Tytär täytti 16 eikä halua mennä enää viikonlopuiksi isälleen. Voinko pakottaa hänet sinne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä tyttärellesi, niin hän saattaa ihan itse tulla parhaaseen johtopäätökseen ja muuttaa isänsä luokse vakituisesti.

Eihän se huono ajatus ole yhtään, että viettäisi viimeiset lapsuusvuodet isän kodissa. Auttaisi itsenäistymään äidistä. Äitiä voi kuitenkin käydä aina tapaamassa jos välimatkakin on maltillinen.

Tämä riippuu varmaan tuosta tyttärestä. Isällä varmaan pitää olla riittävästi tilaa ja rauhaa tyttärelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.

Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.

Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.

Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.

Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.

Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.

No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.

- Yksinhuoltajaisä

Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.

En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.

Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.

Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.

Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.

Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.

Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.

Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.

Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.

Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.

Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.

Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.

Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.

Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.

Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]

En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.

Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.

Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.

Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.

Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.

Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.

Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.

Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.

Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.

Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.

Se on semmonen juttu, että nykynuori ei mummolle mene jos ei huvita! Ja porukat joko jättää yksin kotiin tai sitten ei mene nekään! Kuka jostain mummoista muutenkaan välittää, ei siellä toimi edes netti kunnolla siellä jumalan selän takana. Nuorilla on oikeudet!

Tämä on tämän päivän todellisuutta ja se on kuulkaa tämän keskustelupalstan tuomiolla hyvä juttu!

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009324546.html

Niin nytkö on tämän 16-vuotiaan vastuulla mummonkin sosiaalinen elämä?

Olispa kiva olla kärpäsenä katossa teidän sukukokouksissa. Varmasti tosi hilpeää meininkiä. Not.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä tyttärellesi, niin hän saattaa ihan itse tulla parhaaseen johtopäätökseen ja muuttaa isänsä luokse vakituisesti.

Eihän se huono ajatus ole yhtään, että viettäisi viimeiset lapsuusvuodet isän kodissa. Auttaisi itsenäistymään äidistä. Äitiä voi kuitenkin käydä aina tapaamassa jos välimatkakin on maltillinen.

Tämä riippuu varmaan tuosta tyttärestä. Isällä varmaan pitää olla riittävästi tilaa ja rauhaa tyttärelle.

Tää oli hauska näkökulma. Että isän ja tyttären rauhasta kyllä ollaan kovasti huolissaan, mutta äidille ei mikään oma rauha kuulu edes joka toinen viikonloppu. Anna mun kaikki kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä tyttärellesi, niin hän saattaa ihan itse tulla parhaaseen johtopäätökseen ja muuttaa isänsä luokse vakituisesti.

Eihän se huono ajatus ole yhtään, että viettäisi viimeiset lapsuusvuodet isän kodissa. Auttaisi itsenäistymään äidistä. Äitiä voi kuitenkin käydä aina tapaamassa jos välimatkakin on maltillinen.

Tämä riippuu varmaan tuosta tyttärestä. Isällä varmaan pitää olla riittävästi tilaa ja rauhaa tyttärelle.

Ei tietenkään riipu. Ap ei varmasti anna hänen päättää, eikä tietenkään luovu 750€/kk elatusavusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.

Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.

Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.

Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.

Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.

Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.

No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.

- Yksinhuoltajaisä

Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.

En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.

Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.

Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.

Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.

Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.

Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.

Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.

Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.

Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.

Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.

Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.

Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.

Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.

Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]

En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.

Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.

Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.

Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.

Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.

Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.

Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.

Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.

Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.

Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.

Se on semmonen juttu, että nykynuori ei mummolle mene jos ei huvita! Ja porukat joko jättää yksin kotiin tai sitten ei mene nekään! Kuka jostain mummoista muutenkaan välittää, ei siellä toimi edes netti kunnolla siellä jumalan selän takana. Nuorilla on oikeudet!

