Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa

Vierailija kirjoitti:

Moni työtön ja pienituloinen harrastaa lukemista koska se on ilmainen ja elämää rikastuttava harrastus, ruokkii ajattelua ja mielikuvitusta. Kirjaston ansiosta luokkaerot hälventyvät ainakin henkisen pääoman osalta.

Ja tämäkös herättää valtavaa raivoa niissä, joilla siihen ei aikaa ole. Silloin ei haittaa faktat tai muut, vaan pitäisi saada porukka vaikka kaivamaan kuoppaa ja täyttämään sitä eestaas. Vaikka hyvin luultavasti tuo pienituloinen tai työtön huoltaa sukuaan, kerää marjoja, tekee kaikenlaista mistä on hyvin vähän haittaa mutta voi olla enemmänkin hyötyä yhteisölle. 

Keskiluokkainen skitsomeininki näkyy siinä, että on ihan sama kumpi närän aiheuttaa, köyhän liika aika vai liika raha, niin siihen on täysi oikeus, ja närinällä ylevöitetään omaa osaa. Jos Viitala tekee samoin mutta heihin itseensä päin, tämä taitaa olla se suurin synti. Hän näyttää peiliä ja kuva on ruma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni työtön ja pienituloinen harrastaa lukemista koska se on ilmainen ja elämää rikastuttava harrastus, ruokkii ajattelua ja mielikuvitusta. Kirjaston ansiosta luokkaerot hälventyvät ainakin henkisen pääoman osalta.

Ja tämäkös herättää valtavaa raivoa niissä, joilla siihen ei aikaa ole. Silloin ei haittaa faktat tai muut, vaan pitäisi saada porukka vaikka kaivamaan kuoppaa ja täyttämään sitä eestaas. Vaikka hyvin luultavasti tuo pienituloinen tai työtön huoltaa sukuaan, kerää marjoja, tekee kaikenlaista mistä on hyvin vähän haittaa mutta voi olla enemmänkin hyötyä yhteisölle. 

Keskiluokkainen skitsomeininki näkyy siinä, että on ihan sama kumpi närän aiheuttaa, köyhän liika aika vai liika raha, niin siihen on täysi oikeus, ja närinällä ylevöitetään omaa osaa. Jos Viitala tekee samoin mutta heihin itseensä päin, tämä taitaa olla se suurin synti. Hän näyttää peiliä ja kuva on ruma.

Tai ehkä hän katsoo peiliin ja kuva on ruma.

Auli itsekö käy täällä kehaisemassa ainekirjoitelmaansa? Aika pateettista.

Auli on yhteiskuntaluokkien incel. Aivan samoin kuin incelit mollaavat ja vihaavat naisia, koska eivät saa itselleen partneria, Auli haukkuu ja mollaa keskiluokkaa, koska näkee sen saavuttamattomana. Kummassakin tapauksessa vika on omassa päässä

Vierailija kirjoitti:

Materiaa skannaavien lasien läpi katsoo maailmaa niin Viitala kuin keskiluokkainen.

Olen tukevasti keskiluokkaa tulojen, koulutuksen, asuinalueen kuin taustan kannalta. Viiteryhmän kanssa puheenaiheet ovat herkästi kuluttamisesta.

Sisustus, autoilu, vaatteet viinit yms. eivät minua kiinnosta. Loputtomasti niistä vaan jaksetaan puhua.

Missä ovat analyyttiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset keskustelunaiheet?

Antoisinta kulttuurikeskustelua voi olla uudesta TV-sarjasta intoilu. Sitä sitten.

Henkistä keskiluokkaisuutta, siis. Keskinkertaisuutta. Materiaa. Auli Viitala puhuu siitä, mistä on puute (ja mitä oli hänelläkin ennen), taloudellisen tilanteen puolesta keskiluokkainen puhuu siitä, mitä on ja mitä aikoo hankkia.

Millään muulla kuin rahalla ei ole merkitystä. Voihan sitä sanoa, että on kiinnostunut sisustamisesta, mutta olennaista on se, että on sitä rahaa, millä sisustaa.

Sitten on siinä oravanpyörässä, jossa rahaa pitää saada, jotta voi sisustaa. Ja sitten ollaan katkeria, kun verottaja vie ja MINÄ maksan toisten lojumiset ja loisimiset.

