Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt selitetty täällä ainakin viiteen kertaan eri ihmisten toimesta, mutta yritetään vielä kerran, jos hitaimmatkin ymmärtäisivät.
Terveysliikunnassa sellaiset 70-90 % pitäisi olla kevyttä liikuntaa, eli sellaista, joka kehittää peruskestävyyttä ja vahvistaa kehoa kestämään kunnon treeniä (pk-treeni) ja 10-30 % sitten monipuolista reipasta liikuntaa, joka kehittää kaikkia muita ominaisuuksia.
Jos puhutaan lasten terveysliikunnasta, ei ole mitään tarvetta tehdä erillistä pk-treeniä, vaan se tulee (pitäisi tulla) erilaisesta arkiliikunnasta, kuten koulumatkat ja välitunneilla tapahtuva liikkuminen.
Siihen päälle tarvitaan lisäksi erilaista kehittävää liikuntaa, joka huolehtii siitä, että lapsen mm. liikkuvuus, lihaskunto ja hapenottokyky kehittyvät. Kävely ei auta näihin ominaisuuksiin käytännössä ollenkaan. Tällaista liikuntaa pitäisi olla suurinpiirtein se 10-30 % liikuntamäärästä ja jos lasketaan liikuntasuositusten mukaisesta kokonaismäärästä, se tarkoittaa pyöristettynä 2-7 tuntia viikossa.
Hyvin monilla lapsilla liikuntatunnit ovat ainut tai ainakin merkittävä osa reippaasta liikunnasta, joten on hyvin tärkeää, että näillä tunneilla liikutaan monipuolisesti.
Monet ovat täällä olleet täällä täysin vakuuttuneita, että lasten liikkumattomuus johtuu siitä, että liikuntatunneilla on tehty vääriä asioita ja se on vienyt lapsilta liikkumisen ilon. Kun heiltä on kysytty, mitä liikuntatunneilla pitäisi sitten tehdä, vastauksia on tullut erittäin vähän lukuun ottamatta noita vaatimuksia, että liikuntatunneilta pitäisi poistaa kokonaan urheilu ja niiden pitäisi olla lähinnä erilaisia kävelyn muotoja, joissa ei tule hiki, ettei lapsille tule paha mieli.
Nyt tässä on väitelty siitä, tekisikö tuollainen muutos hyvää vai huonoa lasten kunnolle. Uskallan väittää, että huonoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että liikunnasta pitäisi poistaa taitolajit, kuten suunnistus. Se on erittäin hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa, jos niiden halutaan tukevan lasten hyvinvointia.
En tiedä, olitko lukenut koko tuota keskustelua, mutta veikkaisin, ettet ole, koska et selkeästi ymmärtänyt, mistä siinä puhutaan.
Et sinäkään ajattele aivan täysin, mitä kirjoitat. Yllä kirjoitat: suunnistus ob hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa.
Olisi kiva kuulla sinulta jokin esimerkki liikunnasta, joka mielestäsi nostaa sykettä jokaisen yksilön kohdalla paremmin kuin suunnistus, jossa liikutaan omaan tahtiin eikä odotella vuoroa tai pelkästään tökötetä paikallaan koulupesäpallon tyyliin.
Ja jos saisi toivoa, niin sellainen, missä ei juostaisi laumana pelivälineen perässä, koska moni arka liikkuja on ilmaissut ettei välitä tämän tyyppisestä liikunnasta.
Suunnistuksen hyvä puoli on juuri siinä, että hetkeksi vapautuu siitä vertaisryhmän paineesta, joka on varsin voimakas pallopeleissä ja etenkin tytöille suorastaan musertava uinnissa. Saa liikkua pienessä ryhmässä luonnossa, juosta tai olla juoksematta. Tämä edistää myös henkistä hyvinvointia.
Ja edelleen toivoisin, ettet ajattele keskustelukumppaniesi olevan lakkauttamassa liikuntatunteja tai siirtymässä yhteen ainoaan lajiin ympärivuotisesti. Jokainen varmasti on sitä mieltä, että monipuolisuus on valttia. Mutta käsittääkseni keskustelun ideana on etsiä vaihtoehtoja niille, jotka nykymallissa eivät saa riittävästi liikuntaa.
Koko tämän ketjun ideana on ollut kysyä vähän liikkuvien lasten vanhemmilta ja vähän liikkuvilta ihmisiltä, millä heidät saataisiin liikkumaan ja mielellään sillä tavalla, että se tukisi kunnon parantumista. Kukaan ei ole pystynyt vastaamaan tähän mitään muuta kuin, että liikunnan intensiteettiä pitäisi laskea niin alas, että se ei tuntuisi liikunnalta.
