Arki ilman autoa - kokemuksia ja fiiliksiä?
Olen 36-vuotias yksin asuva nainen, enkä omista autoa tai ajokorttia. Tällaisina päivinä, kun tiet ovat peilijäässä ja koetat rahdata kahta ostoskassia ja postista noudettua pakettia kävellen - itkupotkufiilis. Kauppaan on jonkin verran matkaa, ja bussiyhteyttä ei tällä välillä ole. Vastaavia tilanteita on arjessa lukuisia; isompien tavaroiden kuljetukset, eläinlääkärikäynnit, lääkärikäynnit jne. Mikäli omaisin tällaisessa tilanteessa lapsia ja olisin yh-vanhempi, repisin varmasti jo pelihousuni.
Millaisia fiiliksiä teillä muilla on arjesta ilman autoa?
Kommentit (103)
Minulla on 4 vuotta vanha auto eivätkä sen kulut ole kyllä muutamaa satasta korkeammat/kk. Bensaa se syö melko vähän ja polttoainetta ostan ehkä 50-70€/kk. Täyskasko maksaa alle 1000€/vuosi. Renkaiden vaihdatus muutaman kympin 2x/vuodessa. Renkaita ei tarvitse joka vuosi vaihtaa, juuri on uudet nastat alla. Käytin juuri vuosihuollossa, koko auton tarkistus + sisäilmasuodattimen vaihto yms. 250€.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 4 vuotta vanha auto eivätkä sen kulut ole kyllä muutamaa satasta korkeammat/kk. Bensaa se syö melko vähän ja polttoainetta ostan ehkä 50-70€/kk. Täyskasko maksaa alle 1000€/vuosi. Renkaiden vaihdatus muutaman kympin 2x/vuodessa. Renkaita ei tarvitse joka vuosi vaihtaa, juuri on uudet nastat alla. Käytin juuri vuosihuollossa, koko auton tarkistus + sisäilmasuodattimen vaihto yms. 250€.
Lähes kaikki aliarvioivat autokulunsa! TOSI ON! No, saahan silti paremman mielen.
Suomessa on paljon ihmisiä joilla esimerkiksi epilepsia tai jokin muu neurologinen sairaus joka estää tai vaikeuttaa ajokortin hommaamista. Silti aivan hyvin varmasti pystyvät elämässa kulkemaan. Ainakin omassa tuttavapiirissä olevat sillä onhan julkinen liikenne ja taksit keksitty sekä läheisten apu tarvittaessa.
Kauheaa varmasti olisi jos on tottunut autoilemaan ja sokeutuisi tai puhkeaisi vaikea epilepsia ja joutuisi siitä luopumaan. Varmasti köyhyyskin voi olla ongelma monella vaikka kuka vaan voi ottaa opintolainan millä ainakin kortin saa kustannettua ellei ole tosiaan sairaus esteenä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kohta 62 vuotta olen pärjännyt ilman autoa ja ajokorttia. Aika harvoin on ollut tilanteita, joissa olisin kokenut ajokortin ja oman auton tarpeelliseksi. Mutta mä olen jo kauan sitten oppinut tilaamaan kotiinkuljetuksella isommat tavarat tai käyttänyt tarvittaessa taksia. Ja kahden lapsen yh:kin olin aikoinaan. Asun pääkaupunkiseudulla, joten täällä on kuitenkin joukkoliikenne toiminut kohtuullisen hyvin. Tosin nyt HSL:n reittiuudistusten myötä ei enää niin hyvin kuin joskus ennen.
