Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija
25.03.2023 |

Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.

Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?

Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.

Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.

Kommentit (2282)

Vierailija
781/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä poika pelaa kadulla säbää lähes joka päivä naapureiden lasten kanssa. Kyseessä on hiljainen kadunpätkä ja pojat (11 v) katsovat tarkkaan tuleeko autoja, on heijastimet etc. No eikös tässä sitten eräänä iltapäivänä ohikulkeva koiranulkoiluttaja mummeli katsonut asiakseen alkaa huutaa ja kiroilla pojalleni, että "prkl kun on näitä maaleja joka paikassa".

Naapurin pojan äiti ehti tilanteeseen mukaan ja sai myös huutoa osakseen että "olette huonoja vanhempia, näin vaarallisessa paikassa ei saa pelata, ambulanssi ajaa vielä lastenne päälle". Olisi kuulemma pitänyt mennä n. 700 m päässä olevalle kentälle (joka jäässä ja jolla ei ole maaleja) pelaamaan. Oishan se kiva jos yhteiskuntakin/muut ihmiset jollakin tavalla kannustaisi lapsia liikkumaan eikä näkisi joka paikassa ongelmia. Liikkuvista lapsista lähtee ikävä kyllä yleensä ääntä ;)

Vierailija
782/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Liikkumattomuus, huonot Pisa-tulokset, lukutaidon romahtaminen ja nuorten pahoinvointi johtuvat kaikki samasta asiasta: somesta ja älypuhelimista. Metsäretket ovat varmasti kivoja, mutta niillä ei puututa juurisyyhyn.

Älypuhelinkoukussa olevat alapeukuttivat. Internet, älypuhelimet ja some ovat olleet yksi pahimmista keksinnöistä koko länsimaailman kannalta. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
783/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maalla kasvaneena 70-luvun lapsena pidän normaalina sellaista elämäntapaa, jossa päivittäin ulkoillaan paljon, kävellään ja pyöräillään. Näin olen lapsenikin kasvattanut ja se on heille nytkin nuorina aikuisina luontevaa. 

Kun lapset olivat pieniä, esimerkiksi lauantai-aamuisin meille on rutiini lähteä aamupalan jälkeen uimahallille ja palata sieltä sitten kotiin lounaalle ja päiväunille. Kesäisin mentiin uimarannalle. 

Jokaiseen päivään kuului ulkoilua ja liikuntaa, joko lähipuistossa, pulkkamäessä tai jossain muulla, minne mentiin jalan tai pyörällä.

Isompana sitten oli ohjattuja harrastuksia, mutta niissäkään ei ollut pakko mennä kilparyhmään, jos ei halunnut. 

Yksinhuoltajanakin pystyin kasvattamaan lapset liikunnalliseen elämäntapaan näyttämällä itse esimerkkiä. 

On kummallista, ettei tähän nykyään kyetä, kun ei siihen mitään kummallisia lisäpalveluja tai -rahaa oikeasti tarvita. 

"Jokaiseen päivään kuului ulkoilua ja liikuntaa, joko lähipuistossa, pulkkamäessä tai jossain muulla, minne mentiin jalan tai pyörällä."

Kuuluiko? Myös silloin, kun vettä tuli vaakasuoraan tai sohjoa oli nilkkoihin asti? 

Aika tuppaa kultaamaan muistoja näissä ja mietitään niitä heinäkuun helteitä ja maaliskuun hankia eikä ollenkaan marraskuun räntäsateita. Suomessa on kuitenkin vuodessa aika monta kuukautta, kun ulkoilu on suoraan sanottuna aika hanurista. Pienen lapsen voi sinne pakottaa ja aikuinen voi pakottaa itsensä, mutta aika vähän siellä on huonolla säällä tekemistä leikki-iän ohittaneelle nuorelle. 

Aika moni meistä pääsi testaamaan tätä perheen yhteistä liikkumista pari vuotta sitten koronasulkujen aikaan. 

Meillä on aika liikunnallinen perhe. Lapset käyvät liikuntaharrastuksissa, vanhemmat treenaavat ja aina ajoittain puuhataan yhdessäkin asioita. Kuitenkin, kun kaikki loppui seinään, niin kyllä ainakin meillä oli todella vaikeaa saada lapsia liikkumaan riittävästi. Päivät oli täynnä jokapäiväistä natinaa siitä, kuinka kaikki on tylsää ja pakko myöntää, että kyllä se pallon potkiskelu itse tehtyyn maaliin alkoi jossain vaiheessa itseäkin tympäisemään aika rankasti.

Meidän täytyy ainakin rehellisesti todeta, että me emme pystyisi keksimään niin paljoa yhteistä puuhaamista, että tuollaisten esiteinien liikunnan tarve, ja erityisesti kovan liikunnan tarve, saataisiin täytettyä pitkän päälle ilman harrastuksia. Olimme siis mökillä ne tiukimmat sulkuajat alkuvaiheessa ja sellaista perus laahustamista ulkona lapset tekivät puolipakotettuina ja trampalla hyppivät aina välillä, mutta ei paljoa muuta. 

Ai kauhea. Onneksi harrastan hevosia ja niitä sai liikuttaa sulkujen aikaan ihan normaalisti. Miehellä myös oma toimisto missä sai olla. Järki olisi mennyt jos koko porukka olisi kökkinyt kotona. Miehen työpaikalla oli myös sali auki ja harrastaa maantiepyöräilyä.

Oma lapsi on vasta 3-vuotias. Harrastaa myös tallilla käyntiä ja hoitaa ponia ym. Päiväkodissa on jumppaa, hiihtoa ja luistelua. En ole vielä aloittanut muita harrastuksia. Ehkä pitäisi. Liikkuu kyllä kuin joku duracel-pupu.

Vierailija
784/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti on jo päiväkoti ikäisiä jotka ei jaksa liikkua ja juosta. Oman lapseni ryhmässä on muutama tälläinen. Mutta kun vanhemmat ovat yli 100kg eivätkä liiku niin miten se lapsi sitten liikkuisi. Kurjaa katsoa kun autolla ajetaan kaverin luo kyläänkin vaikka matkaa olisi alle 1km ja sen voisi hyvin kävellä lapsen kanssa. Kotoa se malli opitaan ja jos vanhemmat ei kannusta liikkumaan niin kukas sitten.

Tuo on kyllä jo aika pelottavaa. Siinä on enää koululiikunnallakaan aika vähän tehtävissä, jos lapsi on käytännössä liikkumiskyvytön ekalle luokalle tullessaan.