Minä en todellakaan tiedä, millä ne kaikkein liikkumattomimmat lapset saataisiin ottamaan juoksuaskel. Lapset ovat keskimäärin erittäin huonoja motivoitumaan liikkumaan kuntoilun vuoksi, joten en usko sekuntiakaan minkään yksilölenkkeilyn toimivuuteen laajassa mittakaavassa. En myöskään usko suunnistukseen niiden lasten osalta, jotka eivät halua liikkua. He kävelevät nurkan taakse ja tulevat tunnin päästä takaisin ja sanovat, että yhtään rastia ei löytynyt. Opettajan valvonta sentään voi motivoida niitä, jotka välittävät yhtään arvosanoistaan.
Oman kokemuksen mukaan vähintään 85 % pojista motivoituu edes jossain määrin sillä, että keskelle huonetta heitetään pallo. Prosenttiosuus pieneni sitten yläasteella ja siellä alkoi tulemaan näitä kategorisesti liikkumattomia poikiakin. Meillä aika usein nämä "verkkarit unohtaneet" pojat lähetettiin sitten "lenkille". Kyllähän kaikki opettajaa myöten tiesivät, että pojat eivät kävele metriäkään röökipaikkaa pidemmälle, mutta eivätpähän olleet pilaamassa muiden tuntia tai vetämässä röökiä siinä kentän laidalla. Minulla ei todellakaan ole ideaa, mitä meidän liikunnanopettajamme olivat voineet tehdä. Toisaalta minun lapsuudessani näin kategorisesti liikkumattomat lapset olivat sellaisia, joilla tänä päivänä kuvattaisiin olevan "laaja-alaisia oppimisvaikeuksia". Tänä päivänä liikkumisesta kieltäytyminen on ilmeisesti huomattavasti yleisempää liikuntatunneilla.
Tyttöjen liikunnasta ei ole omakohtaista kokemusta eikä minulla ole edes kouluikäisiä tyttöjä, että voisin arvioida sitä kautta, mutta kyllä se yläasteen röökipaikka oli täynnä tyttöjen liikkatuntienkin aikana.
Kerrotko vielä, että miltä vuosikymmeneltä nämä poikiin rajoittuvat kokemuksesi ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Netti ja pelit ja some pois ja ulos. Kouluissa pitäisi olla täysin ilman puhelinta ja keskittyä olennaiseen. Norjassa ei saa olla puhelimet koululaisilla ja se on nostanut opiskelutuloksiakin.
Norjassa liikutaan paljon, mutta se kuitenkin on oppimistuloksissa vielä paljon jäljessä Suomea. Eli kummallakin maalla on oppimista toisistaan. Kännykät toki ovat täysin turhia koulussa.
Olen itse sitä mieltä, että yhteiskunnan suurin ongelma on polarisoituminen, olen ollut tätä mieltä jo yli 10 vuotta. Polarisoituminen tapahtuu ihan kaiken elämänalueiden kautta, karkeasti jako menee niin, että on niitä joilla on, ja niitä joilla ei ole. Perheissä suurimmat erot ovat siinä kiinnostuuko vanhemmat lapsistaan vai ei. Fiksuimmat vanhemmat ymmärtävät asian, eli rajaavat ruutuaikaa, huolehtivat hyvästä ravinnosta, huolehtivat, että lapsi liikkuu tarpeeksi, lukee tarpeeksi yms johtaa lasta oikeiden asioiden pariin.
Ja sitten on ne vanhemmat, jotka eivät nämä asiat kiinnosta, tämä trendi tulee mielestäni johtamaan ylisukupolven ylittäviin eroihin lapsissa, mitä suuremmiksi nämä erot annetaan yhteiskunnassa mennä, sitä vaikeammiksi tulee olla näiden erojen kurominen. Nyt jo Helsingissä ja muualla PK-Seudulla on todella isoja eroja koulujen väleillä vaikka lukutaidon suhteen, ja huom koskeen ihan niitä lapsia joiden äidinkieli on suomi, joten ei voi syyttää ulkomaalaistaustaisia tästä.
Kaupunkirakentaminen ei tue lasten liikkumista. Jos kodin ympärillä on tilaa niin lapset menee mielellään pihalle kavereitten kanssa. Ei urheiluseuraan liittyminen ja ohjatusti liikkuminen voi olla ainoa keino löytää tila, jotta lapsi voisi juosta, hypätä hyppynarua, leikkiä kuumaa maata tai pelata jalkapalloa. Suuret pihat ja lasten luontaiset leikit ja yhdessäolo kodin lähellä pitäisi aikuistenkin tajuta.
