Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Valitettavasti on jo päiväkoti ikäisiä jotka ei jaksa liikkua ja juosta. Oman lapseni ryhmässä on muutama tälläinen. Mutta kun vanhemmat ovat yli 100kg eivätkä liiku niin miten se lapsi sitten liikkuisi. Kurjaa katsoa kun autolla ajetaan kaverin luo kyläänkin vaikka matkaa olisi alle 1km ja sen voisi hyvin kävellä lapsen kanssa. Kotoa se malli opitaan ja jos vanhemmat ei kannusta liikkumaan niin kukas sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

No tuollainen tuon kirjoittajan kuvailema suunnistus, jossa käveltiin koulua ympäri ja ei edes yritetty etsiä rasteja vaan kyseltiin niiden tunnisteet liikunnallisemmilta kavereilta ei kyllä ole liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

No tuollainen tuon kirjoittajan kuvailema suunnistus, jossa käveltiin koulua ympäri ja ei edes yritetty etsiä rasteja vaan kyseltiin niiden tunnisteet liikunnallisemmilta kavereilta ei kyllä ole liikuntaa.

Buhuhuu, ai että kysellään rasteja liikunnallisemmilta kavereilta? Joka luokalla fuskataan suunnistustunneilla, fuskattiin ennen ja fuskataan nyt, ja liikunnanopettajat tietävät sen ja sietävät sitä.

Mutta tosiasiassa ne, jotka käyvät oikeasti rasteilla tai ainakin useammalla kuin yhdellä rastilla, ovat yleensä ne kiltit ja kartanlukutaitoiset reippaasti kävelevät nörtit. Itsetietoinen joukkueurheiluporukka taas menee kauppaan ja ostaa munkit.

-eri

Vanhemmilla voi olla pitkiä työpäiviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Oletko ihan aidosti ja vakavissasi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kunto paranee sillä, että nykyinen 2 x 45 minuuttia koululiikuntaa korvataan 2 x 45 minuutilla itsenäistä käveleskelyä? Siis ihan vakavissasi, tämäkö on ratkaisusi ongelmaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Oletko ihan aidosti ja vakavissasi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kunto paranee sillä, että nykyinen 2 x 45 minuuttia koululiikuntaa korvataan 2 x 45 minuutilla itsenäistä käveleskelyä? Siis ihan vakavissasi, tämäkö on ratkaisusi ongelmaan?

Olipas melkoinen olkiukko. Sinä olet tässä ainoa, joka on ehdottanut koululiikunnan poistamista tai korvaamista.

Melkoista liikunnan halveksuntaa myös kutsua suunnistusta käveleskelyksi. Oikeasti reipas ja kartanlukutaitoinen kävelijä saattaa hyvinkin löytää rastit nopeammin kuin itsensä kartalta ulos juokseva juoksija. Nähty on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Oletko ihan aidosti ja vakavissasi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kunto paranee sillä, että nykyinen 2 x 45 minuuttia koululiikuntaa korvataan 2 x 45 minuutilla itsenäistä käveleskelyä? Siis ihan vakavissasi, tämäkö on ratkaisusi ongelmaan?

Olipas melkoinen olkiukko. Sinä olet tässä ainoa, joka on ehdottanut koululiikunnan poistamista tai korvaamista.

Melkoista liikunnan halveksuntaa myös kutsua suunnistusta käveleskelyksi. Oikeasti reipas ja kartanlukutaitoinen kävelijä saattaa hyvinkin löytää rastit nopeammin kuin itsensä kartalta ulos juokseva juoksija. Nähty on.

Siis trollaatko sä vai oletko lukutaidoton. Kukaan ei ole väittänyt suunnistusta käveleskelyksi.

Käveleskelyksi on väitetty tällaista toimintaa, millä on aika vähän tekemistä suunnistuksen kanssa:

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle.

Onko tuo mielestäsi sellaista toimintaa, jolla parannetaan lasten hälyttävän huonoa kuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Oletko ihan aidosti ja vakavissasi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kunto paranee sillä, että nykyinen 2 x 45 minuuttia koululiikuntaa korvataan 2 x 45 minuutilla itsenäistä käveleskelyä? Siis ihan vakavissasi, tämäkö on ratkaisusi ongelmaan?

Olipas melkoinen olkiukko. Sinä olet tässä ainoa, joka on ehdottanut koululiikunnan poistamista tai korvaamista.

Melkoista liikunnan halveksuntaa myös kutsua suunnistusta käveleskelyksi. Oikeasti reipas ja kartanlukutaitoinen kävelijä saattaa hyvinkin löytää rastit nopeammin kuin itsensä kartalta ulos juokseva juoksija. Nähty on.

On melkoista suunnistuksen halveksuntaa kutsua tuollaista opettajalta piiloon kävelemistä ilman mitään tarkoitusta etsiä rasteja suunnistukseksi.

Palkataan joka kouluu urheiluhullu homo sapiens GT pakkoliikuttamaan niitä läskejä hunsvotteja. Niin kuin oli ennen, hyvään aikaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Oletko ihan aidosti ja vakavissasi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kunto paranee sillä, että nykyinen 2 x 45 minuuttia koululiikuntaa korvataan 2 x 45 minuutilla itsenäistä käveleskelyä? Siis ihan vakavissasi, tämäkö on ratkaisusi ongelmaan?

Olipas melkoinen olkiukko. Sinä olet tässä ainoa, joka on ehdottanut koululiikunnan poistamista tai korvaamista.

Melkoista liikunnan halveksuntaa myös kutsua suunnistusta käveleskelyksi. Oikeasti reipas ja kartanlukutaitoinen kävelijä saattaa hyvinkin löytää rastit nopeammin kuin itsensä kartalta ulos juokseva juoksija. Nähty on.

Tuo sama puolukkasuunnistajatrolli on hokenut tässä nyt kymmenen sivua, kuinka kävely on ainutta oikeaa liikuntaa ja selittänyt kuinka hikoilu vie lasten liikuntahalun ja haukkunut kaikki muut kirjoittajat ja heidän vanhempansa.

