Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

En minäkään ymmärrä mikä tuossa synnytyksessä meni pieleen.

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Dissosiaatiokokemus on ymmärtääkseni mielenterveys häiriö.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt taas lietsoko hysteriaa. Ei synnyttäminen sentään niiiiin kauheaa ole. Suurin osa palautuu ihan ennalleen ja jotkut jopa entistäkin ehommaksi, uskomatonta kyllä. Mm. seksi tuntuu paremmalle ja kuukautiskivut on muisto vain.

Tuon kaiken voi pilata ottamalla liikaa oksitosiinia, niin että kohtu hyperstimuloitu, menee pysyvään kramppiin, ja repeytyy.

Kuvailemasi on totta, mutta sen voi herkästi pilata vaatimalla/suostumalla kaikenlaisia mömmöjä.

Minullakaan nukutuslääkäri ei kuulemma löytänyt Epiduraali-pistettä, joten sain ilokaasua. Onneksi. Tosin vain yhden lapsen silti hankimme.

Vierailija kirjoitti:

Semmosta propagandaa tällä kertaa. Ettekai te taas usko ihan kaikkea?

Suurin osa synnytyksista sujuu ihan hyvin ja sekä äiti, että lapsi selviää hengissä ja yhtenä kappaleena. Lukekaa vaikka tilastoja.

Eipä se paljon lämmitä, jos satutkin itse olemaan se poikkeus tilastossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Ja sekään ei liity itse synnytykseen, jos liittyy epiduraaliin.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä mikä tuossa synnytyksessä meni pieleen.

Monikin asia, mutta se ei ole sairaalan vaan yhteiskunnan syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissäni yksikään synnytys ei ole sujunut edes kohtuudella. Mitään niin kamalaa en ole edes lehdistä lukenut, kuin yksi läheiseni synnytys Jorvissa.

Synnytyssairaalan epäinhimillisiin ja vaarallisiin kokemuksiin pitäisi saada toimiva puolueeton elin, tutkimaan kohtelua Juuri kohtelu ja oletukset, joista syntyy hoitovirheet, ovat olleet törkeitä. Lääkäri on kutsuttava nopeasti paikalle, kun oma ymmärrys loppuu.

Kaltoin kohdellun synnyttäjän on saatava jälkeenpäin apua ja terapiaa, sekä tuntuvat korvaukset. Henkilökunnan on saatava rakentavaa palautetta, ettei samat virheet toistu. Tai sitten on vaihdettava ammattia.

Johtuu varmaan siitä, että hyvistä kokemuksista ei uskalla kertoa. Huomasin sen omina vauva-aikoina. Tuntui, että muut äidit oikein loukkaantui, jos totesi, että omalla kohdalla ei ollut ongelmia ja puudutukdia ei tarvinnut.

Joten me olemme hiljaa ja kovaäänisimpiä ovat ne, jotka kertovat kauhutarinoita

Tässäkin ketjussa on monta huutajaa selittämässä miten hyvä ja reipas äiti selviää luonnon voimin ja lääkkeiden haluajat ovat prinsessoja. Todellakin kaikilla on oma kokemuksensa eikä sen perusteella tule arvostella muita.

Aivan ja he saavat kuulla olevansa narsisteja ja empatiakyvyttömiä. Suurin osa synnytyksistä sujuu ihan ilman vaurioita ja traumoja, moni on todella hyvä kokemus, mutta sitähän ei saa sanoa.

Sama ilmiö kuin se, että ei saa puhua tai sanoa, että "päätettiin sitten tehdä lapsi", tai että "ajateltiin, että tehdään tämä kakkonen nyt heti sitten ykkösen jälkeen, niin mene samoilla vaivoilla uhmaitä ja muut läpi" puhumattakaan, että sanoisi, että suunniteltiin synnytys tiettyyn vuodenaikaan, koska.. jne...". Eikös aina sitten jostain tule joku mielensäpahoittanut ihminen kertomaan, että "kuule ei se noin vain kaikille mene!" (ihan kuin olisi väitetty, että se menee noin kaikille) tai että "ettekö te tiedä miten paljon suomessa on lapsettomuudest akärsiviä ja miten paljon tuollainen heihin sattuu?" (ihan kuin sen vuoksi pitäisi olla puhumatta jostain oman elämän asiasta tai tehdyistä päätöksistä, että jossain on joku, joka ei voi sitä tehdä ja siksi siitä ei saa puhua ettei tule jollekin paha mieli".

