Lue keskustelun säännöt.
Lasten liikkumattomuusepidemia - Mitä pitäisi tehdä?
Joulukuussa julkaistiin Move! -testin tulokset, joissa todettiin, että 40 % suomalaisista lapsista ja nuorista on niin huonossa kunnossa, että se haittaa päivittäisestä elämästä selviytymistä. Olen jutellut asiasta parin tutun liikunnanopettajan kanssa ja heidän omat havaintonsa ovat tukeneet tutkimuksen tuloksia ja esimerkit, mitä tämä huono kunto käytännössä tarkoittaa ovat olleet aika pelottavia: ei pystytä juoksemaan liikkasalia päästä päähän, ei toivoakaan päästä kyykkyyn ja ylös jne. Ja näitä tapauksia on paljon.
Asiasta on keskusteltu paljon, julkisuudessa, kahvipöydissä ja tällä palstalla, mutta yhden ryhmän ääni tuntuu jäävän paitsioon: niiden 40 % vanhempien. Pystyisivätkö he avaamaan, miten heidän lapsensa saataisiin liikkumaan sen verran, että he pärjäisivät elämässään. Pystyisikö yhteiskunta, pienemmät yhteisöt, kaverit tai jotkut muut tukemaan jotenkin heidän liikkumistaan? Onko muuta ratkaisua, kuin koululiikunnan määrän moninkertaistaminen?
Usein syyksi tarjotaan sitä, että urheilu on liian kilpaurheilupainotteista ja kyllä heidän lapset liikkuisivat, jos vain saisivat höntsätä. Kuitenkin todellisuus on, että höntsäryhmiä järjestetään aivan valtavasti verovaroin, osa täysin ilmaisia, osa maksaa muutaman kympin vuodessa. Kuitenkin näihin on vaikea saada osallistujia ja pääasiassa osallistujat ovat niitä, jotka muutenkin urheilevat paljon seuroissa. Esimerkiksi meidän lasten koululla pidetään heti koulun jälkeen kaikille avointa sählykerhoa. Siellä ei kuulemma käy yhtään lasta, jotka eivät pelaa jotain lajia joukkueissa.
Pitkä alustus, mutta tiivistettynä kysymykseni on: Miten tämän hetken liikkumattomat lapset saataisiin liikkumaan edes vähän? Erityisesti toivoisin ajatuksia niiden liikkumattomien lasten vanhemmilta. Näitä pitäisi olla kuitenkin lähes puolet vanhemmista.
Kommentit (2282)
Käyttäjä39358 kirjoitti:
Jos lasta ei huvita mikään mikä on nykyään aivan normi homma niin ei sitä saa väkisinkään mihinkään ja ehdottaa ei saa koska anneli petteri traumatisoituu ja ei voi tehdä taaskaan yhtään mitään ja kierre on taas sama.
Tuo helvetin traumatisoituminen on kyllä näiden curling-vanhempien ja "kasvatuksen ammattilaisten" hokemana iskostunut vahvasti jo alakouluikäisten päähän. Osaavat jo ihan itse kertoa, että mitä eivät voi tehdä, koska traumatisoituvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea siihen koululiikuntaan on keksiä mitään taikakeinoa. Jos ne liikkumattomat halutaan saada liikkumaan, kaikki joukkuepelit on käytännössä pois laskuista. Jo 10-vuotiailla tasoerot on niin suuret ettei esim. joku jalkapallo ole sitä harrastamattomalle mielekästä.
Minun 10-vuotiaani ei suostu vapaaehtoisesti pelaamaan mitään pallopelejä, koska on omasta mielestään niin paljon huonompi kuin muut. Ei ole huonokuntoinen ja jaksaa kyllä juosta mutta jos luokan muut pojat ovat pelanneet jalkapalloa joukkueessa 4 vuotta niin onhan se nyt selvää ettei lajia harrastamaton heille pärjää.
Liikuntatunneilla hän on pitänyt esim suunnistuksesta ja hiihtämisestä. Eli yksilölajeja joissa ei tarvitse kilpailla.
Ja mitä tulee näihin "kaikki harrastaa" -kerhoihin, ei liikuntaa inhoavia oikein niihin saa menemään. Ja jos tarkoituksena on tarjota lapselle mukava harrastus niin ei ole järkevää pakottaakaan. Meilläkin koululla on kyllä ilmainen jalkapallokerho mutta ei jalkapalloa inhoava lapsi sellaiseen mene. Ehkä johonkin parkouriin saattaisi mennäkin mutta kun tarjolla oli myös koodauskerho, ei tarvinnut kahta kertaa miettiä mikä kerho valitaan.Tuo on tosiaan äärimmäisen vaikea kysymys. Ongelmahan on siinä, että aivan ylivoimainen enemmistö lapsista tykkää pallopeleistä ja hiihtäminen ja lenkkeily on heidän mielestään aika hanurista. Jos mietin omia koululiikunta-aikojani, nuo hiihtämiset olivat ihan OK, koska olin hyvässä kunnossa, mutta en minä siitä erityisesti nauttinut. Se hiihtämisestä nauttiminen on tullut ainakin minulle vasta keski-ikäistymisen myötä.
Vain omiin muistikuviini perustuva mielikuvani on, että näistä hiihdoista ja lenkeistä tykkäsivät varsinaisesti lähinnä ne lapset, jotka eivät sitten liikkuneet näillä tunneilla mihinkään. Hiihdettiin ehkä ensimmäisen mutkan taakse piiloon ja jäätiin siihen juoruilemaan. He siis tykkäsivät näistä tunneista, koska niillä ei tarvinnut liikkua, joten näiden lajien lisääminen ei varsinaisesti auta liikkumattomuuteen.
Tietenkään kaikki lapset eivät ole tällaisia, mutta olen hyvin skeptinen sen suhteen, että liikkumattomat lapset liikkuisivat sellaisissa lajeissa, joissa ei olla opettajan valvovan silmän alla, kuten hiihto, lenkkeily ja suunnistus.
