Lue keskustelun säännöt.
Miten arvostaa ihan tavallista miestä ja suhdetta?
13.04.2023 |
Meillä on pitkä liitto, eikä mitään isoja ongelmia. Eikä isoja plussiakaan, ainakaan näin omasta näkökulmastani. Jotain kotiin liittyvää puuhaillaan joskus yhdessä tai käydään kävelyllä, mutta mitään sen erityisempää ei tehdä yhdessä. Ei myöskään puhuta mitään sen merkityksellisempää, arkisia asioita ja siinä se. Merkkipäivät tulee noteerattua ehkä onnittelulla, mitään spessuja yllätyksiä ei.
Mulla oli pitkään kausi, jolloin yritin itse tuoda vähän jotain extraa suhteeseen ja ehdottaa tekemisiä, antaa lahjoja tai olla vähän huomaavaisempi merkkipäivän kunniaksi tai järjestää jotain pientä yllätystä, että puoliso kokisi olonsa huomioiduksi. Mutta ei se tainnut mennä maaliin,kun mitään samaa en saanut vastineeksi ja en nyt edes tiedä nauttiko puoliso noista asioista. Joten annoin olla ja nyt on menty taas perussetillä.
Miten tätä tavallista ja arkista osaisi arvostaa enemmän? Uskon, että moni joka elää yksin, löytää tästä paljon hyvää. Pitäisi osata nähdä tässä arjessa se romantiikka tai sitten tehdä sitä itse itselleen, mutta kun ei se oikein lähde... Vähän sellainen pelko, että jos joku sivusta tarjoaisi mulle jotain romantiikkaa, niin olisin aika vietävissä ihan vaan siksi, kun sitä niin kovasti toivoisin, eikä sitä tästä suhteesta tämän enempää löydy. Mutta sehän olisi virhe pidemmän päälle.
Uskon, että tämä on aika tavallinen ongelma ihmisillä pitkissä liitoissa, joten miten olette omassa elämässänne näitä asioita ratkoneet?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Uskon, että näin miehenikin ajattelee. Hän haluaisi naisen, joka ei kaipaa niitä kukkia tai treffejä ja kokee antavansa varmasti todella paljon mulle sen arjen muodossa ja on turhautunut, jos ilmaisen kaipaavani sen lisäksi jotain muuta. Enkä siksi enää ole innokas ottamaan asiaa puheeksi, sillä se tuottaa vain turhautumista meissä molemmissa. En vain saa tätä lapsellisuutta kunnolla itsessäni tapettua, vaikka olen yrittänyt. Tai ehkä tuntuu, että jos saan se hengiltä niin siinä kuolee minusta jotain muutakin samalla.
ap
Hän varmaan halusi sellaisen naisen mutta sai erilaisen. Nyt olisi hyvä tietää mitä hän aikoo tehdä asialle vai aikooko mitään. Jos ei mitään niin kyllä sinun pitää tehdä hänelle selväksi että sillä voi olla seurauksia parisuhteellenne, jopa niin isoja että suhde saattaa päättyä jos mikään ei muutu.
Aika moni mies (toki nainenkin) välttelee konflikteja mahdollisimman pitkään. Miehesi on huomannut että kun vain mutisee jotain keskusteluavauksiisi ja jatkaa kuten ennenkin niin mitään pahaa ei tapahdu. Ehkäpä olisi vielä syytä keskustella niin että miehesi todella tajuaa että tämä ei ole ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Tässä ei ole puhuttu mistään teiniromantiikasta, vaan arjen romantiikasta aikuisten välillä. Mukavaa, että naisellasi ja sinulla synkkaa. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja minä saan suhteesta enemmän energiaa, kun mies hemmottelee minua silloin tällöin. Luonnollisesti teen samoin hänelle, ja suhteemme toimii erinomaisesti!
Mitä se romantiikka aikuisten välillä on?
