Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa

Nämä on vähän määritelmäkysymyksiä.

Ranskalaissosiologi Bourdieu puhuu sosiaalisesta, taloudellisesta ja kulttuurisesta pääomasta. Joku voi olla pennitön mutta pyöriä piireissä ja ja tietää miten toimia, toinen on miljonääri mutta käyttäytyy kuin norsu lasikaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Mitähän hyvää sitä sitten pitäisi tehdä? Sen sijaan että keskiluokasta puhutaan näin ikävästi niin voisi vaikka kertoa, että kun ollaaan niin hirveitä ja kamalia, niin mitä sitten voitaisiin tehdä paremmin? Kun kerran työssäkäynti ei riitä? Opiskeluiden ajalla valvoin öitä ja kirjoitin esseitä, monta vuottaa meni ilman kesälomaa, kun kun koulusta oli lomaa niin oli pakko käydä palkkatöissä. Nyt sitten keskiluokkaisena ruuhkavuosia viettävänä ihmishirviönä ilmeisesti, meinaa tunnit loppua kesken kun illat menee siinä kun kulutetaan lasten harrastuksissa ja tsempataan lapsia, myös muiden. Mitä vielä pitäisi tehdä??

Keskiluokkaisuutta (samalla henkistä alaluokkaa) edustaa parhaimmillaan tämä, että lähdetään suureen keskusteluun vetämään oman henkilökohtaisen elämän esimerkkejä. Kun ei muuta voida tehdä. Tai ei osata.

Jos huomaa itsessään keskiluokkaisuuden merkkejä - yksi tapa huomata on reagoida kielteisesti tähän keskusteluun: huomata, että tässähän puhutaan negatiivissävytteisesti juuri minusta, minun elämästäni ja minun ajattelutavoistani - ja asia vaivaa itseä, kuten tässä kommentoijaa (se, että se vaivaa, on hyvä merkki - osoittaa, että ei ole menneet luvut hukkaan), on mahdollisuus muutokseen. Jos haluaa pois sieltä keskiluokkaisuudesta, se on mahdollista.

Osa ei halua, osa ei tajua. Ne ovat niitä kaikkein vaarallisimpia, kuten on käynyt ilmi.

Omasta keskiluokkaisuudesta voi ja kannattaa pyristellä irti kun vielä voi. Tieto lisää tuskaa, tietenkin, mutta laiskanpulskea tietämättömyys on...aika ikävää.

Pahinta keskiluokkaisissa on se, etteivät he tiedä, miten paljon he eivät tiedä. Luulevat tietävänsä.

Viitalan kaltaisten ansio on siinä, että he näyttävät peilin, nostavat sen ylös silmien korkeudelle ja sanovat: "Katso."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Mitähän hyvää sitä sitten pitäisi tehdä? Sen sijaan että keskiluokasta puhutaan näin ikävästi niin voisi vaikka kertoa, että kun ollaaan niin hirveitä ja kamalia, niin mitä sitten voitaisiin tehdä paremmin? Kun kerran työssäkäynti ei riitä? Opiskeluiden ajalla valvoin öitä ja kirjoitin esseitä, monta vuottaa meni ilman kesälomaa, kun kun koulusta oli lomaa niin oli pakko käydä palkkatöissä. Nyt sitten keskiluokkaisena ruuhkavuosia viettävänä ihmishirviönä ilmeisesti, meinaa tunnit loppua kesken kun illat menee siinä kun kulutetaan lasten harrastuksissa ja tsempataan lapsia, myös muiden. Mitä vielä pitäisi tehdä??

Keskiluokkaisuutta (samalla henkistä alaluokkaa) edustaa parhaimmillaan tämä, että lähdetään suureen keskusteluun vetämään oman henkilökohtaisen elämän esimerkkejä. Kun ei muuta voida tehdä. Tai ei osata.

Jos huomaa itsessään keskiluokkaisuuden merkkejä - yksi tapa huomata on reagoida kielteisesti tähän keskusteluun: huomata, että tässähän puhutaan negatiivissävytteisesti juuri minusta, minun elämästäni ja minun ajattelutavoistani - ja asia vaivaa itseä, kuten tässä kommentoijaa (se, että se vaivaa, on hyvä merkki - osoittaa, että ei ole menneet luvut hukkaan), on mahdollisuus muutokseen. Jos haluaa pois sieltä keskiluokkaisuudesta, se on mahdollista.

Osa ei halua, osa ei tajua. Ne ovat niitä kaikkein vaarallisimpia, kuten on käynyt ilmi.

Omasta keskiluokkaisuudesta voi ja kannattaa pyristellä irti kun vielä voi. Tieto lisää tuskaa, tietenkin, mutta laiskanpulskea tietämättömyys on...aika ikävää.

Pahinta keskiluokkaisissa on se, etteivät he tiedä, miten paljon he eivät tiedä. Luulevat tietävänsä.

Viitalan kaltaisten ansio on siinä, että he näyttävät peilin, nostavat sen ylös silmien korkeudelle ja sanovat: "Katso."

Huvittavaa. Viitala kirjoittaa kolumninsa aina juuri sillä silmällä, että on katkera, koska joutui ulos keskiluokasta. Nyt sitten annetaan ohjeeksi, että keskiluokan pitäisi jotenkin tulla pois keskiluokkaisuudestaan. Miksi ihmeessä? Mikä se erinomainen asia siinä on, että EI ole keskiluokkaa?

"Moni taide syntyy ulkopuolisuuden tunteesta, vaikka ne tukkahevikappaleet metallikonsettissa tai ooppera. Keskiluokka ei itse jaksa taiteilla tunteillansa, on kiva katsoa ja kuunnella kun joku ammatikseen niin tekee."

Voi hyvää päivää.