Selvyyden vuoksi sanottakoot, että ei minullakaan ole mitään kovin rakentavia ideoita asian parantamiseen. Varmaan ainut olisi, että vanhemmat ottaisivat positiivisemman asenteen koululiikuntaa kohtaan eivätkä purkaisi omia traumojaan ja ennakkoasenteitaan lapselleen ja opettaisivat, että tärkeintä on yrittäminen. Olen aivan varma, että tämän päivän liikunnanopettajat ovat pedagogisesti paljon pätevämpiä kuin ne 80-luvun eläkettä odottavat opettajat, jotka ovat saaneet koulutuksensa 40- ja 50-luvuilla.
Kaikilla ei ole ns. "pallosilmää". Jos ei ole tutustunut joukkuepeleihin ennen kuin koulun liikuntatunnilla, niin niiden opettelu voi olla aika työlästä ja ahdistavaakin. Monta mokaa tulee tehtyä pesiksessä ja koripallossa oman joukkueen piikkiin ennen kuin osaa pelata säännöillä. Jos oppii sittenkään.
Toki "pallosilmä", eli käsi-silmä-koordinaatio ei ole mikään synnynnäinen ominaisuus, vaan erittäin kehitettävissä oleva ominaisuus. Se kehittyy lapsilla kaikissa erilaisissa leikeissä tai tekemisissä, joissa pitää olla tekemisissä liikkuvien esineiden kanssa lähtien vaikka Laiva on lastatusta. Kyky ottaa koppi on erittäin hyödyllinen taito elämässä ja toki kyky käsitellä palloa edes perustasolla tekee niistä liikuntatunneista paljon miellyttävämpiä, joten suosittelen ihan kaikille vanhemmille, että leikkikää niitä palloleikkejä pienten kanssa älkääkä vain tuijottako kännykkää, kun lapsi syö hiekkaa hiekkalaatikolla.
On eri asia heitellä palloa perheen kesken kuin pelata pallopelejä luokkalaisten kanssa. Luokassa on useampia pelaajia ja tempo on paljon vauhdikkaampi. Se vaatii parempia refleksejä.
Toki perheenkin kanssa on hyvä harjoitella. Mutta ei se ainakaan itseäni kovin paljon auttanut. Kun koripallo alkoi koulussa, inhosin sitä tönimistä, kun iso pörssi ihmisiä säntää sen yhden pallon perässä samaan aikaan ja silmänräpäyksessä pitää päättää, miten kannattaa toimia. Opettajan peliohjeista en ensin ymmärtänyt mitään...pikku hiljaa niistä alkoi jotain tajuta.
Pallon kuljetusta eli pompottelua samalla kun itse käveli vieressä sitten opettelin yksin kotona, kun sitä oli ensin kokeiltu koulussa. Eipä ollut sitäkään kukaan keksinyt aiemmin kotona opettaa.
Olet ilmeisesti vanhempi? Mitä olet tehnyt sen eteen, että omien lastesi koululiikuntakokemukset eivät olisi yhtä ikäviä kuin sinulla? Oletteko pallotelleet keskenänne? Oletteko käyneet pelaamassa 1 v. 1 -korista koulun pihalla? Lasten kanssa voi pelata ihan vauhdikkaastikin ja saada itsekin hyvää liikuntaa siinä samalla. Oletko tehnyt jotain sen eteen, että sinun lapsillasi olisi paremmat edellytykset pärjätä liikunnassa kuin sinulla oli aikanaan? Vai oletko vain hiljaa mielessäsi päättänyt, että lapsesikin on "lahjaton" ja häntä ei kannata liikuttaa ollenkaan.
PS. sellaisella asialla kuin "lahjakkuus" ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että pysyykö mukana koulun liikuntatunneilla. Ainut millä on väliä, on se onko liikkunut nuorempana riittävästi ja monipuolisesti.
Mä voin kyllä samaistua siihen, mille tuntuu joutua osaamattomana pelaamaan porukkaan jotka on paljon taitavampia. Vaihdoin koulua alakouluiässä, ja uudessa koulussa opettaja oli lentopallofanaatikko. Vanhassa sitä ei pelattu ikinä, mutta yhtäkkiä olis pitänyt osata pelata sitä muitten joukossa. Pelkäsin palloa, lyöminen sattui käsiin, olin ihan surkea. Sen jälkeen ei ole paljon kiinnostanut kyseistä lajia harrastaa. En ollut hyvä missään muussakaan joukkuelajissa, ainoastaan sählyssä pärjäsin jollain lailla. Aina niitten viimeisten joukossa kun valittiin joukkueita. Mutta ei se minun liikuntaintoani pilannut, kun olin kotoa oppinut liikunnallisen elämäntavan ja vanhemmat kuskasi hiihtämään, suunnistamaan, jumppaan jne. Eikä siitä koululiikunnastakaan mitään traumoja jäänyt, jossain vaiheessa sai valita lähteä kävelylle pelaamisen sijaan ja käveltiinkin sitten kaverin kanssa kympin lenkki reipasta tahtia jutellen samalla ummet ja lammet.
En kyllä ikinä ole ymmärtänyt näitä, jotka kertovat, liikuntatuntien olleen pelkkää lentopalloa (tai siis en ymmärrä heidän liikunnanopettajiaan). Lentopallo on ihan hauska kuriositeettilaji kokeilla sillointällöin isompien lasten kanssa lähinnä ehkä yläasteella ja lukiossa, mutta teknisesti niin vaikea, että eihän siitä tahdo mitään tulla. Toki kaikkea oppii ja kait jos sitä lentistä jauhetaan vuodesta toiseen, niin se alkaa sujumaan jossain vaiheessa.
Sähly ei ole ihan sattumalta varmaan suosituin joukkuepeli koululiikunnassa. Siinä se taitoelementti on kaikkein vähäisin ja lasten tasoerot sen takia pienimmät (sori säbäjäbät) ja mukana hönkäämisellä pääsee aika pitkälle. Kun ei ole sivurajoja, niin peli ei katkeile koko ajan. Futsalissa aika sama homma.
Joo, minä olin siis viidennellä luokalla kun lentopalloon tutustuin. Muut oli kaiketi pelanneet jo aiemmin. Siihen aikaan oli kyllä ihan alakoululaisten lentopalloturnauksia, joissa meidän koulu oli tunnetusti pärjännyt hyvin. Oli meillä joskus jotain hiihtoakin, ja ehkä pari tuntia vuodessa telinevoimistelua josta olisin tykännyt, ja sit välillä sitä sählyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?
- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan
- sama konsepti mutta hiihdossa
- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)
- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä
En tiedä mikä on sinulle "järkevä kellonaika", mutta ainakin täällä on sekä uima- että hiihtokouluja aikuisille. Eikä kukaan normaali ivaa ja naura huonokuntoisille aloittelijoille kuntosalilla. Kyllä siellä yleensä näkee ihan kaikentasoisia, ne kokeneet kävijät tietää sen.
Varmasti ihan mikä tahansa muu aika, kuin ne, joilla niitä satutaan järjestämään. Tuo oli taas niin selvästi sellainen lista tekosyitä, että ne eivät ole kumottavissa millään loogisilla argumenteilla.
Kysyttiin syitä ja kerroin niitä.
Kurjaa, että pidetään tekosyinä.Itse liikun hyötyliikunnan verran ja koiran kanssa. Muiden ihmisten pariin minua ei saa.
Jotta Suomessa olisi tulevaisuudessa vähemmän minun kaltaisiani, tulisi ihan jokaisen miettiä omaa käytöstään muiden kanssa. Ja koulukiusaamiseen pitää puuttua rankalla kädellä. Kiusaaminen synnyttää ihmis- ja suorituspelkoisia aikuisia.
Nuo sinun syysi ovat ihan samanlaisia kuin jos joku väittäisi kyllä käyvänsä pelaamassa jalkapalloa, jos vaan voisi jostain saada pallon. Tietenkään sillä, että neuvottaisiin, mistä pallon voi ostaa tai vaikka annettaisiin se pallo ilmaiseksi, ei ole mitään väliä, koska se pallottomuus on pelkkä tekosyy. Ihan sama se on sinulla, kun väität, että uisit kyllä, jos vain saisit matalankynnyksen uimakoulun ja kun kerrottiin, että sellaisia on, vaadit heti perään koko uimahallin tyhjentämistä ihmisistä, että voisit mennä sinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?
- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan
- sama konsepti mutta hiihdossa
- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)
- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä
En tiedä mikä on sinulle "järkevä kellonaika", mutta ainakin täällä on sekä uima- että hiihtokouluja aikuisille. Eikä kukaan normaali ivaa ja naura huonokuntoisille aloittelijoille kuntosalilla. Kyllä siellä yleensä näkee ihan kaikentasoisia, ne kokeneet kävijät tietää sen.
Varmasti ihan mikä tahansa muu aika, kuin ne, joilla niitä satutaan järjestämään. Tuo oli taas niin selvästi sellainen lista tekosyitä, että ne eivät ole kumottavissa millään loogisilla argumenteilla.
Kysyttiin syitä ja kerroin niitä.
Kurjaa, että pidetään tekosyinä.Itse liikun hyötyliikunnan verran ja koiran kanssa. Muiden ihmisten pariin minua ei saa.
Jotta Suomessa olisi tulevaisuudessa vähemmän minun kaltaisiani, tulisi ihan jokaisen miettiä omaa käytöstään muiden kanssa. Ja koulukiusaamiseen pitää puuttua rankalla kädellä. Kiusaaminen synnyttää ihmis- ja suorituspelkoisia aikuisia.
No missä päin Suomea ei ole aikuisten uimakouluja? On vain typerää väittää, että syy liikkumattomuuteen on joku yksittäinen puuttuva palvelu, jota todellisuudessa järjestetään jatkuvasti ja kaikkialla.
Varsinkin, kun seuraavassa viestissäsi toteat, että et kyllä olisi sinne uimahalliin menossa joka tapauksessa, koska siellä on ihmisiä.Minun kotikunnassa oli hetken aikaa muuten jopa erikseen lihaville/ylipainoisille suunnattu kuntosali. Idea siinä oli just se, että kun niin moni väittää että syy kuntoilemattomuuteen on se ettei kehtaa mennä hyväkuntoisten joukkoon, ja markkinoitiin just hyvin matalin kynnyksen ja hyvänmielen paikkana. No, se lopetettiin aika pian kun ei ollut käyttäjiä...
Jännä. Kaikenlaisia palveluita on helppo ilmoittaa haluavansa, mutta huomattavasti harvempi oikeasti on valmis heiluttelemaan niitä eviään, vaikka kaikki mahdollinen järjestettäisiin juuri niin kuin haluaa. Jos oikeasti se pääasiallinen syy liikkumattomuuteen on se, että ei halua liikkua muiden nähden, niin tässä maassa riittää kyllä korpea, jossa voi lenkkeillä.
Nykyaikana on myös loputtomat määrät erilaisia kotitreeniohjeita ja -ohjelmia olemassa, ihan ilmaiseksikin eikä välttämättä tarvitse edes välineitä, eli jos haluaisi liikkua niin kaikki maailman mahdollisuudet siihen olisi olemassa. Mutta eihän se auta jos ihminen ei halua liikkua.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä39358 kirjoitti:
Jos lasta ei huvita mikään mikä on nykyään aivan normi homma niin ei sitä saa väkisinkään mihinkään ja ehdottaa ei saa koska anneli petteri traumatisoituu ja ei voi tehdä taaskaan yhtään mitään ja kierre on taas sama.
Tuo helvetin traumatisoituminen on kyllä näiden curling-vanhempien ja "kasvatuksen ammattilaisten" hokemana iskostunut vahvasti jo alakouluikäisten päähän. Osaavat jo ihan itse kertoa, että mitä eivät voi tehdä, koska traumatisoituvat.
Ei ihmekään, jos lapset menevät huonolla asenteella liikkatunneille, jos heidän 180 kg äitinsä on hokenut heille koko lapsuutensa, että kaikki hänen ongelmansa johtuvat siitä, kun hän traumatisoitui liikuntatunneilla ja että hän olisi urheilullinen ja missin mitoissa, jos vain ei olisi hikoillut 6.10.1994.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä saisi minut aloittamaan maksullisen liikkumisen?