Surullista, että jonkun täytyy tätä edes kysyä... Jätän vastaamatta. Vastaan mitä tahansa, niin sen saa varmasti jotenkin väännettyä teiniromantiikaksi :D
Minulla on 20 vuotta kestänyt liitto ja vaikka mieheni ei minulle kukkia tuokaan, eikä harrasta mitään päälle liimattua romantiikkaa, meillä on silti aitoa kohtaamista joka päivä. Sitä, että kuunnellaan mitä toinen sanoo, hellyyttä ja kainaloon käpertymistä, yhteistä huumoria. Jos tällaista ei olisi, en näkisi mitään virkaa koko suhteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ap tilanteessa on myös yksi suurimmista syistä avioeroille. Eli suhde arkipäivistyy ja sitten ei tunnu enää miltään. Ja toisen alkaa näkemään ja pitämään vähemmän tärkeänä kun ei osaa arvostaa arki elämää. No.1 kirjoitti hyvin, että pienen kiertotien kautta voisit huomata nyt eläväsi unelma elämää, mutta et vain huomaa sitä. Kaipaat huippukohtia elämään eikä siinä mitään väärää ole. Ehkä shampanjapullo silloin tällöin tai lomamatka voisi piristää arkea?
Ollaan lomillakin käyty, mutta niihin joudun aina ylipuhumaan puolison. Lomista jää aina se olo, että hän on tehnyt mulle ison palveluksen ja on helpottunut, kun palataan tavanomaiseen arkeen.
Tykkään ostaa viiniä ja jopa sen shampanjankin joskus, ja nautin niistä kyllä. Mutta tuollainen asia ei meillä saa aikaan sellaista "hei, pysäytetään arki hetkeksi ja nautitaan hetki yhdessä tästä"-tilannetta. En oikein osaa kuvailla, mutta ehkä tunnistatte mitä tarkoitan. Kun näen tätä muilla pareilla, niin koen aina kaipuuta ja kateutta. Mutta onhan hyvä shampanja hyvää shampanjaa yksinkin juotuna, enkä aio elämääni itse kurjistaa. Ehkä eniten yritän välttää minkäänlaista marttyroitumista turhan takia. Kun eihän multa puutu oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vähän sitä romantiikkaa.
ap
Pitääkö siinä "pysäytetään arki hetkeksi" -tilanteessa välttämättä olla jotain ylimääräistä rompetta? Mun mielestä parhaat hetket tapahtuu arjen rakosissa. Meillä on usein tapailla halailla kauppakeskuksen liukuportaissa, kun ollaan menossa ihan vaan ruokakauppaan. Jotenkin se tuntuu romanttisemmalta kuin kahdenkeskeinen ravintolailta, koska kauppareissu on perusarkea, mutta siihen on kuitenkin saatu vähän romantiikkaa tungettua. Tylsä kauppareissu, jossa vaan metsästetään täytettä jääkaappiin, muuttuu romanttiseksi hetkeksi, jossa mä muistan, miten ihana ja rakas mies mulla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Eihän ap halunnutkaan mitään teiniromantiikkaa, vaan hän halusi, että kumppanin kanssa olisi henkinen yhteys ja tehtäisiin joskus jotain kivoja asioita yhdessä. Mielestäni tuo on lähinnä vähimmäisoletus, mitä parisuhde sisältäisi. Lisäksi hän toivoi jotain spessumpaa merkkipäiviin - sellainenkin on sinänsä meidän kulttuurissa ihan tavallinen juttu myös aikuisten keskuudessa, vaikkei kaikille niin merkityksellinen asia olekaan, joten en nyt sitäkään teinihömpötykseksi leimaisi.
Miten ankea käsitys ihmisillä oikein on parisuhteesta? Onko ihmisten mielestä oikeasti ihan normaalia ja hyvän suhteen merkki, ettei juuri puhuta toisilleen eikä mitään muutakaan yhteistä ole? Että elellään vähän kuin itsekseen kämppiksen kanssa, jota vielä vältellään arjessa? En tajua.
