Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas jälleen kerran uutisoidaan äiti- ja lapsikuolleisuus sitä ja tätä mutta missä on ne kaikki muut tilastot? Läheltä piti -tilanteet, vauriot, vammautumiset, huonot kokemukset jne.

Juuri kukaan ei kuollut on joo mahtava asia, mutta sillä ei voida peittää alleen kaikkea muuta. Terveydenhuollossa pitäisi katsoa muitakin kriteerejä kuin sitä selvisikö hengissä.

Tässä jutussahan nimenomaan käsiteltiin tilastojen pohjalta huonoja kokemuksia ja miten ne vaikuttavat haluun saada lisää lapsia. Kannattaa lukea se juttu ihan kokonaan. 26 prosenttia yhden lapsen saaneista naisista on lykännyt useampien lasten saamista huonon tai traumaattisen synnytyskokrmuksen jälkeen. Miehistä 19 prosenttia.

Eli vähemmän kuin *joutuisin luopumaan elämäntavastani* Onkohan pikkasen liioiteltua tämä kohu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

Miksi jalkaleikkauksessa nukutetaan, tuodaan kipulääkettä ja ruoka sängyn viereen. Eikö voisi ilmankin hoitaa.

Minut vain puudutettiin, ei nukutettu. Salista lähtiessä sanottiin sitten, että sitten vain heti jalkaa liikkeelle, kun puudutus lakkaa ja osastolla välittömästi jalkeille verenpaineseurannan loputtua. Ruoka tuotiin eteen, koska jouduin käyttämään kyynärsauvoja enkä olisi voinut kantaa itse tarjotinta. 

Minusta on vain hyvä, että potilas patistetaan jalkeille heti, estää veritulppia ja tekee muutenkin hyvää.

Minulla ei synnytyksessä edes puudutettu.

Synnytyskipu ilman kivunlievitystä on toiseksi kovin kipu. Pahin on tietyt palovammat.

Ja tuo on tutkimuksella tutkittu.

Itsellä elimistö kouristeli synnytyksessä, kun ei ollut kivun lievitystä.

Eräs epäonninen nainen jonka tulehtunut hammas ei puutunutkaan kun tehtiin juurihoitoa. Kirjoitti ottavansa mieluummin uusiksi synnytyksen ilman kivunlievitystä kuin juurihoidon ilman kivunlievitystä. Samanlaisia tarinoita on kertonut moni muukin nainen joka on synnyttänyt ja jolle on sattunut juurihoito tulehtuneeseen hampaaseen joka ei puudu.

Tulehtunut juuri ei puudu ja sille ei vain voi mitään.

Voisi potilaalle tuossa tilanteessa antaa vaikka morfiinipillereitä tms jotka vaikuttaisivat nopeasti ja jotka   pystyisi viemään kivun edes hoidon ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on nelikymppisen synnytys. Kunto on huono, eikä jakseta ponnistaa. Kukaan ei ole miehen lisäksi paapomassa,niin onhan se rankkaa. Johan sitä vähemmästäkin menee työkyky

Lisänä vielä huomattava ylipaino, ei ainakaan helpota synnytystä

Peppi oli synnyttäessään 32-vuotias, ja raskaaksi tullessaan normaalipainoinen. Raskausmyrkytys pakotti petiin, ja toi turvotusta, selän hermovaurio myöhemmin vähensi liikkumista. Että puhut tässä nyt omiasi...

Vierailija kirjoitti:

Varmistin aikoinani itselleni yksityislääkärin valvomaan synnytystäni sairaalassa. Kustannuksetkaan eivät olleet suuret. Myöhemmin tämä mahdollisuus poistettiin.Olin totaali-yh, joten halusin, että synnyttäminen ilman minkäänlaista tukiverkkoa sujuu hyvin.

Voiskohan sitä silti palkata tukihenkilöksi synnytyslääkärin synytyksen aikana, jolla olisi tietoa ja taitoa seurata, että kaikki menee hyvin tai milloin tarvitsaan toimepiteitä /tarkistuksia ettei tarvitse yksin tai sen enempää tetämättömän miehen kanssa virua pahoissa supistuksiasa useampaa päivää kun kätilö tai lääkäri käy muutaman kerran päivässä katsomassa miten menee ja sitten neneekin kaikki päin puuta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Kyllä, kunnon nainen näkyy, muttei kuulu, ei edes synnytyksessä. Hiljaa ja nätisti pullautetaan se vauva ulos, ilman kivun lievitystä, huutoa tai traumoja.