Suomessa ei vaan saa iloita mistään.

Paraservikaalipuudutteet kun ottaa, ja se toimii, vauvan ulostulo ei satu yhtään.

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä mikä tuossa synnytyksessä meni pieleen.

Onko sisälukutaito tai empatiakyky tuttuja käsitteitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Ja sekään ei liity itse synnytykseen, jos liittyy epiduraaliin.

Mielestäni vahinko epiduraalissa kyllä kuuluu synnytyskokemukseen.

Ja se tosiaan oli ainoa oikeasti ikävä asia koko jutussa.

Oli se 50-luvulla riskipeliä, kun naiset synnyttivät kotona ja kätilö saattoi olla paikalla, jos synnyttäjä sattui asumaan taajama-alueella. Minä ja kaksi veljeäni synnyimme kotona. Kaikki meni hyvin. Nuorimmainen tarvitsi verensiirron (äidillä O Rh+ veriryhmä), joten vaati sairaalakäynnin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Semmosta propagandaa tällä kertaa. Ettekai te taas usko ihan kaikkea?

Suurin osa synnytyksista sujuu ihan hyvin ja sekä äiti, että lapsi selviää hengissä ja yhtenä kappaleena. Lukekaa vaikka tilastoja.

Eipä se paljon lämmitä, jos satutkin itse olemaan se poikkeus tilastossa.

Ei tietenkään, mutta en missään nimessä haluaisi osallistua synnytyksen demonisointiin tai siihen että nuoret vaativat suunniteltua sektiota kokemukseni perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Mun toisessa synnytyksessä oli viereisessä salissa tällainen huutaja. Meidän kätilöäkin jo nauratti lopulta ja tokaisi vain että siellä taitaa olla taas sellainen naamalla ponnistaja 😅 Onko ihme ettei synnytys suju?

Ootpa kiva ja empaattinen ihminen.

No se huutaminen ei kyllä oikeasti auta mitään, yritäpä itse samalla huutaa ja ponnistaa. Ja sitten suu kiinni. Kumpi tuntuu tehokkaammalta?

Ehkäpä se huuto kuulukin juuri siinä vaiheessa kun kielletään ponnistamasta.

Hah, niin varmaan joo. Joka kerta kun olen ollut synnyttämässä siellä on joku ulissut ja kirkunut niin että teki mieli huutaa että turpa kiinni ja synnytä. On siinä kätilöillä kestämistä tosiaan.

Synnytyshuoneissa pitäisi olla kunnon äänieristys tai suukapuloita noitten ulisijoitten vuoksi.

Yksi lääkäri haki kerran kuulosuojaimet kiljuvan synnyttäjän vuoksi. Tai haetutti. Tuleva äiti kun sitä ihmetteli, lääkäri totesi ykskantaan, että älkää tästä välittäkö, tämä liittyy vain minun kuulooni, keskittykää te vain ponnistamiseen. Jutellaan sitten myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

Miksi jalkaleikkauksessa nukutetaan, tuodaan kipulääkettä ja ruoka sängyn viereen. Eikö voisi ilmankin hoitaa.

Minut vain puudutettiin, ei nukutettu. Salista lähtiessä sanottiin sitten, että sitten vain heti jalkaa liikkeelle, kun puudutus lakkaa ja osastolla välittömästi jalkeille verenpaineseurannan loputtua. Ruoka tuotiin eteen, koska jouduin käyttämään kyynärsauvoja enkä olisi voinut kantaa itse tarjotinta. 

Minusta on vain hyvä, että potilas patistetaan jalkeille heti, estää veritulppia ja tekee muutenkin hyvää.

Minulla ei synnytyksessä edes puudutettu.

Synnytyskipu ilman kivunlievitystä on toiseksi kovin kipu. Pahin on tietyt palovammat.

Ja tuo on tutkimuksella tutkittu.

Itsellä elimistö kouristeli synnytyksessä, kun ei ollut kivun lievitystä.

Eräs epäonninen nainen jonka tulehtunut hammas ei puutunutkaan kun tehtiin juurihoitoa. Kirjoitti ottavansa mieluummin uusiksi synnytyksen ilman kivunlievitystä kuin juurihoidon ilman kivunlievitystä. Samanlaisia tarinoita on kertonut moni muukin nainen joka on synnyttänyt ja jolle on sattunut juurihoito tulehtuneeseen hampaaseen joka ei puudu.

