Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Pidän itseäni vasemmistolaisena mitä tulee peruspalveluiden ja sosiaaliturvan kannattamiseen. Silti ärsyttää ainainen nurina siitä miten pitäisi olla käsi ojossa antamassa lisää köyhille. Vaikka itsekin olen köyhä niin minusta pitäisi ottaa enemmän oppia siitä millä omaa elämää voi parantaa. Niinpä olen itse tietoisesti alkanut tehdä asioita jotka vievät minua pois osattomuudesta.

Eli tänäänkin heräsin aikaisin hyvien yöunien jälkeen. Olen työtön ja jalkani on kipeä - ok, juon kahvia ja aloitan treenin jossa en loukkaa jalkaani vaan treenaan tavalla joka kuntouttaa muuta kehoa. Syön sen jälkeen edullista kotiruokaa jota olen opetellut tekemään ja jota on jo eiliseltä valmiina. Sitten menen työpaikkojen kimppuun ja lähetän hakemuksia paikkoihin jotka voisivat sopia minulle. Käyn kaupungilla asioilla. Tulen kotiin ja siivoan. Luen, katson dokumentteja, kehitän itseäni.

Siis kaikkea tätä voin jo tehdä oman hyvinvointini eteen ja nämä ovat ensimmäisiä askeleita lähtien heti aamusta. Mitä olen lukenut oikeistolaisten yrittäjien ajatuksia niin niissä on juuri tätä, että aletaan tehdä asioita oman itsen eteen esim. talouden suunnittelu ja taloudenpito. Nyt olen työtön ja varaton, mutta työtä kun saan niin palkasta laitan ison siivun rahastoihin. Tai jo sen 20 e seuraavista tuista. Osaan jo säästää ruokamenoissa ja ns. kituuttaa.

Mutta osaan myös jo nähdä ongelman sijaan haasteen eli kaapeissa on ruokavaroja pahan päivän varalle eli soijaa esim. eri muodoissa ja ruokatarpeita niin että tukiin asti riittää. Selvitän asioita. Teen itse. Voin omasta mielestäni paljon paremmin kun olen jo hylännyt valittavan tavan toimia.

Asun esim. alueella jossa on ruokajonoja kaksi ja kirkko, saan kyllä ruokaa jos aivan pakko on jos olen tehnyt taloustavaroiden suhteen virheen tms. Tällä tavalla vaihdan kitinän ongelmanratkaisuun ja se on jo poistanut ison osan ahdistusta ja masennusta.

Minulla on jo tämän ajattelun vuoksi taas haaveita tulevaisuudesta esim. opiskelu. Duolingossa harjoittelenkin esim. kieliä ja koodausta yhdellä sovelluksella. En jää tuleen makaamaan vaan mietin uusia mahdollisuuksia. En näe, että oikeistolaisen retoriikankaan takana on aina pelkkää vihaa työttömiä kohtaan vaan turhaumusta kun haluttaisiin osallistuttaa enemmän ihmisiä muttei osata tehdä sitä. Kun moni on omaksunut ajattelutavan jota itsekin vielä aiemmin kannatin, että yhteiskunnan pitäisi tarjota enemmän ja se on syy omaan pahaan oloon. Kun tämä on kyllä sosiaaliturvan passivoiva mekanismi jolle ei ehkä voida täysin mitään.

You are the man.

Jos Viitala kykenisi ajattelemaan näin, niin hänenkin ongelmistaan olisi jo suurin osa ratkaistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ja tämä Auliko ei muka kuvittele olevansa oikeassa?

Minusta hauskinta oli se, että Auli näki kaikkialla rahan ja siitä puhumisen. Tässä minä kirjoitan (läppärin hinta 599 e, pöytä 140 e, työtuoli 27 e, netti 24,9 e/kk, sähkön hinta jotain) ajatuksiani (0 e) ja mietin, että 15 min kuluttua olen töissä (palkka 4260 e/kk) ja soitan (puhelin 129 e, liittymä 24,9 e/kk) asiakkaalle (tulot 0 e).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ja tämä Auliko ei muka kuvittele olevansa oikeassa?

Ja hänhän se näkee kaiken talouden kautta. Tyypillistä: kun kädessä on vasara, niin ympärillä ei näe kuin nauloja. Eikä sitä, että muut näkevät maailman aivan toisin. 