Kuinka monella keskiluokkaisella on aikaa ja varaa alkaa esimerkiksi kirjoittaa kirjoja?

Kuinka moni haluaa tällaisena raadollisena someaikakautena avata sielunsa muille räävittäväksi? Miten esimerkiksi Ida Raumaa kohdellaan somessa? Siihen päälle vielä itseriittoiset kriitikot, niin onko se kaiken sen arvoista enää?

Monestihan puhutaan myös siitä, että pätevät ihmiset (koulutustaustaan katsomatta) eivät enää lähde politiikkaan mukaan, sillä some on tuonut politiikkaan hyvin epäinhimillisen ja raadollisen puolen.

Yhteiskuntaluokkaan katsomatta jokaisen pitäisi miettiä miten käyttäytyy somessa muita kohtaan. Moni kirja, kappale, näytelmä ja taide jää syntymättä paitsi rahan ja ajan puutteen vuoksi, myös siksi että ihminen ei ole valmis asettumaan valokeilaan haukuttavaksi.

Taide menettää merkityksensä ja sielunsa, kun taideteoksen sijasta katsotaan ja arvioidaan sen tekijää henkilönä. Taidetta tehdäkseen olisi oltava tietynlainen, tietty koulutus, tietynlaiset suhteet.

Kun keskiluokkainen astuu kulttuurin pariin sen tuottajan ominaisuudessa, hänet ristiinnaulataan keskiluokkaisuuden vuoksi. Ja samaan aikaan toisaalla pilkataan, kuinka keskiluokka ei _luo_ mitään.

Yrittäkää nyt päättää.

Vai onko kyse loppujen lopuksi vain siitä, että taidemaailma kaipaa rahoitusta keskiluokalta, ei lisää tekijöitä?

Keskiluokan taiteen kulutus ei ole keskiluokan taiteen kunnioitusta, eikä keskiluokkaa kaivata taidetta katsomaan/kuuntelemaan/lukemaan. Vain rahoittamaan se pienen, tarkasti sisältä päin rajatun piirin iloksi.

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni vasemmistolaisena mitä tulee peruspalveluiden ja sosiaaliturvan kannattamiseen. Silti ärsyttää ainainen nurina siitä miten pitäisi olla käsi ojossa antamassa lisää köyhille. Vaikka itsekin olen köyhä niin minusta pitäisi ottaa enemmän oppia siitä millä omaa elämää voi parantaa. Niinpä olen itse tietoisesti alkanut tehdä asioita jotka vievät minua pois osattomuudesta.

Eli tänäänkin heräsin aikaisin hyvien yöunien jälkeen. Olen työtön ja jalkani on kipeä - ok, juon kahvia ja aloitan treenin jossa en loukkaa jalkaani vaan treenaan tavalla joka kuntouttaa muuta kehoa. Syön sen jälkeen edullista kotiruokaa jota olen opetellut tekemään ja jota on jo eiliseltä valmiina. Sitten menen työpaikkojen kimppuun ja lähetän hakemuksia paikkoihin jotka voisivat sopia minulle. Käyn kaupungilla asioilla. Tulen kotiin ja siivoan. Luen, katson dokumentteja, kehitän itseäni.

Siis kaikkea tätä voin jo tehdä oman hyvinvointini eteen ja nämä ovat ensimmäisiä askeleita lähtien heti aamusta. Mitä olen lukenut oikeistolaisten yrittäjien ajatuksia niin niissä on juuri tätä, että aletaan tehdä asioita oman itsen eteen esim. talouden suunnittelu ja taloudenpito. Nyt olen työtön ja varaton, mutta työtä kun saan niin palkasta laitan ison siivun rahastoihin. Tai jo sen 20 e seuraavista tuista. Osaan jo säästää ruokamenoissa ja ns. kituuttaa.

Mutta osaan myös jo nähdä ongelman sijaan haasteen eli kaapeissa on ruokavaroja pahan päivän varalle eli soijaa esim. eri muodoissa ja ruokatarpeita niin että tukiin asti riittää. Selvitän asioita. Teen itse. Voin omasta mielestäni paljon paremmin kun olen jo hylännyt valittavan tavan toimia.

Asun esim. alueella jossa on ruokajonoja kaksi ja kirkko, saan kyllä ruokaa jos aivan pakko on jos olen tehnyt taloustavaroiden suhteen virheen tms. Tällä tavalla vaihdan kitinän ongelmanratkaisuun ja se on jo poistanut ison osan ahdistusta ja masennusta.

Minulla on jo tämän ajattelun vuoksi taas haaveita tulevaisuudesta esim. opiskelu. Duolingossa harjoittelenkin esim. kieliä ja koodausta yhdellä sovelluksella. En jää tuleen makaamaan vaan mietin uusia mahdollisuuksia. En näe, että oikeistolaisen retoriikankaan takana on aina pelkkää vihaa työttömiä kohtaan vaan turhaumusta kun haluttaisiin osallistuttaa enemmän ihmisiä muttei osata tehdä sitä. Kun moni on omaksunut ajattelutavan jota itsekin vielä aiemmin kannatin, että yhteiskunnan pitäisi tarjota enemmän ja se on syy omaan pahaan oloon. Kun tämä on kyllä sosiaaliturvan passivoiva mekanismi jolle ei ehkä voida täysin mitään.

You are the man.

Jos Viitala kykenisi ajattelemaan näin, niin hänenkin ongelmistaan olisi jo suurin osa ratkaistu.

Kiitos tsempeistä! Uskon että täältä kyllä noustaan.

Jos köyhä valittaa, ettei pysty matkustelemaan, niin sille av-mammat kertoo, että parilla kympillä saa lennot etelään ja halpoja hotellejakin on. 