Pk-seudulla on varmasti helpompaa kulkuyhteyksien kannalta. Toki työmatkat ovat usein pitkiä ja kiireisiä sielläkin. Kotiinkuljetus on kyllä järkevää, ja onneksi nykyään voi tarvittaessa tilata myös ruokaostokset kotiin. Mutta hatunnosto, mikäli olet kokenut arkesi suhteellisen vaivattomana ilman autoakin. Ap
Mä sanoisin, että kyseessä on vain tottumus. Kun ei ole koskaan ollut autoa, ei sitä osaa sillä tavalla kaivatakaan. Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei henkilöautolla kuitenkaan olisi saanut pesukonetta, tiskikonetta, sohvaa tms tuotua kaupasta kotiin vaa kuljetus olisi pitänyt tilata silti. Olen siis niin tottunut siihen, että maksan ison esineen kuljetuksesta. Ja yleensä sitten vievät samalla vanhan pois (siis just pesukoneet yms). Mä olen jo pitkään tehnyt etätöitä, mutta kun en vielä tehnyt, aika hyvin tästä meni julkinen työpaikalle. Enää ei kyllä mene. Tuntuu, että juuri mihinkään ei enää pääse yhdellä kulkuneuvolla.
Aika syrjäytyneitä autottomat on, tajuan sen vasta nyt. Itse olen ollut aina autoton, koko elämän. Toivon vaan, ettei tämä kirous siirry lapsilleni.
Autoton sukulainen sanoi, olen autoton ekologisista syistä. Kun hän yllättäen peri suuren summan, samalla hänen pihaan ilmeistyi auto. Minä irvistin. Kun itse olen autoton.
Mitä se kalevauva laulaa, espoolaiset rakastaa yksityisautoilua tyyliin....
Menen töihin julkisilla sillä työpaikkani on keskustassa ja vakituista parkkipaikkaa ei ole.
En silti vaihtaisi autoa pois. En huviajele, mutta autolla hoituu isot ruokaostokset, pääsee rautakauppaan ja Ikeaan tai mihin nyt ikinä tarvittaessa. Mikä tärkeintä sillä pääsee näkemään sujuvasti sukulaisia. Lähisukulaiset asuvat kaikki tyyliin Vantaa-Espoo-Helsinki-Kauniainen -akselilla ja näkisimme paljon harvemmin jos kylään lähteäkseen tulisi mennä aikataulujen perässä. Näemme toisiamme usein ja vietämme aikaa usein jopa viikottain ja olemme sujuvasti koira- ja lapsen- tai talovahtina tarpeen vaatiessa. Jos olisin keskustassa asuva sinkku niin en kokisi tarvitsevani autoa mutta muuten se kyllä helpottaa elämää kummasti ja säästää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Kohta 62 vuotta olen pärjännyt ilman autoa ja ajokorttia. Aika harvoin on ollut tilanteita, joissa olisin kokenut ajokortin ja oman auton tarpeelliseksi. Mutta mä olen jo kauan sitten oppinut tilaamaan kotiinkuljetuksella isommat tavarat tai käyttänyt tarvittaessa taksia. Ja kahden lapsen yh:kin olin aikoinaan. Asun pääkaupunkiseudulla, joten täällä on kuitenkin joukkoliikenne toiminut kohtuullisen hyvin. Tosin nyt HSL:n reittiuudistusten myötä ei enää niin hyvin kuin joskus ennen.
Pk-seudulla on varmasti helpompaa kulkuyhteyksien kannalta. Toki työmatkat ovat usein pitkiä ja kiireisiä sielläkin. Kotiinkuljetus on kyllä järkevää, ja onneksi nykyään voi tarvittaessa tilata myös ruokaostokset kotiin. Mutta hatunnosto, mikäli olet kokenut arkesi suhteellisen vaivattomana ilman autoakin. Ap
Mä sanoisin, että kyseessä on vain tottumus. Kun ei ole koskaan ollut autoa, ei sitä osaa sillä tavalla kaivatakaan. Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei henkilöautolla kuitenkaan olisi saanut pesukonetta, tiskikonetta, sohvaa tms tuotua kaupasta kotiin vaa kuljetus olisi pitänyt tilata silti. Olen siis niin tottunut siihen, että maksan ison esineen kuljetuksesta. Ja yleensä sitten vievät samalla vanhan pois (siis just pesukoneet yms). Mä olen jo pitkään tehnyt etätöitä, mutta kun en vielä tehnyt, aika hyvin tästä meni julkinen työpaikalle. Enää ei kyllä mene. Tuntuu, että juuri mihinkään ei enää pääse yhdellä kulkuneuvolla.
