Miksi kirkossa on sateenkaarimessuja?

Tämähän on sitä homoje ja lesbojen mielistelyä, että maksaisivat kirkollis-veronsa, kun tahtovat vain ottaa rusinat pullista.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on kristityn auktoriteetti. Sieltähän se kommunikaatio ja toiveet, ohjeet ja ennustukset löytyvät. 

Jumala kommunikoi omantunnon ja synnintunnon kautta. Eli antaa meille jokaiselle mahdollisuuden kääntyä pahan sijasta hyvään, valheen sijasta todelliseen ja kestävää, ruman sijasta kohti kauneuden näkemistä. Juuri pahan ja hyvän välite jännite jokaisessa ihmisessä on sitä, mikä vaatii hyvän yhteisöllisyyden rakentamista ja vaalimista, jotta kykenisimme kollektiivisesti estämään massiivisen ja sokaisevan pahan nousua yhteisötasolla.

Raamattu kehottaa taistelemaan valhetta, eli pahaa vastaan itsessä ja toisissa, jälkimmäisen pahuutta välttämällä seuraa mutta myös auttamalla uhreja. Vallanhimo ilman rakkautta on pahuuden tyyppiesimerkki, häikäilemätön ahneus muiden kustannuksella myös. Raamattu ei kuitenkaan vaadi jokaiselle samaa tai saman verran kuten kommunismi tasapäistämisessään. Sen viisaus rakentuu ihmisen hyvän luonteen arvostamisen ympärille, ei hänen ulkoisiin meriitteihinsä tai näyttävyyteensä. Sellaisen luonteen, joka ei tarvitse hyvyydelleen yleisöä, päinvastoin karttaa huomiota.

Jumalan palveleminen rinnastuu yhteisön palvelemiseen eli yhteisön aidon hyvän edistämiseen.

Se, mikä ehkä tekee homouskysymyksestä niin kiistanalaisen on ehkä juuri tuo, että sitä ei synnin- tai omantunnon kautta mielletä epämoraaliseksi samalla tavalla kuin vaikka valehtelu tai varastelu yleensä mielletään.

Eli vaikuttaisi olevan ristiriita sen välillä, mitä ihmiset mieltävät epämoraaliseksi, ja minkä Raamattu tuntuu leimaavan epämoraaliseksi. Jos ihmisten moraalituntemukset ja Raamattu ovat kommunikaatioita jumalalta, niin kumpaa pitäisi kuunnella, jos ne vetävät eri suuntiin? Jos jumala myös pystyy kommunikoimaan suoraan ihmisille esimerkiksi omantunnon kautta, niin herää ehkä kysymys myös siitä, että mihin Raamattua edes tarvitaan. Sen sijaan, että elämänohjeet löytyisivät kirjasta, jota kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea, vaikuttaisi ohjeiden siirto kaikille telepaattisesti reilummalta ja tehokkaammalta.

22 Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.

23 Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.

24 Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'

25 Mutta Aabraham sanoi: 'Poikani, muista, että sinä eläessäsi sait hyväsi, ja Lasarus samoin sai pahaa; mutta nyt hän täällä saa lohdutusta, sinä taas kärsit tuskaa.

26 Ja kaiken tämän lisäksi on meidän välillemme ja teidän vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.'

27 Hän sanoi: 'Niin minä siis rukoilen sinua, isä, että lähetät hänet isäni taloon

28 -sillä minulla on viisi veljeä-todistamaan heille, etteivät hekin joutuisi tähän vaivan paikkaan'.

29 Mutta Aabraham sanoi: 'Heillä on Mooses ja profeetat; kuulkoot niitä'.

30 Niin hän sanoi: 'Ei, isä Aabraham; vaan jos joku kuolleista menisi heidän tykönsä, niin he tekisivät parannuksen'.

31 Mutta Aabraham sanoi hänelle: 'Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös'."

Kyse on Jeesuksen vertauksesta, joten Mooses ja profeetat ei viittaa eläviin ihmisiin vaan Vanhan testamentin kirjoituksiin ja perimätietoon.

Minusta kyse ei ole vertauksesta ,eikä sitä vertaukseksi sanotakkaan ,poiketen muista. Tämä on todellinen tapahtuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannessa Mooseksen kirjan 18. luvun jakeessa 22 ja 20. luvun jakeessa 13 sanotaan samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteita kauhistukseksi. Ensimmäisessä näistä lukee: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." Teksti sanoo siis, että sukupuoliyhteys miehen kanssa on synti. Se on kauhistus. Lähtökohtana jakeessa on se, että sukupuoliyhteys tapahtuu miehen ja naisen välillä ja siitä poikkeaminen tuomitaan.