- matalan kynnyksen aikuisten uimakoulu järkevään kellonaikaan
- sama konsepti mutta hiihdossa
- kuntosalivuoro vain ja ainoastaan huonokuntoisille aloittelijoille (ei yhtään kokenutta kävijää nauramassa ja ivaamassa jossain nurkassa)
- oikeasti hyvän mielen paikka, jossa ei olisi yhtään päästä varpaisiin tuijottavaa inhottavaa ihmistä
En tiedä mikä on sinulle "järkevä kellonaika", mutta ainakin täällä on sekä uima- että hiihtokouluja aikuisille. Eikä kukaan normaali ivaa ja naura huonokuntoisille aloittelijoille kuntosalilla. Kyllä siellä yleensä näkee ihan kaikentasoisia, ne kokeneet kävijät tietää sen.
Varmasti ihan mikä tahansa muu aika, kuin ne, joilla niitä satutaan järjestämään. Tuo oli taas niin selvästi sellainen lista tekosyitä, että ne eivät ole kumottavissa millään loogisilla argumenteilla.
Kysyttiin syitä ja kerroin niitä.
Kurjaa, että pidetään tekosyinä.Itse liikun hyötyliikunnan verran ja koiran kanssa. Muiden ihmisten pariin minua ei saa.
Jotta Suomessa olisi tulevaisuudessa vähemmän minun kaltaisiani, tulisi ihan jokaisen miettiä omaa käytöstään muiden kanssa. Ja koulukiusaamiseen pitää puuttua rankalla kädellä. Kiusaaminen synnyttää ihmis- ja suorituspelkoisia aikuisia.
Nuo sinun syysi ovat ihan samanlaisia kuin jos joku väittäisi kyllä käyvänsä pelaamassa jalkapalloa, jos vaan voisi jostain saada pallon. Tietenkään sillä, että neuvottaisiin, mistä pallon voi ostaa tai vaikka annettaisiin se pallo ilmaiseksi, ei ole mitään väliä, koska se pallottomuus on pelkkä tekosyy. Ihan sama se on sinulla, kun väität, että uisit kyllä, jos vain saisit matalankynnyksen uimakoulun ja kun kerrottiin, että sellaisia on, vaadit heti perään koko uimahallin tyhjentämistä ihmisistä, että voisit mennä sinne.
Joillekin ihmisille "matalan kynnyksen" liikuntaharrastus tarkoittaisi sitä, että just sillä hetkellä kun tähdet on oikeassa asennossa ja olisi ehkä kiva liikkua, tulisi joku juuri oikealla tavalla kannustava, ei ylipirteä personal trainer ovelle kädestä pitäen hakemaan ja neuvomaan sinne salille, uimakouluun jne. Eikä sekään välttämättä riitä.
Sitten on niitä, jotka vaikka askartelee sen pallon itse päästäkseen pelaamaan.
Ihmettelen miksi wii pelikonsolista ei tullut suositumpi. Se totta tosiaan sai lapset liikkumaan sen aikaa kun uutuudenviehätys kesti. Joku vastaava pitäisi keksiä.
Virtuaalipelihone jossa hahmoa liikutetaan omilla liikkeellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkirakentaminen ei tue lasten liikkumista. Jos kodin ympärillä on tilaa niin lapset menee mielellään pihalle kavereitten kanssa. Ei urheiluseuraan liittyminen ja ohjatusti liikkuminen voi olla ainoa keino löytää tila, jotta lapsi voisi juosta, hypätä hyppynarua, leikkiä kuumaa maata tai pelata jalkapalloa. Suuret pihat ja lasten luontaiset leikit ja yhdessäolo kodin lähellä pitäisi aikuistenkin tajuta.
Lasten suhteen ei tehdä nykyään muuta kuin virheitä. Ei kukaan halua tehdä lapsia näin rajoittuneeseen maahan, jossa kaikki tehdään niin että lapset on vain tiellä.
Et taida olla ihan hirveästi viettänyt aikaa suomalaisissa kaupungeissa, jos kuvittelet, että niissä ei olisi hyppynarun mentävää koloa.
Myös sinun kannattaisi siellä maalaisidyllissäsi muistaa, että kaupungeissa lapset ja nuoret ovat ihan tutkimusten mukaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siellä maalla. Ehkä maalaiset eivät olekaan ihan niin aktiivisia kuin luulet.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi wii pelikonsolista ei tullut suositumpi. Se totta tosiaan sai lapset liikkumaan sen aikaa kun uutuudenviehätys kesti. Joku vastaava pitäisi keksiä.
Virtuaalipelihone jossa hahmoa liikutetaan omilla liikkeellä?
No olihan se aika kökköinen. Ehkä ideana liikaa aikaansa edellä niin, että pelit eivät olleet loppujen lopuksi kovin mielekkäitä kenellekään. Kuriositeettiarvo toimi hetken aikaa, kun se ukkeli heilautti kättään samalla, kun itse heilautti, mutta aika nopeasti siihen kyllästyi.
Tämä siis yhden käyttäjän mielipide, joka ei todellakaan ole mikään geimeri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miksi wii pelikonsolista ei tullut suositumpi. Se totta tosiaan sai lapset liikkumaan sen aikaa kun uutuudenviehätys kesti. Joku vastaava pitäisi keksiä.
Virtuaalipelihone jossa hahmoa liikutetaan omilla liikkeellä?
No olihan se aika kökköinen. Ehkä ideana liikaa aikaansa edellä niin, että pelit eivät olleet loppujen lopuksi kovin mielekkäitä kenellekään. Kuriositeettiarvo toimi hetken aikaa, kun se ukkeli heilautti kättään samalla, kun itse heilautti, mutta aika nopeasti siihen kyllästyi.
Tämä siis yhden käyttäjän mielipide, joka ei todellakaan ole mikään geimeri.
Sama kokemus. Meillä on myös ne pleikkarin move ohjaimet ja tulee niillä joskus edelleen huidottua, mutta ei se nyt niin erityisen mielekästä ole että ihan säännöllisesti viitsisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkirakentaminen ei tue lasten liikkumista. Jos kodin ympärillä on tilaa niin lapset menee mielellään pihalle kavereitten kanssa. Ei urheiluseuraan liittyminen ja ohjatusti liikkuminen voi olla ainoa keino löytää tila, jotta lapsi voisi juosta, hypätä hyppynarua, leikkiä kuumaa maata tai pelata jalkapalloa. Suuret pihat ja lasten luontaiset leikit ja yhdessäolo kodin lähellä pitäisi aikuistenkin tajuta.
