Tytär täytti 16 eikä halua mennä enää viikonlopuiksi isälleen. Voinko pakottaa hänet sinne?

Vierailija kirjoitti:

aika paljon riippuu siitä kuinka holhottava tämä 16v on. Ymmärrän ap:ta, jos tyttö notkuu jatkuvasti lähellä jotakin vailla: mulla on nälkä, mulla on tylsää, mä tarvin sitä tätä ja tota. Eri tapaus lienee jos kyseessä itsenäinen tyyppi joka pääosin on omassa huoneessaan/kavereiden kanssa/ osaa ottaa itse välipalaa tms eli ei suunnilleen tarvitse kun hoitaa lämmin ruoka pöytään tai heittää heserahat kouraan. Lapset kun ovat eri tavalla kehittyneet. Ymmärrän hyvin, että tälläinen holhousvapaa on ollut ap:lle henkireikä.

No onhan se teininkin kanssa eri asia onko täysin yksin vai kuitenkin se teini jossain määrin vahdittavana. Ja on ihan ymmärrettävää, että kun on yksin vastuussa aina, tuntuu ihanalta välillä saada teini isän luokse. Että kyllä aloittajaa tässä ymmärrän.

Se nyt kuitenkaan poista sitä, että ei teiniä voi väkisin isälleen pakottaa. Ainakaan jos haluaa välit kunnossa pitää.

Suostuttelun ja keskustelun kautta ehkä, ja isänkin pitää siis olla samoilla linjoilla.

16v pärjää jo itsekseen. Varaa itsellesi hotelli viikonlopuksi, mene sinne rauhaan ja jätä tytölle ruokarahaa. Voi kutsua kaverit viikonlopuksi.

Vierailija kirjoitti:

16v pärjää jo itsekseen. Varaa itsellesi hotelli viikonlopuksi, mene sinne rauhaan ja jätä tytölle ruokarahaa. Voi kutsua kaverit viikonlopuksi.

Yhtään tilannetta tuntematta, ei kaikilla tuollaiseen ole varaa. En itse ainakaan voisi vaan mennä hotelliin ja jättää teinille vielä rahaa ruokaan (saati noutoruokaan) vaan kyllä pitää hyvin tarkkaan suunnitella rahankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä solvataan ap:tä, että onpas huono äiti, ei halua lastaan luokseen, miten kehtaakin toivoa itselleen edes omaa aikaa. Samaan aikaan kukaan ei kritisoi miestä, lapsen isää, jonka tulisi tehdä kaikkensa, että oma tytär haluaisi olla hänen luonaan ja opettaa lähes aikuinen lapsensa vastuuntuntoiseksi sekä noudattamaan sovittuja sääntöjä. Millainen aikuisen malli tuollainen vastuuntunnoton ja lapsenomainen mies on?

Äiti, eli ap, toimii tässä tilanteessa aikuisen ja naisen mallina tyttärelleen. Tottakai näytät ap konkreettisesti tyttärellesi, että sinulla on omanarvontuntoa ja kykyä pitää myös itsestäsi ja omasta tilastasi kiinni. Sopimus on sopimus, ja sillä mennään.

Nyt, kun teet sen selväksi sekä miehelle että tyttärelle, kasvaa nuori pitämään puolensa itsekin aikuisena.

Nyt jos ap lillut jossakin muinaisessa holhooja-uhrautuja-tiskirätti-äiti-naismallissa, oppii tyttäresi samanlaiseksi hyväksikäytettäväksi uhriksi. Kuvittelee, että miehet jotenkin automaattisesti voivat tehdä tässä yhteiskunnassa aina itselleen kivoja diilejä, mutta naiset muka ei.

Sopimus on sopimus ja pidät siitä kiinni.

Ei sitä mikään keskenkasvuinen, manipuloitavissa oleva teini ja omaa etuaan ajava exä petikavereineen päätä.

Jos lapsella on paha olla isällään, eikä siksi halua sinne, esim. käytetään hyväksi tai lyödään tms., tehdään rikosilmoitus.

Kyllähän lapsi haluaa isäänsä nähdä, mutta samalla pitää kiintopisteensä yhdessä kodissa. Voisi kuvitella, että 16-vuotiaan tunnemyrskyissä olisi hyvä, että on se yksi paikka, jossa asuu ja sieltä käsin hoitaa sosiaaliset suhteensa.

