Tytär täytti 16 eikä halua mennä enää viikonlopuiksi isälleen. Voinko pakottaa hänet sinne?

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni rikkoi välit molempiin lapsiin vastaavan joustamattomuuden vuoksi. Hän oli sitä mieltä, että sopimuksista pitää pitää kiinni. Lapset eivät olleet samaa mieltä. Lapsille jäi enää vaihtoehdoiksi katkaista välit isäänsä.

Joustamattomuudesta ei koidu mitään hyvää.

No miksi niin monet avioliitot sitten päätyvät eroon? Eikö osata joustaa omista haluista, nähdään vika aina toisessa ja oletetaan, että aina sen toisen pitää joustaa, muttei koskaan itse. Edes yhteisen hyvän vuoksi ei tehdä kompromissia. Siinäkin ensin solmitaan avioliittosopimus, luvataan, että yhdessä voitetaan vaikeudet ja kasvetaan, toista rakastetaan loppuun saakka eli vastoinkäymisissäkin ollaan sitouduttu etsimään ratkaisu, jolla liitto ja sopimus jatkuu.

Nykyään ei mihinkään lupaukseen ja sopimukseen voi luottaa. Lähdetään ajatuksesta, että tämä ei olekaan enää kivaa, on hankalaa, nyt haluankin jotain muuta ja sitten vaan rikotaan sopimus.

Avioero on lapsille aina kriisi ja niin ovat sen seuraukset in, järjesti ne asumiset miten vain. Ja tilanne ei todellakaan ole se, että kaikissa niissä yli 55% suomalaisista avioeroista olisi kyse perheväkivallasta tai puolison luonnehäiriöstä, jonka vuoksi puoliso ja lapset lähtevät turvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsikää tytölle oma soluhuone tai vuokrayksiö.

Mitä ihmettä? Eli ajetaan lapsi kotoaan pois? Juu ei varmaan tule mitään lapsuudentraumoja tuosta sitten. Eri asia, jos itse haluaa muuttaa, mutta että äiti ajaa lapsen kotoaan pois johonki soluhuoneeseen. 

Tuo saattaa olla parempi vaihtoehto, jos äiti on tuollainen mielenvikainen.

Hei ap, tyttö voi vuokrata itselleen yksiön ja muuttaa sinne. Käy mieltymystensä mukaan äidillään ja isällään. Te voitte molemmat maksaa hänelle sopivasti elämisen kuluja ja avittaa muutenkin.

Hän saa opintotukea ja asumistukea , kun tod näk opiskelee lukiossa tai muussa oppilaitoksessa. Tai sitten on varmaan töissä, ellei opiskele.

Kaikki menee mukavasti. Tyttö nauttii itsenäistymisestä ja välit pysyy teihin hyvänä.

Hän on jo iso tyttö. Itse muutin 16.5 vuotiaana opiskelun takia yli 200km:n päähän kaupunkiin. Vuokrattiin yhden tytön kanssa yksiö itsenäistyminen oli mukavaa , hyvin toimeen tultiin. Se oli hauskaa ja vapaata.

Silloin 70-luvulla ei kyllä saanut mitään tukia, mutta elettiin säästeliäästi sivussa töitä tehden.

Teidän lapsenne ap, saisi opintotukea n 300e + asumistukea lisäksi. Hän eläisi ruhtinaallisesti kun äiti ja isä vielä avittaisivat hiukan.

Helppoa !

Tytöllä nyt vain on itsemääräämisoikeus. Mikäli tyttö sinulle ongelma, tyttö muuttaa isälle ja käy silloin tällöin sinun luona.

mitäs lisäännyit, jos et edes omaa lastasi kestä kotona?

olisi varmaan tytölle parempi muuttaa erityisherkän ap:n luota isälleen asumaan

Kerro tyttärelle, että vauva palstalla sanottiin, että voi mennä niin kuin huvittaa niin menköön.

Who cares, not me. Eikä välitä oikeesti kukaan muukaan. Krapulassa jengi heittelee heittojaan. Lasten kasvattaminen on ihmisille nykyään liian vaikeaa. Se näkyy siellä nuorisopsykkan tukkeutuneissa jonoissa, katujengeissä, onlyfanspornolapsissa, huumepäissä, koulukiusaamisessa, näköalattomuudessa...

