Lue keskustelun säännöt.
HS: Arjen vapaamatkustajat vievät parisuhteet eroon
22.03.2023 |
Ja estävät naisten urakehitystä. Ei pysty ottaa vaativampia töitä, jos kaikki vastuu kotitöistä jää silti naiselle. Miksi mies ei osallistu? Tai ole oma-aloitteinen? Millainen mies kehtaa jättää kotityöt tekemättä?
Kommentit (805)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.
Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.
Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita
Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia
Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.
Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.
SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.
Minä kyllä erotan ne edelleen.
Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.
Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.
Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.
Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.
Anna kun täti selittää: sulla on kädessä paita, joka on pirkon. Siis sun on nostettava joka tapauksessa se pirkon paita narulle. Nostat sen narulle. Sitten sulla on käsissä paita, joka on jaakon. Siis sun nostettava joka tapauksessa se jaakon paita narulle.
Nyt jos nostat sen pirkon paidan narulle ja jaakon paidan vierekkäin ja jatkat tätä rataa katsomatta, mitä siihen narulle mätät, siellä on jaakon ja pirkon vaatteet sekaisin ja sä joudut sitten kaappiin viedessä setvimään niitä sieltä narulta, että tää tähän pinoon ja tuo tuohon. MUTTA: jos näet sen vaivan, että samalla kun nostat sen paidan narulle (joudut tekemään sen joka tapauksessa) laitatkin paidat vierekkäisille naruille ja nostelet muut vaatteet samoin, voit helposti vain vedellä samalla narulla olevat vaatteet samoihin pinoihin. Toisin sanoen: säästät aikaa pyykin viikkaamisessa, kun teet pienen ylimääräisen ajatustyön pyykkejä nostaessa. Ja kyllä, säästät enemmän aikaa viikatessa kuin tuhlaat nostaessa.
Mutta sä olet varmaan töissäkin niitä, joka ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi täyttää vaikkapa joku lomake kunnolla, koska sinnehän voi aina lisätä sitten. Jolloin samaa lomaketta pyöritetään eri pöydillä, koska alun perin ei ole viitsitty uhrata muutamaa lisäminuuttia työn kunnolla tekemiseen. Tai jotka eivät käsitä, että
Tuohan nyt on ihan perseestä koko väite. Jos minulla on vaikkapa kahden perheenjäsenen pyykit kuivumassa ja laitan kaikkien pyykit omiin pinoihinsa niin ei säästä yhtään sen enempää aikaa onko ne narulla sikinsokin vai niin että täytän ensin a:n pinon, sitten b:n. Ihan sama aika menee viikkaamiseen jos otan narulta a:n paidan a:n pinoon ja seuraavaksi b:n pöksyt b:n pinoon jne
Taidat itse olla työssäsi niitä jotka vaatii monimutkaisia turhia toimintatapoja ilman vastaavaa hyötyä vain päästäkseen pätemään
Sano sille toiselle puoliskollesi, että viikkaa kummankin vaatteet kaappiin. Loppujen lopuksi joko kuuntelet marinaa sekaisin olevista vaatteista tai etsit omia vaatteitasi toisen kaapista. Vaatteissa saa olla iso kokoero, että erottaa samanvärisistä vaatteista kumman ne on.
Ettekö te ihmiset edes tunnista omia vaatteitanne?
Mun mies ei tunnista lastemme vaatteita toisistaan eikä kykene erottamaan kenelle esimerkiksi jokin musta t-paita kuuluu.
Jos minä olisin isä, niin en minäkään tunnistaisi. En tiedä, mistä johtuu. Koen olevani ihan hyvin siisteydestä huolta pitävä, sivistynyt ihminen. En tiedä, olisiko minusta ikinä parisuhteeseen osaamistasostani huolimatta. Todennäköisesti ei.
Siis joku musta t paita on kyllä paha, jos lasten ikäero suht pieni. Ei niitä erota, kun lapusta katsomalla, mikä on koko ja meillä kokolaput ym piti leikata pois, kun ne aina "tuntui". Noita vaatteita ei opi tunnistamaan, ellei hoida koko ajan pyykkihuoltoa.