Jos mies olisi synnyttäjä, tilanne olisi tietysti päinvastainen. Kaikki mahdollinen hoiva, hoito ja kivunlievitys olisi heti käytössä, ja synnytyksen jälkeen mies saisi edelleen ensiluokkaista hoivaa, ruoat tuotaisiin suoraan nenän alle, selkään tulisi taputuksia näteiltä hoitajilta ja ihailtaisiin upeaa miehen suoritusta.

Joopa joo. Kyllä nainenkin saa kaiken hoivan ja hoidon mitä hän tarvitsee.

Ehdottomasti, riittää, kun kätilö käy välillä ovella kurkkaamassa, samalla, kun nainen on aktiivisessa synnytyksessä, ripottelee tuhkaa päälleen ja hiljaa hymyillen jää yksin avautuneen kohdunsuun kanssa pidättelemään vauvaa sisällään, ettei se synny ennen aamua, niin kuin hoitaja on sanonut. Aamulla sitten saa viimein luvan päästää henkihieverissä olevan vauvan syntymään syvässä hiljaisuudessa ilman kivun lievitystä, koska ei sille tietenkään ole enää aikaa. Sitten verta valuvana painellaan osastolle vaihtamaan lakanoita, noutamaan ruokaa ja hoitamaan vauvaa.

jos kätilöllä on joku vakavampi tilanne päällä toisessa huoneessa, niin sitten se ovensuuhuutelu voi oikeasti olla ainoa mahdollisuus edes jotenkin pitää kontaktia synnyttäjään. Turha tuollaisesta on kätilöä syyttää, painetta on laitettava sairaaloihin, hyvinvointialueisiin ja päättääjiin

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö meidän kaikkien vaatia anteeksipyyntöä jotka synnytimme aikaan kun isät eivät tosiaan päässeet synnytyksiin?

Saleissa oli synnyttäjien välillä verhot, toisessa sairaalassa oli niin pienet huoneet että hyvä kun kätilöt sopivat synnytyssängyn viereen . Kun periaatteessa isät jo jossain pääsivät mukaan.

Kamala miten olemme selvinneet tai äitimme kotisynnytyksissä ilman miehen läsnäoloa.

Ja ei, kivunlievitystä en kolmessa synnytyksessä ole pyytänyt enkä saanut.

Nyt pitää naiset meuhkaa luomusynnytyksistä sankaritekona. Ajat muuttuu, jotkut heistä tahtovat palata tuohon saunasynnytysten aikaan

Mee boomeri syyllistää taas sun lapsias vaiks, kukaan ei jaksa sun narsismias täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

Miksi jalkaleikkauksessa nukutetaan, tuodaan kipulääkettä ja ruoka sängyn viereen. Eikö voisi ilmankin hoitaa.

Minut vain puudutettiin, ei nukutettu. Salista lähtiessä sanottiin sitten, että sitten vain heti jalkaa liikkeelle, kun puudutus lakkaa ja osastolla välittömästi jalkeille verenpaineseurannan loputtua. Ruoka tuotiin eteen, koska jouduin käyttämään kyynärsauvoja enkä olisi voinut kantaa itse tarjotinta. 

Minusta on vain hyvä, että potilas patistetaan jalkeille heti, estää veritulppia ja tekee muutenkin hyvää.

Minulla ei synnytyksessä edes puudutettu.

Synnytyskipu ilman kivunlievitystä on toiseksi kovin kipu. Pahin on tietyt palovammat.

Ja tuo on tutkimuksella tutkittu.

Itsellä elimistö kouristeli synnytyksessä, kun ei ollut kivun lievitystä.

Eräs epäonninen nainen jonka tulehtunut hammas ei puutunutkaan kun tehtiin juurihoitoa. Kirjoitti ottavansa mieluummin uusiksi synnytyksen ilman kivunlievitystä kuin juurihoidon ilman kivunlievitystä. Samanlaisia tarinoita on kertonut moni muukin nainen joka on synnyttänyt ja jolle on sattunut juurihoito tulehtuneeseen hampaaseen joka ei puudu.

Tulehtunut juuri ei puudu ja sille ei vain voi mitään.

Voisi potilaalle tuossa tilanteessa antaa vaikka morfiinipillereitä tms jotka vaikuttaisivat nopeasti ja jotka   pystyisi viemään kivun edes hoidon ajaksi.

