Dna-testit/Myheritage, uudet sukulaiset
Yli vuoden olen ollut Myheritagessa ja uusia sukulaisia ilmaantuu lähes päivittäin, ihan lähisukulaisia harvemmin. Muutama yllätyskin lähisuvussa, ei sentään sisaruksia ja vanhempani tiedän kyllä.
Sellaisesta valitan kun olen muutamalle henkilölle laittanut pari asiallista kysymystä ja he vaikenevat kuin muuri. Asia ei edes heitä koske vaan heidän vanhempiaan(isovanhempiaan), tai serkkuja. Eikö kaikki halua uskoa, haluavat elää siinä uskossaan mikä aina ollut? Esim serkkuni on serkkuni eikä tätini/setäni/sisarukseni.
Itse ainakin olisin mielissäni kun saisin tietää totuudet, oli ne mitä tahansa, mennyttä ei voi muuttaa.
Eikö nämä vaikenevat henkilöt usko testin tuloksiin? miksi sitten niitä tekevät? itse ainakin uskon, on niissä tuloksissa silti useampi vaihtoehto, itse voi päätellä kun hiukan tutkii taustoja.
Kommentit (278)
Testiin kannattaa suhtautua varauksella, eikä nyt ainakaan lähteä syyttämään ketään syrjähypyistä pelkästään sen vuoksi.
Minulle ja sisarukselleni testi antoi poikkeuksellisen pienen cM-luvun, vaikka olemmekin täyssisaruksia. Muuta selitystä emme keksineet, paitsi sen, että olemme ulkonäöllisesti melko erinäköiset keskenämme. Molemmilta taas löytyy paljon piirteitä molemmista vanhemmista.
Joillain meni tunteisiin, kun adoptoidut ei olleetkaan kiinnostuneita biologisista suvuistaan.
En yhtään ihmettele miksi jotkut antaa lapsen adoptioon.
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele miksi jotkut antaa lapsen adoptioon.
ja on myös heidän onnensa, kun lapsi ole kiinnostunut biologisista juuristaan.
serkun sukututkimus loppui kun suvusta alkoi tulemaan esiin hoorii ja murha miehiä. syytteli tutkimuksen tekijää valeista. luuli rassukka että olemme kuninkaalisia. todella rasittava henkilö joka kuvitteli että meitäkin kiinnostaa olis pitänyt rahoittaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele miksi jotkut antaa lapsen adoptioon.
ja on myös heidän onnensa, kun lapsi ole kiinnostunut biologisista juuristaan.
Enemmistö adoptoiduista on kiinnostunut juuristaan.
Vierailija kirjoitti:
Joillain meni tunteisiin, kun adoptoidut ei olleetkaan kiinnostuneita biologisista suvuistaan.
Ahaa, nyt sinä oletkin se, joka tietää mitä kaikki adoptoidut haluaa kun monikossa kirjoitat :D No minua ainakin kiinnostaa ja monia muitakin adoptoituja.
Tässä ketjussa keskustellaan biosuvun selvittämiseen liittyvistä asioista ja testeistä. Ei taida olla sinulla oikea ketju, paitsi jos olet trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain meni tunteisiin, kun adoptoidut ei olleetkaan kiinnostuneita biologisista suvuistaan.
Ahaa, nyt sinä oletkin se, joka tietää mitä kaikki adoptoidut haluaa kun monikossa kirjoitat :D No minua ainakin kiinnostaa ja monia muitakin adoptoituja.
Tässä ketjussa keskustellaan biosuvun selvittämiseen liittyvistä asioista ja testeistä. Ei taida olla sinulla oikea ketju, paitsi jos olet trolli.
Kaikki adoptoidut ei ole kiinnostuneet biologisesta suvustaan. Jotkut on, jotkut ei ole.
Mitenhän tämän voisi sinulle selkeämmin kirjoittaa?
Jotkut adoptoidut myös on tehneet noita geenitestejä selvittääkseen vain sen, mistä päin maailmaa biosuku on kotoisin. Heillä ei siis ole ollut tarkoituksena tai kiinnostusta selvittää yksittäisiä biosukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele miksi jotkut antaa lapsen adoptioon.
ja on myös heidän onnensa, kun lapsi ole kiinnostunut biologisista juuristaan.
Enemmistö adoptoiduista on kiinnostunut juuristaan.