Itse huomasin, että kun lapset kasvoivat ja tulivat teini-ikään, en enää erottanut kolmen tytön vaatteista kenen ne oli , kun en itse niitä valinnut ja ostanut. Joten en ihmettele, jos mies, joka hyvin satunnaisesti huolehtii puukeistä, ei jokaista vaatetta tiedä kenen se on. Ainakin, jos lapsia on useapi samaa sukupuolta ja ikäerot pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vapaamatkustajan voisi oppia hyväksymään? Että jaksaisi edes ne pikkulapsivuodet kahlata läpi. Miehestä nyt hieman apua on kun voi jäädä kotiin lasten kanssa että itse saa käydä yksin kaupassa. Siinä se oikeastaan onkin. Niin, mutta miten sietää sitä kaiken muun ajan? Olen eroamassa viimeistään kun lapset on isompia että pärjää paljon itsenäisesti. Sitten en enää koskaan ota miestä vaivoikseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat aina tehneet enemmän töitä kuin miehet. Afrikan heimonaisetkin keräävät 70% ravinnosta lapsista samalla huolehtien, yhtäaikaa kun miehet huvittelevat metsästysretkillä. Tämä on luonnollista ja selvästikin naiset ovat miehiä sitkeämpiä, miksi tähän siis pitäisi saada muutos?
M
Jos ei muutosta tapahdu, miesten on turha odottaa parisuhdetta ja perhettä. Naiset ei enää tuohon diiliin suostu.
Olet käsittänyt jotain väärin.
Mies haluaa useimmiten vakituista seksiä.
Nainen haluaa useammin parisuhdetta ja perhettä.
Ei pethe ole mikään diili mistä naisille oltaisiin kiitollisia. Perhe on pakollinen paha/riesa, jota siedetään jotta vakituinen seksi ei kävele pois.
Jos mies ei osallistu, nainen hakee vakituisen seksinsä muualta.
Miksi valitsette miehen joka ei osallistu? Ettekö saa parempaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka kerta näihin ketjuihin voi miehenä todeta: luojan kiitos en ole parisuhteessa.
Itse sinkkuna naisena mietin ihan samaa. En todellakaan haluaisi miestä kotiin sotkemaan ja sitten valittamaan kun omat jäljet pitääkin siivota.
Kuin myös. Miksi ottaa vapaaehtoisesti myllynkivi kaulaan? Naurattaa, kun viime aikoina suomalaiset miehet ovat itkeneet parisuhteettomuuttaan ihan valtakunnan suurimman lehden palstoilla, kun naisia ei enää kiinnosta treffailla tai seurustella. Ei tietenkään kiinnosta, koska miehillä ei ole mitään tarjottavaa yhteiseen pöytään. Rahaa tienaa itsekin, auto ja ajokortti löytyy varmaan lähes kaikilta jotka niitä tarvitsevat sukupuoleen katsomatta ja oman asunnonkin voi ostaa yksin (ellei sitten satu perimään sellaista). Jos mies vain heikentää naisen elämänlaatua, ei naisella ole mitään syytä ottaa miestä.
"Naisia ei kiinnosta treffailla tai seurustella" Näkyykö tämä ympärilläsi olevissa ihmisissä hyvinkin keskeisesti? Suurin osa terveistä ihmisistä on parisuhteissa.
Meistä eronneista keski-ikäistyvistä naisista suuri osa kaveripiirissäni on sinkkuja tahtonsa mukaan. Juuri kukaan ei halua enää asua miehen kanssa samassa taloudessa, vaikka joskus seurusteltaisiinkin. Se on niin nähty mitä se on.
Katkeraa tilitystä. Mitäs sössit elämäsi?
En minä ole katkera. Mulla on oikein hyvä elämä lasteni kanssa, kiva työ, harrastuksia ja kavereita. Miehiä löytyy jos seksiä kaipaa. Kotiini en sellaista enää halua, ellei tule todellinen valioyksilö vastaan. Ja sillä tarkoitan kykyä ja halua tasa-arvoiseen parisuhteeseen ja kodinhoitoon, tiimihenkeä ja huomaavaista elämänasennetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.
Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.
Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.
Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.
Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.
Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.
Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.
Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.
Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.
Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.
Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.
