Miten arvostaa ihan tavallista miestä ja suhdetta?
Meillä on pitkä liitto, eikä mitään isoja ongelmia. Eikä isoja plussiakaan, ainakaan näin omasta näkökulmastani. Jotain kotiin liittyvää puuhaillaan joskus yhdessä tai käydään kävelyllä, mutta mitään sen erityisempää ei tehdä yhdessä. Ei myöskään puhuta mitään sen merkityksellisempää, arkisia asioita ja siinä se. Merkkipäivät tulee noteerattua ehkä onnittelulla, mitään spessuja yllätyksiä ei.
Mulla oli pitkään kausi, jolloin yritin itse tuoda vähän jotain extraa suhteeseen ja ehdottaa tekemisiä, antaa lahjoja tai olla vähän huomaavaisempi merkkipäivän kunniaksi tai järjestää jotain pientä yllätystä, että puoliso kokisi olonsa huomioiduksi. Mutta ei se tainnut mennä maaliin,kun mitään samaa en saanut vastineeksi ja en nyt edes tiedä nauttiko puoliso noista asioista. Joten annoin olla ja nyt on menty taas perussetillä.
Miten tätä tavallista ja arkista osaisi arvostaa enemmän? Uskon, että moni joka elää yksin, löytää tästä paljon hyvää. Pitäisi osata nähdä tässä arjessa se romantiikka tai sitten tehdä sitä itse itselleen, mutta kun ei se oikein lähde... Vähän sellainen pelko, että jos joku sivusta tarjoaisi mulle jotain romantiikkaa, niin olisin aika vietävissä ihan vaan siksi, kun sitä niin kovasti toivoisin, eikä sitä tästä suhteesta tämän enempää löydy. Mutta sehän olisi virhe pidemmän päälle.
Uskon, että tämä on aika tavallinen ongelma ihmisillä pitkissä liitoissa, joten miten olette omassa elämässänne näitä asioita ratkoneet?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Uskon, että näin miehenikin ajattelee. Hän haluaisi naisen, joka ei kaipaa niitä kukkia tai treffejä ja kokee antavansa varmasti todella paljon mulle sen arjen muodossa ja on turhautunut, jos ilmaisen kaipaavani sen lisäksi jotain muuta. Enkä siksi enää ole innokas ottamaan asiaa puheeksi, sillä se tuottaa vain turhautumista meissä molemmissa. En vain saa tätä lapsellisuutta kunnolla itsessäni tapettua, vaikka olen yrittänyt. Tai ehkä tuntuu, että jos saan se hengiltä niin siinä kuolee minusta jotain muutakin samalla.
ap
Vieläkö 2023 ihmetellään miesten ja naisten eroja ajattelussa ja hormonitoiminnoissa? Tämä transkeskustelu/woke on näköjään sekoittanut ihmisten päät luulemaan, että miehet ja naiset on samanlaisia. Eivät ole. Odotatte miehiltänne asioita, joita voisi odottaa toiselta naiselta.
Luen tästä rivien välistä viestin, että naisten ei kannata olla miesten kanssa. Tarkoititko sitä?
Kun niinhän se on. Jos ei saa suhteesta sitä, mitä haluaa, ei suhteessa kannata olla. Jos suhde miehen kanssa on aina pettymys, ei kannata olla suhteessa miehen kanssa. Bi-naiset etsiköön naisia ja heteronaiset löytäköön elämään muuta sisältöä. Lasten hankkiminen yksin ilman miestä on ihan kelpo vaihtoehto myös. Jotain tällaista ehkä ajoitkin takaa?
En tarkoittanut. Mutta tarkoitin sitä, että parisuhteeseen miehen kanssa liittyy oleellisesti se, että ne teidän miehenne eivät ole naisia ajatusmaailmaltaan. Jos ei sitä tajua, niin päätyy valittamaan asiaa keskustelupalstoille.
En kyllä tiedä yhtään naista joka haluaisi miehen joka ajattelee kuin nainen. Koko homman juju heterosuhteessa on juuri se että ollaan erilaisia. Mutta se ei poista sitä että myös se eri lailla ajatteleva voi vastata sen kumppanin toiveisiin ja tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Se on hienoa että teette. Vielä kun ymmärtäisitte että se ei vielä ole mikään erityinen suuri uhraus teiltä vaimojanne kohtaan vaan ihan se miten asioiden pitääkin mennä. Teidän ei siis pidä odottaa että vaimonne ovat onnesta sykkyrällä ja tekevät kaikkensa teidän eteenne kun niin jalosti suostutte tekemään puolet kotihommista.
