HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon
Ja estävät naisten urakehitystä. Ei pysty ottaa vaativampia töitä, jos kaikki vastuu kotitöistä jää silti naiselle. Miksi mies ei osallistu? Tai ole oma-aloitteinen? Millainen mies kehtaa jättää kotityöt tekemättä?
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Sitähän tässä on jo koko ketju ihmetelty. En osaa sanoa.
Meillä mies piti enemmän niitä perhevapaitakin kuin minä, eikä se vaikuttanut yhtään mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Kysy miehiltä. En minä sitä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta toiseen: miksi naiset yrittää eron jälkeenkin puuttua miehen kotitöihin? Hittoako se enää teille kuuluu miten mies oman huushollinsa hoitaa? Jos lapset tulee isänsä luota puhtaina, ehjinä ja ruokittuna niin antakaa miehen ja lasten elää omalla tavallaan siellä ja sinun tavallasi äitiviikoilla
En ole kuullut yhdenkään äidin puuttuvan miehen tekemisiin, jos lapsista on huolehdittu.
Sen sijaan tiedän vaikka kuinka monta isää joka hävittää ja hukkaa lasten tavaroita ja joka kuvittelee että se äiti edelleen esimerkiksi muistaa miehen sukulaisten merkkipäivät, huolehtii niihin liittyvistä lasten juhlavaatteista jne.
Minulla taas ihan päinvastaisia kokemuksia. Ex pölähtää sisälle lapsia hakiessaan ja aloittaa samantien valituksen jos vaikka on astiat pöydässä kun ollaan juuri syöty. Tai partakarvoja lavuaarissa. Sitten vielä suuttui ja paineli ovia paiskoen pyrstö keikkuen pihalle kun kysyin onko lapsilla hänen luonaan tapana nuolla lavuaaria vai mitä helvetin väliä sillä on onko MINUN lavuaarissa partakarvoja
Mitä tulee sukujuhliin niin kerron exälle milloin semmosia on, tarkoituksena tiedottaa että lapset on silloin minulla. Jos hän haluaa erikseen vääntää lapsille juhlapuvut niin siitä vaan mutta osaisin itsekin pukea ne tavallista siistimmin
Totta kai häntä nyppii partakarvat lavuaarissasi, koska sinä edelleen kasvatat hänen lapsistaan silleenjättäjiä tai kaikensietäjiä, joiden liitot joutuvat vaikeuksiin asenteesi jatkaessa riemukulkuaan heissä.
Vierailija kirjoitti:
Miten vapaamatkustajan voisi oppia hyväksymään? Että jaksaisi edes ne pikkulapsivuodet kahlata läpi. Miehestä nyt hieman apua on kun voi jäädä kotiin lasten kanssa että itse saa käydä yksin kaupassa. Siinä se oikeastaan onkin. Niin, mutta miten sietää sitä kaiken muun ajan? Olen eroamassa viimeistään kun lapset on isompia että pärjää paljon itsenäisesti. Sitten en enää koskaan ota miestä vaivoikseni.
Kannattaa erota jo, kun lapset on pieniä. Eivät ensinnäkään traumatisoidu niin pahasti kuin teininä/nuorena aikuisena.
Toisekseen useimmat miehet vapaamatkustaa, koska voivat, mutta eron jälkeen, jos eivät halua menettää lapsiaan lopullisesti, heidän on pakko ottaa vastuuta lapsistakin. Vähintään hoitaisi siis lapset joka toinen viikonloppu, mahdollisesti enemmänkin. Se joka toinen viikonloppukin on siis paljon enemmän, kuin sun lyhyet kauppareissut.
Minä siis erosin lasten ollessa pieniä ja lasten isä asuu lähellä ja osallistuu harrastusvienteihin jne. sen lisäksi, että hoitaa joka toisen viikonlopun. Saan siis viikollakin omaa aikaa, jos lasten isä vie harrastuksiin. Isä alkoi osallistua (itsenäisesti) paljon enemmän, kun erosimme. Ennen eroa oli vain hänen oma aikansa ja perheen yhteinen aika. Eron jälkeen on olemassa myös minun oma aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on kyllä kummallinen käsitys, että jos mies ei kotona sopeudu naisen toimintatapaan, niin toimintatapa on silloin aina väärä. Eli stressaaminen kodin siisteydestä, joulusta, pääsiäisestä ja muusta on aina se stressitaso, mikä naisella on. Ja sitten naisen on neuroottisesti imuroitava ja siivottava joka päivä, joka stressaa naista itseään. Nainen syyttää tästä miestä, ja lopulta eroaa. Tämän jälkeen nainen etsii uuden kumppanin lähes heti, joka on kaikella todennäköisyydellä vielä hieman huonompi, kuin edellinen mies oli.