Kuitenkin tuossa tapauksessa olisin vähän valmis vastuuttamaan päiväkotiakin, jos lapsi on siellä suurinpiirtein täyttä päivää. Päiväkotien pitää huolehtia, että lapset ulkoilevat tarpeeksi ja yrittää myös kannustaa lapsia tekemään siellä pihalla muutakin kuin vain istua paikoillaan hiekkalaatikoissa tms. Omat lapset ovat aina olleet mielestäni hyvissä päiväkodeissa ja siellä lapset aina juoksevat rinkiä ympäri pihaa, kun menee hakemaan niitä. Ei mitään havaintoa, mitä he tekevät käytännössä eri tavalla, jos jossain päiväkodissa tilanne on erilainen. 

Vierailija
785/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

LeilaL kirjoitti:

Meillä poika pelaa kadulla säbää lähes joka päivä naapureiden lasten kanssa. Kyseessä on hiljainen kadunpätkä ja pojat (11 v) katsovat tarkkaan tuleeko autoja, on heijastimet etc. No eikös tässä sitten eräänä iltapäivänä ohikulkeva koiranulkoiluttaja mummeli katsonut asiakseen alkaa huutaa ja kiroilla pojalleni, että "prkl kun on näitä maaleja joka paikassa".

Naapurin pojan äiti ehti tilanteeseen mukaan ja sai myös huutoa osakseen että "olette huonoja vanhempia, näin vaarallisessa paikassa ei saa pelata, ambulanssi ajaa vielä lastenne päälle". Olisi kuulemma pitänyt mennä n. 700 m päässä olevalle kentälle (joka jäässä ja jolla ei ole maaleja) pelaamaan. Oishan se kiva jos yhteiskuntakin/muut ihmiset jollakin tavalla kannustaisi lapsia liikkumaan eikä näkisi joka paikassa ongelmia. Liikkuvista lapsista lähtee ikävä kyllä yleensä ääntä ;)

Nuo kannattaa jättää aivan omaan arvoonsa. Monet ihmiset voivat niin pahoin, että sitä omaa pahaa oloaan on vain pakko purkaa aivan kaikkialle kaikkialle ympäristöön. Valitettavasti ostimme kämpän rivariyhtiöstä, jossa on yksi tällainen pariskunta. Olemme joutuneet sanomaan lapsille, että jos heille tullaan huutamaan, niin siitä ei tarvitse välittään, mutta tulkaa heti kertomaan vanhemmille. Aika lähellä on pari kertaa ollut, että olisimme soittaneet poliisit paikalle, mutta onneksi ne pahimmat tempaukset ovat kohdistuneet minuun eikä lapsiin, niin emme ole vielä viitsineet, kun eihän se johtaisi mihinkään.  

Vierailija
786/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

LeilaL kirjoitti:

Meillä poika pelaa kadulla säbää lähes joka päivä naapureiden lasten kanssa. Kyseessä on hiljainen kadunpätkä ja pojat (11 v) katsovat tarkkaan tuleeko autoja, on heijastimet etc. No eikös tässä sitten eräänä iltapäivänä ohikulkeva koiranulkoiluttaja mummeli katsonut asiakseen alkaa huutaa ja kiroilla pojalleni, että "prkl kun on näitä maaleja joka paikassa".

Naapurin pojan äiti ehti tilanteeseen mukaan ja sai myös huutoa osakseen että "olette huonoja vanhempia, näin vaarallisessa paikassa ei saa pelata, ambulanssi ajaa vielä lastenne päälle". Olisi kuulemma pitänyt mennä n. 700 m päässä olevalle kentälle (joka jäässä ja jolla ei ole maaleja) pelaamaan. Oishan se kiva jos yhteiskuntakin/muut ihmiset jollakin tavalla kannustaisi lapsia liikkumaan eikä näkisi joka paikassa ongelmia. Liikkuvista lapsista lähtee ikävä kyllä yleensä ääntä ;)

Nuo kannattaa jättää aivan omaan arvoonsa. Monet ihmiset voivat niin pahoin, että sitä omaa pahaa oloaan on vain pakko purkaa aivan kaikkialle kaikkialle ympäristöön. Valitettavasti ostimme kämpän rivariyhtiöstä, jossa on yksi tällainen pariskunta. Olemme joutuneet sanomaan lapsille, että jos heille tullaan huutamaan, niin siitä ei tarvitse välittään, mutta tulkaa heti kertomaan vanhemmille. Aika lähellä on pari kertaa ollut, että olisimme soittaneet poliisit paikalle, mutta onneksi ne pahimmat tempaukset ovat kohdistuneet minuun eikä lapsiin, niin emme ole vielä viitsineet, kun eihän se johtaisi mihinkään.  

Joo ja kyllä näitä valittajaihmisiä on ollut aina. Muistan kun itse olin lapsi ja rakennettiin lumiukkoa yhden sukulaisen luona kerrostalon pihaan. Eiköhän joku mummo tullut huutamaan ettei siihen saa mitään rakentaa, vaikka aivan takuulla ei ollut se ukko kenenkään tiellä. Mutta ehkä nykyään ollaan vielä herkempiä. Katuliiduilla piirtäminenkin on kamalaa sotkemista, vaikka ne lähtee ensimmäisen sateen tullessa kyllä pois. Ja näkeehän sen tämänkin palstan ketjuista, että niitä kaikin puolin lapsivihamielisiä ihmisiä on. Ei edes omalla pihalla saisi trampoliinilla pomppia, kun se pilaa naapurin päivän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
787/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea siihen koululiikuntaan on keksiä mitään taikakeinoa. Jos ne liikkumattomat halutaan saada liikkumaan, kaikki joukkuepelit on käytännössä pois laskuista. Jo 10-vuotiailla tasoerot on niin suuret ettei esim. joku jalkapallo ole sitä harrastamattomalle mielekästä.

Minun 10-vuotiaani ei suostu vapaaehtoisesti pelaamaan mitään pallopelejä, koska on omasta mielestään niin paljon huonompi kuin muut. Ei ole huonokuntoinen ja jaksaa kyllä juosta mutta jos luokan muut pojat ovat pelanneet jalkapalloa joukkueessa 4 vuotta niin onhan se nyt selvää ettei lajia harrastamaton heille pärjää.

Liikuntatunneilla hän on pitänyt esim suunnistuksesta ja hiihtämisestä. Eli yksilölajeja joissa ei tarvitse kilpailla.

