Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2295)
Mansikan ja mustikanpoimintakin hyvää hyötyliikuntaa..miksi pitää tuoda ulkomailta kerääjiä...jotain pitäisi tehdä toisin mutta mitä että saatas oman maan kansalaiset pellolle ja metsiin.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnostanut itseäni liikunta paskan vertaa koulussa ja inhoan hikiliikuntaa edelleen. Aivojen lihasten käytöstä pitäisi olla enemmän huolissaan kuin muiden lihasten! Ei paljon hyödytä,että on muuten idiootti mutta fitissä kunnossa. Toki tekoäly pelastaa nämäkin nykyään. Olen FM ja hyvä veronmaksaja yli 30 vuoden työuralla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se on niin että mitään ei ole enää tehtävissä, liikkuminen on suurimmalle osalle ihmisistä niin vastenmielistä ja kun nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa ei tarvi rasittaa itseään, kun kaikki tehdään koneilla jne. Koko yhteiskunta pitäisi muuttaa kokonaan, mutta miten, niin se onkin vaikea tehtävä.
Turha tuosta on huolta kantaa!! Markkinavoimat jylläävät ja senhän pitäisi mennä kaiken edelle, eikö niin?! Woltti tuo sapuskat ja ruuat ovelle ja koneet hoitavat puolestasi vapaa-ajan tarjonnan. Tätähän on haluttu ja nyt moralisoidaan, että penskat ei liiku! Oksettavaa tekopyhyyttä.
Aihe kyllä triggeröi minua liikuntavammaisen lapsen äitinä. Lapseni on "jumpannut" fysioterapiassa vauvasta asti, hänellä on 2-3 voimatreenit viikossa ja kotona päivittäiset harjoitukset, kulkee pyörällä päiväkotiin ja leikkipuistoon, hinkuttaa parkkipaikalle kävellen vaikka se on hänelle 3-5-kertaa raskaampaa kuin terveelle lapselle (ja lumessa vielä raskaampaa), olemme telttailleet metsässä ja harrastaneet ulkoilua heti kun löysimme siihen oikeat apuvälineet.
Ja sitten katselen kun naapurin terveitä lapsia kuskataan autolla suoraan rapun oven eteen (vaikkei sinne saisi ajaa) ja päiväkodin pihalla vedetään auto portin eteen poikittain, muista välittämättä. Pienet lapset pelaavat tuntikausia pädeillä ja pleikkareilla, ja niitä käytetään myös palkintona käytösongelmiin. Ruoaksi tarjotaan eineksiä ja muuta moskaa, joka ei tue kasvavan lapsen tarpeita. Teineille ostetaan mopot parin kilsan etäisyyksiä helpottamaan, täysi-ikäisille oma auto vastaaviin matkoihin. Kyllä monet vanhemmat tuntuvat ottavan lastensa terveyden itsestäänselvyytenä.
Matalan kynnyksen harrastuksia. Siis sellaisia esim. koulun jumppasalissa, kentillä olevia, johon voi vaan mennä. Ettei siis heti tarvitse sitoutua suurella kuukausimaksilla ja kuskata toiselle puolelle kaupunkia.
Mutta kuten mainittu, ongelma on sekin ettei lasta opeteta liikkumaan ulkona ja arjessa pienenä... Mennään autolla tai bussilla ihan pieniä matkoja, kotona istutaan vaan ruudun ääressä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syy on vanhemmissa jotka ovat somekoukussa. Eivät ymmärrä laittaa omaa puhelintaan pois, vaan se on liimattu käteen 24/7. Valitettavasti aina välillä lapsi häiritsee vanhemman sometusta. Tämä ratkaistaan sillä että lyödään älypuhelin jo taaperolle käteen. Lopputuloksena lihavia liikkumattomia ADHD lapsia.
Onneksi iso osa valveutuneimmista ihmisistä on jo tajunnut lykätä puhelimen hankintaa lapselle sekä rajoittaa sen käyttöä huomattavasti jos sellainen lapsella on.
Valitettavasti suurin osa vanhemmista on kuitenkin melko yksinkertaista porukkaa, joita ei somen pedofiilit tai lapsen aivojen mädäntyminen juuri tunnu haittaavan.
Netit, puhelimet yms mobiililaitteet ja tv kiinni. Kannat lapsen kaukaloon ja isket hokkarit jalkaa. Tai sukset jalkaan ja ladulle. Aikuinen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävithän liikkumassa tänään lapsesi kanssa ja teet niin huomennakin?
Kiinalaistyylisesti joku 2min jumppA ja yhteidlaulu joka oppitunnin alkuun! En tiä onko kiinazsa tätä, mut jotain reippausvidejä oon sieltä. Ähty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukyydit laiskistaa. Muutaman kilometrin matkat pitäisi kulkea pyörällä, kuten ennen. Oltiin aina hyvässä kunnossa. Koulumatka oli yhdeksän kilometriä. Riitti, kun lähti kaksikymmentä minuuttia ennen koulun alkua. Sade- ja kovina pakkaspäivinä mentiin linja-autolla. Oltiin pirteitä ja terveitä. Nykymeno hirvittää. Liikunta pitää olla päivittäistä, jos halutaan olla hyvässä kunnossa.
Puhelimet pois niin lapsilta kuin vanhemmiltakin. Ei kai ne lapset liikun kun ottavat oppia vanhemmiltaan jotka lojuu sohvalla puhelin ja sipsipussi kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Matalan kynnyksen harrastuksia. Siis sellaisia esim. koulun jumppasalissa, kentillä olevia, johon voi vaan mennä. Ettei siis heti tarvitse sitoutua suurella kuukausimaksilla ja kuskata toiselle puolelle kaupunkia.
Mutta kuten mainittu, ongelma on sekin ettei lasta opeteta liikkumaan ulkona ja arjessa pienenä... Mennään autolla tai bussilla ihan pieniä matkoja, kotona istutaan vaan ruudun ääressä...
Islannin malli. Siellähän valtion projektina oli taata jokaiselle lapselle yksi harrastus maksuttomana täysi-ikäisyyden saakka. Sen vuoksi siellä on koulujen vieressä kuplahalleja ja maksuttomat liikuntakerhot ovat heti koulupäivän jälkeen. Kokeilun tuloksena nuorison ja nuorten päihteidenkäyttö vähentyi merkittävästi jo ennen zoomereiden sukupolvea.
Koululiikunnan lakkauttaminen auttaisi paljon. Tilalle välituntiliikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään koulumatkatkin istutaan vaan ruokarobotin kyydissä eikä kävellä edes sitä vähää:
Kyllä se on niin että mitään ei ole enää tehtävissä, liikkuminen on suurimmalle osalle ihmisistä niin vastenmielistä ja kun nykyisenkaltaisessa yhteiskunnassa ei tarvi rasittaa itseään, kun kaikki tehdään koneilla jne. Koko yhteiskunta pitäisi muuttaa kokonaan, mutta miten, niin se onkin vaikea tehtävä.