Lasten suhteen ei tehdä nykyään muuta kuin virheitä. Ei kukaan halua tehdä lapsia näin rajoittuneeseen maahan, jossa kaikki tehdään niin että lapset on vain tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt selitetty täällä ainakin viiteen kertaan eri ihmisten toimesta, mutta yritetään vielä kerran, jos hitaimmatkin ymmärtäisivät.
Terveysliikunnassa sellaiset 70-90 % pitäisi olla kevyttä liikuntaa, eli sellaista, joka kehittää peruskestävyyttä ja vahvistaa kehoa kestämään kunnon treeniä (pk-treeni) ja 10-30 % sitten monipuolista reipasta liikuntaa, joka kehittää kaikkia muita ominaisuuksia.
Jos puhutaan lasten terveysliikunnasta, ei ole mitään tarvetta tehdä erillistä pk-treeniä, vaan se tulee (pitäisi tulla) erilaisesta arkiliikunnasta, kuten koulumatkat ja välitunneilla tapahtuva liikkuminen.
Siihen päälle tarvitaan lisäksi erilaista kehittävää liikuntaa, joka huolehtii siitä, että lapsen mm. liikkuvuus, lihaskunto ja hapenottokyky kehittyvät. Kävely ei auta näihin ominaisuuksiin käytännössä ollenkaan. Tällaista liikuntaa pitäisi olla suurinpiirtein se 10-30 % liikuntamäärästä ja jos lasketaan liikuntasuositusten mukaisesta kokonaismäärästä, se tarkoittaa pyöristettynä 2-7 tuntia viikossa.
Hyvin monilla lapsilla liikuntatunnit ovat ainut tai ainakin merkittävä osa reippaasta liikunnasta, joten on hyvin tärkeää, että näillä tunneilla liikutaan monipuolisesti.
Monet ovat täällä olleet täällä täysin vakuuttuneita, että lasten liikkumattomuus johtuu siitä, että liikuntatunneilla on tehty vääriä asioita ja se on vienyt lapsilta liikkumisen ilon. Kun heiltä on kysytty, mitä liikuntatunneilla pitäisi sitten tehdä, vastauksia on tullut erittäin vähän lukuun ottamatta noita vaatimuksia, että liikuntatunneilta pitäisi poistaa kokonaan urheilu ja niiden pitäisi olla lähinnä erilaisia kävelyn muotoja, joissa ei tule hiki, ettei lapsille tule paha mieli.
Nyt tässä on väitelty siitä, tekisikö tuollainen muutos hyvää vai huonoa lasten kunnolle. Uskallan väittää, että huonoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että liikunnasta pitäisi poistaa taitolajit, kuten suunnistus. Se on erittäin hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa, jos niiden halutaan tukevan lasten hyvinvointia.
En tiedä, olitko lukenut koko tuota keskustelua, mutta veikkaisin, ettet ole, koska et selkeästi ymmärtänyt, mistä siinä puhutaan.
Et sinäkään ajattele aivan täysin, mitä kirjoitat. Yllä kirjoitat: suunnistus ob hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa.
Olisi kiva kuulla sinulta jokin esimerkki liikunnasta, joka mielestäsi nostaa sykettä jokaisen yksilön kohdalla paremmin kuin suunnistus, jossa liikutaan omaan tahtiin eikä odotella vuoroa tai pelkästään tökötetä paikallaan koulupesäpallon tyyliin.
Ja jos saisi toivoa, niin sellainen, missä ei juostaisi laumana pelivälineen perässä, koska moni arka liikkuja on ilmaissut ettei välitä tämän tyyppisestä liikunnasta.
Suunnistuksen hyvä puoli on juuri siinä, että hetkeksi vapautuu siitä vertaisryhmän paineesta, joka on varsin voimakas pallopeleissä ja etenkin tytöille suorastaan musertava uinnissa. Saa liikkua pienessä ryhmässä luonnossa, juosta tai olla juoksematta. Tämä edistää myös henkistä hyvinvointia.
Ja edelleen toivoisin, ettet ajattele keskustelukumppaniesi olevan lakkauttamassa liikuntatunteja tai siirtymässä yhteen ainoaan lajiin ympärivuotisesti. Jokainen varmasti on sitä mieltä, että monipuolisuus on valttia. Mutta käsittääkseni keskustelun ideana on etsiä vaihtoehtoja niille, jotka nykymallissa eivät saa riittävästi liikuntaa.