Ja mitä tulee näihin "kaikki harrastaa" -kerhoihin, ei liikuntaa inhoavia oikein niihin saa menemään. Ja jos tarkoituksena on tarjota lapselle mukava harrastus niin ei ole järkevää pakottaakaan. Meilläkin koululla on kyllä ilmainen jalkapallokerho mutta ei jalkapalloa inhoava lapsi sellaiseen mene. Ehkä johonkin parkouriin saattaisi mennäkin mutta kun tarjolla oli myös koodauskerho, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mikä kerho valitaan.

Tuo on tosiaan äärimmäisen vaikea kysymys. Ongelmahan on siinä, että aivan ylivoimainen enemmistö lapsista tykkää pallopeleistä ja hiihtäminen ja lenkkeily on heidän mielestään aika hanurista. Jos mietin omia koululiikunta-aikojani, nuo hiihtämiset olivat ihan OK, koska olin hyvässä kunnossa, mutta en minä siitä erityisesti nauttinut. Se hiihtämisestä nauttiminen on tullut ainakin minulle vasta keski-ikäistymisen myötä. 

Vain omiin muistikuviini perustuva mielikuvani on, että näistä hiihdoista ja lenkeistä tykkäsivät varsinaisesti lähinnä ne lapset, jotka eivät sitten liikkuneet näillä tunneilla mihinkään. Hiihdettiin ehkä ensimmäisen mutkan taakse piiloon ja jäätiin siihen juoruilemaan. He siis tykkäsivät näistä tunneista, koska niillä ei tarvinnut liikkua, joten näiden lajien lisääminen ei varsinaisesti auta liikkumattomuuteen. 

Tietenkään kaikki lapset eivät ole tällaisia, mutta olen hyvin skeptinen sen suhteen, että liikkumattomat lapset liikkuisivat sellaisissa lajeissa, joissa ei olla opettajan valvovan silmän alla, kuten hiihto, lenkkeily ja suunnistus.

Selvyyden vuoksi sanottakoot, että ei minullakaan ole mitään kovin rakentavia ideoita asian parantamiseen. Varmaan ainut olisi, että vanhemmat ottaisivat positiivisemman asenteen koululiikuntaa kohtaan eivätkä purkaisi omia traumojaan ja ennakkoasenteitaan lapselleen ja opettaisivat, että tärkeintä on yrittäminen. Olen aivan varma, että tämän päivän liikunnanopettajat ovat pedagogisesti paljon pätevämpiä kuin ne 80-luvun eläkettä odottavat opettajat, jotka ovat  saaneet koulutuksensa 40- ja 50-luvuilla. 

Kaikilla ei ole ns. "pallosilmää". Jos ei ole tutustunut joukkuepeleihin ennen kuin koulun liikuntatunnilla, niin niiden opettelu voi olla aika työlästä ja ahdistavaakin. Monta mokaa tulee tehtyä pesiksessä ja koripallossa oman joukkueen piikkiin ennen kuin osaa pelata säännöillä. Jos oppii sittenkään.

Toki "pallosilmä", eli käsi-silmä-koordinaatio ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan erittäin kehitettävissä oleva ominaisuus. Se kehittyy lapsilla kaikissa erilaisissa leikeissä tai tekemisissä, joissa pitää olla tekemisissä liikkuvien esineiden kanssa lähtien vaikka Laiva on lastatusta. Kyky ottaa koppi on erittäin hyödyllinen taito elämässä ja toki kyky käsitellä palloa edes perustasolla tekee niistä liikuntatunneista paljon miellyttävämpiä, joten suosittelen ihan kaikille vanhemmille, että leikkikää niitä palloleikkejä pienten kanssa älkääkä vain tuijottako kännykkää, kun lapsi syö hiekkaa hiekkalaatikolla.  

On eri asia heitellä palloa perheen kesken kuin pelata pallopelejä luokkalaisten kanssa. Luokassa on useampia pelaajia ja tempo on paljon vauhdikkaampi. Se vaatii parempia refleksejä.

Toki perheenkin kanssa on hyvä harjoitella. Mutta ei se ainakaan itseäni kovin paljon auttanut. Kun koripallo alkoi koulussa, inhosin sitä tönimistä, kun iso pörssi ihmisiä säntää sen yhden pallon perässä samaan aikaan ja silmänräpäyksessä pitää päättää, miten kannattaa toimia. Opettajan peliohjeista en ensin ymmärtänyt mitään...pikku hiljaa niistä alkoi jotain tajuta.

Pallon kuljetusta eli pompottelua samalla kun itse käveli vieressä sitten opettelin yksin kotona, kun sitä oli ensin kokeiltu koulussa. Eipä ollut sitäkään kukaan keksinyt aiemmin kotona opettaa.

Olet ilmeisesti vanhempi? Mitä olet tehnyt sen eteen, että omien lastesi koululiikuntakokemukset eivät olisi yhtä ikäviä kuin sinulla? Oletteko pallotelleet keskenänne? Oletteko käyneet pelaamassa 1 v. 1 -korista koulun pihalla? Lasten kanssa voi pelata ihan vauhdikkaastikin ja saada itsekin hyvää liikuntaa siinä samalla. Oletko tehnyt jotain sen eteen, että sinun lapsillasi olisi paremmat edellytykset pärjätä liikunnassa kuin sinulla oli aikanaan? Vai oletko vain hiljaa mielessäsi päättänyt, että lapsesikin on "lahjaton" ja häntä ei kannata liikuttaa ollenkaan.

PS. sellaisella asialla kuin "lahjakkuus" ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pysyykö mukana koulun liikuntatunneilla. Ainut millä on väliä, on se onko liikkunut nuorempana riittävästi ja monipuolisesti. 

Vierailija
788/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin, mikä tässä keskustelussa haisee. Siis trollinkäryn ohessa. Naisviha.

Oikea liikunta on jalkapalloa, ja jatkuvasti jankataan, miten pitäisi keksiä tekemistä viidesluokkalaisille pojille. Jokainen vanhempi, joka uskaltaa huomauttaa perheiden arjen haasteista, saa kuulla olevansa äityli, joka paapoo lapset lamaannuksiin.

Missähän ne isukit ovat?

No tässä on yksi isukki ja minä esitin tuon kysymyksen koululiikunnasta. Minulle oli luontevinta kysyä, mitä ehdotettaisiin 5.-luokkalaisille pojille, koska ymmärrän heistä enemmän, koska olen itsekin ollut sellainen ja oma poikani on tällä hetkellä vitosella. Jos haluat mieluummin kertoa ideoistasi tyttöjen tai vaikka sekaryhmien liikunnasta, niin aivan vapaasti. 