Olen oikeistolaista keskiluokkaa, ja muistan, miten eräs vasemmistotaustainen opiskelukaverini pohti, että jättäisi opintolainat maksamatta ja lähtisi Australiaan, kunnes ne vanhenevat. Itselleni ei tullut kuuloonkaan tällainen toiminta, ja olin pöyristynyt, että joku voi edes ajatella jättävänsä lainansa muiden maksettaviksi. Kuvaa hyvin oikeistolaisen ja vasemmistolaisen keskiluokan ajattelun eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni Viitalan ajattelu on varsin kehittymätöntä ja puutteellista, mikä on erikoista, koska hänellä on ollut aikaa kehittää ajatuksiaan.

Otetaan pari esimerkkiä:

Ajatus siitä, että olisi vain suuri keskiluokka ja sen lisäksi joukko syrjäytyneitä ja väliinputoajia. Tämä lienee kopioitu muunnelma ruotsalaisten demarien ajatuksesta, jonka mukaan kaikki ovat yhtä suurta keskiluokkaa. Tosiasiallisesti yt-neuvottelujen ikeessä kärvistelevä insinööri ja niistä yt:stä päättänyt rikkaan omistajasuvun jäsen eivät ole millään tavalla samaa luokkaa. Insinööri on keskiluokkaa, jonka asema voi koska tahansa romahtaa. Omistaja vastaavasti on eliittiä, jonka päätökset vaikuttavat muiden elämään, mutta jonka oma asema on turvattu kaikissa tilanteissa.

Ajatus siitä, että sivistys ja koulutus olisi jokin keskiluokkaa yhdistävä tekijä. Monet keskiluokkaiset toki arvostavat näitä asioita, mutta ehkäpä joku Jersey Shorea katsova ja viikonloppuisin päänsä täyteen vetävä putkimies ei ehkä niinkään. Hän lienee kuitenkin keskiluokkaa vai onko hön sitten syrjäytynyt väliinputoaja? Jos jokin yhdistävä tekijä on, niin juuri tuo että keskiluokkainen voi koska tahansa sattuman oikusta menettää asemansa esimerkiksi työpaikan menettämisen tai sairauden myötä. Juuri siksi keskiluokkaiset ihmiset ponnistelevat niin paljon säilyttääkseen asemansa ja tarjotakseen lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat.

Ajatus siitä, että keskiluokka ei tekisi tiedettä, taidetta ja muuttaisi maailmaa, vaan keskittyisi vain kulutusjuhliin. Keskiluokka muuttaa ja pyörittää maailmaa joka päivä: lääkärit ja sairaanhoitajat pelastavat ihmisiä, insinöörit kehittävät esimerkiksi laitteita, jotka ovat mahdollistaneet tällaisen yhteydenpidon ja kenties pelastavat maailman ekokatastrofilta, virkamiehet pitävät valtiokoneiston liikkeessä jne. Mitä tuo on jos ei maailman muuttamista? Miksei tuon lisäksi saisi nauttia elämästä vapaa-ajallaan vaikkapa viikon hiihtolomalla? Pitäisikö vaan surkutella kotona, kun syrjäytynytkin joutuu tekemään niin? Auttaisiko se syrjäytynyttä jotenkin?

Jokainen keskiluokkainen on vain pieni osa isoa koneistoa ja joutuu ponnistelemaan säilyttääkseen asemansa ja ansaitakseen elantonsa. Jos juristi ei enää jaksa painaa pitkää päivää, joku nuorempi ja innokkaampi on kyllä tulossa tilalle. Meidän keskiluokkaisten syyllistäminen siitä, että pelaamme niillä säännöillä, jotka meille on annettu, on vaan älyllisesti epärehellistä.

Putkimies ei ole keskiluokkaa, hän on työväenluokkaa. Ihan perinteisesti. Ja yhä edelleen. Se, että hänellä on varaa ostaa palkka-ansioillaan omakotitalo, ei tee hänestä keskiluokkaa. Jos hän käyttäisi vapaa-aikansa itsensä sivistämiseen ja ns. korkeakulttuurin harrastamiseen ja pitäisi huolta lastensa koulunkäynnistä ja harrastusten monipuolisuudesta, hänen voisi sanoa tehneen luokkaretken.

Tämäkin oli yksi Viitalan pointti, joka tuntuu jääneen monelta  huomaamatta. Lisäksi on outoa, että keskiluokkaiset ihmiset niin kovin hermostuvat, pöyristyvät ja jopa suuttuvat Viitalan sanomisista. Mistä se kertoo?

