Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että mitä turvatumpi keskiluokkaisen toimeentulo ja tietynlainen ummehtunut mutta superturvallinen tasapäistävä ja laumahakuinen viiteryhmä, sitä helpompaa on uskotella olevansa sivistynyt ja fiksu sen sijaan että oikeasti on.

Kaikki riippumattomuus lähtee laumasta lähtemisestä ja tuo ulkopuolisuus on aina ollut tavallisempaa alemmissa sosiaaliryhmissä. Toki osa näistä asosiaalisia eivätkä kykene tuottamaan ulkopuolisuudestaan mitään kulttuurituotetta.

Joskus arvostin Antti Nyleniä mutta hänkin vaikuttaa lopulta hyvin ennustettavalta ja jopa määrätyllä tavalla hemmotellulta, elitistisyyttään on tosin aina alleviivannut olkoonkin pop-kulttuurin kautta. Suomi on tällä hetkellä sangen masentava maa mitä tulee aidosti omaperäisiin kulttuuri-ihmisiin. Toivon todella että tästä vielä noustaisiin johonkin aidosti tasokkaaseen ja syvälliseen ymmärrykseen ihmisyyden ehdoista tässä ajassa sen sijaan että naristaisiin loputtomasti vaikka toimeentulosta tai mantranomaisesta rakenteellisesta syrjinnästä sun muista totaalisen kalutuista teemoista. Tai sitten se autofiktion loputon oman navan kaivelu.

Mihin unohtui taide taiteen vuoksi? Tai ainakin hienostunut poliittinen taide mm sodanvastaisuuden ja ahneuden kritiikin kuvaukset.

Mikä velvollisuus mulla on olla sinun mittareiden mukaisesti "fiksu ja sivistynyt"? Puhumattakaan siitä, että mulla olisi jonkinlainen velvollisuus tuoda "sivistystäni ja fiksuuttani" juuri sinun silmillesi ja korvillesi, juuri sen muotoisessa kulttuurituotteessa, jonka sinä tunnustat muuksi kuin ummehtuneeksi :D

Tuollainen sinun tapainen itsensä korottaminen oman eristyneisyyden ja erityisyyden itsejulistamisella vasta onkin elitististä ja suoraan sanoen kuulostaa todella hemmotellulta. Jos ei olisi meitä tylsiä työtätekeviä laumasieluja, jotka kuitenkin ihmisyyden ehdoista ovat ilman filosofista pohdiskeluakin oivaltaneet yhteistyön ja työn tekemisen merkityksen suhteessa ravintoon ja suojaan, ei olisi sinullakaan mahdollisuutta tuijottaa teekupin kanssa, vilttiin kääriytyneenä, parvekkeeltasi työhön paarustavaa harmaata massaa vieno paremmin ymmärtävän hymy huulillasi. Oletko koskaan miettinyt kuinka mikä tahansa elollinen olento tällä planeetalla varmistaa sen, että itse sekä mahdollinen jälkeläinen herää vielä seuraavaankin aamuun? Olet kuin entisajan siirtomaaherra tai kirkon suurmies; itse käsiäsi likaamatta kohotat itsesi työtä tekevän massan yläpuolelle, koska olet mielestäsi älykkäämpi ja pystyvämpi. Aatelistokin nousi aikoinaan Ranskassa kapinaan, tyytymättömyyttään valtion osuuksiin, joihin oli oikeutettu yksin statuksensa perusteella. Kukahan tässä on hemmoteltu elitisti?

tämä on kummallinen maa, jossa juuri työssäkäyvän pitäisi hoitaa aivan kaikki mikä vaatii hoitoa. Pandemian aikaan puhuttiin siitä, kuinka on itseasiassa vanhempien tehtävä huolehtia lastensa koulun käynnistä, joten etätyössä olevat vanhemmat voivat aivan hyvin auttaa etäkoululaista opinnoissa. Lapset laitettiin päiväkodeista koteihin hoitoon kun olihan siellä vanhemmat paikalla, siis etätöissä. "Sosiaalisista syistä" toki oli mahdollista yhä viedä lapsi hoitopaikkaan, tai saada lähiopetusta tai vähintään lounas kotiin syötäväksi. Samoin työssäkäyviin vedottiin, että viettäisivät hauskan erilaisen kesäloman mansikka -tai perunapellolla, koska maatiloilta uhkasi jäädä kausityöläiset. Puhuttiin jopa siitä, voisivatko työnantajat antaa poikkeuksellisesti lisälomia,  ruoantuotannon turvaamiseksi.  Työssäkyviä patistellaan yhtenään vapaaehtoistöihin, mutta alentuneesti työkykyisen tai työttömän huhuilu mihinkään yleishyödylliseen tmv vastikkeellisuuteen on nöyryyttävää, kuulemma. 

