HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiasta toiseen: miksi naiset yrittää eron jälkeenkin puuttua miehen kotitöihin? Hittoako se enää teille kuuluu miten mies oman huushollinsa hoitaa? Jos lapset tulee isänsä luota puhtaina, ehjinä ja ruokittuna niin antakaa miehen ja lasten elää omalla tavallaan siellä ja sinun tavallasi äitiviikoilla

En ole kuullut yhdenkään äidin puuttuvan miehen tekemisiin, jos lapsista on huolehdittu.

Sen sijaan tiedän vaikka kuinka monta isää joka hävittää ja hukkaa lasten tavaroita ja joka kuvittelee että se äiti edelleen esimerkiksi muistaa miehen sukulaisten merkkipäivät, huolehtii niihin liittyvistä lasten juhlavaatteista jne.

Minulla taas ihan päinvastaisia kokemuksia. Ex pölähtää sisälle lapsia hakiessaan ja aloittaa samantien valituksen jos vaikka on astiat pöydässä kun ollaan juuri syöty. Tai partakarvoja lavuaarissa. Sitten vielä suuttui ja paineli ovia paiskoen pyrstö keikkuen pihalle kun kysyin onko lapsilla hänen luonaan tapana nuolla lavuaaria vai mitä helvetin väliä sillä on onko MINUN lavuaarissa partakarvoja

Mitä tulee sukujuhliin niin kerron exälle milloin semmosia on, tarkoituksena tiedottaa että lapset on silloin minulla. Jos hän haluaa erikseen vääntää lapsille juhlapuvut niin siitä vaan mutta osaisin itsekin pukea ne tavallista siistimmin

Totta kai häntä nyppii partakarvat lavuaarissasi, koska sinä edelleen kasvatat hänen lapsistaan silleenjättäjiä tai kaikensietäjiä, joiden liitot joutuvat vaikeuksiin asenteesi jatkaessa riemukulkuaan heissä. 

Minun lavuaarini tai partani ei kuulu exälle millään tavalla. Häntä saa nyppiä ihan rauhassa mutta ei hänellä ole mitään asiaa tulla siitä minulle sanomaan. En usko että hän ajattelee niin pitkälle kuin lasten tuleviin parisuhteisiin, kunhan edelleen yrittää päättää joka asiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vapaamatkustajan voisi oppia hyväksymään? Että jaksaisi edes ne pikkulapsivuodet kahlata läpi. Miehestä nyt hieman apua on kun voi jäädä kotiin lasten kanssa että itse saa käydä yksin kaupassa. Siinä se oikeastaan onkin. Niin, mutta miten sietää sitä kaiken muun ajan? Olen eroamassa viimeistään kun lapset on isompia että pärjää paljon itsenäisesti. Sitten en enää koskaan ota miestä vaivoikseni.

Kannattaa erota jo, kun lapset on pieniä. Eivät ensinnäkään traumatisoidu niin pahasti kuin teininä/nuorena aikuisena.

Toisekseen useimmat miehet vapaamatkustaa, koska voivat, mutta eron jälkeen, jos eivät halua menettää lapsiaan lopullisesti, heidän on pakko ottaa vastuuta lapsistakin. Vähintään hoitaisi siis lapset joka toinen viikonloppu, mahdollisesti enemmänkin. Se joka toinen viikonloppukin on siis paljon enemmän, kuin sun lyhyet kauppareissut.

Minä siis erosin lasten ollessa pieniä ja lasten isä asuu lähellä ja osallistuu harrastusvienteihin jne. sen lisäksi, että hoitaa joka toisen viikonlopun. Saan siis viikollakin omaa aikaa, jos lasten isä vie harrastuksiin. Isä alkoi osallistua (itsenäisesti) paljon enemmän, kun erosimme. Ennen eroa oli vain hänen oma aikansa ja perheen yhteinen aika. Eron jälkeen on olemassa myös minun oma aika.

