Auli Viitala kurmuuttaa keskiluokkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun nyt urheiluruutu on nenäni edessä, niin miettii sitäkin, voisiko keskiluokka joskus pohtia, onko urheilu kenties yliarvostettua verrattuna näihin muihin. 

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Kulttuurin ja taiteen ja varsinkin humanistisen tutkimuksen rahoitus raivostuttaa keskiluokkaisia, mutta ei niinkään pyhän urheilun. Urheilu on tarpeeksi yksinkertaista; siinä on selkeä voittaja ja häviäjiä. Taiteessa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan ja tulkitsemaan.

Keskiluokka sitä ja keskiluokka tätä. Yksinkertaistat ja yleistät aivan liikaa. Keskiluokassa on monenlaisia arvotuksia, esimerkiksi minun keskiluokkani ei enimmäkseen arvosta urheilua.

Minun keskiluokka arvostaa sekä urheilua että taidetta. Ja erityisesti tiedettä, ei rajoituksia sen suhteen minkä alan tiedettä. Suvussa on sekä taiteilijoita että tieteentekijöitä, urheilu on enemmän harrastus vaikka sitäkin on jotkut tehneet ihan kilpatasolla. Urheilulajeista ainakin hiihtoa ja lätkää seurataan käytännössä joka kodissa, olympialaisten aikaan menee kaikki missä on suomalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä välistä kritisoidaan sitä, että keskiluokka on huono määritelmä. Kuitenkin se on määritelmä, ja tätä keskustelua pystytään käymään, vaikka se ei olekaan absoluuttisen selkeä määritelmä. Mistäkö tiedän, että keskustelua pystytään käymään? Kolmastoista sivu jo menossa.

Jokainen tunnistaa sen keskiluokan, josta tässä puhutaan. Ja vaikka se keskiluokkaisuus tarkoittaa jollekulle tiettyä elintasoa ja pankkitilin saldoa, jollekulle toiselle se voi tarkoittaa ennen muuta elämäntapaa ja asenteita ylipäätään.

Sillä, onko joku noussut työväenluokasta keskiluokkaan tai tullut erilaisista taustoista, ei ole oikeastaan tämän keskustelun kannalta merkitystä. Eikä sen alkuperäisen Viitalan jutunkaan kannalta.

Mutta se, että keskiluokka ärtyy siitä, että termiä ei määritellä, kertoo yhdestä asiasta: että keskiluokka ärtyy siitä, että tästä aiheesta ja keskiluokasta puhutaan. Osa ilmaiseen tämän ärtymyksen suoraan ("kurmuutetaan keskiluokkaa", "meitä vain haukutaan vaikka me teemme kaiken") mutta osa, ehkä jopa se parempi (tai ainakin parempana itseään pitävä) osa sitten takertuu siihen ensimmäiseen käsille osuvaan lillukanvarteen, kun ei muuhun pysty: "voi että kun häiritsee, kun keskiluokkaa ei määritellä mitenkään". Ja sitten on ne pakolliset siinä pienessä keittiömaailmassaan olevat kommentaattorit, jotka tulevat puhumaan jauhelihakeitosta.

Kyllä tämä keskustelu on ihan aitoa keskustelua, ja siinä puhutaan lähes koko ajan ihan itse asiasta.

Minua häiritsi tuossa aloituksen jutussa sen ristiriitaisuus: ensin sanotaan että kaikki paitsi syrjäytyneet ovat keskiluokkaa, ja sitten annetaan tarkat raamit sille millaisia nämä keskiluokkaiset mukamas ovat ja mistä he ovat kiinnostuneita. Alkuun pidin juttua mielenkiintoisena, mutta sitten loppua kohti se sortui samoihin kliseisiin kuin kaikki keskiluokka-aiheinen keskustelu aina.

Aika isoja yleistyksiä tehdään, ja keskiluokka nähdään todella ikävään sävyyn.  Aika moni keskiluokkainen on tullut kuitenkin huonommista oloista, ja onhan vaikka omassa ikäluokassani (80 -luvun lapsia) enemmän korkeakoulutettuja kuin vaikka vanhempien (50 -luvun) lapsissa.  Omaa ikäluokkaani varjostaa myös lama, siinä meni taloja ja konkursseja.

Kuluttamisesta puhutaa myös ikävään sävyyn ja lasten harrastuksistakin, vaikka lasten harrastuksiin panostaminen on mielestäni oikein hyvää kulutusta. Ja en usko, että koripalloon saa 5000€ vuodessa kulumaan, tai vastaaviin pallolajeihin, maksut kuukaudessa jotain 40-90e välillä per kk.  Ja omassa lapsuudessani harrastaminen oli kallista ja tavoitteellista, eikä minulla ollut mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen seurassa. Minulle tuskin on luettu kovin paljon, mutta omilla jaloilla pääsin kirjastoon lukemaan. Tämä mahdollisuus on yhä valtaosalla lapsista.  Tässä eletään keskiluokkaista elämää ruuhkavuosissa ja kulutetaan lasten harrastuksiin ja sitten syyllistetään vielä, kun ei tehdä taiteita ja tieteitä. Aika erikoinen näkökulma mielestäni. 

"Kulutusvalinnoilla osoitetaan oma erinomaisuus suhteessa muihin".  Tämäkin on todella yleistävää, ja ikävää ja en todellakaan allekirjoita tätä.  Muutaman ystäväni mies saattaa verrata autoja, mutta muuten kukaan ei vertaile kenenkään kulutusvalintoja. Keskiluokan tulisi myös tehdä jotain erojen tasoittamiseksi. No eikös tämä keskiluokka aika paljon veroja maksa, eikös niitäkin käytetä erojen kaventamiseen? Mitä vielä pitäisi tehdä? 

Auli ehkä unohtaa omat etuoikeutensa, hänelle taataan toimeentulo, hän ei asu kaduilla tai toisten nurkissa, vaikkei kykene töihin. Hän on myös voinut perustaa perheen toisen naisen kanssa, ja voinut avoimesti seurustella samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Hän on myös tyttönä päässyt kouluun. Nämäkin ovat todella hienoja etuoikeuksia. Mitenhän Auli itse tasaa eroja näiden omien etuoikeuksien suhteen? 