En ymmärrä mistä pitäisi erityisesti puhua jos vuosien aikana kaikki mahdolliset asiat on jo läpikäyty?
Osaako nainen tehdä jotain spessumpaa miehelle? Epäilen. Miehen spessu ei ole samaa kuin naisen. Miksi mieheltä sellaista odotetaan? Ap kuvaa ns. spessua mitä hän teki - asioita, jotka ainakaan minulle miehenä eivät ole lainkaan merkityksellisiä.
Muuttukoon ensin itse ja tehköön esimerkin vuoksi jotain oikeasti spesiaalia miehelleen. Ehkä mieskin heräisi siitä. Enkä tarkoita tällä mitään, mikä on spesiaalia naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta
Kuka käskee valita sellaisen pelaajamiehen jolla on persoonallisuushäiriö?
Koska ne tietää mitä nainen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Tässä ei ole puhuttu mistään teiniromantiikasta, vaan arjen romantiikasta aikuisten välillä. Mukavaa, että naisellasi ja sinulla synkkaa. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja minä saan suhteesta enemmän energiaa, kun mies hemmottelee minua silloin tällöin. Luonnollisesti teen samoin hänelle, ja suhteemme toimii erinomaisesti!
Mitä se romantiikka aikuisten välillä on?
Jos sinun pitää kysyä tätä niin se on jo aika iso ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut suhteessa yli 10v ja mieheni välillä yllättää tuomalla kukkia jne. Ei suhteen alussa ollut sellainen, kyllä on ihan oppinut romantiikkaa vuosien saatossa. Tämä kommenttina siihen, etteivät miehet muka koskaan muutu.
TOSIN meillä kyllä oli yhdessä vaiheessa parisuhdekriisi, ja melkein erosimme, ja sen jälkimainingeissa sovimme, että alamme panostamaan romantiikkaan ja yhteiseen aikaan enemmän
Ehkä joitakin asioita alkaa arvostamaan vasta, kun ne on vähällä menettää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasva jo aikuiseksi. Ei tavallinen arki elämö sisällä mitään jatkuvia ihmeellisiä kokemuksia. Se on työntekeo ja elämän ilot löydetään pienistä asioista. Suhteet hajoavat nykyään koska ei haluta aikuistua. Ap tekee itsestään tyypillistä marttyyria.
Mitä ovat mielestäsi ne pienet ilot, mitä arjessa löydetään parisuhteesta ja joihin ap voisi nyt keskittyä? Vai tarkoitatko, ettei niitä tarvitse parisuhteeseen sisältyä, kunhan muussa elämässä on jotain pieniä iloja, kuten kahvikuppi tai villasukat?
Voiko olla romanttisempaa kuin se, että puoliso tuo ne villasukat kun huomaa, että varpaitasi palelee? Tai kun hän tietää, että olet äreä ennen sitä aamun kahvikuppia ja antaa sinulle tilaa juoda sen rauhassa?
Mutta ap:n tapauksessahan ongelmana oli nimenomaan juuri se, että toisen huomioimista ei tapahdu, joten tuskinpa mies tuo villasukkia. Ja tuo puhumattomuus aamukahvin aikana lienee huono esimerkki romanttisesta eleestä tilanteessa, jossa ap nimenomaan kärsii siitä, että suhteessa ei puhuta mistään.
Ap mainitsi aika tavallisia perusasioita mitä kaipaisi: jotain huomioimista, yhdessä tekemistä, keskusteluyhteyttä toiseen. Mitä kohtuutonta näissä toiveissa on?