Mistä sä tiedät mitä sun teoreettinen putkimies puuhaa vapaa-aikanaan? Kaikki duunarit eivät todellakaan ole mitään kaljaa kittaavia ja jääkiekkoa tuijottavia juntteja, joita ei kiinnosta kirjat tai lasten koulutus. Sulla on tosi stereotyyppinen ja negatiivinen kuva duunareista.

Ja miten sä määrittelet työväenluokkaisen ja keskiluokkaisen? Ilmeisesti rahalla ei ole siinä mitään tekemistä, kun sun putkimiehen hyvä palkka ei riittänyt keskiluokkaan nousemiseen. Onko sitten köyhä yksinhuoltaja, joka työskentelee siivoojana, mutta nauttii kirjallisuudesta, ilmaisista näyttelypäivistä museoissa ja kannustaa lapsiaan koulussa ja ilmaisiin/halpoihin harrastuksiin, keskiluokkainen?

Joo, kommentoin edellistä kommenttia, jossa mainittiin putkimiehen kuuluvan keskiluokkaan ja hänen harrastuksistaan todettiin seuraavaa: "mutta ehkäpä joku Jersey Shorea katsova ja viikonloppuisin päänsä täyteen vetävä putkimies ei ehkä niinkään."

Tunnen itse klassikkokirjallisuutta lukevia ja yhteiskunnallisista asioista perillä olevia, fiksusti keskustelevia putkimiehiä, joten näkemykseni stereotypia ei liittynyt omaan ajatteluuni vaan siihen edeltävään kommenttiin.

Kysymyksessäsi pienituloisesta, kulttuurinnälkäisestä yh-siivoojasta tullaan luokka-käsitteiden monimutkaisuuksiin. Henkinen pääoma on yksi luokan merkki, ja oman elämänkokemukseni nojalla rohkenen sanoa, että se on nykymaailmassa se tärkein pääoma. (Terveyden ohella - joku aiempi kommentoija asiallisesti totesikin asian, joskin mutkan kautta, että työkyky on tärkein asia ihmisen elämässä. Yleinen terveys ja työkyky kulkenevat pitkälti käsi kädessä.)

Juuri henkinen pääoma erottaa luokat toisistaan. Tälläkin palstalla on ollut keskustelua siitä, millainen on "akateeminen ihminen". Joku voi kuvitella, että maisterintutkinnon suorittanut ja vaikkapa luonnontieteen opettajaksi ryhtynyt ihminen, joka kuitenkin vain tekee työnsä ja harrastukset ovat jossakin muualla kuin tuoreimman ammattikirjallisuuden lukemisessa, olisi akateeminen ihminen. Kun kerran on akateemisesti korkeakoulutettu. Kuitenkin tullaan siihen kysymykseen, millaisia elementtejä elämässä täytyy olla, jotta ihminen on "akateeminen", tai "sivistynyt" tai mikä ylipäänsä katsotaan "henkiseksi pääomaksi". Lisäksi se, katsotaanko asiaa yhden vai useamman sukupolven mittaisella tarkastelujaksolla.

Suomen historiassa luokkanousu on tapahtunut juuri niin, että siivooja-yh-äiti oman kiinnostuksensa ja varmaan sitten myös älykkyytensä nojalla on opettanut lapselleen uuden oppimisen tärkeyden, mikä tekee tuon lapsen koulutiestä huomattavasti helpompaa kuin ehkä vierustoverinsa, jonka kotoa samanlaista henkistä pääomaa (edellytyksiä henkisen pääoman kasvattamiselle) ei tarjota. Tämä perinteinen tilanne - usko koulutuksen voimaan ihmisen elämänlaadun parantajana - on saattanut vesittyä, ja nyt kun asiaa mietin, syynä siihen saattaa olla juuri keskiluokan äärimmäisen materialistinen maailmankatsomus: miksi kannattaa opiskella yliopistossa, jos saat missä tahansa valmistumisesi jälkeisessä ammatissa vähemmän rahaa käteen kuin putkimies. Mene hyvä lapsi ammattikouluun, voit sitten iltaisin lueskella niitä kirjoja vapaa-ajalla. Tai sinne yliopistoon mennään pelkästään valmistuminen ja tulevat tulot ja työpaikka mielessä, ja se ihmiseksi kasvaminen ja sivistyksen lisääminen on sivuosassa. Ikävä kyllä monet muutokset yliopiston sisällä ja liepeillä (rajoitetut opiskeluajat, opintotuen vähennys ja asumislisän poisto, rajoitetut opintokokonaisuudet) ovat johtaneet siihen, että nuoret ihmiset uupuvat ja oppivat entistä vähemmän jo valmiiksi laskettujen rimojen puitteissa. Kun kaikki mitataan siinä materiassa, jääkö millekään muulle ihmiselämän kannalta olennaiselle asialle enää sijaa? Nämä ovat isoja tämänhetken ja lähitulevaisuuden kysymyksiä.