Vierailija kirjoitti:

Aika isoja yleistyksiä tehdään, ja keskiluokka nähdään todella ikävään sävyyn.  Aika moni keskiluokkainen on tullut kuitenkin huonommista oloista, ja onhan vaikka omassa ikäluokassani (80 -luvun lapsia) enemmän korkeakoulutettuja kuin vaikka vanhempien (50 -luvun) lapsissa.  Omaa ikäluokkaani varjostaa myös lama, siinä meni taloja ja konkursseja.

Kuluttamisesta puhutaa myös ikävään sävyyn ja lasten harrastuksistakin, vaikka lasten harrastuksiin panostaminen on mielestäni oikein hyvää kulutusta. Ja en usko, että koripalloon saa 5000€ vuodessa kulumaan, tai vastaaviin pallolajeihin, maksut kuukaudessa jotain 40-90e välillä per kk.  Ja omassa lapsuudessani harrastaminen oli kallista ja tavoitteellista, eikä minulla ollut mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen seurassa. Minulle tuskin on luettu kovin paljon, mutta omilla jaloilla pääsin kirjastoon lukemaan. Tämä mahdollisuus on yhä valtaosalla lapsista.  Tässä eletään keskiluokkaista elämää ruuhkavuosissa ja kulutetaan lasten harrastuksiin ja sitten syyllistetään vielä, kun ei tehdä taiteita ja tieteitä. Aika erikoinen näkökulma mielestäni. 

"Kulutusvalinnoilla osoitetaan oma erinomaisuus suhteessa muihin".  Tämäkin on todella yleistävää, ja ikävää ja en todellakaan allekirjoita tätä.  Muutaman ystäväni mies saattaa verrata autoja, mutta muuten kukaan ei vertaile kenenkään kulutusvalintoja. Keskiluokan tulisi myös tehdä jotain erojen tasoittamiseksi. No eikös tämä keskiluokka aika paljon veroja maksa, eikös niitäkin käytetä erojen kaventamiseen? Mitä vielä pitäisi tehdä? 

Auli ehkä unohtaa omat etuoikeutensa, hänelle taataan toimeentulo, hän ei asu kaduilla tai toisten nurkissa, vaikkei kykene töihin. Hän on myös voinut perustaa perheen toisen naisen kanssa, ja voinut avoimesti seurustella samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Hän on myös tyttönä päässyt kouluun. Nämäkin ovat todella hienoja etuoikeuksia. Mitenhän Auli itse tasaa eroja näiden omien etuoikeuksien suhteen? 

 

Hän tasaa eroja kertomalla sellaisille ihmisille, jotka köyhyyttä eivät 2020-luvun Suomesta tunne (keskiluokkaisille), millaista on köyhyys ja osattomuus 2020-luvun Suomessa. Hän on kahden kulttuurin ja kahden todellisuuden välissä, ja hänellä on näkymä vähintään kahteen suuntaan. Useampaankin, jos laskee hänen omat taustansa ja menneisyytensä, tilanteen ja sen muuttumisen lähes 50 vuoden ajalta.

Hän myös välillisesti on saanut aikaan esimerkiksi tämän keskustelun, joka kyllä paljastaa sen, mitä keskiluokka on, kuvittelee olevansa ja mitä se ei ole.

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika isoja yleistyksiä tehdään, ja keskiluokka nähdään todella ikävään sävyyn.  Aika moni keskiluokkainen on tullut kuitenkin huonommista oloista, ja onhan vaikka omassa ikäluokassani (80 -luvun lapsia) enemmän korkeakoulutettuja kuin vaikka vanhempien (50 -luvun) lapsissa.  Omaa ikäluokkaani varjostaa myös lama, siinä meni taloja ja konkursseja.

Kuluttamisesta puhutaa myös ikävään sävyyn ja lasten harrastuksistakin, vaikka lasten harrastuksiin panostaminen on mielestäni oikein hyvää kulutusta. Ja en usko, että koripalloon saa 5000€ vuodessa kulumaan, tai vastaaviin pallolajeihin, maksut kuukaudessa jotain 40-90e välillä per kk.  Ja omassa lapsuudessani harrastaminen oli kallista ja tavoitteellista, eikä minulla ollut mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen seurassa. Minulle tuskin on luettu kovin paljon, mutta omilla jaloilla pääsin kirjastoon lukemaan. Tämä mahdollisuus on yhä valtaosalla lapsista.  Tässä eletään keskiluokkaista elämää ruuhkavuosissa ja kulutetaan lasten harrastuksiin ja sitten syyllistetään vielä, kun ei tehdä taiteita ja tieteitä. Aika erikoinen näkökulma mielestäni. 

"Kulutusvalinnoilla osoitetaan oma erinomaisuus suhteessa muihin".  Tämäkin on todella yleistävää, ja ikävää ja en todellakaan allekirjoita tätä.  Muutaman ystäväni mies saattaa verrata autoja, mutta muuten kukaan ei vertaile kenenkään kulutusvalintoja. Keskiluokan tulisi myös tehdä jotain erojen tasoittamiseksi. No eikös tämä keskiluokka aika paljon veroja maksa, eikös niitäkin käytetä erojen kaventamiseen? Mitä vielä pitäisi tehdä? 

Auli ehkä unohtaa omat etuoikeutensa, hänelle taataan toimeentulo, hän ei asu kaduilla tai toisten nurkissa, vaikkei kykene töihin. Hän on myös voinut perustaa perheen toisen naisen kanssa, ja voinut avoimesti seurustella samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Hän on myös tyttönä päässyt kouluun. Nämäkin ovat todella hienoja etuoikeuksia. Mitenhän Auli itse tasaa eroja näiden omien etuoikeuksien suhteen? 

 

Hän tasaa eroja kertomalla sellaisille ihmisille, jotka köyhyyttä eivät 2020-luvun Suomesta tunne (keskiluokkaisille), millaista on köyhyys ja osattomuus 2020-luvun Suomessa. Hän on kahden kulttuurin ja kahden todellisuuden välissä, ja hänellä on näkymä vähintään kahteen suuntaan. Useampaankin, jos laskee hänen omat taustansa ja menneisyytensä, tilanteen ja sen muuttumisen lähes 50 vuoden ajalta.

Hän myös välillisesti on saanut aikaan esimerkiksi tämän keskustelun, joka kyllä paljastaa sen, mitä keskiluokka on, kuvittelee olevansa ja mitä se ei ole.

