Äiti pääsee huhtikuussa palvelutaloon, miten päästä eroon vanhan kodin kamoista ja irtaimistosta??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.

Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta."  https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…

Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.

Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.

ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.

Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?

Silloun hänelle haetaan edunvalvoja, virkaholhooja. Jos on omaisuutta. Tai pan kkitiliä hoitamaan. Mutta joku vuokrakämpän ryhjennys on kyllä perheasia.

Edunvalvojan hakeminen voi kestää hyvinkin pitkään.

Esimerkki tilanne. Vanhus on pärjännyt tähän saakka joten kuten yksin omistamassaan kerrostaloasunnossa. Omaiset asuu kaukana. Vanhus saa sairaskohtauksen joutuu sairaalaan eikä kuntoudu koskaan niin että voisi palata asuntoon. Siinä vaiheessa kun omaiset viimein menevät asuntoon ilman vanhuksen lupaa huomataan että asiat on jo jonkin aikaa olleet hoitamatta. Sähköt katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi ja esim asunnossa olevat ruuat pilaantuneet. Asunto on välttämättä siivottava ja tyhjennettävä ja asunto on joko myytävä tai luovutettava taloyhtiön haltuun.. Ensimmäisenä kysytään huolehtiiko he asiat kuntoon vai otetaanko yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Edunvalvonta selviää ehkä hyvinkin paljon myöhemmin.

ihan sama kestääkö edunvalvojan hakeminen vuoden tai kymmenen vuotta, niin siihen ryhdytään. Jos sitten tulee tilanne, että asunto on pakko tyhjentää, otetaan yhteyttä viranomaisiin, selitetään tilanne ja kysytään, että miten tällaisessa tilanteessa toimitaan. Sitten toimitaan niiden neuvojen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Missäs tuolla kirjoitetaan, että serkut olisivat perimässä mitään ilman testamenttia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.

Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.

Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?

ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa

Onko noin? Esimerkiksi jos vanhus omistaa muutaman ravihevosen, huvilan Espanjassa, ison asunnon Espoon Westendissä ja vielä kartanon jossain luxuspaikalla Skotlannissa, palveluasunnosta perittävä maksu lasketaan niin, että vanhuksen tuloista vähennetään ensin kaikki em jutuista aiheutuvat kustannukset ja vasta jäljelle jäävästä summasta lasketaan 85 prossaa maksuksi palveluasumisesta?

10 c §

Tuloista tehtävät vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, pitkäaikaisessa perhehoidossa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Ennen kuin 7 c §:ssä tarkoitettu maksu määrätään, mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön kuukausituloista on vähennettävä:

1) hänen suoritettavakseen vahvistettu elatusapu sekä hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat kustannukset;

2) avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä hyvitys, joka hänen on suoritettava rahana;

3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty etuus, joka hänen on suoritettava rahana;

4) tuomioistuimen tai holhousviranomaisen hänelle määräämän edunvalvojan palkkion perusmaksu, jonka suuruudesta säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 5 momentin nojalla sekä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain (648/2007) 22 §:ssä tarkoitettu valtuutetun palkkio, kuitenkin enintään edellä tarkoitetun edunvalvojan palkkion perusmaksun suuruisena.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen elatusapua ei vähennetä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa asiakas on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen pitkäaikaisen perhehoidon, pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon alkamista.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään asiakkaan todelliset asumismenot ennen pitkäaikaiseen tehostettuun palveluasumiseen, pitkäaikaiseen perhehoitoon tai pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seuraavasti:

1) omistusasunnosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut viimeisten kuuden kuukauden ajalta;

2) vuokra-asunnon vuokra ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 52 §:ssä tarkoitetulta vuokralaisen irtisanomisajalta;

3) asumisoikeusasunnon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:ssä tarkoitettu käyttövastike ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut kolmelta kuukaudelta.

10 d §

Tuloista tehtävät erityiset vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa perhehoidossa

Sen lisäksi, mitä 10 c §:ssä säädetään, kunnan tai kuntayhtymän on pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta perittävän maksun suuruudesta päättäessään vähennettävä maksun perusteena olevista tuloista kohtuulliset asumismenot, joita pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta aiheutuu. Asumismenoista vähennetään valtion varoista maksettava asumistuki.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetun terveydenhuollon ammattihenkilön määräämien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset, joihin asiakas on oikeutettu saamaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Lääkekustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa antaman selvityksen perusteella maksun määräämisen perusteena olevista tuloista asiakkaalle aiheutuvien lääkekustannusten mukaan, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain 5 luvun 8 §:ssä tarkoitetun vuosiomavastuun suuruisena. Muiden kuin sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa hakemuksesta siltä osin kuin lääkemääräyksen tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö on arvioinut ne asiakkaan terveydelle tarpeellisiksi.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös pitkäaikaisesta perhehoidosta perittävää maksua. 