En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten vapaamatkustajan voisi oppia hyväksymään? Että jaksaisi edes ne pikkulapsivuodet kahlata läpi. Miehestä nyt hieman apua on kun voi jäädä kotiin lasten kanssa että itse saa käydä yksin kaupassa. Siinä se oikeastaan onkin. Niin, mutta miten sietää sitä kaiken muun ajan? Olen eroamassa viimeistään kun lapset on isompia että pärjää paljon itsenäisesti. Sitten en enää koskaan ota miestä vaivoikseni.
Tässä näkee naisten ajatusmaailman. Rahat pitää saada mieheltä, muuta ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lakkasin tekemästä oma-alotteisesti mitään kun mikään ei muijalle kelvannut. Tyhjensin tiskikoneen niin se järjesti astiat uudestaan kaappiin. Imuroin niin se imuroi nurkat uudestaan. Ostettiin pojan kanssa kauppareissulla takki niin muija osti toisen kun ei kelvannut meidän ostama. Laitoin kengät telineeseen niin vaihtoi niiden järjestystä. Pistin pyykit kuivumaan niin laittoi uudestaan. Ajattelin että turha tehdä tuplana, tehköön akka kun kerran hänen tapa on ainoa oikea
Jos astiat laittaa kaappiin sekaisin, ei sieltä löydä mitään. Imuroida voi huolellisesti eikä sieltä täältä sutaisten. Pyykkejä ei tarvitse silittää ja ne kuivuvat nopeammin, kun vaatteet oikoo huolellisesti kuivumaan laittaessa. Ihan sama kuin ruokaa laittaessa polttaisi kaiken aina pohjaan tai keittäisi perunat vain puolikypsiksi.
IKINÄ en ole silittänyt vaatteitani ja keski-ikäinen olen. En tunne ketään joka silittää normaaleja vaatteitaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni kolmannessa pitkässä parisuhteessa vasta ymmärsin että tärkeintä on että molemmilla on omat asunnot. Kaikki kolme miestä ovat olleet hyvissä ammateissa, pärjänneet hyvin omissa töissään, fiksuja ja koulutettuja mutta armottomia sottapyttyjä. Molemmat sitä sukupolvea että äitinsä on tehnyt kaiken, perheen isä ja pojat eivät mitään kotitöitä. Kaksi ensimmäistä ei osannut edes ruokaa laittaa, ei yhtään mitään, hyvä jos kahvin osasivat keittää, harvoin tekivät sitäkään. Joivat , jos toinen keitti. Tämä kolmas osaa kyllä tehdä ruokaa ja kotihommiakin, mutta laiskuus vaivaa ja kaikki siivoukseen liittyvät asiat ovat suunnattoman vastenmielisiä. Alkuvaiheessa yritin tsempata ja yhdessä siivottiinkin hänen asuntoaan jonkun kerran, mutta sitten totesin etten ole kenenkään siivooja, ja jos tykkää sotkujen keskellä elää niin tehkööt niin. Ja aika karsealta hänen asuntonsa nykyään näyttää. Yhteistä aikaa vietetään pääsääntöisesti minun kauniissa ja siistissä asunnossani, mutta muutamaa päivää enempää en katso kerrallaan, silloinkin jo onnistunut jotenkin levittämään kamojaan ympäriinsä, en vieläkään ymmärrä että miten voi olla niin eri käsitys siisteydestä , vaikka muuten viihdymme hyvin yhdessä. Enkä itsekään mikään puunaaja ole. Mutta siitä olen tosiaan meidän monien keski-iän ohittaneen naisen kanssa samaa mieltä että yhtään ukkoa en enää kattoni alle vakituisesti huolisi, en todella.
Meillä jako on hyvin kaukana 50-50 mallissa, mutta en ole kokenut ongelmaksi. Oma isäni valitti kaikesta, mutta mikään ei kuitenkaan kuulunut hänelle. Mieheni ei valita eikä oleta kaiken kuuluvan vain minun vastuulleni ja ottaa vastuuta ja tekee asioita mutta ei toki niin paljon kuin minä. Lisättäköön vielä se, että omalle isälleni ei ollut mikään ongelma jättää kotiaan ja jopa lapsiaan hoitamatta silloin, kun äitini oli syystä tai toisesta poissa pelistä. Mieheni kohdalla tällaista huolta ei ole vaan hoitaa kyllä kaiken, jos minä en hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten vapaamatkustajan voisi oppia hyväksymään? Että jaksaisi edes ne pikkulapsivuodet kahlata läpi. Miehestä nyt hieman apua on kun voi jäädä kotiin lasten kanssa että itse saa käydä yksin kaupassa. Siinä se oikeastaan onkin. Niin, mutta miten sietää sitä kaiken muun ajan? Olen eroamassa viimeistään kun lapset on isompia että pärjää paljon itsenäisesti. Sitten en enää koskaan ota miestä vaivoikseni.