Ei kannata olla kateellinen näistä ihanista huomioivista miehistä mitä joillakin on ja tässäkin hehkutetaan, koska jos näitä suhteita alettaisiin paremmin ronkkimaan taustalta alkaa löytymään miesten uskottomuutta yms. Ihan tarpeeksi näitä tarinoita sivusta katsellut.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata olla kateellinen näistä ihanista huomioivista miehistä mitä joillakin on ja tässäkin hehkutetaan, koska jos näitä suhteita alettaisiin paremmin ronkkimaan taustalta alkaa löytymään miesten uskottomuutta yms. Ihan tarpeeksi näitä tarinoita sivusta katsellut.
Mikä katkeruus saa näkemään asiat niin synkkinä että kellään ei vain yksinkertaisesti voisi olla hyvää parisuhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä siis tarkoitat suhdetta jossa nainen ei saa mitään kaipaamiaan asioita ja mies saa kaikki ne kaipaamansa plus vielä sen säännöllisen seksin?
Käydäänpä läpi "kaikki" ne asiat mitä mies kaipaa elämässä ja parisuhteessa:
1. ruoka
2. seksi
3. oma rauha omiin puuhasteluihin silloin tällöin pihalla/autotallissa/vajassa
4. saunakaljat rauhassa silloin tällöin
--> mies on tyytyväinen eikä enempää voisi pyytää
Käydäänpä sitten läpi asiat joita keskiverto suomimies (ei cityvihreä eikä peräkammarin työtön poika vaan siis ihan oikea keskiverto 30-50v taajamamies) tarjoaa naiselle elämässä ja parisuhteessa:
1. taloudellinen turva (ainakin kustantaa oman osuutensa menoista eli sen 50% talouden menoista)
2. apu kodin ja arjen pyörittämisessä (kaupassa käynnit, siivoukset, kotitalon korjaukset ja ylläpito, autojen fiksaukset, lasten hoitaminen jne jne omalta osuudeltaan)
3. seksi (aina saa jos kysyy)
4. tyttöjen illat ja omat menot järkevissä puitteissa
5. miehellä ei alkoholismia, ei käytä väkivaltaa
6. lomareissut, sukulaisvierailut jne. joustavasti ja yhdessä sopien
7. ajoittaiset huomionosoitukset (lahjat, hellyyttä jne) koska tietää että ne on toiselle tärkeitä
---> ei riitä, nainen ei tyytyväinen, valittaa elämän surkeutta, romantiikan puutetta, toinen ei keskustele, toinen ei osoita huomiota, jne jne jne.
Huomaako kukaan muu tässä epäsuhtaa?
Kumpi on realistisempi näkemyksissään?
Kumman tulisi miettiä omia tuntemuksiaan ja vaatimuksiaan enemmän?
Ja ihan turha vetää tähän sitä väsynyttä "mies ei tee kotona mitään" -korttia.
Ehkä joo 1950-luvulla.
Merkittävän iso osa ikäluokkani miehistä hoitaa kotona sen oman osuutensa kotitöistä ja lasten hoidosta.
Jossain asioissa se on sitten 30%, joissain 50% ja joissain 70%, mutta kyllä, suomalainen mies tekee nykyään kotona siivoushommia ja vaipanvaihtoa ihan ilman ragea, koska tietää että se on reilu peli ja kuuluu molempien vastuulle. Jos olet valinnut oman miehesi siitä katoavasta vässykkävähemmistöstä, joka ei osaa omaa ruokaansa laittaa tai pyykkejä pyykätä niin voi voi, en osaa tuntea sääliä.
Enemmänkin nykyään tuntuu olevan naisilla sitä että "miesten hommat on miesten hommia, tietenkin", mutta sitten ne naisten hommat on nykyään "yhteisiä hommia". Tai jos mies toteaa naiselle että voisitko välillä hoitaa hajulukon putsauksen tai takan lämmityksen, niin sitten nainen hoitaa sen soittamalla paikalle ammattimiehen 60e tuntihinnalla ja syö loppukuun ruokatilin saldon sillä peliliikkeellä. Mutta joo, hoitihan nainen sen homman tehdyksi. Bravo.