Tässä ketjussa on kritisoitu, että keskiluokkainen haluaa pitää kiinni keskiluokkaisuudestaan. Jos köyhyys ja osattomuus on huono juttu, miksi olisi väärin haluta pitää keskiluokkaisuudestaan? Köyhien ja osattomien elämä ei parane sillä, jos keskiluokkakin ryhtyy köyhiksi ja osattomiksi. Aulin virhe ajattelussaan on, että hän näkee vain kaksi yhteiskuntaluokkaa. Rinnastaa tavallisen putkiasentajan perheen samaan joukkoon Herlinien miljonäärisuvun tai Aminoffien aatelissuvun kanssa. Jos haluaa puhua yhteiskuntaluokista, ei kannata niputtaa montaa yhteiskuntaluokkaa yhdeksi luokaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Absurdi artikkeli. Keskiluokka elättää tätä yhteiskuntaa, mitä tapahtuu jos me kaikki huomenna otamme loparit ja alamme luoda taidetta? Kuka meidät elättää, kuka elättää ne sairaseläkeläiset? Mitä saavutetaan, kun se oikeasti mitään muuttava taide ei synny sillä että keskiluokka alkaa sotkea jotakin tauluja, vailla osaamista, tai edes välttämättä tarvittavaa lahjakkuutta.

Ja juu, minä n 70 000 ansaitseva kahta työtä tekevä ja sairaasti veroja maksava kyllä itse asiassa maalaan omaksi ilokseni. Mutta erotan harrastuksen ja työn, eikä yhtään ole epäselvää että sillä hetkellä kun työkyky menee, tulotaso putoaa. Harvalle keskiluokassa toi on mitenkään yllätys.

Kun se ammattitaitelijuus on ihan ammatti siinä missä muutkin. Siihen tarvii korkeakoulutuksen ja tuntea oman ammattikentän käytännöt ihan kuin muissakin ammateissa. Tulot tulevat teosmyynnillä, apurahoilla (taiteessa tehdään myös tutkimusta) ja usein opetustöillä. Ja tietenkin hekin maksavat veroja, varsinkin yrittäjinä. Yleensä ammattitaiteilijat ovat ihan keskiluokkalähtöisiä.

Niin? Mutta kuka maksaa veroja ja pyörittää yhteiskuntaa, jos keskiluokka alkaakin vain taiteilla?

Kyllä taiteilijoita ilman muuta tarvitaan, mutta ei lisää, ellei löydy maksajaa tälle taiteilulle. Kun nykyisetkään ei oikein elä sillä taiteilulla, päätoimisia taiteilijoita on aika vähän. Luulisi toimeentulon kanssa kamppailevan tämän jo tajunneen.

Kait nyt tajuat, että ne sinun muumimukit, marimekot ja sisustustaulut ovat taiteilijoiden ja muotoilijoiden suunnittelemia. Niiden keskiluokkaisuuden kuluttamisen mitalien. Nämä luovat ovat uskaltaneet seurata kiinnostustansa sillä aikaa kun sinä kamppailet toimeentulostasi tavanomaisessa duunissa.

Design (taideteollisuus, visuaalinen suunnittelu) on keskiluokkaisempaa, olkoonkin että joku ne Tokmannin tuotteetkin on suunnitellut. Elämme visuaalisuuden ylikorostamisessa ja tuntuu että kuvataiteet ovat kärsineet tästä. Tai varmaan keskiluokkaisuuden itsekuri pystyy luomaan sellaisen kuratoidun sisustuksellisen niukkuuden, missä arvotaide pääsee oikeuksiinsa. Tuntuu vaan, että lähes kaikki ovat tukehtumassa tavaraan. Vain hieman liioitellen. Kaupunkielämä pyörii kuitenkin kulutuksen ympärilä, olipa se sitten palveluja tai tararoita, esineitä. Toisaalta netistä ja kirpputoreilta löytää halutessaan pilkkahintaan ns designia, eli keskiluokkaisen vaikutelman luominen ei vaadi välttämättä muuta kuin hieman makua, tietoa ja viitseliäisyyttä. On yhä vaikeampaa tietää ihmisen tulotasoa tietyissä ympyröissä, koska kuorella pystyy hämäämään etenkin jos on koulutusta alla. Sitten voi tietysti miettiä, eikö ole oikeastaan rohkeinta näyttää selkeästi köyhältä, se vasta vastakulttuurista on näinä aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika isoja yleistyksiä tehdään, ja keskiluokka nähdään todella ikävään sävyyn.  Aika moni keskiluokkainen on tullut kuitenkin huonommista oloista, ja onhan vaikka omassa ikäluokassani (80 -luvun lapsia) enemmän korkeakoulutettuja kuin vaikka vanhempien (50 -luvun) lapsissa.  Omaa ikäluokkaani varjostaa myös lama, siinä meni taloja ja konkursseja.

Kuluttamisesta puhutaa myös ikävään sävyyn ja lasten harrastuksistakin, vaikka lasten harrastuksiin panostaminen on mielestäni oikein hyvää kulutusta. Ja en usko, että koripalloon saa 5000€ vuodessa kulumaan, tai vastaaviin pallolajeihin, maksut kuukaudessa jotain 40-90e välillä per kk.  Ja omassa lapsuudessani harrastaminen oli kallista ja tavoitteellista, eikä minulla ollut mahdollisuuksia liikunnan harrastamiseen seurassa. Minulle tuskin on luettu kovin paljon, mutta omilla jaloilla pääsin kirjastoon lukemaan. Tämä mahdollisuus on yhä valtaosalla lapsista.  Tässä eletään keskiluokkaista elämää ruuhkavuosissa ja kulutetaan lasten harrastuksiin ja sitten syyllistetään vielä, kun ei tehdä taiteita ja tieteitä. Aika erikoinen näkökulma mielestäni. 

"Kulutusvalinnoilla osoitetaan oma erinomaisuus suhteessa muihin".  Tämäkin on todella yleistävää, ja ikävää ja en todellakaan allekirjoita tätä.  Muutaman ystäväni mies saattaa verrata autoja, mutta muuten kukaan ei vertaile kenenkään kulutusvalintoja. Keskiluokan tulisi myös tehdä jotain erojen tasoittamiseksi. No eikös tämä keskiluokka aika paljon veroja maksa, eikös niitäkin käytetä erojen kaventamiseen? Mitä vielä pitäisi tehdä? 

