Mistä tietää minkälainen on persoonana?
Heippa vaan kaikille!
Mua on askarruttanut totuus mun persoonan luonteesta jo pitkään ja en tiedä kuka todellisuudessa olen. Voitteko auttaa mua? Jos jotain paljastan itsestäni, niin en juurikaan tykkää vieraista ja puolitutuista ihmisistä: heidän kanssaan vuorovaikuttaminen käy työstä ja nostattaa jännityksen ja joskus jopa ahdistuksen tunteen pintaan.
Tykkään kuunnella musiikkia 24/7 ja paeta omaa olemassaoloani muihin mielikuvitusta stimuloiviin harrastuksiin joissa voi eläytyä johonkin jota ei ole siinä fyysisesti läsnä vaan mielentasolla kuvana, unohtaakseni tuskani. Kaipaan kovasti kumppania rinnalle ja haluaisin löytää opiskelu- ja työpaikan, mutta nuo vaikeudet ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa haittaavat. Liika intiimiys/tuttuus isojen joukkojen yhteydessä on suorastaan haitallista hyvinvoinnilleni joten siksi, huolimatta kannustuksesta olla epämukavuusalueella, minä kuormitun suunnattomasti suorituspaineen alla.
Lihakseni ovat kokoajan viulunkireät, poskeni heloittavat punaisena ja muita epämääräisiä oireita ilmenee pitkin kehoa ja mieltä. Motivaationa olisi oppia käsillä taiteilemaan, mutta viulunkireä lihaksistoni ei anna pikkutarkalle työskentelylle myöden. Mieleni pakenee sisäisien tunnetilojen, ajatusten, mielikuvien jne. arviointiin.
Kiitos lukijoille ja kommentoijille!
Kommentit (11)
Hanki öljyvärit, pohja ja ryhdy maalailemaan. Abstrakteja niin ei tarvitse niin pikkutarkasti syhertää. Rentouttavaa klassista musiikkia (duurissa) ja anna palaa.
Syö sieniä niin opit tuntemaan itsesi.
Sun tehtävä ei ole pitää itseäs kiireisenä ja "unohtaa oman tuskasi", sun tehtävä on kohtaa se oma tuska hiljentymisen kautta.
Sä löydät itses hiljentymällä. Se on kaikkein huonoin neuvo mitä ihmiselle voi antaa jos ihmistä esim ahdistaa, että siirrä se mieli jonnekkin muualle. Ei se lähde koskaan pois siirtämällä eikä se opeta mitään niin.
Se täytyy kohdata. Musiikki voi toimia apuvälineenä myös, ei se musiikki ole pahasta, sä sanoit, että sä tykkäät kuunnella musiikkia.. Sä voit kohdata tuskan myös musiikin kanssa. Sä voit meditoitakkin musiikin kanssa. Kaikki on mahdollista
Mutta älä koskaan "pakene" tuskaasi.
Se opettaa ja sä kasvat sisältä. Moni luulee, että sä "muutut", mutta oikeasti sä et "muutu" mihinkään, vaan sä löydät nimenomaan oman itsesi, mikä on ollut hukassa.
<3
Vierailija kirjoitti:
Hanki öljyvärit, pohja ja ryhdy maalailemaan. Abstrakteja niin ei tarvitse niin pikkutarkasti syhertää. Rentouttavaa klassista musiikkia (duurissa) ja anna palaa.
Tykkäsin kyllä maalailusta koulussa. Kelpaako akryylivärit aloittelijalle? Mulla ei yksiössä olisi tilaa kuivatella pitkään töitä.
Vaikutat melko introvertilta, joten kannattanee jatkaa oman rauhan vaalimista.
Noin muuten koetan itse noudattaa Camus'n ohjetta "psychology is action, not thinking about oneself. We continue to shape our personality all our lives". Tarkoitus ei ole paeta (se ei auta), mutta tietoinen ajatuksen siirtäminen siitä, "kuka minä olen" ulospäin ja kysymyksiin kuten "mitä haluan elämälläni tehdä", voi hämärtämisen sijaan itse asiassa auttaa sisäisen yhtenäisyyden tunteen saavuttamisessa.
Ei mieti niinkään sitä, millaisia ominaisuuksia minuudessa on saati yritä luoda niistä itselleen kiveen hakattua haarniskaa, vaan ennemmin pohtii omia arvoja, asioita joistaa pitää tai joita haluaa vaalia, ja pyrkii muovaamaan omaa tekemistä ja arkeaan niiden mukaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Sun tehtävä ei ole pitää itseäs kiireisenä ja "unohtaa oman tuskasi", sun tehtävä on kohtaa se oma tuska hiljentymisen kautta.
Sä löydät itses hiljentymällä. Se on kaikkein huonoin neuvo mitä ihmiselle voi antaa jos ihmistä esim ahdistaa, että siirrä se mieli jonnekkin muualle. Ei se lähde koskaan pois siirtämällä eikä se opeta mitään niin.