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että jalkapallo on ainutta oikeaa liikuntaa. Ei minunkaan lapset sitä harrasta. Yksi harrasti aikaisemmin, mutta lopetti ja vaihtoi lajia. Jalkapallo nyt vain sattuu olemaan Suomen suosituin harrastus, joten on aika luontevaa, että jalkapalloilijoiden vanhempiakin on enemmän kuin muita ja ihmiset kirjoittavat siitä, mistä tietävät. 

Ehkä en miehenä ole pätevä tunnistamaan naisvihaa, mutta minä en kyllä ole täällä sellaista nähnyt. 

Suomen yleisin urheilulaji taitaa olla lopetettu jalkapallo. Meidänkin perheestä löytyy yksi entinen jalkapalloilija.

Yksi ongelma oli, että olisi pitänyt treenata niin paljon. Musiikkiopisto vie kuitenkin jo sen kolme iltaa viikosta, ja se on meidän lapsilla se tavoitteellinen harrastus, jota myös treenataan joka päivä.

Eli matalan kynnyksen harrastuksia minäkin toivoisin, mieluiten lähikouluille.

No Suomessa on 150 000 kilpalisenssillä pelaavaa jalkapalloilijaa ja kaikki harrasteryhmät ja höntsäkerhot siihen päälle, eli on niitä pallon potkijoita vielä muutama jäljelläkin. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
789/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lasten liikkuvuutta saataisiin lisättyä muuttamalla huonokuntoisia lapsia traumatisoivia liikuntatunteja enemmän innostaviksi

T: lapsena liikuntaa vihannut, ammattikoulun liikuntatunneilla rakastuin kuntosaliin ja sulkapalloon

Miten?

Vierailija
790/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin, mikä tässä keskustelussa haisee. Siis trollinkäryn ohessa. Naisviha.

Oikea liikunta on jalkapalloa, ja jatkuvasti jankataan, miten pitäisi keksiä tekemistä viidesluokkalaisille pojille. Jokainen vanhempi, joka uskaltaa huomauttaa perheiden arjen haasteista, saa kuulla olevansa äityli, joka paapoo lapset lamaannuksiin.

Missähän ne isukit ovat?

No tässä on yksi isukki ja minä esitin tuon kysymyksen koululiikunnasta. Minulle oli luontevinta kysyä, mitä ehdotettaisiin 5.-luokkalaisille pojille, koska ymmärrän heistä enemmän, koska olen itsekin ollut sellainen ja oma poikani on tällä hetkellä vitosella. Jos haluat mieluummin kertoa ideoistasi tyttöjen tai vaikka sekaryhmien liikunnasta, niin aivan vapaasti. 

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että jalkapallo on ainutta oikeaa liikuntaa. Ei minunkaan lapset sitä harrasta. Yksi harrasti aikaisemmin, mutta lopetti ja vaihtoi lajia. Jalkapallo nyt vain sattuu olemaan Suomen suosituin harrastus, joten on aika luontevaa, että jalkapalloilijoiden vanhempiakin on enemmän kuin muita ja ihmiset kirjoittavat siitä, mistä tietävät. 

Ehkä en miehenä ole pätevä tunnistamaan naisvihaa, mutta minä en kyllä ole täällä sellaista nähnyt. 

Suomen yleisin urheilulaji taitaa olla lopetettu jalkapallo. Meidänkin perheestä löytyy yksi entinen jalkapalloilija.

Yksi ongelma oli, että olisi pitänyt treenata niin paljon. Musiikkiopisto vie kuitenkin jo sen kolme iltaa viikosta, ja se on meidän lapsilla se tavoitteellinen harrastus, jota myös treenataan joka päivä.

Eli matalan kynnyksen harrastuksia minäkin toivoisin, mieluiten lähikouluille.

No Suomessa on 150 000 kilpalisenssillä pelaavaa jalkapalloilijaa ja kaikki harrasteryhmät ja höntsäkerhot siihen päälle, eli on niitä pallon potkijoita vielä muutama jäljelläkin. 

Huom! Kaikilla pitää olla lisenssi harrasteryhmässä. Ihan kaikilla. Ja kyllä, lopetettu jalkapallo on Suomen yleisin laji. Omassa lähipiirissä niitä kyllä piisaa. Ovat löytäneet mukavammat harrastukset kuin mitä jalkapallo on.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
791/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?

- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan

- sama konsepti mutta hiihdossa

- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)

- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä

En tiedä mikä on sinulle "järkevä kellonaika", mutta ainakin täällä on sekä uima- että hiihtokouluja aikuisille. Eikä kukaan normaali ivaa ja naura huonokuntoisille aloittelijoille kuntosalilla. Kyllä siellä yleensä näkee ihan kaikentasoisia, ne kokeneet kävijät tietää sen.

Varmasti ihan mikä tahansa muu aika, kuin ne, joilla niitä satutaan järjestämään. Tuo oli taas niin selvästi sellainen lista tekosyitä, että ne eivät ole kumottavissa millään loogisilla argumenteilla. 

Kysyttiin syitä ja kerroin niitä.

Kurjaa, että pidetään tekosyinä.

Itse liikun hyötyliikunnan verran ja koiran kanssa. Muiden ihmisten pariin minua ei saa.

Jotta Suomessa olisi tulevaisuudessa vähemmän minun kaltaisiani, tulisi ihan jokaisen miettiä omaa käytöstään muiden kanssa. Ja koulukiusaamiseen pitää puuttua rankalla kädellä. Kiusaaminen synnyttää ihmis- ja suorituspelkoisia aikuisia.

Vierailija
792/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin, mikä tässä keskustelussa haisee. Siis trollinkäryn ohessa. Naisviha.

Oikea liikunta on jalkapalloa, ja jatkuvasti jankataan, miten pitäisi keksiä tekemistä viidesluokkalaisille pojille. Jokainen vanhempi, joka uskaltaa huomauttaa perheiden arjen haasteista, saa kuulla olevansa äityli, joka paapoo lapset lamaannuksiin.

Missähän ne isukit ovat?

No tässä on yksi isukki ja minä esitin tuon kysymyksen koululiikunnasta. Minulle oli luontevinta kysyä, mitä ehdotettaisiin 5.-luokkalaisille pojille, koska ymmärrän heistä enemmän, koska olen itsekin ollut sellainen ja oma poikani on tällä hetkellä vitosella. Jos haluat mieluummin kertoa ideoistasi tyttöjen tai vaikka sekaryhmien liikunnasta, niin aivan vapaasti. 

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että jalkapallo on ainutta oikeaa liikuntaa. Ei minunkaan lapset sitä harrasta. Yksi harrasti aikaisemmin, mutta lopetti ja vaihtoi lajia. Jalkapallo nyt vain sattuu olemaan Suomen suosituin harrastus, joten on aika luontevaa, että jalkapalloilijoiden vanhempiakin on enemmän kuin muita ja ihmiset kirjoittavat siitä, mistä tietävät. 