95 prosenttia kodin metatöistä tulee kodin ulkopuolelta, aikataulut, laatutaso jne.
Ei se nainen niitä päästään keksi.
Paljon tulee ulkopuolelta, se on totta. Muistan kuitenkin, kun kerran eräässä vastaavassa keskustelussa eräs nainen aivan tosissaan väitti, ettei ole hänen keksintöään, että pitää imuroida joka päivä. Heillä oli pieniä lapsia ja koira, joten sotkua varmasti tulee. Mutta siltikin nainen piti itseään olosuhteiden uhrina, ei millään käsittänyt, että ei ole mitään viranomaista tai muuta auktoriteettia, joka käskee imuroimaan joka päivä. Että kyllä se oikeasti on hänen keksintöään, hänen keksimänsä vastaus tarpeeseen/olosuhteisiin. Joku toinen olisi saattanut keksiä sietää hiekkaa lattialla.
95 prosenttia tulee ulkopuolelta.
Nytkin meillä imuroidaan juurikin eteinen joka päivä, koska muuten kuraa, hiekkaa, pikkukiviä ja rapaa on kohta koko asunnossa.
Sen lisäksi käyn vielä käytännössä joka päivä harjan ja rikkalapion kanssa tarkkomassa.
Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.
Jos en tee näin, viikkosiivous on tolkuttoman työläs.
Hienoa, mä en tee noin eikä silti ole kuraa koko asunnossa. Asun omakotitalossa. Eteisessä on kuramatto. Imuri imuroi koko kämpän 2krt/viikossa. Keittiötä siivoan joka päivä, mutta en kyllä jaksa sitä pöydän tai jääkaapin normaalia pyyhkäisyä rätillä minään varsinaisena siivouksena pitää.
Onko sinulla lapsia ja koira/koiria? Koska nyt puhutaan sellaisista perheistä.
En ole puhunut pyyhkäisyistä yhtikäs mitään, eikä kukaan muukaan. Mistäs sinä sen tähän vedit?
Kolme lasta, joista yksi jalkapalloilija ja toinen ratsastaja. Tekonurmisilppu on pahinta. Ei ole koiraa, muu karvaturri löytyy. Ihan pikkulapsia ei enää löydy, mutta muistan kyllä hyvin, kun nämä olivat pienempiä.
Meillä kokataan joka päivä. Harrastan kokkausta ja leipomista. En pidä sitä, että korjaan jälkeni tai lasten jälkiä keittiöstä = pyyhkäisy, varsinaisesti siivouksena. Ihmettelen, että mitä siivoat keittiössä joka päivä.
-sama
Mitähän sinä et tästä tajua?
Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.
Alunperin kritisoin sitä, että naiset väittävät, että on pakko siivota joka päivä, että tarve/vaatimus tulee ulkopuolelta, eikä omasta päästä. Olen itse nainen ja mun ex-mies oli tällainen siivousintoilija. Erosin hänestä suurelta osalta sen takia. Siisteystaso laski vähän, mutta koti ei räjähtänyt. Lattiat ja lakanat eivät muuttuneet mustiksi ja sukat eivät tartu kiinni. Meillä on lapsia ja lemmikkejä ja silti ei siivota oikeastaan ikinä harjalla ja rikkalapiolla. Kissan hiekat ja jotkut putoilleet ruuat sutaisen pois rikkaimurilla joskus, mutta en sitäkään 30sek hommaa pidä suurena siivouksena.
Kukaan nykyajan moderni suomalainen nainen ei varmasti ala hetkeäkään katsella miestä, joka ei osallistu kotitöihin tasapuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat aina tehneet enemmän töitä kuin miehet. Afrikan heimonaisetkin keräävät 70% ravinnosta lapsista samalla huolehtien, yhtäaikaa kun miehet huvittelevat metsästysretkillä. Tämä on luonnollista ja selvästikin naiset ovat miehiä sitkeämpiä, miksi tähän siis pitäisi saada muutos?