Auli ehkä unohtaa omat etuoikeutensa, hänelle taataan toimeentulo, hän ei asu kaduilla tai toisten nurkissa, vaikkei kykene töihin. Hän on myös voinut perustaa perheen toisen naisen kanssa, ja voinut avoimesti seurustella samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Hän on myös tyttönä päässyt kouluun. Nämäkin ovat todella hienoja etuoikeuksia. Mitenhän Auli itse tasaa eroja näiden omien etuoikeuksien suhteen? 

 

Hän tasaa eroja kertomalla sellaisille ihmisille, jotka köyhyyttä eivät 2020-luvun Suomesta tunne (keskiluokkaisille), millaista on köyhyys ja osattomuus 2020-luvun Suomessa. Hän on kahden kulttuurin ja kahden todellisuuden välissä, ja hänellä on näkymä vähintään kahteen suuntaan. Useampaankin, jos laskee hänen omat taustansa ja menneisyytensä, tilanteen ja sen muuttumisen lähes 50 vuoden ajalta.

Hän myös välillisesti on saanut aikaan esimerkiksi tämän keskustelun, joka kyllä paljastaa sen, mitä keskiluokka on, kuvittelee olevansa ja mitä se ei ole.

Tässä ketjussa on kritisoitu, että keskiluokkainen haluaa pitää kiinni keskiluokkaisuudestaan. Jos köyhyys ja osattomuus on huono juttu, miksi olisi väärin haluta pitää keskiluokkaisuudestaan? Köyhien ja osattomien elämä ei parane sillä, jos keskiluokkakin ryhtyy köyhiksi ja osattomiksi. Aulin virhe ajattelussaan on, että hän näkee vain kaksi yhteiskuntaluokkaa. Rinnastaa tavallisen putkiasentajan perheen samaan joukkoon Herlinien miljonäärisuvun tai Aminoffien aatelissuvun kanssa. Jos haluaa puhua yhteiskuntaluokista, ei kannata niputtaa montaa yhteiskuntaluokkaa yhdeksi luokaksi.

Köyhien ja osattomien elämä ei parane silläkään, että keskiluokka vähentää kuluttamistaan. Silloin saadaan  vain lisää köyhiä ja osattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kun nyt urheiluruutu on nenäni edessä, niin miettii sitäkin, voisiko keskiluokka joskus pohtia, onko urheilu kenties yliarvostettua verrattuna näihin muihin. 

Tämä on kyllä hyvä kysymys. Kulttuurin ja taiteen ja varsinkin humanistisen tutkimuksen rahoitus raivostuttaa keskiluokkaisia, mutta ei niinkään pyhän urheilun. Urheilu on tarpeeksi yksinkertaista; siinä on selkeä voittaja ja häviäjiä. Taiteessa joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan ja tulkitsemaan.

Keskiluokka sitä ja keskiluokka tätä. Yksinkertaistat ja yleistät aivan liikaa. Keskiluokassa on monenlaisia arvotuksia, esimerkiksi minun keskiluokkani ei enimmäkseen arvosta urheilua.

Miten on mahdollista sinun vaatimustasi seuraten keskustella mistään, jos ei saa lainkaan yleistää eikä yksinkertaistaa? Itsehän sinä yleistät oman keskiluokkaisen lähipiirisi urheiluvastaisuuden koko ryhmän ominaisuudeksi. Eikä siinä mitään, hyvä pointti mutta vie keskustelun sivuraiteelle ja sammuttaa sen alkuunsa. 

Juuri noin sinun urheilukommenttisi sai minut tuntemaan...

Ei se minun kommenttini ollut, vaan se urheiluruutukysymys, joka ei yleistänyt mitään. Näissä keskusteluissa edelleen on useampia osallistujia. 

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko vielä tarkentaa, mitä se keskiluokka oikein kuvittelee olevansa, eihän tällaiset yksinkertaiset keskiluokkaiset sitä ymmärrä.. ja meitä vissiin Suomessa on miljoonia, jotka kaikki ovat samanlaisia. Ja onko 2020-luvun köyhyys nyt jotenkin niin uniikkia, ettei kukaan muu aiemmin elämässään ollut köyhä osaa sitä ymmärtää? 

Ennen muuta keskiluokka kuvittelee olevansa oikeassa. Ja kun tämä yletön itsevarmuus katsoo maailmaa vain taloudellisena kysymyksenä, se lähtee täysin harhateille. Tämä keskustelu pursuu esimerkkejä asiasta. 

Ilman taloutta ei Aulillakaan olisi kattoa päänsä päällä eikä ruokaa kaapeissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni Viitalan ajattelu on varsin kehittymätöntä ja puutteellista, mikä on erikoista, koska hänellä on ollut aikaa kehittää ajatuksiaan.

Otetaan pari esimerkkiä:

Ajatus siitä, että olisi vain suuri keskiluokka ja sen lisäksi joukko syrjäytyneitä ja väliinputoajia. Tämä lienee kopioitu muunnelma ruotsalaisten demarien ajatuksesta, jonka mukaan kaikki ovat yhtä suurta keskiluokkaa. Tosiasiallisesti yt-neuvottelujen ikeessä kärvistelevä insinööri ja niistä yt:stä päättänyt rikkaan omistajasuvun jäsen eivät ole millään tavalla samaa luokkaa. Insinööri on keskiluokkaa, jonka asema voi koska tahansa romahtaa. Omistaja vastaavasti on eliittiä, jonka päätökset vaikuttavat muiden elämään, mutta jonka oma asema on turvattu kaikissa tilanteissa.

Ajatus siitä, että sivistys ja koulutus olisi jokin keskiluokkaa yhdistävä tekijä. Monet keskiluokkaiset toki arvostavat näitä asioita, mutta ehkäpä joku Jersey Shorea katsova ja viikonloppuisin päänsä täyteen vetävä putkimies ei ehkä niinkään. Hän lienee kuitenkin keskiluokkaa vai onko hön sitten syrjäytynyt väliinputoaja? Jos jokin yhdistävä tekijä on, niin juuri tuo että keskiluokkainen voi koska tahansa sattuman oikusta menettää asemansa esimerkiksi työpaikan menettämisen tai sairauden myötä. Juuri siksi keskiluokkaiset ihmiset ponnistelevat niin paljon säilyttääkseen asemansa ja tarjotakseen lapsilleen parhaat mahdolliset lähtökohdat.