Kuitenkin tulevaisuuden kannalta on selvää, kuten aina ennenkin, että koulutus ja sen opettama "oppimaan oppiminen" ovat tärkeimpiä arvoja, joita ihmisellä voi olla, koska viime kädessä niiden avulla yksilö voi parantaa myös omaa materiaalista tilannettaan.

Kuten huomaat, en osaa vastata siihen, onko kulttuuria harrastava siivoja-yh-äiti keskiluokkainen vai ei, mutta ainakin hänen lapsensa saa kotoaan hyvän henkisen, kulttuurisen ja sivistyksellisen pääoman. Se on sitten sen hetkisen yhteiskunnan asia määritellä, tekeekö se lapsi sillä pääomallaan mitään. Toivottavasti tekee, ja paljon hyvää.

Hyvä kirjoitus, varsinkin viimeinen kappale. Nyt eletään maailmassa, jossa insinööriä palkkaavaa työnantajaa ei tippaakaan kiinnosta, miten sivistynyt työnhakija on, osaako hän soittaa loistavasti viulua,  käykö joka viikonloppu taidenäyttelyissä tai osaako koko Dostojevskin tuotannon ulkoa. Työnantajaa kiinnostaa vain se, mitä työn kannalta tärkeää hakija osaa ja tekee. Keskiluokkaisessakin perheessä voi olla em asioita, mutta ne ovat harrastuksia eikä keskiluokkainen oleta, että niillä työllistyisi ja vieläpä niin, että olisi varaa ostaa edes kerrostaloasunto ja perustaa perhe. Lähipiirissäni on kulttuurialalle opiskelleita ja siellä työskenteleviä, mutta melkoista pätkätyötä sekin homma on. Työjaksot ja työttömyysjaksot vuorottelevat ja pankista nauraisivat ulos, jos yrittäisi saada asuntolainaa. Ei ole keskiluokan vika, että rakennusinsinöörille maksetaan enemmän kuin tieteen ja taiteen tekijöille. 

"Ei ole keskiluokan vika, että rakennusinsinöörille maksetaan enemmän kuin tieteen ja taiteen tekijöille."

No, itse asiassa se on. Keskiluokka lienee suurin äänestäjäkunta, ja jos keskiluokka ihan reaalisesti arvostaisi tieteen ja taiteen tekijöitä, se tekisi asialle jotain. Nostaisi valtaan poliitikot, jotka tekisivät asialle jotain. Pitäisivät ääntä sosiaalisessa mediassa, järjestäisivät mielenosoituksia, tekisivät kaikkensa, jotta tieteen ja taiteen tekijöille maksettaisiin enemmän kuin rakennusinsinöörille.

Ihan se on tällaisessa Suomen kaltaisessa vapaassa valtiossa meidän yhteiskunnan jäsenten vallassa päättää, miten asiat tehdään.

Mutta ehkä se perimmäinen ongelma on se, joka tässä kommentissa ja myös jossain aiemmassa kävi ilmi: keskiluokan täysi kyvyttömyys ottaa vastuuta tästä yhteiskunnasta ja tästä järjestelmästä, jossa ollaan. "Keskiluokka ei voi asialle mitään", "Keskiluokka tekee vain sitä, mitä yhteiskunta/järjestelmä vaatii", "Keskiluokka vain..", jne.

Jos rumasti saa sanoa, niin tämän keskustelun ja etenkin sen joidenkin osioiden nojalla suomalainen keskiluokka on aivan yhtä tossu kuin itänaapurin venäläinen: ei me mitään voida, me vaan tehdään sitä, mitä sanotaan, ei me tätä juttua olla keksitty, me vaan...

Mitä tulee vielä keskiluokan suhtautumisesta taiteeseen ja tieteeseen, kyse on pikemminkin korulauseista parhaimmillaan ("ilman kulttuuria meillä ei olisi mitään") tai ylemmyydentuntoisesta suhtautumisesta pahimmillaan ("keskiluokkainen ei oleta, että niillä työllistyisi ja olisi varaa tehdä x, siksi hän ei tee niin").