Ehkä en miehenä ole pätevä tunnistamaan naisvihaa, mutta minä en kyllä ole täällä sellaista nähnyt. 

Suomen yleisin urheilulaji taitaa olla lopetettu jalkapallo. Meidänkin perheestä löytyy yksi entinen jalkapalloilija.

Yksi ongelma oli, että olisi pitänyt treenata niin paljon. Musiikkiopisto vie kuitenkin jo sen kolme iltaa viikosta, ja se on meidän lapsilla se tavoitteellinen harrastus, jota myös treenataan joka päivä.

Eli matalan kynnyksen harrastuksia minäkin toivoisin, mieluiten lähikouluille.

No Suomessa on 150 000 kilpalisenssillä pelaavaa jalkapalloilijaa ja kaikki harrasteryhmät ja höntsäkerhot siihen päälle, eli on niitä pallon potkijoita vielä muutama jäljelläkin. 

Huom! Kaikilla pitää olla lisenssi harrasteryhmässä. Ihan kaikilla. Ja kyllä, lopetettu jalkapallo on Suomen yleisin laji. Omassa lähipiirissä niitä kyllä piisaa. Ovat löytäneet mukavammat harrastukset kuin mitä jalkapallo on.

Eihän mikään laji kaikille sovi. Itse en ole vielä jalkapalloa mukavampaa liikuntaharrastusta löytynyt, ja ikää on jo 40 vuotta. Enkä ole edes koskaan pelannut tosissani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
793/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?

- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan

Näitä taitaa olla joka kaupungissa?

- sama konsepti mutta hiihdossa

Eikö tätä opetettu koulussa? Perinteinen hiihto jossain lasten 1km tasaisella lenkillä on niin helppo että siihen vaan harjoittelemaan

- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)

Kokeneilla kävijöillä on muut mielessä kuin toisten kyttäys. Itse mietin esim. Työasioita sarjojen välissä ja treenatessa yritän keskittyä lihakseen. Kaikilla saleilla on mm. Vanhuksia eikä heille naura kukaan tai kyttää.

- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä

Tämä on sinun omassa päässäsi; kannattaisi jutella asiasta esim. Terapeutille. Kukaan ei oikeasti kyttää sinua eikä ketään kiinnosta miltä näytät/mitä teet. Nyt valoja tauluun ja ryhdistäydy.

Vierailija
794/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tajusin, mikä tässä keskustelussa haisee. Siis trollinkäryn ohessa. Naisviha.

Oikea liikunta on jalkapalloa, ja jatkuvasti jankataan, miten pitäisi keksiä tekemistä viidesluokkalaisille pojille. Jokainen vanhempi, joka uskaltaa huomauttaa perheiden arjen haasteista, saa kuulla olevansa äityli, joka paapoo lapset lamaannuksiin.

Missähän ne isukit ovat?

No tässä on yksi isukki ja minä esitin tuon kysymyksen koululiikunnasta. Minulle oli luontevinta kysyä, mitä ehdotettaisiin 5.-luokkalaisille pojille, koska ymmärrän heistä enemmän, koska olen itsekin ollut sellainen ja oma poikani on tällä hetkellä vitosella. Jos haluat mieluummin kertoa ideoistasi tyttöjen tai vaikka sekaryhmien liikunnasta, niin aivan vapaasti. 

Kukaan täällä ei ole väittänyt, että jalkapallo on ainutta oikeaa liikuntaa. Ei minunkaan lapset sitä harrasta. Yksi harrasti aikaisemmin, mutta lopetti ja vaihtoi lajia. Jalkapallo nyt vain sattuu olemaan Suomen suosituin harrastus, joten on aika luontevaa, että jalkapalloilijoiden vanhempiakin on enemmän kuin muita ja ihmiset kirjoittavat siitä, mistä tietävät. 

Ehkä en miehenä ole pätevä tunnistamaan naisvihaa, mutta minä en kyllä ole täällä sellaista nähnyt. 

Suomen yleisin urheilulaji taitaa olla lopetettu jalkapallo. Meidänkin perheestä löytyy yksi entinen jalkapalloilija.

Yksi ongelma oli, että olisi pitänyt treenata niin paljon. Musiikkiopisto vie kuitenkin jo sen kolme iltaa viikosta, ja se on meidän lapsilla se tavoitteellinen harrastus, jota myös treenataan joka päivä.

Eli matalan kynnyksen harrastuksia minäkin toivoisin, mieluiten lähikouluille.

No Suomessa on 150 000 kilpalisenssillä pelaavaa jalkapalloilijaa ja kaikki harrasteryhmät ja höntsäkerhot siihen päälle, eli on niitä pallon potkijoita vielä muutama jäljelläkin. 

Huom! Kaikilla pitää olla lisenssi harrasteryhmässä. Ihan kaikilla. Ja kyllä, lopetettu jalkapallo on Suomen yleisin laji. Omassa lähipiirissä niitä kyllä piisaa. Ovat löytäneet mukavammat harrastukset kuin mitä jalkapallo on.

Pitää olla, jos osallistuu sarjapeleihin. Seuroissa voi tietenkin olla omia sääntöjä, kuten että kaikilla pitää olla pelipassin tuoma vakuutusturva. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
795/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?

- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan

- sama konsepti mutta hiihdossa

- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)

- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä

En tiedä mikä on sinulle "järkevä kellonaika", mutta ainakin täällä on sekä uima- että hiihtokouluja aikuisille. Eikä kukaan normaali ivaa ja naura huonokuntoisille aloittelijoille kuntosalilla. Kyllä siellä yleensä näkee ihan kaikentasoisia, ne kokeneet kävijät tietää sen.

Varmasti ihan mikä tahansa muu aika, kuin ne, joilla niitä satutaan järjestämään. Tuo oli taas niin selvästi sellainen lista tekosyitä, että ne eivät ole kumottavissa millään loogisilla argumenteilla. 

Kysyttiin syitä ja kerroin niitä.

Kurjaa, että pidetään tekosyinä.

Itse liikun hyötyliikunnan verran ja koiran kanssa. Muiden ihmisten pariin minua ei saa.

Jotta Suomessa olisi tulevaisuudessa vähemmän minun kaltaisiani, tulisi ihan jokaisen miettiä omaa käytöstään muiden kanssa. Ja koulukiusaamiseen pitää puuttua rankalla kädellä. Kiusaaminen synnyttää ihmis- ja suorituspelkoisia aikuisia.