Hän on onnistunut jankkaamisellaan aika tehokkaasti tappamaan tämän keskustelun.

Olen kyllä ihan eri henkilö kuin tuo toinen suunnistuksesta kirjoittanut.

Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa katsomassa, minkä näköinen ja painoinen tosielämässä on hikiliikunnan ankara puolustaja, joka paasaa täällä minä tahansa vuorokaudenaikana, kuinka kävely ei ole liikuntaa ollenkaan.

Toisaalta ehkä noin uutteralla palstailulla saa hien irtoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Oletko ihan aidosti ja vakavissasi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kunto paranee sillä, että nykyinen 2 x 45 minuuttia koululiikuntaa korvataan 2 x 45 minuutilla itsenäistä käveleskelyä? Siis ihan vakavissasi, tämäkö on ratkaisusi ongelmaan?

Olipas melkoinen olkiukko. Sinä olet tässä ainoa, joka on ehdottanut koululiikunnan poistamista tai korvaamista.

Melkoista liikunnan halveksuntaa myös kutsua suunnistusta käveleskelyksi. Oikeasti reipas ja kartanlukutaitoinen kävelijä saattaa hyvinkin löytää rastit nopeammin kuin itsensä kartalta ulos juokseva juoksija. Nähty on.

Siis trollaatko sä vai oletko lukutaidoton. Kukaan ei ole väittänyt suunnistusta käveleskelyksi.

Käveleskelyksi on väitetty tällaista toimintaa, millä on aika vähän tekemistä suunnistuksen kanssa:

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle.

Onko tuo mielestäsi sellaista toimintaa, jolla parannetaan lasten hälyttävän huonoa kuntoa?

Ajatteletko sinä, että lasten ja nuorten kunto huononee, jos he etsivät rasteja metsässä 1,5 tuntia vaikka sitten vähän hitaamminkin?

Itse suunnistin lapsena seurassa ja mitaleitakin tuli, mutta totta munassa minäkin kävelin yläkoulun suunnistuksessa. Jos joku olisi juossut, olisi siitä varmaan pilkattu vielä keväälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Oletko ihan aidosti ja vakavissasi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kunto paranee sillä, että nykyinen 2 x 45 minuuttia koululiikuntaa korvataan 2 x 45 minuutilla itsenäistä käveleskelyä? Siis ihan vakavissasi, tämäkö on ratkaisusi ongelmaan?

Olipas melkoinen olkiukko. Sinä olet tässä ainoa, joka on ehdottanut koululiikunnan poistamista tai korvaamista.

Melkoista liikunnan halveksuntaa myös kutsua suunnistusta käveleskelyksi. Oikeasti reipas ja kartanlukutaitoinen kävelijä saattaa hyvinkin löytää rastit nopeammin kuin itsensä kartalta ulos juokseva juoksija. Nähty on.

Siis trollaatko sä vai oletko lukutaidoton. Kukaan ei ole väittänyt suunnistusta käveleskelyksi.

Käveleskelyksi on väitetty tällaista toimintaa, millä on aika vähän tekemistä suunnistuksen kanssa:

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle.

Onko tuo mielestäsi sellaista toimintaa, jolla parannetaan lasten hälyttävän huonoa kuntoa?

Ajatteletko sinä, että lasten ja nuorten kunto huononee, jos he etsivät rasteja metsässä 1,5 tuntia vaikka sitten vähän hitaamminkin?

Itse suunnistin lapsena seurassa ja mitaleitakin tuli, mutta totta munassa minäkin kävelin yläkoulun suunnistuksessa. Jos joku olisi juossut, olisi siitä varmaan pilkattu vielä keväälläkin.

Ajattelen, että jos monien lasten ainut reippaan liikkumisen muoto on koululiikunta ja se muutetaan kokonaan sellaisiksi lajeiksi, joissa ei saa tulla hiki, niinkuin tuo yksi jankkaa, niin kyllä lasten kunto huononisi.

Jos nyt suunnistusta on pari kertaa vuodessa, niin sen käveleminen on aivan OK, mutta ei ole OK, että koko koululiikunta on pelkkää kävelemistä ilman edes yritystä etsiä rasteja niinkuin tuo yksi kertoi.

Kuulostaako tämä sinusta oikeasti hyvältä liikunnalta lapsille:

Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja.

Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta.

Minä eikä kukaan muukaan täällä ole arvostellut suunnistusta vaan näiden yhden tai kahden tyypin asennetta, että koululiikunnassa ei saisi tulla hiki tai lapsilta menee liikkumisen ilo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noi tulokset eivät ole relevantteja. Mun luokan useammat oppilaat veti ihan riman ali koko testin. Liikuntatunneilla suoriutuvat loistavasti, mutta eivät pidä testeistä. Luulen että todella moni tehnyt saman.

Miksi yrität valehdella? 100 % varmuudella et ole liikunnanopettaja, jos et ole huomannut lasten kunnon rapautumista.

Korkeintaan voit olla joku pikkuisen alakoulun luokanope, joka "opettaa liikuntaa" oman duuninsa ohella ja jolla ei ole mitään käsitystä, miten lasten pitäisi liikkua. Käytte vähän kävelyillä haistelemassa kukkia ja ehkä jumppailette ja kun tulee valtakunnalliset kuntotestit ja sinun luokkasi on kokonaisuudessaan hälyyttävän huonossa kunnossa, syytät testejä etkä katso yhtään peiliin. 

Olen aivan eri, mutta selvästikään et tajua opettajan työnkuvasta sen enempää kuin noista testeistä.

Jos liikunnanopettaja väittää, että ei ole havainnut mitään ongelmaa lasten liikkumisessa ja syyttää vain testejä vääränlaisiksi, olisin aika huolissani hänen ammattitaidostaan. 

