Lue keskustelun säännöt.
Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??
17.03.2023 |
Iso kämppä täynnä vanhoja huonekaluaja ja romua. Ei kierrätyskeskuskaan nykyään mitään ota, mites sorttiasemat. Täällä olis iso muuttoautollinen tavaraa, vaatteita ja astioita.
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitit varmaan, että joutuu palvelutaloon, ei pääse. Pääsee palvelutaloon...Hih,hih, hii, hoh,hoh, hoo, hilarious:)
Kyllä se nykyään on pääsemistä, sinne saa paikan vasta kun on todella huonossa kunnossa. Aamulla käy hoitaja nostamassa tuoliin, sit paristi päivän mittaan joku käy katsomassa että elossa on, ja illalla takaisin sänkyyn. Siinä kotihoitoasiakkaan päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin koko omaisuus ja tavarat voidaan viedä palvelutaloon ja sisustaa äidin huone niillä.
Ukrainaan, siellä todellista tarvetta.
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…
Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.
Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.
tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"
Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli tuominnut häädön.
Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.
Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt vaan herran jumala kippaa tätä "romua" jonnekin roskalavalle tms. vaan käy läpi ja selvitä onko siellä jotain arvokasta. Jotkut omaan silmään rumat vanhat esineet voivat olla nykyään haluttuja design-esineitä joista saa rahaa. Ota kuvia ja hae kuvahaulla tai ota joku tietävämpi seuraksi. Varsinkin tietyt vanhat huonekalut, sisustusesineet ja valaisimet voivat olla yllättävän hintavia. Tavalliset astiat kirpparille tai tutuille. Kirjoilla ei valitettavasti ole arvoa.
Selkeät rojut sitten kierrätykseen ja patjat ym. kaatopaikalle.
Kirjoista sotahistoria myy kuulemma nykyisin, tosin sitä ei taida ap:n äidillä olla. Mutta myös divareihin voi tiettyjä kirjoja myydä.
Jotain 20 v sitten asuin kerrostalossa ja siitä häädettiin vuokralainen. Sen tavarat kannettiin kaikki pihalle ja avaimet otettiin haltuun.
Se oli iltapäivää.
Aamulla kun lähdin töihin, ne kamat oli vielä siinä pihassa. Kun tulin töistä, ne oli kadonneet.
Ei aavistustakaan, mitä niille oli tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä palvelutaloon menee 85% nettotuloista, asukkaalle pitää jäädä ainakin 112 e tuloja. Omaisuus ei vaikuta tähän.
Äitis voi antaa sinulle edunvalvontavaltakirjan, jos on siihen kykenevä.
Ja 112€/kk on aika vähän, jotta vanhus voisi edelleen kustantaa asunnon, jossa ei enää asu eikä tule koskaan enää asumaankaan. Esim omassa asunnossai yhtiövastikekin on huomattavasti enemmän kuin tuo. Kun jään eläkkeelle ja mulla menisi eläkkeestäni 85% palvelutalon maksuun, ei se 15% riittäisi tämän asunnon yhtiövastikkeeseen. Taloyhtiö siis ottaisi asunnon haltuunsa, koska jättäisi yhtiövastikkeet maksamatta. Mitä taloyhtiöllä on oikeus tehdä haltuunottamansa asunnon irtaimistolle, jos irtaimiston omistaja ei tule hakemaan niitä pois?
Uudehkossa rivitalossa tyhjensivät asunnon parkkipaikan reunalle. Äkkiä hävisi mikrouuni, TV ym. pienemmät tavarat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.
Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.
ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"
Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli tuominnut häädön.
Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.
Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.
Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.
Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.
Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"
Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli tuominnut häädön.
Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.
Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.
Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.
Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.
Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.
mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.
on parempi tehdä asia virallisesti oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.
Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.
Kyllä. Kaikki joutuu kirjoittamaan mutta oikeustoimikelvottoman asunnon myyntiin pitää hakea myyntilupa lääkärintodistuksin yms. Äidin rahat talletettava äidille, lapset voivat byrokratian hoidettuaan pitää isänsä osuuden jonka jo ovat perineet.0
'Oli paljon 60-70 -luvun vintage huonekaluja, tiikkinen kirjahylly (saimme 300 euroa), muutama "koululamppu" 130-150 euroa kappale ja ihan jo pellavaliinoista oli kiinnostuneita ja sai rahaa, samoi Singer 60-luvun ompelukone aiheutti jonon, saimme 250 euroa siitä, enemmän mitä äiti oli maksanut osamaksulla pienestä palkastaan 60-luvulla'
Pikkaasen eppäilen. Jos Fidasta/Kontista/SPR:ltä saa huonekaluja 30-40 eurolla, en myöskään usko 300 tiikkiseen kirjahyllyyn. Vai oliko siinä kultaiset reunalistat. Lamppuja jotka Ikeassa on parin kympin luokkaa, myytäisiin 130:lla
Hah, sanon minä
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…
Omaisuuseräksi ei nyt kuitenkaan lasketa mitään maljakoita, täkkejä ja lumppuja. Lähinnä se itse asunto. Ei irtaimistolla ole perunkirjoituksessakaan mitään arvoa. Miten palvelutalossa oleva vanhus saisi edes tietää, että onko se hänen maljakkonsa nyt lapsen kodissa vai siellä omistamassaan kodissa? Joku juuri tähänkin kirjoitti, ettei vanhus muista koko kodin olemassaoloa, vaan muistelee asuvansa lapsuudenkodissaan (vaikka ei siis aikuisikänä siellä ole asunut). Ei se vanhus ole tekemässä rikosilmoitusta kadonneesta maljakosta ja edunvalvojaa kiinnostaa vain itse asunnon arvo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"
Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli tuominnut häädön.
Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.
Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.
Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.
Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.
Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.
on parempi tehdä asia virallisesti oikein.
Yllätysserkuilla on merkitystä vain oikeassa omaisuudessa. Siihen ei mikään tavanomainen kodin irtaimisto kuulu. Irtaimiston voi vapaasti hävittää/ottaa käyttöön se, joka apajille ehtii.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.
Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.
Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.
Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen.
Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.
Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.
Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?
ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.
Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.
ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.
Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?
Onpas outo asenne. Jos terveys reistaa ja esim. yleiskunto on selvästi heikentynyt, voi kotona yksin olla aika tuskaa ja raskasta. Ei välttämättä ihan fyysisestikään pysty enää poistumaan kotoa ja kaikki pienetkin askareet on kuormittavaa, voi olla kipuja ja toivoisi avustajaa moneenkin asiaan.
Moni sosiaalinen vanhus kaipaa myös seuraa, mitä sellaisissa parempikuntoisten palvelutaloissa sitten on. Siis esim. voi kahvilla jutustella muiden vanhusten kanssa. Ei se koti kaikille ole mikään ihana paikka yksin kökkiä.