Tässä näkee naisten ajatusmaailman. Rahat pitää saada mieheltä, muuta ei tarvita.
Muuta ei ole juuri saatu. Tyhjän saa pyytämättäkin ja rahat käymällä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua näin eronneena naisena riepoo tässä keskustelussa se, että aina joku tulee selittämään jostain tiskikoneen tyhjennyksestä tai roskien viennistä. Ei todellakaan ole kyse siitä, vaan siitä, että kumpi lopettaa työt jo klo 16 ja lähtee kohti päiväkotia? Monessa firmassa pk-seudullakin moni tekee 9-17 päivää ja kiva sitten aina levitellä käsiä klo16, että sori meitsin on pakko häipyä nyt. Mies ei siis suostunut tuota tekemään.
Tai jos lapsi valvoo yöllä ja molemmat vanhemmat ovat töissä, niin kumpi nousee ja hoitaa tilanteen? Aina meillä se olin minä (nainen). Mies oli ikään kuin kuuro kaikelle, mitä kotona öisin tapahtui. Silti meillä oli yhtä vaativat työt.
Ja vaikka nukuin miestä huonommin, minun piti aina olla se, joka muistaa hoitaa kaikki asiat/muistaa pyytää miestä hoitamaan. Esim. jos lapsen ikävuositarkastusajankohta lähestyy, ei koskaan ollut mies, joka olisi pohtinut, että pitääpä varata se aika. Ja kaiken maailman lapsen turnausilmottautumisista jne., niin pitää miehelle muistuttaa.
Mies on nakkikone, joka ei itse huolehdi mistään, toimii vain, jos joku häntä ohjaa. Silti tekee työkseen sellaista, jossa hänen täytyy kyetä itseohjautuvuuteen. Motivaatiosta se on kiinni, ettei kotona onnistu. Meni arvostus moiseen tolloon.
Oletko tehnyt virheanalyysin toiminnastasi: miksi lankesit moiseen tolloon? Ei anna kovin hyvää kuvaa sinustakaan.
Kahden aikuisen lapsettomassa kerrostalotaloudessa ei oikeasti ole juuri mitään yhteisiä vastuita. Kyllä se iskee vasta lasten myötä silmille, ettei toista kiinnosta hoitaa niitä lasten asioita ollenkaan. Kyllähän hän omia juttujaan, esim. omia harrastuksiaan hoiti vallan hyvin, mutta lasten harrastusasioita ei voikaan mitenkään hoitaa. Ei tuota voi etukäteen tietää, miten siinä käy. Mieskin halusi lapsia ja etukäteen tottakai oli sitä mieltä, että hänestä tulee vastuuntuntoinen isä. Noh, eipä tullut.
Elin mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin saimme lapsia. Kyllä se kämppä oli siivottava sitäkin ennen, astiat tiskattava (ei tiskikonetta) ja vaatteet pyykättävä. Eli kyllä niitä yhteisiä vastuita on lapsettomassakin suhteessa.
Ja yhdessä eläen oppii huomaamaan, miten kumppani siivoaa jälkensä jne.
Minusta on outoa, että niin suuri haloo on täällä jostain lasten aikataulujen muistamisesta niin kuin se olisi valtava työ.
Minusta on melkein selkeintä, että jommallakummalla puolistoista on nämä lasten aikataulut vastuullaan kuin että molemmat säätäisivät. Itse en kokenut tätä aikataulutusta kuormittavana, neljä lasta. Kalenteri on hyvä apuväline.
Tavaramäärä, työmäärä, ruoanlaiton määrä, siivouksen määrä ja metatyön määrä on noin satakertainen kahden lapsen kanssa kuin pariskuntana.