Tämä on tämän päivän todellisuutta ja se on kuulkaa tämän keskustelupalstan tuomiolla hyvä juttu!

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009324546.html

Niin nytkö on tämän 16-vuotiaan vastuulla mummonkin sosiaalinen elämä?

Olispa kiva olla kärpäsenä katossa teidän sukukokouksissa. Varmasti tosi hilpeää meininkiä. Not.

Mä en tiedä ettekö te itse ole olleet teinejä ollenkaan, mutta kun minä olin teini, niin minua kiinnosti todellakin eniten kaverit, bileet ja pojat. Vanhempani kuitenkin pakottivat myös sukulaisiin, ja voin sanoa näin jälkikäteen, että oli kyllä hyvä asia, koska moniin nuoruuden kavereihin ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä, mutta sukulaiset on samat edelleen.

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata ja tarvittaessa päättää teinin puolesta, missä viikonloput viettää. Eikä varsinkaan teini voi mielestäni yksin tehdä päätöstä, että jatkossa ei ole toisella vanhemmalla juuri ollenkaan. Teinin perustelut voi olla jotain hyvinkin teinimäistä, kuten että äidin luona on myöhäisempi kotiintuloaika tms., vaikka tietysti vetoaa johonkin paikan vaihdon raskauteen (oikeasti tuon ikäiset kyllä vaihtaa paikkaa yleensä aika sujuvasti esim. opiskeluasuntolan ja kodin välillä, tai kavereilleen yöksi tai mihin vain).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.

Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.

Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.

Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.

Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.

Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.

No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.

- Yksinhuoltajaisä

Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.

En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.

Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.

Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.

Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.

Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.

Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.

Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.

Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.

Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.

Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.

Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.

Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.

Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.

Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]

En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.

Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.

Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.

Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.

Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.

Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.

Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.

Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.

Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.

Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.

Se on semmonen juttu, että nykynuori ei mummolle mene jos ei huvita! Ja porukat joko jättää yksin kotiin tai sitten ei mene nekään! Kuka jostain mummoista muutenkaan välittää, ei siellä toimi edes netti kunnolla siellä jumalan selän takana. Nuorilla on oikeudet!

Tämä on tämän päivän todellisuutta ja se on kuulkaa tämän keskustelupalstan tuomiolla hyvä juttu!

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009324546.html

Niin nytkö on tämän 16-vuotiaan vastuulla mummonkin sosiaalinen elämä?

Olispa kiva olla kärpäsenä katossa teidän sukukokouksissa. Varmasti tosi hilpeää meininkiä. Not.

Mä en tiedä ettekö te itse ole olleet teinejä ollenkaan, mutta kun minä olin teini, niin minua kiinnosti todellakin eniten kaverit, bileet ja pojat. Vanhempani kuitenkin pakottivat myös sukulaisiin, ja voin sanoa näin jälkikäteen, että oli kyllä hyvä asia, koska moniin nuoruuden kavereihin ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä, mutta sukulaiset on samat edelleen.

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata ja tarvittaessa päättää teinin puolesta, missä viikonloput viettää. Eikä varsinkaan teini voi mielestäni yksin tehdä päätöstä, että jatkossa ei ole toisella vanhemmalla juuri ollenkaan. Teinin perustelut voi olla jotain hyvinkin teinimäistä, kuten että äidin luona on myöhäisempi kotiintuloaika tms., vaikka tietysti vetoaa johonkin paikan vaihdon raskauteen (oikeasti tuon ikäiset kyllä vaihtaa paikkaa yleensä aika sujuvasti esim. opiskeluasuntolan ja kodin välillä, tai kavereilleen yöksi tai mihin vain).

Voitko nyt oikeasti olla jatkuvasti spinnamatta keskistelua sivuraiteille? Mikä fiksaatio sulla oikein on tämän asian suhteen?

