Onko työtön mielestäsi itsekäs jos ei halua töihin hoitoalalle

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä ole pakko mennä hoitoalalle. On monia aloja missä tarvitaan suorittavan tason työntekijöitä, mutta tulijoita ei ole. Ei ole itsekästä olla haluamatta hoitoalalle, mutta jos ei halua mihinkään näistä vaan odottaa että joku tarjoaa juuri sitä mielihommaa hyvällä palkalla tai ei suostu töihin, niin siinä on se ongelmatapaus. 

Suorittava työ huonommallakin palkalla on tilapäisesti okei, jos vie ammatillisesti siihen suuntaan johon on kouluttautunut tai aikeissa muutoinkin hakeutua. Apukäsiksi raksalle meneminen tuskin hyödyttäisi työllistymistä kulttuurialalle tai akateemisesti kouluttautunutta.  Se, että pohditaan aina yhteiskunnan kannalta unohtaen  yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentuvan sille, että myös yksilö voi hyvin, johtaa juuri siihen ettei työhön tai ammattiin sitouduta, koska jo lähtökohtaisesti ei olla mietitty mikä motivoi ja millainen on ihmisenä.  Myös se, että sanotaan: on aloja joissa tarvitaan suorittavan tason työntekijöitä? Oletko sinä valmis menemään suorittavaan työhön vai suositteletko vain, koska kyseisillä aloilla on pula työvoimasta? Näiden alojen vetovoima kasvaisi, jos palkkaus ja arvostus laitettaisiin kuntoon. Suorittava taso on usein siinä mielin rutiininomaista ja mielenkiinnotonta, että palkan korjaus antaisi edes pienen bonuksen työhön käytetystä ajasta, joka ei kehitä tai muutoin ole mielekästä.

No ei todellakaan. Siitähän voisi aiheutua pahimmillaan haittoja psyykelle ja elämä kärsisi muuten. Itse en ainakaan menisi, minusta ei siihen olisi. Minulla on kaupan ja hallinnon alan koulutus sitä paitsi, enkä ole vaihtamassa alaa. Eikä siihen voisi minua pakottaa, mieluummin sitten vaikka karenssi. Tosin en sitäkään ottaisi vastaan ilman virallista valitusta.

Sanotaanko vaikka niin että olin alalla 3-4 vuotta ja pelkän vuorotyön lisäksi painoni nousi 15 kiloa.Pitkiä vuoroja,tupla vuoroja....pisin yhtenäinen pätkä oli 13 päivää.Minua on pahoinpidelty niiin monin tavoin että ette uskoisi,aina eritteiden heitoista  uremisiin ja puukotuksiin. Ei vaan ihminen jaksa sellaista rääkkiä loputtomiin. Tulkaa kokeilemaan jos ette usko.

Vierailija kirjoitti:

Jos työtön kokee olevansa sairas, mutta ei halua kuormittaa taloudellisessa mielessä yhteiskuntaa hakemalla sairaslomaa, koska sairaspäiväraha haetaan KELA:sta ja useimmiten on suurempi kuin työttömyyspäiväraha, koska tuolla pärjää yhteiskunnassa, kun jättää turhuuden pois.

Silloin asia tarkistetaan puolueettomalla lääkärillä onko kyseinen henkilö sairas vai ei kuten Kela on tähänkin asti ja useimmissa tapauksissa nä itseäãn sairaaksi väittävät ovat lääkãrien mukaan valehdelleet ja oikeasti työkykyisiä.

Vierailija kirjoitti:

En hakenut Taikiin opiskelemaan elokuvaohjaajaksi. Olen siis itsekäs? Tässä maassa on huutava pula ohjaajista, jotka veisivät suomalaisen elokuvan maailmankartalle.

Minä taasen olisin hakenut Aaltoon, jos olisin löytänyt näyttelijät ennakkotehtävien lyhytelokuva tehtävään.  Käsis oli valmiina, samoin muut tehtävät, mutta. No jäipä hakematta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän sitä ole pakko mennä hoitoalalle. On monia aloja missä tarvitaan suorittavan tason työntekijöitä, mutta tulijoita ei ole. Ei ole itsekästä olla haluamatta hoitoalalle, mutta jos ei halua mihinkään näistä vaan odottaa että joku tarjoaa juuri sitä mielihommaa hyvällä palkalla tai ei suostu töihin, niin siinä on se ongelmatapaus. 

