Kamala synnytys tuhosi lapsihaaveet ja vammautuminen pakotti äidin luopumaan opettajan työstä
Lisää lapsia ei tule synnytystrsumojen vuoksi
Kommentit (1945)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.
pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.
Kellä pilaavat, kellä eivät. Monilla muillakin on vastaavia vaivoja, eivätkä niistä valita iltalehdissä.
Tekeekö se heistä sinusta parempia ihmisiä vai mihin pyrit?
Monella ei mene loppuelämä pilalle, vaikkei synnytyskokemus olisikaan täydellinen. Moni elää myös ihan hyvää elämää vaivoistaan huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Onko täällä ollenkaan kommentoitu sitä että silloin oli kiireinen aika sairaalassa ja vauvoja syntyi monta. Kätilöt tekivät parhaansa. Ongelma on siinä että kätilöitä ei ole tarpeeksi kiireisinä päivinä ja hiljaisina päivinä heillä ei ole paljon tekemistä. Peppikin sanoi että henkilökunta oli ihanaa mutta heillä oli koko ajan kamala kiire. Ihanteellista olisi jos olisi pari ylimääräistä kätilöä aina päivystämässä varalla kotona josta heidät voitaisiin kutsua tarpeen vaatiessa töihin.
Pepin kokemukseen se ei olisi vaikuttanut. Hän kertoo trauman syyn näin: Yhtäkkiä hän tunsi, ettei ollut koko tilanteessa enää läsnä. Vaikka samalla hän oli.
Koin jonkinlaisen dissosiaatiokokemuksen. Menin henkisesti pois tilanteesta aivan kuin mieleni ja ruumiini olisivat hetkeksi aikaa erkaantuneet toisistaan. Tarkkailin tilannetta kuin ulkopuolisin silmin.
Havahduin vasta, kun kätilö huusi minulle todella kovaa. Hän oli vihaisen oloinen ja huusi: Herätys, nyt täytyy ponnistaa! Sun on pakko nyt ponnistaa!
Vaikka siellä olisi ollut kahdeksan kätilöä, hänelle olisi jäänyt paha mieli.
Ehkä kätilö huomasi, että potilaan tajunnantila muuttui (miten tahansa tavalla) ja hän yritti AUTTAA havahduttamalla potilaan "tähän hetkeen."
Ponnistelu ei ole tarpeellista, jotta syntymä onnistuisi. Mutta potilas ei saa menettää tajuaan.
Oli väärin, että isä ei saanut olla mukana lapsensa syntymässä; koronatoimet ovat törkeästi loukanneet ihmisten perusoikeuksia.
Tämä potilas olisi tarvinnut kumppaninsa turvakseen.
Moni muukin sairaalapotilas tarvitsisi kumppanin turvakseen.
Miksei muissa toimenpiteissä saa olla turva mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä mikä tuossa synnytyksessä meni pieleen.
Onko sisälukutaito tai empatiakyky tuttuja käsitteitä?
Miten se empatiakyky tuon synnytyksen pieleenmenon selittää?
Mikä siinä siis meni pieleen?
🤣 mitä sinä täällä teet kun et ymmärrä lukemaasi?
Sinähän täällä rääyt ett kaikki meni pieleen, mutta et osaa sanoa mikä meni pieleen. Ei mennyt mikään pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.
pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.
Kellä pilaavat, kellä eivät. Monilla muillakin on vastaavia vaivoja, eivätkä niistä valita iltalehdissä.
Tekeekö se heistä sinusta parempia ihmisiä vai mihin pyrit?
Monella ei mene loppuelämä pilalle, vaikkei synnytyskokemus olisikaan täydellinen. Moni elää myös ihan hyvää elämää vaivoistaan huolimatta.