Suomessa vain hieman yli 60% käyttää äänioikeuttaan, joten "nukkuvien puolueessa" on paljon potentiaalisia äänestäjiä. Ehkä Viitalan - jos siis hän haluaa kirjoituksillaan muuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymistä - kannattaisi kohdistaa kolumninsa heihin. 

Keskiluokkaan kuuluvat ovat realisteja. He tietävät, että jos tieteen ja taiteen tekijöille maksettaisiin isompaa palkkaa, yhteiskunnan alati pienenevästä kakusta joltain pitäisi ottaa pois. Ja tyypillisesti se on ollut keskiluokalta. Keskiluokan verotusta siis kiristettäisiin, jolloin keskiluokalla itsellään ei jäisi senkään vertaa varaa kulttuuriin kuin nyt. 

Vaikka mulla ei olekaan omakotitaloa, farmariautoa ja kultaistanoutajaa (kaksi lasta sentään on), mun mielestä on ihan ok, että suomalainen haaveilee niistä. Ja pyrkii myös saavuttamaan ne. Jos se tarkoittaa, että oopperalippuihin ei ole varaa, niin sitten tarkoittaa. Olen samaa mieltä noista korulauseista, koska kun keskiluokan elintasoa kurjistetaan, kulttuurielämykset jäävät joka tapauksessa heidän elinpiirinsä ulkopuolelle. 

Kannattaa myös miettiä kenelle taiteilijat taidetta tekevät? Kuka sen kuluttajakuntaan kuuluu? Keskiluokan kulutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Teatteriin ei joka viikko ehdi eikä asuntolainan lyhennys mahdollista välttämättä uusia taidehankintoja. Miksi keskiluokka veroistaan haluaisi kustantaa taiteen, jota tehdään vain toisille taiteilijoille?

Tämä on ehkä keskiluokkaisin kommentti, mitä olen taiteesta pitkään aikaan lukenut.

Ikäänkuin sen taiteen kuluttaminen on se keskiluokan statusjuttu eli taulun tai teatterilippujen omistaminen. Mutta se taide ei saa olla silleen liian haastavaa, rumaa tai heiluttavaa, koska sitä ei ole kiva KULUTTAA. Taiteen kuluttamisella keskiluokan pitää näyttää, että katso kulutan taidetta, mutta sen kuluttavan taiteen täytyy olla silleen keskiluokkaan sopivaa, että muut samassa luokassa sen tajuavat, että hei kato tuo kuluttaa just meille sopivaa taidetta.

Sopiihan sitä olla sellainen oman elämänsä van Gogh, joka ei koskaan saa mitään taidettaan eläessään kaupaksi, mutta epäilisin kuinka monella ne menee kaupaksi kuoleman jälkeenkään. Eli kenelle sitä taidetta tehdään?

Keskiluokkainen tekee itse: makrameen, abstraktin pouringtaulun, Marimekon kankaasta sängynpäädyn, pampaheinäasetelman kansalaisopistossa keramiikkakurssilla tehtyyn pyttyyn, islantilaisneuleen, tonttuoven, käpyhyasintin, sarjakuvakakun...

Ja näissä on jotain vikaa, koska keskiluokkainen maksaa harrastuksensa omilla palkoillaan?

Mutta he ovat liian tavanomaisia tehdäkseen harrastuksestaan ammatin, koska siinä saattaa joutua yrittäjäksi. Tai, kauhistus sentään, joutua opiskelemaan korkeakoulututkinnon ollakseen ammattilainen ja pätevä ammattikuntansa silmissä. Keskiluokkainen on liian mukavuudenhaluinen.

Mitä ihmettä sinä puhut? Itse teen juuri islantilaisneuleita, makrameita, sängynpäätykin voisi olla kiva, mutta en ole kokeillut. Nämä ovat harrastuksia. Olen töissä kunnan virassa ja se on minun urani. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Ihan samalla lailla kuin joku käy työpäivän päälle lenkillä tai viikonloppuisin uimahallissa. Onko joku oikeasti niin kujalla, että ei ymmärrä eroa ammatin ja harrastuksen välillä?

Koska et luo maailmaan uutta, kuten tieteessä tai taiteessa. Käsityötkin tekenet ohjeiden mukaan.