Joten keskiluokan on ihan turha väittää, etteivät voi matkustella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Mitähän hyvää sitä sitten pitäisi tehdä? Sen sijaan että keskiluokasta puhutaan näin ikävästi niin voisi vaikka kertoa, että kun ollaaan niin hirveitä ja kamalia, niin mitä sitten voitaisiin tehdä paremmin? Kun kerran työssäkäynti ei riitä? Opiskeluiden ajalla valvoin öitä ja kirjoitin esseitä, monta vuottaa meni ilman kesälomaa, kun kun koulusta oli lomaa niin oli pakko käydä palkkatöissä. Nyt sitten keskiluokkaisena ruuhkavuosia viettävänä ihmishirviönä ilmeisesti, meinaa tunnit loppua kesken kun illat menee siinä kun kulutetaan lasten harrastuksissa ja tsempataan lapsia, myös muiden. Mitä vielä pitäisi tehdä??

Vaikka samaa hyvää kuin Auli itsekin kokee tekevänsä. Kerrotaan köyhille ja osattomille, millaista keskiluokkaisten elämä on. Kerrotaan, miten nykypäivänä työ vie suurimman osan hereilläoloajasta ja vapaa-aika menee kodista, perheestä ja muista ihmissuhteista huolehtimiseen (ystävät ja sukulaiset sekä mahdollisesti ikääntyvät vanhemmat), harrastuksiin sekä palautumiseen. Tehdään asioita, joita Auli itsekin pitää tärkeänä: luetaan lapsille ja selitetään lapsille asioita. Tässä ketjussa keskiluokka tekee just tätä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

"Moni taide syntyy ulkopuolisuuden tunteesta, vaikka ne tukkahevikappaleet metallikonsettissa tai ooppera. Keskiluokka ei itse jaksa taiteilla tunteillansa, on kiva katsoa ja kuunnella kun joku ammatikseen niin tekee."

Voi hyvää päivää.

Kuinka monella keskiluokkaisella on aikaa ja varaa alkaa esimerkiksi kirjoittaa kirjoja?

Kuinka moni haluaa tällaisena raadollisena someaikakautena avata sielunsa muille räävittäväksi? Miten esimerkiksi Ida Raumaa kohdellaan somessa? Siihen päälle vielä itseriittoiset kriitikot, niin onko se kaiken sen arvoista enää?

Monestihan puhutaan myös siitä, että pätevät ihmiset (koulutustaustaan katsomatta) eivät enää lähde politiikkaan mukaan, sillä some on tuonut politiikkaan hyvin epäinhimillisen ja raadollisen puolen.

Yhteiskuntaluokkaan katsomatta jokaisen pitäisi miettiä miten käyttäytyy somessa muita kohtaan. Moni kirja, kappale, näytelmä ja taide jää syntymättä paitsi rahan ja ajan puutteen vuoksi, myös siksi että ihminen ei ole valmis asettumaan valokeilaan haukuttavaksi.

Hei, se ei ole alaluokka joka kohtelee Iida Raumaa somessa huonosti - ne on keskiluokan edustajia. Henkistä alaluokkaa, toki, mutta tulotasoltaan keskiluokkaa. Kyllä keskiluokan edustajien pitäisi katsoa peiliin - ihan jokaisen meistä, jotka täälläkin hyökkäävät asian ja ilmiön sijaan ihmisen persoonaan.

Keskiluokka kuvittelee, että saa käyttäytyä kuin juntti ja sivistymätön, koska hän on se ainoa nettoveronmaksaja tässä maassa. Asiakkaan oikeudet, toki toki.

Ja siis, keskiluokkaisella "ei ole varaa" alkaa kirjoittaa kirjoja. Tai tehdä muutakaan luovaa ja aidosti merkityksellistä. Tjahah. Se on jännää, että niillä köyhillä apurahataiteilijoilla "on rahaa" tehdä se.

Pitää vain todeta rehellisesti, että raha on tärkeämpää kuin yhtään mikään muu asia omassa elämässä. Ihan turha selitellä, ettei ole rahaa tai aikaa. Kyse on laiskuudesta, osaamattomuudesta tai kyvyttömyydestä. Yleensä noista kaikista. Ihan turha jeesustella, ettei ole aikaa tai rahaa - jos ei vain kykene. Ja myöntää se rahan keskiössä oleminen omassa elämässä.

H**vetin rumaltahan se kuulostaa ja näyttää. Ja juuri siitä täällä on puhe, tässä keskustelussa. Rumasta keskiluokasta. Ulkoisesti ja sisäisesti rumasta.

Keskiluokkaisuutta (samalla henkistä alaluokkaa) edustaa parhaimmillaan tämä, että lähdetään suureen keskusteluun vetämään oman henkilökohtaisen elämän esimerkkejä. Kun ei muuta voida tehdä. Tai ei osata.

Jos huomaa itsessään keskiluokkaisuuden merkkejä - yksi tapa huomata on reagoida kielteisesti tähän keskusteluun: huomata, että tässähän puhutaan negatiivissävytteisesti juuri minusta, minun elämästäni ja minun ajattelutavoistani - ja asia vaivaa itseä, kuten tässä kommentoijaa (se, että se vaivaa, on hyvä merkki - osoittaa, että ei ole menneet luvut hukkaan), on mahdollisuus muutokseen. Jos haluaa pois sieltä keskiluokkaisuudesta, se on mahdollista.

Osa ei halua, osa ei tajua. Ne ovat niitä kaikkein vaarallisimpia, kuten on käynyt ilmi.

Omasta keskiluokkaisuudesta voi ja kannattaa pyristellä irti kun vielä voi. Tieto lisää tuskaa, tietenkin, mutta laiskanpulskea tietämättömyys on...aika ikävää.

Pahinta keskiluokkaisissa on se, etteivät he tiedä, miten paljon he eivät tiedä. Luulevat tietävänsä.