Kuka sanoi, että hänen elämänsä meni pilalle? Hän pyrkii artikkelilla siihen, ettei synnytyssairaaloiden budjettia enää leikattaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Onko täällä ollenkaan kommentoitu sitä että silloin oli kiireinen aika sairaalassa ja vauvoja syntyi monta. Kätilöt tekivät parhaansa. Ongelma on siinä että kätilöitä ei ole tarpeeksi kiireisinä päivinä ja hiljaisina päivinä heillä ei ole paljon tekemistä. Peppikin sanoi että henkilökunta oli ihanaa mutta heillä oli koko ajan kamala kiire. Ihanteellista olisi jos olisi pari ylimääräistä kätilöä aina päivystämässä varalla kotona josta heidät voitaisiin kutsua tarpeen vaatiessa töihin.
Pepin kokemukseen se ei olisi vaikuttanut. Hän kertoo trauman syyn näin: Yhtäkkiä hän tunsi, ettei ollut koko tilanteessa enää läsnä. Vaikka samalla hän oli.
Koin jonkinlaisen dissosiaatiokokemuksen. Menin henkisesti pois tilanteesta aivan kuin mieleni ja ruumiini olisivat hetkeksi aikaa erkaantuneet toisistaan. Tarkkailin tilannetta kuin ulkopuolisin silmin.
Havahduin vasta, kun kätilö huusi minulle todella kovaa. Hän oli vihaisen oloinen ja huusi: Herätys, nyt täytyy ponnistaa! Sun on pakko nyt ponnistaa!
Vaikka siellä olisi ollut kahdeksan kätilöä, hänelle olisi jäänyt paha mieli.
Ehkä kätilö huomasi, että potilaan tajunnantila muuttui (miten tahansa tavalla) ja hän yritti AUTTAA havahduttamalla potilaan "tähän hetkeen."
Ponnistelu ei ole tarpeellista, jotta syntymä onnistuisi. Mutta potilas ei saa menettää tajuaan.
Oli väärin, että isä ei saanut olla mukana lapsensa syntymässä; koronatoimet ovat törkeästi loukanneet ihmisten perusoikeuksia.
Tämä potilas olisi tarvinnut kumppaninsa turvakseen.
Moni muukin sairaalapotilas tarvitsisi kumppanin turvakseen.
Miksei muissa toimenpiteissä saa olla turva mukana?
Niissä on koko ajan paikalla henkilökuntaa, synnytyksen aikana ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.
pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.
Kellä pilaavat, kellä eivät. Monilla muillakin on vastaavia vaivoja, eivätkä niistä valita iltalehdissä.
Tekeekö se heistä sinusta parempia ihmisiä vai mihin pyrit?
Monella ei mene loppuelämä pilalle, vaikkei synnytyskokemus olisikaan täydellinen. Moni elää myös ihan hyvää elämää vaivoistaan huolimatta.
Kuka sanoi, että hänen elämänsä meni pilalle? Hän pyrkii artikkelilla siihen, ettei synnytyssairaaloiden budjettia enää leikattaisi.
Tuo tyyppi jolle vastasin kirjoitti, että tuon naisen saamat vaivat pilaavat loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.
pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.
Kellä pilaavat, kellä eivät. Monilla muillakin on vastaavia vaivoja, eivätkä niistä valita iltalehdissä.
Tekeekö se heistä sinusta parempia ihmisiä vai mihin pyrit?
Monella ei mene loppuelämä pilalle, vaikkei synnytyskokemus olisikaan täydellinen. Moni elää myös ihan hyvää elämää vaivoistaan huolimatta.
Kuka sanoi, että hänen elämänsä meni pilalle? Hän pyrkii artikkelilla siihen, ettei synnytyssairaaloiden budjettia enää leikattaisi.
Vai niin. Miksi sitten jutussa puhutaan traumoista ja peloista ja elämän pieleen menosta eikä siitä että budjettia ei leikattaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö suomessa tehdä sektioita yksityissairaaloissa?