Koko tämän ketjun ideana on ollut kysyä vähän liikkuvien lasten vanhemmilta ja vähän liikkuvilta ihmisiltä, millä heidät saataisiin liikkumaan ja mielellään sillä tavalla, että se tukisi kunnon parantumista. Kukaan ei ole pystynyt vastaamaan tähän mitään muuta kuin, että liikunnan intensiteettiä pitäisi laskea niin alas, että se ei tuntuisi liikunnalta.
Minä en todellakaan tiedä, millä ne kaikkein liikkumattomimmat lapset saataisiin ottamaan juoksuaskel. Lapset ovat keskimäärin erittäin huonoja motivoitumaan liikkumaan kuntoilun vuoksi, joten en usko sekuntiakaan minkään yksilölenkkeilyn toimivuuteen laajassa mittakaavassa. En myöskään usko suunnistukseen niiden lasten osalta, jotka eivät halua liikkua. He kävelevät nurkan taakse ja tulevat tunnin päästä takaisin ja sanovat, että yhtään rastia ei löytynyt. Opettajan valvonta sentään voi motivoida niitä, jotka välittävät yhtään arvosanoistaan.
Oman kokemuksen mukaan vähintään 85 % pojista motivoituu edes jossain määrin sillä, että keskelle huonetta heitetään pallo. Prosenttiosuus pieneni sitten yläasteella ja siellä alkoi tulemaan näitä kategorisesti liikkumattomia poikiakin. Meillä aika usein nämä "verkkarit unohtaneet" pojat lähetettiin sitten "lenkille". Kyllähän kaikki opettajaa myöten tiesivät, että pojat eivät kävele metriäkään röökipaikkaa pidemmälle, mutta eivätpähän olleet pilaamassa muiden tuntia tai vetämässä röökiä siinä kentän laidalla. Minulla ei todellakaan ole ideaa, mitä meidän liikunnanopettajamme olivat voineet tehdä. Toisaalta minun lapsuudessani näin kategorisesti liikkumattomat lapset olivat sellaisia, joilla tänä päivänä kuvattaisiin olevan "laaja-alaisia oppimisvaikeuksia". Tänä päivänä liikkumisesta kieltäytyminen on ilmeisesti huomattavasti yleisempää liikuntatunneilla.
Tyttöjen liikunnasta ei ole omakohtaista kokemusta eikä minulla ole edes kouluikäisiä tyttöjä, että voisin arvioida sitä kautta, mutta kyllä se yläasteen röökipaikka oli täynnä tyttöjen liikkatuntienkin aikana.
Kerrotko vielä, että miltä vuosikymmeneltä nämä poikiin rajoittuvat kokemuksesi ovat?
Omat koulukokemukset ovat 90-luvulta ja 2000-luvun alusta. Tällä hetkellä kotoa löytyy 3. ja 5. -luokkalaiset pojat, joita tulee seurattua ja tunnen heidän liikunnanopettajansa ja olemme puhuneet asiasta. Lisäksi olin hetken aikaa isävalmentajana futiskoulussa, mutta siitä on jo muutama vuosi aikaa.
Ilmeisesti tuo röökaaminen on vähentynyt tämän päivän nuorilla, mutta käsittääkseni liikunnasta luistaminen ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinkohan tähän ketjuun vai muualle, mutta täällä päin on viime vuosina ollut lehdessä yleisönosastokirjoituksia, joissa on kritisoitu
- lasten mäenlaskua hiihtoladulla. Kritiikki ymmärretään vanhempien keskuudessa, mutta ei sitä että ainoat turvalliset mäenlaskupaikat kävelyetäisyydellä on tehty hiihtoladuiksi. Yhden hyvän mäen läheisyydessä on iso parkkipaikka, ja koirat käytetään juuri siinä kohtaa shaissella josta lapset laskee
- laduilla esiintyy hiihtoraivoa joka vuosi, ja se kohdistuu aina lapsiin
- on kritisoitu pihoilla leikkiviä lapsia (Huom, ei riehuvia eikä tihutöitä tekeviä nuoria, vaan leikkiviä lapsia)
- on kritisoitu jääkiekon pelaamista, koska siitä lähtee ääntä
- tekstiviestipalstalla on kritisoitu äitejä jotka ovat lasten kanssa metsäpolulla eivätkä osaa väistää maastopyöräilijöitä
Enkä ole provo.
Emmekä asu kovin kaukana pääkaupunkiseudulta.
Olen aikuinen joka ei liiku tarpeeksi.
Syitä: olen kömpelö, enkä ole nopea oppimaan esimerkiksi ryhmätunnilla tanssi - ym. liikkeitä. En myöskään ole koskaan saanut liikunnasta hyvää oloa. En, vaikka juoksin säännöllisesti ennen kolmatta raskautta ja aloin olla ok kunnossa.