Ei Jumala puutu ihmisten sukupuolieleämään.

Johanneksen evankeliumin mukaan syntiä ei ole maailmassa. 

Miten sukupuoliyhteys siis voisi olla synti, jos syntiä ei ole olemassa? Maailma on synnitön.

Joh. 1:29

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"

Joh. 12:31-31

"Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni."

Joh. 9:39

"Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita."

Joh. 9:41

"Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä."

Joh. 16:9-11

"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu."

Matt. 5:8

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Ilm. 22:14

Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.

Luuk. 17:21

"Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Joh. 8:21,25

Puhuessaan taas kansalle Jeesus sanoi: "Minä menen pois. Silloin te etsitte minua mutta kuolette synteihinne. Minne minä menen, sinne ette te pääse."  Juutalaiset kummastelivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: 'Minne minä menen, sinne ette te pääse'?"  Jeesus sanoi heille: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne." "Kuka sitten olet?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Miksi minä ollenkaan puhun teille? 

Joh. 8:43

Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon.

Joh. 8:46

Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua?

Näkevä näkee maailmassa vain synnin, mutta ei Jumalaa, koska ei usko Jumalaan, mutta sokea näkee maailmassa vain Jumalan, koska ei usko syntiin.

"Samaa hän sanoo kaikissa kirjeissään, joissa puhuu näistä asioista. Niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, mitä tietämättömät ja haihattelevat ihmiset omaksi tuhokseen vääristelevät niin kuin kaikkia muitakin pyhiä kirjoituksia." (2. Piet. 3:16)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannessa Mooseksen kirjan 18. luvun jakeessa 22 ja 20. luvun jakeessa 13 sanotaan samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteita kauhistukseksi. Ensimmäisessä näistä lukee: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." Teksti sanoo siis, että sukupuoliyhteys miehen kanssa on synti. Se on kauhistus. Lähtökohtana jakeessa on se, että sukupuoliyhteys tapahtuu miehen ja naisen välillä ja siitä poikkeaminen tuomitaan.

Ei Jumala puutu ihmisten sukupuolieleämään.

Johanneksen evankeliumin mukaan syntiä ei ole maailmassa. 

Miten sukupuoliyhteys siis voisi olla synti, jos syntiä ei ole olemassa? Maailma on synnitön.

Joh. 1:29

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"

Joh. 12:31-31

"Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni."

Joh. 9:39

"Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita."

Joh. 9:41

"Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä."

Joh. 16:9-11

"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu."

Matt. 5:8

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Ilm. 22:14

Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.

Luuk. 17:21

"Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Joh. 8:21,25

Puhuessaan taas kansalle Jeesus sanoi: "Minä menen pois. Silloin te etsitte minua mutta kuolette synteihinne. Minne minä menen, sinne ette te pääse."  Juutalaiset kummastelivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: 'Minne minä menen, sinne ette te pääse'?"  Jeesus sanoi heille: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne." "Kuka sitten olet?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Miksi minä ollenkaan puhun teille? 

Joh. 8:43

Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon.

Joh. 8:46

Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua?

Näkevä näkee maailmassa vain synnin, mutta ei Jumalaa, koska ei usko Jumalaan, mutta sokea näkee maailmassa vain Jumalan, koska ei usko syntiin.

Mikään näistä referoinneistasi, ei ole samaa mieltä kanssasi ,että syntiä ei olisi maailmassa.

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on kristityn auktoriteetti. Sieltähän se kommunikaatio ja toiveet, ohjeet ja ennustukset löytyvät. 

Jumala kommunikoi omantunnon ja synnintunnon kautta. Eli antaa meille jokaiselle mahdollisuuden kääntyä pahan sijasta hyvään, valheen sijasta todelliseen ja kestävää, ruman sijasta kohti kauneuden näkemistä. Juuri pahan ja hyvän välite jännite jokaisessa ihmisessä on sitä, mikä vaatii hyvän yhteisöllisyyden rakentamista ja vaalimista, jotta kykenisimme kollektiivisesti estämään massiivisen ja sokaisevan pahan nousua yhteisötasolla.

Raamattu kehottaa taistelemaan valhetta, eli pahaa vastaan itsessä ja toisissa, jälkimmäisen pahuutta välttämällä seuraa mutta myös auttamalla uhreja. Vallanhimo ilman rakkautta on pahuuden tyyppiesimerkki, häikäilemätön ahneus muiden kustannuksella myös. Raamattu ei kuitenkaan vaadi jokaiselle samaa tai saman verran kuten kommunismi tasapäistämisessään. Sen viisaus rakentuu ihmisen hyvän luonteen arvostamisen ympärille, ei hänen ulkoisiin meriitteihinsä tai näyttävyyteensä. Sellaisen luonteen, joka ei tarvitse hyvyydelleen yleisöä, päinvastoin karttaa huomiota.