No missä päin Suomea ei ole aikuisten uimakouluja? On vain typerää väittää, että syy liikkumattomuuteen on joku yksittäinen  puuttuva palvelu, jota todellisuudessa järjestetään jatkuvasti ja kaikkialla. 

Varsinkin, kun seuraavassa viestissäsi toteat, että et kyllä olisi sinne uimahalliin menossa joka tapauksessa, koska siellä on ihmisiä. 

Vierailija
796/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Skootit pois, tilalle kävely.

Vierailija
797/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea siihen koululiikuntaan on keksiä mitään taikakeinoa. Jos ne liikkumattomat halutaan saada liikkumaan, kaikki joukkuepelit on käytännössä pois laskuista. Jo 10-vuotiailla tasoerot on niin suuret ettei esim. joku jalkapallo ole sitä harrastamattomalle mielekästä.

Minun 10-vuotiaani ei suostu vapaaehtoisesti pelaamaan mitään pallopelejä, koska on omasta mielestään niin paljon huonompi kuin muut. Ei ole huonokuntoinen ja jaksaa kyllä juosta mutta jos luokan muut pojat ovat pelanneet jalkapalloa joukkueessa 4 vuotta niin onhan se nyt selvää ettei lajia harrastamaton heille pärjää.

Liikuntatunneilla hän on pitänyt esim suunnistuksesta ja hiihtämisestä. Eli yksilölajeja joissa ei tarvitse kilpailla.

Ja mitä tulee näihin "kaikki harrastaa" -kerhoihin, ei liikuntaa inhoavia oikein niihin saa menemään. Ja jos tarkoituksena on tarjota lapselle mukava harrastus niin ei ole järkevää pakottaakaan. Meilläkin koululla on kyllä ilmainen jalkapallokerho mutta ei jalkapalloa inhoava lapsi sellaiseen mene. Ehkä johonkin parkouriin saattaisi mennäkin mutta kun tarjolla oli myös koodauskerho, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mikä kerho valitaan.

Tuo on tosiaan äärimmäisen vaikea kysymys. Ongelmahan on siinä, että aivan ylivoimainen enemmistö lapsista tykkää pallopeleistä ja hiihtäminen ja lenkkeily on heidän mielestään aika hanurista. Jos mietin omia koululiikunta-aikojani, nuo hiihtämiset olivat ihan OK, koska olin hyvässä kunnossa, mutta en minä siitä erityisesti nauttinut. Se hiihtämisestä nauttiminen on tullut ainakin minulle vasta keski-ikäistymisen myötä. 

Vain omiin muistikuviini perustuva mielikuvani on, että näistä hiihdoista ja lenkeistä tykkäsivät varsinaisesti lähinnä ne lapset, jotka eivät sitten liikkuneet näillä tunneilla mihinkään. Hiihdettiin ehkä ensimmäisen mutkan taakse piiloon ja jäätiin siihen juoruilemaan. He siis tykkäsivät näistä tunneista, koska niillä ei tarvinnut liikkua, joten näiden lajien lisääminen ei varsinaisesti auta liikkumattomuuteen. 

Tietenkään kaikki lapset eivät ole tällaisia, mutta olen hyvin skeptinen sen suhteen, että liikkumattomat lapset liikkuisivat sellaisissa lajeissa, joissa ei olla opettajan valvovan silmän alla, kuten hiihto, lenkkeily ja suunnistus.

Selvyyden vuoksi sanottakoot, että ei minullakaan ole mitään kovin rakentavia ideoita asian parantamiseen. Varmaan ainut olisi, että vanhemmat ottaisivat positiivisemman asenteen koululiikuntaa kohtaan eivätkä purkaisi omia traumojaan ja ennakkoasenteitaan lapselleen ja opettaisivat, että tärkeintä on yrittäminen. Olen aivan varma, että tämän päivän liikunnanopettajat ovat pedagogisesti paljon pätevämpiä kuin ne 80-luvun eläkettä odottavat opettajat, jotka ovat  saaneet koulutuksensa 40- ja 50-luvuilla. 

Kaikilla ei ole ns. "pallosilmää". Jos ei ole tutustunut joukkuepeleihin ennen kuin koulun liikuntatunnilla, niin niiden opettelu voi olla aika työlästä ja ahdistavaakin. Monta mokaa tulee tehtyä pesiksessä ja koripallossa oman joukkueen piikkiin ennen kuin osaa pelata säännöillä. Jos oppii sittenkään.

Toki "pallosilmä", eli käsi-silmä-koordinaatio ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan erittäin kehitettävissä oleva ominaisuus. Se kehittyy lapsilla kaikissa erilaisissa leikeissä tai tekemisissä, joissa pitää olla tekemisissä liikkuvien esineiden kanssa lähtien vaikka Laiva on lastatusta. Kyky ottaa koppi on erittäin hyödyllinen taito elämässä ja toki kyky käsitellä palloa edes perustasolla tekee niistä liikuntatunneista paljon miellyttävämpiä, joten suosittelen ihan kaikille vanhemmille, että leikkikää niitä palloleikkejä pienten kanssa älkääkä vain tuijottako kännykkää, kun lapsi syö hiekkaa hiekkalaatikolla.  

On eri asia heitellä palloa perheen kesken kuin pelata pallopelejä luokkalaisten kanssa. Luokassa on useampia pelaajia ja tempo on paljon vauhdikkaampi. Se vaatii parempia refleksejä.

Toki perheenkin kanssa on hyvä harjoitella. Mutta ei se ainakaan itseäni kovin paljon auttanut. Kun koripallo alkoi koulussa, inhosin sitä tönimistä, kun iso pörssi ihmisiä säntää sen yhden pallon perässä samaan aikaan ja silmänräpäyksessä pitää päättää, miten kannattaa toimia. Opettajan peliohjeista en ensin ymmärtänyt mitään...pikku hiljaa niistä alkoi jotain tajuta.

Pallon kuljetusta eli pompottelua samalla kun itse käveli vieressä sitten opettelin yksin kotona, kun sitä oli ensin kokeiltu koulussa. Eipä ollut sitäkään kukaan keksinyt aiemmin kotona opettaa.

Olet ilmeisesti vanhempi? Mitä olet tehnyt sen eteen, että omien lastesi koululiikuntakokemukset eivät olisi yhtä ikäviä kuin sinulla? Oletteko pallotelleet keskenänne? Oletteko käyneet pelaamassa 1 v. 1 -korista koulun pihalla? Lasten kanssa voi pelata ihan vauhdikkaastikin ja saada itsekin hyvää liikuntaa siinä samalla. Oletko tehnyt jotain sen eteen, että sinun lapsillasi olisi paremmat edellytykset pärjätä liikunnassa kuin sinulla oli aikanaan? Vai oletko vain hiljaa mielessäsi päättänyt, että lapsesikin on "lahjaton" ja häntä ei kannata liikuttaa ollenkaan.