Joo no se nyt on niin, ettei tällä planeetalla yhtään kukan päätä itse, kenen siittiötä ja munasolusta syntyy tai kenen perheeseen syntyy. Maassa on lait ja tässä maassa niitä noudatetaan jokseenkin tarkasti. Jos joku ei noudata, se ei tarkoita, etteikö itse voi vaatia oikeuksiaan.

16 v. Lapsi ei voi esittää haluihinsa ja mielitekoihinsa perustuvia vaatimuksiaan oletuksella, että ne menevät lain ja virallisten sopimusten edelle. Eivät mene. Jos vanhemmat yhdessä haluavat muuttaa jo allekirjoitettua ja lainvoimaista sopimusta, he hoitavat sen keskenään. Nuorta kuullaan itseään koskevassa asiassa ja se huomioidaan päätöksessä kokonaisuutena arvioiden.

Täällä jotkut sanoo ap:lle, että enää 2 vuotta ja sitten saat omaa aikaa. Höpöhöpö, ap on tässä se aikuinen, jolla on omaa aikaa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Tytär on kahden vuoden kuluttua aikuinen ja sitten hän voi koko loppuelämänsä päättää ihan itse, mitä haluaa. Siitä vaan taapertamaan ja tekemään kovasti työtä, että saa ne mielihalunsa täytettyä.

Vanhemmuus on kasvatusta tulevaa elämää varten. Mitä siinä oppii, jos 16v saa aina kaiken mitä itse haluaa?

Ilmanko nykynuorilla on paha olla oikeassa maailmassa eikä edes opiskeluun kyetä sinnikkäästi paneutuen. Aina luovutetaan, jos ei ole kivaa tai mene niin kuin itse haluaisi. Varsinkin tytöt laskee sen varaan, että kyllä musta pidetään huolta ja säännöt ei koske mua. Sitten ovat täysin manipuloitavissa.

Varmasti se paha olo helpottuu kun huomaa, että äiti mieluummin haluaa omaa aikaa kuin että tytär olisi kotonaan. On se tyttärenkin koti. Mitäpä jos AP ei olisikaan eronnut, tai olisikin leski? Tytär asuisi samaa kotia koko ajan.

Tuon ikäiseltä kyllä saa omaa aikaa tai sitten AP on jokin kotin4tsi jolloin pitää kontrolloida koko ajan kaikkea.

Enemmän tämä nyt kuulostaa siltä, että aloittajaa häiritsee että exällä on uusi.

En ikinä voisi kieltää lastani tulemaan kotiin ja on ihanaa kun tulevat. Usko tai älä mulla on omaakin elämää ja aikaa, ja oli jo silloin kun lapset vielä kotona asuivat. He viihtyivät meillä kotona kavereiden kanssa hyvin, eikä se minun omaa aikaa haitannut. Päinvastoin oli hienoa aikaa ja miten nopeasti se meni.

Ymmärrän täysin vanhemman oman ajan kaipuun, mutta eiköhän 16-vuotias ole muutenkin omissa oloissaan tai huitele kaverien kanssa muualla, eli paljonkohan häntä näet kotona? Hän myös pärjää vaikka joskus yön yksin, voit esim. käydä itse hotellilomalla. Jotkut tuon ikäiset asuu jo omillaan, eli ei ole mikään jatkuvaa paapomista vaativa pikkulapsi enää. Ja siis hei, 2 vuotta ja tyttö saattaa jo muuttaa omilleen. Kai kestät?

Mistä näitä mammoja sikiää jotka lapsia tehtyään vaativat paljon omaa rauhaa ja sellaista?

Kannattaa varmaan jutella tytön kanssa asiasta. Vuoroasumista tai toisen vanhemman näkemistä ei kannata toteuttaa vastoin nuoren tahtoa. Jos hän kuitenkin haluaa nähdä isäänsä, mutta omaehtoisesti, voisittehan te sopia, että tyttö kertoo esimerkiksi viikkoa tai kahta ennen, mikäli mahdollista, jos haluaa käydä isällään. Voittehan myös sopia, että tyttö on isällään pidempiä aikoja kuin viikonlopun? Suosittelen ehdottomasti juttelemaan tytön kanssa asiasta ja perustelemaan myös omalta kannaltasi - ennemmin ehkä teidän vanhempien tekemien sopimusten kautta, eikä että sanot tytölle ettet hänen halua olevan kotona. Kannattaa myös jutella isälle, jos se on mitenkään mahdollista.