Pakko muuten lisätä vielä tuohon kauppareissuun liittyen, että nyt käyn aina isäviikonlopun sunnuntaina ostamassa ison satsin kaupasta ja meillä onkin aina vähän parempaa (ja tuoreempaa) ruokaa sillä viikolla, kun lapset tulee mulle ja sit seuraavalla viikolla vain pientä täydennystä lähikaupasta, ja enemmän ns. säilyvää ruokaa. Että joo, kaupassa on kiva käydä kyllä ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä. 

Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.

Silloin on kai turha syyttää sitä toista?

Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?

No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.

Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.

Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi. 

Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.

No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?

Meillä suurin syy on se, että mies ei osaa tehdä mitään jonkin muun ohessa, vaan hänen pitää aina saada keskittyä vain yhteen asiaan ilman keskeytyksiä.

No, lapsiperheessähän tällainen nyt ei vaan onnistu, vaan käytännössä koko ajan ihan kaikki tehdään jonkin muun ohessa.

Hän ei siis vieläkään esimerkiksi osaa viedä alakerrasta yläkertaan mitään ohi kulkiessaan, jos hän keskittyy johonkin. Ei, vaikka lataisin esimerkiksi alaportaalle selkeän korin, joka ihan selvästi HUUTAA, että joku veisi sen mukanaan.

Vie itse se kori jos olet sen siihen rappuselle asti laittanut.

Minä vienkin ihan koko ajan alhaalta ylös ja ylhäältä alas, samalla kun teen montaa muutakin asiaa.

Täysin itse keksittyjä juttuja

Ei vaan puhtaita tai likaisia pyykkejä, miehen työhuoneen tiskejä jne.

Mitä ihmettä sinä niitä miehen työhuoneen tiskejä murehdit? Antaa olla siellä jos se ei häntä haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Voin täysin samaistua tähän! Jokaisessa parisuhteessa ollut sama. Kokemuksen myötä olen nykyiselle laittanut rajat vastan, hän EI määrittele yksin kotona yhtään mitään laatukriteereitä siisteydelle.

Meillä nämä on määritelty yhdessä keskustellen, lähtien siitä mitä tarkoittaa esim. imuroiminen, tai pyykin kuivumaan laittaminen. Kun vastassa ei ole tollo, niin kyllä nämä on ihan maalaisjärjellä saatu sovittua. On myös jaettu kotiaskareita, jolloin ei tarvitse kinastella siitä kuka joutuu aina tekemään jonkun asian, tai kumman vuoro nyt onkaan tehdä asia x. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä. 

Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.

Silloin on kai turha syyttää sitä toista?

Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?

No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.

Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.

Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi. 

Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.

No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?

Kysy miehiltä. En minä sitä ymmärrä.

No mitä sinun miehesi on vastannut, kun olet kysynyt, että: "miksi et tee mitään, etkä halua olla isä lapsellesi?"

Ona mieheni ei ole tällainen, mutta useitahan mäitä tuttavapiirissä on. En tiedä miten he perustelevat vapaamatkustajuuttaan vaimoilleen ja itselleen. Naisten hommia? Muehelle riittää töissä käynti? Ei kiinnosta? Lapset ja kotityöt on tylsiä? Parempaa tekemistä? Vallankäyttöä perheessä? Tiedäpä näistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on kyllä kummallinen käsitys, että jos mies ei kotona sopeudu naisen toimintatapaan, niin toimintatapa on silloin aina väärä. Eli stressaaminen kodin siisteydestä, joulusta, pääsiäisestä ja muusta on aina se stressitaso, mikä naisella on. Ja sitten naisen on neuroottisesti imuroitava ja siivottava joka päivä, joka stressaa naista itseään. Nainen syyttää tästä miestä, ja lopulta eroaa. Tämän jälkeen nainen etsii uuden kumppanin lähes heti, joka on kaikella todennäköisyydellä vielä hieman huonompi, kuin edellinen mies oli.

95 prosenttia kodin metatöistä tulee kodin ulkopuolelta, aikataulut, laatutaso jne.