Se köyhä ei sisusta. Ei kuluta yhtään sen enempää eikä välttämättä edes niin paljoa, kuin olisi tarve (ns. ihmisarvoiseen elämään). Sillä köyhällä ei välttämättä ole köyhyyden seurauksena kompetenssia/voimia seurata aikaansa, mennä kirjastoon lukemaan lehtiä ja kirjoja ja käydä kirjastojen lukupiireissä keskustelemassa niistä.

Sen sijaan sillä keskiluokkaisella pitäisi olla kaikki resurssit älylliseen ja kulttuuriseen kasvuun.

Mutta jo muutama vilkaisu tämänkin ketjun kommentteihin todistaa siitä keskiluokan keskiluokkaisuudesta: ei ole aikaa, ei ole voimia, kun pitää tehdä töitä - jotta saa sitä rahaa, jotta voi sisustaa/autoilla/vaatteilla/viineillä ja puhua niistä.

Ei mistään aidosti tärkeästä.

Keskiluokan pää kumisee tyhjyyttään.

Ja tyhmimmät keskiluokan jäsenet tekevät siitä vielä hyveen.

Keskiluokka on uusi henkinen alaluokka. Enemmän henkisyyttä löytyy puliukoistakin, ja huomattavasti helpommalla. Kuka tahansa muu kuin keskiluokkainen on ajatellut asioita, tajunnut jotain, mitä keskiluokka ei.

Se kuva sieltä peilistä on keskiluokkaiselle itselleenkin ruma. Siksi pitää sisustaa se peilin ympäristö niin, että ei näe vahingossakaan sinne peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni työtön ja pienituloinen harrastaa lukemista koska se on ilmainen ja elämää rikastuttava harrastus, ruokkii ajattelua ja mielikuvitusta. Kirjaston ansiosta luokkaerot hälventyvät ainakin henkisen pääoman osalta.

Ja tämäkös herättää valtavaa raivoa niissä, joilla siihen ei aikaa ole. Silloin ei haittaa faktat tai muut, vaan pitäisi saada porukka vaikka kaivamaan kuoppaa ja täyttämään sitä eestaas. Vaikka hyvin luultavasti tuo pienituloinen tai työtön huoltaa sukuaan, kerää marjoja, tekee kaikenlaista mistä on hyvin vähän haittaa mutta voi olla enemmänkin hyötyä yhteisölle. 

Keskiluokkainen skitsomeininki näkyy siinä, että on ihan sama kumpi närän aiheuttaa, köyhän liika aika vai liika raha, niin siihen on täysi oikeus, ja närinällä ylevöitetään omaa osaa. Jos Viitala tekee samoin mutta heihin itseensä päin, tämä taitaa olla se suurin synti. Hän näyttää peiliä ja kuva on ruma.

Juuri näin. Juuri. Näin.

Todennäköisesti sellainen työtön, joka ei ole masentunut/lannistunut vaan on toimintakykyinen, todellakin tekee arvokasta työtä lähiympäristössään. Hän on myös väkisinkin päässyt pois keskiluokkaisuuden ytimestä: pakonomaisesta kuluttamisesta. Jos ei ole rahaa, ei voi kuluttaa.

Sen sijaan voi kysyä, onko monen keskiluokkaisen päivittäin tekemä työ lainkaan arvokasta vai suorastaan haitallista. Esimerkiksi mainonnan ja markkinoinnin parissa oleva voisi oikeasti miettiä, missä on mukana. Kyse ei ole enää vain tupakkayhtiöiden mainososastojen työntekijöistä, vaan hyvin monen asian mainostaminen aiheuttaa inhimillistä kärsimystä - joko niin, että tuote on vaarallinen (roskaruoka, limsat, alkoholi ym.) tai sitten niin, että markkinointi luo (turhia) tarpeita, joiden täyttäminen juurikin keskiluokan näyttämän mallin mukaan syrjäyttää ei-niin-hyvin-toimeentulevia (vrt. lapset kiusaavat toisiaan, jos ei ole uusinta puhelinta/peliä/muodinmukaista vaatetta).