Viimeksi ihmettelin yhden koulun välituntivalvontaa, joka sekin oli kaavailtu etätyöläisille.

Onko meillä etätyöläisillä jotenkin enemmän tunteja vuorokaudessa kuin kotona olevilla, vai onko se kuponkien täyttäminen todella aikaa vievämpää hommaa kuin töissä käyminen???

Vierailija kirjoitti:

Aika ennustettavaa tuo Aulin valitus. Vika on aina muualla kuin itsessä. Ja ikääkin alkaa jo olla. Ja mitähän me voitais hänen kurjuudelleen tehdä?

Saahan sitä valittaa mutta rasittavan muodikasta tuosta julkisesta aikuisikäisten vasemmistovetoisesta ikikatkeruudesta on tullut. Itkuvirsi jatkuu aina seuraavassa kolumnissa. Jokin uusi viihdegenre kenties?

Olisko se sen toivotun tieteen ja taiteen manifestaatio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni Viitalan ajattelu on varsin kehittymätöntä ja puutteellista, mikä on erikoista, koska hänellä on ollut aikaa kehittää ajatuksiaan.

Otetaan pari esimerkkiä:

Ajatus siitä, että olisi vain suuri keskiluokka ja sen lisäksi joukko syrjäytyneitä ja väliinputoajia. Tämä lienee kopioitu muunnelma ruotsalaisten demarien ajatuksesta, jonka mukaan kaikki ovat yhtä suurta keskiluokkaa. Tosiasiallisesti yt-neuvottelujen ikeessä kärvistelevä insinööri ja niistä yt:stä päättänyt rikkaan omistajasuvun jäsen eivät ole millään tavalla samaa luokkaa. Insinööri on keskiluokkaa, jonka asema voi koska tahansa romahtaa. Omistaja vastaavasti on eliittiä, jonka päätökset vaikuttavat muiden elämään, mutta jonka oma asema on turvattu kaikissa tilanteissa.

Ajatus siitä, että sivistys ja koulutus olisi jokin keskiluokkaa yhdistävä tekijä. Monet keskiluokkaiset toki arvostavat näitä asioita, mutta ehkäpä joku Jersey Shorea katsova ja viikonloppuisin päänsä täyteen vetävä putkimies ei ehkä niinkään. Hän lienee kuitenkin keskiluokkaa vai onko hön sitten syrjäytynyt väliinputoaja? Jos jokin yhdistävä tekijä on, niin juuri tuo että keskiluokkainen voi koska tahansa sattuman oikusta menettää asemansa esimerkiksi työpaikan menettämisen tai sairauden myötä. Juuri siksi keskiluokkaiset ihmiset ponnistelevat niin paljon säilyttääkseen asemansa ja tarjotakseen lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat.

Ajatus siitä, että keskiluokka ei tekisi tiedettä, taidetta ja muuttaisi maailmaa, vaan keskittyisi vain kulutusjuhliin. Keskiluokka muuttaa ja pyörittää maailmaa joka päivä: lääkärit ja sairaanhoitajat pelastavat ihmisiä, insinöörit kehittävät esimerkiksi laitteita, jotka ovat mahdollistaneet tällaisen yhteydenpidon ja kenties pelastavat maailman ekokatastrofilta, virkamiehet pitävät valtiokoneiston liikkeessä jne. Mitä tuo on jos ei maailman muuttamista? Miksei tuon lisäksi saisi nauttia elämästä vapaa-ajallaan vaikkapa viikon hiihtolomalla? Pitäisikö vaan surkutella kotona, kun syrjäytynytkin joutuu tekemään niin? Auttaisiko se syrjäytynyttä jotenkin?

Jokainen keskiluokkainen on vain pieni osa isoa koneistoa ja joutuu ponnistelemaan säilyttääkseen asemansa ja ansaitakseen elantonsa. Jos juristi ei enää jaksa painaa pitkää päivää, joku nuorempi ja innokkaampi on kyllä tulossa tilalle. Meidän keskiluokkaisten syyllistäminen siitä, että pelaamme niillä säännöillä, jotka meille on annettu, on vaan älyllisesti epärehellistä.