Lasten suhteen ei tehdä nykyään muuta kuin virheitä. Ei kukaan halua tehdä lapsia näin rajoittuneeseen maahan, jossa kaikki tehdään niin että lapset on vain tiellä.Et taida olla ihan hirveästi viettänyt aikaa suomalaisissa kaupungeissa, jos kuvittelet, että niissä ei olisi hyppynarun mentävää koloa.
Myös sinun kannattaisi siellä maalaisidyllissäsi muistaa, että kaupungeissa lapset ja nuoret ovat ihan tutkimusten mukaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siellä maalla. Ehkä maalaiset eivät olekaan ihan niin aktiivisia kuin luulet.
Maalla liikutaan tyypillisesti autolla paikasta toiseen, ovelta ovelle. Kaupungissa tulee sitä arkiliikuntaa, kävelyä enemmän, kun autoa ei saa parkkiin suoraan oven viereen tai eletään jopa kokonaan ilman autoa kävellen, pyöräillen tai bussilla (jolloin bussipysäkille pitää kävellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kännykkä, telkkari, tietokone ja niiden käytön räjähdysmäinen lisääntyminen. Lapsilla ei ole enää tylsää ja jos on niin voi siirtyä telkkarin äärestä kännykälle ja kun ei jaksa sitä näplätä, niin pleikkarin kapula käteen ja sitten taas jo maistuu tiktok-videot kännykällä.
Kyllä. Minä ystävineni rakastettiin 80-luvulla kaikenlaista aktiviteettia. Edullisia harrastuksia lähikoululla oli tanssi, voimistelu ja koriskerho. Lisäksi hiihdettiin, uitiin ja luisteltiin. Tai sitten kiipeiltiin tai hypättiin tuntikausia hyppynarua, twistiä tai ruutua. Pelattiin pihapelejä. Jos olisi ollut tranpoliini niin minua ei sieltä olisi saanut pois.
Liikunnan pitää olla lapselle hauskaa. Olen miettinyt että jos minun lapsuudessani olisi ollut älylaitteet ja nykymedia, olisinko koukuttunut niihin liikunnan sijaan? Ehkäpä. Voisikohan sitten nykytekniikkaa yhdistää enempi liikuntaan, eikö niissä pleikkareissa ole liikuntapelejä?
Pikaruokaketjuja eikä edes pizzerioita ei ollut. Joskus ostettiin lihapiirakka kaupasta ja höyrytettiin kattilassa. Isoja karkkipusseja ei ollut ja karkit ostettiin irtokarkkeina 10 p karkkeja 5 ja 20 pennin karkkeja 5.
Olin ala-asteikäisenä USAssa. Paino nousi parissa viikossa 10 kg. Nyt tuo samanlainen ruokakulttuuri on meillä Suomessa.
Terve lapsi on energinen ja haluaa purkaa energiansa liikuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkirakentaminen ei tue lasten liikkumista. Jos kodin ympärillä on tilaa niin lapset menee mielellään pihalle kavereitten kanssa. Ei urheiluseuraan liittyminen ja ohjatusti liikkuminen voi olla ainoa keino löytää tila, jotta lapsi voisi juosta, hypätä hyppynarua, leikkiä kuumaa maata tai pelata jalkapalloa. Suuret pihat ja lasten luontaiset leikit ja yhdessäolo kodin lähellä pitäisi aikuistenkin tajuta.
Lasten suhteen ei tehdä nykyään muuta kuin virheitä. Ei kukaan halua tehdä lapsia näin rajoittuneeseen maahan, jossa kaikki tehdään niin että lapset on vain tiellä.Et taida olla ihan hirveästi viettänyt aikaa suomalaisissa kaupungeissa, jos kuvittelet, että niissä ei olisi hyppynarun mentävää koloa.
Myös sinun kannattaisi siellä maalaisidyllissäsi muistaa, että kaupungeissa lapset ja nuoret ovat ihan tutkimusten mukaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siellä maalla. Ehkä maalaiset eivät olekaan ihan niin aktiivisia kuin luulet.
Maalla liikutaan tyypillisesti autolla paikasta toiseen, ovelta ovelle. Kaupungissa tulee sitä arkiliikuntaa, kävelyä enemmän, kun autoa ei saa parkkiin suoraan oven viereen tai eletään jopa kokonaan ilman autoa kävellen, pyöräillen tai bussilla (jolloin bussipysäkille pitää kävellä).
Lisäksi olettaisin, että kaupungeissa lapset käyvät enemmän ohjatuissa liikuntaharrastuksissa kuin maalla. Tästä minulla ei kyllä ole mitään dataa, mutta uskon, että on aika turvallinen arvaus, että mitä kauempana nuori asuu harrastusmahdollisuuksista, sitä epätodennäköisemmin hän käyttää niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkirakentaminen ei tue lasten liikkumista. Jos kodin ympärillä on tilaa niin lapset menee mielellään pihalle kavereitten kanssa. Ei urheiluseuraan liittyminen ja ohjatusti liikkuminen voi olla ainoa keino löytää tila, jotta lapsi voisi juosta, hypätä hyppynarua, leikkiä kuumaa maata tai pelata jalkapalloa. Suuret pihat ja lasten luontaiset leikit ja yhdessäolo kodin lähellä pitäisi aikuistenkin tajuta.
Lasten suhteen ei tehdä nykyään muuta kuin virheitä. Ei kukaan halua tehdä lapsia näin rajoittuneeseen maahan, jossa kaikki tehdään niin että lapset on vain tiellä.Et taida olla ihan hirveästi viettänyt aikaa suomalaisissa kaupungeissa, jos kuvittelet, että niissä ei olisi hyppynarun mentävää koloa.
Myös sinun kannattaisi siellä maalaisidyllissäsi muistaa, että kaupungeissa lapset ja nuoret ovat ihan tutkimusten mukaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siellä maalla. Ehkä maalaiset eivät olekaan ihan niin aktiivisia kuin luulet.
Maalla liikutaan tyypillisesti autolla paikasta toiseen, ovelta ovelle. Kaupungissa tulee sitä arkiliikuntaa, kävelyä enemmän, kun autoa ei saa parkkiin suoraan oven viereen tai eletään jopa kokonaan ilman autoa kävellen, pyöräillen tai bussilla (jolloin bussipysäkille pitää kävellä).