Ei se nainen niitä päästään keksi.

Paljon tulee ulkopuolelta, se on totta. Muistan kuitenkin, kun kerran eräässä vastaavassa keskustelussa eräs nainen aivan tosissaan väitti, ettei ole hänen keksintöään, että pitää imuroida joka päivä. Heillä oli pieniä lapsia ja koira, joten sotkua varmasti tulee. Mutta siltikin nainen piti itseään olosuhteiden uhrina, ei millään käsittänyt, että ei ole mitään viranomaista tai muuta auktoriteettia, joka käskee imuroimaan joka päivä. Että kyllä se oikeasti on hänen keksintöään, hänen keksimänsä vastaus tarpeeseen/olosuhteisiin. Joku toinen olisi saattanut keksiä sietää hiekkaa lattialla.

Jos kotona on ryömivä tai konttaava vauva, imuroida pitää usein, sillä lapsihan pistää kaiken suuhunsa mitä lattialta löytää.

Sitä lasta pitäisi vahtia kun se on siellä maassa.

Vika on ihmisessä jos joka päivä pitää imuroida. Sehän on ihan mielisairasta touhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vapaamatkustajan voisi oppia hyväksymään? Että jaksaisi edes ne pikkulapsivuodet kahlata läpi. Miehestä nyt hieman apua on kun voi jäädä kotiin lasten kanssa että itse saa käydä yksin kaupassa. Siinä se oikeastaan onkin. Niin, mutta miten sietää sitä kaiken muun ajan? Olen eroamassa viimeistään kun lapset on isompia että pärjää paljon itsenäisesti. Sitten en enää koskaan ota miestä vaivoikseni.

Tässä näkee naisten ajatusmaailman. Rahat pitää saada mieheltä, muuta ei tarvita.

Aikaahan tuo nainen on mieheltään vailla eikä rahaa. Onko sinulla lukihäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on kyllä kummallinen käsitys, että jos mies ei kotona sopeudu naisen toimintatapaan, niin toimintatapa on silloin aina väärä. Eli stressaaminen kodin siisteydestä, joulusta, pääsiäisestä ja muusta on aina se stressitaso, mikä naisella on. Ja sitten naisen on neuroottisesti imuroitava ja siivottava joka päivä, joka stressaa naista itseään. Nainen syyttää tästä miestä, ja lopulta eroaa. Tämän jälkeen nainen etsii uuden kumppanin lähes heti, joka on kaikella todennäköisyydellä vielä hieman huonompi, kuin edellinen mies oli.

95 prosenttia kodin metatöistä tulee kodin ulkopuolelta, aikataulut, laatutaso jne.

Ei se nainen niitä päästään keksi.

Paljon tulee ulkopuolelta, se on totta. Muistan kuitenkin, kun kerran eräässä vastaavassa keskustelussa eräs nainen aivan tosissaan väitti, ettei ole hänen keksintöään, että pitää imuroida joka päivä. Heillä oli pieniä lapsia ja koira, joten sotkua varmasti tulee. Mutta siltikin nainen piti itseään olosuhteiden uhrina, ei millään käsittänyt, että ei ole mitään viranomaista tai muuta auktoriteettia, joka käskee imuroimaan joka päivä. Että kyllä se oikeasti on hänen keksintöään, hänen keksimänsä vastaus tarpeeseen/olosuhteisiin. Joku toinen olisi saattanut keksiä sietää hiekkaa lattialla.

95 prosenttia tulee ulkopuolelta.

Nytkin meillä imuroidaan juurikin eteinen joka päivä, koska muuten kuraa, hiekkaa, pikkukiviä ja rapaa on kohta koko asunnossa.

Sen lisäksi käyn vielä käytännössä joka päivä harjan ja rikkalapion kanssa tarkkomassa.

Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.

Jos en tee näin, viikkosiivous on tolkuttoman työläs.

