Lue keskustelun säännöt.
Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??
17.03.2023 |
Iso kämppä täynnä vanhoja huonekaluaja ja romua. Ei kierrätyskeskuskaan nykyään mitään ota, mites sorttiasemat. Täällä olis iso muuttoautollinen tavaraa, vaatteita ja astioita.
Kommentit (466)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on kummallinen tapa kiintyä materiaan. Olen tyhjentänyt äitini talon hänen kuoltuaan ja sittemmin tätini. Kummastakaan ei montaa esinettä lähtenyt mukaan
Teit aivan oikein. Kummatkin olivat kuolleet joten perillisenä sinulla oli oikeus tehdä mitä haluat tavaroille. Mutta täällä ketjussa suunnitellaan palvelutaloon muuttavan äidin omaisuuden kavaltamista.
Siksi olen kopioinut tämän ketun viestit ja toimittanut erinäisiin virastoihin.
Uskon, että monelle täällä kirjoittaneelle tulee lähivuosina selvityspyyntö ja joillekin kutsu vastata teoistaan oikeudessa.
Vain otettu lääke auttaa. Lääkekaapille siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin on. Pitäisikö ne vanhuksen vanhat kalsaritkin säilyttää jossain varastossa odottamassa, että se vanhus kuolee ja sitten vasta perunkirjoituksen jälkeen saa perilliset jakaa irtaimiston?
Se vanhus voi elää vielä 20 vuotta siellä palveluasunnossa. Eiköhän se irtaimiston selvittely kannata tehdä siinä vaiheessa, kun se vanhus muuttaa sinne palvelutaloon tms.
Ja muuten kyllä tiedän tapauksen missä kunta otti asunnon asukkaan hoitokuluista. Kyseessä oli kehitysvammainen, joka asui vanhemmiltaan perityssä asunnossa, pystyi aika pitkään asumaan itsekseen. Joku edunvalvoja tai muu raha-asioitten hoitaja hänellä kyllä oli.
Kun hän joutui kunnan hoitokotiin, kunta myi sen hänen asuntonsa ja sillä rahalla sitten kustannettiin hänen hoitokulujaan. Oli hänellä eläke, mutta sen ei katsottu riittävän.
Kun hän kuoli, ei varmasti kukaan tiedä, jäikö niitä hänen asunnon myynnistä saatuja rahoja vielä jäljelle, pitikö kunta ne vaan itsellään. Kun ei hän kovin kauaa siellä hoitokodissa elänyt.
Tai tietysti joku tietää, mutta ei kerro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…Omaisuuseräksi ei nyt kuitenkaan lasketa mitään maljakoita, täkkejä ja lumppuja. Lähinnä se itse asunto. Ei irtaimistolla ole perunkirjoituksessakaan mitään arvoa. Miten palvelutalossa oleva vanhus saisi edes tietää, että onko se hänen maljakkonsa nyt lapsen kodissa vai siellä omistamassaan kodissa? Joku juuri tähänkin kirjoitti, ettei vanhus muista koko kodin olemassaoloa, vaan muistelee asuvansa lapsuudenkodissaan (vaikka ei siis aikuisikänä siellä ole asunut). Ei se vanhus ole tekemässä rikosilmoitusta kadonneesta maljakosta ja edunvalvojaa kiinnostaa vain itse asunnon arvo.
kyse ei ole siitä mitä vanhus muistaa, vaan siitä, että se kaikki krääsä on vanhuksen omaisuutta niin kauan kun henki hänessä pihisee ja hänellä on oikeus määrätä siitä. Ihan riippumatta siitä, että sanoisiko edunvalvoja, että kaatopaikalle, silti pitää asia tehdä juridisesti oikein.
Älä nyt ihmeessä äidin tavaroita ja omaisuutta hävitä. Voit sisustaa äidin huoneen ja tulevan kodin äidin tavaroilla ja huonekaluilla. Äiti haluaa varmaan säästää kaiken omaisuuden ja irtaimiston joissa muistot.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Pitäisikö ne vanhuksen vanhat kalsaritkin säilyttää jossain varastossa odottamassa, että se vanhus kuolee ja sitten vasta perunkirjoituksen jälkeen saa perilliset jakaa irtaimiston?
Se vanhus voi elää vielä 20 vuotta siellä palveluasunnossa. Eiköhän se irtaimiston selvittely kannata tehdä siinä vaiheessa, kun se vanhus muuttaa sinne palvelutaloon tms.
