Onko työtön mielestäsi itsekäs jos ei halua töihin hoitoalalle

Maksaako joku minun opiskeluni sairaanhoitajaksi? Muuten ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoala on kutsumusammatti. Vaatii vahvan kutsumuksen hoivata tuntemattomia, että haluaa pyyhkiä tuntemattomien pyllyjä. Joillakin hoivavietin toteuttaminen on antoisaa ja keskeinen osa persoonaa.

Itselläni ei selkä kestä perinnöllisistä syistä muiden nosteluita. Selkä saattaisi hajota kesken kaiken niin että pudottaisin potilaan kivun takia. Lisäksi hoivaan mieluummin ainoastaan tuttuja ja läheisiä.

Älä puhu p a s k a a.Työnnä sinäkin se kutsumus ja hoivavietti ànusaukostasi sisään.

Hoitoala on ala, joka vaatii ammattitaitoa, jonka perusteet saadaan koulutuksessa.

En suosittele hoitoalaa kenellekään. Kaikki mitä julkisuudessa alasta puhutaan, on totta. Totuus on vielä karmeampi. Puhun 30 vuoden kokemuksella.

Terveisin alalla työskennellyt ex- hoitsu, joka menetti terveytensä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on jo nähty seuraukset siitä, kun tätä työtä tehdään hampaat irvessä parempien vaihtoehtojen puuttuessa. Jos mitään paloa hoito- ja hoivatyöhön ei ole, niin niihin hommiin ei pidä pyrkiä.

Mistä sitten saadaan tarvittavat hoitajat? Parempi epämotivoitunut hoitaja kuin ei hoitajaa ollenkaan.

Ja sitten se epämotivoitunut hoitaja annostelee lääkkeet miten huvittaa tai jättää kokonaan jakamatta, pistelee samalla neulalla kaikki potilaat, jättää huonosti liikkuvan potilaan vessaan...Juuei.

Mielummin vaikka robotti hoitamaan kun epämotivoitunut ihminen.

Hoitajarobotteja ei ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kohta kun työttömyyskorvaus romahtaa kuten muutkin tuet, hoitoala alkaa tuntua hyvinkin mukavalta vaihtoehdolta.

Ei takuulla ala. Mitä tahansa muuta kuin hoitotyötä, koska en kertakaikkiaan sovi alalle. Jos niin huonosti kävisi, että ei mitään muuta vaihtoehtoa löytyisi, niin toivo, ettet joudu hoidettavakseni!

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on jo nähty seuraukset siitä, kun tätä työtä tehdään hampaat irvessä parempien vaihtoehtojen puuttuessa. Jos mitään paloa hoito- ja hoivatyöhön ei ole, niin niihin hommiin ei pidä pyrkiä.

Ei sen kummempaa paloa tarvitse kuin laskukasa ja nälkä. Työ siinä missä muutkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on jo nähty seuraukset siitä, kun tätä työtä tehdään hampaat irvessä parempien vaihtoehtojen puuttuessa. Jos mitään paloa hoito- ja hoivatyöhön ei ole, niin niihin hommiin ei pidä pyrkiä.

Mistä sitten saadaan tarvittavat hoitajat? Parempi epämotivoitunut hoitaja kuin ei hoitajaa ollenkaan.

Ja sitten se epämotivoitunut hoitaja annostelee lääkkeet miten huvittaa tai jättää kokonaan jakamatta, pistelee samalla neulalla kaikki potilaat, jättää huonosti liikkuvan potilaan vessaan...Juuei.

Mielummin vaikka robotti hoitamaan kun epämotivoitunut ihminen.

Hoitajarobotteja ei ole olemassa.

No ei ole vielä, mutta epämotivoituneita hoitajia kyllä on eikä niitä tarvita yhtään enempää.

Hoitoalan, eikä minkään muunkaan alan pidä olla mikään erillinen kutsumus mutta jos kokee jo valmiiksi ettei ole sopiva alalle niin sinne ei silloin pidä lähteä.

Ja käsittääkseni kyllä robotiikkaa ja tekoälyä kyllä kehitetään hoitoalallekin koko ajan lisää ja joissain Aasian maissa sitäkin jo käytössä.