Aika syrjäytyneitä autottomat on, tajuan sen vasta nyt. Itse olen ollut aina autoton, koko elämän. Toivon vaan, ettei tämä kirous siirry lapsilleni.
Riippuu kyllä ihan siitä, missä asuu. Raideliikenteen varressa pääkaupunkiseudullakin liikkuminen on varsin helppoa. Mutta jos ei asu radan varressa ja olisi menossa paikkaan, joka ei myöskään ole radan varressa, niin nykyisin pitää melkein aina mennä ensin bussilla radan varteen, sitten junalla/metrolla ja sitten taas bussilla sinne, minne oli menossa.
Jos olisin autoton asuisin keskustassa ja lähellä työpaikkaa. Hyvällä omatunnolla myös tilaisin kaikki raskaat ruuat kotiin esim kerran kuussa. Ja en harrasta nettiostoksia nyt, joten tuskin niitä autottomanakaan harrastaisin.
Meillä on kaksi autoa, mutta kun lapset olivat pieniä autoja oli vain yksi. Vaikka olin kotiäiti oli todella ärsyttää hakea mies töistä kotiin ja odotella työpaikan pihalla häntä. Mies ei koskaan ajoissa. Vauva ei viihtynyt hereillä autossa lainkaan. Sitä aikaa ei ole ikävä.
Nyt autoilu maksaa minulle n. 2700e vuosi sis. Bensat ,renkaat, vakuutus, huollot. Se on hieman enemmän kuin yhden kuukauden nettopalkka. Jos ei olisi autoa raha menisi johonkin turhuuteen.
Todella hyvää keskustelua ja näkökulmia! Ja tulipa vallan yllätyksenä, kuinka kallista lystiä auton ylläpito on. Ihan heikompaa hirvittää. Olen monesti miettinyt, kuinka autottomana asuisi mielellään palveluiden ääressä, mutta kaupungeissa keskusta-asumisen huonoja puolia on sitten jatkuva häly ja ihmispaljous. Kaupungin ylikierroksia haluaisi karkuun hiljaiseen luontoon, jolloin auto olisi myös lähes välttämätön.. Kaupungin lähiluontoon kun tuppaa kuulumaan kaikki moottoriteiden humina. Ratkaisu voisi hyvinkin siis olla jokin pieni kaupunki, jossa on riittävästi palveluja ja rauhallista luontoa kävelymatkan säteellä. Etätyöt olisivat nekin mitä mainioin homma. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei oo autoa eikä korttia, mutta bussi kulkee alle 10 minuutin välein Prisman, S-marketin ja k-kauppojen eteen. Menee myös alepalle, mutta bussimatka kestää tällöin yli 10 minuuttia.
Då man varken har bil eller körkort anpassar man väl sitt leverne efter det? Då man har bil, andra fordon och körkort till samtliga kan man bo och leva hur man vill, utom i många städers kärnor där avundsjuka hindrar människor från att röra sig. Långa bilköer och tomma tåg (spårvagns) skenor samt bussfiler, det är dagens melodi då ingen på riktigt vill åka kollektivt, utom de som måste och ljuger att de gillar det. Hur många av er som åker kollektivt skulle hellre ta en taxi?
Vierailija kirjoitti:
Jos on tarpeeksi vanha niin saa ajaa mopolla ilman korttiakin, toki siihenkin pitää olla liikennevakuutus ja polttoaineet maksaa, mutta on mopo ehkä halvempi kuin auton pito. Ja nopeampi kuin jalkapatikka tai polkupyörä. Sähköavusteinen polkupyöräkin voisi auttaa autotonta ja kortitonta edes vähän.