Putkimies ei ole keskiluokkaa, hän on työväenluokkaa. Ihan perinteisesti. Ja yhä edelleen. Se, että hänellä on varaa ostaa palkka-ansioillaan omakotitalo, ei tee hänestä keskiluokkaa. Jos hän käyttäisi vapaa-aikansa itsensä sivistämiseen ja ns. korkeakulttuurin harrastamiseen ja pitäisi huolta lastensa koulunkäynnistä ja harrastusten monipuolisuudesta, hänen voisi sanoa tehneen luokkaretken.

Tämäkin oli yksi Viitalan pointti, joka tuntuu jääneen monelta  huomaamatta. Lisäksi on outoa, että keskiluokkaiset ihmiset niin kovin hermostuvat, pöyristyvät ja jopa suuttuvat Viitalan sanomisista. Mistä se kertoo?

Mistä sä tiedät mitä sun teoreettinen putkimies puuhaa vapaa-aikanaan? Kaikki duunarit eivät todellakaan ole mitään kaljaa kittaavia ja jääkiekkoa tuijottavia juntteja, joita ei kiinnosta kirjat tai lasten koulutus. Sulla on tosi stereotyyppinen ja negatiivinen kuva duunareista.

Ja miten sä määrittelet työväenluokkaisen ja keskiluokkaisen? Ilmeisesti rahalla ei ole siinä mitään tekemistä, kun sun putkimiehen hyvä palkka ei riittänyt keskiluokkaan nousemiseen. Onko sitten köyhä yksinhuoltaja, joka työskentelee siivoojana, mutta nauttii kirjallisuudesta, ilmaisista näyttelypäivistä museoissa ja kannustaa lapsiaan koulussa ja ilmaisiin/halpoihin harrastuksiin, keskiluokkainen?

Joo, kommentoin edellistä kommenttia, jossa mainittiin putkimiehen kuuluvan keskiluokkaan ja hänen harrastuksistaan todettiin seuraavaa: "mutta ehkäpä joku Jersey Shorea katsova ja viikonloppuisin päänsä täyteen vetävä putkimies ei ehkä niinkään."

Tunnen itse klassikkokirjallisuutta lukevia ja yhteiskunnallisista asioista perillä olevia, fiksusti keskustelevia putkimiehiä, joten näkemykseni stereotypia ei liittynyt omaan ajatteluuni vaan siihen edeltävään kommenttiin.

Kysymyksessäsi pienituloisesta, kulttuurinnälkäisestä yh-siivoojasta tullaan luokka-käsitteiden monimutkaisuuksiin. Henkinen pääoma on yksi luokan merkki, ja oman elämänkokemukseni nojalla rohkenen sanoa, että se on nykymaailmassa se tärkein pääoma. (Terveyden ohella - joku aiempi kommentoija asiallisesti totesikin asian, joskin mutkan kautta, että työkyky on tärkein asia ihmisen elämässä. Yleinen terveys ja työkyky kulkenevat pitkälti käsi kädessä.)

Juuri henkinen pääoma erottaa luokat toisistaan. Tälläkin palstalla on ollut keskustelua siitä, millainen on "akateeminen ihminen". Joku voi kuvitella, että maisterintutkinnon suorittanut ja vaikkapa luonnontieteen opettajaksi ryhtynyt ihminen, joka kuitenkin vain tekee työnsä ja harrastukset ovat jossakin muualla kuin tuoreimman ammattikirjallisuuden lukemisessa, olisi akateeminen ihminen. Kun kerran on akateemisesti korkeakoulutettu. Kuitenkin tullaan siihen kysymykseen, millaisia elementtejä elämässä täytyy olla, jotta ihminen on "akateeminen", tai "sivistynyt" tai mikä ylipäänsä katsotaan "henkiseksi pääomaksi". Lisäksi se, katsotaanko asiaa yhden vai useamman sukupolven mittaisella tarkastelujaksolla.

