Psykiatrista hoitoa on vaikea saada, koska resurssit kohdistetaan todella erikoisesti
Masennuksesta, ahdistuksesta ja syömishäiriöistä kärsivien on vaikea saada hoitoa ja silloin kun sitä saa niin jonot ovat pitkiä. Ja "hoito" on monesti sitä että tapaamisia hoitajan kanssa on harvoin ja lääkärin kanssa ei välttämättä lainkaan.
Ihan fiksuja ja normaaleja nuoria jää jälkeen opinnoissa ja jopa syrjäytyy, kun hoitoa ei saa kohtuullisessa ajassa. Osa heistä jopa tappaa itsensä.
Sen sijaan psykoosien hoitoon kupataan valtavasti rahaa. On ympärivuorokautista suljettua laitoshoitoa, monen sadan euron lääkeinjektioita, lääkityksen seuraamista labratesteillä (esim. Leponex), tukiasuntoja, tukityöpajoja, kuntoutusta ja kaikkein hankalimmilla tapauksilla jopa hoitajan tai lääkärin kotikäyntejä.
On todella turhauttavaa, että itsetuhoinen tai anorektinen nuori joutuu odottamaan kuukausitolkulla apua kun taas joku avaruusolioiden taikasignaaleista höpöttävä narkomaani viedään heti paikalla sairaalaan. Psykoosi on toki vakava sairaus, mutta pitääkö siitä kärsivät ottaa muiden kustannuksella jonojen ohi? Etenkin, kun psykooseja ei oikein voida edes hoitaa kunnolla eikä potilaiden ennuste ole kummoinen.
Kommentit (46)
Totta on että resurssit mielenterveyden häiriöiden hoitamiseen ovat liian pienet. Mutta ei ihmisiä voi tuolla lailla arvottaa. Psykoosipotilaan kärsimystä voidaan lieventää, vaikka ennuste ei kovin hyvä olisikaan. Ja masennus voi johtaa psykoosiin, kyse ei ole aivan eri asioista.
Olen miettinyt ihan samaa. En ymmärrä miksi ei suunnata juuri yhtään resursseja sinne, jossa hoidolla olisi vaikutusta. Esimerkiksi yliopisto-opiskelijoiden mt-palvelut ovat pahasti ruuhkautuneet ja he kuitenkin olisivat tulevaisuuden potentiaalisia veronmaksajia.
Oisko tossa taustalla yhtään semmoista että psykoosipotilas on vaarallinen paitsi itselleen myös ympäristölleen, mutta itsetuhoinen masentunut yleensä vain itselleen? Eli sammutellaan ne isoimpia vahinkoja aiheuttavat palot ensisijaisesti?
AP puhuu aika sekavaa paskaa, mutta de on kyllä totta, että Suomen julkisessa terveydenhuollossa yleisesti ottaen keskitytään liian vähän sairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon aikaisessa vaiheessa. Sairauksien annetaan kehittyä siihwn pisteeseen, että ne on hoidettava kiireellisinä, jolloin hoito on kallista, tehotonta ja invasiivista.
En tiedä, mutta psykoterapeutit ovat hinnoitelleet itsensä tavallisen kuolevaisen ulottumattomiin. Itse kävin terapiassa yhdeksän vuotta sitten hinnaksi tuli jo silloin lähemmäs 400e kuukaudessa, Kela-korvauksen jälkeen. Mitähän mahtaa maksaa nyt
Ei sillä kotvauksella paljon tee, kun palveluntarjoaja nostaa taksojaan heti korvauksen verran. Joku hintakatto olisi hyvä.
Anoreksiaan kyllä saa apua. On laitoshoitoa, lääkkeitä, terapiaa, juttelua sairaanhoitajan kanssa, fysioterapiaa, ravitsemusterapiaa... Moni saa vain haaveilla niistä palveluista, mitä anorektikot saavat taistelematta yhtään. Sen kun vaan ovat sellaisia kuin ovat. Huomionkipeys voi auttaa asiaa, on yllättävän yleistä näillä. Osa kiertää osastolta toiselle vuosikausia ilman motivaatiota ja silti hoivaa riittää aina vaan.
Syömishäiriöistä yleisimpään eli epätyypilliseen syömishäiriöön on huomattavan paljon hankalampi saada apua.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. En ymmärrä miksi ei suunnata juuri yhtään resursseja sinne, jossa hoidolla olisi vaikutusta. Esimerkiksi yliopisto-opiskelijoiden mt-palvelut ovat pahasti ruuhkautuneet ja he kuitenkin olisivat tulevaisuuden potentiaalisia veronmaksajia.
Juuri tätä tarkoitin. Psykoosien hoitoon tarkoitettuja resursseja pitäisi ohjata juuri esim. YTHS:lle jotta korkeakouluopiskelijat saisivat ajoissa apua ongelmiinsa.
Olisi koko yhteiskunnan etu, että opiskelijat saisivat apua mt-ongelmiinsa nopeasti vielä kun ne ovat suhteellisen lieviä, ja lopulta valmistuisivat ilman isoja viivästyksiä ja pysyisivät työkykyisinä.
Mutta ei, opiskelijat jonottavat hoitoa pitkään ja tilanteet voivat mennä todella huonoiksi ennen kuin apua saa.
Enkä nyt siis tarkoita, että psykoosipotilaat pitäisi jättää heitteille mutta ei heitä pitäisi myöskään ottaa jonosta muiden edelle.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Oisko tossa taustalla yhtään semmoista että psykoosipotilas on vaarallinen paitsi itselleen myös ympäristölleen, mutta itsetuhoinen masentunut yleensä vain itselleen? Eli sammutellaan ne isoimpia vahinkoja aiheuttavat palot ensisijaisesti?