Lisäksi olettaisin, että kaupungeissa lapset käyvät enemmän ohjatuissa liikuntaharrastuksissa kuin maalla. Tästä minulla ei kyllä ole mitään dataa, mutta uskon, että on aika turvallinen arvaus, että mitä kauempana nuori asuu harrastusmahdollisuuksista, sitä epätodennäköisemmin hän käyttää niitä.
Ja ihan täysin oman kokemuksen mukaan pimeään vuodenaikaan ulos lähteminen on paljon pienemmän kynnyksen takana kaupungissa, jossa on katuvalot ja hiekoitetut jalkakäytävät, kuin maalla pimeällä liukkaalla kylätiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkirakentaminen ei tue lasten liikkumista. Jos kodin ympärillä on tilaa niin lapset menee mielellään pihalle kavereitten kanssa. Ei urheiluseuraan liittyminen ja ohjatusti liikkuminen voi olla ainoa keino löytää tila, jotta lapsi voisi juosta, hypätä hyppynarua, leikkiä kuumaa maata tai pelata jalkapalloa. Suuret pihat ja lasten luontaiset leikit ja yhdessäolo kodin lähellä pitäisi aikuistenkin tajuta.
Lasten suhteen ei tehdä nykyään muuta kuin virheitä. Ei kukaan halua tehdä lapsia näin rajoittuneeseen maahan, jossa kaikki tehdään niin että lapset on vain tiellä.Et taida olla ihan hirveästi viettänyt aikaa suomalaisissa kaupungeissa, jos kuvittelet, että niissä ei olisi hyppynarun mentävää koloa.
Myös sinun kannattaisi siellä maalaisidyllissäsi muistaa, että kaupungeissa lapset ja nuoret ovat ihan tutkimusten mukaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin siellä maalla. Ehkä maalaiset eivät olekaan ihan niin aktiivisia kuin luulet.
Maalla liikutaan tyypillisesti autolla paikasta toiseen, ovelta ovelle. Kaupungissa tulee sitä arkiliikuntaa, kävelyä enemmän, kun autoa ei saa parkkiin suoraan oven viereen tai eletään jopa kokonaan ilman autoa kävellen, pyöräillen tai bussilla (jolloin bussipysäkille pitää kävellä).
Lisäksi olettaisin, että kaupungeissa lapset käyvät enemmän ohjatuissa liikuntaharrastuksissa kuin maalla. Tästä minulla ei kyllä ole mitään dataa, mutta uskon, että on aika turvallinen arvaus, että mitä kauempana nuori asuu harrastusmahdollisuuksista, sitä epätodennäköisemmin hän käyttää niitä.
Niin, minäkin arvelin, että mitä kauempana nuori asuu harrastusmahdollisuuksista, sitä epätodennäköisemmin hän käyttää niitä. Siksi toivoin lisää matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia lähikouluille, ja siitä hyvästä minut melkein revittiin kappaleiksi tässä ketjussa.
Kun kuulemma mulle ei kelpaa mikään ja lapseni vaan makaa ja kaikkea ei pidä vaatia. Vaikken edes maininnut, onko minulla lapsia.
Niin että en nyt tiedä, pitääkö niiden harrastuksien olla lähellä vai kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykkä, telkkari, tietokone ja niiden käytön räjähdysmäinen lisääntyminen. Lapsilla ei ole enää tylsää ja jos on niin voi siirtyä telkkarin äärestä kännykälle ja kun ei jaksa sitä näplätä, niin pleikkarin kapula käteen ja sitten taas jo maistuu tiktok-videot kännykällä.
Kyllä. Minä ystävineni rakastettiin 80-luvulla kaikenlaista aktiviteettia. Edullisia harrastuksia lähikoululla oli tanssi, voimistelu ja koriskerho. Lisäksi hiihdettiin, uitiin ja luisteltiin. Tai sitten kiipeiltiin tai hypättiin tuntikausia hyppynarua, twistiä tai ruutua. Pelattiin pihapelejä. Jos olisi ollut tranpoliini niin minua ei sieltä olisi saanut pois.
Liikunnan pitää olla lapselle hauskaa. Olen miettinyt että jos minun lapsuudessani olisi ollut älylaitteet ja nykymedia, olisinko koukuttunut niihin liikunnan sijaan? Ehkäpä. Voisikohan sitten nykytekniikkaa yhdistää enempi liikuntaan, eikö niissä pleikkareissa ole liikuntapelejä?
Pikaruokaketjuja eikä edes pizzerioita ei ollut. Joskus ostettiin lihapiirakka kaupasta ja höyrytettiin kattilassa. Isoja karkkipusseja ei ollut ja karkit ostettiin irtokarkkeina 10 p karkkeja 5 ja 20 pennin karkkeja 5.
Olin ala-asteikäisenä USAssa. Paino nousi parissa viikossa 10 kg. Nyt tuo samanlainen ruokakulttuuri on meillä Suomessa.
Terve lapsi on energinen ja haluaa purkaa energiansa liikuntaan.
Nokian kotimaassa ei varmaan saa sanoa ääneen sitä, että matkapuhelin on ilman muuta se pahin, koska se on aina mukana. Katsokaa lapsia ja nuoria, kun ne kulkee ulkona - jos ne kävelee, niillä on puhelin nenän edessä ja ne näprää sitä. Meillä on vaihdettu liikennevalot sellaisiin, jotka heijastaa jalankulkijoiden punaisen maahan, niin että puhelimeen keskittyneetkin sen havaitsee.
Jos Nokia vielä tekisi matkapuhelimia, olisi helppo nostaa sitä vastaan syyte kansanosaa vastaan, tai miksei koko kansaa peräti, ei vain lapsia. Miljardin sakko per vuosi vähintään, ja sillä sakolla kehitetään lapsille koukuttavia harrastusmahdollisuuksia. Jos ei sitä, niin ainoat mahdollisuudet on kieltää alaikäisiltä älypuhelimet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on nyt selitetty täällä ainakin viiteen kertaan eri ihmisten toimesta, mutta yritetään vielä kerran, jos hitaimmatkin ymmärtäisivät.