Mikä sinut saa kuvittelemaan, että voit puhua muiden miesten puolesta? Oman puolisoni tarpeet ovat aivan toisenlaiset. Ruoan, seksin ja omien puuhastelujen lisäksi hän haluaa minusta mm. seuraa lukemiseen (luetaan toisillemme ääneen, luetaan yhdessä Hesaria ja keskustellaan siitä), musisointiin (yhdessä laulaminen joko autoillessa tai kotona, kun hän soittaa kitaraa), moottoripyöräilyyn, autoretkille, matkoille, keikoille/live-musiikkia kuuntelemaan, luontoretkille, puutarhatöihin ja haluaisipa hän myös, että olisin useammin mukana tapaamassa hänen sukulaisiaan ja ystäviäänkin.
Kaljaa hän ei juo, minä juon.
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut. Mutta tarkoitin sitä, että parisuhteeseen miehen kanssa liittyy oleellisesti se, että ne teidän miehenne eivät ole naisia ajatusmaailmaltaan. Jos ei sitä tajua, niin päätyy valittamaan asiaa keskustelupalstoille.
Kohtalaisen täydellinen tiivistys asiasta.
Puhut suhteesta jonkinlaisena erillisenä asiana, et itsestäsi tai miehestäsi. Ikään kuin suhde olisi joku yllätyksin ja kukin ylläpidettävä teistä riippumaton asia. Mutta suhde olette sinä ja miehesi, yhdessä.
Millainen miehesi on, ihmisenä? Mistä hän pitää, mitä hän arvostaa? Entä sinä?
Mistä puhutte? Mistä haluaisit puhua? Jos ette puhu, niin miksette? Mitä tapahtuu, jos aloitat keskustelun jostain sinua kiinnostavasta asiasta?
Ja toisinpäin - mitä tapahtuu, jos miehesi aloittaa keskustelun? Oletko kiinnostunut?
Tunnetteko toisianne? Tunnetteko edes itseänne? Mitä haluat kun haluat niitä kukkia?
Kaipaisit selkeästi jotain ihastumista ja säpinää nyt silmät auki ulkomaailmalle ;)
Piristää kulahtanutta suhdetta kummasti..
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde alkaa kuulostamaan koko aika työltä, jossa pitää koko aikaa olla työstämässä jotakin.
No sitten siitä kannattaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa että teette. Vielä kun ymmärtäisitte että se ei vielä ole mikään erityinen suuri uhraus teiltä vaimojanne kohtaan vaan ihan se miten asioiden pitääkin mennä. Teidän ei siis pidä odottaa että vaimonne ovat onnesta sykkyrällä ja tekevät kaikkensa teidän eteenne kun niin jalosti suostutte tekemään puolet kotihommista.
Ei olekaan uhraus. Ei sitä ole yritetty väittääkään.
Useimmiten se on nainen joka uhriutuu kun "joutuu pyykkäämään, tiskaamaan...."
vaikka nykyään se pyykinpesu on napin painallus ja tiskaaminen on toisen napin painallus.
Itse en ainakaan niistä kovin paljoa työllisty tai stressaannu mutta kovasti emännät palstoilla kitisevät kun nekin hommat vie tuntikausia joka päivä ym. Totta kai se aika on pois aina tärkeästä somettamisesta ja selfieiden otosta sekä voimaantumisharjoituksista.
Pointti on vaan se että naisilla on paljon moninaisemmat, suuremmat ja loputtomat vaatimustasonsa miehille, että voisivat kokea olonsa tyytyväisiksi, itsevarmoiksi blaablaablaa.
Ja sitten kun asiat on hyvin, niin auta armias jos naistenlehdestä tai instasta näkee että sillä toisella onkin kotonaan vielä kivemmat verhot ja tosi rouhea könsikäs vieressä suklaarasian kanssa niin alkaa uusi upgreidattu vaatimuskierros ja koskaan ei ole mikään hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tarkoittanut. Mutta tarkoitin sitä, että parisuhteeseen miehen kanssa liittyy oleellisesti se, että ne teidän miehenne eivät ole naisia ajatusmaailmaltaan. Jos ei sitä tajua, niin päätyy valittamaan asiaa keskustelupalstoille.
Kohtalaisen täydellinen tiivistys asiasta.
Kyllä hyvä tiivistys siitä miten saa aikaan toimimattoman ihmissuhteen. Siis niin että eri tavalla ajattelevat ihmiset eivät edes yritä tehdä mitään joka ei täydellisesti sovi omaan ajatusmaailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Kun "arki toimii" (=kotihommat hoidetaan ja tulee seksiä) niin kaikki on hyvin?