Silti aina liikunnan jälkeen särkee päätä, olo on sumuinen ja väsynyt. Ei auta, että olen katsonut mitä syön ennen ja jälkeen, ja kuulostellut oloa että kuinka väsynyt olen.
Lisäksi inhoan sitä, että kenenkään liikuntaniilon mielestä en LIIKU vaikka välttelen hissejä, kävelen paljon ja kesällä menen pyörällä auton sijasta kauppaan, kirjastoon yms. Tuntuu, että tämän minä osaan ja tähän pystyn, mutta sitten saa lukea että se ei ole mitään.
Tulee alistunut ja tyhmä olo.
Lisäksi kynnys kuntosalille menossa on niin valtava, että en vain kerta kaikkiaan mene. Siitä saa syyttää itseään koulukiusaajat ja koulukiusanneet opettajat. Ihan totta, jos en olisi kokenut sellaista nöyryytystä muiden edessä mitä koin, liikkuminen muiden edessä olisi paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?
- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan
- sama konsepti mutta hiihdossa
- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)
- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitinkohan tähän ketjuun vai muualle, mutta täällä päin on viime vuosina ollut lehdessä yleisönosastokirjoituksia, joissa on kritisoitu
- lasten mäenlaskua hiihtoladulla. Kritiikki ymmärretään vanhempien keskuudessa, mutta ei sitä että ainoat turvalliset mäenlaskupaikat kävelyetäisyydellä on tehty hiihtoladuiksi. Yhden hyvän mäen läheisyydessä on iso parkkipaikka, ja koirat käytetään juuri siinä kohtaa shaissella josta lapset laskee
- laduilla esiintyy hiihtoraivoa joka vuosi, ja se kohdistuu aina lapsiin
- on kritisoitu pihoilla leikkiviä lapsia (Huom, ei riehuvia eikä tihutöitä tekeviä nuoria, vaan leikkiviä lapsia)
- on kritisoitu jääkiekon pelaamista, koska siitä lähtee ääntä
- tekstiviestipalstalla on kritisoitu äitejä jotka ovat lasten kanssa metsäpolulla eivätkä osaa väistää maastopyöräilijöitä
Enkä ole provo.
Emmekä asu kovin kaukana pääkaupunkiseudulta.
Kohdat 3-5 osoittavat puhdasta k-päisyyttä aikuisilta. Itseäni ainakin maastopyöräilijänä hävettää aina kuulla tuollaisesta lapsiperheille räyhäämisestä. Metsäpoluilla kirjoittamaton sääntö on, että se väistää, jonka on helpompi väistää ja itse ainakin tulkitsen, että minun on maastopyöräilijänä helpompi väistää kuin lapsiperheen. Toisaalta yksin juoksemassa minä taas väistän maastopyörää, koska minun on helpompi siirtyä jalkaisin sivuun.
Tuo laduilla pulkkailu on sitten vähän eri asia. Se on todella vaarallista sekä lapsille että hiihtäjille. Läheskään kaikki hiihtäjät eivät ole mitään ammattilaisia ja heillä on ihan tarpeeksi työtä pysyä pystyssä alamäissä ilmankin yllätyksiä.
Lapsille raivoamiseen ei tietenkään ole ikinä hyvää syytä, mutta kylähulluja nyt mahtuu kaikkialle. Uskoisin, että on todella paljon todennäköisempää joutua satunnaisen raivoamisen kohteeksi sporassa kuin Paloheinässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi menevä ilmiö. Junassakaan ei kaikki enää tuijota kännykkään kuin viime vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitinkohan tähän ketjuun vai muualle, mutta täällä päin on viime vuosina ollut lehdessä yleisönosastokirjoituksia, joissa on kritisoitu
- lasten mäenlaskua hiihtoladulla. Kritiikki ymmärretään vanhempien keskuudessa, mutta ei sitä että ainoat turvalliset mäenlaskupaikat kävelyetäisyydellä on tehty hiihtoladuiksi. Yhden hyvän mäen läheisyydessä on iso parkkipaikka, ja koirat käytetään juuri siinä kohtaa shaissella josta lapset laskee
- laduilla esiintyy hiihtoraivoa joka vuosi, ja se kohdistuu aina lapsiin
- on kritisoitu pihoilla leikkiviä lapsia (Huom, ei riehuvia eikä tihutöitä tekeviä nuoria, vaan leikkiviä lapsia)
- on kritisoitu jääkiekon pelaamista, koska siitä lähtee ääntä
- tekstiviestipalstalla on kritisoitu äitejä jotka ovat lasten kanssa metsäpolulla eivätkä osaa väistää maastopyöräilijöitä
Enkä ole provo.