Terveysliikunnassa sellaiset 70-90 % pitäisi olla kevyttä liikuntaa, eli sellaista, joka kehittää peruskestävyyttä ja vahvistaa kehoa kestämään kunnon treeniä (pk-treeni) ja 10-30 % sitten monipuolista reipasta liikuntaa, joka kehittää kaikkia muita ominaisuuksia.
Jos puhutaan lasten terveysliikunnasta, ei ole mitään tarvetta tehdä erillistä pk-treeniä, vaan se tulee (pitäisi tulla) erilaisesta arkiliikunnasta, kuten koulumatkat ja välitunneilla tapahtuva liikkuminen.
Siihen päälle tarvitaan lisäksi erilaista kehittävää liikuntaa, joka huolehtii siitä, että lapsen mm. liikkuvuus, lihaskunto ja hapenottokyky kehittyvät. Kävely ei auta näihin ominaisuuksiin käytännössä ollenkaan. Tällaista liikuntaa pitäisi olla suurinpiirtein se 10-30 % liikuntamäärästä ja jos lasketaan liikuntasuositusten mukaisesta kokonaismäärästä, se tarkoittaa pyöristettynä 2-7 tuntia viikossa.
Hyvin monilla lapsilla liikuntatunnit ovat ainut tai ainakin merkittävä osa reippaasta liikunnasta, joten on hyvin tärkeää, että näillä tunneilla liikutaan monipuolisesti.
Monet ovat täällä olleet täällä täysin vakuuttuneita, että lasten liikkumattomuus johtuu siitä, että liikuntatunneilla on tehty vääriä asioita ja se on vienyt lapsilta liikkumisen ilon. Kun heiltä on kysytty, mitä liikuntatunneilla pitäisi sitten tehdä, vastauksia on tullut erittäin vähän lukuun ottamatta noita vaatimuksia, että liikuntatunneilta pitäisi poistaa kokonaan urheilu ja niiden pitäisi olla lähinnä erilaisia kävelyn muotoja, joissa ei tule hiki, ettei lapsille tule paha mieli.
Nyt tässä on väitelty siitä, tekisikö tuollainen muutos hyvää vai huonoa lasten kunnolle. Uskallan väittää, että huonoa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että liikunnasta pitäisi poistaa taitolajit, kuten suunnistus. Se on erittäin hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa, jos niiden halutaan tukevan lasten hyvinvointia.
En tiedä, olitko lukenut koko tuota keskustelua, mutta veikkaisin, ettet ole, koska et selkeästi ymmärtänyt, mistä siinä puhutaan.
Et sinäkään ajattele aivan täysin, mitä kirjoitat. Yllä kirjoitat: suunnistus ob hyvä ja tärkeä osa liikunnanopetusta, mutta liikuntatunneilla pitää olla myös sykettä nostavaa liikuntaa.
Olisi kiva kuulla sinulta jokin esimerkki liikunnasta, joka mielestäsi nostaa sykettä jokaisen yksilön kohdalla paremmin kuin suunnistus, jossa liikutaan omaan tahtiin eikä odotella vuoroa tai pelkästään tökötetä paikallaan koulupesäpallon tyyliin.
Ja jos saisi toivoa, niin sellainen, missä ei juostaisi laumana pelivälineen perässä, koska moni arka liikkuja on ilmaissut ettei välitä tämän tyyppisestä liikunnasta.
Suunnistuksen hyvä puoli on juuri siinä, että hetkeksi vapautuu siitä vertaisryhmän paineesta, joka on varsin voimakas pallopeleissä ja etenkin tytöille suorastaan musertava uinnissa. Saa liikkua pienessä ryhmässä luonnossa, juosta tai olla juoksematta. Tämä edistää myös henkistä hyvinvointia.
Ja edelleen toivoisin, ettet ajattele keskustelukumppaniesi olevan lakkauttamassa liikuntatunteja tai siirtymässä yhteen ainoaan lajiin ympärivuotisesti. Jokainen varmasti on sitä mieltä, että monipuolisuus on valttia. Mutta käsittääkseni keskustelun ideana on etsiä vaihtoehtoja niille, jotka nykymallissa eivät saa riittävästi liikuntaa.
Koko tämän ketjun ideana on ollut kysyä vähän liikkuvien lasten vanhemmilta ja vähän liikkuvilta ihmisiltä, millä heidät saataisiin liikkumaan ja mielellään sillä tavalla, että se tukisi kunnon parantumista. Kukaan ei ole pystynyt vastaamaan tähän mitään muuta kuin, että liikunnan intensiteettiä pitäisi laskea niin alas, että se ei tuntuisi liikunnalta.
Minä en todellakaan tiedä, millä ne kaikkein liikkumattomimmat lapset saataisiin ottamaan juoksuaskel. Lapset ovat keskimäärin erittäin huonoja motivoitumaan liikkumaan kuntoilun vuoksi, joten en usko sekuntiakaan minkään yksilölenkkeilyn toimivuuteen laajassa mittakaavassa. En myöskään usko suunnistukseen niiden lasten osalta, jotka eivät halua liikkua. He kävelevät nurkan taakse ja tulevat tunnin päästä takaisin ja sanovat, että yhtään rastia ei löytynyt. Opettajan valvonta sentään voi motivoida niitä, jotka välittävät yhtään arvosanoistaan.
Oman kokemuksen mukaan vähintään 85 % pojista motivoituu edes jossain määrin sillä, että keskelle huonetta heitetään pallo. Prosenttiosuus pieneni sitten yläasteella ja siellä alkoi tulemaan näitä kategorisesti liikkumattomia poikiakin. Meillä aika usein nämä "verkkarit unohtaneet" pojat lähetettiin sitten "lenkille". Kyllähän kaikki opettajaa myöten tiesivät, että pojat eivät kävele metriäkään röökipaikkaa pidemmälle, mutta eivätpähän olleet pilaamassa muiden tuntia tai vetämässä röökiä siinä kentän laidalla. Minulla ei todellakaan ole ideaa, mitä meidän liikunnanopettajamme olivat voineet tehdä. Toisaalta minun lapsuudessani näin kategorisesti liikkumattomat lapset olivat sellaisia, joilla tänä päivänä kuvattaisiin olevan "laaja-alaisia oppimisvaikeuksia". Tänä päivänä liikkumisesta kieltäytyminen on ilmeisesti huomattavasti yleisempää liikuntatunneilla.