M
Jos ei muutosta tapahdu, miesten on turha odottaa parisuhdetta ja perhettä. Naiset ei enää tuohon diiliin suostu.
Olet käsittänyt jotain väärin.
Mies haluaa useimmiten vakituista seksiä.
Nainen haluaa useammin parisuhdetta ja perhettä.
Ei pethe ole mikään diili mistä naisille oltaisiin kiitollisia. Perhe on pakollinen paha/riesa, jota siedetään jotta vakituinen seksi ei kävele pois.
Jos mies ei osallistu, nainen hakee vakituisen seksinsä muualta.
Miksi valitsette miehen joka ei osallistu? Ettekö saa parempaa?
Parempia ei ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Meillä suurin syy on se, että mies ei osaa tehdä mitään jonkin muun ohessa, vaan hänen pitää aina saada keskittyä vain yhteen asiaan ilman keskeytyksiä.
No, lapsiperheessähän tällainen nyt ei vaan onnistu, vaan käytännössä koko ajan ihan kaikki tehdään jonkin muun ohessa.
Hän ei siis vieläkään esimerkiksi osaa viedä alakerrasta yläkertaan mitään ohi kulkiessaan, jos hän keskittyy johonkin. Ei, vaikka lataisin esimerkiksi alaportaalle selkeän korin, joka ihan selvästi HUUTAA, että joku veisi sen mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Kysy miehiltä. En minä sitä ymmärrä.
No mitä sinun miehesi on vastannut, kun olet kysynyt, että: "miksi et tee mitään, etkä halua olla isä lapsellesi?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.
Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.
Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.
Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.
Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.
Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.
Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.
Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.
Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.
Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.
Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.
95% tavarasta on täysin turhaa. Suomalaisten asunnot ovat täynnä puhdasta romua. Suurinta osaa niistä tavaroista ei tarvita.
Ruokaa ei todellakaan tarvitse tehdä kuin kerran viikossa eikä aina silloinkaan. Me kun ei eletä 1800 luvulla.
Jos jatkuvasti tekee ruokaa niin on turha valittaa siitä sotkusta.
Metatyö on käsittenäkin täysin tuulesta temmattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on kyllä kummallinen käsitys, että jos mies ei kotona sopeudu naisen toimintatapaan, niin toimintatapa on silloin aina väärä. Eli stressaaminen kodin siisteydestä, joulusta, pääsiäisestä ja muusta on aina se stressitaso, mikä naisella on. Ja sitten naisen on neuroottisesti imuroitava ja siivottava joka päivä, joka stressaa naista itseään. Nainen syyttää tästä miestä, ja lopulta eroaa. Tämän jälkeen nainen etsii uuden kumppanin lähes heti, joka on kaikella todennäköisyydellä vielä hieman huonompi, kuin edellinen mies oli.
95 prosenttia kodin metatöistä tulee kodin ulkopuolelta, aikataulut, laatutaso jne.
Ei se nainen niitä päästään keksi.
Paljon tulee ulkopuolelta, se on totta. Muistan kuitenkin, kun kerran eräässä vastaavassa keskustelussa eräs nainen aivan tosissaan väitti, ettei ole hänen keksintöään, että pitää imuroida joka päivä. Heillä oli pieniä lapsia ja koira, joten sotkua varmasti tulee. Mutta siltikin nainen piti itseään olosuhteiden uhrina, ei millään käsittänyt, että ei ole mitään viranomaista tai muuta auktoriteettia, joka käskee imuroimaan joka päivä. Että kyllä se oikeasti on hänen keksintöään, hänen keksimänsä vastaus tarpeeseen/olosuhteisiin. Joku toinen olisi saattanut keksiä sietää hiekkaa lattialla.
95 prosenttia tulee ulkopuolelta.
Nytkin meillä imuroidaan juurikin eteinen joka päivä, koska muuten kuraa, hiekkaa, pikkukiviä ja rapaa on kohta koko asunnossa.
Sen lisäksi käyn vielä käytännössä joka päivä harjan ja rikkalapion kanssa tarkkomassa.
Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.