En sitä ole kieltänytkään, vaan ihmetellyt sitä, että miehen kelvottomuus tulee nykyajan itsenäiselle ja koulutetulle naiselle ihan puun takaa sitten, kun lapsia tulee.
Sinä ihmettelit kylläkin että mikä siinä lapsiperheen arjessa on muka haastavaa.
Minulla on kokemusta molemmista ja toistan, että jo kahden lapsen kanssa työmäärä räjähti satakertaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehdi koska vaimo on niin näppärä niiden suhteen. Tehkööt itse kun kaikki pitää aina tehdä heti, koskaan ei ole aikaa levätä ja tehdä niitä sitten joskus,vaikka seuraavana päivänä.
Loppuu se pinin saanti yksi päivä.
Pimpillä kiristäminen onkin kypsän ja tasapainoisen ihmisen merkki. Jynssätköön kaakelinsaumoja hampaat irvessä.
Ei se ole mitään kiristämistä, jos ei näe enää omaa puolisoaan haluttavana.
Jos kotitöiden tekeminen on miehille valinnaista, niin vähintään yhtä valinnaista on seksin harrastaminen naisille. Kannattanee pyrkiä siihen, että kumpikin omasta halustaan osallistuu yhdessä kumpaankin.
Seksi on sulle siis vastikkeellista. Ok, monelle naiselle ei. Seksiä halutaan ihan vaikka pyykit olisi pesemättä.
Eihän tässä ole kysymys vain koneellisesta pyykkiä, vaan suuremmasta kokonaisuudesta. Jos ne pyykit ovat aina naisen vastuulla muiden kotitöiden ohella, niin kyllä se alkaa pikkuhiljaa syömään puolisoa kohtaan tunnettua KUNNIOITUSTA. Minä en voinut kunnioittaa miestä, joka ei arvostanut työpanostani yhteisten lapsien ja kodin hoitamisessa, vaan retkotti sohvalla. Tunsin itseni hyväksikäytetyksi. Loppui seksi ja loppui koko avioliitto.
Ja tämä rötköttäminen tuli ilmi vasta siinä vaiheessa, kun teillä oli lapsia? Eikö mitään merkkejä ollut ilmassa jo parisuhteen lapsettomassa vaiheessa (mikäli tällaista oli)?
Ennen lapsia minäkin rötkötin sohvalla. Aikuistuin lasten myötä ja otin vastuuta. Mies ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla on kyllä kummallinen käsitys, että jos mies ei kotona sopeudu naisen toimintatapaan, niin toimintatapa on silloin aina väärä. Eli stressaaminen kodin siisteydestä, joulusta, pääsiäisestä ja muusta on aina se stressitaso, mikä naisella on. Ja sitten naisen on neuroottisesti imuroitava ja siivottava joka päivä, joka stressaa naista itseään. Nainen syyttää tästä miestä, ja lopulta eroaa. Tämän jälkeen nainen etsii uuden kumppanin lähes heti, joka on kaikella todennäköisyydellä vielä hieman huonompi, kuin edellinen mies oli.
95 prosenttia kodin metatöistä tulee kodin ulkopuolelta, aikataulut, laatutaso jne.
Ei se nainen niitä päästään keksi.
Paljon tulee ulkopuolelta, se on totta. Muistan kuitenkin, kun kerran eräässä vastaavassa keskustelussa eräs nainen aivan tosissaan väitti, ettei ole hänen keksintöään, että pitää imuroida joka päivä. Heillä oli pieniä lapsia ja koira, joten sotkua varmasti tulee. Mutta siltikin nainen piti itseään olosuhteiden uhrina, ei millään käsittänyt, että ei ole mitään viranomaista tai muuta auktoriteettia, joka käskee imuroimaan joka päivä. Että kyllä se oikeasti on hänen keksintöään, hänen keksimänsä vastaus tarpeeseen/olosuhteisiin. Joku toinen olisi saattanut keksiä sietää hiekkaa lattialla.
95 prosenttia tulee ulkopuolelta.
Nytkin meillä imuroidaan juurikin eteinen joka päivä, koska muuten kuraa, hiekkaa, pikkukiviä ja rapaa on kohta koko asunnossa.