Ketjun aihe on ap:n halu ajaa teini-ikäinen tyttärensä pois kotoaan ja siitä sinä et selvästikään halua että ketjussa puhuttaisiin. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.

Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.

Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.

Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.

Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.

Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.

No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.

- Yksinhuoltajaisä

Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.

En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.

Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.

Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.

Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.

Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.

Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.

Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.

Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.

Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.

Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.

Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.

Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.

Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.

Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]

En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.

Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.

Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.

Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.

Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.

Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.

Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.

Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.

Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.

Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.

Se on semmonen juttu, että nykynuori ei mummolle mene jos ei huvita! Ja porukat joko jättää yksin kotiin tai sitten ei mene nekään! Kuka jostain mummoista muutenkaan välittää, ei siellä toimi edes netti kunnolla siellä jumalan selän takana. Nuorilla on oikeudet!

Tämä on tämän päivän todellisuutta ja se on kuulkaa tämän keskustelupalstan tuomiolla hyvä juttu!

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009324546.html

Niin nytkö on tämän 16-vuotiaan vastuulla mummonkin sosiaalinen elämä?

Olispa kiva olla kärpäsenä katossa teidän sukukokouksissa. Varmasti tosi hilpeää meininkiä. Not.

Mä en tiedä ettekö te itse ole olleet teinejä ollenkaan, mutta kun minä olin teini, niin minua kiinnosti todellakin eniten kaverit, bileet ja pojat. Vanhempani kuitenkin pakottivat myös sukulaisiin, ja voin sanoa näin jälkikäteen, että oli kyllä hyvä asia, koska moniin nuoruuden kavereihin ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä, mutta sukulaiset on samat edelleen.

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata ja tarvittaessa päättää teinin puolesta, missä viikonloput viettää. Eikä varsinkaan teini voi mielestäni yksin tehdä päätöstä, että jatkossa ei ole toisella vanhemmalla juuri ollenkaan. Teinin perustelut voi olla jotain hyvinkin teinimäistä, kuten että äidin luona on myöhäisempi kotiintuloaika tms., vaikka tietysti vetoaa johonkin paikan vaihdon raskauteen (oikeasti tuon ikäiset kyllä vaihtaa paikkaa yleensä aika sujuvasti esim. opiskeluasuntolan ja kodin välillä, tai kavereilleen yöksi tai mihin vain).

Niin. Koska sinuakin pakotettiin, sen täytyy olla hyvä juttu. Tämä on kuultu.

Eiköhän tämä keskustelu ollut tässä. Näkemiin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.

Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.

Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.

Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.

Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.

Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.

No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.

- Yksinhuoltajaisä

Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.

En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.

Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.

Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.

Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.

Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.

Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.

Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.

Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.

Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.

Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.

Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.

Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.

Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.

Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]

En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.

Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.

Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.

Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.

Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.

Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.

Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.

Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.

Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.

Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.

Se on semmonen juttu, että nykynuori ei mummolle mene jos ei huvita! Ja porukat joko jättää yksin kotiin tai sitten ei mene nekään! Kuka jostain mummoista muutenkaan välittää, ei siellä toimi edes netti kunnolla siellä jumalan selän takana. Nuorilla on oikeudet!

Tämä on tämän päivän todellisuutta ja se on kuulkaa tämän keskustelupalstan tuomiolla hyvä juttu!

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009324546.html

Niin nytkö on tämän 16-vuotiaan vastuulla mummonkin sosiaalinen elämä?

Olispa kiva olla kärpäsenä katossa teidän sukukokouksissa. Varmasti tosi hilpeää meininkiä. Not.

Mä en tiedä ettekö te itse ole olleet teinejä ollenkaan, mutta kun minä olin teini, niin minua kiinnosti todellakin eniten kaverit, bileet ja pojat. Vanhempani kuitenkin pakottivat myös sukulaisiin, ja voin sanoa näin jälkikäteen, että oli kyllä hyvä asia, koska moniin nuoruuden kavereihin ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä, mutta sukulaiset on samat edelleen.