Tätähän siinä on kyse, suojellaan muuta yhteiskuntaa ensi sijaisesti, sitten vasta autetaan sairaita itseään.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt ihan samaa. En ymmärrä miksi ei suunnata juuri yhtään resursseja sinne, jossa hoidolla olisi vaikutusta. Esimerkiksi yliopisto-opiskelijoiden mt-palvelut ovat pahasti ruuhkautuneet ja he kuitenkin olisivat tulevaisuuden potentiaalisia veronmaksajia.
Tämä on mielenkiintoinen näkökanta. Terveydenhuolto kuitenkin edelleen perustuu siihen, että vakavimmin sairaat hoidetaan ensin ja saavat enemmän resursseja. Ja tuota skitsofreenikot ovat, vakavasti sairaita, kyseessä aivosairaus, joka hoitamattomana alentaa kognitiivisia kykyjä, tappaa (itsemurhariski kasvaa) ja aiheuttaa suurta kärsimystä.
Sen sijaan "tuleva veronmaksaja" yliopisto-opiskelija on kuitenkin kohtuullisen hyvässä asemassa, opiskelukykyinen, ehkäpä iso osa näistä opiskelijoista voisi tehdä elämästään helpompaa alentamalla omaa vaatimustasoaan ja perfektionismiaan, jotka usein ovat uupumisen taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Oisko tossa taustalla yhtään semmoista että psykoosipotilas on vaarallinen paitsi itselleen myös ympäristölleen, mutta itsetuhoinen masentunut yleensä vain itselleen? Eli sammutellaan ne isoimpia vahinkoja aiheuttavat palot ensisijaisesti?
Tuo on myytti, että psykoosipotilaat olisivat vaarallisia itselleen tai muille. Joskus tilanne voi olla sellainen, mutta hyvin iso osa psykooseista on sellaisia ettei kenenkään henki vaarannu.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko tossa taustalla yhtään semmoista että psykoosipotilas on vaarallinen paitsi itselleen myös ympäristölleen, mutta itsetuhoinen masentunut yleensä vain itselleen? Eli sammutellaan ne isoimpia vahinkoja aiheuttavat palot ensisijaisesti?
Tuo on myytti, että psykoosipotilaat olisivat vaarallisia itselleen tai muille. Joskus tilanne voi olla sellainen, mutta hyvin iso osa psykooseista on sellaisia ettei kenenkään henki vaarannu.
-ap
Kuka ottaa sen riskin, että hoitamattomana heiluva psykoottinen alkaakin heilua kirveen kanssa metrossa?
Vierailija kirjoitti:
Anoreksiaan kyllä saa apua. On laitoshoitoa, lääkkeitä, terapiaa, juttelua sairaanhoitajan kanssa, fysioterapiaa, ravitsemusterapiaa... Moni saa vain haaveilla niistä palveluista, mitä anorektikot saavat taistelematta yhtään. Sen kun vaan ovat sellaisia kuin ovat. Huomionkipeys voi auttaa asiaa, on yllättävän yleistä näillä. Osa kiertää osastolta toiselle vuosikausia ilman motivaatiota ja silti hoivaa riittää aina vaan.
Syömishäiriöistä yleisimpään eli epätyypilliseen syömishäiriöön on huomattavan paljon hankalampi saada apua.
Olet varmaan oikeassa tuossa viimeisessä lauseessa. Mutta pakko silti sanoa, että anoreksia on erittäin vaarallinen sairaus. Psykiatrisista sairauksista siinä on kaikkein korkein kuolleisuus.
Haluatko että eläköidyn 18-vuotiaana vai että kuntoudun työkykyiseksi? t: psykoosidiagnoosin saanut 17v nuori.
Ap olet väärässä jos laitat asikkaita paremmuusjärjestykseen ja siirrät akuutit potilaat jonon hännille. Mitä masentunut voisi hyötyä laitoshoidosta?
Sekä psykoosin että vaikean masennuksen sairastanut ja läheltä seurannut.
En tiedä yhtäkään masentunutta joka olisi parantunut sairaudestaan.
Käsittämätöntä puppua aloitus. Ihan kuin psykoosipotilaat voitaisiin vain käännyttää ovelta heipparallaa. Taidat ap provota, vaikkakin harmillista tietty että resurssit on mitä on.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yhtäkään masentunutta joka olisi parantunut sairaudestaan.
Minä olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko tossa taustalla yhtään semmoista että psykoosipotilas on vaarallinen paitsi itselleen myös ympäristölleen, mutta itsetuhoinen masentunut yleensä vain itselleen? Eli sammutellaan ne isoimpia vahinkoja aiheuttavat palot ensisijaisesti?
Tuo on myytti, että psykoosipotilaat olisivat vaarallisia itselleen tai muille. Joskus tilanne voi olla sellainen, mutta hyvin iso osa psykooseista on sellaisia ettei kenenkään henki vaarannu.
-ap
Olet niin epäpätevän ja epätieteellisen oloinen kirjottaja, että sinulla täytyy olla yksiselitteisen pätevät lähteet väitteillesi.
Ihan vaan tiedoksesi että psykoosiin voi mennä vaikkei olisi narkkari tai alkoholisti, eikä kaikki juttele avaruusolioiden kanssa! Ottaisit asiasta selvää, ennen kuin alat arvottamaan hoidon tarpeellisuutta.