Hienoa, mä en tee noin eikä silti ole kuraa koko asunnossa. Asun omakotitalossa. Eteisessä on kuramatto. Imuri imuroi koko kämpän 2krt/viikossa. Keittiötä siivoan joka päivä, mutta en kyllä jaksa sitä pöydän tai jääkaapin normaalia pyyhkäisyä rätillä minään varsinaisena siivouksena pitää.

Onko sinulla lapsia ja koira/koiria? Koska nyt puhutaan sellaisista perheistä.

En ole puhunut pyyhkäisyistä yhtikäs mitään, eikä kukaan muukaan. Mistäs sinä sen tähän vedit?

Kolme lasta, joista yksi jalkapalloilija ja toinen ratsastaja. Tekonurmisilppu on pahinta. Ei ole koiraa, muu karvaturri löytyy. Ihan pikkulapsia ei enää löydy, mutta muistan kyllä hyvin, kun nämä olivat pienempiä.

Meillä kokataan joka päivä. Harrastan kokkausta ja leipomista. En pidä sitä, että korjaan jälkeni tai lasten jälkiä keittiöstä = pyyhkäisy, varsinaisesti siivouksena. Ihmettelen, että mitä siivoat keittiössä joka päivä.

-sama

Mitähän sinä et tästä tajua?

Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.

Alunperin kritisoin sitä, että naiset väittävät, että on pakko siivota joka päivä, että tarve/vaatimus tulee ulkopuolelta, eikä omasta päästä. Olen itse nainen ja mun ex-mies oli tällainen siivousintoilija. Erosin hänestä suurelta osalta sen takia. Siisteystaso laski vähän, mutta koti ei räjähtänyt. Lattiat ja lakanat eivät muuttuneet mustiksi ja sukat eivät tartu kiinni. Meillä on lapsia ja lemmikkejä ja silti ei siivota oikeastaan ikinä harjalla ja rikkalapiolla. Kissan hiekat ja jotkut putoilleet ruuat sutaisen pois rikkaimurilla joskus, mutta en sitäkään 30sek hommaa pidä suurena siivouksena.

Ei se alkuperäisen jutun nainenkaan sitä jokapäiväistä pientä imurointia minään pitänyt, totesi vain että se pitää tehdä.

Meillä ei ole rikkaimuria. Vaan minulla on harja ja rikkalapio.

Ai sinä muistat alkuperäisen keskustelun? Hän nimenomaan otti kierroksia siitä, että pitää imuroida joka päivä, kun mies yritti kyseenalaistaa, että onko oikeasti pakko. Hän piti sitä minään.

Sinäkin valitset käyttää rikkalapiota. Kukaan ei laita sitä käteesi. On ihan hyvä välillä tarkastella toimintatapojaan asiassa kuin asiassa, niin ei tule eläneeksi kuten on tapana tai kuten mukamas kuuluu vaan niin kuin aidosti itse haluaa. Omalla kohdallani se tarkoitti siivousintoilijasta eroamista.

Minusta tätä asiaa tutkitaan tässä keskustelussa väärin päin.

Naiset ovat yleensä perheessä vastuussa arjen pyörittämisestä. Äiti etsii lapselle vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, tekee ruokaa, muistaa kavereiden synttärit ja mitä kaikkea.

Minusta kyse ei ole siitä miten kukakin siivoaa, vaan siitä, että isät eivät välttämättä tajua miten vaikeaa arjen pyörittäminen sotkuisessa kodissa on. Jos harrastus alkaa seitsemältä ja sitä ennen pitäisi syödä, niin on paljon helpompaa tehdä ruokaa siistissä keittiössä kuin siivota ja sitten tehdä ruokaa.

Siksi minusta monien isien pitäisi ottaa enemmän vastuuta arjesta, ei välttämättä vain siivoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea

Voin täysin samaistua tähän! Jokaisessa parisuhteessa ollut sama. Kokemuksen myötä olen nykyiselle laittanut rajat vastan, hän EI määrittele yksin kotona yhtään mitään laatukriteereitä siisteydelle.