Tottakai helpompi on sanoa lapselle, päätä sä, olet jo iso... Aikuisen ei tarvitse kantaa vastuuta päätöksestä tai sen pitämisestä. Jos nuori muuttaa mieltään, niin taas on fine. Ei ihme, että nykyään ihmiset nauttii sitomisesta, piiskaamisesta, alistamisesta, dominoinnista, kovista huumeista, extreme urheilusta, viiltelystä jne. Mistä vaan, mistä saa kokemuksen, että on raja, tuntuu joltain, on ikään kuin todiste, että on olemassa, kun tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Kerro tyttärelle, että vauva palstalla sanottiin, että voi mennä niin kuin huvittaa niin menköön.

Who cares, not me. Eikä välitä oikeesti kukaan muukaan. Krapulassa jengi heittelee heittojaan. Lasten kasvattaminen on ihmisille nykyään liian vaikeaa. Se näkyy siellä nuorisopsykkan tukkeutuneissa jonoissa, katujengeissä, onlyfanspornolapsissa, huumepäissä, koulukiusaamisessa, näköalattomuudessa...

Tottakai helpompi on sanoa lapselle, päätä sä, olet jo iso... Aikuisen ei tarvitse kantaa vastuuta päätöksestä tai sen pitämisestä. Jos nuori muuttaa mieltään, niin taas on fine. Ei ihme, että nykyään ihmiset nauttii sitomisesta, piiskaamisesta, alistamisesta, dominoinnista, kovista huumeista, extreme urheilusta, viiltelystä jne. Mistä vaan, mistä saa kokemuksen, että on raja, tuntuu joltain, on ikään kuin todiste, että on olemassa, kun tuntuu.

Lisääntynyt ydinperhemallin halveksunta ja vanhempien suhteista toiseen hyppimiset lapsien lapsuusaikana aiheuttavat lisääntynyttä tarvetta tuolle nuorisopsykiatrialle.

itsekkäästi pitää lisääntyä ja sitten lapset kärsivät

Itse muutin kotoa kun olin 16-vuotias ja vanhemmat eivät pystyneet sitä estämään. Kävin töissä. Ja täällä mietitään että sen ikäinen lapsi pärjää jo muutaman tunnin yksin.

16 v nuori todellakin haluaa, että joku sanoo lempeän päättäväisesti, sä olet mun lapsi ja mä haluan pitää sut mun luona, kuten on sovittu. Nyt sen isän arvot järjestykseen. Kummankin vanhemman tehtävä on tehdä lapselle selväksi, että tämä on turvassa ja vanhemmat pitävät hänestä tasaveroisesti huolta. Tämä päätös on se, mitä vastaan nuori voi turvallisesti kapinoida.

Voi olla, että alitajuisesti lapsi haaveilee, että olemalla vain yhdessä kodissa, äidin luona, isä jättäisi uuden hoitonsa ja "palaisi" heidän luokseen perheeksi. Kaikki olisi taas hyvin ja ehjää, korjattu. Nuori ottaa tiedostamattaan vastuuta siitä, että äidillä olisi hyvä olla, eikä itkisi yksinäisenä ja hylättynä tuskaansa.

Nuoret tytöt ovat pohjimmiltaan kovin herkkiä ja romanttisia. Haaveilevat hyvyydestä, kauneudesta ja rakkaudesta.

Pettymys iskee meistä moneen, kun sitten miesten valloitusreissujen jäljiltä paikkailemme hajonneita palasia.

Oi apua.

Olen itse ala-asteikäisestä asti aika paljon itse päättänyt, miten ja milloin haluan tavata toista vanhempaani. Totta kai molempien kanssa asiasta aina keskusteltiin, että milloin sopii ja miten kulkemiset järjestyy jne. Matkaan kuului siis matkat lentokentälle ja muutaman tunnin lennot, siksi sopiminen. Mutta kuitenkin, molemmat vanhemmat oli sitä mieltä, että ensisijaisesti minun mukaani mennään tässä asiassa.