Kyllä sektioistakin on moni traumat saanut. Ei ole mikään auvo sekään, välillä jopa pahempi ratkaisu kuin alateitse.
Tämä on totta. Itsellä mentiin esikoislapsen kohdalla kesken rauhallisen synnytyksen (avautumisvaihe) hätäsektioon. Ei todella kyselty eikä päässyt mies mukaan, niissä käänteissä ei meinannut pysyä pää mukana, kaikki tapahtui niin nopeasti. Tuon nopean ja päättäväisen toiminnan ansiosta lapseni syntyi terveenä. Itsellä kesti jälkeenpäin kelailla näitä asioita, ennen toisen lapsen syntymää kävin pelkopolilla, kun se synnytys ja ehkä juuri se hallinnan menettäminen pelotti niin kovasti. Sain valita seuraavan lapsen synnyttämistavan, ja pohdinnan jälkeen valitsin alatiesynnytyksen. Siinä synnytyksessä kaikki meni hyvin, sain puudutukset ajallaan ja tunsin, että osaan tämän homman.
Jos synnyttäjä tietäisi, kuinka palauttaa sikiön hapensaanti normaaliksi, hän ei niin helposti joutuisi hätäoperaatioon.
Sairaala pelaa varman päälle, vaikka potilaalla olisi käytännössä nopeampia ja varmempia keinoja. Niitä kannattaisi kokeilla joka tapauksessa - niistä ei automaattisesti kerrota.
Etpä itsekään niistä kertonut mitään eli niitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua. Onko täällä ollenkaan kommentoitu sitä että silloin oli kiireinen aika sairaalassa ja vauvoja syntyi monta. Kätilöt tekivät parhaansa. Ongelma on siinä että kätilöitä ei ole tarpeeksi kiireisinä päivinä ja hiljaisina päivinä heillä ei ole paljon tekemistä. Peppikin sanoi että henkilökunta oli ihanaa mutta heillä oli koko ajan kamala kiire. Ihanteellista olisi jos olisi pari ylimääräistä kätilöä aina päivystämässä varalla kotona josta heidät voitaisiin kutsua tarpeen vaatiessa töihin.
Pepin kokemukseen se ei olisi vaikuttanut. Hän kertoo trauman syyn näin: Yhtäkkiä hän tunsi, ettei ollut koko tilanteessa enää läsnä. Vaikka samalla hän oli.
Koin jonkinlaisen dissosiaatiokokemuksen. Menin henkisesti pois tilanteesta aivan kuin mieleni ja ruumiini olisivat hetkeksi aikaa erkaantuneet toisistaan. Tarkkailin tilannetta kuin ulkopuolisin silmin.
Havahduin vasta, kun kätilö huusi minulle todella kovaa. Hän oli vihaisen oloinen ja huusi: Herätys, nyt täytyy ponnistaa! Sun on pakko nyt ponnistaa!
Vaikka siellä olisi ollut kahdeksan kätilöä, hänelle olisi jäänyt paha mieli.
Ehkä kätilö huomasi, että potilaan tajunnantila muuttui (miten tahansa tavalla) ja hän yritti AUTTAA havahduttamalla potilaan "tähän hetkeen."
Ponnistelu ei ole tarpeellista, jotta syntymä onnistuisi. Mutta potilas ei saa menettää tajuaan.
Oli väärin, että isä ei saanut olla mukana lapsensa syntymässä; koronatoimet ovat törkeästi loukanneet ihmisten perusoikeuksia.
Tämä potilas olisi tarvinnut kumppaninsa turvakseen.
Moni muukin sairaalapotilas tarvitsisi kumppanin turvakseen.
Miksei muissa toimenpiteissä saa olla turva mukana?
Niissä on koko ajan paikalla henkilökuntaa, synnytyksen aikana ei ole.