Ei voisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissäni yksikään synnytys ei ole sujunut edes kohtuudella. Mitään niin kamalaa en ole edes lehdistä lukenut, kuin yksi läheiseni synnytys Jorvissa.

Synnytyssairaalan epäinhimillisiin ja vaarallisiin kokemuksiin pitäisi saada toimiva puolueeton elin, tutkimaan kohtelua Juuri kohtelu ja oletukset, joista syntyy hoitovirheet, ovat olleet törkeitä. Lääkäri on kutsuttava nopeasti paikalle, kun oma ymmärrys loppuu.

Kaltoin kohdellun synnyttäjän on saatava jälkeenpäin apua ja terapiaa, sekä tuntuvat korvaukset. Henkilökunnan on saatava rakentavaa palautetta, ettei samat virheet toistu. Tai sitten on vaihdettava ammattia.

Johtuu varmaan siitä, että hyvistä kokemuksista ei uskalla kertoa. Huomasin sen omina vauva-aikoina. Tuntui, että muut äidit oikein loukkaantui, jos totesi, että omalla kohdalla ei ollut ongelmia ja puudutukdia ei tarvinnut.

Joten me olemme hiljaa ja kovaäänisimpiä ovat ne, jotka kertovat kauhutarinoita

Tässäkin ketjussa on monta huutajaa selittämässä miten hyvä ja reipas äiti selviää luonnon voimin ja lääkkeiden haluajat ovat prinsessoja. Todellakin kaikilla on oma kokemuksensa eikä sen perusteella tule arvostella muita.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle ei todellakaan tarvitse tehdä turhia leikkauksia. Luuletko olevasi naisten asialla?

Nimenomaan olen.

Alapää revitään ja leikataan auki ja virtsan ja ulosteenpidätys on heikko tai sitä ei ole ollenkaan alatiesynnytyksen jälkeen eikä esim juokseminen onnistu kun kaikki karkaa. Aukosta paloja pois eli jumppa ei sitä kuro pienemmäksi.

Jännästi tuntemani naislääkärit valitsivat itselleen sektion.

Tässähän se hupaisa pelle on. Alapäätä ei revitä auki, tarvittaessa tehdään pieni välilihaviilto puudutuksessa ja se ommellaan nätisti kiinni. Eikä sieltä mistään paloja reivtä irti. Melkoinen trolli täytyy olla kun tuollaisia kirjoitat. Veikkaanpa että olet henkisesti sairas mies.

Minulla imukuppi kiinnittyi huonosti ja repi osan sisuskalujani mukanaan, tehtiin myös episotomia. Lääkäri ompeli yli tunnin minua kasaan. Jäljet ovat tuolla syvällä alapäässäni vieläkin vaikka synnytyksestä on 30 vuotta. Onneksi ei jäänyt pahoja traumoja, sain vielä lisää lapsia kokemukseni jälkeen. Mutta sen se opetti etten koskaan vähättele kenenkään toisen kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pistää epiduraali synnytyksen vuoksi. Suurin osa maailman naisista synnyttää ilman mitään kivunlievitystä eikä traumatisoidu. Muuten usein naiset eivät edes huuda synnytyksessä vaan synnyttävät hiljaa häiritsemättä muita.

Mun toisessa synnytyksessä oli viereisessä salissa tällainen huutaja. Meidän kätilöäkin jo nauratti lopulta ja tokaisi vain että siellä taitaa olla taas sellainen naamalla ponnistaja 😅 Onko ihme ettei synnytys suju?

Ootpa kiva ja empaattinen ihminen.

No se huutaminen ei kyllä oikeasti auta mitään, yritäpä itse samalla huutaa ja ponnistaa. Ja sitten suu kiinni. Kumpi tuntuu tehokkaammalta?

Ehkäpä se huuto kuulukin juuri siinä vaiheessa kun kielletään ponnistamasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on nelikymppisen synnytys. Kunto on huono, eikä jakseta ponnistaa. Kukaan ei ole miehen lisäksi paapomassa,niin onhan se rankkaa. Johan sitä vähemmästäkin menee työkyky

Lisänä vielä huomattava ylipaino, ei ainakaan helpota synnytystä

Peppi oli synnyttäessään 32-vuotias, ja raskaaksi tullessaan normaalipainoinen. Raskausmyrkytys pakotti petiin, ja toi turvotusta, selän hermovaurio myöhemmin vähensi liikkumista. Että puhut tässä nyt omiasi...