Lähde tälle?
Vai miten olet tutkinut asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Testiin kannattaa suhtautua varauksella, eikä nyt ainakaan lähteä syyttämään ketään syrjähypyistä pelkästään sen vuoksi.
Minulle ja sisarukselleni testi antoi poikkeuksellisen pienen cM-luvun, vaikka olemmekin täyssisaruksia. Muuta selitystä emme keksineet, paitsi sen, että olemme ulkonäöllisesti melko erinäköiset keskenämme. Molemmilta taas löytyy paljon piirteitä molemmista vanhemmista.
Vaihtelut voi olla suuriakin, koska perimä ei mene laskennallisesti todellisuudessa.
Luonnollisesti esimerkiksi tummatukkaisella ruskeasilmäisellä ja vaaleatukkaisella sinisilmäisellä on erilaisempi perimä keskenään kuin vaikka kahdella vaaleatukkaisella sinisilmäisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain meni tunteisiin, kun adoptoidut ei olleetkaan kiinnostuneita biologisista suvuistaan.
Ahaa, nyt sinä oletkin se, joka tietää mitä kaikki adoptoidut haluaa kun monikossa kirjoitat :D No minua ainakin kiinnostaa ja monia muitakin adoptoituja.
Tässä ketjussa keskustellaan biosuvun selvittämiseen liittyvistä asioista ja testeistä. Ei taida olla sinulla oikea ketju, paitsi jos olet trolli.
Tuo testi on itseasiassa aika huono biosuvun selvittämiseen, koska se kattaa vain suppean määrän ihmisiä ja on verrattain erittäin uusi keksintö. Toki sieltä voi joskus sattumalta osumia löytää, mutta usein niissäkin osumana on joku kaukaisempi sukulainen, jonka jälkeen vasta aletaan tutkia, mitä sukua tämä henkilö oikeastaan onkaan ja mitä kautta. Siihen taas tarvitaan ihan muita lähteitä.
Vierailija kirjoitti:
Testiin kannattaa suhtautua varauksella, eikä nyt ainakaan lähteä syyttämään ketään syrjähypyistä pelkästään sen vuoksi.
Minulle ja sisarukselleni testi antoi poikkeuksellisen pienen cM-luvun, vaikka olemmekin täyssisaruksia. Muuta selitystä emme keksineet, paitsi sen, että olemme ulkonäöllisesti melko erinäköiset keskenämme. Molemmilta taas löytyy paljon piirteitä molemmista vanhemmista.
Meillä sama. Luku poikkesi jonkin verran siitä jostain ohjearvosta.
Kun kirjoitin tästä pohtiessani mikä tätä voisi selittää, niin kauheat spekulaatiot siitä, että meillä olisi muka eri vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testiin kannattaa suhtautua varauksella, eikä nyt ainakaan lähteä syyttämään ketään syrjähypyistä pelkästään sen vuoksi.
Minulle ja sisarukselleni testi antoi poikkeuksellisen pienen cM-luvun, vaikka olemmekin täyssisaruksia. Muuta selitystä emme keksineet, paitsi sen, että olemme ulkonäöllisesti melko erinäköiset keskenämme. Molemmilta taas löytyy paljon piirteitä molemmista vanhemmista.
Vaihtelut voi olla suuriakin, koska perimä ei mene laskennallisesti todellisuudessa.
Luonnollisesti esimerkiksi tummatukkaisella ruskeasilmäisellä ja vaaleatukkaisella sinisilmäisellä on erilaisempi perimä keskenään kuin vaikka kahdella vaaleatukkaisella sinisilmäisellä.
Uskomatonta pötyä. Tummatukkaisella ja tummasilmäisellä äidillä voi olla vaalea ja sinisilmäinen lapsi tai vaalealla äidillä tumma lapsi. Onko sillä lapsella on vähemmän yhteistä perimää äidin kanssa jos on eri värit?
Vastaavasti kaksi vaaleaa ihmistä ei ole välttämättä mitään sukua keskenään.
Paljon tuollainen testi maksaa ja onko se luotettava?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testiin kannattaa suhtautua varauksella, eikä nyt ainakaan lähteä syyttämään ketään syrjähypyistä pelkästään sen vuoksi.