Hän puhui omasta luokastaan, joten hän on luokanopettaja, ei liikunnanopettaja. Ja kumpikaan, sen paremmin luokanopettaja kuin liikunnanopettaja, ei ole vastuussa oppilaidensa move-tuloksista. Hän toimii opsin mukaan ja opettaa opsissa mainitut asiat, ja siinäpä se aika meneekin.

Kuten täällä on jo kerrottu, ongelma on syntynyt vapaa-ajalla, ja se on ratkaistava vapaa-ajalla. Moni on jo ehdottanutkin ratkaisuja, sen sijaan että syyllistää opettajia.

Jos luokanopettaja on sitä mieltä, että hänen luokkansa on erittäin liikunnallista porukkaa ja pärjäävät hyvin liikuntatunneilla, mutta valtakunnallinen testaus kertoo päinvastaista, niin olisin valmis epäilemään, että kyseinen opettaja ei ole ihan tehtäviensä tasalla. Tuo on ihan sama kuin, jos opettaja väittäisi luokkansa olevan hyvä matikassa, mutta he eivät selviä kyseisen luokka-asteen kirjojen tehtävistä  ja opettaja syyttäisi, että kirjassa on vääränlaisia tehtäviä. 

OPS antaa tietyt raamit opetukselle, mutta jättää myös paljon liikkumavaraa. Esimerkiksi liikunnassa vaatimustaso voi olla hyvinkin erilainen opettajien välillä, koska liikunnassa on vaikea antaa mitään tarkkoja suoritusvaatimuksia. Yksi opettaja voi kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypelissä pallon perässä ja toiselle riittää, että he vähän syöttelevät palloa toisilleen. Sitten jälkimmäinen on sitä mieltä, että on väärin pistää lapset testissä juoksemaan, kun eiväthän he juokse liikkatunneillakaan. 

Tässä on sellainen pikkuinen ero, että matematiikassa tehtävien teko vaikuttaa numeroon. Move-testien tulokset eivät vaikuta, mikä luonnollisesti vaikuttaa motivaatioon.

Opettaja, joka vain kannustaa lapsia juoksemaan täysillä sählypallon perässä kuulostaa tosi kurjalta ja vanhanaikaiselta. Tuolla asenteella ruokitaan tarpeetonta eriarvoisuutta: ne täysillä juoksevat käytännössä satuttavat toisia, kun kokoerot kasvuiässä ovat suuria ja temperamenttierot kaiken ikäisillä merkittäviä. Osa ei opi muuta kuin juoksua, osa oppii että on parempi edes olla yrittämättä. Tuohon kun lisätään vielä huutamalla valittavat joukkueet, niin ollaan ymmärtämättömyyden ytimessä.

Mikäs sitten olisi mukavaa ja modernia koululiikuntaa, jos pallopelit ovat niin vanhanaikaisia? Pelkkää kävelyä ja rentoutusharjoituksia? Mitä tahansa, missä ei vahingossakaan voi tulla hiki tai hengästyä? Jotain, missä ei ole mitenkään mahdollista, että oppilaiden välille tulisi mitään eroja? Onko paikoillaan makaaminen epäreilua, kun ADHD-lapset eivät osaa pysyä paikoillaan?

Minä pidin koululiikunnassa esim. polttopallosta (Kahden tulen välissä), itsenäisestä luistelusta, uimisesta, pulkkamäestä ja suunnistuksesta (rasteja ei yleensä löytynyt) sekä kuntopiiristä. Pari kertaa hypittiin narua, mikä oli ihan parasta. Mutta ei kelvannut, kun ei ole Olympialaji. Moni laji oli ihan ok vaikka olin niissä huono, mutta olivathan muutkin. Ihan mukavaa se koululiikunta oli. Vihasin pesäpalloa, lentopalloa, jonossa hiihtämistä eli lajeja joissa focus on muussa kuin liikkumisessa, kuten monimutkaisissa säännöissä ja joissa ei juurikaan tehdä muuta kuin seisoskellaan ja odotellaan. Mutta varmasti nämä kehittivät minua ihmisenä. Pallopelejä en ole juuri pelannut enää koulun jälkeen. Olen joka päivä iloinen ettei enää tarvitse.

Ei ole ohjattuja liikuntaharrastuksia. Kerran kävin työväenopiston mummojumpassa, mutta siellä oli jotain tanssisarjoja, joiden opetteluun menee puoli vuotta. Eikä tullut hiki.

Eli pidit kaikista sellaisista asioista, joissa sait olla yksin, mielellään jossain metsässä kaukana muista ihmisistä? Ja sellaisista, joissa sait itse määrittää tekemisen tahdin. Ihan mielenkiinnosta: kun olit vaikka suunnistamassa, juoksitko vai kävelitkö metsässä? Yritän tässä vain miettiä, että tykkäsitkö niistä lajeista, joissa jouduit liikkumaan kaikkein vähiten.

Kävelin. Metsässä jos juoksee niin menee nilkat. Söin myös puolukoita, niissä on C-vitamiinia. Vapaa-ajalla saatoin lähteä pyörällä retkelle 10 km päähän. Uin kesälomalla huvikseen 5 km:n uintimerkin (ilman lepotaukoja).

Eli tykkäsit niistä lajeista, missä piti tehdä kaikista vähiten ja sai mennä piiloon syömään puolukoita.

Ja kuka sinulle on opettanut, että metsässä ei saa juosta? Aivan järkyttävää, jos joku vanhempi oikeasti sanoo jotain tollaista lapselleen. 

Olen 70-luvulla syntynyt. Vietin huomattavan osan lapsuutta lähimetsässä pihan lasten kanssa. Vanhemmat olivat kotona laittamassa ruokaa, pesemässä pyykkiä ja hoitamassa pikkusisaruksia. Pari tyyppiä joutui metsästä sairaalaan, mutta kukaan ei kuollut tietääkseni. Vanhempien kanssa käytiin kyllä mökillä poimimassa mustikoita. Myöhemmin on tullut retkeiltyä aika paljon sekä seurueessa että yksin. Metsässä kun nilkka taittuu niin ettei pääse kävelemään, niin on vähän eri tilanne kuin jos sinulla se taittuu kuntosalilla.