Sen lisäksi käyn vielä käytännössä joka päivä harjan ja rikkalapion kanssa tarkkomassa.
Normaalisti siivoan keittiötä jokaikinen päivä juurikin sillä harjalla ja rikkalapiolla.
Jos en tee näin, viikkosiivous on tolkuttoman työläs.
Hienoa, mä en tee noin eikä silti ole kuraa koko asunnossa. Asun omakotitalossa. Eteisessä on kuramatto. Imuri imuroi koko kämpän 2krt/viikossa. Keittiötä siivoan joka päivä, mutta en kyllä jaksa sitä pöydän tai jääkaapin normaalia pyyhkäisyä rätillä minään varsinaisena siivouksena pitää.
Onko sinulla lapsia ja koira/koiria? Koska nyt puhutaan sellaisista perheistä.
En ole puhunut pyyhkäisyistä yhtikäs mitään, eikä kukaan muukaan. Mistäs sinä sen tähän vedit?
Kolme lasta, joista yksi jalkapalloilija ja toinen ratsastaja. Tekonurmisilppu on pahinta. Ei ole koiraa, muu karvaturri löytyy. Ihan pikkulapsia ei enää löydy, mutta muistan kyllä hyvin, kun nämä olivat pienempiä.
Meillä kokataan joka päivä. Harrastan kokkausta ja leipomista. En pidä sitä, että korjaan jälkeni tai lasten jälkiä keittiöstä = pyyhkäisy, varsinaisesti siivouksena. Ihmettelen, että mitä siivoat keittiössä joka päivä.
-sama
No hyvä ihme, siivoamistahan sekin on, että korjaa jälkensä ja kyllä ruokaa laittessa (jos ei sitten ruuan laittaminen ole tyyliin "eines mikroon") tulee aika paljonkin siivottavaa, kun kuorii ja pilkkoo kaikenlaista, leipomisesta puhumattakaan. Jauhot tahtoo aina vähän pöllytä, sokeria varisee pöydälle jne.
Jos sinä et SIIVOAISI jälkiäsi keittiöstä, mutta kokkaat joka päivä ja leivotkin usein, niin kyllähän se keittiö on muutamassa päivässä aika sotku. Juuri se jälkien "korjaaminen" on siivoamista :D
Ei siivoaminen tarkoita sitä, että kaikki pestään ja kuurataan katosta lattiaan , vaan myös sitä, että korjaa/siivoaa omat jälkensä saman tien, kun sotkua on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
Tämähän se. Monille miehille sopii varsin hyvin kevyt etäisyys sitten eron jälkeen. Mikään lapsiin liittyvä ei kiinnosta. Ei jaksa. Ei viitti. Liikaa vaivaa. Pitäis ajatella jonkun muun etua ja tarpeita. Ei hotsita.
Näitä on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksäni ei viitsinyt tehdä mitään tai teki niin huonosti, että oli pakko nalkuttaa tai tehdä itse uudelleen. Esimerkiksi pyykin mies ripusti niin, että otti kasan koneesta ja heitti telineelle. Siinä ne pyykit ummehtuivat ja haisivat monta päivää, miehen mielestä asia oli hoidettu aivan hyvin. Lakanoiden kanssa hänelläkin oli pahoja ongelmia ja suuttui, jos yritin vaihtaa edes kuukausittain, kun niiden pesuun menee rahaa ja se on aivan turhaa. Samoin hän vihastui, kun tarvitsin kallista laktoositonta maitoa ja meillä riideltiin kuukausikaupalla siitä, miksen voi opetella juomaan kahvia mustana ettei mulle tarttis enää kahvimaitoja ostaa. Itse hän oli kunnon vauvasuu ja omaan kahviinsa lorotti puolet maitoa ja puolet kahvia.