Minä teen käsitöitä, koska se rentouttaa minua ja auttaa pitämään minua onnellisena. Miksi minun islantilaisneuleeni edes pitäisi muuttaa maailmaa? Ani harva on sellainen poikkeusyksilö, joka muuttaa maailmaa. Eikä kukaan muuta maailmaa yksin. Sen sijaan itsestään, perheestään, omasta mielenterveydestään huolehtiminen kuuluu kaikille. Viitala ei selvästikään pitänyt siitä huolta.

Nimenomaan, me emme juurikaan ole poikkeusyksilöitä vaan riippuvaisia ympäristömme näkökulmista ja asenteista. Juuri siksi on niin tärkeää, että keskiluokka kykenisi rentoutumaan ja avartamaan asenteitaan. Hyväksymään sen, että puhtaasti taloudellinen maailmankuva on niin pientä porvarillisuutta, että se oikeasti on aina vaaraksi. Kontula on oikeassa siinä, vaikken välttämättä ole ihastunut hänen näkemyksiinsä muuten. 

Mikään omasta mielenterveydestä huolehtiminen ei riitä silloin kun ympäristö suhtautuu noin ivallisesti kuin sinä. 

Juuri näin. Keskiluokkaisen ajattelutavan kapeakatseisuus on ihmiskunnalle vaarallista. Mm. keskiluokan kerskakulutus on planeetalle vaarallista. Ei ne köyhät tätä maapalloa tuhoa, eikä älymystö. Keskiluokka luulee olevansa ratkaisu ongelmiin, mutta onkin se ongelma itse. Ja vielä kiusaa niitä, jotka eivät samaan kastiin kuulu.

Täällä yritetään saada keskiluokan edustajia havahtumaan, sitten tajuamaan ja häpeämään. Mutta keskiluokkainen ei kykene tajuamaan ja jos kykenee, ei ainakaan suostu häpeämään. Kristinuskossa keskiluokkainen tuomitaan tuon häpeämättömyytensä (synti) vuoksi kadotukseen. Ehkä siksi keskiluokka ei lue Raamattua vaan kohdistaa huomionsa vain ja ainoastaan kulutukseen. Kun tietää syvällä sisimmässään, että hän ei ole oikeassa vaan katastrofaalisella tavalla väärässä.

Fiksuimmat sen tajuavat, tyhmimmät tässäkään keskustelussa eivät, vaan ihmettelevät..

Vierailija kirjoitti:

Pidän itseäni vasemmistolaisena mitä tulee peruspalveluiden ja sosiaaliturvan kannattamiseen. Silti ärsyttää ainainen nurina siitä miten pitäisi olla käsi ojossa antamassa lisää köyhille. Vaikka itsekin olen köyhä niin minusta pitäisi ottaa enemmän oppia siitä millä omaa elämää voi parantaa. Niinpä olen itse tietoisesti alkanut tehdä asioita jotka vievät minua pois osattomuudesta.

Eli tänäänkin heräsin aikaisin hyvien yöunien jälkeen. Olen työtön ja jalkani on kipeä - ok, juon kahvia ja aloitan treenin jossa en loukkaa jalkaani vaan treenaan tavalla joka kuntouttaa muuta kehoa. Syön sen jälkeen edullista kotiruokaa jota olen opetellut tekemään ja jota on jo eiliseltä valmiina. Sitten menen työpaikkojen kimppuun ja lähetän hakemuksia paikkoihin jotka voisivat sopia minulle. Käyn kaupungilla asioilla. Tulen kotiin ja siivoan. Luen, katson dokumentteja, kehitän itseäni.

Siis kaikkea tätä voin jo tehdä oman hyvinvointini eteen ja nämä ovat ensimmäisiä askeleita lähtien heti aamusta. Mitä olen lukenut oikeistolaisten yrittäjien ajatuksia niin niissä on juuri tätä, että aletaan tehdä asioita oman itsen eteen esim. talouden suunnittelu ja taloudenpito. Nyt olen työtön ja varaton, mutta työtä kun saan niin palkasta laitan ison siivun rahastoihin. Tai jo sen 20 e seuraavista tuista. Osaan jo säästää ruokamenoissa ja ns. kituuttaa.

Mutta osaan myös jo nähdä ongelman sijaan haasteen eli kaapeissa on ruokavaroja pahan päivän varalle eli soijaa esim. eri muodoissa ja ruokatarpeita niin että tukiin asti riittää. Selvitän asioita. Teen itse. Voin omasta mielestäni paljon paremmin kun ole7n jo hylännyt valittavan tavan toimia.