Jumalan palveleminen rinnastuu yhteisön palvelemiseen eli yhteisön aidon hyvän edistämiseen.

Se, mikä ehkä tekee homouskysymyksestä niin kiistanalaisen on ehkä juuri tuo, että sitä ei synnin- tai omantunnon kautta mielletä epämoraaliseksi samalla tavalla kuin vaikka valehtelu tai varastelu yleensä mielletään.

Eli vaikuttaisi olevan ristiriita sen välillä, mitä ihmiset mieltävät epämoraaliseksi, ja minkä Raamattu tuntuu leimaavan epämoraaliseksi. Jos ihmisten moraalituntemukset ja Raamattu ovat kommunikaatioita jumalalta, niin kumpaa pitäisi kuunnella, jos ne vetävät eri suuntiin? Jos jumala myös pystyy kommunikoimaan suoraan ihmisille esimerkiksi omantunnon kautta, niin herää ehkä kysymys myös siitä, että mihin Raamattua edes tarvitaan. Sen sijaan, että elämänohjeet löytyisivät kirjasta, jota kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea, vaikuttaisi ohjeiden siirto kaikille telepaattisesti reilummalta ja tehokkaammalta.

Voihan sitä miettiä vaikka mitä, mutta jokainen on syyllinen kaikkeen siihen syntiin mitä tekee. Ne jotka ymmärtää syntiensä vakavuuden on tietysti suuremmassa vastuussa teoistaan kuin muut, koska he rikkovat tietoisesti Jumalan tahtoa vastaan.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on kristityn auktoriteetti. Sieltähän se kommunikaatio ja toiveet, ohjeet ja ennustukset löytyvät. 

Jumala kommunikoi omantunnon ja synnintunnon kautta. Eli antaa meille jokaiselle mahdollisuuden kääntyä pahan sijasta hyvään, valheen sijasta todelliseen ja kestävää, ruman sijasta kohti kauneuden näkemistä. Juuri pahan ja hyvän välite jännite jokaisessa ihmisessä on sitä, mikä vaatii hyvän yhteisöllisyyden rakentamista ja vaalimista, jotta kykenisimme kollektiivisesti estämään massiivisen ja sokaisevan pahan nousua yhteisötasolla.

Raamattu kehottaa taistelemaan valhetta, eli pahaa vastaan itsessä ja toisissa, jälkimmäisen pahuutta välttämällä seuraa mutta myös auttamalla uhreja. Vallanhimo ilman rakkautta on pahuuden tyyppiesimerkki, häikäilemätön ahneus muiden kustannuksella myös. Raamattu ei kuitenkaan vaadi jokaiselle samaa tai saman verran kuten kommunismi tasapäistämisessään. Sen viisaus rakentuu ihmisen hyvän luonteen arvostamisen ympärille, ei hänen ulkoisiin meriitteihinsä tai näyttävyyteensä. Sellaisen luonteen, joka ei tarvitse hyvyydelleen yleisöä, päinvastoin karttaa huomiota.

Jumalan palveleminen rinnastuu yhteisön palvelemiseen eli yhteisön aidon hyvän edistämiseen.

Se, mikä ehkä tekee homouskysymyksestä niin kiistanalaisen on ehkä juuri tuo, että sitä ei synnin- tai omantunnon kautta mielletä epämoraaliseksi samalla tavalla kuin vaikka valehtelu tai varastelu yleensä mielletään.

Eli vaikuttaisi olevan ristiriita sen välillä, mitä ihmiset mieltävät epämoraaliseksi, ja minkä Raamattu tuntuu leimaavan epämoraaliseksi. Jos ihmisten moraalituntemukset ja Raamattu ovat kommunikaatioita jumalalta, niin kumpaa pitäisi kuunnella, jos ne vetävät eri suuntiin? Jos jumala myös pystyy kommunikoimaan suoraan ihmisille esimerkiksi omantunnon kautta, niin herää ehkä kysymys myös siitä, että mihin Raamattua edes tarvitaan. Sen sijaan, että elämänohjeet löytyisivät kirjasta, jota kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea, vaikuttaisi ohjeiden siirto kaikille telepaattisesti reilummalta ja tehokkaammalta.

Voihan sitä miettiä vaikka mitä, mutta jokainen on syyllinen kaikkeen siihen syntiin mitä tekee. Ne jotka ymmärtää syntiensä vakavuuden on tietysti suuremmassa vastuussa teoistaan kuin muut, koska he rikkovat tietoisesti Jumalan tahtoa vastaan.