Ei mitään, mutta kohde joita ap sitä pyytää on väärä. Hän on vuosia odottanut ja odottanut, että toinen muuttuisi, että vihdoin itse saisi vihdoin suhteelta sen minkä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Eihän ap halunnutkaan mitään teiniromantiikkaa, vaan hän halusi, että kumppanin kanssa olisi henkinen yhteys ja tehtäisiin joskus jotain kivoja asioita yhdessä. Mielestäni tuo on lähinnä vähimmäisoletus, mitä parisuhde sisältäisi. Lisäksi hän toivoi jotain spessumpaa merkkipäiviin - sellainenkin on sinänsä meidän kulttuurissa ihan tavallinen juttu myös aikuisten keskuudessa, vaikkei kaikille niin merkityksellinen asia olekaan, joten en nyt sitäkään teinihömpötykseksi leimaisi.
Miten ankea käsitys ihmisillä oikein on parisuhteesta? Onko ihmisten mielestä oikeasti ihan normaalia ja hyvän suhteen merkki, ettei juuri puhuta toisilleen eikä mitään muutakaan yhteistä ole? Että elellään vähän kuin itsekseen kämppiksen kanssa, jota vielä vältellään arjessa? En tajua.
En ymmärrä mistä pitäisi erityisesti puhua jos vuosien aikana kaikki mahdolliset asiat on jo läpikäyty?
Osaako nainen tehdä jotain spessumpaa miehelle? Epäilen. Miehen spessu ei ole samaa kuin naisen. Miksi mieheltä sellaista odotetaan? Ap kuvaa ns. spessua mitä hän teki - asioita, jotka ainakaan minulle miehenä eivät ole lainkaan merkityksellisiä.
Muuttukoon ensin itse ja tehköön esimerkin vuoksi jotain oikeasti spesiaalia miehelleen. Ehkä mieskin heräisi siitä. Enkä tarkoita tällä mitään, mikä on spesiaalia naiselle.
Elämä on sellainen asia joka tuottaa koko ajan uutta materiaalia keskusteluille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Eihän ap halunnutkaan mitään teiniromantiikkaa, vaan hän halusi, että kumppanin kanssa olisi henkinen yhteys ja tehtäisiin joskus jotain kivoja asioita yhdessä. Mielestäni tuo on lähinnä vähimmäisoletus, mitä parisuhde sisältäisi. Lisäksi hän toivoi jotain spessumpaa merkkipäiviin - sellainenkin on sinänsä meidän kulttuurissa ihan tavallinen juttu myös aikuisten keskuudessa, vaikkei kaikille niin merkityksellinen asia olekaan, joten en nyt sitäkään teinihömpötykseksi leimaisi.
Miten ankea käsitys ihmisillä oikein on parisuhteesta? Onko ihmisten mielestä oikeasti ihan normaalia ja hyvän suhteen merkki, ettei juuri puhuta toisilleen eikä mitään muutakaan yhteistä ole? Että elellään vähän kuin itsekseen kämppiksen kanssa, jota vielä vältellään arjessa? En tajua.
En ymmärrä mistä pitäisi erityisesti puhua jos vuosien aikana kaikki mahdolliset asiat on jo läpikäyty?
Osaako nainen tehdä jotain spessumpaa miehelle? Epäilen. Miehen spessu ei ole samaa kuin naisen. Miksi mieheltä sellaista odotetaan? Ap kuvaa ns. spessua mitä hän teki - asioita, jotka ainakaan minulle miehenä eivät ole lainkaan merkityksellisiä.
Muuttukoon ensin itse ja tehköön esimerkin vuoksi jotain oikeasti spesiaalia miehelleen. Ehkä mieskin heräisi siitä. Enkä tarkoita tällä mitään, mikä on spesiaalia naiselle.
Eiköhän ap kuitenkin tunne miehensä, ja tiedä mistä tämä pitää?