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata ja tarvittaessa päättää teinin puolesta, missä viikonloput viettää. Eikä varsinkaan teini voi mielestäni yksin tehdä päätöstä, että jatkossa ei ole toisella vanhemmalla juuri ollenkaan. Teinin perustelut voi olla jotain hyvinkin teinimäistä, kuten että äidin luona on myöhäisempi kotiintuloaika tms., vaikka tietysti vetoaa johonkin paikan vaihdon raskauteen (oikeasti tuon ikäiset kyllä vaihtaa paikkaa yleensä aika sujuvasti esim. opiskeluasuntolan ja kodin välillä, tai kavereilleen yöksi tai mihin vain).

Voitko nyt oikeasti olla jatkuvasti spinnamatta keskistelua sivuraiteille? Mikä fiksaatio sulla oikein on tämän asian suhteen?

Ketjun aihe on ap:n halu ajaa teini-ikäinen tyttärensä pois kotoaan ja siitä sinä et selvästikään halua että ketjussa puhuttaisiin. Miksi?

Oletko sä oppinut uuden sanan (tää spinnaus, mitä tunget joka väliin, kun joku yrittää tuoda jonkun näkökulman asiaan)?

Kun ihan aidosti siinä ei ole mitään outoa, että vanhemmat vaatii teiniä olemaan viikonloppuna sukulaisilla tai vaikka siellä isällä. Se on ihan normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.

Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.

Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.

Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.

Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.

Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.

No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.

- Yksinhuoltajaisä

Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.

En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.

Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.

Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.

Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.

Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.

Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.

Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.

Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.

Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.

Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.

Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.

Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.

Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.

Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]

En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.

Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.

Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.

Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.

Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.

Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.

Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.

Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.

Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.

Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.

Se on semmonen juttu, että nykynuori ei mummolle mene jos ei huvita! Ja porukat joko jättää yksin kotiin tai sitten ei mene nekään! Kuka jostain mummoista muutenkaan välittää, ei siellä toimi edes netti kunnolla siellä jumalan selän takana. Nuorilla on oikeudet!

Tämä on tämän päivän todellisuutta ja se on kuulkaa tämän keskustelupalstan tuomiolla hyvä juttu!

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009324546.html

Niin nytkö on tämän 16-vuotiaan vastuulla mummonkin sosiaalinen elämä?

Olispa kiva olla kärpäsenä katossa teidän sukukokouksissa. Varmasti tosi hilpeää meininkiä. Not.

Mä en tiedä ettekö te itse ole olleet teinejä ollenkaan, mutta kun minä olin teini, niin minua kiinnosti todellakin eniten kaverit, bileet ja pojat. Vanhempani kuitenkin pakottivat myös sukulaisiin, ja voin sanoa näin jälkikäteen, että oli kyllä hyvä asia, koska moniin nuoruuden kavereihin ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä, mutta sukulaiset on samat edelleen.

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata ja tarvittaessa päättää teinin puolesta, missä viikonloput viettää. Eikä varsinkaan teini voi mielestäni yksin tehdä päätöstä, että jatkossa ei ole toisella vanhemmalla juuri ollenkaan. Teinin perustelut voi olla jotain hyvinkin teinimäistä, kuten että äidin luona on myöhäisempi kotiintuloaika tms., vaikka tietysti vetoaa johonkin paikan vaihdon raskauteen (oikeasti tuon ikäiset kyllä vaihtaa paikkaa yleensä aika sujuvasti esim. opiskeluasuntolan ja kodin välillä, tai kavereilleen yöksi tai mihin vain).

Voitko nyt oikeasti olla jatkuvasti spinnamatta keskistelua sivuraiteille? Mikä fiksaatio sulla oikein on tämän asian suhteen?

Ketjun aihe on ap:n halu ajaa teini-ikäinen tyttärensä pois kotoaan ja siitä sinä et selvästikään halua että ketjussa puhuttaisiin. Miksi?