Niinhän se menee myös maallisen lain kanssa: Lakia rikkonut tuomitaan riippumatta siitä, tiesikö hän rikkovansa lakia vai ei. Jotkut voi ajatella, että rikoslain muutoksista pitäisi aina tiedottaa kaikkia kansalaisia, mutta sitä ei ole nähty tarpeelliseksi. Jokainen on itse vastuussa siitä, että tietää mitä laki mistäkin sanoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kolmannessa Mooseksen kirjan 18. luvun jakeessa 22 ja 20. luvun jakeessa 13 sanotaan samaa sukupuolta olevien sukupuolisuhteita kauhistukseksi. Ensimmäisessä näistä lukee: "Älä makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus." Teksti sanoo siis, että sukupuoliyhteys miehen kanssa on synti. Se on kauhistus. Lähtökohtana jakeessa on se, että sukupuoliyhteys tapahtuu miehen ja naisen välillä ja siitä poikkeaminen tuomitaan.

Ei Jumala puutu ihmisten sukupuolieleämään.

Johanneksen evankeliumin mukaan syntiä ei ole maailmassa. 

Miten sukupuoliyhteys siis voisi olla synti, jos syntiä ei ole olemassa? Maailma on synnitön.

Joh. 1:29

"Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"

Joh. 12:31-31

"Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni."

Joh. 9:39

"Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita."

Joh. 9:41

"Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä."

Joh. 16:9-11

"Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu."

Matt. 5:8

Autuaita puhdassydämiset: he saavat nähdä Jumalan.

Ilm. 22:14

Autuaita ne, jotka pesevät vaatteensa: he pääsevät syömään elämän puusta ja saavat mennä porteista sisälle kaupunkiin.

Luuk. 17:21

"Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Joh. 8:21,25

Puhuessaan taas kansalle Jeesus sanoi: "Minä menen pois. Silloin te etsitte minua mutta kuolette synteihinne. Minne minä menen, sinne ette te pääse."  Juutalaiset kummastelivat: "Ei kai hän aio tappaa itseään, kun sanoo: 'Minne minä menen, sinne ette te pääse'?"  Jeesus sanoi heille: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu. Siksi sanoin teille, että te kuolette synteihinne. Ellette usko, että minä olen se joka olen, te kuolette synteihinne." "Kuka sitten olet?" he kysyivät. Jeesus vastasi: "Miksi minä ollenkaan puhun teille? 

Joh. 8:43

Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon.

Joh. 8:46

Kuka teistä voi osoittaa, että minä olen tehnyt syntiä? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua?

Näkevä näkee maailmassa vain synnin, mutta ei Jumalaa, koska ei usko Jumalaan, mutta sokea näkee maailmassa vain Jumalan, koska ei usko syntiin.

Mikään näistä referoinneistasi, ei ole samaa mieltä kanssasi ,että syntiä ei olisi maailmassa.

Ei kysymys ole minun mielipiteestäni vaan Jumalan sanasta. Uskon vain Jumalan sanaa.

Ihmiset ovat vain niin kiinni vanhoissa opeissa, etteivät usko Jumalaa.

Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! Matt. 7:14

"Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani." Joh. 8:31

"Henki yksin tekee eläväksi, lihasta ei ole mitään hyötyä. Ne sanat, jotka olen teille puhunut, ovat henki ja elämä." Joh. 6:63

Jos joku torjuu minut eikä ota sanojani vastaan, hänellä on kyllä tuomarinsa: se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä. Joh. 12:48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on kristityn auktoriteetti. Sieltähän se kommunikaatio ja toiveet, ohjeet ja ennustukset löytyvät. 

Jumala kommunikoi omantunnon ja synnintunnon kautta. Eli antaa meille jokaiselle mahdollisuuden kääntyä pahan sijasta hyvään, valheen sijasta todelliseen ja kestävää, ruman sijasta kohti kauneuden näkemistä. Juuri pahan ja hyvän välite jännite jokaisessa ihmisessä on sitä, mikä vaatii hyvän yhteisöllisyyden rakentamista ja vaalimista, jotta kykenisimme kollektiivisesti estämään massiivisen ja sokaisevan pahan nousua yhteisötasolla.

Raamattu kehottaa taistelemaan valhetta, eli pahaa vastaan itsessä ja toisissa, jälkimmäisen pahuutta välttämällä seuraa mutta myös auttamalla uhreja. Vallanhimo ilman rakkautta on pahuuden tyyppiesimerkki, häikäilemätön ahneus muiden kustannuksella myös. Raamattu ei kuitenkaan vaadi jokaiselle samaa tai saman verran kuten kommunismi tasapäistämisessään. Sen viisaus rakentuu ihmisen hyvän luonteen arvostamisen ympärille, ei hänen ulkoisiin meriitteihinsä tai näyttävyyteensä. Sellaisen luonteen, joka ei tarvitse hyvyydelleen yleisöä, päinvastoin karttaa huomiota.