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

Eli vain kuuden kuukauden ajalta hyväksytään tyhjäksi jääneen asunnon kulut? Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.

Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.

Sossu voi vaatia asunnon myymistä. Jos vanhuksella on rahanarvoista omaisuutta, joksi lähinnä katsotaan vain se asunto, niin sossu voi vaatia sen myymistä saadakseen siitä osansa, eli ei se kuntakaan aivan hyväntekeväisyyttä harjoita, kyllä se rahansa pois ottaa. Ei vanhus itse välttämättä päätä siinä tapauksessa, jos hänen eläkkeensä ei kata hoitokuluja. Kunta voi takavarikoida asunnon hoitomaksuista.

Muusta omaisuudesta se ei välitä, eli irtaimistosta, mihin lasketaan myös mahdollinen auto.

Eli kyllä omaistenkin kannattaa miettiä asioita jo etukäteen, mitä tehdä. Asunto voi kannattaa myydä jo hyvissä ajoin itse. Sen voi siis myydä tai luovuttaa ajoissa ennakkoperintönä perillisille, silloin ei pääse sossukaan väliin.

Meneekö se niin, että vanhus saa palvelutaloasumiseen erilaisia tukia ja osa tuista on toimeentulotuen muodossa ja tällöin kunta voi vaatia asunnon myyntiä?

Todella epäreilua, jos noin on. Kannattaa lahjoittaa ennen muuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.

Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta."  https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…

Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.

Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.

ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.

Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?

Silloun hänelle haetaan edunvalvoja, virkaholhooja. Jos on omaisuutta. Tai pan kkitiliä hoitamaan. Mutta joku vuokrakämpän ryhjennys on kyllä perheasia.

Edunvalvojan hakeminen voi kestää hyvinkin pitkään.

Esimerkki tilanne. Vanhus on pärjännyt tähän saakka joten kuten yksin omistamassaan kerrostaloasunnossa. Omaiset asuu kaukana. Vanhus saa sairaskohtauksen joutuu sairaalaan eikä kuntoudu koskaan niin että voisi palata asuntoon. Siinä vaiheessa kun omaiset viimein menevät asuntoon ilman vanhuksen lupaa huomataan että asiat on jo jonkin aikaa olleet hoitamatta. Sähköt katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi ja esim asunnossa olevat ruuat pilaantuneet. Asunto on välttämättä siivottava ja tyhjennettävä ja asunto on joko myytävä tai luovutettava taloyhtiön haltuun.. Ensimmäisenä kysytään huolehtiiko he asiat kuntoon vai otetaanko yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Edunvalvonta selviää ehkä hyvinkin paljon myöhemmin.

ihan sama kestääkö edunvalvojan hakeminen vuoden tai kymmenen vuotta, niin siihen ryhdytään. Jos sitten tulee tilanne, että asunto on pakko tyhjentää, otetaan yhteyttä viranomaisiin, selitetään tilanne ja kysytään, että miten tällaisessa tilanteessa toimitaan. Sitten toimitaan niiden neuvojen mukaan.

Esimerkki on ihan todellisesta elämästä ja kyllä viranomainen otti yhteyttä omaisiin eikä päinvastoin. Jos omaiset ei olisi tyhjentämistä ja myymistä tehneet sen olisi toki tehnyt viranomainen ilman edunvalvontaa. Toki se edunvalvontakin laitettiin vireille omaisten ja viranomaisten toimesta.

kaikkien kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus, koska koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu... silloin voi joutua tilanteeseen, joss toivoisi jonkun läheisen alkavan hoitaa omia asioita (sen vieraan oikeuden määräämän edunvalvojan sijaan).

ja sitten mahdollsimman tarkat omat toiveet omaisuutensa ja sen hoidon suhteen on myös hyvä laittaa paperille. Kuten myös sitten oma hoitotahto. Sekin on hyvin tärkeä asiakirja olla olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Missäs tuolla kirjoitetaan, että serkut olisivat perimässä mitään ilman testamenttia?