Suomen historiassa luokkanousu on tapahtunut juuri niin, että siivooja-yh-äiti oman kiinnostuksensa ja varmaan sitten myös älykkyytensä nojalla on opettanut lapselleen uuden oppimisen tärkeyden, mikä tekee tuon lapsen koulutiestä huomattavasti helpompaa kuin ehkä vierustoverinsa, jonka kotoa samanlaista henkistä pääomaa (edellytyksiä henkisen pääoman kasvattamiselle) ei tarjota. Tämä perinteinen tilanne - usko koulutuksen voimaan ihmisen elämänlaadun parantajana - on saattanut vesittyä, ja nyt kun asiaa mietin, syynä siihen saattaa olla juuri keskiluokan äärimmäisen materialistinen maailmankatsomus: miksi kannattaa opiskella yliopistossa, jos saat missä tahansa valmistumisesi jälkeisessä ammatissa vähemmän rahaa käteen kuin putkimies. Mene hyvä lapsi ammattikouluun, voit sitten iltaisin lueskella niitä kirjoja vapaa-ajalla. Tai sinne yliopistoon mennään pelkästään valmistuminen ja tulevat tulot ja työpaikka mielessä, ja se ihmiseksi kasvaminen ja sivistyksen lisääminen on sivuosassa. Ikävä kyllä monet muutokset yliopiston sisällä ja liepeillä (rajoitetut opiskeluajat, opintotuen vähennys ja asumislisän poisto, rajoitetut opintokokonaisuudet) ovat johtaneet siihen, että nuoret ihmiset uupuvat ja oppivat entistä vähemmän jo valmiiksi laskettujen rimojen puitteissa. Kun kaikki mitataan siinä materiassa, jääkö millekään muulle ihmiselämän kannalta olennaiselle asialle enää sijaa? Nämä ovat isoja tämänhetken ja lähitulevaisuuden kysymyksiä.

Kuitenkin tulevaisuuden kannalta on selvää, kuten aina ennenkin, että koulutus ja sen opettama "oppimaan oppiminen" ovat tärkeimpiä arvoja, joita ihmisellä voi olla, koska viime kädessä niiden avulla yksilö voi parantaa myös omaa materiaalista tilannettaan.

Kuten huomaat, en osaa vastata siihen, onko kulttuuria harrastava siivoja-yh-äiti keskiluokkainen vai ei, mutta ainakin hänen lapsensa saa kotoaan hyvän henkisen, kulttuurisen ja sivistyksellisen pääoman. Se on sitten sen hetkisen yhteiskunnan asia määritellä, tekeekö se lapsi sillä pääomallaan mitään. Toivottavasti tekee, ja paljon hyvää.

Hyvä kirjoitus, varsinkin viimeinen kappale. Nyt eletään maailmassa, jossa insinööriä palkkaavaa työnantajaa ei tippaakaan kiinnosta, miten sivistynyt työnhakija on, osaako hän soittaa loistavasti viulua,  käykö joka viikonloppu taidenäyttelyissä tai osaako koko Dostojevskin tuotannon ulkoa. Työnantajaa kiinnostaa vain se, mitä työn kannalta tärkeää hakija osaa ja tekee. Keskiluokkaisessakin perheessä voi olla em asioita, mutta ne ovat harrastuksia eikä keskiluokkainen oleta, että niillä työllistyisi ja vieläpä niin, että olisi varaa ostaa edes kerrostaloasunto ja perustaa perhe. Lähipiirissäni on kulttuurialalle opiskelleita ja siellä työskenteleviä, mutta melkoista pätkätyötä sekin homma on. Työjaksot ja työttömyysjaksot vuorottelevat ja pankista nauraisivat ulos, jos yrittäisi saada asuntolainaa. Ei ole keskiluokan vika, että rakennusinsinöörille maksetaan enemmän kuin tieteen ja taiteen tekijöille. 

"Ei ole keskiluokan vika, että rakennusinsinöörille maksetaan enemmän kuin tieteen ja taiteen tekijöille."

No, itse asiassa se on. Keskiluokka lienee suurin äänestäjäkunta, ja jos keskiluokka ihan reaalisesti arvostaisi tieteen ja taiteen tekijöitä, se tekisi asialle jotain. Nostaisi valtaan poliitikot, jotka tekisivät asialle jotain. Pitäisivät ääntä sosiaalisessa mediassa, järjestäisivät mielenosoituksia, tekisivät kaikkensa, jotta tieteen ja taiteen tekijöille maksettaisiin enemmän kuin rakennusinsinöörille.

Ihan se on tällaisessa Suomen kaltaisessa vapaassa valtiossa meidän yhteiskunnan jäsenten vallassa päättää, miten asiat tehdään.

Mutta ehkä se perimmäinen ongelma on se, joka tässä kommentissa ja myös jossain aiemmassa kävi ilmi: keskiluokan täysi kyvyttömyys ottaa vastuuta tästä yhteiskunnasta ja tästä järjestelmästä, jossa ollaan. "Keskiluokka ei voi asialle mitään", "Keskiluokka tekee vain sitä, mitä yhteiskunta/järjestelmä vaatii", "Keskiluokka vain..", jne.