Sinä olet varmaan sen ikäpolven edustaja, jonka isi vei autolla suunnistamaan valmiita polkuja tai purulenkkiä pitkin.

Minusta juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily ovat sivistymättömiä lajeja. Maasto rikkoutuu eikä ehdi tarkkailla luontoa. Tietysti hyvä puoli ettei tarvitse rakentaa hallia niille. Mutta meillä on lähimetsän polut kamalassa kunnossa luultavasti juuri maastopyörien takia. Tietysti kävellessäkin on syytä katsoa reitti niin ettei riko mitään. Metsään pitäisi mennä kuin vieraaksi kyläpaikkaan.

Kun tulee taas kevät, niin kannattaa kokeilla kävellä pienessäkin metsässä kallioilla ja epätasaisilla poluilla. Seuraavana päivänä on yksi jos toinen lihas kropassa käytetyn oloinen, sellaisetkin mitä et tiennyt edes olevan olemassa.

Minä olen sen sukupolven edustaja, jonka isi vei 13-vuotiaana autolla talvisena perjantai-iltana metsätien päähän, josta käveltiin vajaa kilometri 10-vuotiaiden vartiolaisten kanssa sähköttömälle ja vedettömälle partiomajalle ja tuli sitten hakemaan sunnuntai-iltapäivänä sieltä samalta kääntöpaikalta. Lähimmälle lankapuhelimelle oli metsän halki pari kilometriä, teitä pitkin enemmän. 

Nykyään harrastan sellaisia sivistymättömiä lajeja kuten juoksusuunnistus ja metsässä pyöräily. Niiden seurauksena kehoni ei ole pienen epätasaisilla poluilla kävelyn jälkeen seuraavana päivänä käytetyn oloinen. Suosittelisin sinullekin ihan oikeaa liikuntaa, niin kroppa voisi toimia paremmin ja ei tarvitsisi pelätä metsää paikkana, josta joutuu sairaalaan. 

Ikävää, ettet oppinut partiossa hyvää käytöstä tai toisten kunnioittamista. Ehkä keskityit liikaa fyysiseen tekemiseen ja oman itsesi erinomaisuuteen vartionjohtajana ja jäi jotain tärkeää ymmärtämättä. Tuo toisten halveksiminen ja mitätöiminen on vastenmielistä. Säälin sitä vartiolaistasi, joka kuuli nuo samat kommentit. Ne tulivat sinulta kovin luontevasti. Totuus on, että jokainen on heikko ja tarvitsee muilta apua. Jokainen voi loukata itsensä, väsyä tai sairastua. Siinä ei uho auta.

Sitähän sanoinkin, että sinut on varmaan viety autolla aina metsään ja olet kävellyt polkua kilometrin. Mökissä yövytty. Siinä ei oikein saa käsitystä oikeasta retkeilystä. Esimerkiksi jos taitat nilkkasi yksin jossain kalliolla tai kun on oikeasti väsynyt ja kylmissään. Ei nyt ehkä tunnu sillä hetkellä kivalta, mutta se on opettavaista siinä asiassa, mikä ihan oikeasti on luonnon ja ihmisen tai ihmisen ja ihmisen suhde. Se on semmoinen, että marjaretkikin voi päätyä kuolemaan, jos ei varaudu asioihin. Se, että käyttäytyy järkevästi ei ole pelkuruutta. Ei kai kukaan Suomessa pelkää metsää enää nykyään, kun ei siellä enää petoja juurikaan ja vapepa tulee hakemaan. Kun olen itsekin ollut etsinnöissä, niin ymmärrän hiukan siitä että metsässä itsensä telominen ei ole niin pikku juttu kuin sinä kuvittelet.

Aika sujuvasti sinultakin tuntuu käyvän tuo toisten halveksunta, kun kerrot, kuinka minun retkeilyni ei ole ollut oikeaa retkeilyä. Voin kertoa, että olen kyllä harrastanut muunkinlaista retkeilyä. Olen myös vääntänyt nilkkani yksin metsässä aivan riittävän monta kertaa, että tiedän siitäkin jotain. Ikinä ei kuitenkaan ole käynyt niin pahasti, että olisin tarvinnut pelastusta vaan olen itse nilkuttanut sieltä pois. 

Tuo minun viestini oli vain kommentti siihen, kun tuo yksi oli päättänyt, että vain hänen tapansa liikkua metsässä on oikea ja esimerkiksi suunnistus on sivistymätöntä.  

Ei, vaan sinä aloitit siitä että jos ei metsässä juokse liikuntatunneilla suunnistuksessa niin on pelkuri ja saanut kotoa väärän kasvatuksen. :D

Minä en ole koskaan vääntänyt nilkkaani metsässä. Koputan puuta. Toki liikunkin siellä yleensä kävellen. Olen kyllä nähnyt ja kuullut monta sellaista, joilla nilkka mennyt metsässä juostessa.

Mitä sitten, jos nilkka vääntyy metsässä juostessa. Kylmää, kompressio ja kohoasento ja nilkka on yleensä viikossa-parissa taas kunnossa. Sadat tuhannet suomalaiset suunnistavat ja aika monet heistä jopa juoksevat ja kukaan ei kuole sinne, koska nääntyvät metsään nilkkavamman takia. Huomattavan monet sen sijaan kuolevat erilaisiin liikkumattomuuden aiheuttamiin sairauksiin. 

Liikkumisen riski/hyöty suhde on erittäin hyvä. 