Tämä nainen uskaltaa omalla nimellään ja kasvoillaan kertoa pieleen menneestä synnytyksestä. Kiitos siitä!

Pienisieluiset ihmiset eivät tietenkään moista rohkeutta sulata, vaan pistävät kaikki moukkamaisimmat lyttäämiskeinonsa peliin. Sanani eivät riitä kuvaamaan, mitä ajattelen heistä, pientä lohtua saan siitä, että tiedän noin ankeiden ihmisten omankin elämän olevan ankeaa.

Mä en uskaltanut ottaa epiduraalia juurikin näiden kertomusten vuoksi. Siispä ilman kivunlievitystä ja ilman ponnistamisen tarvetta väänsin tunteja 4,5 kg vauvaa väärässä tarjonnassa ulos " milli kerrallaan" kuten kätilö jälkikäteen sanoi. Oli traumatisoivaa ja jäi viimeiseksi lapseksi. Joku ääliö vertaa tuota kipua kuukautiskipuihin, mutta ei oltu edes samassa universumissa, kivun tuntemus ja taso oli jäätävä - ja mulla on endometrioosin takia myös kokemusta kovista kuukautiskivuista.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hirveä tilanne!

Ennen, vaikka isät ei olleet mukana, ainakin joku opiskelija piti seuraa lähes koko ajan ettei tarvinnut olla yksin.

4.:n äiti

Eikä ollut, kun ekaa synnytin jätettiin pitkäsi aikaa yksin huoneeseen, piti maata pedillä. Olisin halunnut seisoa ja kävellä. Tiuskiva kätilö kävi pitkän ajan jälkeen kurkkaamassa. Kätilöopisto

473 jatkaa, että menetin vertakin samoja määriä kuin tuo Peppi, mutta sain tietää siitä vasta kun hoitsu tuli tiputtamaan verta mulle seuraavana päivänä hg:n romahtamisen takia. Olo oli kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

Miksi jalkaleikkauksessa nukutetaan, tuodaan kipulääkettä ja ruoka sängyn viereen. Eikö voisi ilmankin hoitaa.

Minut vain puudutettiin, ei nukutettu. Salista lähtiessä sanottiin sitten, että sitten vain heti jalkaa liikkeelle, kun puudutus lakkaa ja osastolla välittömästi jalkeille verenpaineseurannan loputtua. Ruoka tuotiin eteen, koska jouduin käyttämään kyynärsauvoja enkä olisi voinut kantaa itse tarjotinta. 

Minusta on vain hyvä, että potilas patistetaan jalkeille heti, estää veritulppia ja tekee muutenkin hyvää.

Minulla ei synnytyksessä edes puudutettu.

Synnytyskipu ilman kivunlievitystä on toiseksi kovin kipu. Pahin on tietyt palovammat.

Ja tuo on tutkimuksella tutkittu.

Itsellä elimistö kouristeli synnytyksessä, kun ei ollut kivun lievitystä.

Eräs epäonninen nainen jonka tulehtunut hammas ei puutunutkaan kun tehtiin juurihoitoa. Kirjoitti ottavansa mieluummin uusiksi synnytyksen ilman kivunlievitystä kuin juurihoidon ilman kivunlievitystä. Samanlaisia tarinoita on kertonut moni muukin nainen joka on synnyttänyt ja jolle on sattunut juurihoito tulehtuneeseen hampaaseen joka ei puudu.

Kyllä se tulehtunutkin hammas puutuu, mutta ns. vanhan kansan hammaslekurit ei osaa puuduttaa.

Jos menee kipuaistimus aivoihin,niin kyllä sen sen saa puudutettuakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en uskaltanut ottaa epiduraalia juurikin näiden kertomusten vuoksi. Siispä ilman kivunlievitystä ja ilman ponnistamisen tarvetta väänsin tunteja 4,5 kg vauvaa väärässä tarjonnassa ulos " milli kerrallaan" kuten kätilö jälkikäteen sanoi. Oli traumatisoivaa ja jäi viimeiseksi lapseksi. Joku ääliö vertaa tuota kipua kuukautiskipuihin, mutta ei oltu edes samassa universumissa, kivun tuntemus ja taso oli jäätävä - ja mulla on endometrioosin takia myös kokemusta kovista kuukautiskivuista.

