Arki ilman autoa - kokemuksia ja fiiliksiä?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kohta 62 vuotta olen pärjännyt ilman autoa ja ajokorttia. Aika harvoin on ollut tilanteita, joissa olisin kokenut ajokortin ja oman auton tarpeelliseksi. Mutta mä olen jo kauan sitten  oppinut tilaamaan kotiinkuljetuksella isommat tavarat tai käyttänyt tarvittaessa taksia. Ja kahden lapsen yh:kin olin aikoinaan. Asun pääkaupunkiseudulla, joten täällä on kuitenkin joukkoliikenne toiminut kohtuullisen hyvin. Tosin nyt HSL:n reittiuudistusten myötä ei enää niin  hyvin kuin joskus ennen. 

Pk-seudulla on varmasti helpompaa kulkuyhteyksien kannalta. Toki työmatkat ovat usein pitkiä ja kiireisiä sielläkin. Kotiinkuljetus on kyllä järkevää, ja onneksi nykyään voi tarvittaessa tilata myös ruokaostokset kotiin. Mutta hatunnosto, mikäli olet kokenut arkesi suhteellisen vaivattomana ilman autoakin. Ap

Mä sanoisin, että kyseessä on vain tottumus. Kun ei ole koskaan ollut autoa, ei sitä osaa sillä tavalla kaivatakaan. Ja vaikka olisi ollutkin, niin ei henkilöautolla kuitenkaan olisi saanut pesukonetta, tiskikonetta, sohvaa tms tuotua kaupasta kotiin vaa kuljetus olisi pitänyt tilata silti. Olen siis niin tottunut siihen, että maksan ison esineen kuljetuksesta. Ja yleensä sitten vievät samalla vanhan pois (siis just pesukoneet yms). Mä olen jo pitkään tehnyt etätöitä, mutta kun en vielä tehnyt, aika hyvin tästä meni julkinen työpaikalle. Enää ei kyllä mene. Tuntuu, että juuri mihinkään ei enää pääse yhdellä kulkuneuvolla. 

Aika syrjäytyneitä autottomat on, tajuan sen vasta nyt. Itse olen ollut aina autoton, koko elämän. Toivon vaan, ettei tämä kirous siirry lapsilleni.

Tuo sun asenne on kirous ja se että lapsesi saisivat sulta jonkun sairauden tai ton asenteen minkä kanssa vaikea elää.

Autottomuus voi olla asenne kysymys jos ei halua saastuttaa tai jos on joku sairaus joka estää korttia hommaamasta.

Kaikilla on Suomessa ainakin lainojen turvin hommata auto tai kortti. Kaikki eivät vain halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auton on viimeinen asia, josta luopuisin. Söisin ruaakseni vaikka pelkkää makaronia ja ketsuppia joka päivä, kunhan vain auto säilyisi. Karsea ajatus, että joutuisi elämään menojensa suhteen kelien tai jonkun paikallisliikenteen armoilla. Ei olisi minkään arvoista elämää, etkä voisi edes harrastaa moniakaan asioita. Minäkään en voisi käydä esim pilkillä, mitä tykkään tehdä talvisin. En voisi kulkea kylään jonkun tykö, jos ei paikallisliikenne ole optimaalinen tai vähintäänkin hyvä pyöräilykeli. Aivan perseestä ja piste.

Tää on niin ällöttävän ylimielistä paskaa! Kukaan ei kysy, sopisko sulle aivoinfarkti tai epilepsia., aina ei voi valita, kuinka elämässä käy. Siinä kohtaa ei kauppoja tehdä ees ketsupin ja makaronin osalta, jos huono tuuri käy. Itse kun siihen ei voi vaikuttaa.,

1

No eiköhän kirjoittaja tarkoittanut että mikäli vain terveys sallii. Taidat olla hieman tyhmä, kun et sitäkään omin avuin ymmärtänyt.

Potuttaahan se lumisateessa rämpiminen joskus joo mutta en kyllä erityisemmin nauti huonossa kelissä ajamisestakaan.

Minulla on iso peräkärry polkupyörään, voi käyttää myös ilman pyörää kärrynä, ihan mykavasti kulkee isot paketit.