Viitalan kaltaisten ansio on siinä, että he näyttävät peilin, nostavat sen ylös silmien korkeudelle ja sanovat: "Katso."

Kerron sinulle lyhyesti tärkeimmät asiat mitä olen itse oppinut elämästä:

- nuku, syö, liiku, harrasta

- huolehdi perheestä

- kouluttaudu

- hanki osaamista, josta joku on valmis maksamaan

- tee työsi hyvin

- pidä hyvää huolta taloudesta

- kohtele muita hyvin

- pidä omat rajasi, äläkä anna kenenkään tulla niiden yli

- oikea asenne on kaikki kaikessa

Kerropas nyt mikä noista menee väärin ja on erityisen "keskiluokkaista"? Kerro myös mitä en tiedä ja mitä pitäisi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Mitähän hyvää sitä sitten pitäisi tehdä? Sen sijaan että keskiluokasta puhutaan näin ikävästi niin voisi vaikka kertoa, että kun ollaaan niin hirveitä ja kamalia, niin mitä sitten voitaisiin tehdä paremmin? Kun kerran työssäkäynti ei riitä? Opiskeluiden ajalla valvoin öitä ja kirjoitin esseitä, monta vuottaa meni ilman kesälomaa, kun kun koulusta oli lomaa niin oli pakko käydä palkkatöissä. Nyt sitten keskiluokkaisena ruuhkavuosia viettävänä ihmishirviönä ilmeisesti, meinaa tunnit loppua kesken kun illat menee siinä kun kulutetaan lasten harrastuksissa ja tsempataan lapsia, myös muiden. Mitä vielä pitäisi tehdä??

Kuulun keskiluokkaan, ja omat hyvät työni ovat seuraavanlaisia:

- vähennän maapallon kuormaa minimoimalla meidän perheen ruokahävikin suunnittelulla ja itsehillinnällä, ostamalla laputettuja tuotteita ja kompostoimalla biojätteen

- ostan paljon kirpputoreilta ja parhaillaan myös myyn kirpparilla lastenvaatteita. Olen opettanut lapset siihen, että myös käytetty tavara tai vaate on hyvä asia. Lahjoitan myös vaatteita ja huonekaluja aika ajoin

- kävelen ja pyöräilen paljon myös talvella ja käytän julkista liikennettä

- lahjoitan rahaa syöpätutkimukseen, Punaiselle ristin katastrofirahastoon ja Keniassa sijaitsevalle naisten asemaa edistävälle keskukselle

- jouluisin käydään perheen kanssa laulamassa ja soittamassa vanhuksille palvelutaloissa ja dementiayksiköissä. Jälkimmäisessä käydään satunnaisesti muutenkin viihdyttämässä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni taide syntyy ulkopuolisuuden tunteesta, vaikka ne tukkahevikappaleet metallikonsettissa tai ooppera. Keskiluokka ei itse jaksa taiteilla tunteillansa, on kiva katsoa ja kuunnella kun joku ammatikseen niin tekee."

Voi hyvää päivää.

Kuinka monella keskiluokkaisella on aikaa ja varaa alkaa esimerkiksi kirjoittaa kirjoja?

Kuinka moni haluaa tällaisena raadollisena someaikakautena avata sielunsa muille räävittäväksi? Miten esimerkiksi Ida Raumaa kohdellaan somessa? Siihen päälle vielä itseriittoiset kriitikot, niin onko se kaiken sen arvoista enää?

Monestihan puhutaan myös siitä, että pätevät ihmiset (koulutustaustaan katsomatta) eivät enää lähde politiikkaan mukaan, sillä some on tuonut politiikkaan hyvin epäinhimillisen ja raadollisen puolen.

Yhteiskuntaluokkaan katsomatta jokaisen pitäisi miettiä miten käyttäytyy somessa muita kohtaan. Moni kirja, kappale, näytelmä ja taide jää syntymättä paitsi rahan ja ajan puutteen vuoksi, myös siksi että ihminen ei ole valmis asettumaan valokeilaan haukuttavaksi.

Hei, se ei ole alaluokka joka kohtelee Iida Raumaa somessa huonosti - ne on keskiluokan edustajia. Henkistä alaluokkaa, toki, mutta tulotasoltaan keskiluokkaa. Kyllä keskiluokan edustajien pitäisi katsoa peiliin - ihan jokaisen meistä, jotka täälläkin hyökkäävät asian ja ilmiön sijaan ihmisen persoonaan.

Keskiluokka kuvittelee, että saa käyttäytyä kuin juntti ja sivistymätön, koska hän on se ainoa nettoveronmaksaja tässä maassa. Asiakkaan oikeudet, toki toki.

Ja siis, keskiluokkaisella "ei ole varaa" alkaa kirjoittaa kirjoja. Tai tehdä muutakaan luovaa ja aidosti merkityksellistä. Tjahah. Se on jännää, että niillä köyhillä apurahataiteilijoilla "on rahaa" tehdä se.

Pitää vain todeta rehellisesti, että raha on tärkeämpää kuin yhtään mikään muu asia omassa elämässä. Ihan turha selitellä, ettei ole rahaa tai aikaa. Kyse on laiskuudesta, osaamattomuudesta tai kyvyttömyydestä. Yleensä noista kaikista. Ihan turha jeesustella, ettei ole aikaa tai rahaa - jos ei vain kykene. Ja myöntää se rahan keskiössä oleminen omassa elämässä.

H**vetin rumaltahan se kuulostaa ja näyttää. Ja juuri siitä täällä on puhe, tässä keskustelussa. Rumasta keskiluokasta. Ulkoisesti ja sisäisesti rumasta.

