Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Dna-testit/Myheritage, uudet sukulaiset
11.04.2023 |
Yli vuoden olen ollut Myheritagessa ja uusia sukulaisia ilmaantuu lähes päivittäin, ihan lähisukulaisia harvemmin. Muutama yllätyskin lähisuvussa, ei sentään sisaruksia ja vanhempani tiedän kyllä.
Sellaisesta valitan kun olen muutamalle henkilölle laittanut pari asiallista kysymystä ja he vaikenevat kuin muuri. Asia ei edes heitä koske vaan heidän vanhempiaan(isovanhempiaan), tai serkkuja. Eikö kaikki halua uskoa, haluavat elää siinä uskossaan mikä aina ollut? Esim serkkuni on serkkuni eikä tätini/setäni/sisarukseni.
Itse ainakin olisin mielissäni kun saisin tietää totuudet, oli ne mitä tahansa, mennyttä ei voi muuttaa.
Eikö nämä vaikenevat henkilöt usko testin tuloksiin? miksi sitten niitä tekevät? itse ainakin uskon, on niissä tuloksissa silti useampi vaihtoehto, itse voi päätellä kun hiukan tutkii taustoja.
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?
Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei lopettakaa oikeasti keskustelu tuon ranskasta adoptoidun trollin kanssa. menee ketju piloille.
Vierailija kirjoitti:
50% tai hiukan alle osuma: vanhemmat/lapset
n. 25% isovanhemmat/lapsenlapset
n. 12.5% serkut, sedät, tätit, veljen/siskon lapsenlapset
Nuo ovat siis noin-prosentteja, muutaman prosentin heittoja voi olla.
Alle 10% kaukaisempi serkku.
Nämä ei muuten olekaan niin helppoja. Esim.monenko sukupolven päässä täyssisarukset ovat?
2*2. Eli isän kautta 2 polvea, samoin äidin kautta ja jaetaan geneettisellä vaikutuksella (2*2*1/2).
molemmilla sisaruksilla on puolet yhteistä perimää isältä ja puolet äidiltä, mutta ne saattaa olla eri geenit.
Kaikissa muissa sukulaisuusarvioissa paitsi vanhemman ja lapsensa välillä on sattuman vaikutus niin suuri että sukulaisuusarvio on aina tilastollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Vierailija kirjoitti:
Hei lopettakaa oikeasti keskustelu tuon ranskasta adoptoidun trollin kanssa. menee ketju piloille.
Kukaan täällä ei ole kertonut edes olevansa mikään ranskalainen adoptoitu, mutta sitähän sinä et varmaan raivoltasi käsittänyt tai kyennyt lukemaan.
Joku taisi kertoa mummonsa asuvan Ranskassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sukututk30v kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50% tai hiukan alle osuma: vanhemmat/lapset
n. 25% isovanhemmat/lapsenlapset
n. 12.5% serkut, sedät, tätit, veljen/siskon lapsenlapset
Nuo ovat siis noin-prosentteja, muutaman prosentin heittoja voi olla.
Alle 10% kaukaisempi serkku.
Nämä ei muuten olekaan niin helppoja. Esim.monenko sukupolven päässä täyssisarukset ovat?
2*2. Eli isän kautta 2 polvea, samoin äidin kautta ja jaetaan geneettisellä vaikutuksella (2*2*1/2).
molemmilla sisaruksilla on puolet yhteistä perimää isältä ja puolet äidiltä, mutta ne saattaa olla eri geenit.
Kaikissa muissa sukulaisuusarvioissa paitsi vanhemman ja lapsensa välillä on sattuman vaikutus niin suuri että sukulaisuusarvio on aina tilastollinen.