Minulle ja sisarukselleni testi antoi poikkeuksellisen pienen cM-luvun, vaikka olemmekin täyssisaruksia. Muuta selitystä emme keksineet, paitsi sen, että olemme ulkonäöllisesti melko erinäköiset keskenämme. Molemmilta taas löytyy paljon piirteitä molemmista vanhemmista.
Meillä sama. Luku poikkesi jonkin verran siitä jostain ohjearvosta.
Kun kirjoitin tästä pohtiessani mikä tätä voisi selittää, niin kauheat spekulaatiot siitä, että meillä olisi muka eri vanhemmat.
Pitäisi tietää mikä oli luku ja mikä poikkeama. Muuten yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä kenenkään pitäisi vastata jollekin ventovieraalle kyselijälle? Ei kenelläkään ole siihen mitään velvollisuutta.
Ainakin minulle perhe ja suku on ne sukulaiset, ketkä elämässäni on olleet. Suoraan sanoen ei edes kiinnosta, jos vaikka pappa olisikin joskus 60-luvulla vähän siittänyt uutta elämää työmatkoillaan leskeksi jäämisensä jälkeen. Jos se jonkun asia olisi ollut, niin papan. Mistäpä minä voin tietää, vaikka hän olisi sopinut mistä järjestelyistä. Itseasiassa tuohon aikaan kun hedelmöityshoitoja ei ollut saatavilla ja lapsettomuuden syitä ei muutenkaan tunnettu niin hyvin, niin ei ollut kauhean harvinaista, että ihmiset teki omia järjestelyjä.
Juuri näin, perhe on niin paljon enemmän kuin dna.
ehei. Ootappa kun tulee ikää, niin asia näyttäytyykin toisin. Tuossa ruotsalaisessa tv ohjelmassa on just näitä ihmisiä itkemässä joille selvisikin ettei isä ollutkaan oikea isä, ja nyt hakeevat dna tiimin kanssa sitä oikeaa sukuaan, ja usein löytääkin. Se on hyvä ohjelma.
Eiköhän tämä riipu ihan ihmisestä. Ei kaikkia kiinnosta biologia. Olen saanut alkuni anonyymisti luovutetusta sukusolusta, eikä asia ole koskaan mitenkään vaivannut minua. Itseasiassa en edes ajattele asiaa siten, että se "isäni" olisi kukaan muu kuin isäni.
Sama.
Minut on adoptoitu, mutta en ole kenenkään muun lapsi kuin näiden vanhempieni.
Minä olen minä, en mikään biologiaa.
Kannattaa tulla mukaan aikuiset adoptoidut vertaistukitoimintaan mukaan. Kokemukseni mukaan adoptio on sellainen kokemus, että sitä ei ymmärrä muut kuin sen kokeneet. Ehkä tavataan siellä :)
Terveisin se adoptoitu, joka on kirjoittanut kokemuksistaan tutustuttuaan biosukuunsa
Adoptiotaustoja on niin erilaisia, että ihan turha yleistys.
Eihän täälläkään tunnuta ymmärtävän esimerkiksi sitä, että adoptoitu ei halua etsiä tai tietää biosuvusta. Jopa jankataan ja väitetään, että kyllä jokaista kiinnostaa ainakin vanhemmiten, tai ainakin pitäisi kiinnostaa.
Se on totta, että sukuja on erilaisia ja siksi suosittelenkin lämpimästi ottamaan osaa aikuiset adoptoidut toimintaan. Siellä on todella erilaisia tarinoita ja taustoista tulevia adoptoituja. Joka tapauksessa pointtini on, että adoptio kokemuksena on sen kaltainen, että sitä on hyvä käsitellä vertaistuen kautta. Sitä ei ei adoptoidut koskaan käsittää millaista tunneskaalaa me koemme ja käsittelemme.
Korostan teksteissäni alati, että puhun omista kokemuksistani. En sano että kaikkien tulisi toimia heti samoin. Jokaisen adoptoidun täytyy itse miettiä tuo haluaako olla biosukuunsa yhteydessä.
Harvoin koko biosuku on jotenkin paha ja vääristynyt kuten ei minunkaan kohdalla ollut. Vanhemmillani vain ei ollut homma hanskassa, mutta muu suku on ollut suoraan sanottuna ihanaa ja on ollut tunne, että kuulun joukkoon, jota en adoptiosukuni kanssa ole kokenut. Jollain tavalla moni asia loksahti paikoilleen kun sain biosukuni takaisin. Mutta tämä ei tarkoita ettenkö rakastaisi adoptiovanhempiani.
