Lue keskustelun säännöt.
Tytär täytti 16 eikä halua mennä enää viikonlopuiksi isälleen. Voinko pakottaa hänet sinne?
29.01.2023 |
Tyttö sanoo ettei jaksa enää vaihtaa kotia ja rahdata tavaroita edestakaisin, vaikka matka onkin lyhyt. Hän haluaa mieluummin nähdä isäänsä silloin kun itselle sopii.
Miten on? Voiko tyttö ja isä päättää keskenään näin? Meillä on lastenvalvojalla tehty sopimus viikonlopuista ja lomista (myös elatusmaksusta). Se on käsittääkseni sitova siihen asti kunnes lapsi on täysikäinen. Minulle on tärkeää saada omaa rauhaa välillä. Tärkeintä on se että isällä on myös vastuunsa ja velvollisuutensa ja niistä hän pääsisi luistamaan, jos annan tytölle periksi.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miesystäväsi pääse luoksesi muulloin kuin viikonloppuna? Eikö sinulla tosiaan ole omaa huonetta jossa voisitte tytärtä häiritsemättä nautiskella toistenne seurasta?
Oisko muuten varattu miesystävä? 🤣🤣🤣
sieltähän se tuli. Eronneissa naisissa on aina vähän se riski, että ne koittaa vietellä oman miehen, jolla on joku ikäkriisi tai jotain vastaavaa
Miten tämä liittyy jonkun ns omaan mieheen jolla ikäkriisi? Ketjussa puhutaan siitä että ap haluaa ajaa lapsensa pois kotoaan. Älä spinnaa, kiitos.
en se minä ollut joka spekuloi varatusta miehestä, jota äiti ihan varmaan haluaa tuoda vuoteeseensa.
Mites muuten kun minä laitan lapsen pois omasta kodistaan (isälleen!) kun pitää mennä kerran 1-2 kuukaudessa lyhyelle työmatkalle.
Irtisanoudunko huomenna, ettei tuo teini-ikäinen traumatisoidu?
Vai jätänkö yöksi kotiin, sehän voi järkätä vaikka jotkut kivat kotibileet :)
Kyllähän tässä vähän sellaista riskiä on, että teini ajattelee mun priorisoivan työni yli hänen tarpeiden. Oppii sitten, ettei hänen tahdollaan ole mitään merkitystä ja alkaa jollekulle kynnysmatoksi.
Toisaalta jonkun pitää maksaa mopoauton vakuutukset ja puhelinlaskut & netit. Aika kiperä paikka!
En tiedä kun en ole koskaan "laittanut" noita nuoria mihinkään. Jos eivät halua tulla viikonlopuksi maalle, jäävät kotiin miten sovitaan. Ei ole koskaan talo ollut pommikunnossa eikä tietääkseni ollut mitään "kivoja kotibileitäkään".
He kun osaavat neuvotella asioista ja ovat oppineet vastuullisiksi. Mites tämä tapahtuu sellaisen nuoren kohdalla, jolta ei koskaan kysytään mitään ja jonka tahtoa ei kunnioiteta vaan jota laitetaan ja pakotetaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.
Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.
Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.
No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.
- Yksinhuoltajaisä
Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.
En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.
Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.
Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.
Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.
Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.
Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.
Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.
Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.
Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.
Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.
Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.
Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.
Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.
Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]
En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.
Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.
Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.
Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.
Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.
Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.
Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.
Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.
Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.
Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.
Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.
Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.
No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.
- Yksinhuoltajaisä
Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.
En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.
Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.
Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.
Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.
Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.
Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.
Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.
Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.
Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.
En ole ikänäni kokenut, että yksikään neljästä lapsestani olisi ollut niin suuri taakka ja rasite, että käyttäisin valtaa, saako lapseni olla kotona vaiko ei. Turvallinen rakastava vanhempi takaa, että lapsella on hyvä olla. Jotta näsäilijät eivät pääse kukkoilemaan, olin aikoinani yhden lapsen yksinäinen yksinhuoltaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö miesystäväsi pääse luoksesi muulloin kuin viikonloppuna? Eikö sinulla tosiaan ole omaa huonetta jossa voisitte tytärtä häiritsemättä nautiskella toistenne seurasta?