Juu, nimenomaan tilastoista tässä on kyse. Mitä kaukaisempaa sukua, sitä enemmän on erilaisia vaihtoehtoja. Esim yhteisellä cM-arvolla 1700 voi olla sisarpuoli, isovanhempi, lapsenlapsi, setä, eno, täti tai sisarenlapsi. Jos mennään pikkuserkuista kaukaisempiin, alkaa tulosten analysointi olla melkoista lottoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Näytä se kohta, jossa sanon, että suhtautumiseni on ainoa oikea kun koko ajan korostan, että minä toimin näin, muut mahdollisesti toisella tavalla :D Huutaminenhan pitäisi kirjoittaa capsLk.lla.. 🤭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa geenitesteissä on juurikin se vika, että ne eivät osaa lukea. Ne eivät siis ymmärrä, että erilaisia geneettisiä piirteitä omaavat serkukset ovat todella serkuksia. Ne pystyvät vain löytämään yhteisen perimän.
Testien mukaan myös enemmän samanlaista perimää omaavat sisarukset ovat "enemmän" sisaruksia kuin enemmän erilaista perimää omaavat sisarukset, vaikka molemmissa tapauksissa kyseessä olisi ihan täyssisarukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei lopettakaa oikeasti keskustelu tuon ranskasta adoptoidun trollin kanssa. menee ketju piloille.
Kukaan täällä ei ole kertonut edes olevansa mikään ranskalainen adoptoitu, mutta sitähän sinä et varmaan raivoltasi käsittänyt tai kyennyt lukemaan.
Joku taisi kertoa mummonsa asuvan Ranskassa.
Juuri näin, vedä syvää henkeä ja on aika ottaa lääkkeet niin pääset taas mielikuvituksissasi Ranskaan mummosi luo 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Näytä se kohta, jossa sanon, että suhtautumiseni on ainoa oikea kun koko ajan korostan, että minä toimin näin, muut mahdollisesti toisella tavalla :D Huutaminenhan pitäisi kirjoittaa capsLk.lla.. 🤭
Joku tuolla aiemmin kirjoitti, ettei hän adoptoituna koe testien olevan tarpeen, koska hänelle hänen oikea sukunsa on se ainoa mikä merkitsee ja mistä jän on kiinnostunut.
Sinä sen sijaan vastasit hänelle pitkällä vuodatuksella omista kokemuksistasi siitä miten ihanaa sinusta oli kun löysit biosukusi.
Miksi koit tarpeelliseksi vastata tuon hänelle?
Vähän sama, kuin kirjottaisi vapaaehtoisesti lapsettomalle pitkän tekstin siitä, miten ihanaa lli saada oma lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei lopettakaa oikeasti keskustelu tuon ranskasta adoptoidun trollin kanssa. menee ketju piloille.
Kukaan täällä ei ole kertonut edes olevansa mikään ranskalainen adoptoitu, mutta sitähän sinä et varmaan raivoltasi käsittänyt tai kyennyt lukemaan.
Joku taisi kertoa mummonsa asuvan Ranskassa.
Juuri näin, vedä syvää henkeä ja on aika ottaa lääkkeet niin pääset taas mielikuvituksissasi Ranskaan mummosi luo 😂
Miksi sinua riepoo se että jonkun mummo asuu ulkomailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Näytä se kohta, jossa sanon, että suhtautumiseni on ainoa oikea kun koko ajan korostan, että minä toimin näin, muut mahdollisesti toisella tavalla :D Huutaminenhan pitäisi kirjoittaa capsLk.lla.. 🤭
Joku tuolla aiemmin kirjoitti, ettei hän adoptoituna koe testien olevan tarpeen, koska hänelle hänen oikea sukunsa on se ainoa mikä merkitsee ja mistä jän on kiinnostunut.
Sinä sen sijaan vastasit hänelle pitkällä vuodatuksella omista kokemuksistasi siitä miten ihanaa sinusta oli kun löysit biosukusi.
Miksi koit tarpeelliseksi vastata tuon hänelle?Vähän sama, kuin kirjottaisi vapaaehtoisesti lapsettomalle pitkän tekstin siitä, miten ihanaa lli saada oma lapsi.