Jotenkin kamala ajatella, että ilmeisesti työttömiä yritetään nyt oikein tyrkkiä hoitoalalle, kun taas itse 90-l. alussa hain lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja oli tiukat soveltuvuuskokeet. Enpä sitten päässyt sinne, syynä se etten ollut suuna päänä ryhmäkokeessa ja psykologi piti piirustuksiani kunnianhimoisina (piirsin auringonnousun). Nykytilanteessa hoidettaville sitten ilmeisesti välttää kuka vaan motivoitumaton ja alalle soveltumaton :(

Ei kai sinne voida ketä tahansa edes laittaa ilman koulutusta. Ja ainakin minun aikanani oli alalle myös soveltuvuustestit. Eli ei kuka tahansa päässyt hoitajaksi opiskelemaan.

Kaikki eivät todellakaan sovellu hoitoalalle. Ja vaikka pääsisivät soveltuvuustesteistä läpi, niin homma tyssääkin viimeistään työharjoitteluun, kun käy ilmi, ettei hommasta tule mitään. Tätä kyllä on nähty.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin kamala ajatella, että ilmeisesti työttömiä yritetään nyt oikein tyrkkiä hoitoalalle, kun taas itse 90-l. alussa hain lukion jälkeen opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja oli tiukat soveltuvuuskokeet. Enpä sitten päässyt sinne, syynä se etten ollut suuna päänä ryhmäkokeessa ja psykologi piti piirustuksiani kunnianhimoisina (piirsin auringonnousun). Nykytilanteessa hoidettaville sitten ilmeisesti välttää kuka vaan motivoitumaton ja alalle soveltumaton :(

Piirsit auringonnousun. Se torppasi pääsyn sairaanhoitajakouluun. Olisit piirtänyt auringon laskun, se on alan arkirealismia.

Vierailija kirjoitti:

Kokoomuksen kannattaisi säätää kuntouttavan työtoiminnan pakko ja siellä tehtäisiin elämänpituinen ura jos ei muuten työllisty ja rangaistuna olisi kaikkien tukien poisto.

Oletko miettinyt, paljonko ruumiita voi tulla tuolla skenaariolla. Iso todennäköisyys, että olet itse mukana niissä luvuissa. Aina kannattaa miettiä vähän pidemmälle.

Akateemisista lääkärit tekee eniten itsemurhia. Pitää sen verran itsekäs olla ettei mee sellasee missä vointi menee tohon jamaan

Monessa työssä on erilaisia hakijan persoonaan ja fysiikkaan liittyviä rajoitteita ja edellytyksiä.

Polvi-ja selkävaivainen ei voi jakaa postia, kemikaaleille yliherkkä ei voi toimia kampaajana, sosiaalinen jännittäjä ei voi toimia kaupankassana jne.

Samoin on asianlaita hoitajienkin kohdalla. Työnsisältö vaihtelee paikkakohtaisesti ja osin senkin mukaan työskenteletkö terveys- vai sosiaalipuolella. Terveyspuolella täytyy kestää enemmän fyysistä nostelua ja eritteitä. Sosiaalipuolella taas staattisesti kuormittavaa työtä ja eritteitä voi olla paikasta riippuen vähemmän, mutta käyttäytymiseen liittyviä ja muita sosiaalisia haasteita sitäkin enemmän.

Mielenterveysongelmat, päihdeongelmat ja kivut tuppaavat tekemään ihmisistä toisinaan ärtyneitä ja jos asut laitoksessa, niin kenelle muullekaan purkaisit pahaa oloasi kuin hoitajille.

Moni ei käsitä, kuinka kuormittavaa "normaalin" ihmisen psyykelle voi olla pitkäaikainen työskentely esimerkiksi masentuneiden, ahdistuneiden tai päihtyneiden ihmisten parissa, ympäristö kun vaikuttaa väistämättä työntekijäänkin ja riski sairastua itsekin psyykisesti on pitkässä juoksussa suuri. Moni ei myöskään ymmärrä, kuinka kuormittavaa voi olla työskentely esimerkiksi psykoosipotilaiden tai kehitysvammaisten parissa kuunnellen päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen varsin yksipuolisia juttuja. Sekin vaatii aivan omanlaistaan luonnetta ja henkistä resilienssiä.

Sosiaalipuolella korostuu siis enemmän työntekijän sosiaalisten taitojen merkitys, terveyspuolella hoidollinen osaaminen. Molemmissa kestokyky sietää fyysisesti vuorotyötä ja henkisesti yksitoikkoisuutta, haistattelua sekä jopa väkivaltaa tai sen uhkaa. Useimmiten ei riitä, että on pelkästään mukava, ulospäinsuuntautunut ja empaattinen, vaan lisäksi pitäisi löytyä myös henkistä vahvuutta sekä jopa rohkeutta.