Toki on äärimmäisen tärkeitä keskiluokkaisia ammatteja, mutta kaikki eivät niitä ole. Jos ihminen ei ole aivan idiootti, ja jos elämä tarjoaa hänelle mahdollisuuden havahtua siihen, että hän päivätyössään on osa ongelmaa kuin ratkaisua, hän saattaa paitsi tuntea aiheellista häpeää myös tehdä korjausliikkeen.

Mutta suurin osa ajattelee, että siinä oravanpyörässä pitää juosta. Kun ei osata ajatella omilla aivoilla.

Luulevat raukat, että he ovat oikeassa. Se on se pahin ongelma. Ja siksi Auli Viitalan kolumnit ovat niin raskaita näille.

Vierailija kirjoitti:

Auli on yhteiskuntaluokkien incel. Aivan samoin kuin incelit mollaavat ja vihaavat naisia, koska eivät saa itselleen partneria, Auli haukkuu ja mollaa keskiluokkaa, koska näkee sen saavuttamattomana. Kummassakin tapauksessa vika on omassa päässä

Kuvittelit sitten keksineesi jotakin todella omaperäistä, eikö niin? "Aivan mahtava rinnastus, noin sen täytyy olla. Olenpas minä oivaltava!"

Mutta et lukenut juttua. Ja olet siksi väärässä. Auli on itse keskiluokasta, hän ei näe sitä saavuttamattomana. Hän on joutunut sieltä pois, ja on nyt toisessa luokassa, ja havainnoi sieltä entistä, omaa maailmaansa.

Moniko incel on ollut hyvässä perheessä, muutenkin henkisesti tukevassa ympäristössä, hyvässä koulussa ja rakastavassa parisuhteessa, jonka päätyttyä heittäytyy sitten internetin pimeimpiin syövereihin ja alkaa vihata naisia, joita ei voi saada?

Mietipä nyt vielä kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materiaa skannaavien lasien läpi katsoo maailmaa niin Viitala kuin keskiluokkainen.

Olen tukevasti keskiluokkaa tulojen, koulutuksen, asuinalueen kuin taustan kannalta. Viiteryhmän kanssa puheenaiheet ovat herkästi kuluttamisesta.

Sisustus, autoilu, vaatteet viinit yms. eivät minua kiinnosta. Loputtomasti niistä vaan jaksetaan puhua.

Missä ovat analyyttiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset keskustelunaiheet?

Antoisinta kulttuurikeskustelua voi olla uudesta TV-sarjasta intoilu. Sitä sitten.

Henkistä keskiluokkaisuutta, siis. Keskinkertaisuutta. Materiaa. Auli Viitala puhuu siitä, mistä on puute (ja mitä oli hänelläkin ennen), taloudellisen tilanteen puolesta keskiluokkainen puhuu siitä, mitä on ja mitä aikoo hankkia.

Millään muulla kuin rahalla ei ole merkitystä. Voihan sitä sanoa, että on kiinnostunut sisustamisesta, mutta olennaista on se, että on sitä rahaa, millä sisustaa.

Sitten on siinä oravanpyörässä, jossa rahaa pitää saada, jotta voi sisustaa. Ja sitten ollaan katkeria, kun verottaja vie ja MINÄ maksan toisten lojumiset ja loisimiset.

Se köyhä ei sisusta. Ei kuluta yhtään sen enempää eikä välttämättä edes niin paljoa, kuin olisi tarve (ns. ihmisarvoiseen elämään). Sillä köyhällä ei välttämättä ole köyhyyden seurauksena kompetenssia/voimia seurata aikaansa, mennä kirjastoon lukemaan lehtiä ja kirjoja ja käydä kirjastojen lukupiireissä keskustelemassa niistä.

Sen sijaan sillä keskiluokkaisella pitäisi olla kaikki resurssit älylliseen ja kulttuuriseen kasvuun.

Mutta jo muutama vilkaisu tämänkin ketjun kommentteihin todistaa siitä keskiluokan keskiluokkaisuudesta: ei ole aikaa, ei ole voimia, kun pitää tehdä töitä - jotta saa sitä rahaa, jotta voi sisustaa/autoilla/vaatteilla/viineillä ja puhua niistä.

Ei mistään aidosti tärkeästä.