Ajatus siitä, että keskiluokka ei tekisi tiedettä, taidetta ja muuttaisi maailmaa, vaan keskittyisi vain kulutusjuhliin. Keskiluokka muuttaa ja pyörittää maailmaa joka päivä: lääkärit ja sairaanhoitajat pelastavat ihmisiä, insinöörit kehittävät esimerkiksi laitteita, jotka ovat mahdollistaneet tällaisen yhteydenpidon ja kenties pelastavat maailman ekokatastrofilta, virkamiehet pitävät valtiokoneiston liikkeessä jne. Mitä tuo on jos ei maailman muuttamista? Miksei tuon lisäksi saisi nauttia elämästä vapaa-ajallaan vaikkapa viikon hiihtolomalla? Pitäisikö vaan surkutella kotona, kun syrjäytynytkin joutuu tekemään niin? Auttaisiko se syrjäytynyttä jotenkin?

Jokainen keskiluokkainen on vain pieni osa isoa koneistoa ja joutuu ponnistelemaan säilyttääkseen asemansa ja ansaitakseen elantonsa. Jos juristi ei enää jaksa painaa pitkää päivää, joku nuorempi ja innokkaampi on kyllä tulossa tilalle. Meidän keskiluokkaisten syyllistäminen siitä, että pelaamme niillä säännöillä, jotka meille on annettu, on vaan älyllisesti epärehellistä.

Putkimies ei ole keskiluokkaa, hän on työväenluokkaa. Ihan perinteisesti. Ja yhä edelleen. Se, että hänellä on varaa ostaa palkka-ansioillaan omakotitalo, ei tee hänestä keskiluokkaa. Jos hän käyttäisi vapaa-aikansa itsensä sivistämiseen ja ns. korkeakulttuurin harrastamiseen ja pitäisi huolta lastensa koulunkäynnistä ja harrastusten monipuolisuudesta, hänen voisi sanoa tehneen luokkaretken.

Tämäkin oli yksi Viitalan pointti, joka tuntuu jääneen monelta  huomaamatta. Lisäksi on outoa, että keskiluokkaiset ihmiset niin kovin hermostuvat, pöyristyvät ja jopa suuttuvat Viitalan sanomisista. Mistä se kertoo?

Mistä sä tiedät mitä sun teoreettinen putkimies puuhaa vapaa-aikanaan? Kaikki duunarit eivät todellakaan ole mitään kaljaa kittaavia ja jääkiekkoa tuijottavia juntteja, joita ei kiinnosta kirjat tai lasten koulutus. Sulla on tosi stereotyyppinen ja negatiivinen kuva duunareista.

Ja miten sä määrittelet työväenluokkaisen ja keskiluokkaisen? Ilmeisesti rahalla ei ole siinä mitään tekemistä, kun sun putkimiehen hyvä palkka ei riittänyt keskiluokkaan nousemiseen. Onko sitten köyhä yksinhuoltaja, joka työskentelee siivoojana, mutta nauttii kirjallisuudesta, ilmaisista näyttelypäivistä museoissa ja kannustaa lapsiaan koulussa ja ilmaisiin/halpoihin harrastuksiin, keskiluokkainen?

Joo, kommentoin edellistä kommenttia, jossa mainittiin putkimiehen kuuluvan keskiluokkaan ja hänen harrastuksistaan todettiin seuraavaa: "mutta ehkäpä joku Jersey Shorea katsova ja viikonloppuisin päänsä täyteen vetävä putkimies ei ehkä niinkään."

Tunnen itse klassikkokirjallisuutta lukevia ja yhteiskunnallisista asioista perillä olevia, fiksusti keskustelevia putkimiehiä, joten näkemykseni stereotypia ei liittynyt omaan ajatteluuni vaan siihen edeltävään kommenttiin.

Kysymyksessäsi pienituloisesta, kulttuurinnälkäisestä yh-siivoojasta tullaan luokka-käsitteiden monimutkaisuuksiin. Henkinen pääoma on yksi luokan merkki, ja oman elämänkokemukseni nojalla rohkenen sanoa, että se on nykymaailmassa se tärkein pääoma. (Terveyden ohella - joku aiempi kommentoija asiallisesti totesikin asian, joskin mutkan kautta, että työkyky on tärkein asia ihmisen elämässä. Yleinen terveys ja työkyky kulkenevat pitkälti käsi kädessä.)

Juuri henkinen pääoma erottaa luokat toisistaan. Tälläkin palstalla on ollut keskustelua siitä, millainen on "akateeminen ihminen". Joku voi kuvitella, että maisterintutkinnon suorittanut ja vaikkapa luonnontieteen opettajaksi ryhtynyt ihminen, joka kuitenkin vain tekee työnsä ja harrastukset ovat jossakin muualla kuin tuoreimman ammattikirjallisuuden lukemisessa, olisi akateeminen ihminen. Kun kerran on akateemisesti korkeakoulutettu. Kuitenkin tullaan siihen kysymykseen, millaisia elementtejä elämässä täytyy olla, jotta ihminen on "akateeminen", tai "sivistynyt" tai mikä ylipäänsä katsotaan "henkiseksi pääomaksi". Lisäksi se, katsotaanko asiaa yhden vai useamman sukupolven mittaisella tarkastelujaksolla.

Suomen historiassa luokkanousu on tapahtunut juuri niin, että siivooja-yh-äiti oman kiinnostuksensa ja varmaan sitten myös älykkyytensä nojalla on opettanut lapselleen uuden oppimisen tärkeyden, mikä tekee tuon lapsen koulutiestä huomattavasti helpompaa kuin ehkä vierustoverinsa, jonka kotoa samanlaista henkistä pääomaa (edellytyksiä henkisen pääoman kasvattamiselle) ei tarjota. Tämä perinteinen tilanne - usko koulutuksen voimaan ihmisen elämänlaadun parantajana - on saattanut vesittyä, ja nyt kun asiaa mietin, syynä siihen saattaa olla juuri keskiluokan äärimmäisen materialistinen maailmankatsomus: miksi kannattaa opiskella yliopistossa, jos saat missä tahansa valmistumisesi jälkeisessä ammatissa vähemmän rahaa käteen kuin putkimies. Mene hyvä lapsi ammattikouluun, voit sitten iltaisin lueskella niitä kirjoja vapaa-ajalla. Tai sinne yliopistoon mennään pelkästään valmistuminen ja tulevat tulot ja työpaikka mielessä, ja se ihmiseksi kasvaminen ja sivistyksen lisääminen on sivuosassa. Ikävä kyllä monet muutokset yliopiston sisällä ja liepeillä (rajoitetut opiskeluajat, opintotuen vähennys ja asumislisän poisto, rajoitetut opintokokonaisuudet) ovat johtaneet siihen, että nuoret ihmiset uupuvat ja oppivat entistä vähemmän jo valmiiksi laskettujen rimojen puitteissa. Kun kaikki mitataan siinä materiassa, jääkö millekään muulle ihmiselämän kannalta olennaiselle asialle enää sijaa? Nämä ovat isoja tämänhetken ja lähitulevaisuuden kysymyksiä.