Näkisin, että olet asian ytimessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa että teette. Vielä kun ymmärtäisitte että se ei vielä ole mikään erityinen suuri uhraus teiltä vaimojanne kohtaan vaan ihan se miten asioiden pitääkin mennä. Teidän ei siis pidä odottaa että vaimonne ovat onnesta sykkyrällä ja tekevät kaikkensa teidän eteenne kun niin jalosti suostutte tekemään puolet kotihommista.
Ei olekaan uhraus. Ei sitä ole yritetty väittääkään.
Useimmiten se on nainen joka uhriutuu kun "joutuu pyykkäämään, tiskaamaan...."
vaikka nykyään se pyykinpesu on napin painallus ja tiskaaminen on toisen napin painallus.
Itse en ainakaan niistä kovin paljoa työllisty tai stressaannu mutta kovasti emännät palstoilla kitisevät kun nekin hommat vie tuntikausia joka päivä ym. Totta kai se aika on pois aina tärkeästä somettamisesta ja selfieiden otosta sekä voimaantumisharjoituksista.
Pointti on vaan se että naisilla on paljon moninaisemmat, suuremmat ja loputtomat vaatimustasonsa miehille, että voisivat kokea olonsa tyytyväisiksi, itsevarmoiksi blaablaablaa.
Ja sitten kun asiat on hyvin, niin auta armias jos naistenlehdestä tai instasta näkee että sillä toisella onkin kotonaan vielä kivemmat verhot ja tosi rouhea könsikäs vieressä suklaarasian kanssa niin alkaa uusi upgreidattu vaatimuskierros ja koskaan ei ole mikään hyvin.
Jaha, se olet sinä taas...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa että teette. Vielä kun ymmärtäisitte että se ei vielä ole mikään erityinen suuri uhraus teiltä vaimojanne kohtaan vaan ihan se miten asioiden pitääkin mennä. Teidän ei siis pidä odottaa että vaimonne ovat onnesta sykkyrällä ja tekevät kaikkensa teidän eteenne kun niin jalosti suostutte tekemään puolet kotihommista.
Ei olekaan uhraus. Ei sitä ole yritetty väittääkään.
Useimmiten se on nainen joka uhriutuu kun "joutuu pyykkäämään, tiskaamaan...."
vaikka nykyään se pyykinpesu on napin painallus ja tiskaaminen on toisen napin painallus.
Itse en ainakaan niistä kovin paljoa työllisty tai stressaannu mutta kovasti emännät palstoilla kitisevät kun nekin hommat vie tuntikausia joka päivä ym. Totta kai se aika on pois aina tärkeästä somettamisesta ja selfieiden otosta sekä voimaantumisharjoituksista.
Pointti on vaan se että naisilla on paljon moninaisemmat, suuremmat ja loputtomat vaatimustasonsa miehille, että voisivat kokea olonsa tyytyväisiksi, itsevarmoiksi blaablaablaa.
Ja sitten kun asiat on hyvin, niin auta armias jos naistenlehdestä tai instasta näkee että sillä toisella onkin kotonaan vielä kivemmat verhot ja tosi rouhea könsikäs vieressä suklaarasian kanssa niin alkaa uusi upgreidattu vaatimuskierros ja koskaan ei ole mikään hyvin.
Nyt ei ole puhuttu mitään kotitöistä eikä tämän ketjun aloittajakaan ole tiettävästi mitenkään valittanut mistään niihin liittyvistä.
Kannattaa muistaa että parisuhde on tunnesuhde. Se kaikki arkeen liittyvä kotityö on vain pakollista kuorrutusta joka siihen vääjäämättä arjessa tulee. Se ei kuitenkaan siitä huolimatta ole sen parisuhteen sisältö vaan se miten ne puolisot toisensa ihan henkilökohtaiset tarpeet näkevät ja täyttävät. Parisuhde on se miten sitä toista kohdellaan, miten hänelle puhutaan ja mitä hänen kanssaan tehdään siksi että hän on se kumppani eikä vain kämppis.
Jos ei enää ole mitään halua huomooida sitä toista kumppanina niin kyllä siitä arjesta varmasti löydetään monta herkullista vääntöä kuten kuvasitkin. Mutta aika usein se on vain se oire siitä että niitä muita tarpeita ei oikein ole nähty.
Monet nuorena aloitetut vakavat parisuhteet yksinkertaisesti kuolee koska ei vielä edes tunneta itseä kun aletaan rakentamaan yhteistä elämää. Kannattaisi erota ja alkaa elämään omannäköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun "arki toimii" (=kotihommat hoidetaan ja tulee seksiä) niin kaikki on hyvin?