Ja muuten kyllä tiedän tapauksen missä kunta otti asunnon asukkaan hoitokuluista. Kyseessä oli kehitysvammainen, joka asui vanhemmiltaan perityssä asunnossa, pystyi aika pitkään asumaan itsekseen. Joku edunvalvoja tai muu raha-asioitten hoitaja hänellä kyllä oli.
Kun hän joutui kunnan hoitokotiin, kunta myi sen hänen asuntonsa ja sillä rahalla sitten kustannettiin hänen hoitokulujaan. Oli hänellä eläke, mutta sen ei katsottu riittävän.
Kun hän kuoli, ei varmasti kukaan tiedä, jäikö niitä hänen asunnon myynnistä saatuja rahoja vielä jäljelle, pitikö kunta ne vaan itsellään. Kun ei hän kovin kauaa siellä hoitokodissa elänyt.
Tai tietysti joku tietää, mutta ei kerro.
ei tarvitse säilöä mitään krääsää, mutta pitää ottaa viranomaisteitä pitkin päätös, että lähiomaiset x, y, z ja xn.... saavat päättää mitä omaisuudelle tehdään. Viranomaisteitä ei tarvitse mennä, jos se vanhus on psyykkisesti sellaisessa kunnossa, että voi itse antaa siihen kirjallisen luvan. Siihen on syytä ottaa sitten mukaan lääkärin lausunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.
Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.
ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.
Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?
Silloun hänelle haetaan edunvalvoja, virkaholhooja. Jos on omaisuutta. Tai pan kkitiliä hoitamaan. Mutta joku vuokrakämpän ryhjennys on kyllä perheasia.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, jos ap:llä ei ole valtakirjaa, vahvistettua edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvojan statusta; hän ei saa tehdä toisen ihmisen omaisuudelle yhtään mitään.
Tämä on erittäin hyvä huomio.
Toisen omaisuuteen kajoaminen ilman lupaa tai muuta valtuutusta on rikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.
Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.
Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.
Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen.
Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.
Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.
Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?
ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa
Onko noin? Esimerkiksi jos vanhus omistaa muutaman ravihevosen, huvilan Espanjassa, ison asunnon Espoon Westendissä ja vielä kartanon jossain luxuspaikalla Skotlannissa, palveluasunnosta perittävä maksu lasketaan niin, että vanhuksen tuloista vähennetään ensin kaikki em jutuista aiheutuvat kustannukset ja vasta jäljelle jäävästä summasta lasketaan 85 prossaa maksuksi palveluasumisesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"
Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli tuominnut häädön.
Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.
Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.
Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.
Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.
Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.
on parempi tehdä asia virallisesti oikein.
Yllätysserkuilla on merkitystä vain oikeassa omaisuudessa. Siihen ei mikään tavanomainen kodin irtaimisto kuulu. Irtaimiston voi vapaasti hävittää/ottaa käyttöön se, joka apajille ehtii.
tuollaisessa tapauksessa yllätysserkkukin voi riitauttaa koko perinnönjaon, etenkin, jos tajuaa, että omaisuus on jo hävitetty. Ja kun niitä yllästyssisaruksiakin voi sitten putkahtaa siellä perunkirjoituksessa, niin on parempi, että asiat hoidetaan alusta asti juridisesti oikein. Silloin voi todistaa helposti ettei ole ollut mitään aietta pimittää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.
Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.
Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.
Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen.
Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.
Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.
Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?
ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa
Onko noin? Esimerkiksi jos vanhus omistaa muutaman ravihevosen, huvilan Espanjassa, ison asunnon Espoon Westendissä ja vielä kartanon jossain luxuspaikalla Skotlannissa, palveluasunnosta perittävä maksu lasketaan niin, että vanhuksen tuloista vähennetään ensin kaikki em jutuista aiheutuvat kustannukset ja vasta jäljelle jäävästä summasta lasketaan 85 prossaa maksuksi palveluasumisesta?