Kuitenkin tulevaisuuden kannalta on selvää, kuten aina ennenkin, että koulutus ja sen opettama "oppimaan oppiminen" ovat tärkeimpiä arvoja, joita ihmisellä voi olla, koska viime kädessä niiden avulla yksilö voi parantaa myös omaa materiaalista tilannettaan.

Kuten huomaat, en osaa vastata siihen, onko kulttuuria harrastava siivoja-yh-äiti keskiluokkainen vai ei, mutta ainakin hänen lapsensa saa kotoaan hyvän henkisen, kulttuurisen ja sivistyksellisen pääoman. Se on sitten sen hetkisen yhteiskunnan asia määritellä, tekeekö se lapsi sillä pääomallaan mitään. Toivottavasti tekee, ja paljon hyvää.

Hyvä kirjoitus, varsinkin viimeinen kappale. Nyt eletään maailmassa, jossa insinööriä palkkaavaa työnantajaa ei tippaakaan kiinnosta, miten sivistynyt työnhakija on, osaako hän soittaa loistavasti viulua,  käykö joka viikonloppu taidenäyttelyissä tai osaako koko Dostojevskin tuotannon ulkoa. Työnantajaa kiinnostaa vain se, mitä työn kannalta tärkeää hakija osaa ja tekee. Keskiluokkaisessakin perheessä voi olla em asioita, mutta ne ovat harrastuksia eikä keskiluokkainen oleta, että niillä työllistyisi ja vieläpä niin, että olisi varaa ostaa edes kerrostaloasunto ja perustaa perhe. Lähipiirissäni on kulttuurialalle opiskelleita ja siellä työskenteleviä, mutta melkoista pätkätyötä sekin homma on. Työjaksot ja työttömyysjaksot vuorottelevat ja pankista nauraisivat ulos, jos yrittäisi saada asuntolainaa. Ei ole keskiluokan vika, että rakennusinsinöörille maksetaan enemmän kuin tieteen ja taiteen tekijöille. 

"Ei ole keskiluokan vika, että rakennusinsinöörille maksetaan enemmän kuin tieteen ja taiteen tekijöille."

No, itse asiassa se on. Keskiluokka lienee suurin äänestäjäkunta, ja jos keskiluokka ihan reaalisesti arvostaisi tieteen ja taiteen tekijöitä, se tekisi asialle jotain. Nostaisi valtaan poliitikot, jotka tekisivät asialle jotain. Pitäisivät ääntä sosiaalisessa mediassa, järjestäisivät mielenosoituksia, tekisivät kaikkensa, jotta tieteen ja taiteen tekijöille maksettaisiin enemmän kuin rakennusinsinöörille.

Ihan se on tällaisessa Suomen kaltaisessa vapaassa valtiossa meidän yhteiskunnan jäsenten vallassa päättää, miten asiat tehdään.

Mutta ehkä se perimmäinen ongelma on se, joka tässä kommentissa ja myös jossain aiemmassa kävi ilmi: keskiluokan täysi kyvyttömyys ottaa vastuuta tästä yhteiskunnasta ja tästä järjestelmästä, jossa ollaan. "Keskiluokka ei voi asialle mitään", "Keskiluokka tekee vain sitä, mitä yhteiskunta/järjestelmä vaatii", "Keskiluokka vain..", jne.

Jos rumasti saa sanoa, niin tämän keskustelun ja etenkin sen joidenkin osioiden nojalla suomalainen keskiluokka on aivan yhtä tossu kuin itänaapurin venäläinen: ei me mitään voida, me vaan tehdään sitä, mitä sanotaan, ei me tätä juttua olla keksitty, me vaan...

Mitä tulee vielä keskiluokan suhtautumisesta taiteeseen ja tieteeseen, kyse on pikemminkin korulauseista parhaimmillaan ("ilman kulttuuria meillä ei olisi mitään") tai ylemmyydentuntoisesta suhtautumisesta pahimmillaan ("keskiluokkainen ei oleta, että niillä työllistyisi ja olisi varaa tehdä x, siksi hän ei tee niin").

Suomessa vain hieman yli 60% käyttää äänioikeuttaan, joten "nukkuvien puolueessa" on paljon potentiaalisia äänestäjiä. Ehkä Viitalan - jos siis hän haluaa kirjoituksillaan muuttaa ihmisten äänestyskäyttäytymistä - kannattaisi kohdistaa kolumninsa heihin. 

Keskiluokkaan kuuluvat ovat realisteja. He tietävät, että jos tieteen ja taiteen tekijöille maksettaisiin isompaa palkkaa, yhteiskunnan alati pienenevästä kakusta joltain pitäisi ottaa pois. Ja tyypillisesti se on ollut keskiluokalta. Keskiluokan verotusta siis kiristettäisiin, jolloin keskiluokalla itsellään ei jäisi senkään vertaa varaa kulttuuriin kuin nyt. 

Vaikka mulla ei olekaan omakotitaloa, farmariautoa ja kultaistanoutajaa (kaksi lasta sentään on), mun mielestä on ihan ok, että suomalainen haaveilee niistä. Ja pyrkii myös saavuttamaan ne. Jos se tarkoittaa, että oopperalippuihin ei ole varaa, niin sitten tarkoittaa. Olen samaa mieltä noista korulauseista, koska kun keskiluokan elintasoa kurjistetaan, kulttuurielämykset jäävät joka tapauksessa heidän elinpiirinsä ulkopuolelle. 

Kannattaa myös miettiä kenelle taiteilijat taidetta tekevät? Kuka sen kuluttajakuntaan kuuluu? Keskiluokan kulutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Teatteriin ei joka viikko ehdi eikä asuntolainan lyhennys mahdollista välttämättä uusia taidehankintoja. Miksi keskiluokka veroistaan haluaisi kustantaa taiteen, jota tehdään vain toisille taiteilijoille?