Mitä se miehen spessu sinusta sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että ap tilanteessa on myös yksi suurimmista syistä avioeroille. Eli suhde arkipäivistyy ja sitten ei tunnu enää miltään. Ja toisen alkaa näkemään ja pitämään vähemmän tärkeänä kun ei osaa arvostaa arki elämää. No.1 kirjoitti hyvin, että pienen kiertotien kautta voisit huomata nyt eläväsi unelma elämää, mutta et vain huomaa sitä. Kaipaat huippukohtia elämään eikä siinä mitään väärää ole. Ehkä shampanjapullo silloin tällöin tai lomamatka voisi piristää arkea?
Ollaan lomillakin käyty, mutta niihin joudun aina ylipuhumaan puolison. Lomista jää aina se olo, että hän on tehnyt mulle ison palveluksen ja on helpottunut, kun palataan tavanomaiseen arkeen.
Tykkään ostaa viiniä ja jopa sen shampanjankin joskus, ja nautin niistä kyllä. Mutta tuollainen asia ei meillä saa aikaan sellaista "hei, pysäytetään arki hetkeksi ja nautitaan hetki yhdessä tästä"-tilannetta. En oikein osaa kuvailla, mutta ehkä tunnistatte mitä tarkoitan. Kun näen tätä muilla pareilla, niin koen aina kaipuuta ja kateutta. Mutta onhan hyvä shampanja hyvää shampanjaa yksinkin juotuna, enkä aio elämääni itse kurjistaa. Ehkä eniten yritän välttää minkäänlaista marttyroitumista turhan takia. Kun eihän multa puutu oikeastaan yhtään mitään muuta kuin vähän sitä romantiikkaa.
ap
Pitääkö siinä "pysäytetään arki hetkeksi" -tilanteessa välttämättä olla jotain ylimääräistä rompetta? Mun mielestä parhaat hetket tapahtuu arjen rakosissa. Meillä on usein tapailla halailla kauppakeskuksen liukuportaissa, kun ollaan menossa ihan vaan ruokakauppaan. Jotenkin se tuntuu romanttisemmalta kuin kahdenkeskeinen ravintolailta, koska kauppareissu on perusarkea, mutta siihen on kuitenkin saatu vähän romantiikkaa tungettua. Tylsä kauppareissu, jossa vaan metsästetään täytettä jääkaappiin, muuttuu romanttiseksi hetkeksi, jossa mä muistan, miten ihana ja rakas mies mulla on.
Mutta ap:n ongelma taitaa nimenomaan olla se, että näitä romanttisia halailuja kauppakeskuksen liukuportaissa ei tapahdu.
Miksi tässä ketjussa oletetaan koko ajan, että ap:n suhteessa on paljon romantiikkaa ja huomioimista, vaikka hän nimenomaan sanoi, etä sellaista se ole? Ihan kuin ette osaisi sisäistää lukemaanne. En usko, että ap kirjoittaisi tänne ja valittaisi asiasta, jos hänen arkensa olisi täynnä ihanaa huomioimista, romanttisia hetkiä ja merkityksellinen tunne yhteenkuuluvuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suhde on parin vuoden jälkeen tuossa pisteessä. Puhumiset on puhuttu ja arkea eletään. Nuoremmilla ihmisillä alkaa lasten teko ja sitten eletään sitä lapsiarkea. Televisiosarjojen antama kuva huikeasta elämästä, jossa tapahtuu jatkuvasti yhtä ja toista, ei toteudu kenenkään oikeassa elämässä. Tunnen miehiä, jotka ovat vaihtaneet kumppaniaan 2-10 vuoden välein, syynä on yksinkertaisesti kyllästyminen arkielämään.
Tätähän ei saa romanttisille unelmoijille eli nuorille naisille kertoa.
Noi voi toki kertoa että kannattaa valita se mies tarkkaan koska jokainen mies ei suinkaan kykene pitkään hyvään liittoon. Mutta kyllä sellaisia miehiä toki on.
