aloitusviestissäni, mutta sitä ristiriitaa yritin kuvailla, että tajuan tässä olevan paljon hyvää, mutta haluaisi edes hieman sitä romantiikkaakin elämäänsä. Ja tulee nimenomaan lapsellinen olo tästä toiveesta, kun kypsänä aikuisena sitä pitäisi osata arvostaa hyvää tasaista arkea enemmän kuin mitään muuta. Ja omassa päässäni moitin itseäni en ehkä samoin sanoin, mutta samaan tyyliin kuin sinäkin kirjoitit viestissäsi, mutta se ei oikein tunnu auttavan asiaa.
ap
Juuri sitä romantiikkaa sinä juuri saat niiltä pelimiehiltä, kunnes ne siirtyvät seuraavaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ette puhu edes mitään sen syvällisempää keskenään niin ei toi suhde kuulosta ainakaan omaan korvaan kovin läheiseltä ja tyydyttävältä. Onko hän edes oikea ihminen sinulle? Onko teillä läheisyyttä?
Mistä sen kukaan tietää onko toinen juuri se oikea? Tai minä ainakaan en tiedä. Olen kai ajatellut, että ollaan riittävän oikeita toisillemme, jos onnistutaan elämään yhdessä ilman suuria ongelmia.
Läheisyyttä on. Kuvailisin, että se on tuttua, turvallista, ennakoitavaa, rutiininomaista, mutta ei huonoa. Ainakin mieluummin pidän tämän läheisyyden, kuin olisin kokonaan ilman. Toisaalta koen, että olisi mulla enemmänkin annettavaa tälläkin sektorilla, jos kumppani olisi innokkaampi ja lähtisi enemmän mukaan uusiin juttuihin.
ap
Mitä annettavaa sinulla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Niin, ei pidä tyytyä mihinkään vaan aina hakea niitä suurempia ja suurempia elkeitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen suhde on parin vuoden jälkeen tuossa pisteessä. Puhumiset on puhuttu ja arkea eletään. Nuoremmilla ihmisillä alkaa lasten teko ja sitten eletään sitä lapsiarkea. Televisiosarjojen antama kuva huikeasta elämästä, jossa tapahtuu jatkuvasti yhtä ja toista, ei toteudu kenenkään oikeassa elämässä. Tunnen miehiä, jotka ovat vaihtaneet kumppaniaan 2-10 vuoden välein, syynä on yksinkertaisesti kyllästyminen arkielämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
En varmaan osannut itseäni ilmaista tarpeeksi aloitusviestissäni, mutta sitä ristiriitaa yritin kuvailla, että tajuan tässä olevan paljon hyvää, mutta haluaisi edes hieman sitä romantiikkaakin elämäänsä. Ja tulee nimenomaan lapsellinen olo tästä toiveesta, kun kypsänä aikuisena sitä pitäisi osata arvostaa hyvää tasaista arkea enemmän kuin mitään muuta. Ja omassa päässäni moitin itseäni en ehkä samoin sanoin, mutta samaan tyyliin kuin sinäkin kirjoitit viestissäsi, mutta se ei oikein tunnu auttavan asiaa.
ap
Juuri sitä romantiikkaa sinä juuri saat niiltä pelimiehiltä, kunnes ne siirtyvät seuraavaan.
Se että sinä et kykene tai halua panostaa romantiikkaan, ei tarkoita että voit yleistää. Minulla on esimerkiksi hyvin "tavallinen", kunnollinen ja romanttinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Niin, ei pidä tyytyä mihinkään vaan aina hakea niitä suurempia ja suurempia elkeitä?
Puhummeko samasta aloituksesta?
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suhde on parin vuoden jälkeen tuossa pisteessä. Puhumiset on puhuttu ja arkea eletään. Nuoremmilla ihmisillä alkaa lasten teko ja sitten eletään sitä lapsiarkea. Televisiosarjojen antama kuva huikeasta elämästä, jossa tapahtuu jatkuvasti yhtä ja toista, ei toteudu kenenkään oikeassa elämässä. Tunnen miehiä, jotka ovat vaihtaneet kumppaniaan 2-10 vuoden välein, syynä on yksinkertaisesti kyllästyminen arkielämään.
Ei ole normaalia olla missään vaiheessa suhdetta aloituksen tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ap tilanteessa on myös yksi suurimmista syistä avioeroille. Eli suhde arkipäivistyy ja sitten ei tunnu enää miltään. Ja toisen alkaa näkemään ja pitämään vähemmän tärkeänä kun ei osaa arvostaa arki elämää. No.1 kirjoitti hyvin, että pienen kiertotien kautta voisit huomata nyt eläväsi unelma elämää, mutta et vain huomaa sitä. Kaipaat huippukohtia elämään eikä siinä mitään väärää ole. Ehkä shampanjapullo silloin tällöin tai lomamatka voisi piristää arkea?
Ollaan lomillakin käyty, mutta niihin joudun aina ylipuhumaan puolison. Lomista jää aina se olo, että hän on tehnyt mulle ison palveluksen ja on helpottunut, kun palataan tavanomaiseen arkeen.
Tykkään ostaa viiniä ja jopa sen shampanjankin joskus, ja nautin niistä kyllä. Mutta tuollainen asia ei meillä saa aikaan sellaista "hei, pysäytetään arki hetkeksi ja nautitaan hetki yhdessä tästä"-tilannetta. En oikein osaa kuvailla, mutta ehkä tunnistatte mitä tarkoitan. Kun näen tätä muilla pareilla, niin koen aina kaipuuta ja kateutta. Mutta onhan hyvä shampanja hyvää shampanjaa yksinkin juotuna, enkä aio elämääni itse kurjistaa. Ehkä eniten yritän välttää minkäänlaista marttyroitumista turhan takia. Kun eihän multa puutu oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vähän sitä romantiikkaa.
ap
Siten, että elämässä on muutakin sisältöä kuin vain se parisuhde. Jos parisuhde on liian tiivis ja kaikki sisältö elämään haetaan vain sen parisuhteen kautta elämästä tulee liian tylsää ja tavanomaista.
En varmaan osannut itseäni ilmaista tarpeeksi aloitusviestissäni, mutta sitä ristiriitaa yritin kuvailla, että tajuan tässä olevan paljon hyvää, mutta haluaisi edes hieman sitä romantiikkaakin elämäänsä. Ja tulee nimenomaan lapsellinen olo tästä toiveesta, kun kypsänä aikuisena sitä pitäisi osata arvostaa hyvää tasaista arkea enemmän kuin mitään muuta. Ja omassa päässäni moitin itseäni en ehkä samoin sanoin, mutta samaan tyyliin kuin sinäkin kirjoitit viestissäsi, mutta se ei oikein tunnu auttavan asiaa.
ap