No miksi sitten kirjoitetaan serkuista perinnönjaossa? Eivät he ole rintaperillisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.

Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.

Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?

ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa

Onko noin? Esimerkiksi jos vanhus omistaa muutaman ravihevosen, huvilan Espanjassa, ison asunnon Espoon Westendissä ja vielä kartanon jossain luxuspaikalla Skotlannissa, palveluasunnosta perittävä maksu lasketaan niin, että vanhuksen tuloista vähennetään ensin kaikki em jutuista aiheutuvat kustannukset ja vasta jäljelle jäävästä summasta lasketaan 85 prossaa maksuksi palveluasumisesta?

10 c §

Tuloista tehtävät vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, pitkäaikaisessa perhehoidossa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Ennen kuin 7 c §:ssä tarkoitettu maksu määrätään, mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön kuukausituloista on vähennettävä:

1) hänen suoritettavakseen vahvistettu elatusapu sekä hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat kustannukset;

2) avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä hyvitys, joka hänen on suoritettava rahana;

3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty etuus, joka hänen on suoritettava rahana;

4) tuomioistuimen tai holhousviranomaisen hänelle määräämän edunvalvojan palkkion perusmaksu, jonka suuruudesta säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 5 momentin nojalla sekä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain (648/2007) 22 §:ssä tarkoitettu valtuutetun palkkio, kuitenkin enintään edellä tarkoitetun edunvalvojan palkkion perusmaksun suuruisena.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen elatusapua ei vähennetä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa asiakas on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen pitkäaikaisen perhehoidon, pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon alkamista.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään asiakkaan todelliset asumismenot ennen pitkäaikaiseen tehostettuun palveluasumiseen, pitkäaikaiseen perhehoitoon tai pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seuraavasti:

1) omistusasunnosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut viimeisten kuuden kuukauden ajalta;

2) vuokra-asunnon vuokra ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 52 §:ssä tarkoitetulta vuokralaisen irtisanomisajalta;

3) asumisoikeusasunnon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:ssä tarkoitettu käyttövastike ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut kolmelta kuukaudelta.

10 d §

Tuloista tehtävät erityiset vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa perhehoidossa

Sen lisäksi, mitä 10 c §:ssä säädetään, kunnan tai kuntayhtymän on pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta perittävän maksun suuruudesta päättäessään vähennettävä maksun perusteena olevista tuloista kohtuulliset asumismenot, joita pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta aiheutuu. Asumismenoista vähennetään valtion varoista maksettava asumistuki.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetun terveydenhuollon ammattihenkilön määräämien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset, joihin asiakas on oikeutettu saamaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Lääkekustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa antaman selvityksen perusteella maksun määräämisen perusteena olevista tuloista asiakkaalle aiheutuvien lääkekustannusten mukaan, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain 5 luvun 8 §:ssä tarkoitetun vuosiomavastuun suuruisena. Muiden kuin sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa hakemuksesta siltä osin kuin lääkemääräyksen tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö on arvioinut ne asiakkaan terveydelle tarpeellisiksi.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös pitkäaikaisesta perhehoidosta perittävää maksua. 

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

Eli vain kuuden kuukauden ajalta hyväksytään tyhjäksi jääneen asunnon kulut? Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Sitten asunnosta pitää luopua, tai maksaa sen kulut vanhuksen säästöistä, tai jonkun muun, esim. lasten, kuuluu maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Missäs tuolla kirjoitetaan, että serkut olisivat perimässä mitään ilman testamenttia?

No miksi sitten kirjoitetaan serkuista perinnönjaossa? Eivät he ole rintaperillisiä

siinä puhuttiin perunkirjoituksesta, ei perinnönjaosta. : "Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku."

Vierailija kirjoitti:

kaikkien kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus, koska koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu... silloin voi joutua tilanteeseen, joss toivoisi jonkun läheisen alkavan hoitaa omia asioita (sen vieraan oikeuden määräämän edunvalvojan sijaan).

ja sitten mahdollsimman tarkat omat toiveet omaisuutensa ja sen hoidon suhteen on myös hyvä laittaa paperille. Kuten myös sitten oma hoitotahto. Sekin on hyvin tärkeä asiakirja olla olemassa.