Jumalan palveleminen rinnastuu yhteisön palvelemiseen eli yhteisön aidon hyvän edistämiseen.

Se, mikä ehkä tekee homouskysymyksestä niin kiistanalaisen on ehkä juuri tuo, että sitä ei synnin- tai omantunnon kautta mielletä epämoraaliseksi samalla tavalla kuin vaikka valehtelu tai varastelu yleensä mielletään.

Eli vaikuttaisi olevan ristiriita sen välillä, mitä ihmiset mieltävät epämoraaliseksi, ja minkä Raamattu tuntuu leimaavan epämoraaliseksi. Jos ihmisten moraalituntemukset ja Raamattu ovat kommunikaatioita jumalalta, niin kumpaa pitäisi kuunnella, jos ne vetävät eri suuntiin? Jos jumala myös pystyy kommunikoimaan suoraan ihmisille esimerkiksi omantunnon kautta, niin herää ehkä kysymys myös siitä, että mihin Raamattua edes tarvitaan. Sen sijaan, että elämänohjeet löytyisivät kirjasta, jota kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea, vaikuttaisi ohjeiden siirto kaikille telepaattisesti reilummalta ja tehokkaammalta.

Voihan sitä miettiä vaikka mitä, mutta jokainen on syyllinen kaikkeen siihen syntiin mitä tekee. Ne jotka ymmärtää syntiensä vakavuuden on tietysti suuremmassa vastuussa teoistaan kuin muut, koska he rikkovat tietoisesti Jumalan tahtoa vastaan.

Niinhän se menee myös maallisen lain kanssa: Lakia rikkonut tuomitaan riippumatta siitä, tiesikö hän rikkovansa lakia vai ei. Jotkut voi ajatella, että rikoslain muutoksista pitäisi aina tiedottaa kaikkia kansalaisia, mutta sitä ei ole nähty tarpeelliseksi. Jokainen on itse vastuussa siitä, että tietää mitä laki mistäkin sanoo.

Maallisessakin laissa rikollisella mielentilalla on merkitystä, eikä yleensä ihmisiä tuomita suuremmista rikoksista pohtimatta sitä, että miten syytetty suhtautui tekoon. Ainakin Yhdysvaltalaisessa lakijärjestelmässä kuuluisa poikkeus tästä on seksin harrastaminen alaikäisen kanssa, mikä on tietääkseni tuomittavaa riippumatta tekijän mielentilasta, mutta muuten rikoksesta tuomitsemiseen vaaditaan vahva epäily siitä, että tekijä todella tiesi toimivansa väärin.

Ylipäätänsäkin tietämättömyyden käytön puolustuksena välttäminen johtunee ehkä enemmänkin käytännön rajoitteista sen suhteen, että ei voida tietää, milloin joku olisi vilpittömästi erehtynyt, ja milloin tarkoituksellisesti tietämätön tai erehtynyt. Vähän kuten maallisista rikoksista voidaan tuomita pelkkien todennäköisyyksiin pohjautuvien todisteiden pohjalta, koska täyden varmuuden vaatiminen estäisi oikeuselimiä toimimasta käytännössä.

Esimerkiksi Briteissä äiti tuomittiin vuonna 1999 sillä perusteella, että todennäköisyys sille, että hänen molemmat lapsensa olisivat sattumalta kuolleet sillä tavalla, kuten he kuolivat, olisi jonkin laskelman mukaan ollut yksi 73 miljoonasta. Tiedostettiin siis, että oli mahdollista, että murhista epäilty ei välttämättä ole syyllinen, mutta tuomio langetettiin silti. Myös esimerkiksi sormenjälkien vertailu ja DNA:lla tehtyjen kokeiden tuloksien vertailu pohjautuu todennäköisyyksiin, mutta niitä käytetään todisteina maallisissa oikeudenkäynneissä jatkuvasti. Jumalallisessa oikeudessa tällaisia kompromisseja käytännöllisyyden ja ideaalien välillä ei varmaankaan tarvitsisi tehdä, jos jumalalla on rajattomat resurssit ja täydelliset tiedot joka tapauksesta.

Mutta pohdintani koski ennemminkin sitä, että jos ihmisten moraalitaju ja Raamattu ovat samaa jumalallista perua, niin miksi ne vetäisivät eri suuntiin. Jos jumala kommunikoi tahtoaan sekä oikeustajun tai omantunnon että Raamatun sanan kautta, niin miksi oikeustaju ei ole niin vahvasti homoutta vastaan kuin Raamatun ssna on?