Näin just että hommat tehdään niin huonosti että nainen tekee ne lopulta itse. Hyvä esimerkki tuo pyykin ripustus. Jos pyykit myttää telineelle, en kehtaa pukea lapsille ryppyisiä vaatteita päälle ja on pakko silittää. Itsehän suoristan vaatteet telineelle niin että ne voi pukea suoraan päälle ja silitän vain juhlavaatteet. Mutta hei, isän pitää saada tehdä asiat omalla rennolla tavallaan. Tosi kätevää miehille että se on myös tapa jolla saadaan naiset tekemään itse. Johan kokkausvuorokin on helppoa siirtää vaimolle, kun mies tarjoaa ruoaksi pelkkää paskaa ilman mitään vihanneksia. Keitettyä makkaraa sinapilla ja lihapiirakkaa ketsupilla päivästä toiseen.
Tai sitten ne pyykit ravistetaan ja ripustetaan suoraksi mutta nainen valittaa koska sukat on eri kohdassa kuin mihin hän ne laittaa. Vaikka oisikin lajiteltu niin että samanlaiset on vierekkäin. Kun on ihan helvetin väliä sillä onko Pirkkokeijon sukkahousut omien pikkareiden vieressä vai onko siinä välissä Pirjopurjon yöpaita
Ja jos teet ihan oikeaa ruokaa niin ollaan vttuilemassa että kurkkuviipaleet on väärän paksuisia
Mun lapset on 20 ja 18, eikä mies ole koko lasten elinikänä oppinut erottamaan, kummat on kumman vaatteita.
Heillä on edelleen 10 sentin pituusero ja pienempinä kokoeroa oli niin, etät kun nuorempi käytti kokoa 98, isompi oli 122. Silti mies ei erottanut näiden vaatteista toisistaan.
SIKSI minä ripustin ne vaatteet niin, että näiden vaatteet oli erillään, ettei stten tarvitse vetää raivareita lapsia pukiessa.
Minä kyllä erotan ne edelleen.
Sama minulla. Pyykkejä ripustaessa on helppo laittaa ne lajeittain ja käyttäjien mukaan, joten kuivien pyykkien korjaaminen käy hetkessä. Se on paljon työläämpää, kun siellä täällä on itse kunkin vaatteita eikä kaikkien sikinsokin sekaisin. Tuo on varmaan miehille vaikea asia ymmärtää.
Kun pyykit tulevat märkinä sikinsokin koneesta, niiden lajittelu käyttäjittäin ei ole työlästä.
Kun samat pyykit tulevat kuivina sikinsokin narulta, niiden lajittelu on sietämättämän työlästä.
Juu, nyt täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että asian logiikkaa on vaikea ymmärtää.
Anna kun täti selittää: sulla on kädessä paita, joka on pirkon. Siis sun on nostettava joka tapauksessa se pirkon paita narulle. Nostat sen narulle. Sitten sulla on käsissä paita, joka on jaakon. Siis sun nostettava joka tapauksessa se jaakon paita narulle.
Nyt jos nostat sen pirkon paidan narulle ja jaakon paidan vierekkäin ja jatkat tätä rataa katsomatta, mitä siihen narulle mätät, siellä on jaakon ja pirkon vaatteet sekaisin ja sä joudut sitten kaappiin viedessä setvimään niitä sieltä narulta, että tää tähän pinoon ja tuo tuohon. MUTTA: jos näet sen vaivan, että samalla kun nostat sen paidan narulle (joudut tekemään sen joka tapauksessa) laitatkin paidat vierekkäisille naruille ja nostelet muut vaatteet samoin, voit helposti vain vedellä samalla narulla olevat vaatteet samoihin pinoihin. Toisin sanoen: säästät aikaa pyykin viikkaamisessa, kun teet pienen ylimääräisen ajatustyön pyykkejä nostaessa. Ja kyllä, säästät enemmän aikaa viikatessa kuin tuhlaat nostaessa.