Oletko sä oppinut uuden sanan (tää spinnaus, mitä tunget joka väliin, kun joku yrittää tuoda jonkun näkökulman asiaan)?

Kun ihan aidosti siinä ei ole mitään outoa, että vanhemmat vaatii teiniä olemaan viikonloppuna sukulaisilla tai vaikka siellä isällä. Se on ihan normaalia.

Sä puhut asian vierestä koko ajan. Avauksessa ja ketjussa todettu että ainoa kuka vaatii että tyttö on poissa kotoaan on ap. Tyttö ja hänen isänsä ovat ok asian kanssa. Ap on lähivanhempi.

Hänen vastuunsa on ensisijaisesti huolehtia että lapsella oikeus tulla omaan kotiinsa milloin haluaa kun kerran ap hankki lapsia ja eron jälkeen otti lähivanhemman roolin.

Mikä tässä on niin vaikea tajuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.

Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.

Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.

Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.

Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.

Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.

No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.

- Yksinhuoltajaisä

Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.

En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.

Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.

Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.

Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.

Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.

Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.

Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.

Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.

Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.

Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.

Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.

Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.

Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.

Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]

En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.

Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.

Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.

Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.

Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.

Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.

Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.

Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.

Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.

Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.

Se on semmonen juttu, että nykynuori ei mummolle mene jos ei huvita! Ja porukat joko jättää yksin kotiin tai sitten ei mene nekään! Kuka jostain mummoista muutenkaan välittää, ei siellä toimi edes netti kunnolla siellä jumalan selän takana. Nuorilla on oikeudet!

Tämä on tämän päivän todellisuutta ja se on kuulkaa tämän keskustelupalstan tuomiolla hyvä juttu!

https://www.hs.fi/tiede/art-2000009324546.html

Niin nytkö on tämän 16-vuotiaan vastuulla mummonkin sosiaalinen elämä?

Olispa kiva olla kärpäsenä katossa teidän sukukokouksissa. Varmasti tosi hilpeää meininkiä. Not.

Mä en tiedä ettekö te itse ole olleet teinejä ollenkaan, mutta kun minä olin teini, niin minua kiinnosti todellakin eniten kaverit, bileet ja pojat. Vanhempani kuitenkin pakottivat myös sukulaisiin, ja voin sanoa näin jälkikäteen, että oli kyllä hyvä asia, koska moniin nuoruuden kavereihin ei ole tullut pidettyä mitään yhteyttä, mutta sukulaiset on samat edelleen.

Kyllä vanhempien tehtävä on ohjata ja tarvittaessa päättää teinin puolesta, missä viikonloput viettää. Eikä varsinkaan teini voi mielestäni yksin tehdä päätöstä, että jatkossa ei ole toisella vanhemmalla juuri ollenkaan. Teinin perustelut voi olla jotain hyvinkin teinimäistä, kuten että äidin luona on myöhäisempi kotiintuloaika tms., vaikka tietysti vetoaa johonkin paikan vaihdon raskauteen (oikeasti tuon ikäiset kyllä vaihtaa paikkaa yleensä aika sujuvasti esim. opiskeluasuntolan ja kodin välillä, tai kavereilleen yöksi tai mihin vain).

Voitko nyt oikeasti olla jatkuvasti spinnamatta keskistelua sivuraiteille? Mikä fiksaatio sulla oikein on tämän asian suhteen?

Ketjun aihe on ap:n halu ajaa teini-ikäinen tyttärensä pois kotoaan ja siitä sinä et selvästikään halua että ketjussa puhuttaisiin. Miksi?

Ai täälä on kirjoittaja päättänyt et ketjun aihe on jotain muuta kun mitä ap kirjoittaa. Ja jos oot eri mieltä olet SINÄ se jankkaaja 😅

Perustelut siitä miksi on hyvä idea asua myös isällä on 'spinnaamista', tai miksi ri oo lainavastaista pitää kiinni tapaamissopimuksista sekin on spinnaamista tai oikeastaan ihan mikä vaan mikä ei oo ap haukkumista huonoksi äidiksi on spinnaamista.