Itselläni on kokemusta vastaavasta tilanteesta, mutta sain itse päättää menoistani toiselle vanhemmalle, kunhan kerroin siitä tietyn ajan (vähintään viikkoa) etukäteen. Mielestäni edes osittain lapsen tai nuoren ehdoilla meneminen on tärkeää, jotta suhde pysyisi mahdollisimman vahvana. Ellet tietenkin halua rikkoa välejänne.

Vierailija kirjoitti:

Oot vastuussa lapsestasi vaikka kuinka tuntuisi että tarvitset lepoa ja rauhaa. Tuon ikäinen lapsi, jos on suurinpiirtein normaali pärjää muutaman tunnin jos haluat yksin käydä jossain. Onko sulla kotona omaa huonetta tai onko tuttärellä että voi olla hetken omissa oloissa?

Oikeastikko 16v pärjää vain pari tuntia yksin? Pitääkö niilläkin olla iltapäiväkerho vielä koulun jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä solvataan ap:tä, että onpas huono äiti, ei halua lastaan luokseen, miten kehtaakin toivoa itselleen edes omaa aikaa. Samaan aikaan kukaan ei kritisoi miestä, lapsen isää, jonka tulisi tehdä kaikkensa, että oma tytär haluaisi olla hänen luonaan ja opettaa lähes aikuinen lapsensa vastuuntuntoiseksi sekä noudattamaan sovittuja sääntöjä. Millainen aikuisen malli tuollainen vastuuntunnoton ja lapsenomainen mies on?

Äiti, eli ap, toimii tässä tilanteessa aikuisen ja naisen mallina tyttärelleen. Tottakai näytät ap konkreettisesti tyttärellesi, että sinulla on omanarvontuntoa ja kykyä pitää myös itsestäsi ja omasta tilastasi kiinni. Sopimus on sopimus, ja sillä mennään.

Nyt, kun teet sen selväksi sekä miehelle että tyttärelle, kasvaa nuori pitämään puolensa itsekin aikuisena.

Nyt jos ap lillut jossakin muinaisessa holhooja-uhrautuja-tiskirätti-äiti-naismallissa, oppii tyttäresi samanlaiseksi hyväksikäytettäväksi uhriksi. Kuvittelee, että miehet jotenkin automaattisesti voivat tehdä tässä yhteiskunnassa aina itselleen kivoja diilejä, mutta naiset muka ei.

Sopimus on sopimus ja pidät siitä kiinni.

Ei sitä mikään keskenkasvuinen, manipuloitavissa oleva teini ja omaa etuaan ajava exä petikavereineen päätä.

Jos lapsella on paha olla isällään, eikä siksi halua sinne, esim. käytetään hyväksi tai lyödään tms., tehdään rikosilmoitus.

Kyllähän lapsi haluaa isäänsä nähdä, mutta samalla pitää kiintopisteensä yhdessä kodissa. Voisi kuvitella, että 16-vuotiaan tunnemyrskyissä olisi hyvä, että on se yksi paikka, jossa asuu ja sieltä käsin hoitaa sosiaaliset suhteensa.

Joo no se nyt on niin, ettei tällä planeetalla yhtään kukan päätä itse, kenen siittiötä ja munasolusta syntyy tai kenen perheeseen syntyy. Maassa on lait ja tässä maassa niitä noudatetaan jokseenkin tarkasti. Jos joku ei noudata, se ei tarkoita, etteikö itse voi vaatia oikeuksiaan.

16 v. Lapsi ei voi esittää haluihinsa ja mielitekoihinsa perustuvia vaatimuksiaan oletuksella, että ne menevät lain ja virallisten sopimusten edelle. Eivät mene. Jos vanhemmat yhdessä haluavat muuttaa jo allekirjoitettua ja lainvoimaista sopimusta, he hoitavat sen keskenään. Nuorta kuullaan itseään koskevassa asiassa ja se huomioidaan päätöksessä kokonaisuutena arvioiden.