Tyttöjen liikunnasta ei ole omakohtaista kokemusta eikä minulla ole edes kouluikäisiä tyttöjä, että voisin arvioida sitä kautta, mutta kyllä se yläasteen röökipaikka oli täynnä tyttöjen liikkatuntienkin aikana.
Kerrotko vielä, että miltä vuosikymmeneltä nämä poikiin rajoittuvat kokemuksesi ovat?
En ole tuo, jolta kysyt, mutta minulla on kaksi 2000-luvulla syntynyttä poikaa, nuorempi nyt yläkoulussa, vanhempi nuori aikuinen. Kumpikaan ei ole ollut mikään himoliikkuja, mutta ainakin heidän koulussaan/kaveripiirissään voi sanoa olleen juuri noin, että pojat liikkuvat, kun keskelle heitetään pallo :) En tiedä mikä siinä vaan on niin nastaa monen mielestä, mutta hyvä että on.
Kyllä ainakin nuoremman yläkoulun liikkatunneilla liikutaan ihan reippaasti. Toki moni lusmuilee, jos tilaisuus koittaa eli suunnistuksessa kun pitää ottaa kuva rastista, kuvia jaetaan toiselta toiselle, mutta jos opettaja katsoo jotain peliä, niin kyllä siellä pelataan ja juostaan. Ihan nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännykkä, telkkari, tietokone ja niiden käytön räjähdysmäinen lisääntyminen. Lapsilla ei ole enää tylsää ja jos on niin voi siirtyä telkkarin äärestä kännykälle ja kun ei jaksa sitä näplätä, niin pleikkarin kapula käteen ja sitten taas jo maistuu tiktok-videot kännykällä.
Kyllä. Minä ystävineni rakastettiin 80-luvulla kaikenlaista aktiviteettia. Edullisia harrastuksia lähikoululla oli tanssi, voimistelu ja koriskerho. Lisäksi hiihdettiin, uitiin ja luisteltiin. Tai sitten kiipeiltiin tai hypättiin tuntikausia hyppynarua, twistiä tai ruutua. Pelattiin pihapelejä. Jos olisi ollut tranpoliini niin minua ei sieltä olisi saanut pois.
Liikunnan pitää olla lapselle hauskaa. Olen miettinyt että jos minun lapsuudessani olisi ollut älylaitteet ja nykymedia, olisinko koukuttunut niihin liikunnan sijaan? Ehkäpä. Voisikohan sitten nykytekniikkaa yhdistää enempi liikuntaan, eikö niissä pleikkareissa ole liikuntapelejä?
Pikaruokaketjuja eikä edes pizzerioita ei ollut. Joskus ostettiin lihapiirakka kaupasta ja höyrytettiin kattilassa. Isoja karkkipusseja ei ollut ja karkit ostettiin irtokarkkeina 10 p karkkeja 5 ja 20 pennin karkkeja 5.
Olin ala-asteikäisenä USAssa. Paino nousi parissa viikossa 10 kg. Nyt tuo samanlainen ruokakulttuuri on meillä Suomessa.
Terve lapsi on energinen ja haluaa purkaa energiansa liikuntaan.
Nokian kotimaassa ei varmaan saa sanoa ääneen sitä, että matkapuhelin on ilman muuta se pahin, koska se on aina mukana. Katsokaa lapsia ja nuoria, kun ne kulkee ulkona - jos ne kävelee, niillä on puhelin nenän edessä ja ne näprää sitä. Meillä on vaihdettu liikennevalot sellaisiin, jotka heijastaa jalankulkijoiden punaisen maahan, niin että puhelimeen keskittyneetkin sen havaitsee.
Jos Nokia vielä tekisi matkapuhelimia, olisi helppo nostaa sitä vastaan syyte kansanosaa vastaan, tai miksei koko kansaa peräti, ei vain lapsia. Miljardin sakko per vuosi vähintään, ja sillä sakolla kehitetään lapsille koukuttavia harrastusmahdollisuuksia. Jos ei sitä, niin ainoat mahdollisuudet on kieltää alaikäisiltä älypuhelimet.
Ja aikaisemmin ihan samaa sanottiin auton ja sitä ennen pyörän keksimisestä. Maailma muuttuu jatkuvasti ja menneisyyden haikailu ei ole rakentavaa eikä auta mitään, koska aikakonetta ei ole vielä keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkirakentaminen ei tue lasten liikkumista. Jos kodin ympärillä on tilaa niin lapset menee mielellään pihalle kavereitten kanssa. Ei urheiluseuraan liittyminen ja ohjatusti liikkuminen voi olla ainoa keino löytää tila, jotta lapsi voisi juosta, hypätä hyppynarua, leikkiä kuumaa maata tai pelata jalkapalloa. Suuret pihat ja lasten luontaiset leikit ja yhdessäolo kodin lähellä pitäisi aikuistenkin tajuta.
Lasten suhteen ei tehdä nykyään muuta kuin virheitä. Ei kukaan halua tehdä lapsia näin rajoittuneeseen maahan, jossa kaikki tehdään niin että lapset on vain tiellä.
Ihan hyvä pointti. Kuitenkin täytyy sanoa, että maailma on muuttunut valtavasti noin kymmenessä vuodessa. Tuolloin oli ihan tavallista nähdä lähipuistossa lapsia juoksemassa, laskemassa mäkeä tms. ja luistelukentällä kävi vilinä. Nyt kun kuljen siitä ohi, ihan satunnaisesti näkyy joku lapsi. Ja vielä lastenkin määrää enemmän ovat vähentyneet aikuiset, jotka olisivat lasten seurana/vahtimassa. No, ehkä jos puiston tilalle rakennettaisiin HopLop, jotain voisi tapahtua, mutta ihan kelpo puisto se on.
Jännä. Kaikenlaisia palveluita on helppo ilmoittaa haluavansa, mutta huomattavasti harvempi oikeasti on valmis heiluttelemaan niitä eviään, vaikka kaikki mahdollinen järjestettäisiin juuri niin kuin haluaa. Jos oikeasti se pääasiallinen syy liikkumattomuuteen on se, että ei halua liikkua muiden nähden, niin tässä maassa riittää kyllä korpea, jossa voi lenkkeillä.