Ootko aivan varma et ap tarkoitti alottaa keskustelun nimenomaan siitä kuinka hän on sun mielestä huono äiti 🤦

Jää sä vaan jatkamaan tuota näätäeiäimen omaista vinkuvaa jankkaamista

Vierailija kirjoitti:

Jää sä vaan jatkamaan tuota näätäeiäimen omaista vinkuvaa jankkaamista

Siehän täällä päivystät, hassu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä tyttärellesi, niin hän saattaa ihan itse tulla parhaaseen johtopäätökseen ja muuttaa isänsä luokse vakituisesti.

Eihän se huono ajatus ole yhtään, että viettäisi viimeiset lapsuusvuodet isän kodissa. Auttaisi itsenäistymään äidistä. Äitiä voi kuitenkin käydä aina tapaamassa jos välimatkakin on maltillinen.

Tämä riippuu varmaan tuosta tyttärestä. Isällä varmaan pitää olla riittävästi tilaa ja rauhaa tyttärelle.

Tää oli hauska näkökulma. Että isän ja tyttären rauhasta kyllä ollaan kovasti huolissaan, mutta äidille ei mikään oma rauha kuulu edes joka toinen viikonloppu. Anna mun kaikki kestää.

Tässä varmaan tarkoitettiin sitä, että tyttärellä pitää olla omaa rauhaa ja tilaa isän luona. Oma huone nyt ainakin, jotta voisi siellä asua pari vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä tyttärellesi, niin hän saattaa ihan itse tulla parhaaseen johtopäätökseen ja muuttaa isänsä luokse vakituisesti.

Eihän se huono ajatus ole yhtään, että viettäisi viimeiset lapsuusvuodet isän kodissa. Auttaisi itsenäistymään äidistä. Äitiä voi kuitenkin käydä aina tapaamassa jos välimatkakin on maltillinen.

Tämä riippuu varmaan tuosta tyttärestä. Isällä varmaan pitää olla riittävästi tilaa ja rauhaa tyttärelle.

Tää oli hauska näkökulma. Että isän ja tyttären rauhasta kyllä ollaan kovasti huolissaan, mutta äidille ei mikään oma rauha kuulu edes joka toinen viikonloppu. Anna mun kaikki kestää.

Tässä varmaan tarkoitettiin sitä, että tyttärellä pitää olla omaa rauhaa ja tilaa isän luona. Oma huone nyt ainakin, jotta voisi siellä asua pari vuotta.

Tuohan voisi olla tosiaan ratkaisu että tyttärellä olisi täysin oma huone isänsä luona. Ihan jo tuon ikäisen koulunkäynninkin vuoksi jotta olosuhteet ovat hyvät siihenkin.

Tietysti pakotat tytön isän luokse jos isä haluaa hänet sinne niin hänen pitää saada nähdä tätä.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti pakotat tytön isän luokse jos isä haluaa hänet sinne niin hänen pitää saada nähdä tätä.

Lapsen päätös. Laki kieltää pakottamisen.

Tässä keskustelussa kyllä huomaa kuinka huonosti ihmiset hoitavat eron jälkeisen vanhemmuuden. Katkeruus entistä kumppania kohtaan ja oma-aika menevät lapsen edelle. Tärkein perustelu on että exä ei kanna yhtä paljon vastuuta lapsesta. Niin lapsi on pakotettava sinne. Aika katkeraa.

16-vuotias on lähes aikuinen, miten vanhempi tarvitsee sen ikäisestä lomaa ja omaa aikaa niin paljon että lapsen on pakko lähteä kodista pois viikonlopuksi.