Ohis Ei muidenkaan toimenpiteiden yhteydessä henkilökuntaa ole koko ajan paikalla, vaikka pitäisi olla
Mun äidille myönnettiin tapahtuneen potilasvahinko, kun henkilökuntaa ei ollut paikalla. (Valehtelivat muuta, mutta potilasvahinko toteennäytettiin onneksi.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta propagandaa tällä kertaa. Ettekai te taas usko ihan kaikkea?
Suurin osa synnytyksista sujuu ihan hyvin ja sekä äiti, että lapsi selviää hengissä ja yhtenä kappaleena. Lukekaa vaikka tilastoja.Eipä se paljon lämmitä, jos satutkin itse olemaan se poikkeus tilastossa.
Ei tietenkään, mutta en missään nimessä haluaisi osallistua synnytyksen demonisointiin tai siihen että nuoret vaativat suunniteltua sektiota kokemukseni perusteella.
No joo, mutta alatiesynnytyksen glorifiointi on myös pöljää, kun suunniteltu sektio on turvallinen vaihtoehto. Kiinnostaisi oikeastaan tietää esimerkiksi, että kuinka moni vauva on vammautunut suunnitellun sektion yhteydessä verrattuna alatiesynnytykseen.
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/synnytys/synnyt…
Ei tuolla ollut mitään tilastoa siitä, kuinka moni vauva on vammautunut suunnitellun sektion yhteydessä verrattuna alatiesynnytykseen. Kiinnostavaa kuitenkin oli, että hapen puutteen aiheuttamista pysyvistä ongelmista ja cp-vammasta mainittiin vain alatiesynnytyksen kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä mikä tuossa synnytyksessä meni pieleen.
Onko sisälukutaito tai empatiakyky tuttuja käsitteitä?
Miten se empatiakyky tuon synnytyksen pieleenmenon selittää?
Mikä siinä siis meni pieleen?
🤣 mitä sinä täällä teet kun et ymmärrä lukemaasi?
Sinähän täällä rääyt ett kaikki meni pieleen, mutta et osaa sanoa mikä meni pieleen. Ei mennyt mikään pieleen.
Hys, aikuiset keskustelee nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.
pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.
Kellä pilaavat, kellä eivät. Monilla muillakin on vastaavia vaivoja, eivätkä niistä valita iltalehdissä.
Tekeekö se heistä sinusta parempia ihmisiä vai mihin pyrit?
Monella ei mene loppuelämä pilalle, vaikkei synnytyskokemus olisikaan täydellinen. Moni elää myös ihan hyvää elämää vaivoistaan huolimatta.
miksi vähättelet naisten seksuaalisuutta tuolla tavalla? ei miehen seksuaalista nautintoa vähäteltäisi ikinä tuolla tavoin? Esim itselleni seksi on yksi elämän tärkeimmistä asioista. kyllä ilman tarpeiden tyydyttämistä elämäni olisi pilalla. ilmeisesti naisen seksuaalinen nautinto on vain plussaa ja miehen sitten välttämätöntä?? lisäksi jatkuvat kovat kivut pilaisivat sinunkin elämäsi, ole onnellinen kun olet säästynyt.
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan jos luoja suo. Ihminen saa kantaakseen sen taakan jonka jaksaa.[/quote]
Nämä ovat 2 tyhmintä suomalaista hokemaa!! Ja kumpikaan ei pidä paikkaansa!!
Lapset todellakin tekemällä tehdään. Jos ole ne saanut, niin kuulut onnekkaiden joukkoon.
Ja monelle meistä annetaan paljon, paljon enemmän, kuin mitä jaksamme kantaa. Jos et tätä ymmärrä tai ole itse tai lähipiirissä kokenut, kuulut vielä onnekkaampien joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.
pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.
Kellä pilaavat, kellä eivät. Monilla muillakin on vastaavia vaivoja, eivätkä niistä valita iltalehdissä.
Tekeekö se heistä sinusta parempia ihmisiä vai mihin pyrit?