Ihan turha myös jeesustella, että köyhyys olisi huono juttu, koska apurahojen turvin köyhät voivat kirjoittaa kirjoja tai tehdä muutakin luovaa ja aidosti merkityksellistä. Kyse on laiskuudesta, osaamattomuudesta tai kyvyttömyydestä (yleensä noista kaikista), jos ei tee.

Kysyikö joku tuossa yllä ihan tosissaan, että miten apurahalla taitelevalla on aikaa ja varaa tehdä taidetta ja keskiluokkaisella ei ole?

Vuonna 2023, ihminen jonka hereilläoloaika pääsääntöisesti menee työn tekoon ja perheestä huolehtimiseen, on paariaa. Ei olekaan enää hyvä asia käydä töissä, haluta asua sen verran mukavasti että ei ole ainakaan narkkia seinänaapurina ja saa vaikka soittaa pianoa aikaisin aamulla häiritsemättä naapuria. Perheellinen keskiluokkainen on yhteiskunnan sylkykuppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Mitähän hyvää sitä sitten pitäisi tehdä? Sen sijaan että keskiluokasta puhutaan näin ikävästi niin voisi vaikka kertoa, että kun ollaaan niin hirveitä ja kamalia, niin mitä sitten voitaisiin tehdä paremmin? Kun kerran työssäkäynti ei riitä? Opiskeluiden ajalla valvoin öitä ja kirjoitin esseitä, monta vuottaa meni ilman kesälomaa, kun kun koulusta oli lomaa niin oli pakko käydä palkkatöissä. Nyt sitten keskiluokkaisena ruuhkavuosia viettävänä ihmishirviönä ilmeisesti, meinaa tunnit loppua kesken kun illat menee siinä kun kulutetaan lasten harrastuksissa ja tsempataan lapsia, myös muiden. Mitä vielä pitäisi tehdä??

Keskiluokkaisuutta (samalla henkistä alaluokkaa) edustaa parhaimmillaan tämä, että lähdetään suureen keskusteluun vetämään oman henkilökohtaisen elämän esimerkkejä. Kun ei muuta voida tehdä. Tai ei osata.

Jos huomaa itsessään keskiluokkaisuuden merkkejä - yksi tapa huomata on reagoida kielteisesti tähän keskusteluun: huomata, että tässähän puhutaan negatiivissävytteisesti juuri minusta, minun elämästäni ja minun ajattelutavoistani - ja asia vaivaa itseä, kuten tässä kommentoijaa (se, että se vaivaa, on hyvä merkki - osoittaa, että ei ole menneet luvut hukkaan), on mahdollisuus muutokseen. Jos haluaa pois sieltä keskiluokkaisuudesta, se on mahdollista.

Osa ei halua, osa ei tajua. Ne ovat niitä kaikkein vaarallisimpia, kuten on käynyt ilmi.

Omasta keskiluokkaisuudesta voi ja kannattaa pyristellä irti kun vielä voi. Tieto lisää tuskaa, tietenkin, mutta laiskanpulskea tietämättömyys on...aika ikävää.

Pahinta keskiluokkaisissa on se, etteivät he tiedä, miten paljon he eivät tiedä. Luulevat tietävänsä.

Viitalan kaltaisten ansio on siinä, että he näyttävät peilin, nostavat sen ylös silmien korkeudelle ja sanovat: "Katso."

Haha, jopas oli vastaus. Eli kun keskiluokkaan kuuluva henkilö vastaa omasta kokemuksestaan, hän edustaa henkistä alaluokkaa, mutta jos henkilö ei identifioidu keskiluokkaan hän voi ihan hatusta heittää millaisia nämä kaikki keskiluokkaiset ovat. Ja kielteisesti reagoin, koska tässä alkuperäisessä kolumnisa tehdään aika räikeitä ja halventavia yleistyksiä ilman perusteita aika suurelle joukolle ihmisiä. Edellenkään en ole saanut konkreettista esimerkkiä, mitä tässä pitäisi tajuta ja tehdä, joten tulkitsen että nämä suuret ei-keskiluokkaiset ja samalla ei henkisesti alaluokkaiset haluavat vain soittaa suutaan ilman sunstanssia. Kiitos tästä!

Vierailija kirjoitti:

Kysyikö joku tuossa yllä ihan tosissaan, että miten apurahalla taitelevalla on aikaa ja varaa tehdä taidetta ja keskiluokkaisella ei ole?

Vuonna 2023, ihminen jonka hereilläoloaika pääsääntöisesti menee työn tekoon ja perheestä huolehtimiseen, on paariaa. Ei olekaan enää hyvä asia käydä töissä, haluta asua sen verran mukavasti että ei ole ainakaan narkkia seinänaapurina ja saa vaikka soittaa pianoa aikaisin aamulla häiritsemättä naapuria. Perheellinen keskiluokkainen on yhteiskunnan sylkykuppi.

Toisaalta Auli itsekin haastattelussa kertoi olevansa etuoikeutettu, koska on keskiluokkaisesta perheestä. Opettajapariskunnan lapsi, jonka isovanhemmissakin opettajia. Eikä apurahoilla sinnittelevien tieteen tai taiteen tekijöiden lapsi. Olen lukenut jutun useamman kerran enkä ole vieläkään ihan varma, kiittääkö vai haukkuuko Auli omia keskiluokkaisia vanhempiaan. 