Meillä kodin ovet ovat aina auki omille lapsille. Aikusenakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näytä tämä tyttärellesi, niin hän saattaa ihan itse tulla parhaaseen johtopäätökseen ja muuttaa isänsä luokse vakituisesti.

Eihän se huono ajatus ole yhtään, että viettäisi viimeiset lapsuusvuodet isän kodissa. Auttaisi itsenäistymään äidistä. Äitiä voi kuitenkin käydä aina tapaamassa jos välimatkakin on maltillinen.

Tämä riippuu varmaan tuosta tyttärestä. Isällä varmaan pitää olla riittävästi tilaa ja rauhaa tyttärelle.

Tää oli hauska näkökulma. Että isän ja tyttären rauhasta kyllä ollaan kovasti huolissaan, mutta äidille ei mikään oma rauha kuulu edes joka toinen viikonloppu. Anna mun kaikki kestää.

Tässä varmaan tarkoitettiin sitä, että tyttärellä pitää olla omaa rauhaa ja tilaa isän luona. Oma huone nyt ainakin, jotta voisi siellä asua pari vuotta.

Tässäkin tehdään taas paljon oletuksia. Mä tiedän tapauksen, jossa eron jälkeen äiti asui kahden tyttären kanssa kaksiossa, kun isä asui yksin omakotitalossa. Lapset kävi siellä isän luona joskus viikonloppuja ja lopulta eivät enää edes sitäkään. Mutta ei taida se oma huonekaan mikään lakisääteinen vaatimus olla.

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa kyllä huomaa kuinka huonosti ihmiset hoitavat eron jälkeisen vanhemmuuden. Katkeruus entistä kumppania kohtaan ja oma-aika menevät lapsen edelle. Tärkein perustelu on että exä ei kanna yhtä paljon vastuuta lapsesta. Niin lapsi on pakotettava sinne. Aika katkeraa.

16-vuotias on lähes aikuinen, miten vanhempi tarvitsee sen ikäisestä lomaa ja omaa aikaa niin paljon että lapsen on pakko lähteä kodista pois viikonlopuksi.

Meillä kodin ovet ovat aina auki omille lapsille. Aikusenakin.

Niinpä. Tuntuisi tosi kurjalle jos toinen vanhempi pyrkisi sopimaan mun kanssa keskustelematta, ettei lapsi tulis hälle enää ollenkaan. Me enemmänkin kilpaillaan kumpi saa lapset loma-aikoina etc

Vierailija kirjoitti:

Tässä keskustelussa kyllä huomaa kuinka huonosti ihmiset hoitavat eron jälkeisen vanhemmuuden. Katkeruus entistä kumppania kohtaan ja oma-aika menevät lapsen edelle. Tärkein perustelu on että exä ei kanna yhtä paljon vastuuta lapsesta. Niin lapsi on pakotettava sinne. Aika katkeraa.

16-vuotias on lähes aikuinen, miten vanhempi tarvitsee sen ikäisestä lomaa ja omaa aikaa niin paljon että lapsen on pakko lähteä kodista pois viikonlopuksi.

Meillä kodin ovet ovat aina auki omille lapsille. Aikusenakin.

Samaa mieltä. Olen todella surullinen tuollaisten vanhempien lasten puolesta. Katkeruus ja itsekkyys on se malli minkä lapsi vanhemmalta oppii. Sen sijaan toimivassa ydinperheessä jossa molemmat tekevät vaikeinakin aikoina töitä perheen ja parisuhteen eteen kasvaneet lapset saavat kyllä paremmat lähtökohdat.

P.s. Tiedän kyllä kaikki kliseet ja mantrat eroamisen ihanuudesta ja ydinperheiden ainaisesta kauheudesta joten niitä ei tarvitse nyt sekoittaa tähän keskusteluun sen enempää.