Meillä nämä on määritelty yhdessä keskustellen, lähtien siitä mitä tarkoittaa esim. imuroiminen, tai pyykin kuivumaan laittaminen. Kun vastassa ei ole tollo, niin kyllä nämä on ihan maalaisjärjellä saatu sovittua. On myös jaettu kotiaskareita, jolloin ei tarvitse kinastella siitä kuka joutuu aina tekemään jonkun asian, tai kumman vuoro nyt onkaan tehdä asia x. 

Arvaanko oikein, että sinä olet antanut miehelle ohjeet, miten imuroidaan, pyykit laitetaan kuivumaan yms sinun tavallasi, ja pidät sitä yhdessä sovittuna?

Onhan se vähän epäreilu yhtälö, että usein mies sotkee eniten mutta siivoaa vähiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.

Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.

Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita

Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia

Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.

Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.

SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.

Minä kyllä erotan ne edelleen.

Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.

Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.

Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.

Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.

Anna kun täti selittää: sulla on kädessä paita, joka on pirkon. Siis sun on nostettava joka tapauksessa se pirkon paita narulle. Nostat sen narulle. Sitten sulla on käsissä paita, joka on jaakon. Siis sun nostettava joka tapauksessa se jaakon paita narulle.

Nyt jos nostat sen pirkon paidan narulle ja jaakon paidan vierekkäin ja jatkat tätä rataa katsomatta, mitä siihen narulle mätät, siellä on jaakon ja pirkon vaatteet sekaisin ja sä joudut sitten kaappiin viedessä setvimään niitä sieltä narulta, että tää tähän pinoon ja tuo tuohon. MUTTA: jos näet sen vaivan, että samalla kun nostat sen paidan narulle (joudut tekemään sen joka tapauksessa) laitatkin paidat vierekkäisille naruille ja nostelet muut vaatteet samoin, voit helposti vain vedellä samalla narulla olevat vaatteet samoihin pinoihin. Toisin sanoen: säästät aikaa pyykin viikkaamisessa, kun teet pienen ylimääräisen ajatustyön pyykkejä nostaessa. Ja kyllä, säästät enemmän aikaa viikatessa kuin tuhlaat nostaessa.

Mutta sä olet varmaan töissäkin niitä, joka ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi täyttää vaikkapa joku lomake kunnolla, koska sinnehän voi aina lisätä sitten. Jolloin samaa lomaketta pyöritetään eri pöydillä, koska alun perin ei ole viitsitty uhrata muutamaa lisäminuuttia työn kunnolla tekemiseen. Tai jotka eivät käsitä, että

Tuohan nyt on ihan perseestä koko väite. Jos minulla on vaikkapa kahden perheenjäsenen pyykit kuivumassa ja laitan kaikkien pyykit omiin pinoihinsa niin ei säästä yhtään sen enempää aikaa onko ne narulla sikinsokin vai niin että täytän ensin a:n pinon, sitten b:n. Ihan sama aika menee viikkaamiseen jos otan narulta a:n paidan a:n pinoon ja seuraavaksi b:n pöksyt b:n pinoon jne

Taidat itse olla työssäsi niitä jotka vaatii monimutkaisia turhia toimintatapoja ilman vastaavaa hyötyä vain päästäkseen pätemään

Sano sille toiselle puoliskollesi, että viikkaa kummankin vaatteet kaappiin. Loppujen lopuksi joko kuuntelet marinaa sekaisin olevista vaatteista tai etsit omia vaatteitasi toisen kaapista. Vaatteissa saa olla iso kokoero, että erottaa samanvärisistä vaatteista kumman ne on.

Ettekö te ihmiset edes tunnista omia vaatteitanne?

Oma mies ei tunnista. Siksi minä laitan miehen t-paidat kuivaustelineen toiseen laitaan mitä omani. Kyllähän ne äkkiä katsottuna näyttää samoilta, kun kumpikin käyttää mustia tai tummansinisiä t-paitoja. Mies nykäisee mukaansa sen minkä arvelee olevan omansa.