Monella ei mene loppuelämä pilalle, vaikkei synnytyskokemus olisikaan täydellinen. Moni elää myös ihan hyvää elämää vaivoistaan huolimatta.
Kuka sanoi, että hänen elämänsä meni pilalle? Hän pyrkii artikkelilla siihen, ettei synnytyssairaaloiden budjettia enää leikattaisi.
Tuo tyyppi jolle vastasin kirjoitti, että tuon naisen saamat vaivat pilaavat loppuelämän.
Seksuaalisuuden menetys kyllä pilaa loppuelämän. Vai onko vain tärkeintä että emättimellä saadaan uusi lapsi tehtyä ja mies tyydytettyä? naisesta itsestään viis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta propagandaa tällä kertaa. Ettekai te taas usko ihan kaikkea?
Suurin osa synnytyksista sujuu ihan hyvin ja sekä äiti, että lapsi selviää hengissä ja yhtenä kappaleena. Lukekaa vaikka tilastoja.Eipä se paljon lämmitä, jos satutkin itse olemaan se poikkeus tilastossa.
Ei tietenkään, mutta en missään nimessä haluaisi osallistua synnytyksen demonisointiin tai siihen että nuoret vaativat suunniteltua sektiota kokemukseni perusteella.
No joo, mutta alatiesynnytyksen glorifiointi on myös pöljää, kun suunniteltu sektio on turvallinen vaihtoehto. Kiinnostaisi oikeastaan tietää esimerkiksi, että kuinka moni vauva on vammautunut suunnitellun sektion yhteydessä verrattuna alatiesynnytykseen.
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/synnytys/synnyt…
Ei tuolla ollut mitään tilastoa siitä, kuinka moni vauva on vammautunut suunnitellun sektion yhteydessä verrattuna alatiesynnytykseen. Kiinnostavaa kuitenkin oli, että hapen puutteen aiheuttamista pysyvistä ongelmista ja cp-vammasta mainittiin vain alatiesynnytyksen kohdalla.
Tilastot vammautuneista löydät googlaamalla, jo se riittää normaaliälyiselle, että sektiossa riski on selvästi korkeampi kuin alatiessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa sitten meni pieleen?
Kaikki.
Miten niin kaikki? Lapsi oli terve, äitikin käveli omin jaloin ulos. Isäkin sai olla mukana synnytyksessä.
pysyvät vammat ja esim seksuaalisuuden elinikäinen menettäminen ovat kyllä sellaisia asioita, että ne pilaavat loppuelämän.
Kellä pilaavat, kellä eivät. Monilla muillakin on vastaavia vaivoja, eivätkä niistä valita iltalehdissä.
Tekeekö se heistä sinusta parempia ihmisiä vai mihin pyrit?
Monella ei mene loppuelämä pilalle, vaikkei synnytyskokemus olisikaan täydellinen. Moni elää myös ihan hyvää elämää vaivoistaan huolimatta.
Kuka sanoi, että hänen elämänsä meni pilalle? Hän pyrkii artikkelilla siihen, ettei synnytyssairaaloiden budjettia enää leikattaisi.
Tuo tyyppi jolle vastasin kirjoitti, että tuon naisen saamat vaivat pilaavat loppuelämän.
Seksuaalisuuden menetys kyllä pilaa loppuelämän. Vai onko vain tärkeintä että emättimellä saadaan uusi lapsi tehtyä ja mies tyydytettyä? naisesta itsestään viis.
Kenen seksuaalisuus on pilalla?
Moni olettaa synnytyksen menevän kuten on suunnitellut ja kun luonto ottaa ohjat käsiin niin monella menee pasmat sekaisin ihan normi synnytyksestä. Suunnitellaan ammeessa istumista ja kaikkea muuta kivaa mutta totuus on ettei ammeita ole joka huoneessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta propagandaa tällä kertaa. Ettekai te taas usko ihan kaikkea?