Emmekä asu kovin kaukana pääkaupunkiseudulta.
Tää on kyllä täysin totta. Lapset ei saisi näkyä eikä kuulua missään. Tosin en tiedä, kyllä luulisin että vastaavaa valitusta lapsista on ollut aina, siitä ei ole vaan välitetty. Ja se jos laittaa lapsensa laskemaan mäkeä hiihtoladulle on ihan vaan idiotismia, joka johtaa kohtaan 2., eli laturaivo. Mutta kyllähän niitä mäenlaskupaikkojakin pitäisi olla. Onneksi omassa lähiympäristössäni on ihan molempia, sekä latuja että pulkkamäkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?
- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan
- sama konsepti mutta hiihdossa
- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)
- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä
En nyt ivaa, mutta muutava kysymys/huomio:
1. Missä ei ole tällaisia. Käsittääkseni ihan kaikissa uimahalleissa on eri tasoisia aikuisten uimakouluja ihan alkeista tekniikkakursseihin
2. Näitäkin on monin paikoin, mutta varmaankin vähemmän. Näitä näkee ainakin Paloheinässä ja Oittaalla lähes päivittäin, mutta varmasti paikkakuntakohtaiset erot ovat isot. Oletko oikeasti selvittänyt alueesi tilanteen.
3. Eivät kokeneet kävijät naureskele huonokuntoisille kuntosaleilla. Kuntosaleilla käy erittäin paljon huonokuntoisia ihmisiä ja usko pois, et ole mikään näkyvyys vaan ihan tavallinen salilla kävijä, jos vain menet sinne. Jos kuitenkin epäilyttää, niin kannataa tutustua esim. uimahallien tai työväenopistojen tarjontaan.
4. Kuulostaa, että sinulla on isoja ongelmia itsetuntosi kanssa. Oletat, että kaikki liikkuvat ihmiset ovat inhottavia ihmisiä, mutta sitten kaipailet kuitenkin hyvän mielen paikkaa. Jos pidät kanssaihmisiäsi oletusarvoisesti ja ennen tutustumista inhottavina ihmisinä, niin todennäköisesti mikään paikka, mihin kävelet sisälle ei ole hyvän mielen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?
- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan
- sama konsepti mutta hiihdossa
- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)
- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä
En tiedä mikä on sinulle "järkevä kellonaika", mutta ainakin täällä on sekä uima- että hiihtokouluja aikuisille. Eikä kukaan normaali ivaa ja naura huonokuntoisille aloittelijoille kuntosalilla. Kyllä siellä yleensä näkee ihan kaikentasoisia, ne kokeneet kävijät tietää sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
StiffUpperLip kirjoitti:
Suomalaiset nyt on niin löysää porukkaa muutenkin tänä päivänä. Älylaite kädessä ja jenkkakahvat sivulla. Suomessa on 2.5 miljoonaa ylipainoista, vuoden 2023 tilasto. Intin cooper-tulokset on ennätysahlaalla, mikä on säälittävää ottaen huomioon että olemme kohta NATOn etulinjaa. Parempi ois korjata tilanne, ihan kansainvälisen uskottavuuden takia.
Vanhemmat on samanlaisia ja lapset matkii vanhempiaan, älypuhelimet kädessä mädäännytään sohvissa ja mätetään kitaan roskaa. Ravintohan tulee suoraan vanhemmilta, sitä syödään mitä isi ja äiti antaa.
Ei se liikunta mitään rahaa tarvii. Itsekin näin 43-vuotiaana päätin laittaa itseni kuntoon kun Ukrainan sota tuli (koska ajattelin että hyvä juoksukunto voin olla elämän ja kuoleman kysymys, jos Suomeen hyökätään seuraavaksi). Ei siihen tarvittu mitään muuta kuin lenkkarit. Nyt vuotta myöhemmin juoksen cooperissa 3000 metriä, 43 vuoden iässä. Onneksi nyt päästään NATOon niin juosta ei ehkä tarvii kuin omaksi huviksi, mutta bonuksena tuo sai minut motivoitumaan.
Lähtötaso oli rapakunto, tosin ylipainoa ei ollut. Treenasin myös pururadan varressa olevalla leuanvetotangolla/dippitelineellä ja kotoa löytyvällä 30 vuotta vanhalla käsipainolla, sekä kehonpainolla. 60 etunojapunnerrusta menee nyt ja 20 leukaa. Mitä siihen vaadittiin? Ei personal traineria, ei kallista salikorttia, ei mitään. En vaan ole somen orja, pelaamisenkin lopetin kauan sitten.