Näitä tarkkaan valitsijoita on Suomi täynnä. Siis yksinäisiä, vanhenevia naisia. Edessä keinohedelmöitys ja yh-elämä, jos lapsia haluaa. Kuulisin mielelläni ne kriteerit, joilla naiset voivat tunnistaa pitkään liittoon sopimattomat miehet. Juuri pelimiehet ovat niitä, joiden puheisiin nainen lankeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äitini tajusi vasta isän kuoltua miten isä ei oikein koskaan halunnut tehdä mitään, huomioida äitiä erityisesti tai ilahduttaa. Yhdessä elettiin ja oltiin risusavotalla ja kasvatettiin lapsia mutta tunnepuolella ei ollut minkäänlaista liikehdintää vaikka äiti yrittikin.
Voisiko naiset joskus yrittää ymmärtää sitä, että ehkä iso osa miehistä ei tarvi mitään ihmeempiä elämäänsä tunnepuolelta ja nauttivat elämästä aivan eri tavoin, ajattelematta ja analysoimatta liikaa, hakkaamalla halkoja, korjaamalla autoa, tai rakentamalla kesäkeittiötä emännälle, eikä koko ajan pälättämällä ja keskustelemalla asioita puhki.
Miksi naisten näkemys parisuhteesta, ihmisluonteesta tai elämän tärkeistä asioista on tärkeämpi tai oikeampi kuin miesten? Miksi tässä koko ajan yritetään muuttaa tai parantaa miehiä?
Entä jos alettaisiinkin keskustella siitä, että voitaisiinkohan naisten käytökselle jotain, että alkaisivat tekemään enemmän käytännön asioita, höpöttäisivät vähemmän, ja osoittaisivat vähemmän tunteita arkipäivässä? Ja puhuisivat vain kuin olisi oikeasti asiaa, ja puhuisivat suoraan kun puhuvat. Eivätkä nipottaisi joka asiasta tai puhuisi selän takana pahaa. Saataisiinko silloin helpompia ja toimivampia parisuhteita, arkipäivää ja elämää kaikille?
Voisiko joku kertoa minulle että jos 50% ihmisistä käyttäytyy pääsääntöisesti tavalla x ja 50% tavalla y, niin miksi ihmeessä on nyt päätetty että se tapa x on vain oikein ja edustaa sitä oikeata ihmisyyttä?
Ehkä se poikkeama ja korjattava käytös onkin naisissa? Voisiko mitenkään ajatella näin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Eihän ap halunnutkaan mitään teiniromantiikkaa, vaan hän halusi, että kumppanin kanssa olisi henkinen yhteys ja tehtäisiin joskus jotain kivoja asioita yhdessä. Mielestäni tuo on lähinnä vähimmäisoletus, mitä parisuhde sisältäisi. Lisäksi hän toivoi jotain spessumpaa merkkipäiviin - sellainenkin on sinänsä meidän kulttuurissa ihan tavallinen juttu myös aikuisten keskuudessa, vaikkei kaikille niin merkityksellinen asia olekaan, joten en nyt sitäkään teinihömpötykseksi leimaisi.
Miten ankea käsitys ihmisillä oikein on parisuhteesta? Onko ihmisten mielestä oikeasti ihan normaalia ja hyvän suhteen merkki, ettei juuri puhuta toisilleen eikä mitään muutakaan yhteistä ole? Että elellään vähän kuin itsekseen kämppiksen kanssa, jota vielä vältellään arjessa? En tajua.
En ymmärrä mistä pitäisi erityisesti puhua jos vuosien aikana kaikki mahdolliset asiat on jo läpikäyty?
Osaako nainen tehdä jotain spessumpaa miehelle? Epäilen. Miehen spessu ei ole samaa kuin naisen. Miksi mieheltä sellaista odotetaan? Ap kuvaa ns. spessua mitä hän teki - asioita, jotka ainakaan minulle miehenä eivät ole lainkaan merkityksellisiä.
Muuttukoon ensin itse ja tehköön esimerkin vuoksi jotain oikeasti spesiaalia miehelleen. Ehkä mieskin heräisi siitä. Enkä tarkoita tällä mitään, mikä on spesiaalia naiselle.