Jos rumasti saa sanoa, niin tämän keskustelun ja etenkin sen joidenkin osioiden nojalla suomalainen keskiluokka on aivan yhtä tossu kuin itänaapurin venäläinen: ei me mitään voida, me vaan tehdään sitä, mitä sanotaan, ei me tätä juttua olla keksitty, me vaan...

Mitä tulee vielä keskiluokan suhtautumisesta taiteeseen ja tieteeseen, kyse on pikemminkin korulauseista parhaimmillaan ("ilman kulttuuria meillä ei olisi mitään") tai ylemmyydentuntoisesta suhtautumisesta pahimmillaan ("keskiluokkainen ei oleta, että niillä työllistyisi ja olisi varaa tehdä x, siksi hän ei tee niin").

Suomessa vain hieman yli 60% käyttää äänioikeuttaan, joten "nukkuvien puolueessa" on paljon potentiaalisia äänestäjiä. Ehkä Viitalan - jos siis hän haluaa kirjoituksillaan muuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymistä - kannattaisi kohdistaa kolumninsa heihin. 

Keskiluokkaan kuuluvat ovat realisteja. He tietävät, että jos tieteen ja taiteen tekijöille maksettaisiin isompaa palkkaa, yhteiskunnan alati pienenevästä kakusta joltain pitäisi ottaa pois. Ja tyypillisesti se on ollut keskiluokalta. Keskiluokan verotusta siis kiristettäisiin, jolloin keskiluokalla itsellään ei jäisi senkään vertaa varaa kulttuuriin kuin nyt. 

Vaikka mulla ei olekaan omakotitaloa, farmariautoa ja kultaistanoutajaa (kaksi lasta sentään on), mun mielestä on ihan ok, että suomalainen haaveilee niistä. Ja pyrkii myös saavuttamaan ne. Jos se tarkoittaa, että oopperalippuihin ei ole varaa, niin sitten tarkoittaa. Olen samaa mieltä noista korulauseista, koska kun keskiluokan elintasoa kurjistetaan, kulttuurielämykset jäävät joka tapauksessa heidän elinpiirinsä ulkopuolelle. 

Kannattaa myös miettiä kenelle taiteilijat taidetta tekevät? Kuka sen kuluttajakuntaan kuuluu? Keskiluokan kulutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Teatteriin ei joka viikko ehdi eikä asuntolainan lyhennys mahdollista välttämättä uusia taidehankintoja. Miksi keskiluokka veroistaan haluaisi kustantaa taiteen, jota tehdään vain toisille taiteilijoille?

Tämä on ehkä keskiluokkaisin kommentti, mitä olen taiteesta pitkään aikaan lukenut.

Ikäänkuin sen taiteen kuluttaminen on se keskiluokan statusjuttu eli taulun tai teatterilippujen omistaminen. Mutta se taide ei saa olla silleen liian haastavaa, rumaa tai heiluttavaa, koska sitä ei ole kiva KULUTTAA. Taiteen kuluttamisella keskiluokan pitää näyttää, että katso kulutan taidetta, mutta sen kuluttavan taiteen täytyy olla silleen keskiluokkaan sopivaa, että muut samassa luokassa sen tajuavat, että hei kato tuo kuluttaa just meille sopivaa taidetta.

Sopiihan sitä olla sellainen oman elämänsä van Gogh, joka ei koskaan saa mitään taidettaan eläessään kaupaksi, mutta epäilisin kuinka monella ne menee kaupaksi kuoleman jälkeenkään. Eli kenelle sitä taidetta tehdään?

Taiteen arvo on siis vain ja ainoastaan siinä, että joku maksaa siitä? Taisit nyt tiivistää jotain suurempaa. 

No ei sinänsä, mutta aika vähän taidetta syntyy, jos kukaan ei maksa siitä millään tavalla, koska tällöin kukaan ei voi taiteilla ns. päätyönään. Vaikka päätettäisiin, että taitelijoille (miten tämä ikinä sitten määriteltäisiinkin) jaetaan apurahaa täysin arpomalla (jolloin idean myyvyys ei vaikuttaisi tuen saajaan), niin silti jostain niiden apurahojenkin pitää tulla. Tästä lähtökohdasta on aika inhimillistä, että taidetta ei tehdä täysin irrallaan siitä, mitä ihmiset haluavat nähdä/kokea.

t.Eri

Vierailija kirjoitti:

Arvelen että mitä turvatumpi keskiluokkaisen toimeentulo ja tietynlainen ummehtunut mutta superturvallinen tasapäistävä ja laumahakuinen viiteryhmä, sitä helpompaa on uskotella olevansa sivistynyt ja fiksu sen sijaan että oikeasti on.