 

Nuo asiakirjat voi rauhoittaa jonkin verran itseä, mutta käytännön hyötyä niillä on hyvin vähä. Jos tarvitset apua et voi päättää millaista sennavun on oltava. Siitä avusta mitä on tarjolla on oikeus kyllä kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"

Vaikka henkilö olisi pysyvästi laitoshoidossa, se ei välttämättä tarkoita sitä, ettei hän voisi itse määrätä omaisuudestaan. Mikäli vanhus ei enää kykene hoitamaan taloudellisia asioitaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja niitä hoitamaan.

Siten vanhuksen omaisilla ei ole päätösvaltaa vanhuksen omaisuuden myynnissä tai lahjoittamisessa, eivätkä omaiset voi ennen henkilön kuolemaa omaisuudesta muutoinkaan määrätä. Vanhus itse tai hänelle mahdollisesti määrätty edunvalvoja ja/tai holhousviranomainen tekee päätökset vanhuksen omistaman omaisuuden osalta."  https://www.kaleva.fi/omaiset-eivat-voi-maarata-vanhuksen-omaisuudesta/…

Kun vanhukselle määrätään edunvalvoja ( joka voi olla myös omainen) ei vanhus määrää enää omaisuudestaan vaan siitä määrää edunvalvoja. Edunvalvojan on toimittava vanhuksen edunmukaisesti mutta se myynti on hyvinkin perusteltavissa vanhuksen edunmukaiseksi. Omaisuuden säilyttäminen taas automaattisesti ei sitä edunmukaista ole.

Hyvin harvalla vanhuksella kyllä on edunvalvojaa. Ja kyllä siinä tilanteessa omaiset päättää hyvinkin laajasti asioista. Pienempiä asioita voi hoitaa yksikin ja isompiakin silloin jos ei muita ole. Esim. asunnon myynnistä viralliset asiakirjat joutuu allekirjoittamaan kaikki.

ilman valtakirjaa EI SAA päättää edes oman vanhemman asioista tai omaisuudesta. Ei vaikka miten tietäisi, että se olisi äidille/isälle ok. Siitä pitää olla virallinen todistus.

Kuka sen sitten päättää tilanteessa jossa sitä valtakirjaa tai eduncalvojaa ei ole eikä vanhus enää kykene itsehoitamaan asioitaan?

Silloun hänelle haetaan edunvalvoja, virkaholhooja. Jos on omaisuutta. Tai pan kkitiliä hoitamaan. Mutta joku vuokrakämpän ryhjennys on kyllä perheasia.

Edunvalvojan hakeminen voi kestää hyvinkin pitkään.

Esimerkki tilanne. Vanhus on pärjännyt tähän saakka joten kuten yksin omistamassaan kerrostaloasunnossa. Omaiset asuu kaukana. Vanhus saa sairaskohtauksen joutuu sairaalaan eikä kuntoudu koskaan niin että voisi palata asuntoon. Siinä vaiheessa kun omaiset viimein menevät asuntoon ilman vanhuksen lupaa huomataan että asiat on jo jonkin aikaa olleet hoitamatta. Sähköt katkaistu maksamattomien laskujen vuoksi ja esim asunnossa olevat ruuat pilaantuneet. Asunto on välttämättä siivottava ja tyhjennettävä ja asunto on joko myytävä tai luovutettava taloyhtiön haltuun.. Ensimmäisenä kysytään huolehtiiko he asiat kuntoon vai otetaanko yhteyttä sosiaaliviranomaisiin. Edunvalvonta selviää ehkä hyvinkin paljon myöhemmin.

ihan sama kestääkö edunvalvojan hakeminen vuoden tai kymmenen vuotta, niin siihen ryhdytään. Jos sitten tulee tilanne, että asunto on pakko tyhjentää, otetaan yhteyttä viranomaisiin, selitetään tilanne ja kysytään, että miten tällaisessa tilanteessa toimitaan. Sitten toimitaan niiden neuvojen mukaan.

Ohjeiden mukaan toimimisen sijasta koko sotkun voi jättää viranomaisten tehtäväksi. Omaisen ei tarvitse pistää tikkua ristiin, ei edes ottaa yhteyttä viranomaisiin. Omaisena kannattaakin miettiä, onko järkeä sotkeentua koko asiaan ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidilläsi on varmaan huone siellä palvelutalossa, eikö sinne voisi viedä jotain tuttuja tavaroita? Laita toriin ilmoitus että annetaan, ne mitä jää jäljelle viet sinne sorttiasemalle.