Mikäs ryhävalas sinä oot jos käytät miesten vaatteita

Siis mun mies saattaa laittaa mun vaatteita kaappiinsa aivan sujuvasti, vaikka olen XS-kokoinen nainen ja hän on XL-kokoinen mies. Ongelma ei ole naisen koossa vaan siinä, että se mies ei viitsi sitäkään vähää keskittyä että onnistuisi ottamaan omat vaatteensa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.

Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.

Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.

Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.

Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.

Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.

Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.

Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.

Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.

Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.

Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.

95% tavarasta on täysin turhaa. Suomalaisten asunnot ovat täynnä puhdasta romua. Suurinta osaa niistä tavaroista ei tarvita.

Ruokaa ei todellakaan tarvitse tehdä kuin kerran viikossa eikä aina silloinkaan. Me kun ei eletä 1800 luvulla.

Jos jatkuvasti tekee ruokaa niin on turha valittaa siitä sotkusta.

Metatyö on käsittenäkin täysin tuulesta temmattu. 

Miten sinä ruokit lapset, jos et edes kerran viikkoon tee ruokaa? Oletko sinä se mies, joka kehui tekevänsä kuukauden ruuat pakkaseen varttitunnissa?

Vierailija kirjoitti:

Kaveri löysi uuden miesystävän ja ihan ensimmäiseksi hän alkoi siivota tuon miehen luona. Ihmettelin ääneen hänelle, että miksi sinä hänen luonaan siivoat. Nyt hän valittaa, kun mies onkin niin sotkuinen. 

Ei pahalla, mutta välillä tuntuu, että joillakin ihmisillä (kai naisilla useammin kuin miehillä) siivoaminen on yhteydessä tunteiden käsittelemiseen. 

Luin jokin aika sitten täällä AV:lla legendaarista keskustelua (en muista enää otsikkoa), missä anoppi vaati miniänsä vauvaa väkisin yökylään.

Kun miniä kieltäytyi ehdottomasti, anoppi alkoi siivoamaan.

Itsekin (olen mies) saatan jonkun tunnekuohun vallassa alkaa juuri siivoamaan, järjestelemään kirjoja tai pyyhkimään pölyjä, jos en muuta keksi.

Onko muille siivoaminen tapa käsitellä (negatiivisia) tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vapaamatkustajan voisi oppia hyväksymään? Että jaksaisi edes ne pikkulapsivuodet kahlata läpi. Miehestä nyt hieman apua on kun voi jäädä kotiin lasten kanssa että itse saa käydä yksin kaupassa. Siinä se oikeastaan onkin. Niin, mutta miten sietää sitä kaiken muun ajan? Olen eroamassa viimeistään kun lapset on isompia että pärjää paljon itsenäisesti. Sitten en enää koskaan ota miestä vaivoikseni.

Tässä näkee naisten ajatusmaailman. Rahat pitää saada mieheltä, muuta ei tarvita.

Muuta ei ole juuri saatu. Tyhjän saa pyytämättäkin ja rahat käymällä töissä.

Miksi et siis ota eroa jo tänään vaan viivyttelet "kunnes lapset ovat poissa"

Luuletko etteivät he näe kuinka vihaat miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten vapaamatkustajan voisi oppia hyväksymään? Että jaksaisi edes ne pikkulapsivuodet kahlata läpi. Miehestä nyt hieman apua on kun voi jäädä kotiin lasten kanssa että itse saa käydä yksin kaupassa. Siinä se oikeastaan onkin. Niin, mutta miten sietää sitä kaiken muun ajan? Olen eroamassa viimeistään kun lapset on isompia että pärjää paljon itsenäisesti. Sitten en enää koskaan ota miestä vaivoikseni.

Kannattaa erota jo, kun lapset on pieniä. Eivät ensinnäkään traumatisoidu niin pahasti kuin teininä/nuorena aikuisena.