Minä en ole myöskään ikinä vääntänyt nilkkaani metsässä juostessa, vaikka suunnistustakin olen harrastanut, mutta sen sijaan onnistuin vääntämään sen leikkipuistossa horjahdettuani hiekkalaatikon laidalla. Oli pitkään kipeä, mutta ei jäänyt pelkoa siitä enkä ole missään tapauksessa kieltänyt lapsiani juoksemasta, hyppimästä ja kokeilemasta rajojaan koska minuun kerran sattui. Metsässä juokseminen on mukavaa ja itseasiassa parempi nivelille kuin kova asfaltti.

On selvää, että onnettomuus voi sattua missä vain. Kaikkia onnettomuuksia ei voi estää eikä kaikkia riskejä arvata. Jokainen voi tehdä omat riskiarvionsa, kuten että liukkaalla pinnalla pitää liikkua varovasti. Jotain tilastojakin on, joihin voi vedota, mutta tuskin esimerkiksi siitä on muuta kuin mutua, että tuleeko enemmän vammoja urheillessa vai lapsia vahtiessa tai onko vaarallisempaa juosta liukkaalla kalliolla vai seistä hiekkalaatikon reunalla. Voi sanoa myös kaverille, että laita turvavyö, pue pelastusliivi, älä hyppää pää edellä vieraaseen veteen.

Sen sijaan asiatonta on sellainen lällättely, että oot pelkuri jos et tee asiaa x, äitiskö on kieltänyt? Sellaista ei kannata sinun lapsillesi opettaa. Minuun se ei vaikuta, mutta moneen lapseen ja nuoreen vaikuttaa.

Olen sanonut nyt aika monta kertaa, että en juokse metsässä, koska minä olen viettänyt enemmän aikaa siellä kuin sinä ja todennut riskit. En tiedä, miksi täällä jankutetaan "äitiskö kielsi juoksemasta metsässä", onko entisille koulukiusaajille jäänyt levy päälle? Sinä saat mennä minun puolestani heti nyt metsään juoksemaan, se ei mimulle kuulu. Myöskään minun tekemiseni eivät kuulu sinulle. Sitä en tiedä, mikä on antisi tälle keskustelulle.

Kukaan ei ole käskenyt sinua juoksemaan metsässä. Ei kuitenkaan tarvitse tulla selittämään lasten liikkumattomuutta käsittelevään keskusteluun, kuinka hirveän vaarallista metsässä juokseminen on ja kuinka sinne kuolee samantien, jos vähän vääntää nilkkaa. Juuri tuollaista pelottelua ei tarvita ja sitä sinulle on useampi yrittänyt tolkuttaa.

-eri 

Se on ikävä jos lukutaito jäi sinulla innokkaan urheilun tai muun syyn takia oppimatta. Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja. Silloin tämä suunnistajaksi itseään kutsuva tuli ilmoittamaan, että metsässä on juostava tai on pelkuri. Sinä saat mennä nyt heti paikalla metsään juoksemaan, kun kerran se on mielestäsi hyvä ajatus. En halua yhtään pelotella sinua liukkailla kallioilla, olethan todella fiksu ihminen joka tietää nämä asiat paremmin.

Tässä on syy, miksi urheilu ei kiinnosta: siellä on ikäviä ihmisiä, joiden elämän tarkoitus on olla jossain parempi kuin muut ja jotka ovat vakuuttuneita omasta erinomaisuudestaan rentoihin hyötyliikkujiin verrattuna.

Urheilkaa kaikin mokomin. Ohjattu pakkoliikunta ei ole kuitenkaan yhtään pätkää arvokkaampaa kuin ilman ohjausta tehty liikunta.

"Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja."

Pidit koululiikunnassa suunnistuksesta, mutta et etsinyt rasteja? Opettajalta taisi jäädä selittämättä yksi pikku juttu  lajin luonteesta =). 

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika vapaasti ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle. Yhteistyötä.

1970-luvulla tämä.

Eiköhän monia koululaisia viehättänyt tuossa se, että tuo ei ole tippaakaan liikunnallista toimintaa. 

Jos kävellen suunnistus ei ole missään nimessä liikunnallista toimintaa, niin mikä kaikki muu ei myöskään ole mielestäsi missään nimessä liikunnallista toimintaa? Golf? Frisbeegolf? Rauhallinen pyöräily? Halkojen hakkuu? Mikään ilmainen?

Oletko ihan aidosti ja vakavissasi sitä mieltä, että lasten ja nuorten kunto paranee sillä, että nykyinen 2 x 45 minuuttia koululiikuntaa korvataan 2 x 45 minuutilla itsenäistä käveleskelyä? Siis ihan vakavissasi, tämäkö on ratkaisusi ongelmaan?

Olipas melkoinen olkiukko. Sinä olet tässä ainoa, joka on ehdottanut koululiikunnan poistamista tai korvaamista.

Melkoista liikunnan halveksuntaa myös kutsua suunnistusta käveleskelyksi. Oikeasti reipas ja kartanlukutaitoinen kävelijä saattaa hyvinkin löytää rastit nopeammin kuin itsensä kartalta ulos juokseva juoksija. Nähty on.

Siis trollaatko sä vai oletko lukutaidoton. Kukaan ei ole väittänyt suunnistusta käveleskelyksi.

Käveleskelyksi on väitetty tällaista toimintaa, millä on aika vähän tekemistä suunnistuksen kanssa:

Koulun suunnistuksessa sai usein kävellä aika ympäri lähiseutua. Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta. Omalla luokalla rasteja kuitenkin etsittiin siinä samalla. Joskus kävi niin, että eri oppilaat kertoivat toisilleen löytämiensä rastien tuntomerkit niin että kaikki saivat listaansa tarvittavat tiedot ja pystyivät esittämään ne opettajalle.

Onko tuo mielestäsi sellaista toimintaa, jolla parannetaan lasten hälyttävän huonoa kuntoa?

Ajatteletko sinä, että lasten ja nuorten kunto huononee, jos he etsivät rasteja metsässä 1,5 tuntia vaikka sitten vähän hitaamminkin?