Jokaisessa suvussa oli ne adoptio- tai biosukuja, on omat haasteensa ja hyvät puolensa. Minun adoptiovanhemman vanhemmat ovat puolestaan olleet rajuja alkoholisteja ja aiheuttaneet vanhemmalleni rajuja traumoja. En siitäkään huolimatta ala vihaamaan adoptiosukuani.
Jos minulla muutenkin olisi ajatus, että biologinen sukuni olisi "mätä" ilman, että tutkisin asiaa. Että koska biovanhempani eivät hoitaneet hommaansa kotiin, niin kaikki siellä on viallisia, tätini, setäni, serkkuni ynnä muut niin tuomitsisin itseni myös vialliseksi. Mutta koska olen nähnyt että näin ei ole niin olen sinut sen veren kanssa mikä suonissani virtaa ja niiden kasvojen kanssa, jotka peilistä näkyy (olen kuin biologisen äitini ja hänen siskojen kaksoisolento XD).
Korostan, että puhun omasta kokemuksestani, enkä toivo sinulle tai muillekaan mitään pahaa. Päinvastoin.
Mihin perustat näkemyksen, että adoptiota olisi yleisesti hyvä käsitellä vertaistuen kautta?
Toki sinä voit ajatella näin ja nähdä vertaistuen hyvänä tai tarpeellisena itsellesi, mutta kaikilla ei todellakaan ole näin. Kannattaa muistaa, että kaikki ei vertaistukea halua.
Valehteletko sinä olevasi adoptoitu? Koska jos olet adoptoitu, niin anna nyt ihmeessä biologisille vanhemmillesi anteeksi mennyt. Eikä anteeksi anto tarkoita sitä, että sinun pitää heidän kanssaan tekemisissä olla, mutta että pääset itse mielessäsi eteenpäin. Vaikutat niin vihaiselta ja jumissa olevalta ihmiseltä. Olen pahoillani puolestasi.
Jos puolestaan olet adoptiovanhempi, joka koittaa etäännyttää lastaan suvustaan, lopeta se välittömästi. Sinulla ei ole siihen oikeutta. Ihan samalla tavalla miten kenelläkään ei ole oikeutta viedä sinunkaan sukuasi. Lapsellasi on halutessaan oikeus tutustua juuriinsa. Ja jos tai kerta olet ottanut adoptiovanhemmuuden vastaan, niin tämä nyt vain kuuluu pakettiin: adoptiolapsi ei ole mikään koiranpentu.
Itse kirjoitan tänne palstalle ainoastaan sellaista mitä voisin mennä omilla kasvoilla sanomaan vaikka valtakunnalliseen televisioon ja toivon, että muut käyttäytyisivät samoin, viitaten nyt siihen, että jos vieraannuttajana täällä kehtaat esiintyä adoptoituna.
Mitä ihmettä sinä nyt raivoat ja selität?
Ja mistä ihmeestä päättelet, että joku olisi vihainen biologisille vanhemmilleen?Ei adoptoiduilla ole mitään velvollisuutta kertoa kaikille ihmisille olevansa adoptoituja, saati tehdä selvitystä biosuvusta.
Kukaan täällä ei ole kieltänyt adoptoituja tutustumasta biologisiin sukulaisiinsa. On vain todettu, että kaikki eivät niin halua tehdä.
Viestisi sisälsi niin paljon virheitä, että mistähän sitä alottaisi. Olen koko ajan kirjoituksissani sanonut, että minä tein näin, ja siitä sinä mitä ilmeisimmin suivaannuit? Olen lisäksi kirjoittanut, että jokainen toimii kuten parhaaksi näkee. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani biosukuni kanssa ja sinä alapeukutat niitä? Miksi minulla ei saisi olla hyviä kokemuksia biosukuni kanssa sinusta, miksi alapeukutat niitä? Näytä viesteistäni se kohta, jossa olen sanonut, että kaikkien adoptoitujen on pakko tehdä näin :D Useat tekee ja jotkut ei. Minä tein ja hyvä niin, koska olisin jäänyt paljosta paitsi. Kuten kirjoitin; identiteettini rakentumisen kannalta tämä tutustuminen biosukuun on ollut tärkeää (Huomaa: identiteettini, ei sinun identiteettisi).