Toisekseen useimmat miehet vapaamatkustaa, koska voivat, mutta eron jälkeen, jos eivät halua menettää lapsiaan lopullisesti, heidän on pakko ottaa vastuuta lapsistakin. Vähintään hoitaisi siis lapset joka toinen viikonloppu, mahdollisesti enemmänkin. Se joka toinen viikonloppukin on siis paljon enemmän, kuin sun lyhyet kauppareissut.

Minä siis erosin lasten ollessa pieniä ja lasten isä asuu lähellä ja osallistuu harrastusvienteihin jne. sen lisäksi, että hoitaa joka toisen viikonlopun. Saan siis viikollakin omaa aikaa, jos lasten isä vie harrastuksiin. Isä alkoi osallistua (itsenäisesti) paljon enemmän, kun erosimme. Ennen eroa oli vain hänen oma aikansa ja perheen yhteinen aika. Eron jälkeen on olemassa myös minun oma aika.

Kohdallani kävi myös niin että aloin olemaan enemän lasten kanssa ja tekemään kaikkea kotiin liittyvää eromme jälkeen. Se oli mukavaa koska kukaan ei enää hengittänyt niskana omilla vaatimuksillaan, eikä jatkuvasti määritellyt isyyttäni omista lähtökohdistaan. Exälle on olemassa ihanneihminen, joka toimii sillä tavalla kuin hän määrittelee. Osan määrittelyistään hän on keksinyt itse, ja loput hakee sitten mediasta. 

On mahtavaa "osallistua itsenäisesti" kun tekee niin kuin parhaaksi kokee, eikä kuten joku toinen ylhäältä määrää.

Ei minulla ollut mitään pelkoa meneettää lapsiani, miksi olisikaan ollut? Ai siksi että exä olisi ollut se jumala joka sanelee kuinka asiat on tehtävä, tai muuten et saa lapsiasi. Ehei se sentään noin mene :D NYt kiroaa siellä lapsille ja uudelle ukolleen ihan samalla tavalla kuin minulle aikoinaan, erona vain se että lasten ei tarvitse katsella sitä kuin joka toinen viikko. Miestänsä käy kyllä sääliksi.

Nykyisen vaimoni kanssa ei kappas kummaa ole koskaan ollut mitään ongelmia minkään kotiin liittyvän suhteen. Molemmat siivoaa kun on likaista, ja käy kaupassa kun kaapit alkavat tyhjenemään. Yleensä tehdään kyllä yhdessä, se on tehokasta ja kivaakin ajanvietettä se yhdessä puuhailu, kun kukaan ei moiti, vaan sanoo että onpas ihanaa kun saatiin talo siivottua, ja vielä näin sukkelaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ehdi koska vaimo on niin näppärä niiden suhteen. Tehkööt itse kun kaikki pitää aina tehdä heti, koskaan ei ole aikaa levätä ja tehdä niitä sitten joskus,vaikka seuraavana päivänä.

Loppuu se pinin saanti yksi päivä.

Pimpillä kiristäminen onkin kypsän ja tasapainoisen ihmisen merkki. Jynssätköön kaakelinsaumoja hampaat irvessä.

Ei se ole mitään kiristämistä, jos ei näe enää omaa puolisoaan haluttavana.

Jos kotitöiden tekeminen on miehille valinnaista, niin vähintään yhtä valinnaista on seksin harrastaminen naisille. Kannattanee pyrkiä siihen, että kumpikin omasta halustaan osallistuu yhdessä kumpaankin.

Seksi on sulle siis vastikkeellista. Ok, monelle naiselle ei. Seksiä halutaan ihan vaikka pyykit olisi pesemättä.

Eihän tässä ole kysymys vain koneellisesta pyykkiä, vaan suuremmasta kokonaisuudesta. Jos ne pyykit ovat aina naisen vastuulla muiden kotitöiden ohella, niin kyllä se alkaa pikkuhiljaa syömään puolisoa kohtaan tunnettua KUNNIOITUSTA. Minä en voinut kunnioittaa miestä, joka ei arvostanut työpanostani yhteisten lapsien ja kodin hoitamisessa, vaan retkotti sohvalla. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi. Loppui seksi ja loppui koko avioliitto.