Mopon vakuutus kalliimpi kun auto, mutta Trafi maksu (250e) jää pois. Traktorimönkijä, nopeus 60km/h vakuutus 60e/v. Kulutus maantiellä 9-12 litraa/100km.
Vierailija kirjoitti:
Auton on viimeinen asia, josta luopuisin. Söisin ruaakseni vaikka pelkkää makaronia ja ketsuppia joka päivä, kunhan vain auto säilyisi. Karsea ajatus, että joutuisi elämään menojensa suhteen kelien tai jonkun paikallisliikenteen armoilla. Ei olisi minkään arvoista elämää, etkä voisi edes harrastaa moniakaan asioita. Minäkään en voisi käydä esim pilkillä, mitä tykkään tehdä talvisin. En voisi kulkea kylään jonkun tykö, jos ei paikallisliikenne ole optimaalinen tai vähintäänkin hyvä pyöräilykeli. Aivan perseestä ja piste.
Tää on niin ällöttävän ylimielistä paskaa! Kukaan ei kysy, sopisko sulle aivoinfarkti tai epilepsia., aina ei voi valita, kuinka elämässä käy. Siinä kohtaa ei kauppoja tehdä ees ketsupin ja makaronin osalta, jos huono tuuri käy. Itse kun siihen ei voi vaikuttaa.,
1
Itse hommasin asunnon ja työpaikan sillä perusteella, että tulevaisuudessa pärjäisi ilman autoa. Vielä on vanha auto, mutta sitä käytetään vain harvoin isoihin kauppareissuihin. Asun ison kaupungin vieressä niin löytyy luontoakin. Loppujen lopuksi en tarvitse hirveitä määrää palveluita, riittää kun julkiset kulkee ja läheltä löytyy peruspalvelut.
Monet ei hahmota autoilun kokonaiskuluja, eikä sitä että vähemmälläkin autoilulla pärjää. Elämä on paljon muutakin, kun paikasta toiseen suhaamista. Monelle auto on osa identiteettiä ja luullaan, ettei ilman selviä.
Tässä autottoman perheen mamma. Autottomuus on ihan ok., kun elämä on aina suunniteltu toimivaksi muuten kuin auton varassa. Plussat ja miinukset:
+ rahaa säästyy kait aika paljon, en edes tiedä miten paljon :D
+ hermoja säästyy, kun ei tarvitse huolehtia autosta
+ kunto pysyy hyvänä, kun polkee pyörällä ja kävelee paljon (täällä on myös hyvä joukkoliikenne, mutta en viihdy niissä)
+ ei tule ilmastopäästöjä yms. saastetta
- matkustelu pikkulasten kanssa junalla/bussilla oli kamalaa, kun jännitin, häiriintyvätkö muut matkustajat
Sain 38 vuotiaana perinnöksi ensimmäisen auton, se mikä on muuttunut niin kynnys lähteä mihinkään on todella matala nyt. Julkisten varassa ei oikeen tullut koskaan käytyä missään. Vaikka ajoa tulee se vain 3000 km vuodessa niin inhottavalta tuntuisi luopua tosta.
Auto saattaa aiheuttaa pahaa riippuvuutta. Naapurin 70v nainen tuhersi itkua, kun auto odotti korjaamolla osia 5 päivää. Ei kuulemma päässyt mihinkään. 3,5 min oli pysäkille ja vuoroväli 20 min.
Ilman autoa on ihanaa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin kävellä pysäkille ja joku toinen kuljettaa mut määränpäähäni.
Meillä on ennatysalhainen syntyvyys päällä. EK:n vallassa valinta on osunut oikein.-Minä olisin ollut 90 lamassa lisääntymisaikeessa, mutta lama toisaalta varoitti. - EK. oli silloin toisen niminen.