Se täytyy kohdata. Musiikki voi toimia apuvälineenä myös, ei se musiikki ole pahasta, sä sanoit, että sä tykkäät kuunnella musiikkia.. Sä voit kohdata tuskan myös musiikin kanssa. Sä voit meditoitakkin musiikin kanssa. Kaikki on mahdollista
Mutta älä koskaan "pakene" tuskaasi.
Se opettaa ja sä kasvat sisältä. Moni luulee, että sä "muutut", mutta oikeasti sä et "muutu" mihinkään, vaan sä löydät nimenomaan oman itsesi, mikä on ollut hukassa.
<3
Niin, olen huomannut tuon mielikuvituksen leikin mielessäni. Olen huomannut että ajatukseni suuntautuvat fantasioihini kunhan pelot väistyvät tieltä. Olen huomannut olevani epäbyrokraattinen ja epätieteellinen, luovuuden saralla kukoistava ihminen. 🤗💕 -Ap ja unohtui tuosta toisesta laittaa "Ap"
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat melko introvertilta, joten kannattanee jatkaa oman rauhan vaalimista.
Noin muuten koetan itse noudattaa Camus'n ohjetta "psychology is action, not thinking about oneself. We continue to shape our personality all our lives". Tarkoitus ei ole paeta (se ei auta), mutta tietoinen ajatuksen siirtäminen siitä, "kuka minä olen" ulospäin ja kysymyksiin kuten "mitä haluan elämälläni tehdä", voi hämärtämisen sijaan itse asiassa auttaa sisäisen yhtenäisyyden tunteen saavuttamisessa.
Ei mieti niinkään sitä, millaisia ominaisuuksia minuudessa on saati yritä luoda niistä itselleen kiveen hakattua haarniskaa, vaan ennemmin pohtii omia arvoja, asioita joistaa pitää tai joita haluaa vaalia, ja pyrkii muovaamaan omaa tekemistä ja arkeaan niiden mukaiseksi.
Luovuus, leikkisyys, ystävällisyys, kauneus, totuus, rehellisyys, kiltteys... siinä on arvoja joita muun muassa vaalin. Kiitos paljon jo kaikille vastanneille! -ap 🧑🏻🎨
No ainakin olet hyvin itsekeskeinen, rakastat puhua itsestäsi, ja rakastat myös sitä että muut puhuvat sinusta. Haluat olla keskipisteenä ja mielenkiinnon kohteena. Kuvittelet olevasi mysteerinen, ja haluaisit että muut ihmettelisivät kuinka erikoinen olet.
Vierailija kirjoitti:
No ainakin olet hyvin itsekeskeinen, rakastat puhua itsestäsi, ja rakastat myös sitä että muut puhuvat sinusta. Haluat olla keskipisteenä ja mielenkiinnon kohteena. Kuvittelet olevasi mysteerinen, ja haluaisit että muut ihmettelisivät kuinka erikoinen olet.
Höpsis.
Oletan, että ap on vielä melko nuori. Silloin voi kaivata tukea kun etsii suuntaansa. Ihan normaalia, toisin kuin ilkeily.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin olet hyvin itsekeskeinen, rakastat puhua itsestäsi, ja rakastat myös sitä että muut puhuvat sinusta. Haluat olla keskipisteenä ja mielenkiinnon kohteena. Kuvittelet olevasi mysteerinen, ja haluaisit että muut ihmettelisivät kuinka erikoinen olet.
Höpsis.
Oletan, että ap on vielä melko nuori. Silloin voi kaivata tukea kun etsii suuntaansa. Ihan normaalia, toisin kuin ilkeily.
Nuorehko, hukassa oleva aikuinen olen jolla ambitiona on aina ollut nuo arvot joita yllä luettelin. Ei itsensä löytämisestä helppoa tee se että ympäristö ei auta sinua alkuun pääsemisessä. Olen kasvanut kritisoivassa ympäristössä jossa minun potentiaalia ei ole tunnistettu realistisesti. Kuten hyvä ystäväni minut lyhyesti on kuvannut ujona haaveilija-tapauksena, sellainen olen ollut. Tulen myös olemaan sillä en halua hävetä ujouttani (se on muiden häpeä jos eivät minua hyväksy) ja tuo ujous on estänyt monia asioita tulemasta ilmi.
Sain kyllä inspiraatiota tuosta maalaamisesta, sillä koulussa kaikenlainen maalaaminen oli helpompaa kuin piirtäminen. Osasin tehdä esittäviäkin kuvia kuvataiteessa siten mutta auta armias kun olisi pitänyt tehdä kynällä jälkeä niin ei tullut niin symmetristä aikaan.
Ehkäpä kokeilen akvarelliväreillä aloittaa työskentelyn sillä ne ovat helppoja käsitellä. -ap
Harrastuksiini kuuluu siis videopelien peluuta ja joukkoliikenteellä matkustelua eli suhkoht yksinäisiä harrastuksia joissa olematon sosiaalinen tarve. -Ap