Hoitajan pitää pystyä säilyttämään ihmiselämää kunnioittava, potilasta arvostava ja empaattinen asenteensa päivästä toiseen, haastavissakin tilanteissa ja huonoinakin päivinään.

Vierailija kirjoitti:

Hoitoalalla on jo nähty seuraukset siitä, kun tätä työtä tehdään hampaat irvessä parempien vaihtoehtojen puuttuessa. Jos mitään paloa hoito- ja hoivatyöhön ei ole, niin niihin hommiin ei pidä pyrkiä.

Ei hyvää päivää! Eihän meillä hoitajat riittäisi mihinkään jos hoitotyöhön vaadittaisiin joku palo. Ei mulla ollut minkäänlaista kutsumusta vaan ihan puhtaasti halusin varman alan missä työttömyyttä ei olisi. Silti olen ihan hyvä hoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Maksaako joku minun opiskeluni sairaanhoitajaksi? Muuten ei ole varaa.

Mulle ainakin kela olisi maksanut. Työkkärin lupa siis siihen. Tosin vain 2v mutta loppuajan olisi voinut rahoittaa keikkailemalla.

Vierailija kirjoitti:

Monessa työssä on erilaisia hakijan persoonaan ja fysiikkaan liittyviä rajoitteita ja edellytyksiä.

Polvi-ja selkävaivainen ei voi jakaa postia, kemikaaleille yliherkkä ei voi toimia kampaajana, sosiaalinen jännittäjä ei voi toimia kaupankassana jne.

Samoin on asianlaita hoitajienkin kohdalla. Työnsisältö vaihtelee paikkakohtaisesti ja osin senkin mukaan työskenteletkö terveys- vai sosiaalipuolella. Terveyspuolella täytyy kestää enemmän fyysistä nostelua ja eritteitä. Sosiaalipuolella taas staattisesti kuormittavaa työtä ja eritteitä voi olla paikasta riippuen vähemmän, mutta käyttäytymiseen liittyviä ja muita sosiaalisia haasteita sitäkin enemmän.

Mielenterveysongelmat, päihdeongelmat ja kivut tuppaavat tekemään ihmisistä toisinaan ärtyneitä ja jos asut laitoksessa, niin kenelle muullekaan purkaisit pahaa oloasi kuin hoitajille.

Moni ei käsitä, kuinka kuormittavaa "normaalin" ihmisen psyykelle voi olla pitkäaikainen työskentely esimerkiksi masentuneiden, ahdistuneiden tai päihtyneiden ihmisten parissa, ympäristö kun vaikuttaa väistämättä työntekijäänkin ja riski sairastua itsekin psyykisesti on pitkässä juoksussa suuri. Moni ei myöskään ymmärrä, kuinka kuormittavaa voi olla työskentely esimerkiksi psykoosipotilaiden tai kehitysvammaisten parissa kuunnellen päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen varsin yksipuolisia juttuja. Sekin vaatii aivan omanlaistaan luonnetta ja henkistä resilienssiä.

Sosiaalipuolella korostuu siis enemmän työntekijän sosiaalisten taitojen merkitys, terveyspuolella hoidollinen osaaminen. Molemmissa kestokyky sietää fyysisesti vuorotyötä ja henkisesti yksitoikkoisuutta, haistattelua sekä jopa väkivaltaa tai sen uhkaa. Useimmiten ei riitä, että on pelkästään mukava, ulospäinsuuntautunut ja empaattinen, vaan lisäksi pitäisi löytyä myös henkistä vahvuutta sekä jopa rohkeutta.

Hoitajan pitää pystyä säilyttämään ihmiselämää kunnioittava, potilasta arvostava ja empaattinen asenteensa päivästä toiseen, haastavissakin tilanteissa ja huonoinakin päivinään.

Erittäin hyvä kirjoitus. Hoitoala on oikeasti vaativaa työtä eikä kuvailemiisi asioihin riitä kantti, kyvyt ja kestävyys joka pentillä ja pirkolla. Eikä tarvitsekaan. Sote-puolen työt eivät ole mikään dumppausalusta johon tyrkätään ihmisiä (halusivat tai eivät) jotta saadaan tilastot siivommiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole itsekästä. Kaikista ei ole kaikkiin hommiin.

Outoa että nämä "menkää töihin"- huutelijat ajattelee että ihan kuka tahansa hoivavietitön, lyhytpinnainen olis sopiva hoitamaan heidän vanhuksiaan tai lapsiaan. Tosi tärkeää on hoivatyö, kun sitä voi täysin alalle sopimatonkin tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa työssä on erilaisia hakijan persoonaan ja fysiikkaan liittyviä rajoitteita ja edellytyksiä.