Täällä jotkut sanoo ap:lle, että enää 2 vuotta ja sitten saat omaa aikaa. Höpöhöpö, ap on tässä se aikuinen, jolla on omaa aikaa tehdyn sopimuksen mukaisesti. Tytär on kahden vuoden kuluttua aikuinen ja sitten hän voi koko loppuelämänsä päättää ihan itse, mitä haluaa. Siitä vaan taapertamaan ja tekemään kovasti työtä, että saa ne mielihalunsa täytettyä.

Vanhemmuus on kasvatusta tulevaa elämää varten. Mitä siinä oppii, jos 16v saa aina kaiken mitä itse haluaa?

Ilmanko nykynuorilla on paha olla oikeassa maailmassa eikä edes opiskeluun kyetä sinnikkäästi paneutuen. Aina luovutetaan, jos ei ole kivaa tai mene niin kuin itse haluaisi. Varsinkin tytöt laskee sen varaan, että kyllä musta pidetään huolta ja säännöt ei koske mua. Sitten ovat täysin manipuloitavissa.

Varmasti se paha olo helpottuu kun huomaa, että äiti mieluummin haluaa omaa aikaa kuin että tytär olisi kotonaan. On se tyttärenkin koti. Mitäpä jos AP ei olisikaan eronnut, tai olisikin leski? Tytär asuisi samaa kotia koko ajan.

Tuon ikäiseltä kyllä saa omaa aikaa tai sitten AP on jokin kotin4tsi jolloin pitää kontrolloida koko ajan kaikkea.

Enemmän tämä nyt kuulostaa siltä, että aloittajaa häiritsee että exällä on uusi.

En ikinä voisi kieltää lastani tulemaan kotiin ja on ihanaa kun tulevat. Usko tai älä mulla on omaakin elämää ja aikaa, ja oli jo silloin kun lapset vielä kotona asuivat. He viihtyivät meillä kotona kavereiden kanssa hyvin, eikä se minun omaa aikaa haitannut. Päinvastoin oli hienoa aikaa ja miten nopeasti se meni.

Minäkin olen aina nauttinut erityisesti noin 14+ vuotta jälkeen lasteni ja heidän kavereidensa seurasta. Me emme kuitenkaan voi tietää aloittajan jaksamista. Jos on sairautta, masennusta, uupumusta, aina ollut heikot tukiverkot... Siksi se oman kokemuksen kautta peilaaminen ei välttämättä ole kovin hedelmällistä tässä.

Minun eksäni rikkoi välit molempiin lapsiin vastaavan joustamattomuuden vuoksi. Hän oli sitä mieltä, että sopimuksista pitää pitää kiinni. Lapset eivät olleet samaa mieltä. Lapsille jäi enää vaihtoehdoiksi katkaista välit isäänsä.

Joustamattomuudesta ei koidu mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa ollut kauheaa, jos äiti olisi käskenyt pois kotoa, että saa rauhaa. Anna sen tyttäresi olla kotonaan ihan vaan rauhassa. 

Tämä! Sydäntäsärkevää ajatellakin, että äiti käskee teini-ikäisen painumaan muualle kotoaan. Kun kerran teini ei halua mennä isälleen, niin ilmeisesti äidille on ihan ok, että teini hilluu jossain ostarilla, jossa varmasti joutuu turvallisuus uhatuksi. Mutta hei, pääasia, että äiti saa olla kotona rauhassa.

Ja eikös ne teinit yleensä viihdy siellä omassa huoneessaan? Vai onko sekin ap:lle liikaa, että teini hengittää siellä omassa huoneessaan?!

Sopimukset toisaalta tuovat turvaa ja raameja elämään ja rutiinit rauhoittavat. Voisitteko tehdä uudenlaisen sopimuksen, teinin toiveita kuunnellen? Esimerkiksi yksi viikonloppu kuukaudessa isällä ja muuten niin, että sovitaan vaikka viikkoa etukäteen? Tai jotain muuta, olennaista siis että aloittajalla on tiedossa mitä on tulossa, se epävarmuus on nimittäin tosi kuluttavaa. Ja toisaalta teini on mukana sopimuksessa ja ymmärtää oman vastuunsa.