Jos en tee näin, viikkosiivous on tolkuttoman työläs.
Hienoa, mä en tee noin eikä silti ole kuraa koko asunnossa. Asun omakotitalossa. Eteisessä on kuramatto. Imuri imuroi koko kämpän 2krt/viikossa. Keittiötä siivoan joka päivä, mutta en kyllä jaksa sitä pöydän tai jääkaapin normaalia pyyhkäisyä rätillä minään varsinaisena siivouksena pitää.
Onko sinulla lapsia ja koira/koiria? Koska nyt puhutaan sellaisista perheistä.
En ole puhunut pyyhkäisyistä yhtikäs mitään, eikä kukaan muukaan. Mistäs sinä sen tähän vedit?
Kolme lasta, joista yksi jalkapalloilija ja toinen ratsastaja. Tekonurmisilppu on pahinta. Ei ole koiraa, muu karvaturri löytyy. Ihan pikkulapsia ei enää löydy, mutta muistan kyllä hyvin, kun nämä olivat pienempiä.
Meillä kokataan joka päivä. Harrastan kokkausta ja leipomista. En pidä sitä, että korjaan jälkeni tai lasten jälkiä keittiöstä = pyyhkäisy, varsinaisesti siivouksena. Ihmettelen, että mitä siivoat keittiössä joka päivä.
-sama
Mitähän sinä et tästä tajua?
Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.
Alunperin kritisoin sitä, että naiset väittävät, että on pakko siivota joka päivä, että tarve/vaatimus tulee ulkopuolelta, eikä omasta päästä. Olen itse nainen ja mun ex-mies oli tällainen siivousintoilija. Erosin hänestä suurelta osalta sen takia. Siisteystaso laski vähän, mutta koti ei räjähtänyt. Lattiat ja lakanat eivät muuttuneet mustiksi ja sukat eivät tartu kiinni. Meillä on lapsia ja lemmikkejä ja silti ei siivota oikeastaan ikinä harjalla ja rikkalapiolla. Kissan hiekat ja jotkut putoilleet ruuat sutaisen pois rikkaimurilla joskus, mutta en sitäkään 30sek hommaa pidä suurena siivouksena.
Ei se alkuperäisen jutun nainenkaan sitä jokapäiväistä pientä imurointia minään pitänyt, totesi vain että se pitää tehdä.
Meillä ei ole rikkaimuria. Vaan minulla on harja ja rikkalapio.
Christiiina kirjoitti:
Kukaan nykyajan moderni suomalainen nainen ei varmasti ala hetkeäkään katsella miestä, joka ei osallistu kotitöihin tasapuolisesti.
Yllättävän moni tuntuu katselevan. Siihen vielä päälle väkivaltaa ja alkoholismia. Ja sitä varmemmin suhde kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Meillä suurin syy on se, että mies ei osaa tehdä mitään jonkin muun ohessa, vaan hänen pitää aina saada keskittyä vain yhteen asiaan ilman keskeytyksiä.
No, lapsiperheessähän tällainen nyt ei vaan onnistu, vaan käytännössä koko ajan ihan kaikki tehdään jonkin muun ohessa.
Hän ei siis vieläkään esimerkiksi osaa viedä alakerrasta yläkertaan mitään ohi kulkiessaan, jos hän keskittyy johonkin. Ei, vaikka lataisin esimerkiksi alaportaalle selkeän korin, joka ihan selvästi HUUTAA, että joku veisi sen mukanaan.
Vie itse se kori jos olet sen siihen rappuselle asti laittanut.
Miten naisilla on niin kiire lyödä hynttyyt yhteen ja hankkiutua paksuksi ettei ehdi tutustua mieheen sen vertaa että näkee miten se hoitaa vaikkapa oman asuntonsa.
Ite seurustelin 5 vuotta ja tein lapsia 8 vuoden jälkeen niin ei tullut enää yllätyksiä kodinhoidossa. Annoin myös miehen alusta alkaen hoitaa lasta tasavertaisesti paitsi tietysti imetys. Välillä saattoi olla vaippa aluksi väärinpäin tai jotain mutta kukapa täydellinen olisi.. kun itse syötin lasta saatoin sanoa miehelle että laittaa pyykit koneeseen tai perunat kiehumaan tai jotain ja kyllä se fiksuna olentona pian hoksasi itsekin mitä tehdä jos puhtaat sukat loppuu tai maito on loppu
Ehkä itse oisin laittanut kattilat kaappiin toisella tapaa mutta ei kai mun tyyli ole ainoa oikea, pääasia että kattilat on puhtaat ja kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Meillä suurin syy on se, että mies ei osaa tehdä mitään jonkin muun ohessa, vaan hänen pitää aina saada keskittyä vain yhteen asiaan ilman keskeytyksiä.