Näytä viesteistäni se kohta, jossa sanon, että adoptiosta pitää kertoa, sinua lainaten, kaikille ihmisille? Itse en ole kertonut. En kulje kyltin kanssa, jossa lukee, että olen adoptoitu. Emmehän edes biosukuni tai adoptiovanhempieni kanssa koko ajan joka kerta keskustele adoptio- teemasta, mutta sitten keskustellaan jos siitä tulee mieleen jotakin. Aluksi oli tietysti enemmän biosukulaisten kanssa aiheesta puhuttavaa, kun halusin kuulla varhaislapsuudestani ja niistä olosuhteista, jotka johti adoptioon.
En myöskään ole raahaamassa sinua kodistasi aikuisten adoptoitujen tapaamiseen. En edes tiedä missä asut tai oletko edes adoptoitu, eikä muutenkaan ole eettistä toimintaa :D Viestissäni tukiryhmään liittyen kirjoitin, että suosittelen. Suosittelu on eri asia kuin, että pakotan sinut nyt tulemaan :D Aikuiset adoptoidut on todella mukava vertaistukiryhmä, jossa on hyvä tunnelma. Eikä siellä ole myöskään pakko jakaa omia kokemuksiaan jos ei halua.
Miksi kirjoitat tuollaista raivotekstiä omista kokemuksistasi vain siksi, että joku toteaa, ettei ole kiinnostunut adoptiotaustastaan?
Yleensä ihmiset vain sanoo että ok.
Sinä sen sijaan kirjoitat viestiä toisensa perään, missä kerrot moneen kertaan omista kokemuksistasi. Miksi?Miksi sinä kirjoitat tuollaista raivotekstiä? Minun teksissäni ei ole raivoa. Kuten kirjoitin, toivon sinulle kaikkea hyvää ja tämä on aiheeseeni sopiva ketju johon tulin keskustelemaan. Eihän sinun tarvitse minun kanssa keskustella. Ei minua haittaa miten sinä toimit sukusi kanssa.
Sinähän täällä huudat.
Kannattaa ymmärtää, että ihmiset suhtautuu adoptioon eri tavalla. Sinun suhtautumisesi ei ole mikään ainoa oikea.
Näytä se kohta, jossa sanon, että suhtautumiseni on ainoa oikea kun koko ajan korostan, että minä toimin näin, muut mahdollisesti toisella tavalla :D Huutaminenhan pitäisi kirjoittaa capsLk.lla.. 🤭
Joku tuolla aiemmin kirjoitti, ettei hän adoptoituna koe testien olevan tarpeen, koska hänelle hänen oikea sukunsa on se ainoa mikä merkitsee ja mistä jän on kiinnostunut.
Sinä sen sijaan vastasit hänelle pitkällä vuodatuksella omista kokemuksistasi siitä miten ihanaa sinusta oli kun löysit biosukusi.
Miksi koit tarpeelliseksi vastata tuon hänelle?Vähän sama, kuin kirjottaisi vapaaehtoisesti lapsettomalle pitkän tekstin siitä, miten ihanaa lli saada oma lapsi.
Ehkä nämä on niitä samoja, ketkä tulee velaryhmiin kerromaan miten vasta äitiys tekee naisesta oikean naisen. Tai kertoo miten lapsettomuus on ihan ok mutta kyllä se oma lapsi on niin ihana ja elämän paras asia.
Miksi vela tulisi ketjuun jossa vertaillaan vauvanvaippoja ja loukkaantuisi kun siellä keskustellaan vaipoista, eikä siitä, että hän haluaa olla vela?
Tämä ketju ei ole sinulle. Täällä keskustellaan biologisesta suvusta ja dna- testien tekemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain meni tunteisiin, kun adoptoidut ei olleetkaan kiinnostuneita biologisista suvuistaan.
Ahaa, nyt sinä oletkin se, joka tietää mitä kaikki adoptoidut haluaa kun monikossa kirjoitat :D No minua ainakin kiinnostaa ja monia muitakin adoptoituja.
Tässä ketjussa keskustellaan biosuvun selvittämiseen liittyvistä asioista ja testeistä. Ei taida olla sinulla oikea ketju, paitsi jos olet trolli.