Yksi ongelma on se, että Suomessa on liian pieni ja liian kapea "älymystö" - koulutettujen, ammatikseen kulttuuria tekevien ja kulttuurista kirjoittavien joukko. Ei ole montaa kulttuurilehteä, HS:n kulttuuripalsta on parhaimmillaankin eurooppalaisen kulttuurilehdistön alinta tasoa. Luin Viitalan tekstin niin, että hän toivoisi edes joidenkuiden keskiluokan edustajien - joilla määritelmän mukaan on ns. turvattu taloudellinen tilanne - käyttävän osan saamistaan "etuoikeuksista" siihen, että tuottaisi kulttuurin, taiteen tai tieteen saralla jotakin - tai edes näkyvästi tukisi näitä ihmisen elämän kannalta keskeisiä aloja sanoissa ja teoissa. Sen sijaan näemme , miten yliopistoista karsitaan kulttuurintutkimusta, humanisti- ja yhteiskuntatieteilijöitä haukutaan "keskiluokan edustajien toimesta", ja edellä mainitusti Iida Raumaa teilataan yksilönä sosiaalisessa mediassa. Keskiluokka haluaa (kuluttaa) tietynlaista kulttuuria, ja on sitä mieltä, että muunlaiseen kulttuuriin kuin heitä miellyttävään ei tule käyttää yhteisiä rahoja. Mutta jos kulttuurituottajat tekevät vain sitä, mitä keskiluokka haluaa, mitään edistystä ei tapahdu. Muutosta ei tapahdu. Ihmiskunta ei mene eteenpäin, Suomi ei mene eteenpäin, vaan taantuu verrattuna muihin maihin. Tässä ollaan jo.

Se, että Suomessa on liian vähän sivistyneitä ihmisiä ylipäätään ja liian vähän ammatillisesti kulttuurin parissa työskenteleviä ("kulttuurintuottaja" eli tapahtumajärjestäjä ei tässä katsannossa työskentele kulttuurin parissa, koska vaikka hän on hyödyllinen, hän vain mahdollistaa, ei tuota uutta itse), on johtanut historiassa suuriin ongelmiin. Esimerkiksi lähes koko suurten ikäluokkien kulttuuri-ihmisten höyrähtäminen taistolaisuuteen - ja tämän seurauksia nähdään vieläkin, mm. tämän keskustelun sisällä - ehkä siksikin, että porukkaa oli niin vähän, ja yksi aggressiivinen porukka (kuin koulukiusaajat luokassa) saivat vaiennettua tehokkaasti muut äänet. Muissa maissa on myös oikeistolaista kulttuuri-intelligentsiaa. Ranskassa ei todellakaan keskustella siitä, "onko kulttuuriin varaa". Jos ei olisi kulttuuria, ei olisi koko Ranskaa. Meillä Suomessa asia ei ole niin. Itse olen sitä mieltä, että meidän pitäisi mennä keskieurooppalaiseen suuntaan. Kouluttaa enemmän ihmisiä kulttuurin tekijöiksi ja analysoijiksi, yhteiskuntakeskustelijoiksi. Nyt suurin osa yhteiskuntakeskustelijoista - ne, kenelle annetaan palstatilaa - ovat poikkeuksetta ekonomisteja. Ei ihme, että keskustelu on mitä on.

Tiedän, että tämä on vähän provokatiivista, mutta sanon silti. Veronmaksajat yleensä haukkuvat työttömiä ja syrjäytyneitä siitä, että nämä vain saavat rahaa mutta eivät tuota mitään. Mutta jos veisimme tämän kysymyksen tälle laajemmalle kulttuurin ja sivistyksen tasolle, eikö myös suurin osa keskiluokan edustajista ole aivan yhtä laiskoja kuin ne haukkumansa työttömät? Tehdään vain se minimi, kun mikään taho ei pakota tekemään yhtään enempää, ja ajatellaan - aivan samoin kuin se syrjäytynyt työtön - että en minä keksinyt tätä järjestelmää, minä vain joudun elämään siinä, ja mennään sitten näin. Kuitenkin, kuten Viitalakin toteaa, keskiluokalla olisi koulutusta ja osalla älyä nostaa itsensä intellektuaalisesti korkeammalle tasolle. Mutta kun siitä ei makseta mitään ekstraa rahana tai edes statuksena (koska sen statusmaailman luovat toiset, samassa tilanteessa olevat keskiluokkaiset työssäkäyvät), niin mitä se hyödyttää? Jos jostain asiasta ei ole itselle konkreettista hyötyä, sitä ei tehdä, ja pahimmassa tapauksessa todetaan sen olevan muillekin hyödytöntä, siksi tarpeetonta. "Miksi Suomessa muka pitää olla kansallisooppera?"

Keskiluokka on väliinputoaja; liian laiskoja ja mukavuudenhaluisia ylempään luokkaan, joista löytyy riskin ottaneita yrittäjiä, niin tieteessä, teknologioissa, kulttuurialoilla ja rahoituksessa. Keskiluokka saa työnsä ja "apurahansa" näiden yritysten leivissä tai turvallisesti kunnan tai valtion. Odottakaa kun ne rikkaat keskiluokan rahoittajat alkaisivat haukkumaan keskiluokkaa samalla tavalla kuin keskiluokka moittii köyhiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Moni taide syntyy ulkopuolisuuden tunteesta, vaikka ne tukkahevikappaleet metallikonsettissa tai ooppera. Keskiluokka ei itse jaksa taiteilla tunteillansa, on kiva katsoa ja kuunnella kun joku ammatikseen niin tekee."

Voi hyvää päivää.

Kuinka monella keskiluokkaisella on aikaa ja varaa alkaa esimerkiksi kirjoittaa kirjoja?

Kuinka moni haluaa tällaisena raadollisena someaikakautena avata sielunsa muille räävittäväksi? Miten esimerkiksi Ida Raumaa kohdellaan somessa? Siihen päälle vielä itseriittoiset kriitikot, niin onko se kaiken sen arvoista enää?

Monestihan puhutaan myös siitä, että pätevät ihmiset (koulutustaustaan katsomatta) eivät enää lähde politiikkaan mukaan, sillä some on tuonut politiikkaan hyvin epäinhimillisen ja raadollisen puolen.