Usko nyt: sinulla ei ole oikeutta äitisi tavaroihin.

Jos alat myydä tai heittää niitä pois, niin odotahan vaan, kohta saat syytteen kavalluksesta. Siitä joutuu ihan oikeastikin vankilaan. Joten tervemenoa vaan lusimaan.

Mä jäin miettimään tätä asiaa. Tottahan tuo on, että ilman lupaa ei voi toisen tavaroita hävittää. Mutta mites tuo palvelutalon maksu määräytyy? Lasketaanko siinä hyväksi se, että vanhuksella on vielä toinenkin asunto, josta pitää maksaa kuluja? Olipa asunto oma tai vuokra-asunto, kuluja siitä on silti. Jos palveluasumisesta joutuu maksamaan saman verran riippumatta siitä, onko vanhuksella toinenkin asunto, josta hänellä ei olekaan varaa enää maksaa, hyväksytäänkö palveluasumisen hinnassa sitten edes se, että tavaroita varten vuokrataan jokin varasto? Jos tätäkään ei hyväksytä palveluasumisen hintaa alentavaksi, taivasalleko tavarat pitäisi kantaa? Mä en siis oikeasti tiedä, siksi kyselen. 

Ei lasketa ja jos menet sosiaaliviranomaisilta rahaa pyytämään niin kyllä vaativat että ensin asunnosta luovutaan ennen kuin edes lähdetään laskemaan saako kuluihin apua sossusta.

Mutta jos asunto on vanhuksen, niin vain hän voi päättää siitä luopumisesta, tai sitten mennään oikeuteen.

Tietenkin voi päättää, mutta sitten sen palvelutalossa asuvan ja siitä melkein koko eläkkeensä maksavan vanhuksen pitää keksiä itselleen jokin keino, millä maksaa vanhasta asunnostaan aiheutuvat kustannukset. Jos vanhuksen tuloista 85% menee palveluasumiseen ja vain 15% (kuitenkin vähintään 120€/kk) jää vanhukselle käyttöön, niin mikli se 120€ ei riitä vanhan asunnon ylläpitämiseen, sitten vanhuksen on vähän pakko myydä asuntonsa. Tai, mikäli asuu taloyhtiössä, maksamattomien yhtiövastikkeiden vuoksi taloyhtiöllä on oikeus ottaa kyseinen asunto haltuunsa. Ja laittaa asunto vaikka vuokralle. Jos on omakotitalo, niin kiinteistövero nyt ainakin pitää maksaa. Jos vanhuksen 15% tuloistaan ei riitä sen maksamiseen, mitäs sitten tehdään?

ensin niistä tuloista tehdään vähennykset. Vaikka se vuokra. SItten jäljelle jääneestä rahasta otetaan se 85% ja käteen pitää jäädä 167euroa kuukausittaista käyttörahaa

Onko noin? Esimerkiksi jos vanhus omistaa muutaman ravihevosen, huvilan Espanjassa, ison asunnon Espoon Westendissä ja vielä kartanon jossain luxuspaikalla Skotlannissa, palveluasunnosta perittävä maksu lasketaan niin, että vanhuksen tuloista vähennetään ensin kaikki em jutuista aiheutuvat kustannukset ja vasta jäljelle jäävästä summasta lasketaan 85 prossaa maksuksi palveluasumisesta?

10 c §

Tuloista tehtävät vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa, pitkäaikaisessa perhehoidossa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa

Ennen kuin 7 c §:ssä tarkoitettu maksu määrätään, mainitun pykälän 1 ja 2 momentissa tarkoitetun henkilön kuukausituloista on vähennettävä:

1) hänen suoritettavakseen vahvistettu elatusapu sekä hänen tosiasiallisista perhesuhteistaan johtuvat muut vastaavat kustannukset;

2) avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetussa laissa (26/2011) tarkoitettu pesänjakajan tai tuomioistuimen määräämä hyvitys, joka hänen on suoritettava rahana;

3) kiinteistön luovutuksen yhteydessä määräajaksi tai elinkaudeksi pidätetty etuus, joka hänen on suoritettava rahana;