Lapset ei pelaa enää pihapelejä kuten 10 tikkua laudalla, pallorinki, lamppupeli yms... kaikkiinhan noihin sisältyi juokseminen, nopein juoksija oli coolein tyyppi koska se sai aina kaikki kiinni. Nyt vaan istutaan videopelin ääressä, niistä on tullut liian hyviä ja viihdyttäviä, pentuja ei saa enää irti laitteista. Oli niitä silloinkin kun minä olin nuori, Commodore 64 ym. mutta ne oli kuitenkin vielä niin alkeellisia, että kiinnostusta riitti muuhunkin. Ei ollut verkkopelaamista mm. mikä on erittäin addiktiivista.
Suomalaiset on ihan keskitasoa tässä löysyydessä ja laiskuudessa, ei tämä ole mitenkään vain suomalaisten ongelma vaan ihan kaikkien länsimaiden. Syyt on kaikkialla toki nuo samat, on liian helppoa jäädä sohvan pohjalle ja syödä herkkuja. Pätee sekä lapsiin että aikuisiin.
Vierailija kirjoitti:
Muutama idea.
1) Liikuntahaasteita lasten vapaa-ajalle. Moni pikkukoululaisten vanhempi tuntee 300 minuutin lukuhaasteen ja vapaaehtoisen lukudiplomin. Ensiksi mainitussa on vanhemmatkin sitoutettu mukaan. Eli mukavia tehtäviä, joissa sekä arkiliikuntaa että reippaampaa liikuntaa, matalalla kynnyksellä oman vanhemman tai läheisen aikuisen kanssa. Toimii ainakin vielä pikkukoululaisilla.
2) Metsätunteja. Näitä on ollut omilla lapsillani paljonkin, vähintään kerran viikossa. Ympäristöoppia tietenkin, mutta myös matematiikkaa ja jopa musiikkia. Ei mitenkään opi laulun sanoja niin hyvin kuin marssimalla.
3) Asennekasvatusta aikuisille. Tämän ketjunkin ankeuttajat voivat lopettaa höpinänsä, miten se tai tämä asia ei ole liikuntaa. Jokainen askel vie kohti aktiivisempaa elämäntapaa. Avainasemassa ovat tietenkin vanhemmat, joiden pitää nähdä mahdollisuus myös omaan elämäntapamuutokseensa.
4) Monialaiset opintokokonaisuudet pitää nivoa tiiviisti terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tämäkin on monella koululla arkea.
1, 2 ja 4 on oman lapseni koulussa olleet käytössäkin, mutta varmasti voisi vielä lisätä ja varsinkin jos jossain ei ole! Aikuisten asennekasvatus on sitten hankalampaa, mutta ehkä just joku tuommoinen "askel kerrallaan kohti aktiivista elämäntapaa" - kampanja voisi olla järkevä, ihan valtakunnallisesti. Muutama vuosikymmen sitten toteutettiin Pohjois-Karjala-projekti kansalaisten ruokailutottumusten parantamiseksi, hyvillä tuloksilla, olisi varmaan korkea aika järjestää uusi versio siitä.
Kahtena päivänä peräkkäin en ole mahtunut kunnolla omalle penkilleni bussissa kun vieressä on istunut tuhti nainen. Eilen noin 20v, tänään noin 50v. Jos jossain tulee vastaan pulska lapsi niin kyllä sieltä perässä tulee samanlainen aikuinen kohta perässä. Minä olen normaalikokoinen johon jopa lääkäri totesi viime viikolla että alkaa olla harvinaista.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuinen joka ei liiku tarpeeksi.
Syitä: olen kömpelö, enkä ole nopea oppimaan esimerkiksi ryhmätunnilla tanssi - ym. liikkeitä. En myöskään ole koskaan saanut liikunnasta hyvää oloa. En, vaikka juoksin säännöllisesti ennen kolmatta raskautta ja aloin olla ok kunnossa.
Silti aina liikunnan jälkeen särkee päätä, olo on sumuinen ja väsynyt. Ei auta, että olen katsonut mitä syön ennen ja jälkeen, ja kuulostellut oloa että kuinka väsynyt olen.
Lisäksi inhoan sitä, että kenenkään liikuntaniilon mielestä en LIIKU vaikka välttelen hissejä, kävelen paljon ja kesällä menen pyörällä auton sijasta kauppaan, kirjastoon yms. Tuntuu, että tämän minä osaan ja tähän pystyn, mutta sitten saa lukea että se ei ole mitään.
Tulee alistunut ja tyhmä olo.
Lisäksi kynnys kuntosalille menossa on niin valtava, että en vain kerta kaikkiaan mene. Siitä saa syyttää itseään koulukiusaajat ja koulukiusanneet opettajat. Ihan totta, jos en olisi kokenut sellaista nöyryytystä muiden edessä mitä koin, liikkuminen muiden edessä olisi paljon helpompaa.