Suorittava työ huonommallakin palkalla on tilapäisesti okei, jos vie ammatillisesti siihen suuntaan johon on kouluttautunut tai aikeissa muutoinkin hakeutua. Apukäsiksi raksalle meneminen tuskin hyödyttäisi työllistymistä kulttuurialalle tai akateemisesti kouluttautunutta.  Se, että pohditaan aina yhteiskunnan kannalta unohtaen  yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentuvan sille, että myös yksilö voi hyvin, johtaa juuri siihen ettei työhön tai ammattiin sitouduta, koska jo lähtökohtaisesti ei olla mietitty mikä motivoi ja millainen on ihmisenä.  Myös se, että sanotaan: on aloja joissa tarvitaan suorittavan tason työntekijöitä? Oletko sinä valmis menemään suorittavaan työhön vai suositteletko vain, koska kyseisillä aloilla on pula työvoimasta? Näiden alojen vetovoima kasvaisi, jos palkkaus ja arvostus laitettaisiin kuntoon. Suorittava taso on usein siinä mielin rutiininomaista ja mielenkiinnotonta, että palkan korjaus antaisi edes pienen bonuksen työhön käytetystä ajasta, joka ei kehitä tai muutoin ole mielekästä.

Nyt unohdat sen että "niin kauan kuin on ollut ihmisiä on yhteiskunta ollut lähtökohdiltaan markkivetoinen" (Max Webber) ei yksilö- ja hyvinvointikeskeinen.

Motivaatio Banaani kirjoitti:

Sanotaanko vaikka niin että olin alalla 3-4 vuotta ja pelkän vuorotyön lisäksi painoni nousi 15 kiloa.Pitkiä vuoroja,tupla vuoroja....pisin yhtenäinen pätkä oli 13 päivää.Minua on pahoinpidelty niiin monin tavoin että ette uskoisi,aina eritteiden heitoista  uremisiin ja puukotuksiin. Ei vaan ihminen jaksa sellaista rääkkiä loputtomiin. Tulkaa kokeilemaan jos ette usko.

Uskon kyllä.Mulle riittää vartti terveyskeskuksen odotushuoneessa ja voin jo todeta etten todellakaan kestäisi alalla.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole itsekästä. Kaikista ei ole kaikkiin hommiin.

Nimenomaan näin. Ja se toisella alalla työskentelevä voi mainiosti vaihtaa hoitoalalle paikkaamaan työvoimapulaa jos kokee olevansa sopiva (ja etenkin jos kokee, että hoitoalalle sopii ihan kuka vaan).

Silloin vapautuu työpaikka jollekin toiselle/työttömälle siltä muulta alalta. Win-win.

Ei tietenkään ole, mutta sitä en ymmärrä että suunnilleen mikään työ ei kelpaa, paitsi se oman alan tai joku tosi hohdokas. Eli mikään ns. huonompi työ ei kelpaa jos oman alan hommia ei ole. Ja kyllä minäkin yökin kun ekaa kertaa paskavaipan vaihdoin mutta musta tulikin hammashoitaja. Tuo hoivakotijakso kuului ekan vuoden pakollisiin harjoitteluihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos työtön kokee olevansa sairas, mutta ei halua kuormittaa taloudellisessa mielessä yhteiskuntaa hakemalla sairaslomaa, koska sairaspäiväraha haetaan KELA:sta ja useimmiten on suurempi kuin työttömyyspäiväraha, koska tuolla pärjää yhteiskunnassa, kun jättää turhuuden pois.

Silloin asia tarkistetaan puolueettomalla lääkärillä onko kyseinen henkilö sairas vai ei kuten Kela on tähänkin asti ja useimmissa tapauksissa nä itseäãn sairaaksi väittävät ovat lääkãrien mukaan valehdelleet ja oikeasti työkykyisiä.

Olet kyllä aivan rimmäisen nolo ihminen kun peukuttelet omia trollailujasi

Vierailija kirjoitti:

Motivaatio Banaani kirjoitti:

Sanotaanko vaikka niin että olin alalla 3-4 vuotta ja pelkän vuorotyön lisäksi painoni nousi 15 kiloa.Pitkiä vuoroja,tupla vuoroja....pisin yhtenäinen pätkä oli 13 päivää.Minua on pahoinpidelty niiin monin tavoin että ette uskoisi,aina eritteiden heitoista  uremisiin ja puukotuksiin. Ei vaan ihminen jaksa sellaista rääkkiä loputtomiin. Tulkaa kokeilemaan jos ette usko.