No, lapsiperheessähän tällainen nyt ei vaan onnistu, vaan käytännössä koko ajan ihan kaikki tehdään jonkin muun ohessa.
Hän ei siis vieläkään esimerkiksi osaa viedä alakerrasta yläkertaan mitään ohi kulkiessaan, jos hän keskittyy johonkin. Ei, vaikka lataisin esimerkiksi alaportaalle selkeän korin, joka ihan selvästi HUUTAA, että joku veisi sen mukanaan.
Vie itse se kori jos olet sen siihen rappuselle asti laittanut.
Minä vienkin ihan koko ajan alhaalta ylös ja ylhäältä alas, samalla kun teen montaa muutakin asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on kyllä kummallinen käsitys, että jos mies ei kotona sopeudu naisen toimintatapaan, niin toimintatapa on silloin aina väärä. Eli stressaaminen kodin siisteydestä, joulusta, pääsiäisestä ja muusta on aina se stressitaso, mikä naisella on. Ja sitten naisen on neuroottisesti imuroitava ja siivottava joka päivä, joka stressaa naista itseään. Nainen syyttää tästä miestä, ja lopulta eroaa. Tämän jälkeen nainen etsii uuden kumppanin lähes heti, joka on kaikella todennäköisyydellä vielä hieman huonompi, kuin edellinen mies oli.
95 prosenttia kodin metatöistä tulee kodin ulkopuolelta, aikataulut, laatutaso jne.
Ei se nainen niitä päästään keksi.
Paljon tulee ulkopuolelta, se on totta. Muistan kuitenkin, kun kerran eräässä vastaavassa keskustelussa eräs nainen aivan tosissaan väitti, ettei ole hänen keksintöään, että pitää imuroida joka päivä. Heillä oli pieniä lapsia ja koira, joten sotkua varmasti tulee. Mutta siltikin nainen piti itseään olosuhteiden uhrina, ei millään käsittänyt, että ei ole mitään viranomaista tai muuta auktoriteettia, joka käskee imuroimaan joka päivä. Että kyllä se oikeasti on hänen keksintöään, hänen keksimänsä vastaus tarpeeseen/olosuhteisiin. Joku toinen olisi saattanut keksiä sietää hiekkaa lattialla.
95 prosenttia tulee ulkopuolelta.
Nytkin meillä imuroidaan juurikin eteinen joka päivä, koska muuten kuraa, hiekkaa, pikkukiviä ja rapaa on kohta koko asunnossa.
Sen lisäksi käyn vielä käytännössä joka päivä harjan ja rikkalapion kanssa tarkkomassa.
Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.
Jos en tee näin, viikkosiivous on tolkuttoman työläs.
Hienoa, mä en tee noin eikä silti ole kuraa koko asunnossa. Asun omakotitalossa. Eteisessä on kuramatto. Imuri imuroi koko kämpän 2krt/viikossa. Keittiötä siivoan joka päivä, mutta en kyllä jaksa sitä pöydän tai jääkaapin normaalia pyyhkäisyä rätillä minään varsinaisena siivouksena pitää.
Onko sinulla lapsia ja koira/koiria? Koska nyt puhutaan sellaisista perheistä.
En ole puhunut pyyhkäisyistä yhtikäs mitään, eikä kukaan muukaan. Mistäs sinä sen tähän vedit?
Kolme lasta, joista yksi jalkapalloilija ja toinen ratsastaja. Tekonurmisilppu on pahinta. Ei ole koiraa, muu karvaturri löytyy. Ihan pikkulapsia ei enää löydy, mutta muistan kyllä hyvin, kun nämä olivat pienempiä.