Kaikki riippumattomuus lähtee laumasta lähtemisestä ja tuo ulkopuolisuus on aina ollut tavallisempaa alemmissa sosiaaliryhmissä. Toki osa näistä asosiaalisia eivätkä kykene tuottamaan ulkopuolisuudestaan mitään kulttuurituotetta.

Joskus arvostin Antti Nyleniä mutta hänkin vaikuttaa lopulta hyvin ennustettavalta ja jopa määrätyllä tavalla hemmotellulta, elitistisyyttään on tosin aina alleviivannut olkoonkin pop-kulttuurin kautta. Suomi on tällä hetkellä sangen masentava maa mitä tulee aidosti omaperäisiin kulttuuri-ihmisiin. Toivon todella että tästä vielä noustaisiin johonkin aidosti tasokkaaseen ja syvälliseen ymmärrykseen ihmisyyden ehdoista tässä ajassa sen sijaan että naristaisiin loputtomasti vaikka toimeentulosta tai mantranomaisesta rakenteellisesta syrjinnästä sun muista totaalisen kalutuista teemoista. Tai sitten se autofiktion loputon oman navan kaivelu.

Mihin unohtui taide taiteen vuoksi? Tai ainakin hienostunut poliittinen taide mm sodanvastaisuuden ja ahneuden kritiikin kuvaukset.

Miksi et itse ryhdy aidosti omaperäiseksi kulttuuri-ihmiseksi?

En tiedä, missä käyt katsomassa taidetta tai mitä pidät hienostuneena, mutta kyllä mä ainakin koen nähneeni Suomessa taidetta taiteen vuoksi ja just esim. sodan ja ahneuden vastaisia teoksia. Ylikulutuksen kritiikki tuntuu olevan jopa aika yleinen teema. Ihan vaikka Kiasmasta löytyy tälläkin hetkellä teoksia, joita voisi mielestäni luonnehtia taiteeksi taiteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Mutta hänpä tietää, että päässä voi parhaassa tapauksessa olla muutakin kuin se talous. Köyhän aivot kuormittuvat köyhyydestä, mutta kun keskiluokalla ei tuota ongelmaa ole, miksei keskiluokka käytä sitä aivokapasiteettiaan hyvään?

Ja hyväksi ei tässä lasketa työssäkäyntiä ja verojen maksua.

Keskiluokan aivot kuormittuvatkin työssäkäynnistä. Köyhillä ei ole tuota ongelmaa.

Työssäkäyvä köyhä - näitä ihmisiä on Suomessa liikaa.

Ja siitä pitää hallitus ja kova veropolitiikka huolen.

Vierailija kirjoitti:

Viitala on niitä harvoja, jotka kirjoittavat julkisessa sanassa syrjäytyneistä ja köyhien asiasta. Pitäisikö häntä siitä mollata?

Minua harmitti se, että hän haukkui meidät keskitien kulkijat pinnallisiksi ja materialistisiksi, siksi ettemme hänen mielestään harrasta ja tuota kulttuuria ja tiedettä. Minusta se on hieman epäreilu väite, kun meistä useimmat harjoittaa sitä kulttuuria tai tiedettä noin 40 tuntia viikossa sen kulutusvaransa eteen. Ihmisellä on rajallinen kapasiteetti tuottaa ja käsitellä informaatiota. Olisi mukavaa jos hän huomaisi, että nyt osa-aikaisesti työllisenä hänellä jää sitä vapaata kapasiteettia kaikenlaiseen pohdiskeluun, kun taas työssäkäyvä "keskiluokka" joutuu varaamaan sen siihen, että jaksaa hoitaa työnsä arjen muiden velvollisuuksien lisäksi. Aika on tämän päivän luksusta.

Haukkuminen ja leimaaminen oli siis mielestäni sekä tarpeetota että myöskin heikosti perusteltua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Jossain kolumnissaan tai haastattelussa Viitala sanoi, että jos toinen ystävä on kiinnostunut vaikkapa oopperasta, ei hän silloin ymmärrä että pienituloisella ystävällä ole siihen varaa. En tuota oikein ymmärtänyt, voihan oopperaa ja balettia katsoa ilmaiseksi YouTubesta tai Stage24:sta, välillä on ilmaisia näytöksiäkin.