Mies voi toki avata myös suunsa ja pyytää jos jotain spessua haluaa. Nyt se nainen on kyllä avannut suunsa monta kertaa ja kertonut miehelle mitä haluaisi. Siinähän olisi miehellekin ollut hyvä hetki kertoa omaista toiveistaan. Mutta ilmeisesti sellaisia ei tässä suhteessa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Tässä ei ole puhuttu mistään teiniromantiikasta, vaan arjen romantiikasta aikuisten välillä. Mukavaa, että naisellasi ja sinulla synkkaa. Ihmiset ovat kuitenkin erilaisia, ja minä saan suhteesta enemmän energiaa, kun mies hemmottelee minua silloin tällöin. Luonnollisesti teen samoin hänelle, ja suhteemme toimii erinomaisesti!
Mitä se romantiikka aikuisten välillä on?
Jos sinun pitää kysyä tätä niin se on jo aika iso ongelma.
Eli et itsekään tiedä, kun et osaa vastata noinkaan yksikertaiseen kysymykseen? Kukat? Treffit? Sanat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta
Kuka käskee valita sellaisen pelaajamiehen jolla on persoonallisuushäiriö?
Koska ne tietää mitä nainen haluaa.
Niin mutta ottais semmosen pelaajamiehen jolla ei ole persoonallisuushäiriötä.
Sitä tarkoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä oppii arvostamaan sillä että dumppaat ukon, kierrät persoonallisuushäiriöisiä pelaajamiehiä pari vuotta ja tajuat että se mikä on sun mielestä tylsää pskaa on itse asiassa ihan vtn hyvää arkea.
Siitä vaan toteuttamaan unelmia.
Ai että pitää tyytyä mihin vaan jos ei ole joku mielenvikainen kusipää miehenä? Aika moni nainen olisi onnellisempi yksin kuin suhteessa jossa ei ole romantiikkaa
Aika lapsellista touhua odottaa vuosikymmeniä kestävää teiniromantiikkaa. Sellaista ei ole, eikä tule.
Pitkän suhteen merkitys on aivan jossain muualla kuin hetken kestävässä hurmassa. Onneksi oma naiseni ymmärtää tämän.
Eihän ap halunnutkaan mitään teiniromantiikkaa, vaan hän halusi, että kumppanin kanssa olisi henkinen yhteys ja tehtäisiin joskus jotain kivoja asioita yhdessä. Mielestäni tuo on lähinnä vähimmäisoletus, mitä parisuhde sisältäisi. Lisäksi hän toivoi jotain spessumpaa merkkipäiviin - sellainenkin on sinänsä meidän kulttuurissa ihan tavallinen juttu myös aikuisten keskuudessa, vaikkei kaikille niin merkityksellinen asia olekaan, joten en nyt sitäkään teinihömpötykseksi leimaisi.
Miten ankea käsitys ihmisillä oikein on parisuhteesta? Onko ihmisten mielestä oikeasti ihan normaalia ja hyvän suhteen merkki, ettei juuri puhuta toisilleen eikä mitään muutakaan yhteistä ole? Että elellään vähän kuin itsekseen kämppiksen kanssa, jota vielä vältellään arjessa? En tajua.
En ymmärrä mistä pitäisi erityisesti puhua jos vuosien aikana kaikki mahdolliset asiat on jo läpikäyty?
Osaako nainen tehdä jotain spessumpaa miehelle? Epäilen. Miehen spessu ei ole samaa kuin naisen. Miksi mieheltä sellaista odotetaan? Ap kuvaa ns. spessua mitä hän teki - asioita, jotka ainakaan minulle miehenä eivät ole lainkaan merkityksellisiä.
Muuttukoon ensin itse ja tehköön esimerkin vuoksi jotain oikeasti spesiaalia miehelleen. Ehkä mieskin heräisi siitä. Enkä tarkoita tällä mitään, mikä on spesiaalia naiselle.