Itse suunnistin lapsena seurassa ja mitaleitakin tuli, mutta totta munassa minäkin kävelin yläkoulun suunnistuksessa. Jos joku olisi juossut, olisi siitä varmaan pilkattu vielä keväälläkin.

Ajattelen, että jos monien lasten ainut reippaan liikkumisen muoto on koululiikunta ja se muutetaan kokonaan sellaisiksi lajeiksi, joissa ei saa tulla hiki, niinkuin tuo yksi jankkaa, niin kyllä lasten kunto huononisi.

Jos nyt suunnistusta on pari kertaa vuodessa, niin sen käveleminen on aivan OK, mutta ei ole OK, että koko koululiikunta on pelkkää kävelemistä ilman edes yritystä etsiä rasteja niinkuin tuo yksi kertoi.

Kuulostaako tämä sinusta oikeasti hyvältä liikunnalta lapsille:

Minä tulin tänne kertomaan, että pidin koulussa suunnistuksesta, vaikka en juossut enkä etsinyt rasteja.

Se lienee viehättänyt monia koululaisia siinä lajissa. Oltiin pois valvovan silmän alta.

Minä eikä kukaan muukaan täällä ole arvostellut suunnistusta vaan näiden yhden tai kahden tyypin asennetta, että koululiikunnassa ei saisi tulla hiki tai lapsilta menee liikkumisen ilo.

Lajeiksi, joissa ei saa tulla hiki?

Ajatteletko, että jos yksi vähemmän atleettinen nuori ei juokse suunnistuksessa, ei kukaan mukaan saa juosta? Että hikoilu on peräti kielletty suunnistuksessa? Ihmeellistä totalitarismia.

Kuten sanottu: jokainen saa ihan itse päättää, millä teholla siellä kulkee, ja hyväkuntoisetkin kävelevät jossain iässä, koska rehkiminen on noloa.

Se on elämää. Ikinä ei kaikki ole täydellistä, etkä sinä saa joka lasta ja nuorta juoksemaan liikuntatunnilla ruoskallakaan. Mutta silti on aina hiton paljon parempi tehdä jotain kuin olla tekemättä, ja vielä parempi että tykkää siitä mitä tekee.

Eli hyvältä liikunnalta kuulostaa suunnistus.

Tämä on nyt selitetty täällä ainakin viiteen kertaan eri ihmisten toimesta, mutta yritetään vielä kerran, jos hitaimmatkin ymmärtäisivät.

Terveysliikunnassa sellaiset 70-90 % pitäisi olla kevyttä liikuntaa, eli sellaista, joka kehittää peruskestävyyttä ja vahvistaa kehoa kestämään kunnon treeniä (pk-treeni) ja 10-30 % sitten monipuolista reipasta liikuntaa, joka kehittää kaikkia muita ominaisuuksia.

Jos puhutaan lasten terveysliikunnasta, ei ole mitään tarvetta tehdä erillistä pk-treeniä, vaan se tulee (pitäisi tulla) erilaisesta arkiliikunnasta, kuten koulumatkat ja välitunneilla tapahtuva liikkuminen. 

Siihen päälle tarvitaan lisäksi erilaista kehittävää liikuntaa, joka huolehtii siitä, että lapsen mm. liikkuvuus, lihaskunto ja hapenottokyky kehittyvät. Kävely ei auta näihin ominaisuuksiin käytännössä ollenkaan. Tällaista liikuntaa pitäisi olla suurinpiirtein se 10-30 % liikuntamäärästä ja jos lasketaan liikuntasuositusten mukaisesta kokonaismäärästä, se tarkoittaa pyöristettynä 2-7 tuntia viikossa.

Hyvin monilla lapsilla liikuntatunnit ovat ainut tai ainakin merkittävä osa reippaasta liikunnasta, joten on hyvin tärkeää, että näillä tunneilla liikutaan monipuolisesti.

Monet ovat täällä olleet täällä täysin vakuuttuneita, että lasten liikkumattomuus johtuu siitä, että liikuntatunneilla on tehty vääriä asioita ja se on vienyt lapsilta liikkumisen ilon. Kun heiltä on kysytty, mitä liikuntatunneilla pitäisi sitten tehdä, vastauksia on tullut erittäin vähän lukuun ottamatta noita vaatimuksia, että liikuntatunneilta pitäisi poistaa kokonaan urheilu ja niiden pitäisi olla lähinnä erilaisia kävelyn muotoja, joissa ei tule hiki, ettei lapsille tule paha mieli.

Nyt tässä on väitelty siitä, tekisikö tuollainen muutos hyvää vai huonoa lasten kunnolle. Uskallan väittää, että huonoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että liikunnasta pitäisi poistaa taitolajit, kuten suunnistus. Se on erittäin hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa, jos niiden halutaan tukevan lasten hyvinvointia. 

En tiedä, olitko lukenut koko tuota keskustelua, mutta veikkaisin, ettet ole, koska et selkeästi ymmärtänyt, mistä siinä puhutaan. 

Ehkäpä tuo alkaa liikkua kun pääsee pois täältä itähelsingin ihanuudesta, eipä tuolla oikein kukaan muutenkaan jaksa kun ensimmäisenä äläwäbälää vastassa, tulevat iholle..  Onneksi on väliaikaista.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt selitetty täällä ainakin viiteen kertaan eri ihmisten toimesta, mutta yritetään vielä kerran, jos hitaimmatkin ymmärtäisivät.

Terveysliikunnassa sellaiset 70-90 % pitäisi olla kevyttä liikuntaa, eli sellaista, joka kehittää peruskestävyyttä ja vahvistaa kehoa kestämään kunnon treeniä (pk-treeni) ja 10-30 % sitten monipuolista reipasta liikuntaa, joka kehittää kaikkia muita ominaisuuksia.

Jos puhutaan lasten terveysliikunnasta, ei ole mitään tarvetta tehdä erillistä pk-treeniä, vaan se tulee (pitäisi tulla) erilaisesta arkiliikunnasta, kuten koulumatkat ja välitunneilla tapahtuva liikkuminen. 