Suurin osa synnytyksista sujuu ihan hyvin ja sekä äiti, että lapsi selviää hengissä ja yhtenä kappaleena. Lukekaa vaikka tilastoja.Eipä se paljon lämmitä, jos satutkin itse olemaan se poikkeus tilastossa.
Ei tietenkään, mutta en missään nimessä haluaisi osallistua synnytyksen demonisointiin tai siihen että nuoret vaativat suunniteltua sektiota kokemukseni perusteella.
No joo, mutta alatiesynnytyksen glorifiointi on myös pöljää, kun suunniteltu sektio on turvallinen vaihtoehto. Kiinnostaisi oikeastaan tietää esimerkiksi, että kuinka moni vauva on vammautunut suunnitellun sektion yhteydessä verrattuna alatiesynnytykseen.
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/synnytys/synnyt…
Ei tuolla ollut mitään tilastoa siitä, kuinka moni vauva on vammautunut suunnitellun sektion yhteydessä verrattuna alatiesynnytykseen. Kiinnostavaa kuitenkin oli, että hapen puutteen aiheuttamista pysyvistä ongelmista ja cp-vammasta mainittiin vain alatiesynnytyksen kohdalla.
Tilastot vammautuneista löydät googlaamalla, jo se riittää normaaliälyiselle, että sektiossa riski on selvästi korkeampi kuin alatiessä.
Lähetät kysymykseen liittymättömän linkin ja kerrot, että itse kysymykseen saa vastauksen googlettamalla. ++
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosta propagandaa tällä kertaa. Ettekai te taas usko ihan kaikkea?
Suurin osa synnytyksista sujuu ihan hyvin ja sekä äiti, että lapsi selviää hengissä ja yhtenä kappaleena. Lukekaa vaikka tilastoja.Eipä se paljon lämmitä, jos satutkin itse olemaan se poikkeus tilastossa.
Ei tietenkään, mutta en missään nimessä haluaisi osallistua synnytyksen demonisointiin tai siihen että nuoret vaativat suunniteltua sektiota kokemukseni perusteella.
No joo, mutta alatiesynnytyksen glorifiointi on myös pöljää, kun suunniteltu sektio on turvallinen vaihtoehto. Kiinnostaisi oikeastaan tietää esimerkiksi, että kuinka moni vauva on vammautunut suunnitellun sektion yhteydessä verrattuna alatiesynnytykseen.
https://www.terveyskyla.fi/naistalo/raskaus-ja-synnytys/synnytys/synnyt…
Ei tuolla ollut mitään tilastoa siitä, kuinka moni vauva on vammautunut suunnitellun sektion yhteydessä verrattuna alatiesynnytykseen. Kiinnostavaa kuitenkin oli, että hapen puutteen aiheuttamista pysyvistä ongelmista ja cp-vammasta mainittiin vain alatiesynnytyksen kohdalla.
Tilastot vammautuneista löydät googlaamalla, jo se riittää normaaliälyiselle, että sektiossa riski on selvästi korkeampi kuin alatiessä.
Lähetät kysymykseen liittymättömän linkin ja kerrot, että itse kysymykseen saa vastauksen googlettamalla. ++
Miten niin liittymättömän? Luuletko että synnytyksissä vammautumeet lapset tilastoidaan synnytystavan mukaan? Olisit ulissut ihan samalla tavalla jos sulle olisi linkitetty synnytyksessä vammautuneiden määrä. Tuo nyt sentään vastaa sun *suunniteltu sektio on turvallinen*-väitteeseesi.
Jos synnyttäjä tietäisi, kuinka palauttaa sikiön hapensaanti normaaliksi, hän ei niin helposti joutuisi hätäoperaatioon.
Sairaala pelaa varman päälle, vaikka potilaalla olisi käytännössä nopeampia ja varmempia keinoja. Niitä kannattaisi kokeilla joka tapauksessa - niistä ei automaattisesti kerrota.