Vertaaminen kuukautiskipuihin on aivan älytöntä, kun joillakin kipuja ei ole juuri ollenkaan ja toiset makaa kaksinkerroin vessan lattialla kivuissaan. Itse selviän onneksi kipulääkkeillä, ensimmäisenä päivänä syke pilvissä. Mikään liikunta ei todellakaan helpota päinvastoin. Jollekin muulle taas toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

Miksi jalkaleikkauksessa nukutetaan, tuodaan kipulääkettä ja ruoka sängyn viereen. Eikö voisi ilmankin hoitaa.

Minut vain puudutettiin, ei nukutettu. Salista lähtiessä sanottiin sitten, että sitten vain heti jalkaa liikkeelle, kun puudutus lakkaa ja osastolla välittömästi jalkeille verenpaineseurannan loputtua. Ruoka tuotiin eteen, koska jouduin käyttämään kyynärsauvoja enkä olisi voinut kantaa itse tarjotinta. 

Minusta on vain hyvä, että potilas patistetaan jalkeille heti, estää veritulppia ja tekee muutenkin hyvää.

Minulla ei synnytyksessä edes puudutettu.

Synnytyskipu ilman kivunlievitystä on toiseksi kovin kipu. Pahin on tietyt palovammat.

Ja tuo on tutkimuksella tutkittu.

Itsellä elimistö kouristeli synnytyksessä, kun ei ollut kivun lievitystä.

Eräs epäonninen nainen jonka tulehtunut hammas ei puutunutkaan kun tehtiin juurihoitoa. Kirjoitti ottavansa mieluummin uusiksi synnytyksen ilman kivunlievitystä kuin juurihoidon ilman kivunlievitystä. Samanlaisia tarinoita on kertonut moni muukin nainen joka on synnyttänyt ja jolle on sattunut juurihoito tulehtuneeseen hampaaseen joka ei puudu.

Unohtuiko se seikka, että synnytyksessä koettu kipu on yksilöllistä? Olen nähnyt synnytyksen missä äiti luki ilman kivunlievitystä vielä ponnistusvaiheessakin naistenlehteä ja ihmetteli kun ei satu yhtään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö jotakin toista sama homma satu ihan hirveästi tai tee tuosta kivuttomuudesta tavallista.

Omat lapseni olen syöksysynnyttänyt, ja kipu on ollut ihan karmea. En edelleenkään tiedä edes mitä säännölliset supistukset tarkoittavat, vaikka olen synnyttänyt kolme lasta. Supistus alkaa - jatkuu yhtä päätä tunnin ja lapsi tulee pihalle ilman erillistä ponnistusvaihetta kuin shampanjapullon korkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa lähipiirissäni yksikään synnytys ei ole sujunut edes kohtuudella. Mitään niin kamalaa en ole edes lehdistä lukenut, kuin yksi läheiseni synnytys Jorvissa.

Synnytyssairaalan epäinhimillisiin ja vaarallisiin kokemuksiin pitäisi saada toimiva puolueeton elin, tutkimaan kohtelua Juuri kohtelu ja oletukset, joista syntyy hoitovirheet, ovat olleet törkeitä. Lääkäri on kutsuttava nopeasti paikalle, kun oma ymmärrys loppuu.

Kaltoin kohdellun synnyttäjän on saatava jälkeenpäin apua ja terapiaa, sekä tuntuvat korvaukset. Henkilökunnan on saatava rakentavaa palautetta, ettei samat virheet toistu. Tai sitten on vaihdettava ammattia.

Johtuu varmaan siitä, että hyvistä kokemuksista ei uskalla kertoa. Huomasin sen omina vauva-aikoina. Tuntui, että muut äidit oikein loukkaantui, jos totesi, että omalla kohdalla ei ollut ongelmia ja puudutukdia ei tarvinnut.

Joten me olemme hiljaa ja kovaäänisimpiä ovat ne, jotka kertovat kauhutarinoita

Tässäkin ketjussa on monta huutajaa selittämässä miten hyvä ja reipas äiti selviää luonnon voimin ja lääkkeiden haluajat ovat prinsessoja. Todellakin kaikilla on oma kokemuksensa eikä sen perusteella tule arvostella muita.

Jep, synnytys on luonnollinen tapahtuma, mutta ei se tarkoita sitä, että se olisi helppo, kivuton ja vaivaton, ja ilman mitään riskejä. Paljon pienempiä, kivuttomampia ja helpompiakin toimenpiteitä tehdään tehdään paremmalla kivunlievityksellä.