Tuo testi on itseasiassa aika huono biosuvun selvittämiseen, koska se kattaa vain suppean määrän ihmisiä ja on verrattain erittäin uusi keksintö. Toki sieltä voi joskus sattumalta osumia löytää, mutta usein niissäkin osumana on joku kaukaisempi sukulainen, jonka jälkeen vasta aletaan tutkia, mitä sukua tämä henkilö oikeastaan onkaan ja mitä kautta. Siihen taas tarvitaan ihan muita lähteitä.
Minäkään en tuon testin kautta saanut selville biosukuani vaan ihan sosiaalitoimesta nimiä ja sitten niillä etsimään. Mutta nyt olen miettinyt, että tekisin vielä tuon testin.
T, se joka aiemmin kirjoitti kokemuksistaan siitä miltä tuntui löytää adoptoituna biosukuaan ja jonka kimppuun hyökkäsi trolli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testiin kannattaa suhtautua varauksella, eikä nyt ainakaan lähteä syyttämään ketään syrjähypyistä pelkästään sen vuoksi.
Minulle ja sisarukselleni testi antoi poikkeuksellisen pienen cM-luvun, vaikka olemmekin täyssisaruksia. Muuta selitystä emme keksineet, paitsi sen, että olemme ulkonäöllisesti melko erinäköiset keskenämme. Molemmilta taas löytyy paljon piirteitä molemmista vanhemmista.
Vaihtelut voi olla suuriakin, koska perimä ei mene laskennallisesti todellisuudessa.
Luonnollisesti esimerkiksi tummatukkaisella ruskeasilmäisellä ja vaaleatukkaisella sinisilmäisellä on erilaisempi perimä keskenään kuin vaikka kahdella vaaleatukkaisella sinisilmäisellä.
Näinhän ei ole. Genotyyppi ja fenotyyppi (=ulkoasu) on kaksi eri asiaa. Ihmisen ulkonäkö ei kerro, kenen sukulaisen kanssa eniten yhteisiä geenejä.
Jos lapsi on enemmän mummon näköinen kuin äitinsä, ei lapsella ole kuitenkaam enempää yhteisiä geenejä mummon kuin äitinsä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Testiin kannattaa suhtautua varauksella, eikä nyt ainakaan lähteä syyttämään ketään syrjähypyistä pelkästään sen vuoksi.
Minulle ja sisarukselleni testi antoi poikkeuksellisen pienen cM-luvun, vaikka olemmekin täyssisaruksia. Muuta selitystä emme keksineet, paitsi sen, että olemme ulkonäöllisesti melko erinäköiset keskenämme. Molemmilta taas löytyy paljon piirteitä molemmista vanhemmista.
Vaihtelut voi olla suuriakin, koska perimä ei mene laskennallisesti todellisuudessa.
Luonnollisesti esimerkiksi tummatukkaisella ruskeasilmäisellä ja vaaleatukkaisella sinisilmäisellä on erilaisempi perimä keskenään kuin vaikka kahdella vaaleatukkaisella sinisilmäisellä.
Uskomatonta pötyä. Tummatukkaisella ja tummasilmäisellä äidillä voi olla vaalea ja sinisilmäinen lapsi tai vaalealla äidillä tumma lapsi. Onko sillä lapsella on vähemmän yhteistä perimää äidin kanssa jos on eri värit?
Vastaavasti kaksi vaaleaa ihmistä ei ole välttämättä mitään sukua keskenään.
Totta kai tummatukkaisella ja tummasilmäisellä äidillä voi olla vaalearukkainen ja sinisilmäinen lapsi. Eihän sitä kukaan ole kieltänyt.
Geenejä kuitenkin peritään molemmilta vanhemmilta. Tämä perimä ei kuitenkaan ole aina samaa. Muutenhan kaikki täyssisarukset olisi keskenään samanlaisia. Jos kirjoitat vaikka 100 numeroa sattumanvaraisesti esimerkiksi numeroiden 1, 4, 5, 7 ja 8 joukosta, niin tuskin toista kertaa kirjoitat samoja numeroita samassa järjestyksessä. Joku kirjoittaa numeron 8 vaikka 40 kertaa, toinen 4 kertaa. Sen sijaan jos kumpikin on erityisen kiinnostunut numeroista 4 ja 8, on todennäköisempää, että nämä kirjoittavat molempia näitä numeroita enemmän kuin vaikka 4 ja 8 numeroita rakastava ja numeroita 4 ja 8 inhoava keskenään.
Kaikki täällä ei ole kuten sinä 😉