Asun esim. alueella jossa on ruokajonoja kaksi ja kirkko, saan kyllä ruokaa jos aivan pakko on jos olen tehnyt taloustavaroiden suhteen virheen tms. Tällä tavalla vaihdan kitinän ongelmanratkaisuun ja se on jo poistanut ison osan ahdistusta ja masennusta.

Minulla on jo tämän ajattelun vuoksi taas haaveita tulevaisuudesta esim. opiskelu. Duolingossa harjoittelenkin esim. kieliä ja koodausta yhdellä sovelluksella. En jää tuleen makaamaan vaan mietin uusia mahdollisuuksia. En näe, että oikeistolaisen retoriikankaan takana on aina pelkkää vihaa työttömiä kohtaan vaan turhaumusta kun haluttaisiin osallistuttaa enemmän ihmisiä muttei osata tehdä sitä. Kun moni on omaksunut ajattelutavan jota itsekin vielä aiemmin kannatin, että yhteiskunnan pitäisi tarjota enemmän ja se on syy omaan pahaan oloon. Kun tämä on kyllä sosiaaliturvan passivoiva mekanismi jolle ei ehkä voida täysin mitään.

You are the man.

Jos Viitala kykenisi ajattelemaan näin, niin hänenkin ongelmistaan olisi jo suurin osa ratkaistu.

Oi että mite söpöä! Täällä sitä kehutaan toisia! Tapu tapu selkään! Ah miten keskiluokkaista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Oi että mite söpöä! Täällä sitä kehutaan toisia! Tapu tapu selkään! Ah miten keskiluokkaista!

Paitsi että omilla tuloillani olen tuloissa selvästi top yhdessä prosentissa ja kehujen kohde taas selvästi alle keskiluokan. Mutta tiedätkös mitä - meillä voi olla silti paljon yhteistä, ja se mikä meillä on yhteistä, on asenne. Siksi tuo kaveri tulee nousemaan - päinvastoin kuin esim. tämä Viitala.

Siinä, että ymmärtää mistä elämässä on kyse, ei kyllä minusta ole mitään keskiluokkaista.

Keskiluokkaisesta taustasta tulevilla on kaikenlaista resurssia, mutta myös taakkaa. Ovat jotenkin jähmeää porukkaa ja just elämänhaasteista pulassa ja hukassa, jos kaikki ei menekään niinkuin "piti".

Keskiluokkainen tausta on taakka myös silloin, jos haluaa jotain muuta kuin mitä "taustalta odotetaan". Siksikin keskiluokassa niin paljon kulissielämää.

Olen itsekin keskiluokkainen, mutta ilman tuota keskiluokan taustaa eli vanhempani eivät ole varsinaisesti keskiluokasta, mutta ovat tukeneet esim. kannustamalla opiskelemaan, opettaneet kestävää taloudenpitoa, jne.

Tämä on antanut minulle paljon vapautta ja mahdollisuuksia, myös joustaa haastavissa tilanteissa.

Keskiluokkaa on monennäköistä, Auli ehkä edustaa sitä hankalaa ja jäykkää, toisinaan aika toksista keskiluokkaa.

Yksi negatiivinen asia, jonka keskiluokka on aiheuttanut: Suuret tuloerot voivat vieraannuttaa ystäviä toisistaan vapaa-ajanvietosta on tullut entistä kulutuskeskeisempää

https://yle.fi/a/3-12575656

Yllättäen l e s b o. Eihän tällaista juttua olisi voinut tehdä ilman tuollaista hyvesignalointia ja normalisointia.

Itsellä kun on ollut kaikenlaista turbulenssia työelämässä, eli välillä on ollut töitä hyvin ja välillä ei ollenkaan, niin olen huomannut, että silloin kun on työtön, niin ajatusmaailma menee vasemmistolaiseen suuntaan ja silloin sitä etsii kaikenlaisia selityksiä omaan tilaansa. Sit kun taas töitä on (kuten nyt) ja kaikki on hyvin, niin sitä korostaa omaa vastuuta asioista.

Veikkaan, että jos jossain vaiheessa aurinko alkaa paistaa Aulillekin, niin hänen ajatusmaailmansa muuttuu. Tosin se, että tilanne muuttuu, vaatii ihan hirveästi, jos on mennyt huonosti ja pitkään ja toivo alkaa mennä. Silloin sieltä ei välttämättä palaa ja loppuelämä menee ihan hukkaan.

