Oi niitä aikoja kun tavallinen työtön kelpasi töihin.

Ennen pääsi paremmin töihin, ne ajat on menneet ja ikääkin jo tullut. 

Vanhoina hyvinä aikoina sitä vain käveltiin firmaan kysymään onko töitä. Sitten päästiin viemään viestiä potkulaudalla. Siivoamaan, vastaamaan puhelimeen, sihteeriksi, apulaisjohtajaksi, lopulta pomoksi. Oi niitä aikoja.

1986 kesällä intin jälkeen menin tehtaanjohtajalta suoraan kysymään hommia, siellä tehtaassa olen vieläkin hommissa. Eipä onnistusi nykyään noin suoraviivainen toiminta, M60.

Armeijan jälkeen menin paperitehtaalta kysymään töitä. Palkattiin heti ja olin siellä 13 vuotta kunnes paperikone 2 lakkautettiin ja väkeä sai potkut kuten minä. No sain raksatöitä sitten aika pian.

Moni vanhushan ei ymmärrä nykyajan työnhakua niin varmaan siksi vain haukkuvat työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

1986 kesällä intin jälkeen menin tehtaanjohtajalta suoraan kysymään hommia, siellä tehtaassa olen vieläkin hommissa. Eipä onnistusi nykyään noin suoraviivainen toiminta, M60.

Nyt se tehtaanjohtaja istuu jossain kymmenen lukitun oven ja puheille päästäkseen pitää ensin olla yhteydessä yhtä moneen pikkupomoon ja alaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhoina hyvinä aikoina sitä vain käveltiin firmaan kysymään onko töitä. Sitten päästiin viemään viestiä potkulaudalla. Siivoamaan, vastaamaan puhelimeen, sihteeriksi, apulaisjohtajaksi, lopulta pomoksi. Oi niitä aikoja.

No siitä on kyllä vuosikymmeniä aikaa. Ei minun aikana ole vain kävelty mihinkään kysymään töitä, ei silloin 80- luvulla, ensin soitettiin ja sitten pääsi haastatteluun tai ei. 

Oli aikoja kun keskiverto työtön ymmärsi että elääkseen pitää tehdä työtä, ja oli halukas ottamaan vastaan mitä tahansa työtä mitä oli tarjolla. 

Mutta millainen oli palkka?

Vierailija kirjoitti:

Oli aikoja kun keskiverto työtön ymmärsi että elääkseen pitää tehdä työtä, ja oli halukas ottamaan vastaan mitä tahansa työtä mitä oli tarjolla. 

Oletko lukenut aloitusta?

Vierailija kirjoitti:

Mutta millainen oli palkka?

Vaikutti olevan sellainen että kymmenessä tai viimeistään parissa kymmenessä vuodessa oli velaton omakotitalo, kesämökki tai kaksi, kaikilla ajokortillisilla joku moottoroitu menopeli tai useampikin, lapsilla harrastuksina ties mitä välinelajia kisamatkoineen. Ja ne talot rakennettiin sähkölämmitteisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta millainen oli palkka?

Vaikutti olevan sellainen että kymmenessä tai viimeistään parissa kymmenessä vuodessa oli velaton omakotitalo, kesämökki tai kaksi, kaikilla ajokortillisilla joku moottoroitu menopeli tai useampikin, lapsilla harrastuksina ties mitä välinelajia kisamatkoineen. Ja ne talot rakennettiin sähkölämmitteisiksi.

Joopa joo, ei todellakaan joka ammatissa.

Onneks minäkin sain työtä ihan tosta noin vain aikoinaan. Päätinkin jäädä sinne,vaikka ei aina niin herkkua ole,mutta laskuja täytyy maksaa ja lapsille saada ruokaa ja vaatetta. Palkka ja edut ja työajat on hyvät. Firma taas ei. 

Vierailija kirjoitti:

Oli aikoja kun keskiverto työtön ymmärsi että elääkseen pitää tehdä työtä, ja oli halukas ottamaan vastaan mitä tahansa työtä mitä oli tarjolla. 

Oi aikoja kun töitä oli tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Oli aikoja kun keskiverto työtön ymmärsi että elääkseen pitää tehdä työtä, ja oli halukas ottamaan vastaan mitä tahansa työtä mitä oli tarjolla. 

Kerrohan nyt missä on se suuri työttömien joukko oikein on kieltäytynyt? Ketkä ovat ne työnantajat jotka tarjoavat palkkatyötä mutta työttömät eivät vain ota sitä vastaan?

Mun vanhemmat oli valtiolla töissä ja vielä 1980-luvulla kuka vaan pystyi menemään tapaamaan ketä vaan. Mun isä oli korkeassa virassa. 

Nyt tuossa valtion virastotalossa ei pääse aulaa pidemmälle. Äitini oli verovirastossa. Nykyään verovirastossa on aulassa joku palvelupiste, jossa on nuoria (yleensä tyttöjä), jotka ei tiedä paljon mitään.