Keskiluokan pää kumisee tyhjyyttään.

Ja tyhmimmät keskiluokan jäsenet tekevät siitä vielä hyveen.

Keskiluokka on uusi henkinen alaluokka. Enemmän henkisyyttä löytyy puliukoistakin, ja huomattavasti helpommalla. Kuka tahansa muu kuin keskiluokkainen on ajatellut asioita, tajunnut jotain, mitä keskiluokka ei.

Se kuva sieltä peilistä on keskiluokkaiselle itselleenkin ruma. Siksi pitää sisustaa se peilin ympäristö niin, että ei näe vahingossakaan sinne peiliin.

Et oikeastaan osaa edes määrittää mitä siltä keskiluokalta puuttuu ollakseen henkisempi. Ajattelet asiat materiana. Takana ovat koronavuodet, jolloin mahdollisuudet kodin ulkopuoliseen vapaa-aikaan olivat rajoitettuja. Keskiluokka satsasi silloin kotiin, sisusti, remppasi ja kutoi islantilaisneuleitaan. Koronan jälkeen keskiluokka on päässyt takaisin kulttuuriin, yhteiskuntaan. Keskiluokka käy ahkerasti kulttuuririennoissa. Käypä teatterissa katsomassa minkä näköistä väkeä paikalla on, niin keskiluokkahan se siellä. Entäpä museoissa, jälleen keskiluokka lapsineen. Keskiluokka rakastaa myös matkailua. Käydään tutkimassa ne Barcelonan museot kuin vaikkapa Pariisin kirkotkin. Ei niissä työväenluokka käy. Työväenluokan lomailua on vetää etelän uima-allasbaarissa all inclusivekännejä. Entäpä se yhteiskunnallinen toiminta? Siellä puolueiden paikallisosastoissa toimii sielläkin keskiluokkaa, hyväntekeväisyysjärjestöissä myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materiaa skannaavien lasien läpi katsoo maailmaa niin Viitala kuin keskiluokkainen.

Olen tukevasti keskiluokkaa tulojen, koulutuksen, asuinalueen kuin taustan kannalta. Viiteryhmän kanssa puheenaiheet ovat herkästi kuluttamisesta.

Sisustus, autoilu, vaatteet viinit yms. eivät minua kiinnosta. Loputtomasti niistä vaan jaksetaan puhua.

Missä ovat analyyttiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset keskustelunaiheet?

Antoisinta kulttuurikeskustelua voi olla uudesta TV-sarjasta intoilu. Sitä sitten.

Henkistä keskiluokkaisuutta, siis. Keskinkertaisuutta. Materiaa. Auli Viitala puhuu siitä, mistä on puute (ja mitä oli hänelläkin ennen), taloudellisen tilanteen puolesta keskiluokkainen puhuu siitä, mitä on ja mitä aikoo hankkia.

Millään muulla kuin rahalla ei ole merkitystä. Voihan sitä sanoa, että on kiinnostunut sisustamisesta, mutta olennaista on se, että on sitä rahaa, millä sisustaa.

Sitten on siinä oravanpyörässä, jossa rahaa pitää saada, jotta voi sisustaa. Ja sitten ollaan katkeria, kun verottaja vie ja MINÄ maksan toisten lojumiset ja loisimiset.

Se köyhä ei sisusta. Ei kuluta yhtään sen enempää eikä välttämättä edes niin paljoa, kuin olisi tarve (ns. ihmisarvoiseen elämään). Sillä köyhällä ei välttämättä ole köyhyyden seurauksena kompetenssia/voimia seurata aikaansa, mennä kirjastoon lukemaan lehtiä ja kirjoja ja käydä kirjastojen lukupiireissä keskustelemassa niistä.

Sen sijaan sillä keskiluokkaisella pitäisi olla kaikki resurssit älylliseen ja kulttuuriseen kasvuun.

Mutta jo muutama vilkaisu tämänkin ketjun kommentteihin todistaa siitä keskiluokan keskiluokkaisuudesta: ei ole aikaa, ei ole voimia, kun pitää tehdä töitä - jotta saa sitä rahaa, jotta voi sisustaa/autoilla/vaatteilla/viineillä ja puhua niistä.

Ei mistään aidosti tärkeästä.