Ja tämä rötköttäminen tuli ilmi vasta siinä vaiheessa, kun teillä oli lapsia? Eikö mitään merkkejä ollut ilmassa jo parisuhteen lapsettomassa vaiheessa (mikäli tällaista oli)?

Meillä ainakaan ei! Nimenomaan lasten myötä ne kotityömäärät lisääntyy, ja siitä tämä koko karmea kierre lähti.

Vierailija kirjoitti:

Luin jutun ja taas se oli sitä samaa vanhaan skeidaa kuin ennenkin. Naisella oli ihan itse keksityt aikataulunsa ja jos mies ei niistä niin tiennyt tai muistanut, niin sitten itkettiin.

Tyyppi olisi kuulema "itkenyt ilosta", jos mies olisi käynyt ostamassa lapselle kengät ja muuta tällaista tosi typeryyttä.

Olen itsekin nainen ja toisaalta Tunnistan jotkut asiat, mutta en ole joskaan huomannut niistä räkyttää kenellekään. Asiat ja elämän voi tehdä miellyttäväksi ilman nalkutusta ja itkuvirsiäkin. Vähemmälläkin pärjää ja kaiken ei tarvitse mennä täysin niin kuin itse on suunnitellut. Lapsi ei kuole, vaikka kulkisi viikon vielä niissä vanhoissa kengissä, jos se on kerran kulkenut niissä edellisetkin viikot ja kaikkea ei tarvitse aikatauluttaa.

Teen itse, koska miehen tapa ei tyydyta. Teen kaiken hiljaa ja mukisematta. Olen tehokas ja pateva. Mutta jos mies joskus jotain tekee sinnepain kehun.

Jos itse olen sairas, paljon toita, muutto mita vain, etta tavarat eivat ole paikoillaan niin kylla mies nalkuttaa.

Mina en nalkuta enka valita. Ikina.

Mutta mies vaittaa minun olevan oikea pirttihirmu, joka ei ole koskaan tyytyvainen ja vaan nalkuttaa.

Ydin on se, etta puolisot kokee omaa riittamattomyytta ja heijastaa sen kaiken puolisoon. En usko, etta mieheni on kovin uniikki. Parisuhteet kaatuu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tätä asiaa tutkitaan tässä keskustelussa väärin päin.

Naiset ovat yleensä perheessä vastuussa arjen pyörittämisestä. Äiti etsii lapselle vaatteet, kuljettaa harrastuksiin, tekee ruokaa, muistaa kavereiden synttärit ja mitä kaikkea.

Minusta kyse ei ole siitä miten kukakin siivoaa, vaan siitä, että isät eivät välttämättä tajua miten vaikeaa arjen pyörittäminen sotkuisessa kodissa on. Jos harrastus alkaa seitsemältä ja sitä ennen pitäisi syödä, niin on paljon helpompaa tehdä ruokaa siistissä keittiössä kuin siivota ja sitten tehdä ruokaa.

Siksi minusta monien isien pitäisi ottaa enemmän vastuuta arjesta, ei välttämättä vain siivoamisesta.

Minusta miesten pitäisi käyttää ensisijaisesti kondomia ja mennä vasektomiaan. Sen jälkeen yrittää kehittää ulkonäköään kaikin mahdollisin keinoin ja pyrkiä pelkkään seksiin naisten kanssa. En tajua, miksi miehet haluavat tuohon naisen ennalta suunnittelemaan neuroottiseen elämään mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä. 

Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.

Silloin on kai turha syyttää sitä toista?

Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?

No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.

Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.

Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi. 

Tämä on tosiaan syytä kaikkien nykyajan "lässykasvatuksen" saaneiden miesten ymmärtää. Mies ei ole nainen, eikä sellaiseksi pidä yrittää muuttua, vaan olla reilusti oma itsensä.