No aika surullista jos 16-vuotiasta pitää pakottaa ja savustaa kotoa isän luo et äiti saisi "olla rauhassa".

Tapaamissopimus ei sido etävanhempaa (siltä osin että etän ei ole pakko tavata lasta) eikä velvoita myöskään lasta tapaamaan etävanhempaa. Sopimus tehdään vain selkeyden vuoksi.

Muutaman vuoden sisään tyttö jo muuttaa varmaankin pois kotoa ja sitten sitä omaa aikaa ja rauhaa riittää loputtomasti.

Aika moni vanhempi olisi iloinen jos nuori viihtyy kotona. Mutta ei ap.

Ei vuoroasumisjärjestelyjä tehdä siksi että vanhemmat saisivat omaa aikaa, vaan siksi että lapsella on oikeus olla vanhempiensa kanssa.

Ap ajattelee vain minä minä minä edellä, eikä lainkaan ota huomioon lapsensa toiveita ja tunteita.

Itse tuon kokeneena voin sanoa, että

raskasta roudata tavaroita ja koulukamoja

paikasta toiseen. Puhumattakaan siitä, että

molemmissa kodeissa voi olla hyvin erilaiset säännöt. Miksi vanhempia ei velvoiteta

samaan muuttorumbaan?! - nimim. kokemuksen

syvä rintaääni

Vierailija kirjoitti:

Sopimukset toisaalta tuovat turvaa ja raameja elämään ja rutiinit rauhoittavat. Voisitteko tehdä uudenlaisen sopimuksen, teinin toiveita kuunnellen? Esimerkiksi yksi viikonloppu kuukaudessa isällä ja muuten niin, että sovitaan vaikka viikkoa etukäteen? Tai jotain muuta, olennaista siis että aloittajalla on tiedossa mitä on tulossa, se epävarmuus on nimittäin tosi kuluttavaa. Ja toisaalta teini on mukana sopimuksessa ja ymmärtää oman vastuunsa.

Mietin aivan samaa! Raskainta tässä uusperheellisyydessä on nimittäin juuri ollut se, ettei tiedä kuka on milloinkin kotona ja koska voi suunnitella jotain omia menoja. Meillä kummallakin exät muuttelivat suunnitelmia lennossa ja lasten kanssa ei koskaan ollut mitään ihmeellistä murhetta, mutta exien ennakoimattomuus vei meidät monta kertaa eron partaalle.

Nyt on onneksi kaikki lapset jo sen ikäisiä, että ei enää aivan tarvitse valmiustilassa koko ajan olla.

Piruako niitä penikoita tehdään kun ne ovat kotonaankin vain tiellä.

No olisipa kiva kun olisi tuollainen äiti, joka haluaa lapsesta eroon.

Varmaan häädät tytön omilleen asumaan heti kun täyttää 18? Että saisit vihdoin olla rauhassa ja ilman rasittavaa lasta?

Vierailija kirjoitti:

Itse tuon kokeneena voin sanoa, että

raskasta roudata tavaroita ja koulukamoja

paikasta toiseen. Puhumattakaan siitä, että

molemmissa kodeissa voi olla hyvin erilaiset säännöt. Miksi vanhempia ei velvoiteta

samaan muuttorumbaan?! - nimim. kokemuksen

syvä rintaääni

Miten sinä asian olisit hoitanut? Että lapsi näkee toista vanhempaa vain päiväsaikaan-ko?

Vierailija kirjoitti:

Vastaus kysymykseen, voitko pakottaa tyttären ja isän noudattamaan lainvoimaista sopimusta: kyllä voit.

Suosittelen, että näin myös teet. Piste.

Jos et tee, tyttärestäsi kasvaa vauva. fi palstalla esiintyvien kommentoijien tasoinen ajattelija. Laske vaikka viikon ajalta keskiarvo eri ketjujen sisällöllisestä laadusta. Jos enemmistömielipiteiden laatu vakuuttaa, liity heihin ja toimi kommenttien mukaan. Jos et toivo tyttärestäsi tuon ryhmän edustajaa etkä myöskään itse profiloidu tuollaiseksi, tee vastakkainen ratkaisu.

Tsemppiä!

Olet ääliö.