PS. sellaisella asialla kuin "lahjakkuus" ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pysyykö mukana koulun liikuntatunneilla. Ainut millä on väliä, on se onko liikkunut nuorempana riittävästi ja monipuolisesti. 

Mä voin kyllä samaistua siihen, mille tuntuu joutua osaamattomana pelaamaan porukkaan jotka on paljon taitavampia. Vaihdoin koulua alakouluiässä, ja uudessa koulussa opettaja oli lentopallofanaatikko. Vanhassa sitä ei pelattu ikinä, mutta yhtäkkiä olis pitänyt osata pelata sitä muitten joukossa. Pelkäsin palloa, lyöminen sattui käsiin, olin ihan surkea. Sen jälkeen ei ole paljon kiinnostanut kyseistä lajia harrastaa. En ollut hyvä missään muussakaan joukkuelajissa, ainoastaan sählyssä pärjäsin jollain lailla. Aina niitten viimeisten joukossa kun valittiin joukkueita. Mutta ei se minun liikuntaintoani pilannut, kun olin kotoa oppinut liikunnallisen elämäntavan ja vanhemmat kuskasi hiihtämään, suunnistamaan, jumppaan jne. Eikä siitä koululiikunnastakaan mitään traumoja jäänyt, jossain vaiheessa sai valita lähteä kävelylle pelaamisen sijaan ja käveltiinkin sitten kaverin kanssa kympin lenkki reipasta tahtia jutellen samalla ummet ja lammet.

Vierailija
798/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?

- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan

- sama konsepti mutta hiihdossa

- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)

- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä

En tiedä mikä on sinulle "järkevä kellonaika", mutta ainakin täällä on sekä uima- että hiihtokouluja aikuisille. Eikä kukaan normaali ivaa ja naura huonokuntoisille aloittelijoille kuntosalilla. Kyllä siellä yleensä näkee ihan kaikentasoisia, ne kokeneet kävijät tietää sen.

Varmasti ihan mikä tahansa muu aika, kuin ne, joilla niitä satutaan järjestämään. Tuo oli taas niin selvästi sellainen lista tekosyitä, että ne eivät ole kumottavissa millään loogisilla argumenteilla. 

Kysyttiin syitä ja kerroin niitä.

Kurjaa, että pidetään tekosyinä.

Itse liikun hyötyliikunnan verran ja koiran kanssa. Muiden ihmisten pariin minua ei saa.

Jotta Suomessa olisi tulevaisuudessa vähemmän minun kaltaisiani, tulisi ihan jokaisen miettiä omaa käytöstään muiden kanssa. Ja koulukiusaamiseen pitää puuttua rankalla kädellä. Kiusaaminen synnyttää ihmis- ja suorituspelkoisia aikuisia.

No missä päin Suomea ei ole aikuisten uimakouluja? On vain typerää väittää, että syy liikkumattomuuteen on joku yksittäinen  puuttuva palvelu, jota todellisuudessa järjestetään jatkuvasti ja kaikkialla. 

Varsinkin, kun seuraavassa viestissäsi toteat, että et kyllä olisi sinne uimahalliin menossa joka tapauksessa, koska siellä on ihmisiä. 

Minun kotikunnassa oli hetken aikaa muuten jopa erikseen lihaville/ylipainoisille suunnattu kuntosali. Idea siinä oli just se, että kun niin moni väittää että syy kuntoilemattomuuteen on se ettei kehtaa mennä hyväkuntoisten joukkoon, ja markkinoitiin just hyvin matalin kynnyksen ja hyvänmielen paikkana. No, se lopetettiin aika pian kun ei ollut käyttäjiä...

799/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos  lasta ei huvita mikään mikä on nykyään aivan normi homma niin ei sitä saa väkisinkään mihinkään  ja ehdottaa  ei saa koska anneli petteri traumatisoituu ja ei voi tehdä taaskaan yhtään mitään ja kierre on taas sama.

Vierailija
800/2282 |
31.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea siihen koululiikuntaan on keksiä mitään taikakeinoa. Jos ne liikkumattomat halutaan saada liikkumaan, kaikki joukkuepelit on käytännössä pois laskuista. Jo 10-vuotiailla tasoerot on niin suuret ettei esim. joku jalkapallo ole sitä harrastamattomalle mielekästä.

Minun 10-vuotiaani ei suostu vapaaehtoisesti pelaamaan mitään pallopelejä, koska on omasta mielestään niin paljon huonompi kuin muut. Ei ole huonokuntoinen ja jaksaa kyllä juosta mutta jos luokan muut pojat ovat pelanneet jalkapalloa joukkueessa 4 vuotta niin onhan se nyt selvää ettei lajia harrastamaton heille pärjää.

Liikuntatunneilla hän on pitänyt esim suunnistuksesta ja hiihtämisestä. Eli yksilölajeja joissa ei tarvitse kilpailla.

Ja mitä tulee näihin "kaikki harrastaa" -kerhoihin, ei liikuntaa inhoavia oikein niihin saa menemään. Ja jos tarkoituksena on tarjota lapselle mukava harrastus niin ei ole järkevää pakottaakaan. Meilläkin koululla on kyllä ilmainen jalkapallokerho mutta ei jalkapalloa inhoava lapsi sellaiseen mene. Ehkä johonkin parkouriin saattaisi mennäkin mutta kun tarjolla oli myös koodauskerho, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mikä kerho valitaan.

Tuo on tosiaan äärimmäisen vaikea kysymys. Ongelmahan on siinä, että aivan ylivoimainen enemmistö lapsista tykkää pallopeleistä ja hiihtäminen ja lenkkeily on heidän mielestään aika hanurista. Jos mietin omia koululiikunta-aikojani, nuo hiihtämiset olivat ihan OK, koska olin hyvässä kunnossa, mutta en minä siitä erityisesti nauttinut. Se hiihtämisestä nauttiminen on tullut ainakin minulle vasta keski-ikäistymisen myötä. 

Vain omiin muistikuviini perustuva mielikuvani on, että näistä hiihdoista ja lenkeistä tykkäsivät varsinaisesti lähinnä ne lapset, jotka eivät sitten liikkuneet näillä tunneilla mihinkään. Hiihdettiin ehkä ensimmäisen mutkan taakse piiloon ja jäätiin siihen juoruilemaan. He siis tykkäsivät näistä tunneista, koska niillä ei tarvinnut liikkua, joten näiden lajien lisääminen ei varsinaisesti auta liikkumattomuuteen. 