Aulin kirjoitelmaha on silkkaa vihapuhetta.

Vierailija kirjoitti:

Auli voisi vaikka mennä laihdutuskuurille.

Turha alapeukuttaa. Kerroin vain , miten Auli voi tehdä itsestään ja maailmasta paremman muuttamalla itseään. Kuten hänkin neuvoo muita.

Suomessa ei tiedetä yhtikäs mitään luokkaeroista. . .

Terveisiä Lontoosta

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun nyt urheiluruutu on nenäni edessä, niin miettii sitäkin, voisiko keskiluokka joskus pohtia, onko urheilu kenties yliarvostettua verrattuna näihin muihin. 

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Kulttuurin ja taiteen ja varsinkin humanistisen tutkimuksen rahoitus raivostuttaa keskiluokkaisia, mutta ei niinkään pyhän urheilun. Urheilu on tarpeeksi yksinkertaista; siinä on selkeä voittaja ja häviäjiä. Taiteessa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan ja tulkitsemaan.

Voisiko tätä miettiä siltä kannalta, että keskiluokka ei olekaan enää samanlaista kuin joskus ennen? Keskiluokkaisuuteen liitetään nykyisin enemmän tulotaso kuin koulutustaso tai kiinnostus kulttuurista? Ja kun se lapsuudenkodissaan faijan kanssa lätkää katsonut ja lätkämatseissa käynyt (ehkä itsekin nassikkana lätkää pelannut) saavuttaa tulotason, jolla katsotaan kuuluvan keskiluokaan (eli ei ole työtön, köyhä, syrjäytynyt tms, jotka ovat ainoita, jotka eivät Viitalan mukaan kuulu keskiluokkaan), hän ei lakkaakaan olemasta kiinnostunut lätkästä? Keskiluokkaisuus siis muuttuu. 

Hyvä kirjoitus. Mitä tiedän lähipiiristäni keski-ikäisiä tai nuorempia hyvin menestyviä ihmisiä, suuri osa heistä ei ole kiinnostunut mistään ns. korkeammasta kulttuurista. Lehtijutut liittyvät muotiin, puhelimelta katsotaan hölmöilyvideoita, TV:ssä naurattaa Uuno Turhapuro. Tämä koskee myös korkeasti koulutettuja. Sitten taas mitä tunnen iäkkäämpiä selvästi keskiluokkaisia, he ovat lukeneet klassikoita ym. Aika kovaa aikaa elävät ne, jotka yrittävät saada elantonsa kulttuurin kentällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Auli Viitalan haastattelusta:

"Annetaan Viitalan selittää, miten hän näkee suomalaisen yhteiskunnan: Luokkia on oikeastaan vain kaksi. On suuri keskiluokka, joka määrittää elämisen normit ja kunnon kansalaisen kriteerit.

Keskiluokan ulkopuolelle jää sekalainen sakki pienituloisia, pätkätyöläisiä, työttömiä ja muita osattomia, joista osa on menettänyt sekä toivonsa että terveytensä."

Tarkoitit siis tätä jälkimmäistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Auli on pudonnut keskiluokasta ja nyt ovat pihlajanmarjat happamista.

Keskiluokalla ei riitä sisu ja mielikuvitus ylempään luokkaan ja nyt nauttivat peruselämän littanoita peruslättyjä mansikkahillolla.

Mihin ylempään luokkaan?

Niihin, jotka luovat työpaikat keskiluokkaisille.

Ehkä he eivät haluakaan pyrkiä sinne. Onko väärin olla tyytyväinen osaansa?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun nyt urheiluruutu on nenäni edessä, niin miettii sitäkin, voisiko keskiluokka joskus pohtia, onko urheilu kenties yliarvostettua verrattuna näihin muihin. 

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Kulttuurin ja taiteen ja varsinkin humanistisen tutkimuksen rahoitus raivostuttaa keskiluokkaisia, mutta ei niinkään pyhän urheilun. Urheilu on tarpeeksi yksinkertaista; siinä on selkeä voittaja ja häviäjiä. Taiteessa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan ja tulkitsemaan.