Keskiluokan pää kumisee tyhjyyttään.

Ja tyhmimmät keskiluokan jäsenet tekevät siitä vielä hyveen.

Keskiluokka on uusi henkinen alaluokka. Enemmän henkisyyttä löytyy puliukoistakin, ja huomattavasti helpommalla. Kuka tahansa muu kuin keskiluokkainen on ajatellut asioita, tajunnut jotain, mitä keskiluokka ei.

Se kuva sieltä peilistä on keskiluokkaiselle itselleenkin ruma. Siksi pitää sisustaa se peilin ympäristö niin, että ei näe vahingossakaan sinne peiliin.

Olen nykyään keskiluokkainen materialisti koska aikaisemman, filosofiaan, tutkimukseen ja tiedonhankintaan liittyvä elämäntapani johti loppujen lopuksi työurallani toiseen suuntaan.

Olen oman annokseni syvällisyyttä elämässäni harrastanut ja nyt haluan raskaan työni vastapainoksi kevyitä keskiluokkaisia harrastuksia.

Ihminen voi elämänsä aikana tehdä monenlaista ja ulkoinen habitus ei kerro syvällisyydestä mitään - edes keskiluokkaisuudelta näyttävä olemus.

Kukaan ei tykkää, kun haukutaan laiskaksi. Yleensä "keskiluokka" haukkuu laiskaksi palkkatyötä tai yrittämistä tekemättömät ihmiset. Nyt Auli haukkuu keskiluokkaa henkisesti laiskaksi, kun eivät tee mitään sellaista, mikä veisi ihmiskuntaa eteenpäin.

Sama kuvio, vähän toisinpäin vaan.

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoja kommentteja. Luin jutun läpi enkä löytänyt valitusta enkä muiden haukkumista. Olettekos te muut edes lukeneet juttua läpi vai syyättekö tänne vain omia ennakkoluulojanne, ihmettelen.

Eihän sitä huomaa, jos uhriutuminen on elämäntapa. Tämän tyypin valitusvirsienergialla olisi autettu montaa todella huonossa asemassa olevaa. Teot ratkaisevat, ei ne puheet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on yhteiskuntaluokkien incel. Aivan samoin kuin incelit mollaavat ja vihaavat naisia, koska eivät saa itselleen partneria, Auli haukkuu ja mollaa keskiluokkaa, koska näkee sen saavuttamattomana. Kummassakin tapauksessa vika on omassa päässä

Kuvittelit sitten keksineesi jotakin todella omaperäistä, eikö niin? "Aivan mahtava rinnastus, noin sen täytyy olla. Olenpas minä oivaltava!"

Mutta et lukenut juttua. Ja olet siksi väärässä. Auli on itse keskiluokasta, hän ei näe sitä saavuttamattomana. Hän on joutunut sieltä pois, ja on nyt toisessa luokassa, ja havainnoi sieltä entistä, omaa maailmaansa.

Moniko incel on ollut hyvässä perheessä, muutenkin henkisesti tukevassa ympäristössä, hyvässä koulussa ja rakastavassa parisuhteessa, jonka päätyttyä heittäytyy sitten internetin pimeimpiin syövereihin ja alkaa vihata naisia, joita ei voi saada?

Mietipä nyt vielä kerran.

Voi Auli, Auli. Mieti itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materiaa skannaavien lasien läpi katsoo maailmaa niin Viitala kuin keskiluokkainen.

Olen tukevasti keskiluokkaa tulojen, koulutuksen, asuinalueen kuin taustan kannalta. Viiteryhmän kanssa puheenaiheet ovat herkästi kuluttamisesta.

Sisustus, autoilu, vaatteet viinit yms. eivät minua kiinnosta. Loputtomasti niistä vaan jaksetaan puhua.

Missä ovat analyyttiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset keskustelunaiheet?

Antoisinta kulttuurikeskustelua voi olla uudesta TV-sarjasta intoilu. Sitä sitten.

Henkistä keskiluokkaisuutta, siis. Keskinkertaisuutta. Materiaa. Auli Viitala puhuu siitä, mistä on puute (ja mitä oli hänelläkin ennen), taloudellisen tilanteen puolesta keskiluokkainen puhuu siitä, mitä on ja mitä aikoo hankkia.