Tämä on ehkä keskiluokkaisin kommentti, mitä olen taiteesta pitkään aikaan lukenut.

Ikäänkuin sen taiteen kuluttaminen on se keskiluokan statusjuttu eli taulun tai teatterilippujen omistaminen. Mutta se taide ei saa olla silleen liian haastavaa, rumaa tai heiluttavaa, koska sitä ei ole kiva KULUTTAA. Taiteen kuluttamisella keskiluokan pitää näyttää, että katso kulutan taidetta, mutta sen kuluttavan taiteen täytyy olla silleen keskiluokkaan sopivaa, että muut samassa luokassa sen tajuavat, että hei kato tuo kuluttaa just meille sopivaa taidetta.

Sopiihan sitä olla sellainen oman elämänsä van Gogh, joka ei koskaan saa mitään taidettaan eläessään kaupaksi, mutta epäilisin kuinka monella ne menee kaupaksi kuoleman jälkeenkään. Eli kenelle sitä taidetta tehdään?

Keskiluokkainen tekee itse: makrameen, abstraktin pouringtaulun, Marimekon kankaasta sängynpäädyn, pampaheinäasetelman kansalaisopistossa keramiikkakurssilla tehtyyn pyttyyn, islantilaisneuleen, tonttuoven, käpyhyasintin, sarjakuvakakun...

Ja näissä on jotain vikaa, koska keskiluokkainen maksaa harrastuksensa omilla palkoillaan?

Mutta he ovat liian tavanomaisia tehdäkseen harrastuksestaan ammatin, koska siinä saattaa joutua yrittäjäksi. Tai, kauhistus sentään, joutua opiskelemaan korkeakoulututkinnon ollakseen ammattilainen ja pätevä ammattikuntansa silmissä. Keskiluokkainen on liian mukavuudenhaluinen.

Mitä ihmettä sinä puhut? Itse teen juuri islantilaisneuleita, makrameita, sängynpäätykin voisi olla kiva, mutta en ole kokeillut. Nämä ovat harrastuksia. Olen töissä kunnan virassa ja se on minun urani. Nämä ovat kaksi eri asiaa. Ihan samalla lailla kuin joku käy työpäivän päälle lenkillä tai viikonloppuisin uimahallissa. Onko joku oikeasti niin kujalla, että ei ymmärrä eroa ammatin ja harrastuksen välillä?

Koska et luo maailmaan uutta, kuten tieteessä tai taiteessa. Käsityötkin tekenet ohjeiden mukaan.

Minä teen käsitöitä, koska se rentouttaa minua ja auttaa pitämään minua onnellisena. Miksi minun islantilaisneuleeni edes pitäisi muuttaa maailmaa? Ani harva on sellainen poikkeusyksilö, joka muuttaa maailmaa. Eikä kukaan muuta maailmaa yksin. Sen sijaan itsestään, perheestään, omasta mielenterveydestään huolehtiminen kuuluu kaikille. Viitala ei selvästikään pitänyt siitä huolta.

Nimenomaan, me emme juurikaan ole poikkeusyksilöitä vaan riippuvaisia ympäristömme näkökulmista ja asenteista. Juuri siksi on niin tärkeää, että keskiluokka kykenisi rentoutumaan ja avartamaan asenteitaan. Hyväksymään sen, että puhtaasti taloudellinen maailmankuva on niin pientä porvarillisuutta, että se oikeasti on aina vaaraksi. Kontula on oikeassa siinä, vaikken välttämättä ole ihastunut hänen näkemyksiinsä muuten. 

Mikään omasta mielenterveydestä huolehtiminen ei riitä silloin kun ympäristö suhtautuu noin ivallisesti kuin sinä. 

No, vaatiihan se tiettyä luovuutta sylkeä hyväntekijänsä kasvoille samalla kun kädet ovat syvällä sen taskuissa, kuten Auli tekee. Hän on kyllä selvästi vasemmistolaisen keskiluokan tuotos, koska esimerkiksi osattomista ei oikeistolaisen keskiluokan parissa juurikaan puhuta. Siellä arvostetaan yritteliäisyyttä ja itsensä kehittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka edustaa useimmiten aika normaalia ihmistä jolla on tarpeeksi mutta ei liikaa, ja joka on nähnyt ja ollut kykenevä näkemään vaivaa asemansa eteen. Opiskelu ja/tai  ammattityö. Ei mitään hirviöitä.  Onko saanut liikaakin,  on taas  tämän uuden ilmastokriisin kysymys. 

On saanut liikaa materiaalisessa mielessä ja liian vähän henkisessä mielessä. Jos taide ja kulttuuri nähdään vain exceleiden ja kulutuksen kautta, kuten täällä on käynyt ilmi, on tuo asia itsestäänselvyys. Ei ihme, että vanhoissa sivistysmaissa tätä Suomen menoa kauhistellaan - jos siitä tiedetään. Se, että meillä on vuosikymmenten ajan insinööri ollut puolijumala ja diplomi-insinööri jumalasta seuraava, on johtanut aika katastrofaalisiin seurauksiin. Joista osaa saamme järkyttyneinä lukea tästäkin keskustelusta. Osa täällä ei näe tässä mitään ongelmaa ja ihmettelee ilmeisen vilpittömästikin, miksi keskiluokkaa haukutaan. Juuri tuo ymmärtämättömyys asian ytimestä on kaikkein pelottavinta.

No, sinä et ilmeisestikään ole saanut juuri mitään henkisessä mielessä. Klassista projektiota.

En kyllä ymmärrä mitä on tämä kauhistelu. Mitä tiedän niin suomalaista (edesmennyttä) koulujärjestelmää esimerkiksi ihaillaan ympäri maailman. Katsoin esim. meksikolaista kauhuelokuvaa ja siinä viitattiin Suomen systeemiin niinkuin se olisi käsite. Ex-Jugoslaviasta on käyty Suomessa asti ottamassa oppia. Meidän kierrätysjärjestelmän on myös kopioitu sinne. Meillä oli maailman huippua oleva toimintatapa kaikessa tällaisessa ja se nähdään jotenkin pahana asiana.

Kysyin chatgpt:ltä keskiluokasta, tässä sen loppukaneetti: Overall, it's important to recognize the diversity and complexity of the middle class, and to avoid overgeneralizing or stereotyping this social group. The middle class plays an important role in many societies as a driver of economic growth, social stability, and civic engagement.