Voisiko tätä miettiä siltä kannalta, että keskiluokka ei olekaan enää samanlaista kuin joskus ennen? Keskiluokkaisuuteen liitetään nykyisin enemmän tulotaso kuin koulutustaso tai kiinnostus kulttuurista? Ja kun se lapsuudenkodissaan faijan kanssa lätkää katsonut ja lätkämatseissa käynyt (ehkä itsekin nassikkana lätkää pelannut) saavuttaa tulotason, jolla katsotaan kuuluvan keskiluokaan (eli ei ole työtön, köyhä, syrjäytynyt tms, jotka ovat ainoita, jotka eivät Viitalan mukaan kuulu keskiluokkaan), hän ei lakkaakaan olemasta kiinnostunut lätkästä? Keskiluokkaisuus siis muuttuu. 

Hyvä kirjoitus. Mitä tiedän lähipiiristäni keski-ikäisiä tai nuorempia hyvin menestyviä ihmisiä, suuri osa heistä ei ole kiinnostunut mistään ns. korkeammasta kulttuurista. Lehtijutut liittyvät muotiin, puhelimelta katsotaan hölmöilyvideoita, TV:ssä naurattaa Uuno Turhapuro. Tämä koskee myös korkeasti koulutettuja. Sitten taas mitä tunnen iäkkäämpiä selvästi keskiluokkaisia, he ovat lukeneet klassikoita ym. Aika kovaa aikaa elävät ne, jotka yrittävät saada elantonsa kulttuurin kentällä.

Tai sitten he luovat nyt sellaista kulttuuria, joka 100-200 vuoden päästä katsotaan korkeammaksi kulttuuriksi. Eihän viime vuosisadan eliittikään lukenut enää mitään tuhansia vuosia vanhoja mesopotamialaisia kirjoituksia. Onhan taidemaalareidenkin kohdalla ollut hyvin usein niin, että heidän tuotantonsa arvostus nousee vasta sitten, kun he ovat kuolleet. 

Taisi olla Aulille kova pettymys se Neuvostoliiton romahtaminen, sellaista se on kun uskonto menee alta. Muutoin aika ennalta-arvattavaa itetiedettä.

Että pitäisikö nyt tuntea syyllisyyttä esim. siitä että raskaan talven jälkeen päästään koko perheen voimin Lappiin hiihtämään/laskettelemaan hiihtoloman ajaksi? Tai siitä että lapsi intohimoisesti rakastaa harrastustaan joka maksaa nyt hiukan enemmän ja tarvitsee kyytejä treeneihin? Tai että kaikkien mukavuuden, turvallisuuden ja matkan jouhevuuden vuoksi auto on uudenkarhea ja riittävän iso että 5- henkinen perhe mahtuu kyytiin tavaroineen?

Tuntuu siltä että kukaan muu ei oikeastaan puhu rahasta kuin Aulin kaltaiset jotka vertailevat omaa elämäänsä muiden elämään.

Aika huonoista ja köyhistä oloista on itsekin noustu tähän tilanteeseen, kuten joku sanoi "köyhinä opiskelijoina " nähty todella nälkää. Pihistetään edelleen kaikesta mistä pystytään, mutta perheen yhteisistä hetkistä ja hyvinvoinnista haluamme huolehtia. Ei se ole Aulin kaltaisilta pois jos me vähän kulutammekin. Kuluttamalla esim Lapin lomallamme autamme myös monia paikallisia yrittäjiä selviämään, mikä ei aina ole ihan helppoa jos kausi on jostain syystä huono.

Jaa. Mitäs korkeakouluopiskelijat sitten ovat? Eivät keskiluokkaa kuten ei Aulikaan, koska tulot, mutteivät myöskään sen ulkopuolella, koska koulutus ja käsitteet hallussa? Eivät silti huutele yhteisuntaluokista ja sekoile. Eikai vaan kahden opettajan lapsi ole itsestään liikoja luuleva kympintyttö, joka nyt syyttää yhteiskuntaa kun ei ollutkaan kaikkien lellikki? Tuo erojen korostaminen sitäpaitsi vain lisää luokka-ajattelua, joka tuskin ainakaan vähentää luokkaeroja kun ihmiset alkavat ajattelemaan, että me keskiluokkaiset ja ne ulkopuoliset. Tai, että me ja sitten se ahne keskiluokka.

Aulin poliittinen suuntaus näkyy kauas. Onneksi hänkin saa asus Suomessa missä on paljon oikeuksia ja vähän velvollisuuksia ja missä esim samaa sukupuolta olevien kanssa ei ole rikollista avioitua.