Polvi-ja selkävaivainen ei voi jakaa postia, kemikaaleille yliherkkä ei voi toimia kampaajana, sosiaalinen jännittäjä ei voi toimia kaupankassana jne.

Samoin on asianlaita hoitajienkin kohdalla. Työnsisältö vaihtelee paikkakohtaisesti ja osin senkin mukaan työskenteletkö terveys- vai sosiaalipuolella. Terveyspuolella täytyy kestää enemmän fyysistä nostelua ja eritteitä. Sosiaalipuolella taas staattisesti kuormittavaa työtä ja eritteitä voi olla paikasta riippuen vähemmän, mutta käyttäytymiseen liittyviä ja muita sosiaalisia haasteita sitäkin enemmän.

Mielenterveysongelmat, päihdeongelmat ja kivut tuppaavat tekemään ihmisistä toisinaan ärtyneitä ja jos asut laitoksessa, niin kenelle muullekaan purkaisit pahaa oloasi kuin hoitajille.

Moni ei käsitä, kuinka kuormittavaa "normaalin" ihmisen psyykelle voi olla pitkäaikainen työskentely esimerkiksi masentuneiden, ahdistuneiden tai päihtyneiden ihmisten parissa, ympäristö kun vaikuttaa väistämättä työntekijäänkin ja riski sairastua itsekin psyykisesti on pitkässä juoksussa suuri. Moni ei myöskään ymmärrä, kuinka kuormittavaa voi olla työskentely esimerkiksi psykoosipotilaiden tai kehitysvammaisten parissa kuunnellen päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen varsin yksipuolisia juttuja. Sekin vaatii aivan omanlaistaan luonnetta ja henkistä resilienssiä.

Sosiaalipuolella korostuu siis enemmän työntekijän sosiaalisten taitojen merkitys, terveyspuolella hoidollinen osaaminen. Molemmissa kestokyky sietää fyysisesti vuorotyötä ja henkisesti yksitoikkoisuutta, haistattelua sekä jopa väkivaltaa tai sen uhkaa. Useimmiten ei riitä, että on pelkästään mukava, ulospäinsuuntautunut ja empaattinen, vaan lisäksi pitäisi löytyä myös henkistä vahvuutta sekä jopa rohkeutta.

Hoitajan pitää pystyä säilyttämään ihmiselämää kunnioittava, potilasta arvostava ja empaattinen asenteensa päivästä toiseen, haastavissakin tilanteissa ja huonoinakin päivinään.

Erittäin hyvä kirjoitus. Hoitoala on oikeasti vaativaa työtä eikä kuvailemiisi asioihin riitä kantti, kyvyt ja kestävyys joka pentillä ja pirkolla. Eikä tarvitsekaan. Sote-puolen työt eivät ole mikään dumppausalusta johon tyrkätään ihmisiä (halusivat tai eivät) jotta saadaan tilastot siivommiksi. 

Juurikin tämä. Painostus hoito-alalle vaikka kokemuksesta tiedän että kyseinen työ on pahimmillaan raskasta, niin henkisesti, kuin fyysisesti, kertoo mielestäni enemmän siitä ettei suosittelija/painostaja käsitä hoitotyön todellisuutta. Lisäksi syyllistäminen tai väittäminen, ettei omaa hoitoviettiä tai on epänaisellinen ellei hakeudu hoiva- ja hoitotehtäviin, on hävytöntä. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole itsekästä. Kaikista ei ole kaikkiin hommiin.

Outoa että nämä "menkää töihin"- huutelijat ajattelee että ihan kuka tahansa hoivavietitön, lyhytpinnainen olis sopiva hoitamaan heidän vanhuksiaan tai lapsiaan. Tosi tärkeää on hoivatyö, kun sitä voi täysin alalle sopimatonkin tehdä?

Sama pätee esimerkiksi koulunkäyntiavustajiin ja varhaiskasvatuksen avaustavissa tehtävissä työskentelyyn. Heidän huomaansa luottaa rakkaimpansa, mutta kuitenkaan työtä ei arvosteta siinä määrin, että palkat vastaisivat vastuuta. Mitä hoivaviettiin tulee niin minua on pilkattu hoivavietistä, joten hoivaaminen on kitketty minusta perusteellisesti. Ellei välittämistä ja hoivaamista sallita, niin miksi väkisin tuoda hoivaavaa puoltaan esiin?