Siihen päälle tarvitaan lisäksi erilaista kehittävää liikuntaa, joka huolehtii siitä, että lapsen mm. liikkuvuus, lihaskunto ja hapenottokyky kehittyvät. Kävely ei auta näihin ominaisuuksiin käytännössä ollenkaan. Tällaista liikuntaa pitäisi olla suurinpiirtein se 10-30 % liikuntamäärästä ja jos lasketaan liikuntasuositusten mukaisesta kokonaismäärästä, se tarkoittaa pyöristettynä 2-7 tuntia viikossa.

Hyvin monilla lapsilla liikuntatunnit ovat ainut tai ainakin merkittävä osa reippaasta liikunnasta, joten on hyvin tärkeää, että näillä tunneilla liikutaan monipuolisesti.

Monet ovat täällä olleet täällä täysin vakuuttuneita, että lasten liikkumattomuus johtuu siitä, että liikuntatunneilla on tehty vääriä asioita ja se on vienyt lapsilta liikkumisen ilon. Kun heiltä on kysytty, mitä liikuntatunneilla pitäisi sitten tehdä, vastauksia on tullut erittäin vähän lukuun ottamatta noita vaatimuksia, että liikuntatunneilta pitäisi poistaa kokonaan urheilu ja niiden pitäisi olla lähinnä erilaisia kävelyn muotoja, joissa ei tule hiki, ettei lapsille tule paha mieli.

Nyt tässä on väitelty siitä, tekisikö tuollainen muutos hyvää vai huonoa lasten kunnolle. Uskallan väittää, että huonoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että liikunnasta pitäisi poistaa taitolajit, kuten suunnistus. Se on erittäin hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa, jos niiden halutaan tukevan lasten hyvinvointia. 

En tiedä, olitko lukenut koko tuota keskustelua, mutta veikkaisin, ettet ole, koska et selkeästi ymmärtänyt, mistä siinä puhutaan. 

Et sinäkään ajattele aivan täysin, mitä kirjoitat. Yllä kirjoitat: suunnistus ob hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa.

Olisi kiva kuulla sinulta jokin esimerkki liikunnasta, joka mielestäsi nostaa sykettä jokaisen yksilön kohdalla paremmin kuin suunnistus, jossa liikutaan omaan tahtiin eikä odotella vuoroa tai pelkästään tökötetä paikallaan koulupesäpallon tyyliin.

Ja jos saisi toivoa, niin sellainen, missä ei juostaisi laumana pelivälineen perässä, koska moni arka liikkuja on ilmaissut ettei välitä tämän tyyppisestä liikunnasta.

Suunnistuksen hyvä puoli on juuri siinä, että hetkeksi vapautuu siitä vertaisryhmän paineesta, joka on varsin voimakas pallopeleissä ja etenkin tytöille suorastaan musertava uinnissa. Saa liikkua pienessä ryhmässä luonnossa, juosta tai olla juoksematta. Tämä edistää myös henkistä hyvinvointia.

Ja edelleen toivoisin, ettet ajattele keskustelukumppaniesi olevan lakkauttamassa liikuntatunteja tai siirtymässä yhteen ainoaan lajiin ympärivuotisesti. Jokainen varmasti on sitä mieltä, että monipuolisuus on valttia. Mutta käsittääkseni keskustelun ideana on etsiä vaihtoehtoja niille, jotka nykymallissa eivät saa riittävästi liikuntaa.

Netti ja pelit ja some pois ja ulos. Kouluissa pitäisi olla täysin ilman puhelinta ja keskittyä olennaiseen. Norjassa ei saa olla puhelimet koululaisilla ja se on nostanut opiskelutuloksiakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on nyt selitetty täällä ainakin viiteen kertaan eri ihmisten toimesta, mutta yritetään vielä kerran, jos hitaimmatkin ymmärtäisivät.

Terveysliikunnassa sellaiset 70-90 % pitäisi olla kevyttä liikuntaa, eli sellaista, joka kehittää peruskestävyyttä ja vahvistaa kehoa kestämään kunnon treeniä (pk-treeni) ja 10-30 % sitten monipuolista reipasta liikuntaa, joka kehittää kaikkia muita ominaisuuksia.

Jos puhutaan lasten terveysliikunnasta, ei ole mitään tarvetta tehdä erillistä pk-treeniä, vaan se tulee (pitäisi tulla) erilaisesta arkiliikunnasta, kuten koulumatkat ja välitunneilla tapahtuva liikkuminen. 

Siihen päälle tarvitaan lisäksi erilaista kehittävää liikuntaa, joka huolehtii siitä, että lapsen mm. liikkuvuus, lihaskunto ja hapenottokyky kehittyvät. Kävely ei auta näihin ominaisuuksiin käytännössä ollenkaan. Tällaista liikuntaa pitäisi olla suurinpiirtein se 10-30 % liikuntamäärästä ja jos lasketaan liikuntasuositusten mukaisesta kokonaismäärästä, se tarkoittaa pyöristettynä 2-7 tuntia viikossa.

Hyvin monilla lapsilla liikuntatunnit ovat ainut tai ainakin merkittävä osa reippaasta liikunnasta, joten on hyvin tärkeää, että näillä tunneilla liikutaan monipuolisesti.

Monet ovat täällä olleet täällä täysin vakuuttuneita, että lasten liikkumattomuus johtuu siitä, että liikuntatunneilla on tehty vääriä asioita ja se on vienyt lapsilta liikkumisen ilon. Kun heiltä on kysytty, mitä liikuntatunneilla pitäisi sitten tehdä, vastauksia on tullut erittäin vähän lukuun ottamatta noita vaatimuksia, että liikuntatunneilta pitäisi poistaa kokonaan urheilu ja niiden pitäisi olla lähinnä erilaisia kävelyn muotoja, joissa ei tule hiki, ettei lapsille tule paha mieli.