Yhteiskuntaluokkaan katsomatta jokaisen pitäisi miettiä miten käyttäytyy somessa muita kohtaan. Moni kirja, kappale, näytelmä ja taide jää syntymättä paitsi rahan ja ajan puutteen vuoksi, myös siksi että ihminen ei ole valmis asettumaan valokeilaan haukuttavaksi.

Hei, se ei ole alaluokka joka kohtelee Iida Raumaa somessa huonosti - ne on keskiluokan edustajia. Henkistä alaluokkaa, toki, mutta tulotasoltaan keskiluokkaa. Kyllä keskiluokan edustajien pitäisi katsoa peiliin - ihan jokaisen meistä, jotka täälläkin hyökkäävät asian ja ilmiön sijaan ihmisen persoonaan.

Keskiluokka kuvittelee, että saa käyttäytyä kuin juntti ja sivistymätön, koska hän on se ainoa nettoveronmaksaja tässä maassa. Asiakkaan oikeudet, toki toki.

Ja siis, keskiluokkaisella "ei ole varaa" alkaa kirjoittaa kirjoja. Tai tehdä muutakaan luovaa ja aidosti merkityksellistä. Tjahah. Se on jännää, että niillä köyhillä apurahataiteilijoilla "on rahaa" tehdä se.

Pitää vain todeta rehellisesti, että raha on tärkeämpää kuin yhtään mikään muu asia omassa elämässä. Ihan turha selitellä, ettei ole rahaa tai aikaa. Kyse on laiskuudesta, osaamattomuudesta tai kyvyttömyydestä. Yleensä noista kaikista. Ihan turha jeesustella, ettei ole aikaa tai rahaa - jos ei vain kykene. Ja myöntää se rahan keskiössä oleminen omassa elämässä.

H**vetin rumaltahan se kuulostaa ja näyttää. Ja juuri siitä täällä on puhe, tässä keskustelussa. Rumasta keskiluokasta. Ulkoisesti ja sisäisesti rumasta.

Ei raha ole rumaa, mutta sen kadehtiminen on. Minulla on rahaa. Olen keski-ikäinen keskiluokkainen ihminen. Meille tuppaa kertymään sitä rahaa. On tehty jo jokunen vuosikymmen töitä, saatu palkkaa, ostettu omaisuutta, sijoitettu, saatu perintöä. Sitä rahaa kertyy. Haluanko käyttää sitä esim. kirjoittaakseni kirjan? En, miksi pitäisi haluta? En ,myöskään halua maalata taulua tai veistää veistosta. Rahallani elän sellaista elämään kuin haluan. Asun siten kuin haluan tilavassa kodissani, syön sellaista ruokaa kuin haluan. Nyt mietin wolttaanko lounaan vai tekisinkö itse. Tykkään myös matkustelusta, viimeksi kierrettiin Yhdysvaltoja. Loppuviimeksi sen rahan haluan käyttää lapseeni. Haluan, että hän saa harrastaa mitä haluaa, saa sellaisen koulutuksen kuin haluaa, pärjää elämässään. Kuoltuani hän perii minut ja haluan, että perittävää jää.  Kykenisinkö sitten kirjoittamaan kirjan? Todennäköisesti, jos kokisin sen tärkeäksi, mutta kun en koe. On monia muitakin asioita, joita en halua tehdä. En esim. halua vaimoa, kuten Viitala. 

Ei tämä ketju ainakaan paranna keskustelua eikä tuo mitään uutta yhteiskuntaan.

Päinvastoin. Aika moni taidetta, kulttuuria ja tieteitä harrastava ja/tai kuluttava keskiluokkainen varmaan näitä kommentteja lukiessaan miettii, että kiva, kiitos vaan paljon.

Ja moni köyhäksi pudonnut tai syntynyt miettii, että kiva, ei minullakaan ole edes lahjoja luoda taidetta tai tuottaa kulttuuria tai tieteitä.

Ainoa joka tästä keskustelusta saa irti jotain on sellaisten ihmisten parvi, joka ei missään nimessä halua tulla määritellyksi keskiluokkaiseksi. On mukavaa ja äärimmäisen helppoa halventaa ja halveksua muita. Mutta on varmasti myös raskasta jatkuvasti tarkkailla, ettei vain ala näyttää ja kuulostaa keskiluokkaiselta. Joka päivä on oltava mahdollisimman erilainen, ja toivottavasti myös joka päivä teette sitä, minkä tekemättömyydestä muita syyllistätte: parannatte maailmaa.

Ps. Ida Rauman kimpussa ei ole pelkästään keskiluokka. Mutta Ida Rauma on loistava esimerkki siitä, millaiseen valokeilaan moni ei halua missään tapauksessa ja mm. myös oman perheensä hyvinvoinnin vuoksi. Pöytälaatikkoihin jää varmasti mestariteoksia ja se on suurelta osin "taide - ja kulttuuripiirien" oma syy.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ongelma on se, että Suomessa on liian pieni ja liian kapea "älymystö" - koulutettujen, ammatikseen kulttuuria tekevien ja kulttuurista kirjoittavien joukko. Ei ole montaa kulttuurilehteä, HS:n kulttuuripalsta on parhaimmillaankin eurooppalaisen kulttuurilehdistön alinta tasoa. Luin Viitalan tekstin niin, että hän toivoisi edes joidenkuiden keskiluokan edustajien - joilla määritelmän mukaan on ns. turvattu taloudellinen tilanne - käyttävän osan saamistaan "etuoikeuksista" siihen, että tuottaisi kulttuurin, taiteen tai tieteen saralla jotakin - tai edes näkyvästi tukisi näitä ihmisen elämän kannalta keskeisiä aloja sanoissa ja teoissa. Sen sijaan näemme , miten yliopistoista karsitaan kulttuurintutkimusta, humanisti- ja yhteiskuntatieteilijöitä haukutaan "keskiluokan edustajien toimesta", ja edellä mainitusti Iida Raumaa teilataan yksilönä sosiaalisessa mediassa. Keskiluokka haluaa (kuluttaa) tietynlaista kulttuuria, ja on sitä mieltä, että muunlaiseen kulttuuriin kuin heitä miellyttävään ei tule käyttää yhteisiä rahoja. Mutta jos kulttuurituottajat tekevät vain sitä, mitä keskiluokka haluaa, mitään edistystä ei tapahdu. Muutosta ei tapahdu. Ihmiskunta ei mene eteenpäin, Suomi ei mene eteenpäin, vaan taantuu verrattuna muihin maihin. Tässä ollaan jo.