Meillä kokataan joka päivä. Harrastan kokkausta ja leipomista. En pidä sitä, että korjaan jälkeni tai lasten jälkiä keittiöstä = pyyhkäisy, varsinaisesti siivouksena. Ihmettelen, että mitä siivoat keittiössä joka päivä.
-sama
Mitähän sinä et tästä tajua?
Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.
Alunperin kritisoin sitä, että naiset väittävät, että on pakko siivota joka päivä, että tarve/vaatimus tulee ulkopuolelta, eikä omasta päästä. Olen itse nainen ja mun ex-mies oli tällainen siivousintoilija. Erosin hänestä suurelta osalta sen takia. Siisteystaso laski vähän, mutta koti ei räjähtänyt. Lattiat ja lakanat eivät muuttuneet mustiksi ja sukat eivät tartu kiinni. Meillä on lapsia ja lemmikkejä ja silti ei siivota oikeastaan ikinä harjalla ja rikkalapiolla. Kissan hiekat ja jotkut putoilleet ruuat sutaisen pois rikkaimurilla joskus, mutta en sitäkään 30sek hommaa pidä suurena siivouksena.
Siivousintoilijat ovat karmeimpia ihmisiä mitä löytyy. Jos ei kestä sotkua niin sitten ei voi elää muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Meillä suurin syy on se, että mies ei osaa tehdä mitään jonkin muun ohessa, vaan hänen pitää aina saada keskittyä vain yhteen asiaan ilman keskeytyksiä.
No, lapsiperheessähän tällainen nyt ei vaan onnistu, vaan käytännössä koko ajan ihan kaikki tehdään jonkin muun ohessa.
Hän ei siis vieläkään esimerkiksi osaa viedä alakerrasta yläkertaan mitään ohi kulkiessaan, jos hän keskittyy johonkin. Ei, vaikka lataisin esimerkiksi alaportaalle selkeän korin, joka ihan selvästi HUUTAA, että joku veisi sen mukanaan.
Vie itse se kori jos olet sen siihen rappuselle asti laittanut.
Minä vienkin ihan koko ajan alhaalta ylös ja ylhäältä alas, samalla kun teen montaa muutakin asiaa.
Täysin itse keksittyjä juttuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Meillä suurin syy on se, että mies ei osaa tehdä mitään jonkin muun ohessa, vaan hänen pitää aina saada keskittyä vain yhteen asiaan ilman keskeytyksiä.
No, lapsiperheessähän tällainen nyt ei vaan onnistu, vaan käytännössä koko ajan ihan kaikki tehdään jonkin muun ohessa.
Hän ei siis vieläkään esimerkiksi osaa viedä alakerrasta yläkertaan mitään ohi kulkiessaan, jos hän keskittyy johonkin. Ei, vaikka lataisin esimerkiksi alaportaalle selkeän korin, joka ihan selvästi HUUTAA, että joku veisi sen mukanaan.
Vie itse se kori jos olet sen siihen rappuselle asti laittanut.
Minä vienkin ihan koko ajan alhaalta ylös ja ylhäältä alas, samalla kun teen montaa muutakin asiaa.
Täysin itse keksittyjä juttuja
Ei vaan puhtaita tai likaisia pyykkejä, miehen työhuoneen tiskejä jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiasta toiseen: miksi naiset yrittää eron jälkeenkin puuttua miehen kotitöihin? Hittoako se enää teille kuuluu miten mies oman huushollinsa hoitaa? Jos lapset tulee isänsä luota puhtaina, ehjinä ja ruokittuna niin antakaa miehen ja lasten elää omalla tavallaan siellä ja sinun tavallasi äitiviikoilla
En ole kuullut yhdenkään äidin puuttuvan miehen tekemisiin, jos lapsista on huolehdittu.
Sen sijaan tiedän vaikka kuinka monta isää joka hävittää ja hukkaa lasten tavaroita ja joka kuvittelee että se äiti edelleen esimerkiksi muistaa miehen sukulaisten merkkipäivät, huolehtii niihin liittyvistä lasten juhlavaatteista jne.
Minua ei edes kiinnosta ihmisten merkkipäivät. Enkä tunne yhtäkään mistä jota kiinnostaisi.
Mitä valitat sitten? Jos kokkaat joka päivä ja leivot niin se on oma syysi että keittiö on likainen.
Lopeta se niin keittiö pysyy paljon siistimpänä.