Ei ole verrannollinen keskenään. Tässä ketjussa keskustellaan biosuvun selvitystyöstä ja siihen otan omien kokemusten kanssa kantaa omasta näkökulmasta. Se on jokaisen oma asia jos ei halua olla sukunsa kanssa tekemisissään, mutta sitä varten voisimme perustaa oman ketjun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Näytä se kohta, jossa sanon, että suhtautumiseni on ainoa oikea kun koko ajan korostan, että minä toimin näin, muut mahdollisesti toisella tavalla :D Huutaminenhan pitäisi kirjoittaa capsLk.lla.. 🤭
Joku tuolla aiemmin kirjoitti, ettei hän adoptoituna koe testien olevan tarpeen, koska hänelle hänen oikea sukunsa on se ainoa mikä merkitsee ja mistä jän on kiinnostunut.
Sinä sen sijaan vastasit hänelle pitkällä vuodatuksella omista kokemuksistasi siitä miten ihanaa sinusta oli kun löysit biosukusi.
Miksi koit tarpeelliseksi vastata tuon hänelle?Vähän sama, kuin kirjottaisi vapaaehtoisesti lapsettomalle pitkän tekstin siitä, miten ihanaa lli saada oma lapsi.
Ehkä nämä on niitä samoja, ketkä tulee velaryhmiin kerromaan miten vasta äitiys tekee naisesta oikean naisen. Tai kertoo miten lapsettomuus on ihan ok mutta kyllä se oma lapsi on niin ihana ja elämän paras asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei lopettakaa oikeasti keskustelu tuon ranskasta adoptoidun trollin kanssa. menee ketju piloille.
Kukaan täällä ei ole kertonut edes olevansa mikään ranskalainen adoptoitu, mutta sitähän sinä et varmaan raivoltasi käsittänyt tai kyennyt lukemaan.
Joku taisi kertoa mummonsa asuvan Ranskassa.
Juuri näin, vedä syvää henkeä ja on aika ottaa lääkkeet niin pääset taas mielikuvituksissasi Ranskaan mummosi luo 😂
Miksi sinua riepoo se että jonkun mummo asuu ulkomailla?
Kyllä minullakin asuu mummo kuussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Näytä se kohta, jossa sanon, että suhtautumiseni on ainoa oikea kun koko ajan korostan, että minä toimin näin, muut mahdollisesti toisella tavalla :D Huutaminenhan pitäisi kirjoittaa capsLk.lla.. 🤭
Joku tuolla aiemmin kirjoitti, ettei hän adoptoituna koe testien olevan tarpeen, koska hänelle hänen oikea sukunsa on se ainoa mikä merkitsee ja mistä jän on kiinnostunut.
Sinä sen sijaan vastasit hänelle pitkällä vuodatuksella omista kokemuksistasi siitä miten ihanaa sinusta oli kun löysit biosukusi.
Miksi koit tarpeelliseksi vastata tuon hänelle?Vähän sama, kuin kirjottaisi vapaaehtoisesti lapsettomalle pitkän tekstin siitä, miten ihanaa lli saada oma lapsi.
Ehkä nämä on niitä samoja, ketkä tulee velaryhmiin kerromaan miten vasta äitiys tekee naisesta oikean naisen. Tai kertoo miten lapsettomuus on ihan ok mutta kyllä se oma lapsi on niin ihana ja elämän paras asia.
Paitsi, että tämä ei ole mikään vela- keskustelu, eikä hän ole sanonut, että olisi yksi oikea tapa toimia. Mutta sinä kun nyt trollina olet päättänyt niin niin ei muuta kuin trolollollolloo vaan sinulle sitten :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Näytä se kohta, jossa sanon, että suhtautumiseni on ainoa oikea kun koko ajan korostan, että minä toimin näin, muut mahdollisesti toisella tavalla :D Huutaminenhan pitäisi kirjoittaa capsLk.lla.. 🤭
Joku tuolla aiemmin kirjoitti, ettei hän adoptoituna koe testien olevan tarpeen, koska hänelle hänen oikea sukunsa on se ainoa mikä merkitsee ja mistä jän on kiinnostunut.