Se, että Suomessa on liian vähän sivistyneitä ihmisiä ylipäätään ja liian vähän ammatillisesti kulttuurin parissa työskenteleviä ("kulttuurintuottaja" eli tapahtumajärjestäjä ei tässä katsannossa työskentele kulttuurin parissa, koska vaikka hän on hyödyllinen, hän vain mahdollistaa, ei tuota uutta itse), on johtanut historiassa suuriin ongelmiin. Esimerkiksi lähes koko suurten ikäluokkien kulttuuri-ihmisten höyrähtäminen taistolaisuuteen - ja tämän seurauksia nähdään vieläkin, mm. tämän keskustelun sisällä - ehkä siksikin, että porukkaa oli niin vähän, ja yksi aggressiivinen porukka (kuin koulukiusaajat luokassa) saivat vaiennettua tehokkaasti muut äänet. Muissa maissa on myös oikeistolaista kulttuuri-intelligentsiaa. Ranskassa ei todellakaan keskustella siitä, "onko kulttuuriin varaa". Jos ei olisi kulttuuria, ei olisi koko Ranskaa. Meillä Suomessa asia ei ole niin. Itse olen sitä mieltä, että meidän pitäisi mennä keskieurooppalaiseen suuntaan. Kouluttaa enemmän ihmisiä kulttuurin tekijöiksi ja analysoijiksi, yhteiskuntakeskustelijoiksi. Nyt suurin osa yhteiskuntakeskustelijoista - ne, kenelle annetaan palstatilaa - ovat poikkeuksetta ekonomisteja. Ei ihme, että keskustelu on mitä on.

Tiedän, että tämä on vähän provokatiivista, mutta sanon silti. Veronmaksajat yleensä haukkuvat työttömiä ja syrjäytyneitä siitä, että nämä vain saavat rahaa mutta eivät tuota mitään. Mutta jos veisimme tämän kysymyksen tälle laajemmalle kulttuurin ja sivistyksen tasolle, eikö myös suurin osa keskiluokan edustajista ole aivan yhtä laiskoja kuin ne haukkumansa työttömät? Tehdään vain se minimi, kun mikään taho ei pakota tekemään yhtään enempää, ja ajatellaan - aivan samoin kuin se syrjäytynyt työtön - että en minä keksinyt tätä järjestelmää, minä vain joudun elämään siinä, ja mennään sitten näin. Kuitenkin, kuten Viitalakin toteaa, keskiluokalla olisi koulutusta ja osalla älyä nostaa itsensä intellektuaalisesti korkeammalle tasolle. Mutta kun siitä ei makseta mitään ekstraa rahana tai edes statuksena (koska sen statusmaailman luovat toiset, samassa tilanteessa olevat keskiluokkaiset työssäkäyvät), niin mitä se hyödyttää? Jos jostain asiasta ei ole itselle konkreettista hyötyä, sitä ei tehdä, ja pahimmassa tapauksessa todetaan sen olevan muillekin hyödytöntä, siksi tarpeetonta. "Miksi Suomessa muka pitää olla kansallisooppera?"

Viitala laskee miljonäärit ja aatelissuvutkin keskiluokkaan kuuluviksi. Samoin bussikuskit, lähihoitajat jne. Vain työttömät, köyhät ja syrjäytyneet eivät kuulu Viitalan mukaan keskiluokkaan. Viitalan keskiluokassa on siis hyvin erilaisia ihmisiä. Niitä, joilla on ns turvattu taloudellinen tilanne eli joiden ei tarvitsisi käydä töissä ollenkaan ja sitten iso joukko niitä, joiden taloudellinen turva on vain ja ainoastaan siinä, että käyvät kokopäivätöissä. Jos halutaan puhua yhteiskuntaluokista, pitäisi puhua köyhälistöstä, työväenluokasta, alemmasta keskiluokasta, ylemmästä keskiluokasta jne. Läheskään kaikilla työssäkäyvillä ei ole sellainen turvattu taloudellinen tilanne, että voisi irtisanoutua työpaikastaan ja ryhtyä tieteilemään tai taiteilemaan. Ylemmässä keskiluokassa ehkä alkaisi jo ollakin. Varsinkin, jos on pääomatuloja ja/tai puoliso, jonka tuloilla voi elää. 

Maslowin tarvehierarkia osoittaa, mitkä asiat keskimäärin ihmisille on tärkeimpiä. Ykkösenä fysiologiset tarpeet, kakkosena turvallisuuden tarpeet ja kolmosena yhteenkuuluvuuden tarpeet. Vasta neljäntenä tulee arvonannon tarpeet ja viidentenä itsensä toteuttamisen tarpeet. Suurin osa työssäkäyvistä pyrkii toteuttamaan kolme ensimmäistä tarvetta. Ja valitettavan moni työssäkäyvä ei enempään pystykään, koska noiden kolmenkin saavuttamisessa on tekemistä. Varsinkin työväenluokalle ja alemmalle keskiluokalle.