Nyt tässä on väitelty siitä, tekisikö tuollainen muutos hyvää vai huonoa lasten kunnolle. Uskallan väittää, että huonoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että liikunnasta pitäisi poistaa taitolajit, kuten suunnistus. Se on erittäin hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa, jos niiden halutaan tukevan lasten hyvinvointia. 

En tiedä, olitko lukenut koko tuota keskustelua, mutta veikkaisin, ettet ole, koska et selkeästi ymmärtänyt, mistä siinä puhutaan. 

Et sinäkään ajattele aivan täysin, mitä kirjoitat. Yllä kirjoitat: suunnistus ob hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa.

Olisi kiva kuulla sinulta jokin esimerkki liikunnasta, joka mielestäsi nostaa sykettä jokaisen yksilön kohdalla paremmin kuin suunnistus, jossa liikutaan omaan tahtiin eikä odotella vuoroa tai pelkästään tökötetä paikallaan koulupesäpallon tyyliin.

Ja jos saisi toivoa, niin sellainen, missä ei juostaisi laumana pelivälineen perässä, koska moni arka liikkuja on ilmaissut ettei välitä tämän tyyppisestä liikunnasta.

Suunnistuksen hyvä puoli on juuri siinä, että hetkeksi vapautuu siitä vertaisryhmän paineesta, joka on varsin voimakas pallopeleissä ja etenkin tytöille suorastaan musertava uinnissa. Saa liikkua pienessä ryhmässä luonnossa, juosta tai olla juoksematta. Tämä edistää myös henkistä hyvinvointia.

Ja edelleen toivoisin, ettet ajattele keskustelukumppaniesi olevan lakkauttamassa liikuntatunteja tai siirtymässä yhteen ainoaan lajiin ympärivuotisesti. Jokainen varmasti on sitä mieltä, että monipuolisuus on valttia. Mutta käsittääkseni keskustelun ideana on etsiä vaihtoehtoja niille, jotka nykymallissa eivät saa riittävästi liikuntaa.

Koko tämän ketjun ideana on ollut kysyä vähän liikkuvien lasten vanhemmilta ja vähän liikkuvilta ihmisiltä, millä heidät saataisiin liikkumaan ja mielellään sillä tavalla, että se tukisi kunnon parantumista. Kukaan ei ole pystynyt vastaamaan tähän mitään muuta kuin, että liikunnan intensiteettiä pitäisi laskea niin alas, että se ei tuntuisi liikunnalta. 

Minä en todellakaan tiedä, millä ne kaikkein liikkumattomimmat lapset saataisiin ottamaan juoksuaskel. Lapset ovat keskimäärin erittäin huonoja motivoitumaan liikkumaan kuntoilun vuoksi, joten en usko sekuntiakaan minkään yksilölenkkeilyn toimivuuteen laajassa mittakaavassa. En myöskään usko suunnistukseen niiden lasten osalta, jotka eivät halua liikkua. He kävelevät nurkan taakse ja tulevat tunnin päästä takaisin ja sanovat, että yhtään rastia ei löytynyt. Opettajan valvonta sentään voi motivoida niitä, jotka välittävät yhtään arvosanoistaan.

Oman kokemuksen mukaan vähintään 85 % pojista motivoituu edes jossain määrin sillä, että keskelle huonetta heitetään pallo. Prosenttiosuus pieneni sitten yläasteella ja siellä alkoi tulemaan näitä kategorisesti liikkumattomia poikiakin. Meillä aika usein nämä "verkkarit unohtaneet" pojat lähetettiin sitten "lenkille". Kyllähän kaikki opettajaa myöten tiesivät, että pojat eivät kävele metriäkään röökipaikkaa pidemmälle, mutta eivätpähän olleet pilaamassa muiden tuntia tai vetämässä röökiä siinä kentän laidalla. Minulla ei todellakaan ole ideaa, mitä meidän liikunnanopettajamme olivat voineet tehdä. Toisaalta minun lapsuudessani näin kategorisesti liikkumattomat lapset olivat sellaisia, joilla tänä päivänä kuvattaisiin olevan "laaja-alaisia oppimisvaikeuksia". Tänä päivänä liikkumisesta kieltäytyminen on ilmeisesti huomattavasti yleisempää liikuntatunneilla. 

Tyttöjen liikunnasta ei ole omakohtaista kokemusta eikä minulla ole edes kouluikäisiä tyttöjä, että voisin arvioida sitä kautta, mutta kyllä se yläasteen röökipaikka oli täynnä tyttöjen liikkatuntienkin aikana. 

Muutama idea.

1) Liikuntahaasteita lasten vapaa-ajalle. Moni pikkukoululaisten vanhempi tuntee 300 minuutin lukuhaasteen ja vapaaehtoisen lukudiplomin. Ensiksi mainitussa on vanhemmatkin sitoutettu mukaan. Eli mukavia tehtäviä, joissa sekä arkiliikuntaa että reippaampaa liikuntaa, matalalla kynnyksellä oman vanhemman tai läheisen aikuisen kanssa. Toimii ainakin vielä pikkukoululaisilla.

2) Metsätunteja. Näitä on ollut omilla lapsillani paljonkin, vähintään kerran viikossa. Ympäristöoppia tietenkin, mutta myös matematiikkaa ja jopa musiikkia. Ei mitenkään opi laulun sanoja niin hyvin kuin marssimalla.

3) Asennekasvatusta aikuisille. Tämän ketjunkin ankeuttajat voivat lopettaa höpinänsä, miten se tai tämä asia ei ole liikuntaa. Jokainen askel vie kohti aktiivisempaa elämäntapaa. Avainasemassa ovat tietenkin vanhemmat, joiden pitää nähdä mahdollisuus myös omaan elämäntapamuutokseensa.

4) Monialaiset opintokokonaisuudet pitää nivoa tiiviisti terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Tämäkin on monella koululla arkea.