Sinä sen sijaan vastasit hänelle pitkällä vuodatuksella omista kokemuksistasi siitä miten ihanaa sinusta oli kun löysit biosukusi.
Miksi koit tarpeelliseksi vastata tuon hänelle?Vähän sama, kuin kirjottaisi vapaaehtoisesti lapsettomalle pitkän tekstin siitä, miten ihanaa lli saada oma lapsi.
Ei ole verrannollinen keskenään. Tässä ketjussa keskustellaan biosuvun selvitystyöstä ja siihen otan omien kokemusten kanssa kantaa omasta näkökulmasta. Se on jokaisen oma asia jos ei halua olla sukunsa kanssa tekemisissään, mutta sitä varten voisimme perustaa oman ketjun?
Dna-testin voi tehdä muustakin syystä kuin selvittääkseen biologisia sukulaisiaan.
Itse olen tehnyt testin koska halusin tietää mistä päin maailmaa sukua on kotoisin. Missään vaiheessa ei siis ollut tarkoituskaan etsiä mitään biologisia sukulaisia tai selvittää adoption taustoja.
Voitteko mennä vänkäämään jonnekin muualle ja jättää aikuiset ihmiset keskustelemaan tämän ketjun asiasta, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Näytä se kohta, jossa sanon, että suhtautumiseni on ainoa oikea kun koko ajan korostan, että minä toimin näin, muut mahdollisesti toisella tavalla :D Huutaminenhan pitäisi kirjoittaa capsLk.lla.. 🤭
Joku tuolla aiemmin kirjoitti, ettei hän adoptoituna koe testien olevan tarpeen, koska hänelle hänen oikea sukunsa on se ainoa mikä merkitsee ja mistä jän on kiinnostunut.
Sinä sen sijaan vastasit hänelle pitkällä vuodatuksella omista kokemuksistasi siitä miten ihanaa sinusta oli kun löysit biosukusi.
Miksi koit tarpeelliseksi vastata tuon hänelle?Vähän sama, kuin kirjottaisi vapaaehtoisesti lapsettomalle pitkän tekstin siitä, miten ihanaa lli saada oma lapsi.
Ehkä nämä on niitä samoja, ketkä tulee velaryhmiin kerromaan miten vasta äitiys tekee naisesta oikean naisen. Tai kertoo miten lapsettomuus on ihan ok mutta kyllä se oma lapsi on niin ihana ja elämän paras asia.
Paitsi, että tämä ei ole mikään vela- keskustelu, eikä hän ole sanonut, että olisi yksi oikea tapa toimia. Mutta sinä kun nyt trollina olet päättänyt niin niin ei muuta kuin trolollollolloo vaan sinulle sitten :D
Taidatkin olla trololoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei lopettakaa oikeasti keskustelu tuon ranskasta adoptoidun trollin kanssa. menee ketju piloille.
Kukaan täällä ei ole kertonut edes olevansa mikään ranskalainen adoptoitu, mutta sitähän sinä et varmaan raivoltasi käsittänyt tai kyennyt lukemaan.
Joku taisi kertoa mummonsa asuvan Ranskassa.
Juuri näin, vedä syvää henkeä ja on aika ottaa lääkkeet niin pääset taas mielikuvituksissasi Ranskaan mummosi luo 😂
Miksi sinua riepoo se että jonkun mummo asuu ulkomailla?
Kyllä minullakin asuu mummo kuussa.
Reps! Mummo kuussa! Mutta lopettakaa oikeasti tuon ranskistrollin kanssa jauhanta menee ketju ihan ojaan.
Alue: Aihe vapaa
Höpsis tädit, sedät ja enot 25%, serkut 12,5%. Serkku on kaukaisempaa sukua kuin täti, setä ja eno.