Tapaamissopimus voi olla ihan ok silloin jos on paljon erimielisyyttä ja lapsi on niin pieni ettei osaa kertoa omaa näkemystään. 16v. sen sijaan on ollut jo kauan kykenevä ilmaisemaan mielipiteensä. Tapaamisten pitää olla aina lapsen oikeus ja lapsen parhaaksi. Tapaamisen ei kuulu olla lapsen velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Oi apua.

Olen itse ala-asteikäisestä asti aika paljon itse päättänyt, miten ja milloin haluan tavata toista vanhempaani. Totta kai molempien kanssa asiasta aina keskusteltiin, että milloin sopii ja miten kulkemiset järjestyy jne. Matkaan kuului siis matkat lentokentälle ja muutaman tunnin lennot, siksi sopiminen. Mutta kuitenkin, molemmat vanhemmat oli sitä mieltä, että ensisijaisesti minun mukaani mennään tässä asiassa.

Tapaamissopimus voi olla ihan ok silloin jos on paljon erimielisyyttä ja lapsi on niin pieni ettei osaa kertoa omaa näkemystään. 16v. sen sijaan on ollut jo kauan kykenevä ilmaisemaan mielipiteensä. Tapaamisten pitää olla aina lapsen oikeus ja lapsen parhaaksi. Tapaamisen ei kuulu olla lapsen velvollisuus.

Tuo on niin ok monen jo 16-vuotiaan mielipide. Paljon 16-vuotiaissa on järkevästi ajattelevia, jopa fiksumpia, kuin esim se isä tai äiti ,joiden piti mennä vierasta n,,,maan ja siihen perhe hajosi.

Miettikää tätä ja tunnustakaa, että näin se usein menee.

Vierailija kirjoitti:

mitäs lisäännyit, jos et edes omaa lastasi kestä kotona?

Miksi käytetään täällä monessakin kohtaa, miksi lisäännyit. Ei kai se ap ole yksin voinut lisääntyä-kas siihen tarvitaan aina kaksi. Elikkä kysymys kuuluu- miksi LISÄÄNNYITTE?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oi apua.

Olen itse ala-asteikäisestä asti aika paljon itse päättänyt, miten ja milloin haluan tavata toista vanhempaani. Totta kai molempien kanssa asiasta aina keskusteltiin, että milloin sopii ja miten kulkemiset järjestyy jne. Matkaan kuului siis matkat lentokentälle ja muutaman tunnin lennot, siksi sopiminen. Mutta kuitenkin, molemmat vanhemmat oli sitä mieltä, että ensisijaisesti minun mukaani mennään tässä asiassa.

Tapaamissopimus voi olla ihan ok silloin jos on paljon erimielisyyttä ja lapsi on niin pieni ettei osaa kertoa omaa näkemystään. 16v. sen sijaan on ollut jo kauan kykenevä ilmaisemaan mielipiteensä. Tapaamisten pitää olla aina lapsen oikeus ja lapsen parhaaksi. Tapaamisen ei kuulu olla lapsen velvollisuus.

Tuo on niin ok monen jo 16-vuotiaan mielipide. Paljon 16-vuotiaissa on järkevästi ajattelevia, jopa fiksumpia, kuin esim se isä tai äiti ,joiden piti mennä vierasta n,,,maan ja siihen perhe hajosi.

Miettikää tätä ja tunnustakaa, että näin se usein menee.

Nuorten sukupolvien perhe-asenteet ovat paljon terveempiä nykyään kuin monilla heidän vanhemmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut lapsesi kanssa tuosta levon ja oman rauhan tarpeestasi? Tyttö on jo sen verran iso, että luulisi ymmärtävän.

Aika ikävä viesti sille teinille, että haluat hänestä vapaata ja vaikka vastentahtoisesti lähetät hänet isälleen.

Mutta näin kai se monessa eroperheissä on, puhutaanhan ihan lapsivapaa viikosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut lapsesi kanssa tuosta levon ja oman rauhan tarpeestasi? Tyttö on jo sen verran iso, että luulisi ymmärtävän.

Aika ikävä viesti sille teinille, että haluat hänestä vapaata ja vaikka vastentahtoisesti lähetät hänet isälleen.

Mutta näin kai se monessa eroperheissä on, puhutaanhan ihan lapsivapaa viikosta.