Tulehtunut juuri ei puudu ja sille ei vain voi mitään.

Voisi potilaalle tuossa tilanteessa antaa vaikka morfiinipillereitä tms jotka vaikuttaisivat nopeasti ja jotka   pystyisi viemään kivun edes hoidon ajaksi.

Ei voisi.

Niin potilashan voisi tulla vaikka riippuvaiseksi. Mutta mitään lääketieteellistä estettä ei ole. Ensihoitajat voivat antaa morfiinia tms jos sulla on vaikka jalka poikki ja hirveät kivut. Ei se ole sen ihmeellisempää kuin sodan aikana Suomessa ja nyt varmasti Ukrainassa lääkintämies antaa haavoittuneelle morfiinipistoksen. Ei ole mitään syytä miksei tilanteessa jossa hammas ei puudu potilaalle ei voitaisi antaa morfiinia nopeasti vaikuttavana pillerinä.

Voiko morfiinia antaa synnyttäjälle? Tiedän että kaikkia lääkkeitä ei voi antaa koska ne menevät istukan kautta vauvaan. Miten on morfiinin laita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa muu ole kamalaa kuin se hermokipu, joka jäi pysyväksi. Oleellinen asia ei pääse tarpeeksi jutussa esille.

Oikeasti ketään muita kuin synnyttäjiä ei kohdella sairaaloissa yhtä hyvin. (No, kyllä minuakin muutama asia synnytyksissä ärsytti, mutta tajusin synnyttäjänä olevani etuoikeutettu muihin sairaalan potilaisiin nähden.)

Ja sekään ei liity itse synnytykseen, jos liittyy epiduraaliin.

Mielestäni vahinko epiduraalissa kyllä kuuluu synnytyskokemukseen.

Ja se tosiaan oli ainoa oikeasti ikävä asia koko jutussa.

Se oli epiduraalin väärään kohtaan pistäminen niin. Se että sen vuoksi sit päättää olla synnyttämättä, on aika hurjaa, se kun ei liity sen enempää synnytykseen kuin muihinkaan epiduraalipuudutuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut koko ketjua. Onko täällä ollenkaan kommentoitu sitä että silloin oli kiireinen aika sairaalassa ja vauvoja syntyi monta. Kätilöt tekivät parhaansa. Ongelma on siinä että kätilöitä ei ole tarpeeksi kiireisinä päivinä ja hiljaisina päivinä heillä ei ole paljon tekemistä. Peppikin sanoi että henkilökunta oli ihanaa mutta heillä oli koko ajan kamala kiire. Ihanteellista olisi jos olisi pari ylimääräistä kätilöä aina päivystämässä varalla kotona josta heidät voitaisiin kutsua tarpeen vaatiessa töihin.

Pepin kokemukseen se ei olisi vaikuttanut. Hän kertoo trauman syyn näin: Yhtäkkiä hän tunsi, ettei ollut koko tilanteessa enää läsnä. Vaikka samalla hän oli.

Koin jonkinlaisen dissosiaatiokokemuksen. Menin henkisesti pois tilanteesta aivan kuin mieleni ja ruumiini olisivat hetkeksi aikaa erkaantuneet toisistaan. Tarkkailin tilannetta kuin ulkopuolisin silmin.

Havahduin vasta, kun kätilö huusi minulle todella kovaa. Hän oli vihaisen oloinen ja huusi: Herätys, nyt täytyy ponnistaa! Sun on pakko nyt ponnistaa!

Vaikka siellä olisi ollut kahdeksan kätilöä, hänelle olisi jäänyt paha mieli.

Ehkä kätilö huomasi, että potilaan tajunnantila muuttui (miten tahansa tavalla) ja hän yritti AUTTAA havahduttamalla potilaan "tähän hetkeen."

Ponnistelu ei ole tarpeellista, jotta syntymä onnistuisi. Mutta potilas ei saa menettää tajuaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään ymmärrä mikä tuossa synnytyksessä meni pieleen.

Onko sisälukutaito tai empatiakyky tuttuja käsitteitä?

Miten se empatiakyky tuon synnytyksen pieleenmenon selittää?

Mikä siinä siis meni pieleen?

Vierailija kirjoitti:

Dissosiaatiokokemus on ymmärtääkseni mielenterveys häiriö.

Sullekin tulisi sellainen sietämättömästä, siis sietämättömästä kivusta.