Kaiken kaikkiaan on tärkeää nähdä keskiluokan monimutkaisuus ja monimuotoisuus, ja välttää tämän yhteiskuntaryhmän liiallista yleistämistä tai stereotyyppejä Keskiluokalla on tärkeä rooli taloudellisen kasvun, yhteiskunnallisen vakauden ja kansalaistoiminnan veturina monissa yhteiskunnissa.

(oma käännnökseni)

Kummallista ihmisten luokittelua ikään kuin asiat olisivat noin mustavalkoisia.

Moni suomalainen ainakin yli 50v on kokenut erilaisia vaiheita elämässään mm köyhyyden kun on elänyt "kädestä suuhun" opiskelijana ja tiukat vuodet kun on pieniä lapsia, asuntovelkaa, opintovelkaa jne. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, kuka mitenkin pärjännyt, moni vaurastunut ja menestynyt elämässään. Ilman meitä uutteria kansalaisia olisi monella köyhällä ja sairaalla vieläkin kurjempaa. Meidän pohjoismainen hyvinvointimaamme huolehtii heikommista ja me ahkerat menestyneet työteliäät ihmiset maksamme kovaa veroa valtiolle ja kulutamme sopivasti ja käytämme erilaisia palveluja, se taas omalta osaltaan tuo työtä ja työpaikkoja monelle alalle. Summa summarum, kaiken mahdollistaa aika lailla toimiva yhteiskuntamalli joka tarjoaa kansalaisilleen paljon ilmaisia palveluja ja se mahdollistaa kohtalaisen hyvän lähtökohdan elämälle ja itse kullekin taustasta huolimatta. "Keskiluokka pitää maata pystyssä" sanoi eräs taloustutkija eräällä luennolla. Osin se onkin näin.

Vierailija kirjoitti:

No, vaatiihan se tiettyä luovuutta sylkeä hyväntekijänsä kasvoille samalla kun kädet ovat syvällä sen taskuissa, kuten Auli tekee. Hän on kyllä selvästi vasemmistolaisen keskiluokan tuotos, koska esimerkiksi osattomista ei oikeistolaisen keskiluokan parissa juurikaan puhuta. Siellä arvostetaan yritteliäisyyttä ja itsensä kehittämistä.

Osaahan Auli myös taitavasti lypsää yhteiskunnalta etuja ja täytellä tukihakemuksia. Voisiko sen laskea tieteen tekemiseksi?

Vierailija kirjoitti:

No, vaatiihan se tiettyä luovuutta sylkeä hyväntekijänsä kasvoille samalla kun kädet ovat syvällä sen taskuissa, kuten Auli tekee. Hän on kyllä selvästi vasemmistolaisen keskiluokan tuotos, koska esimerkiksi osattomista ei oikeistolaisen keskiluokan parissa juurikaan puhuta. Siellä arvostetaan yritteliäisyyttä ja itsensä kehittämistä.

Pidän itseäni vasemmistolaisena mitä tulee peruspalveluiden ja sosiaaliturvan kannattamiseen. Silti ärsyttää ainainen nurina siitä miten pitäisi olla käsi ojossa antamassa lisää köyhille. Vaikka itsekin olen köyhä niin minusta pitäisi ottaa enemmän oppia siitä millä omaa elämää voi parantaa. Niinpä olen itse tietoisesti alkanut tehdä asioita jotka vievät minua pois osattomuudesta.

Eli tänäänkin heräsin aikaisin hyvien yöunien jälkeen. Olen työtön ja jalkani on kipeä - ok, juon kahvia ja aloitan treenin jossa en loukkaa jalkaani vaan treenaan tavalla joka kuntouttaa muuta kehoa. Syön sen jälkeen edullista kotiruokaa jota olen opetellut tekemään ja jota on jo eiliseltä valmiina. Sitten menen työpaikkojen kimppuun ja lähetän hakemuksia paikkoihin jotka voisivat sopia minulle. Käyn kaupungilla asioilla. Tulen kotiin ja siivoan. Luen, katson dokumentteja, kehitän itseäni.

Siis kaikkea tätä voin jo tehdä oman hyvinvointini eteen ja nämä ovat ensimmäisiä askeleita lähtien heti aamusta. Mitä olen lukenut oikeistolaisten yrittäjien ajatuksia niin niissä on juuri tätä, että aletaan tehdä asioita oman itsen eteen esim. talouden suunnittelu ja taloudenpito. Nyt olen työtön ja varaton, mutta työtä kun saan niin palkasta laitan ison siivun rahastoihin. Tai jo sen 20 e seuraavista tuista. Osaan jo säästää ruokamenoissa ja ns. kituuttaa.

Mutta osaan myös jo nähdä ongelman sijaan haasteen eli kaapeissa on ruokavaroja pahan päivän varalle eli soijaa esim. eri muodoissa ja ruokatarpeita niin että tukiin asti riittää. Selvitän asioita. Teen itse. Voin omasta mielestäni paljon paremmin kun olen jo hylännyt valittavan tavan toimia.

Asun esim. alueella jossa on ruokajonoja kaksi ja kirkko, saan kyllä ruokaa jos aivan pakko on jos olen tehnyt taloustavaroiden suhteen virheen tms. Tällä tavalla vaihdan kitinän ongelmanratkaisuun ja se on jo poistanut ison osan ahdistusta ja masennusta.

Minulla on jo tämän ajattelun vuoksi taas haaveita tulevaisuudesta esim. opiskelu. Duolingossa harjoittelenkin esim. kieliä ja koodausta yhdellä sovelluksella. En jää tuleen makaamaan vaan mietin uusia mahdollisuuksia. En näe, että oikeistolaisen retoriikankaan takana on aina pelkkää vihaa työttömiä kohtaan vaan turhaumusta kun haluttaisiin osallistuttaa enemmän ihmisiä muttei osata tehdä sitä. Kun moni on omaksunut ajattelutavan jota itsekin vielä aiemmin kannatin, että yhteiskunnan pitäisi tarjota enemmän ja se on syy omaan pahaan oloon. Kun tämä on kyllä sosiaaliturvan passivoiva mekanismi jolle ei ehkä voida täysin mitään.

Keskiluokkaisena teen oman osani maailman parantamiseksi ja erojen tasaamiseksi käymällä töissä ja maksamalla veroni, joista molemmat pitävät yhteiskunnan turvaverkkoja yllä myös rattaista tipahtaneille.

Blas blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa blaa