Naisilta vaaditaan ihmeellistä stoalaista tyyneyttä todennäköisesti elämänsä kivuliaimmalla ja heikoimmalla hetkellä. Väistämättä tulee tunne, että taustalla on misogynistinen ajatusmaailma, jossa naisten kokemuksia vähätellään ja synnytyksestä aiheutuneita ongelmia aliarvioidaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon pelkään tapahtuvan itsellenikin ja siksi olen siirtänyt lasten tekoa. Tällä hetkellä nainen Suomessa on synnytyskone, kaikki asiaan liittyvät ongelmat vähätellään pois eikä apua saa! En suostu olemaan objekti suuressa koneistossa.

Ennen synnytettiin saunassa. Lapsenpäästäjä oli paikalla, jos ehti.

Synnyttäminen ei ole sairaus, vaan luonnollinen tapa jatkaa sukua.

Just nämä kommentit saavat mut lopettamaan vauvakuumeilun alta aikayksikön. Meillä on huippusairaalat ja monta vuotta opiskelleet ammattilaiset käytössä ja lukematon määrä apuvälineitä, mutta miksi siltikin nainen joutuu pelkäämään henkensä edestä? Pelon ymmärtää, jos oikeasti oltaisiin saunassa yksin synnyttämässä. Mutta pelkoa on siltikin vaikka puitteet ovat nimellisesti kunnossa, käytännössä ne eivät todellakaan ole. Tämän maan lapsiluku vähenee tasan niin kauan, kun naisten kokemuksia vähätellään sanomalla, että etpä joutunut saunassa synnyttämään, olette molemmat sentään hengissä (onko synnytys vasta sitten epäonnistunut, kun jompikumpi heittää henkensä?!), lapsi on sentään terve. Nämä tämmöiset heti paikalla romukoppaan ja alkakaa ottaa vakavasti äitien huolet ja tarpeet!

Miksi? Mikä siitä äidistä tekee niin erityisen että hänen tarpeensa pitää ottaa huomioon paremmin kuin muiden? Synnytys ei ole millään tavalla lääketieteellinen operaatio, jota täytyy koko ajan vierestä pitäen erikseen toimittaa.

Miksi jalkaleikkauksessa nukutetaan, tuodaan kipulääkettä ja ruoka sängyn viereen. Eikö voisi ilmankin hoitaa.

Minut vain puudutettiin, ei nukutettu. Salista lähtiessä sanottiin sitten, että sitten vain heti jalkaa liikkeelle, kun puudutus lakkaa ja osastolla välittömästi jalkeille verenpaineseurannan loputtua. Ruoka tuotiin eteen, koska jouduin käyttämään kyynärsauvoja enkä olisi voinut kantaa itse tarjotinta. 

Minusta on vain hyvä, että potilas patistetaan jalkeille heti, estää veritulppia ja tekee muutenkin hyvää.

Minulla ei synnytyksessä edes puudutettu.

Synnytyskipu ilman kivunlievitystä on toiseksi kovin kipu. Pahin on tietyt palovammat.

Ja tuo on tutkimuksella tutkittu.

Itsellä elimistö kouristeli synnytyksessä, kun ei ollut kivun lievitystä.

Eräs epäonninen nainen jonka tulehtunut hammas ei puutunutkaan kun tehtiin juurihoitoa. Kirjoitti ottavansa mieluummin uusiksi synnytyksen ilman kivunlievitystä kuin juurihoidon ilman kivunlievitystä. Samanlaisia tarinoita on kertonut moni muukin nainen joka on synnyttänyt ja jolle on sattunut juurihoito tulehtuneeseen hampaaseen joka ei puudu.

Tulehtunut juuri ei puudu ja sille ei vain voi mitään.

Voisi potilaalle tuossa tilanteessa antaa vaikka morfiinipillereitä tms jotka vaikuttaisivat nopeasti ja jotka   pystyisi viemään kivun edes hoidon ajaksi.

Ei voisi.

Niin potilashan voisi tulla vaikka riippuvaiseksi. Mutta mitään lääketieteellistä estettä ei ole. Ensihoitajat voivat antaa morfiinia tms jos sulla on vaikka jalka poikki ja hirveät kivut. Ei se ole sen ihmeellisempää kuin sodan aikana Suomessa ja nyt varmasti Ukrainassa lääkintämies antaa haavoittuneelle morfiinipistoksen. Ei ole mitään syytä miksei tilanteessa jossa hammas ei puudu potilaalle ei voitaisi antaa morfiinia nopeasti vaikuttavana pillerinä.

Klik! Klik!

Ainakin tuli julkisuutta Pepin someen tällä lehtijutulla.