10 c §
Tuloista tehtävät vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, pitkäaikaisessa perhehoidossa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa
Ennen kuin 7 c §:ssä tarkoitettu maksu määrätään, mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön kuukausituloista on vähennettävä:
1) hänen suoritettavakseen vahvistettu elatusapu sekä hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat kustannukset;
2) avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä hyvitys, joka hänen on suoritettava rahana;
3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty etuus, joka hänen on suoritettava rahana;
4) tuomioistuimen tai holhousviranomaisen hänelle määräämän edunvalvojan palkkion perusmaksu, jonka suuruudesta säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 5 momentin nojalla sekä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain (648/2007) 22 §:ssä tarkoitettu valtuutetun palkkio, kuitenkin enintään edellä tarkoitetun edunvalvojan palkkion perusmaksun suuruisena.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen elatusapua ei vähennetä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa asiakas on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen pitkäaikaisen perhehoidon, pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon alkamista.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään asiakkaan todelliset asumismenot ennen pitkäaikaiseen tehostettuun palveluasumiseen, pitkäaikaiseen perhehoitoon tai pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seuraavasti:
1) omistusasunnosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut viimeisten kuuden kuukauden ajalta;
2) vuokra-asunnon vuokra ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 52 §:ssä tarkoitetulta vuokralaisen irtisanomisajalta;
3) asumisoikeusasunnon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:ssä tarkoitettu käyttövastike ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut kolmelta kuukaudelta.
10 d §
Tuloista tehtävät erityiset vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa perhehoidossa
Sen lisäksi, mitä 10 c §:ssä säädetään, kunnan tai kuntayhtymän on pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta perittävän maksun suuruudesta päättäessään vähennettävä maksun perusteena olevista tuloista kohtuulliset asumismenot, joita pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta aiheutuu. Asumismenoista vähennetään valtion varoista maksettava asumistuki.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetun terveydenhuollon ammattihenkilön määräämien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset, joihin asiakas on oikeutettu saamaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Lääkekustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa antaman selvityksen perusteella maksun määräämisen perusteena olevista tuloista asiakkaalle aiheutuvien lääkekustannusten mukaan, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain 5 luvun 8 §:ssä tarkoitetun vuosiomavastuun suuruisena. Muiden kuin sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa hakemuksesta siltä osin kuin lääkemääräyksen tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö on arvioinut ne asiakkaan terveydelle tarpeellisiksi.
Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös pitkäaikaisesta perhehoidosta perittävää maksua.
Laki
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.
Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.
ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.
Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?
Silloun hänelle haetaan edunvalvoja, virkaholhooja. Jos on omaisuutta. Tai pan kkitiliä hoitamaan. Mutta joku vuokrakämpän ryhjennys on kyllä perheasia.
viranomaisreittejä pitkin haetaan lupa, sitten toimitaan luvan antamissa rajoissa. Kuulostaahan tuo turhalta, tiedän sen, mutta se on lopulta kaikkien oikeusturvan kannalta järkevin tie käydä. Ei tule jälkeenpäin sitten vaatimuksia edes niistä vaarivainaan vanhoista risoista kalsareista, joita hän juttujen mukaan käytti talvisodassa eikä koskaan niitä pessyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"
Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli tuominnut häädön.
Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.
Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.
Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.
Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.
Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.
on parempi tehdä asia virallisesti oikein.
Yllätysserkuilla on merkitystä vain oikeassa omaisuudessa. Siihen ei mikään tavanomainen kodin irtaimisto kuulu. Irtaimiston voi vapaasti hävittää/ottaa käyttöön se, joka apajille ehtii.
tuollaisessa tapauksessa yllätysserkkukin voi riitauttaa koko perinnönjaon, etenkin, jos tajuaa, että omaisuus on jo hävitetty. Ja kun niitä yllästyssisaruksiakin voi sitten putkahtaa siellä perunkirjoituksessa, niin on parempi, että asiat hoidetaan alusta asti juridisesti oikein. Silloin voi todistaa helposti ettei ole ollut mitään aietta pimittää mitään.
Käytännössä monesti se irtaimisto on jo hävitetty ennen kuin yllätysserkku ilmaantuu apajille. Esim. vuokrasopimus irtisanottu ja 1kk aikaa tyhjentää. Ei siinä mitään varastokoppeja papan vanhoille kalsareille aleta maksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti palvelutaloon muuttavan ihmisen läheisellä voi olla edunvalvojan rooli. Se oikeuttaa aika moneen asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitit varmaan, että joutuu palvelutaloon, ei pääse. Pääsee palvelutaloon...Hih,hih, hii, hoh,hoh, hoo, hilarious:)
Onpas outo asenne. Jos terveys reistaa ja esim. yleiskunto on selvästi heikentynyt, voi kotona yksin olla aika tuskaa ja raskasta. Ei välttämättä ihan fyysisestikään pysty enää poistumaan kotoa ja kaikki pienetkin askareet on kuormittavaa, voi olla kipuja ja toivoisi avustajaa moneenkin asiaan.