4) tuomioistuimen tai holhousviranomaisen hänelle määräämän edunvalvojan palkkion perusmaksu, jonka suuruudesta säädetään holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 44 §:n 5 momentin nojalla sekä edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain (648/2007) 22 §:ssä tarkoitettu valtuutetun palkkio, kuitenkin enintään edellä tarkoitetun edunvalvojan palkkion perusmaksun suuruisena.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa säädetystä poiketen elatusapua ei vähennetä, jos elatusavun saajana on asiakkaan aviopuoliso, jonka kanssa asiakas on elänyt yhteistaloudessa välittömästi ennen pitkäaikaisen perhehoidon, pitkäaikaisen tehostetun palveluasumisen tai pitkäaikaisen laitoshoidon alkamista.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään asiakkaan todelliset asumismenot ennen pitkäaikaiseen tehostettuun palveluasumiseen, pitkäaikaiseen perhehoitoon tai pitkäaikaiseen laitoshoitoon siirtymistä seuraavasti:

1) omistusasunnosta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut viimeisten kuuden kuukauden ajalta;

2) vuokra-asunnon vuokra ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut asuinhuoneiston vuokrauksesta annetun lain (481/1995) 52 §:ssä tarkoitetulta vuokralaisen irtisanomisajalta;

3) asumisoikeusasunnon asumisoikeusasunnoista annetun lain (650/1990) 16 §:ssä tarkoitettu käyttövastike ja muut asumisesta aiheutuvat välttämättömät ja kohtuulliset kulut kolmelta kuukaudelta.

10 d §

Tuloista tehtävät erityiset vähennykset pitkäaikaisessa tehostetussa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa perhehoidossa

Sen lisäksi, mitä 10 c §:ssä säädetään, kunnan tai kuntayhtymän on pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta perittävän maksun suuruudesta päättäessään vähennettävä maksun perusteena olevista tuloista kohtuulliset asumismenot, joita pitkäaikaisesta tehostetusta palveluasumisesta aiheutuu. Asumismenoista vähennetään valtion varoista maksettava asumistuki.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tuloista vähennetään terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) tarkoitetun terveydenhuollon ammattihenkilön määräämien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset, joihin asiakas on oikeutettu saamaan korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Lääkekustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa antaman selvityksen perusteella maksun määräämisen perusteena olevista tuloista asiakkaalle aiheutuvien lääkekustannusten mukaan, kuitenkin enintään sairausvakuutuslain 5 luvun 8 §:ssä tarkoitetun vuosiomavastuun suuruisena. Muiden kuin sairausvakuutuslain mukaan korvattavien lääkkeiden, kliinisten ravintovalmisteiden ja perusvoiteiden kustannukset vähennetään asiakkaan tai hänen edustajansa hakemuksesta siltä osin kuin lääkemääräyksen tehnyt terveydenhuollon ammattihenkilö on arvioinut ne asiakkaan terveydelle tarpeellisiksi.

Mitä 2 momentissa säädetään, koskee myös pitkäaikaisesta perhehoidosta perittävää maksua. 

Laki

sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista

Eli vain kuuden kuukauden ajalta hyväksytään tyhjäksi jääneen asunnon kulut? Mitä tapahtuu sen jälkeen?

Sitten asunnosta pitää luopua, tai maksaa sen kulut vanhuksen säästöistä, tai jonkun muun, esim. lasten, kuuluu maksaa.

Lapset ei ole elatusvelvollisia vanhempiinsa nähden eikä edes vanhemmat lapsiinsa ellei lapset ole alaikäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkien kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus, koska koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu... silloin voi joutua tilanteeseen, joss toivoisi jonkun läheisen alkavan hoitaa omia asioita (sen vieraan oikeuden määräämän edunvalvojan sijaan).

ja sitten mahdollsimman tarkat omat toiveet omaisuutensa ja sen hoidon suhteen on myös hyvä laittaa paperille. Kuten myös sitten oma hoitotahto. Sekin on hyvin tärkeä asiakirja olla olemassa.

 

Nuo asiakirjat voi rauhoittaa jonkin verran itseä, mutta käytännön hyötyä niillä on hyvin vähä. Jos tarvitset apua et voi päättää millaista sennavun on oltava. Siitä avusta mitä on tarjolla on oikeus kyllä kieltäytyä.

voi luoja.......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Missäs tuolla kirjoitetaan, että serkut olisivat perimässä mitään ilman testamenttia?