Uskon kyllä.Mulle riittää vartti terveyskeskuksen odotushuoneessa ja voin jo todeta etten todellakaan kestäisi alalla.

Mulle riittää ihan se desinfiointiaineen haju jo ovensuussa siihen, että sisuskalut kääntyy ympäri ja saan järkyn päänsäryn.

Ja tuo sama tapahtuu siis vaikka olisin vain saattamassa omaista lääkäriin tai vierailemassa jonkun sairaalassa olevan luona. En tiedä miksi reagoin noin ja iän myötä vaan pahemmaksi muuttuu.

Itse en ole terveyssyistä sopiva, mutta en paheksu ketään, joka kieltäytyy muista syistä.

Sitä en hyväksy, että ei edes yritetä tehdä yhtään mitään minkään eteen.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole, mutta sitä en ymmärrä että suunnilleen mikään työ ei kelpaa, paitsi se oman alan tai joku tosi hohdokas. Eli mikään ns. huonompi työ ei kelpaa jos oman alan hommia ei ole. Ja kyllä minäkin yökin kun ekaa kertaa paskavaipan vaihdoin mutta musta tulikin hammashoitaja. Tuo hoivakotijakso kuului ekan vuoden pakollisiin harjoitteluihin.

No, tosi harva työtön on tuollainen että mikään muu kuin hohdokas työ ei kelpaa. Niihin vähemmän hohdokkaisinkiin töihin vaan on hirveä kilpailu.

Onko itsekäs, jos ei vaihda vähemmän tärkeistä hommista hoitoalalle kuten sinä, ap? Mikset jo vaihda?

Vierailija kirjoitti:

Minä aion 62-vuotiaana kouluttautua lähihoitajaksi. Ala ei kiinnosta minua, olen suorastaan kauhistunut pelkästä ajatuksesta, mutta olen ollut niin kauan työttömänä, ja TE-toimistosta ovat patistelleet minua joko töihin tai koulutukseen. Töitä en ole saanut, joten koulutus on ainoa vaihtoehto. Onneksi koulutus kestää sen verran kauan, että pääsen eläkkeelle juuri niihin aikoihin kun valmistun, joten ei tarvitse siinä mielessä murehtia.

62- vuotiaan ei kyllä kannata hakeutua fyysisesti ja henkisestikin raskaaseen hoitotyöhön. Yksinkertaisesti ikääntyvän fysiikka ei enää kestä sitä rääkkiä. Suurin osa ikäisistäsi hoitsuista on jo eläkkeellä, tai ainakin osa-aikaisena. Keskimääräinen eläköitymisikä hoitsuilla on 56v

En oikein usko että olisit 62- vuotiaana lähihoitajakoulutusta aloittamassa. Itse olen samanikäinen, hoitotyössä, ja jään 2v. Kuluttua eläkkeelle.

On yhteiskunnan varojen tuhlaamista kouluttaa tämä ikäisiä, koulutus kestää ainakin 2v, joten ei mitään järkeä.

Hoiva-avustajiksi sen sijaan tiedän muutamaa 61 vuotiasta koulutettavan. Koulutus kestää heillä kylläkin 9kk, joten ehtivät jonkin vuoden maksaa koulutustaan takaisin.

On siinä vaiheessa todella itsekäs jos ei suostu töitä tekemään ja pummii elätyksen muilta

Otetaanko niihin hommiin vanhoja äijiä?

Ei todellakaan ole. Hoitoalalla on jo nyt sinne täysin sopimattomia tyyppejä ja siitähän se kriisiytyisi lopullisesti jos sinne vielä pakon edessä joutuu lisää sopimattomia. Johan siinä menisi alan arvostuksen viimeiset rippeetkin jos hoitajaksi kelpaa kuka tahansa. Kaupan päälle vielä lisääntyvät turvallisuusongelmat.

Jokainen voi valita mitä työtä tekee, ehkä kannattaa yrittää keksiä joku muu mieluisampi ala?

Oma mieheni oli vuosia hoitajana, ja arvostan häntä siitä. Mutta kukin tavallaan

Todellakin, älkää kaikki ikäraakit hakeutuko hoitotyöhön. Olette vain toisten vastuksina. Uskoo hyvällä että työ on rankkaa.