Tietenkään kaikki lapset eivät ole tällaisia, mutta olen hyvin skeptinen sen suhteen, että liikkumattomat lapset liikkuisivat sellaisissa lajeissa, joissa ei olla opettajan valvovan silmän alla, kuten hiihto, lenkkeily ja suunnistus.

Selvyyden vuoksi sanottakoot, että ei minullakaan ole mitään kovin rakentavia ideoita asian parantamiseen. Varmaan ainut olisi, että vanhemmat ottaisivat positiivisemman asenteen koululiikuntaa kohtaan eivätkä purkaisi omia traumojaan ja ennakkoasenteitaan lapselleen ja opettaisivat, että tärkeintä on yrittäminen. Olen aivan varma, että tämän päivän liikunnanopettajat ovat pedagogisesti paljon pätevämpiä kuin ne 80-luvun eläkettä odottavat opettajat, jotka ovat  saaneet koulutuksensa 40- ja 50-luvuilla. 

Kaikilla ei ole ns. "pallosilmää". Jos ei ole tutustunut joukkuepeleihin ennen kuin koulun liikuntatunnilla, niin niiden opettelu voi olla aika työlästä ja ahdistavaakin. Monta mokaa tulee tehtyä pesiksessä ja koripallossa oman joukkueen piikkiin ennen kuin osaa pelata säännöillä. Jos oppii sittenkään.

Toki "pallosilmä", eli käsi-silmä-koordinaatio ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan erittäin kehitettävissä oleva ominaisuus. Se kehittyy lapsilla kaikissa erilaisissa leikeissä tai tekemisissä, joissa pitää olla tekemisissä liikkuvien esineiden kanssa lähtien vaikka Laiva on lastatusta. Kyky ottaa koppi on erittäin hyödyllinen taito elämässä ja toki kyky käsitellä palloa edes perustasolla tekee niistä liikuntatunneista paljon miellyttävämpiä, joten suosittelen ihan kaikille vanhemmille, että leikkikää niitä palloleikkejä pienten kanssa älkääkä vain tuijottako kännykkää, kun lapsi syö hiekkaa hiekkalaatikolla.  

On eri asia heitellä palloa perheen kesken kuin pelata pallopelejä luokkalaisten kanssa. Luokassa on useampia pelaajia ja tempo on paljon vauhdikkaampi. Se vaatii parempia refleksejä.

Toki perheenkin kanssa on hyvä harjoitella. Mutta ei se ainakaan itseäni kovin paljon auttanut. Kun koripallo alkoi koulussa, inhosin sitä tönimistä, kun iso pörssi ihmisiä säntää sen yhden pallon perässä samaan aikaan ja silmänräpäyksessä pitää päättää, miten kannattaa toimia. Opettajan peliohjeista en ensin ymmärtänyt mitään...pikku hiljaa niistä alkoi jotain tajuta.

Pallon kuljetusta eli pompottelua samalla kun itse käveli vieressä sitten opettelin yksin kotona, kun sitä oli ensin kokeiltu koulussa. Eipä ollut sitäkään kukaan keksinyt aiemmin kotona opettaa.

Olet ilmeisesti vanhempi? Mitä olet tehnyt sen eteen, että omien lastesi koululiikuntakokemukset eivät olisi yhtä ikäviä kuin sinulla? Oletteko pallotelleet keskenänne? Oletteko käyneet pelaamassa 1 v. 1 -korista koulun pihalla? Lasten kanssa voi pelata ihan vauhdikkaastikin ja saada itsekin hyvää liikuntaa siinä samalla. Oletko tehnyt jotain sen eteen, että sinun lapsillasi olisi paremmat edellytykset pärjätä liikunnassa kuin sinulla oli aikanaan? Vai oletko vain hiljaa mielessäsi päättänyt, että lapsesikin on "lahjaton" ja häntä ei kannata liikuttaa ollenkaan.

PS. sellaisella asialla kuin "lahjakkuus" ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pysyykö mukana koulun liikuntatunneilla. Ainut millä on väliä, on se onko liikkunut nuorempana riittävästi ja monipuolisesti. 

Mä voin kyllä samaistua siihen, mille tuntuu joutua osaamattomana pelaamaan porukkaan jotka on paljon taitavampia. Vaihdoin koulua alakouluiässä, ja uudessa koulussa opettaja oli lentopallofanaatikko. Vanhassa sitä ei pelattu ikinä, mutta yhtäkkiä olis pitänyt osata pelata sitä muitten joukossa. Pelkäsin palloa, lyöminen sattui käsiin, olin ihan surkea. Sen jälkeen ei ole paljon kiinnostanut kyseistä lajia harrastaa. En ollut hyvä missään muussakaan joukkuelajissa, ainoastaan sählyssä pärjäsin jollain lailla. Aina niitten viimeisten joukossa kun valittiin joukkueita. Mutta ei se minun liikuntaintoani pilannut, kun olin kotoa oppinut liikunnallisen elämäntavan ja vanhemmat kuskasi hiihtämään, suunnistamaan, jumppaan jne. Eikä siitä koululiikunnastakaan mitään traumoja jäänyt, jossain vaiheessa sai valita lähteä kävelylle pelaamisen sijaan ja käveltiinkin sitten kaverin kanssa kympin lenkki reipasta tahtia jutellen samalla ummet ja lammet.

En kyllä ikinä ole ymmärtänyt näitä, jotka kertovat, liikuntatuntien olleen pelkkää lentopalloa (tai siis en ymmärrä heidän liikunnanopettajiaan). Lentopallo on ihan hauska kuriositeettilaji kokeilla sillointällöin isompien lasten kanssa lähinnä ehkä yläasteella ja lukiossa, mutta teknisesti niin vaikea, että eihän siitä tahdo mitään tulla. Toki kaikkea oppii ja kait jos sitä lentistä jauhetaan vuodesta toiseen, niin se alkaa sujumaan jossain vaiheessa.

Sähly ei ole ihan sattumalta varmaan suosituin joukkuepeli koululiikunnassa. Siinä se taitoelementti on kaikkein vähäisin ja lasten tasoerot sen takia pienimmät (sori säbäjäbät) ja mukana hönkäämisellä pääsee aika pitkälle. Kun ei ole sivurajoja, niin peli ei katkeile koko ajan. Futsalissa aika sama homma. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme neljä