Pääseekö ransut taivaaseen? Pedofiilit ei ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jjumalan luomia se on sateenkaariväkikin, oletteko sitä ajatelleet?

Kait hekin saavat siinä uskoa tai veisata virsiä kuin ahdasmielinen heterokin.

Totta kai he saavat uskoa ja käydä kirkossa siinä missä muutkin. Senkin takia ihmettelen, miksi heitä varten tarvitaan omia messuja. Mikseivät he käy samoissa messuissa kuin muutkin? En ole kuullut, että kirkon ovella kysyttäisiin kenenkään sukupuolista suuntautumista tai homoksi tunnettua ihmistä ruvettaisiin osoittelemaan sormella ja lyömään Raamatulla päähän jumalanpalveluksen yhteydessä.

Sateenkaarimessuja tarvitaan muun muuassa siksi, että siellä ei paheksuta erilaisia ihmisiä. Tytöt saa mennä käsi kädessä ehtoolliselle, samoin pojat. Pojat saavat olla meikeissä ja hameissa omina itsenään.

Milloin olet viimeksi käynyt messussa ( = jumalanpalvelus jossa on ehtoollinen)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on kristityn auktoriteetti. Sieltähän se kommunikaatio ja toiveet, ohjeet ja ennustukset löytyvät. 

Jumala kommunikoi omantunnon ja synnintunnon kautta. Eli antaa meille jokaiselle mahdollisuuden kääntyä pahan sijasta hyvään, valheen sijasta todelliseen ja kestävää, ruman sijasta kohti kauneuden näkemistä. Juuri pahan ja hyvän välite jännite jokaisessa ihmisessä on sitä, mikä vaatii hyvän yhteisöllisyyden rakentamista ja vaalimista, jotta kykenisimme kollektiivisesti estämään massiivisen ja sokaisevan pahan nousua yhteisötasolla.

Raamattu kehottaa taistelemaan valhetta, eli pahaa vastaan itsessä ja toisissa, jälkimmäisen pahuutta välttämällä seuraa mutta myös auttamalla uhreja. Vallanhimo ilman rakkautta on pahuuden tyyppiesimerkki, häikäilemätön ahneus muiden kustannuksella myös. Raamattu ei kuitenkaan vaadi jokaiselle samaa tai saman verran kuten kommunismi tasapäistämisessään. Sen viisaus rakentuu ihmisen hyvän luonteen arvostamisen ympärille, ei hänen ulkoisiin meriitteihinsä tai näyttävyyteensä. Sellaisen luonteen, joka ei tarvitse hyvyydelleen yleisöä, päinvastoin karttaa huomiota.

Jumalan palveleminen rinnastuu yhteisön palvelemiseen eli yhteisön aidon hyvän edistämiseen.

Se, mikä ehkä tekee homouskysymyksestä niin kiistanalaisen on ehkä juuri tuo, että sitä ei synnin- tai omantunnon kautta mielletä epämoraaliseksi samalla tavalla kuin vaikka valehtelu tai varastelu yleensä mielletään.

Eli vaikuttaisi olevan ristiriita sen välillä, mitä ihmiset mieltävät epämoraaliseksi, ja minkä Raamattu tuntuu leimaavan epämoraaliseksi. Jos ihmisten moraalituntemukset ja Raamattu ovat kommunikaatioita jumalalta, niin kumpaa pitäisi kuunnella, jos ne vetävät eri suuntiin? Jos jumala myös pystyy kommunikoimaan suoraan ihmisille esimerkiksi omantunnon kautta, niin herää ehkä kysymys myös siitä, että mihin Raamattua edes tarvitaan. Sen sijaan, että elämänohjeet löytyisivät kirjasta, jota kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea, vaikuttaisi ohjeiden siirto kaikille telepaattisesti reilummalta ja tehokkaammalta.

Voihan sitä miettiä vaikka mitä, mutta jokainen on syyllinen kaikkeen siihen syntiin mitä tekee. Ne jotka ymmärtää syntiensä vakavuuden on tietysti suuremmassa vastuussa teoistaan kuin muut, koska he rikkovat tietoisesti Jumalan tahtoa vastaan.

Niinhän se menee myös maallisen lain kanssa: Lakia rikkonut tuomitaan riippumatta siitä, tiesikö hän rikkovansa lakia vai ei. Jotkut voi ajatella, että rikoslain muutoksista pitäisi aina tiedottaa kaikkia kansalaisia, mutta sitä ei ole nähty tarpeelliseksi. Jokainen on itse vastuussa siitä, että tietää mitä laki mistäkin sanoo.

Tuomioiden aika on ohi.

Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen.

ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu.

Maalatkaa sateenkaari, se ainoa oikea, piiloon, kun sen seuraavan kerran näette.

Vierailija kirjoitti:

Jjumalan luomia se on sateenkaariväkikin, oletteko sitä ajatelleet?

Kait hekin saavat siinä uskoa tai veisata virsiä kuin ahdasmielinen heterokin.

Jos ei pane toisia perceeseen on "ahdasmielinen hetero"? Ja vielä noin monta ryppyreiän lipojaa yläpeukuttamassa? Suomi homoutuu vauhdilla..

Taivaan sateenkaarella ei ole mitään tekemistä furryhomojen ja vastaavien kanssa. 

eivät jeesustelijat ole johdonmukaisia. satanic temple on parempi.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut, että sateenkaarimessussa olisi sanottu esim. homosuhteita synniksi (jonka voi tietysti saada anteeksi, kuten muutkin synnit). Sen sijaan olen nähnyt kuvia ja lukenut, kuinka kyseisten messujen yhteydessä liehutellaan sateenkaarilippuja ja kirkkoja on koristeltu sateenkaarivärein. Saarnoista en sano mitään, koska ne on ev.lut. kirkossa muutenkin usein huonoja.

Mitä mieltä Jeesus oli fariseuksista? Hän puolustaisi näitä vähemmistöjä, jos olisi täällä nyt.

Ajatus on väärä, kirkko ei ole kristinuskon legitiimi edustaja, sen tähden se puuhailee tälläisten asioiden kanssa ja saa niin tehdäkin.

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on kristityn auktoriteetti. Sieltähän se kommunikaatio ja toiveet, ohjeet ja ennustukset löytyvät. 

Jumala kommunikoi omantunnon ja synnintunnon kautta. Eli antaa meille jokaiselle mahdollisuuden kääntyä pahan sijasta hyvään, valheen sijasta todelliseen ja kestävää, ruman sijasta kohti kauneuden näkemistä. Juuri pahan ja hyvän välite jännite jokaisessa ihmisessä on sitä, mikä vaatii hyvän yhteisöllisyyden rakentamista ja vaalimista, jotta kykenisimme kollektiivisesti estämään massiivisen ja sokaisevan pahan nousua yhteisötasolla.

Raamattu kehottaa taistelemaan valhetta, eli pahaa vastaan itsessä ja toisissa, jälkimmäisen pahuutta välttämällä seuraa mutta myös auttamalla uhreja. Vallanhimo ilman rakkautta on pahuuden tyyppiesimerkki, häikäilemätön ahneus muiden kustannuksella myös. Raamattu ei kuitenkaan vaadi jokaiselle samaa tai saman verran kuten kommunismi tasapäistämisessään. Sen viisaus rakentuu ihmisen hyvän luonteen arvostamisen ympärille, ei hänen ulkoisiin meriitteihinsä tai näyttävyyteensä. Sellaisen luonteen, joka ei tarvitse hyvyydelleen yleisöä, päinvastoin karttaa huomiota.

Jumalan palveleminen rinnastuu yhteisön palvelemiseen eli yhteisön aidon hyvän edistämiseen.

Se, mikä ehkä tekee homouskysymyksestä niin kiistanalaisen on ehkä juuri tuo, että sitä ei synnin- tai omantunnon kautta mielletä epämoraaliseksi samalla tavalla kuin vaikka valehtelu tai varastelu yleensä mielletään.

Eli vaikuttaisi olevan ristiriita sen välillä, mitä ihmiset mieltävät epämoraaliseksi, ja minkä Raamattu tuntuu leimaavan epämoraaliseksi. Jos ihmisten moraalituntemukset ja Raamattu ovat kommunikaatioita jumalalta, niin kumpaa pitäisi kuunnella, jos ne vetävät eri suuntiin? Jos jumala myös pystyy kommunikoimaan suoraan ihmisille esimerkiksi omantunnon kautta, niin herää ehkä kysymys myös siitä, että mihin Raamattua edes tarvitaan. Sen sijaan, että elämänohjeet löytyisivät kirjasta, jota kaikilla ei ole mahdollisuutta lukea, vaikuttaisi ohjeiden siirto kaikille telepaattisesti reilummalta ja tehokkaammalta.

Voihan sitä miettiä vaikka mitä, mutta jokainen on syyllinen kaikkeen siihen syntiin mitä tekee. Ne jotka ymmärtää syntiensä vakavuuden on tietysti suuremmassa vastuussa teoistaan kuin muut, koska he rikkovat tietoisesti Jumalan tahtoa vastaan.