No miksi sitten kirjoitetaan serkuista perinnönjaossa? Eivät he ole rintaperillisiä

siinä puhuttiin perunkirjoituksesta, ei perinnönjaosta. : "Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku."

Isovanhemman perinnönsaajana voi olla lapsenlapsi, jolle sitten ilmestyy yllätysserkku, kun mummon lasten kaikki lapset eivät olekaan olleet tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kaikkien kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus, koska koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu... silloin voi joutua tilanteeseen, joss toivoisi jonkun läheisen alkavan hoitaa omia asioita (sen vieraan oikeuden määräämän edunvalvojan sijaan).

ja sitten mahdollsimman tarkat omat toiveet omaisuutensa ja sen hoidon suhteen on myös hyvä laittaa paperille. Kuten myös sitten oma hoitotahto. Sekin on hyvin tärkeä asiakirja olla olemassa.

 

Nuo asiakirjat voi rauhoittaa jonkin verran itseä, mutta käytännön hyötyä niillä on hyvin vähä. Jos tarvitset apua et voi päättää millaista sennavun on oltava. Siitä avusta mitä on tarjolla on oikeus kyllä kieltäytyä.

voi luoja.......

Niinpä... nämä avusta kueltäytyjät kieltäytyvät vain ostoavusta ja yrittävät hyppyyttää omia töissä käyviään lapsiaan ihan tärviölle 24/7/100 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Yllätysserkuilla on merkitystä vain oikeassa omaisuudessa. Siihen ei mikään tavanomainen kodin irtaimisto kuulu. Irtaimiston voi vapaasti hävittää/ottaa käyttöön se, joka apajille ehtii.

tuollaisessa tapauksessa yllätysserkkukin voi riitauttaa koko perinnönjaon, etenkin, jos tajuaa, että omaisuus on jo hävitetty. Ja kun niitä yllästyssisaruksiakin voi sitten putkahtaa siellä perunkirjoituksessa, niin on parempi, että asiat hoidetaan alusta asti juridisesti oikein. Silloin voi todistaa helposti ettei ole ollut mitään aietta pimittää mitään.

Naisena elämä on kyllä helpompaa, kun tietää tasan tarkkaan, montako perillistä itsellä on. Mitään yllätystyttäriä tai yllätyspoikia ei tupsahda mistään. Miehille tietty hankalampaa, kun ei aina voi tietää, onko joskus menneisyydessä pamauttanut jonkun paksuksi.

Vierailija kirjoitti:

Näin on. Pitäisikö ne vanhuksen vanhat kalsaritkin säilyttää jossain varastossa odottamassa, että se vanhus kuolee ja sitten vasta perunkirjoituksen jälkeen saa perilliset jakaa irtaimiston?

Se vanhus voi elää vielä 20 vuotta siellä palveluasunnossa. Eiköhän se irtaimiston selvittely kannata tehdä siinä vaiheessa, kun se vanhus muuttaa sinne palvelutaloon tms.

Ja muuten kyllä tiedän tapauksen missä kunta otti asunnon asukkaan hoitokuluista. Kyseessä oli kehitysvammainen, joka asui vanhemmiltaan perityssä asunnossa, pystyi aika pitkään asumaan itsekseen. Joku edunvalvoja tai muu raha-asioitten hoitaja hänellä kyllä oli.

Kun hän joutui kunnan hoitokotiin, kunta myi sen hänen asuntonsa ja sillä rahalla sitten kustannettiin hänen hoitokulujaan. Oli hänellä eläke, mutta sen ei katsottu riittävän.

Kun hän kuoli, ei varmasti kukaan tiedä, jäikö niitä hänen asunnon myynnistä saatuja rahoja vielä jäljelle, pitikö kunta ne vaan itsellään. Kun ei hän kovin kauaa siellä hoitokodissa elänyt.

Tai tietysti joku tietää, mutta ei kerro.