Millään muulla kuin rahalla ei ole merkitystä. Voihan sitä sanoa, että on kiinnostunut sisustamisesta, mutta olennaista on se, että on sitä rahaa, millä sisustaa.

Sitten on siinä oravanpyörässä, jossa rahaa pitää saada, jotta voi sisustaa. Ja sitten ollaan katkeria, kun verottaja vie ja MINÄ maksan toisten lojumiset ja loisimiset.

Se köyhä ei sisusta. Ei kuluta yhtään sen enempää eikä välttämättä edes niin paljoa, kuin olisi tarve (ns. ihmisarvoiseen elämään). Sillä köyhällä ei välttämättä ole köyhyyden seurauksena kompetenssia/voimia seurata aikaansa, mennä kirjastoon lukemaan lehtiä ja kirjoja ja käydä kirjastojen lukupiireissä keskustelemassa niistä.

Sen sijaan sillä keskiluokkaisella pitäisi olla kaikki resurssit älylliseen ja kulttuuriseen kasvuun.

Mutta jo muutama vilkaisu tämänkin ketjun kommentteihin todistaa siitä keskiluokan keskiluokkaisuudesta: ei ole aikaa, ei ole voimia, kun pitää tehdä töitä - jotta saa sitä rahaa, jotta voi sisustaa/autoilla/vaatteilla/viineillä ja puhua niistä.

Ei mistään aidosti tärkeästä.

Keskiluokan pää kumisee tyhjyyttään.

Ja tyhmimmät keskiluokan jäsenet tekevät siitä vielä hyveen.

Keskiluokka on uusi henkinen alaluokka. Enemmän henkisyyttä löytyy puliukoistakin, ja huomattavasti helpommalla. Kuka tahansa muu kuin keskiluokkainen on ajatellut asioita, tajunnut jotain, mitä keskiluokka ei.

Se kuva sieltä peilistä on keskiluokkaiselle itselleenkin ruma. Siksi pitää sisustaa se peilin ympäristö niin, että ei näe vahingossakaan sinne peiliin.

Olen nykyään keskiluokkainen materialisti koska aikaisemman, filosofiaan, tutkimukseen ja tiedonhankintaan liittyvä elämäntapani johti loppujen lopuksi työurallani toiseen suuntaan.

Olen oman annokseni syvällisyyttä elämässäni harrastanut ja nyt haluan raskaan työni vastapainoksi kevyitä keskiluokkaisia harrastuksia.

Ihminen voi elämänsä aikana tehdä monenlaista ja ulkoinen habitus ei kerro syvällisyydestä mitään - edes keskiluokkaisuudelta näyttävä olemus.

Itse olen yrityksessä, joka kehittää edistyksellisiä syöpähoitoja, tutkimuspuolella. Varsin keskiluokkainen silti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Materiaa skannaavien lasien läpi katsoo maailmaa niin Viitala kuin keskiluokkainen.

Olen tukevasti keskiluokkaa tulojen, koulutuksen, asuinalueen kuin taustan kannalta. Viiteryhmän kanssa puheenaiheet ovat herkästi kuluttamisesta.

Sisustus, autoilu, vaatteet viinit yms. eivät minua kiinnosta. Loputtomasti niistä vaan jaksetaan puhua.

Missä ovat analyyttiset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset keskustelunaiheet?

Antoisinta kulttuurikeskustelua voi olla uudesta TV-sarjasta intoilu. Sitä sitten.

Henkistä keskiluokkaisuutta, siis. Keskinkertaisuutta. Materiaa. Auli Viitala puhuu siitä, mistä on puute (ja mitä oli hänelläkin ennen), taloudellisen tilanteen puolesta keskiluokkainen puhuu siitä, mitä on ja mitä aikoo hankkia.

Millään muulla kuin rahalla ei ole merkitystä. Voihan sitä sanoa, että on kiinnostunut sisustamisesta, mutta olennaista on se, että on sitä rahaa, millä sisustaa.

Sitten on siinä oravanpyörässä, jossa rahaa pitää saada, jotta voi sisustaa. Ja sitten ollaan katkeria, kun verottaja vie ja MINÄ maksan toisten lojumiset ja loisimiset.