Niinhän se menee myös maallisen lain kanssa: Lakia rikkonut tuomitaan riippumatta siitä, tiesikö hän rikkovansa lakia vai ei. Jotkut voi ajatella, että rikoslain muutoksista pitäisi aina tiedottaa kaikkia kansalaisia, mutta sitä ei ole nähty tarpeelliseksi. Jokainen on itse vastuussa siitä, että tietää mitä laki mistäkin sanoo.

Maallisessakin laissa rikollisella mielentilalla on merkitystä, eikä yleensä ihmisiä tuomita suuremmista rikoksista pohtimatta sitä, että miten syytetty suhtautui tekoon. Ainakin Yhdysvaltalaisessa lakijärjestelmässä kuuluisa poikkeus tästä on seksin harrastaminen alaikäisen kanssa, mikä on tietääkseni tuomittavaa riippumatta tekijän mielentilasta, mutta muuten rikoksesta tuomitsemiseen vaaditaan vahva epäily siitä, että tekijä todella tiesi toimivansa väärin.

Ylipäätänsäkin tietämättömyyden käytön puolustuksena välttäminen johtunee ehkä enemmänkin käytännön rajoitteista sen suhteen, että ei voida tietää, milloin joku olisi vilpittömästi erehtynyt, ja milloin tarkoituksellisesti tietämätön tai erehtynyt. Vähän kuten maallisista rikoksista voidaan tuomita pelkkien todennäköisyyksiin pohjautuvien todisteiden pohjalta, koska täyden varmuuden vaatiminen estäisi oikeuselimiä toimimasta käytännössä.

Esimerkiksi Briteissä äiti tuomittiin vuonna 1999 sillä perusteella, että todennäköisyys sille, että hänen molemmat lapsensa olisivat sattumalta kuolleet sillä tavalla, kuten he kuolivat, olisi jonkin laskelman mukaan ollut yksi 73 miljoonasta. Tiedostettiin siis, että oli mahdollista, että murhista epäilty ei välttämättä ole syyllinen, mutta tuomio langetettiin silti. Myös esimerkiksi sormenjälkien vertailu ja DNA:lla tehtyjen kokeiden tuloksien vertailu pohjautuu todennäköisyyksiin, mutta niitä käytetään todisteina maallisissa oikeudenkäynneissä jatkuvasti. Jumalallisessa oikeudessa tällaisia kompromisseja käytännöllisyyden ja ideaalien välillä ei varmaankaan tarvitsisi tehdä, jos jumalalla on rajattomat resurssit ja täydelliset tiedot joka tapauksesta.

Mutta pohdintani koski ennemminkin sitä, että jos ihmisten moraalitaju ja Raamattu ovat samaa jumalallista perua, niin miksi ne vetäisivät eri suuntiin. Jos jumala kommunikoi tahtoaan sekä oikeustajun tai omantunnon että Raamatun sanan kautta, niin miksi oikeustaju ei ole niin vahvasti homoutta vastaan kuin Raamatun ssna on?

Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiset on läpeensä turmeltuneita. Siksi vain harva mieltää kaikki synnit synneiksi eikä kukaan pysty elämään synnitöntä elämää vaikka tietäisi synneistä kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö ransut taivaaseen? Pedofiilit ei ainakaan.

Raamatun mukaan jumalanpilkka on ainoa synti, jota ei voi saada anteeksi. Ja sitä ei todellakaan pidä ymmärtää sanatarkasti niin, että jokainen joka edes kerran suutuspäissään sanoo jotain vähänkin Jumalaa pilkkaavaa joutuu helvettiin. Ainakin luterilaisuuden parissa on yleinen opetus, että kyse on niin syvästä paatumuksen tilasta, että ihminen on kääntänyt Jumalalle täysin selkänsä eikä edes halua taivaaseen Jumalan luo.

"Mutta pohdintani koski ennemminkin sitä, että jos ihmisten moraalitaju ja Raamattu ovat samaa jumalallista perua, niin miksi ne vetäisivät eri suuntiin. Jos jumala kommunikoi tahtoaan sekä oikeustajun tai omantunnon että Raamatun sanan kautta, niin miksi oikeustaju ei ole niin vahvasti homoutta vastaan kuin Raamatun ssna on?"

Siksi koska ihmisen tila on langennut pois siitä luodusta. Asian ytimessä.

Kaikki mitä kirjoitat on väärin. Herjaajan on mahdollista saada anteeksi, se kerrotaan selvästi. Mutta joka Pyhää Henkeä pilkkaa, se ei saa anteeksi.

Mikä sitten on Pyhän Hengen pilkkaa. Asia selitetään heti perään. Joka sanoo Pyhän Hengen työtä Pelsebuubin eli riivaajien työksi...

Lukekaa tarkkaan niin ymmärtää