No mutta toivotaan, että hänkin alkaisi voimaan paremmin jossain vaiheessa. Sanoisin kuitenkin, että teorioiden rakentaminen, joilla lähinnä selitellään omaa huonoa vointia ei auta yhtään. Ei häntä, eikä muitakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Keskiluokan aivot kuormittuvatkin työssäkäynnistä. Köyhillä ei ole tuota ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Keskiluokan aivot kuormittuvatkin työssäkäynnistä. Köyhillä ei ole tuota ongelmaa.

Työssäkäyvä köyhä - näitä ihmisiä on Suomessa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi negatiivinen asia, jonka keskiluokka on aiheuttanut: Suuret tuloerot voivat vieraannuttaa ystäviä toisistaan vapaa-ajanvietosta on tullut entistä kulutuskeskeisempää

https://yle.fi/a/3-12575656

Mun mielestä ystävyyssuhteissa ei ole järkevää pitää yllä kulisseja. Se jos mikä vieraannuttaa, jos keksii aina tekosyitä, miksi ei voi osallistua. Mulla on ystävä, joka joutuu käymään välillä leipäjonossakin eikä tulisi mieleenikään ehdottaa hänelle mitään sellaisia yhteisiä juttuja, mistä hän joutuisi maksamaan jotain. Kun haluan hänen kanssaan ravintolaan syömään, tietenkin mä tarjoan. Kun menen käymään hänen luonaan kahvilla, vien tarjottavat mukanani. Mulla on myös pienituloisia ystäviä (pienellä eläkkeellä eläviä) ja yhteinen tekeminen keksitään ystävän budjetin mukaisesti. Enemmän rahaa vievät jutut sitten niiden ystävien ja kavereiden kanssa, joilla on varaa kyseisiin juttuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Mitähän hyvää sitä sitten pitäisi tehdä? Sen sijaan että keskiluokasta puhutaan näin ikävästi niin voisi vaikka kertoa, että kun ollaaan niin hirveitä ja kamalia, niin mitä sitten voitaisiin tehdä paremmin? Kun kerran työssäkäynti ei riitä? Opiskeluiden ajalla valvoin öitä ja kirjoitin esseitä, monta vuottaa meni ilman kesälomaa, kun kun koulusta oli lomaa niin oli pakko käydä palkkatöissä. Nyt sitten keskiluokkaisena ruuhkavuosia viettävänä ihmishirviönä ilmeisesti, meinaa tunnit loppua kesken kun illat menee siinä kun kulutetaan lasten harrastuksissa ja tsempataan lapsia, myös muiden. Mitä vielä pitäisi tehdä??

Vähän samaa mieltä kuin ap. Mutta minun näkökulmani keskiluokkaisuuteen on täysin erilainen, koen olevani ylempää keskiluokkaa, vähintään, vaikka teen 30h viikossa, koulutukseni on alempi korkeakoulututkinto ja tienaan noin 2450€/kk brutto.

Mutta minulla on aina ollut materialistisesti kaikkea sellaista, mitä sellaisen 30-40 vuoden työuran tehnyt on kenties voinut hankkia itse. Oma asunto, oma kesämökki, oma puhelinosake (toki jo myyty), oma osakesalkku, oma kiinteistö Espanjassa jne. Olen saanut ne lahjana. Lisäksi sain perinnöksi noin 1,5 miljoonan edestä asuntoja ja pörssiosakkeita.

Kävin nuorena Englannissa 5kk kielikoulua oppiakseni paremmin englantia, koska luin koulussa C-englannin pitkän muun vieraan kielen valinnan takia.

Äitini oli kasvattaja ja vaativa, huomaan, että isoakaan osaa suomalaisista ei ole ns. kasvatettu, on ainoastaan annettu omia mielipiteitä ja asenteita eteenpäin. Minua on.

En ole koskaan ajatellut, että elämäni on kiinni siitä, miten itse menestyn, vaan kaikki on hyvää ja hauskaa, ihanaa ja onnellista ilman huolta mistään ammatinvalinta- tai töissäkäymiskysymyksistä, koska minulla on varallisuutta. Pidän huolia edellämainituista ei-minun luokkaani liittyvänä.

Joko paras A-ryhmä ei varallisuuden takia kanna huolta, tai sitten ylivertaisen osaamisen ja taituruuden. Kuulun itse ensinmainittuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

kyllä lasketaan.