Se köyhä ei sisusta. Ei kuluta yhtään sen enempää eikä välttämättä edes niin paljoa, kuin olisi tarve (ns. ihmisarvoiseen elämään). Sillä köyhällä ei välttämättä ole köyhyyden seurauksena kompetenssia/voimia seurata aikaansa, mennä kirjastoon lukemaan lehtiä ja kirjoja ja käydä kirjastojen lukupiireissä keskustelemassa niistä.

Sen sijaan sillä keskiluokkaisella pitäisi olla kaikki resurssit älylliseen ja kulttuuriseen kasvuun.

Mutta jo muutama vilkaisu tämänkin ketjun kommentteihin todistaa siitä keskiluokan keskiluokkaisuudesta: ei ole aikaa, ei ole voimia, kun pitää tehdä töitä - jotta saa sitä rahaa, jotta voi sisustaa/autoilla/vaatteilla/viineillä ja puhua niistä.

Ei mistään aidosti tärkeästä.

Keskiluokan pää kumisee tyhjyyttään.

Ja tyhmimmät keskiluokan jäsenet tekevät siitä vielä hyveen.

Keskiluokka on uusi henkinen alaluokka. Enemmän henkisyyttä löytyy puliukoistakin, ja huomattavasti helpommalla. Kuka tahansa muu kuin keskiluokkainen on ajatellut asioita, tajunnut jotain, mitä keskiluokka ei.

Se kuva sieltä peilistä on keskiluokkaiselle itselleenkin ruma. Siksi pitää sisustaa se peilin ympäristö niin, että ei näe vahingossakaan sinne peiliin.

Olen nykyään keskiluokkainen materialisti koska aikaisemman, filosofiaan, tutkimukseen ja tiedonhankintaan liittyvä elämäntapani johti loppujen lopuksi työurallani toiseen suuntaan.

Olen oman annokseni syvällisyyttä elämässäni harrastanut ja nyt haluan raskaan työni vastapainoksi kevyitä keskiluokkaisia harrastuksia.

Ihminen voi elämänsä aikana tehdä monenlaista ja ulkoinen habitus ei kerro syvällisyydestä mitään - edes keskiluokkaisuudelta näyttävä olemus.

Itse olen yrityksessä, joka kehittää edistyksellisiä syöpähoitoja, tutkimuspuolella. Varsin keskiluokkainen silti. 

Ja piti lisätä, että ohis.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tykkää, kun haukutaan laiskaksi. Yleensä "keskiluokka" haukkuu laiskaksi palkkatyötä tai yrittämistä tekemättömät ihmiset. Nyt Auli haukkuu keskiluokkaa henkisesti laiskaksi, kun eivät tee mitään sellaista, mikä veisi ihmiskuntaa eteenpäin.

Sama kuvio, vähän toisinpäin vaan.

Paitsi että Auli itse elää näiden keskiluokkaisten ansaitsemilla verovaroilla. Ei siis ehkä ihan sama asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on yhteiskuntaluokkien incel. Aivan samoin kuin incelit mollaavat ja vihaavat naisia, koska eivät saa itselleen partneria, Auli haukkuu ja mollaa keskiluokkaa, koska näkee sen saavuttamattomana. Kummassakin tapauksessa vika on omassa päässä

Kuvittelit sitten keksineesi jotakin todella omaperäistä, eikö niin? "Aivan mahtava rinnastus, noin sen täytyy olla. Olenpas minä oivaltava!"

Mutta et lukenut juttua. Ja olet siksi väärässä. Auli on itse keskiluokasta, hän ei näe sitä saavuttamattomana. Hän on joutunut sieltä pois, ja on nyt toisessa luokassa, ja havainnoi sieltä entistä, omaa maailmaansa.

Moniko incel on ollut hyvässä perheessä, muutenkin henkisesti tukevassa ympäristössä, hyvässä koulussa ja rakastavassa parisuhteessa, jonka päätyttyä heittäytyy sitten internetin pimeimpiin syövereihin ja alkaa vihata naisia, joita ei voi saada?

Mietipä nyt vielä kerran.

Taisi osua ja upota. Minustakin se oli loistava rinnastus.