Mutta sä olet varmaan töissäkin niitä, joka ei ymmärrä, miksi hänen pitäisi täyttää vaikkapa joku lomake kunnolla, koska sinnehän voi aina lisätä sitten. Jolloin samaa lomaketta pyöritetään eri pöydillä, koska alun perin ei ole viitsitty uhrata muutamaa lisäminuuttia työn kunnolla tekemiseen. Tai jotka eivät käsitä, että
Tuohan nyt on ihan perseestä koko väite. Jos minulla on vaikkapa kahden perheenjäsenen pyykit kuivumassa ja laitan kaikkien pyykit omiin pinoihinsa niin ei säästä yhtään sen enempää aikaa onko ne narulla sikinsokin vai niin että täytän ensin a:n pinon, sitten b:n. Ihan sama aika menee viikkaamiseen jos otan narulta a:n paidan a:n pinoon ja seuraavaksi b:n pöksyt b:n pinoon jne
Taidat itse olla työssäsi niitä jotka vaatii monimutkaisia turhia toimintatapoja ilman vastaavaa hyötyä vain päästäkseen pätemään
Sano sille toiselle puoliskollesi, että viikkaa kummankin vaatteet kaappiin. Loppujen lopuksi joko kuuntelet marinaa sekaisin olevista vaatteista tai etsit omia vaatteitasi toisen kaapista. Vaatteissa saa olla iso kokoero, että erottaa samanvärisistä vaatteista kumman ne on.
Ettekö te ihmiset edes tunnista omia vaatteitanne?
Oma mies ei tunnista. Siksi minä laitan miehen t-paidat kuivaustelineen toiseen laitaan mitä omani. Kyllähän ne äkkiä katsottuna näyttää samoilta, kun kumpikin käyttää mustia tai tummansinisiä t-paitoja. Mies nykäisee mukaansa sen minkä arvelee olevan omansa.
Mikäs ryhävalas sinä oot jos käytät miesten vaatteita
En käytä miesten vaatteita vaan ihan naisten osastolta olen ne ostanut.
Nainen ja mies ovat täysin eri kokoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tällaisten miesten kanssa ylipäätään muutetaan yhteen? Eikö se näy jo seurusteluvaiheessa, että millainen mies kyseessä.
Ei se näy niin selvästi jos pariutuessa molemmat elää huoletonta nuoren ihmisen elämää. Syödään milloin sattuu ja mitä sattuu ja eletään muutenkin kuin pellossa. Sitten kun tulee lapsi, vain toinen kasvaa aikuiseksi.
Silloin on kai turha syyttää sitä toista?
Eli tarkoitat että se lapseksi taantuva mies ei ole kykenevä kehittymään nyt eikä myöhemmin? Ei pysty ottamaan vastuuta ja ottamaan myös puolisoaan huomioon uuden tilanteen ja työtaakan edessä?
No sitähän täällä on juurikin yritetty selittää. Niin se just onkin. Ja se on se naisten kokema ongelma, ettei mies kehity. Naisilla ei ole kristallipalloa, edelleenkään.
Kyse on miesten laiskuudesta, jota he hyvin mielellään vielä puolustelevat.
Miehen ei todellakaan pidä "kehittyä" naisen vaatimusten mukaiseksi.
Hänen kuuluisi lapsiperheessä kehittyä vanhemmaksi.
No mikä ihme siinä sitten on, että miehet eivät tällaista halua tehdä? Isät ovat vain vapaamatkustajia, niin miksi näin on? Miten tässä on päädytty tilanteeseen, että ollaankin lapsiperhe? Ja mies on yhtäkkiä sellainen, ettei kertakaikkiaan tee mitään?
Vierailija kirjoitti:
Te joiden puoliso joutuu perässä korjaamaan työnne jälkeä. Miksi ette opettele tekemään kunnolla? Ymmärrätte varmaan että esim. autonrenkaan mutterit voi kiristää liian löysään tai kireään momenttiin, eli että asiat voi absoluuttisesti tehdä paremmin tai huonommin.
Voisitteko keksiä jonkin osa-alueen kodinhoidosta, jossa osaatte tehdä parempaa jälkeä kuin puolisonne, ja ottaisitte sen sitten vastuualueeksenne? Tai edes jokin alue joka kiinnostaa niin paljon, että haluatte kehittyä siinä.
Meillä mies aluksi oli sitä mieltä että osaan ja voin yhtä hyvin tehdä pyytämäni työt itsekin ( pyysin häntä tekemään vain jos en itse osaa tai voimat ei riitä tms ) . Ihmetteli sitten työni jälkeä yritettyäni ja teki perässä . Nykyjään meillä on omat kotityöt kummallekin ja kaikki sujuu .
Tämäpä juuri. Toisin sanoen: miehet eivät tuo mitään arvokasta "yhteiseen pöytään" eivätkä paranna naisten elämänlaatua millään tavalla.