Lapsivapaa viikosta puhuvat eivät antsaitsisi olla vanhempina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet porsinut, jos et jaksa omaa lastasi??!! HÄH! Olet todella julma ihminen. Hyi, osaatko edes hävetä??! 😠

Nyt puhut niiin asiaa.

Ai pystytkö sinä ihan yksin porsimaan.Mistä se porsaan alku sinuun putkahti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etsikää tytölle oma soluhuone tai vuokrayksiö.

Mitä ihmettä? Eli ajetaan lapsi kotoaan pois? Juu ei varmaan tule mitään lapsuudentraumoja tuosta sitten. Eri asia, jos itse haluaa muuttaa, mutta että äiti ajaa lapsen kotoaan pois johonki soluhuoneeseen. 

Samaa ehdotin mi äkin, eli tyttärelle olisi paljon parempi saada asua sellaisessa paikassa, jossa hänellä on hyvä olla. Kotona äidin kanssa elämä ei ole näköjään hyvää, sillä ap ei tykkää tyttärestä ja haluaa, että tämä on mielummin isänsä luona.

En usko, että tytär kokisi olonsa mitenkään ikäväksi jossakin kivasti itse sisustamassaan yksiössä, jossa olisi rauha elää ja olla ilman että äiti märisee, räkyttää ja kertoo kuinka haluaa lapsensa häipyvän häiritsemästä koko ajan. Tytär tarvitsee rauhaa silloin kuin siltä tuntuu, hän tarvitsee tuon ikäisenä myös kaveriseuraa ja ilmeisesti äiti on tätä asiaa vastaan. Omasta asunnosta käsin tytär voisi tavata vanhempiaan niin kuin haluaa ja sopivalta tuntuu, ei niin kuin ap haluaisi käskeä.

Olisi kyllä ollut melkoinen shokki, että peruskoulun jälkeen olisi lykätty johonkin yksiöön asumaan. Muutin kotoa pois lukion jälkeen, jolloin se tuntui ihan luonnolliselta, kun lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. 

Pienempi shokki tyttärellä on asua omassa asunnossaan omien tavaroiden keskellä ihan rauhassa, kuin muuttaa kahden kämpän väliä koko ajan. Jos tyttö on nyt lukiossa, niin miten ihmeessä hän pystyy rauhoittamaan opiskelunsa, jos pitää alkaa jo puolessa välissä viikkoa miettimään viikonlopun kamojen kuskaamista toiselle vanhemmalle taas? Ja miten kokeisiin voi lukea, jos pitää reissata kämpästä toiseen ja seurustella vuoroin kummassakin päädyssä?

Eihän se nyt tietenkään onnistu, että tytär kuskaa perjantaina itsensä ja tavaransa isänsä luokse ja siellä alkaa keskittyneesti lukemaan vaikka fysiikkaa, historiaa, matikkaa, ruotsia ja musiikkia ennen koeviikkoa, kun isi odottaa, että tyttö viettää hänen kanssaan aikaa? Tosin ei se onnistu ilmeisesti kotonakaan, kun äiti märmättää koko ajan.

Ilmeisesti tytär ei voi myöskään kummallakaan vanhemmalla kutsua kavereita kylään, koska silloinhan siitä tulee iso häiriö. On muiten varmasti tosi mukavaa tietää ja tuntea olevansa häiriö ja riesa...

Olisi ollut alun alkaen paras, että vanhemmat kuskaavat romujaan vuoroviikoin ja lapsi saa elää ja olla omassa kotonaan. Vanhemmat ovat tilanteen aiheuttaneet ja heidän tulisi siitä ostaa vastuu, ei lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Hei ihan oikeasti, tyttö on 16! Lastenvalvojalla tehdyt sopimukset turvaavat pienten lasten oikeudet molempiin vanhempiinsa. Isot ihmiset osaavat ihan itse sopia tapaamisensa. Ei 16-vuotiaat enää kulje kotien väliä. He elävät omaa elämäänsä, eivät vanhempiensa elämää. Isä ilmeisesti kuitenkin maksaa elatusmaksun vielä?

Maksaa 750€ mutta ei suostunut indeksikorotukseen viimeksi, koska maksaa mielestään ylimääräistä ja kustantaa tytölle vaatteita ja harrastusmaksuja.

Ap