Epäkohtelias tokaisu häneltä radio-ohjelmassa: "En halua vastata". Toimittaja kysyi, vaikuttiko köyhtyminen ystävyyssuhteisiin.

Mikä ihmeen trendi tämä jatkuva keskiluokan haukkuminen on? Tuleeko joillekin siitä parempi olo, jos saa jatkuvasti lietsoa vihaa keskiluokkaa kohtaan? Katoavatko Auli Viitalan omat ongelmat, jos hän saa purkaa pahan olonsa keskiluokkaan?

Vierailija wrote:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Ja kun nyt urheiluruutu on nenäni edessä, niin miettii sitäkin, voisiko keskiluokka joskus pohtia, onko urheilu kenties yliarvostettua verrattuna näihin muihin. 

 

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Kulttuurin ja taiteen ja varsinkin humanistisen tutkimuksen rahoitus raivostuttaa keskiluokkaisia, mutta ei niinkään pyhän urheilun. Urheilu on tarpeeksi yksinkertaista; siinä on selkeä voittaja ja häviäjiä. Taiteessa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan ja tulkitsemaan.

 

Voisiko tätä miettiä siltä kannalta, että keskiluokka ei olekaan enää samanlaista kuin joskus ennen? Keskiluokkaisuuteen liitetään nykyi

Paljon tuotetaan nyt köyhyysteemaisia kirjoja, ainakin Asta Leppä on kovin köyhyysorientoitunut ja moni proosaromaani pyörii nuorten varattomien ihmisten elämäntavoissa.

Ihan jees, kunhan näkökulmia olisi muitakin kuin vain se yksi ja ainoa ruikutus.

Tai onhan niitä: ei siitä kauaa ole kun julkaistiin kirja elämästä (vuodesta?) ilman rahaa. Siinä oli jo aitoa luovuutta mukana.

Hirveän materialistisesti elämänlaatua silti tunnutaan ajateltavan. Usein nämä köyhät roikkuvat kuin pakon sanelemana juuri pk-seudulla. Mikäänhän ei myöskään koskaan johdu suoraan heidän omista valinnoistaan.

 

Vierailija wrote:

Keskiluokkainen perhe kirjoitti:

Että pitäisikö nyt tuntea syyllisyyttä esim. siitä että raskaan talven jälkeen päästään koko perheen voimin Lappiin hiihtämään/laskettelemaan hiihtoloman ajaksi? Tai siitä että lapsi intohimoisesti rakastaa harrastustaan joka maksaa nyt hiukan enemmän ja tarvitsee kyytejä treeneihin? Tai että kaikkien mukavuuden, turvallisuuden ja matkan jouhevuuden vuoksi auto on uudenkarhea ja riittävän iso että 5- henkinen perhe mahtuu kyytiin tavaroineen?

Tuntuu siltä että kukaan muu ei oikeastaan puhu rahasta kuin Aulin kaltaiset jotka vertailevat omaa elämäänsä muiden elämään.

Aika huonoista ja köyhistä oloista on itsekin noustu tähän tilanteeseen, kuten joku sanoi "köyhinä opiskelijoina " nähty todella nälkää. Pihistetään edelleen kaikesta mistä pystytään, mutta perheen yhteisistä hetkistä ja hyvinvoinnista haluamme huolehtia. Ei se ole Aulin kaltaisilta poi

Pakkomielle rahaan ja siitä loputtomaan jauhamiseen on nimenomaan tyytymättömän vasemmiston loputon itkuvirsi. Aina sitä pitäisi olla lisää, aina. 

Ymmärrän että köyhyys on kurjaa mutta en oikein sitä jatkuvaa ruikutusta kun nykyään elämme aikaa jossa käytettyä vaatetta ja tavaraa löytää muutamalla klikkauksella nettitoreilta jopa ihan ilmaiseksi. Tästä ei näe kyllä minkäänlaista ilon saati kiitollisuuden ilmaisua missään. Toiset ovat jopa niin kekseliäitä että myyvät jonkun ns aarteen kalliimmalla eteenpäin. Tälläisestäkään yritteliäisyydestä ei juuri pidetä meteliä. Kyllä se fyffe nyt vaan kuuluu saada suoraan tähän käteen! Perustulon vaimea rummutus tuolla taustalla toki soi.