Näkisin, että olet asian ytimessä.
Eli nainen on olemassa seksiä ja kotitöitä varten.
Tulevaisuudessa varmaan robotit hoitavat tuon puolen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
En varmaan osannut itseäni ilmaista tarpeeksi aloitusviestissäni, mutta sitä ristiriitaa yritin kuvailla, että tajuan tässä olevan paljon hyvää, mutta haluaisi edes hieman sitä romantiikkaakin elämäänsä. Ja tulee nimenomaan lapsellinen olo tästä toiveesta, kun kypsänä aikuisena sitä pitäisi osata arvostaa hyvää tasaista arkea enemmän kuin mitään muuta. Ja omassa päässäni moitin itseäni en ehkä samoin sanoin, mutta samaan tyyliin kuin sinäkin kirjoitit viestissäsi, mutta se ei oikein tunnu auttavan asiaa.
ap
Juuri sitä romantiikkaa sinä juuri saat niiltä pelimiehiltä, kunnes ne siirtyvät seuraavaan.
Höpö höpö. Sinä et saa ikinä mitään koska et tajua romantiikan päälle, pakkomielteinen lisääntymishinkuinen incel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hienoa että teette. Vielä kun ymmärtäisitte että se ei vielä ole mikään erityinen suuri uhraus teiltä vaimojanne kohtaan vaan ihan se miten asioiden pitääkin mennä. Teidän ei siis pidä odottaa että vaimonne ovat onnesta sykkyrällä ja tekevät kaikkensa teidän eteenne kun niin jalosti suostutte tekemään puolet kotihommista.
Ei olekaan uhraus. Ei sitä ole yritetty väittääkään.
Useimmiten se on nainen joka uhriutuu kun "joutuu pyykkäämään, tiskaamaan...."
vaikka nykyään se pyykinpesu on napin painallus ja tiskaaminen on toisen napin painallus.
Itse en ainakaan niistä kovin paljoa työllisty tai stressaannu mutta kovasti emännät palstoilla kitisevät kun nekin hommat vie tuntikausia joka päivä ym. Totta kai se aika on pois aina tärkeästä somettamisesta ja selfieiden otosta sekä voimaantumisharjoituksista.
Pointti on vaan se että naisilla on paljon moninaisemmat, suuremmat ja loputtomat vaatimustasonsa miehille, että voisivat kokea olonsa tyytyväisiksi, itsevarmoiksi blaablaablaa.
Ja sitten kun asiat on hyvin, niin auta armias jos naistenlehdestä tai instasta näkee että sillä toisella onkin kotonaan vielä kivemmat verhot ja tosi rouhea könsikäs vieressä suklaarasian kanssa niin alkaa uusi upgreidattu vaatimuskierros ja koskaan ei ole mikään hyvin.
Ajattelitko että on jotenkin parisuhdettasi parantavaa että näet vaimosi lähinnä turhasta valittavana ihmisenä joka haluaa turhia asioita? Aika olennainen osa hyvää parisuhdetta on molemminpuolinen kunnioitus ja toisen näkeminen hyvänä ja haluttavana ihmisenä. Jos siihen ei pysty niin suhteesta on aika vähän jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
En varmaan osannut itseäni ilmaista tarpeeksi aloitusviestissäni, mutta sitä ristiriitaa yritin kuvailla, että tajuan tässä olevan paljon hyvää, mutta haluaisi edes hieman sitä romantiikkaakin elämäänsä. Ja tulee nimenomaan lapsellinen olo tästä toiveesta, kun kypsänä aikuisena sitä pitäisi osata arvostaa hyvää tasaista arkea enemmän kuin mitään muuta. Ja omassa päässäni moitin itseäni en ehkä samoin sanoin, mutta samaan tyyliin kuin sinäkin kirjoitit viestissäsi, mutta se ei oikein tunnu auttavan asiaa.
ap
Juuri sitä romantiikkaa sinä juuri saat niiltä pelimiehiltä, kunnes ne siirtyvät seuraavaan.
Höpö höpö. Sinä et saa ikinä mitään koska et tajua romantiikan päälle, pakkomielteinen lisääntymishinkuinen incel.
Taas alkoi palstan perinteinen rytmikäs incel huutelu
Eiköhän se ole niin, että ap ei, ainakaan enää, rakasta miestään. Jos nainen rakastaa miestään, hän ei ilmaise suhdettaan ap:n tyyliin.