Mitä tarkoitat, että vuosien aikana kaikki mahdolliset asiat on läpikäyty? Meinaatko, että parisuhteessa jutellaan vain tietyt faktat läpi ja sitten voidaan kuitata parisuhdejuttelut hoidetuksi? En tajua tuota. Kyllähän elämä ja maailma tuottaa jatkuvasti ajatuksia, miksi ei keskusteluakin?
On tietenkin mahdollista, että ap tarjosi miehelle "vääränlaista" spessua, mutta eikö silloin olisi miehen syytä juuri avata suunsa ja keskustella, kertoa esim. millaisista asioista hän tykkäisi? Ei kukaan tietenkään ajatuksenlukija ole. Ap on itse yrittänyt kertoa miehelle, mistä hän itse tykkäisi, mies voisi tehdä samoin. Vaikuttaa siltä, että ap olisi ihan halukas tarjoamaan miehelle hänen toivomiaan asioita, ja toivoisi myös vastavuoroisesti itselleen jotain. Mutta voithan sinäkin antaa ap:lle vinkkejä, joilla hän voisi yllättää miehensä iloisesti - katsotaan sitten, innostuiko mies vastavuoroisuuteen. Ja uskon, että ap ottaisi hyviä vinkkejä mielellään vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen suhde on parin vuoden jälkeen tuossa pisteessä. Puhumiset on puhuttu ja arkea eletään. Nuoremmilla ihmisillä alkaa lasten teko ja sitten eletään sitä lapsiarkea. Televisiosarjojen antama kuva huikeasta elämästä, jossa tapahtuu jatkuvasti yhtä ja toista, ei toteudu kenenkään oikeassa elämässä. Tunnen miehiä, jotka ovat vaihtaneet kumppaniaan 2-10 vuoden välein, syynä on yksinkertaisesti kyllästyminen arkielämään.
Tätähän ei saa romanttisille unelmoijille eli nuorille naisille kertoa.
Noi voi toki kertoa että kannattaa valita se mies tarkkaan koska jokainen mies ei suinkaan kykene pitkään hyvään liittoon. Mutta kyllä sellaisia miehiä toki on.
Näitä tarkkaan valitsijoita on Suomi täynnä. Siis yksinäisiä, vanhenevia naisia. Edessä keinohedelmöitys ja yh-elämä, jos lapsia haluaa. Kuulisin mielelläni ne kriteerit, joilla naiset voivat tunnistaa pitkään liittoon sopimattomat miehet. Juuri pelimiehet ovat niitä, joiden puheisiin nainen lankeaa.
Juuri tuossa "pelimiesten puheissa" on se ydin millä valinta pitää tehdä. Puhe on halpaa mutta todellinen luonne nähdään teoissa. Jos mies on aidosti empaattinen ja haluaa auttaa pyyteettää muita ilman mitään ajatusta omasta hyödystä niin silloin hän suurella todennäköisyydellä haluaa olla hyvä myös sinulle.
Itse ainakin huomasin oman mieheni kohdalla jo seurustelun alussa miten hän oli heti valmis auttamaan kavereitaan, perhettään jne. kun he tarvitsivat apua ja hän kohteli hyvin ja kohteliaasti kaikkia tapaamiaan ihmisiä. Ei puhunut kenestäkään pahaa jne.
Mieti, miksi valitsit tämän kumppanin.
Mihin ihastuit/rakastuit? Jotain kiinnostavaa, ihanaa hänessä on täytynyt olla kun yhteen päädyitte.
Jos hän on aina ollu samanlainen vähän innostumaton, ei hän muutu.
Ehkä joudut pohtimaan asiaa siten, että onko hänen kanssaan oleminen sen arvoista, että sinä "teet kaiken yrittämisen" vai olisiko parempi pistää kantapäät yhteen.