Moni sosiaalinen vanhus kaipaa myös seuraa, mitä sellaisissa parempikuntoisten palvelutaloissa sitten on. Siis esim. voi kahvilla jutustella muiden vanhusten kanssa. Ei se koti kaikille ole mikään ihana paikka yksin kökkiä.
Missä maailmassa nää ihmiset oikein asustaa. Täällä Uudellamaalla yksityiseen palvelutaloon pääsee koska tahansa, hinnat on 2500 - 5000 euroa kuukaudessa. Kunnallisia palvelutaloja täällä ei ole. Kunnalla on hoivalaitoksia, niissä pärjää eläke - 164 euroa. Mutta sinne päästäkseen ( kuten eräs omainen haastattelussa sanoi) vanhuksen pitää joko lähteä pakkasessa yöpaidassa vaeltamaan tai sytyttää nuotio kotilattialle. EI hoivalaitokseen mennä niin vaan. Ensin vähintään viisi kotihoitaja-käyntiä vuorokaudessa joista yksi yöllä, sitten konklaavin haastattelu, jossa vanhukset useimmiten sanoo, kyllä minä pärjään itse.
Vierailija kirjoitti:
Äidin koko omaisuus ja tavarat voidaan viedä palvelutaloon ja sisustaa äidin huone niillä.
Omakotitalon 50 vuotta kerätyt ja säilötyt tavarat 12 neliön palvelutalon huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"
Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.
Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta." https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.
Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.
ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.
Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?
Silloun hänelle haetaan edunvalvoja, virkaholhooja. Jos on omaisuutta. Tai pan kkitiliä hoitamaan. Mutta joku vuokrakämpän ryhjennys on kyllä perheasia.
Edunvalvojan hakeminen voi kestää hyvinkin pitkään.
Esimerkki tilanne. Vanhus on pärjännyt tähän saakka joten kuten yksin omistamassaan kerrostaloasunnossa. Omaiset asuu kaukana. Vanhus saa sairaskohtauksen joutuu sairaalaan eikä kuntoudu koskaan niin että voisi palata asuntoon. Siinä vaiheessa kun omaiset viimein menevät asuntoon ilman vanhuksen lupaa huomataan että asiat on jo jonkin aikaa olleet hoitamatta. Sähköt katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi ja esim asunnossa olevat ruuat pilaantuneet. Asunto on välttämättä siivottava ja tyhjennettävä ja asunto on joko myytävä tai luovutettava taloyhtiön haltuun.. Ensimmäisenä kysytään huolehtiiko he asiat kuntoon vai otetaanko yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Edunvalvonta selviää ehkä hyvinkin paljon myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"
Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli tuominnut häädön.
Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.
Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.
Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.
Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.
Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.
on parempi tehdä asia virallisesti oikein.
Yllätysserkuilla on merkitystä vain oikeassa omaisuudessa. Siihen ei mikään tavanomainen kodin irtaimisto kuulu. Irtaimiston voi vapaasti hävittää/ottaa käyttöön se, joka apajille ehtii.
tuollaisessa tapauksessa yllätysserkkukin voi riitauttaa koko perinnönjaon, etenkin, jos tajuaa, että omaisuus on jo hävitetty. Ja kun niitä yllästyssisaruksiakin voi sitten putkahtaa siellä perunkirjoituksessa, niin on parempi, että asiat hoidetaan alusta asti juridisesti oikein. Silloin voi todistaa helposti ettei ole ollut mitään aietta pimittää mitään.
Käytännössä monesti se irtaimisto on jo hävitetty ennen kuin yllätysserkku ilmaantuu apajille. Esim. vuokrasopimus irtisanottu ja 1kk aikaa tyhjentää. Ei siinä mitään varastokoppeja papan vanhoille kalsareille aleta maksella.
ja sen vuoksi haetaan tyhjennyslupa viranomaisteitä pitkin. Ei voi sitten yllätysisarukset tai serkut alkaa väittää, että kun hän tiesi, että siellä oli sitä ja tätä.
Jos vanhus päätyy siihen että omaiset auttaa häntä asioissa joita hän ei kykene itse hoitamaan. Se apu on aina enemmän ja vähemmän vapaaehtoista. Ei se vanhus voi sanella sitä miten esim asuntoasiat hoidetaan jos hän ei siihe itse kykene siihen asiouden hoitamiseen mitenkään osallistumaan.
No ei todellakaan voi viedä koko omaisuutta, ei ne sinne mahdu. Toivottavasti vain trollasit.