Kyllä pitää. Äitini kyseli muutama kuukausi sitten sen iiiiiiihanan kultaraitaisen suihkuverhot perään, jonka oli kuulemma antanut minulle joskus 8å-luvulla. Että missä se on, kun hän tarvitsee sitä... öh 😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Yllätysserkuilla on merkitystä vain oikeassa omaisuudessa. Siihen ei mikään tavanomainen kodin irtaimisto kuulu. Irtaimiston voi vapaasti hävittää/ottaa käyttöön se, joka apajille ehtii.

tuollaisessa tapauksessa yllätysserkkukin voi riitauttaa koko perinnönjaon, etenkin, jos tajuaa, että omaisuus on jo hävitetty. Ja kun niitä yllästyssisaruksiakin voi sitten putkahtaa siellä perunkirjoituksessa, niin on parempi, että asiat hoidetaan alusta asti juridisesti oikein. Silloin voi todistaa helposti ettei ole ollut mitään aietta pimittää mitään.

Naisena elämä on kyllä helpompaa, kun tietää tasan tarkkaan, montako perillistä itsellä on. Mitään yllätystyttäriä tai yllätyspoikia ei tupsahda mistään. Miehille tietty hankalampaa, kun ei aina voi tietää, onko joskus menneisyydessä pamauttanut jonkun paksuksi.

Se miehesi mahdollinen yllätyslapsi tulee sitten puolisosi kuoltua jakamaan perintöä. Äitini on niin outo, etten yhtään ihmettelisi jos häneltä löytyisi lapsi josta kukaan ei tiedä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tyhjensin kerran häädetyn vuokralaisen jäljiltä asunnon ja se piti tehdä niin, että ulosottoviranomainen tuli katsomaan tavaroita ja määräsi mitä niille tehdään. Vuokralaiseen ei saatu yhteyttä, kun häntä ei kiinnostanut vastailla puhelimeen. Niinpä sitten noin. Meille oli selvää jo alussa, että ulosottoviranomainen sanoo "kaatopaikalle", mutta se piti kuitenkin tehdä virallisia teitä pitkin. Näin meitä ei voisi syyttää jälkikäteen mistään sellaisesta, että "kunsielläolisemummommummonkallislasivaasi"

Emme siis saaneet itse päättää, että tavarat kaatopaikalle, vaikka oikeus oli  tuominnut häädön.

Hiukan turhaa työtähän tuo oli, mutta kyllähän ihmisellä pitää olla oikeus omaisuuteensa ja jos hän ei syystä tai toisesta voi sitten olla siitä tai sen kohtalosta päättämässä, niin jonkun ulkopuolisen tahon pitää sitten se päätös tehdä.

Sama juttu vaikka olisi kyseessä omat vanhemmat: päätös pitää tehdä virallisia teitä pitkin, että mitä tavaroille tehdään ettei tule syyllstyneeksi mihinkään kavallukseen tai vastaavaan. Jokainen voi itse helpottaa tilannetta tekemällä paperin valmiiksi, jossa itse määrää mitä tavaroille ja asunnolle tehdään, jos joutuu muuttamaan palvelutaloon, tai vaikka, jos muistisairaus tulee eikä ole kykenevä sitten enää päättämää omaisuudestaan.

Kyllä kai jos kaikki sisarukset on samaa mieltä tavaroista ei siinä viranomaisia tarvita. Tietysti voi epäselvykksien varalta teh paperin että yhteisestä päätöksestä tavarat jaettu ja hävitetty. Jos sillä äidillä ei enää mielipidettä.

Sisareni oli viitisen vuotta hoidossa sen jälkeen kun koti oli purettu. Oli puhekyvtön ja ymmärtämätön jo silloin.

Vuokranantajansakin jo kyseli ettekö voi tyhjätä, hän remontoisi sen ja möisi.

mutta kun ei saa omavaltaisesti hävittää toisen omaisuutta, ei vaikka kaikki siarukset olisivat samaa mieltä: se omaisuus on vanhemman omaisuutta niin kauan kun hän on hengissä tai antaa virallisen luvan lapsilleen tehdä omaisuudellaan mitä lystää (silloin vanhuksen on oltava psyykkisesti kykenevä tekemään se päätös). vanhemmilla voi olla vaikka yllätyslapsia, joiden olemassaolo paljastuu sitten vasta perunkirjoituksessa. Meillä tuli yhden läheisen perunkirjoituksessa esille yllätysserkku.

on parempi tehdä asia virallisesti oikein.

Millonkas serkut on alkaneet periä ilman testamenttiä?

Missäs tuolla kirjoitetaan, että serkut olisivat perimässä mitään ilman testamenttia?

Just tuossa edellä mainittiin, että perunkirjoituksessa tuli esille yllätysserkku, huoh, lukekaa ja ymmärtäkää. Please!