Tämä on nyt vain mutuilua tietämättä enempää tilanteestasi, mutta pohdi osuuko tämä kohdallesi.
Hyvin usein liikunnassa ja sen aloittamisessa suurin virhe on progression eli vaativuustason nostamisen laiminlyöminen. Se voi karkeasti johtua kahdesta asiasta:
1) Aloitetaan liian kovaa tai pitkäkestoisesti. Jos lähdetään ns. sohvan pohjalta, niin alkua ei oikeastaan voi tehdä liian hitaasti tai matalalla teholla, että siitä on varaa nostaa. Ensimmäisten kuukausien aikana treenaus ei missään vaiheessa saisi tuntua erityisen rankalta, koska siinä vaiheessa kehoa vasta totutetaan liikkumiseen. Lisäksi erityisesti juoksussa on syytä muistaa, että käytännössä aina kunto kasvaa nopeammin kuin nivelten ja sidekudosten kestävyys, eli liian kovalla aloituksella altistaa itsensä rasitusvammoille. Jos aloittaa liian kovaa, progressio ei ole mahdollista, koska ei ole enää varaa kiristää ruuvia.
2) Jos virhe numero yksi onnistutaan välttämään, riskinä on, että jämähdetään sille kevyelle tasolle pysyvästi ja käydään kevyillä 20 min kävelyillä pari kertaa viikossa ja ihmetellään, kun kunto ei nouse.
Jos kuntoilu on uusi juttu, suosittelisin katsomaan jotain valmista ohjelmaa, joka vastaisi omia tavoitteita. Katsoo vaan, että ainakin ensimmäiset viikot siinä ohjelmassa näyttävät todella helpoilta. Ainakin ennen Kunto Plussalla oli ilmaisia ja hyvin aloittelevalle kuntoilijalle sopivia hölkkä-kävely ohjelmia, joista voisi katsoa, sopivatko ne itselleen.
-isin kuskaama juoksusuunnistaja
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sitä mieltä, että yhteiskunnan suurin ongelma on polarisoituminen, olen ollut tätä mieltä jo yli 10 vuotta. Polarisoituminen tapahtuu ihan kaiken elämänalueiden kautta, karkeasti jako menee niin, että on niitä joilla on, ja niitä joilla ei ole. Perheissä suurimmat erot ovat siinä kiinnostuuko vanhemmat lapsistaan vai ei. Fiksuimmat vanhemmat ymmärtävät asian, eli rajaavat ruutuaikaa, huolehtivat hyvästä ravinnosta, huolehtivat, että lapsi liikkuu tarpeeksi, lukee tarpeeksi yms johtaa lasta oikeiden asioiden pariin.
Ja sitten on ne vanhemmat, jotka eivät nämä asiat kiinnosta, tämä trendi tulee mielestäni johtamaan ylisukupolven ylittäviin eroihin lapsissa, mitä suuremmiksi nämä erot annetaan yhteiskunnassa mennä, sitä vaikeammiksi tulee olla näiden erojen kurominen. Nyt jo Helsingissä ja muualla PK-Seudulla on todella isoja eroja koulujen väleillä vaikka lukutaidon suhteen, ja huom koskeen ihan niitä lapsia joiden äidinkieli on suomi, joten ei voi syyttää ulkomaalaistaustaisia tästä.
Tää on siis totaalisen totta. Nykyään hyvät vanhemmat tekee lastensa eteen tosi paljon, ja ero niihin joitten vanhempia ei kiinnosta vaan kasvaa ja kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?
- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan
- sama konsepti mutta hiihdossa
- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)
- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä
En tiedä mikä on sinulle "järkevä kellonaika", mutta ainakin täällä on sekä uima- että hiihtokouluja aikuisille. Eikä kukaan normaali ivaa ja naura huonokuntoisille aloittelijoille kuntosalilla. Kyllä siellä yleensä näkee ihan kaikentasoisia, ne kokeneet kävijät tietää sen.
Varmasti ihan mikä tahansa muu aika, kuin ne, joilla niitä satutaan järjestämään. Tuo oli taas niin selvästi sellainen lista tekosyitä, että ne eivät ole kumottavissa millään loogisilla argumenteilla.
Liikkumattomuus, huonot Pisa-tulokset, lukutaidon romahtaminen ja nuorten pahoinvointi johtuvat kaikki samasta asiasta: somesta ja älypuhelimista. Metsäretket ovat varmasti kivoja, mutta niillä ei puututa juurisyyhyn.