Oisko muuten varattu miesystävä? 🤣🤣🤣
sieltähän se tuli. Eronneissa naisissa on aina vähän se riski, että ne koittaa vietellä oman miehen, jolla on joku ikäkriisi tai jotain vastaavaa
Miten tämä liittyy jonkun ns omaan mieheen jolla ikäkriisi? Ketjussa puhutaan siitä että ap haluaa ajaa lapsensa pois kotoaan. Älä spinnaa, kiitos.
en se minä ollut joka spekuloi varatusta miehestä, jota äiti ihan varmaan haluaa tuoda vuoteeseensa.
Mites muuten kun minä laitan lapsen pois omasta kodistaan (isälleen!) kun pitää mennä kerran 1-2 kuukaudessa lyhyelle työmatkalle.
Irtisanoudunko huomenna, ettei tuo teini-ikäinen traumatisoidu?
Vai jätänkö yöksi kotiin, sehän voi järkätä vaikka jotkut kivat kotibileet :)
Kyllähän tässä vähän sellaista riskiä on, että teini ajattelee mun priorisoivan työni yli hänen tarpeiden. Oppii sitten, ettei hänen tahdollaan ole mitään merkitystä ja alkaa jollekulle kynnysmatoksi.
Toisaalta jonkun pitää maksaa mopoauton vakuutukset ja puhelinlaskut & netit. Aika kiperä paikka!
Eri asiasta puhut.
kuinka tämä on lapsen näkökulmasta eri asia?
Lapsen hylkäämiskokemus on vähäisempi kun äiti nukkuu yönsä hotellissa vantaalla, jota lapsi ei tarkkaan tiedä vs jossain muualla missä lapsi ei tarkkaan tiedä?
Vai onko nyt niin, että jostain vieraasta aikuisesta työmatka on vaan hyväksyttävä syy ja vaikkapa kännien riipaisu ei niinkään? "Lapsen etu" taitaa olla vain väsynyt yritys tehdä päätöksiä vieraan ihmisen puolesta ja syyllistää.
Ja ennen kuin ehdit alkaa vinkumisen, voi kertoa, että koen itseni 43 vuotiaana jo liian vanhaksi baareihin, joissa en tosin koskaan ole liiemmin käynyt. Varattuja miehiäkään en vokottele kun on tuo vakikumppani vierellä ja mun käsitys rentouttavasta viikonlopusta on mennä lapsen ja miehen kanssa laskettelukeskukseen hiihtämään ja uiskentelemaan kylpylässä, jahka se lapsi joskus vielä mukaan lähtee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.
Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.
Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.
No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.
- Yksinhuoltajaisä
Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.
En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.
Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.
Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.
Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.
Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.
Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.
Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.
Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.
Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.
Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.
Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.
Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.
Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.
Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]
En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.
Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.
Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.
Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.
Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.
Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.
Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.
Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.
Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.
Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.
Hanki itsellesi kumppani jota kehtaat näyttää myös lapselle niin olosi helpottaa. Tuo paha olosi huokuu läpi kilometrien päähän. Palstalaiset eivät ole siihen syyllisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.
Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.
Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.
No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.
- Yksinhuoltajaisä
Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.
En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.
Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.
Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.
Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.
Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.
Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.
Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.
Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.
Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.
Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.
Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.
Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.
Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.
Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]
En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.
Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.
Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.
Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.
Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.
Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.
Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.
Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.
Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.
Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.
Kiitos toiselle järjen äänelle. Terveisin se 15-vuotiaan pojan äiti eli ilmeisesti se läpinäkyvä jankkaaja.
Ai niin, joku kirjoittaja kertoi jättävänsä nuorison yksin viikonlopuksi kun ne on niin luotettavia. Nyt kun lakiin tykätään vedota niin toivotaan, ettei nuorelle satu onnettomuutta tai sairaskohtausta. Sitten se nimittäin todella on se heitteillejättö, lain silmissä.
Ehkä joku tätä jo ehdotti, mut sopikaa että nuori asuu vaikka aina 2 viikkoa kerrallaan yhden vanhemman luona ja tapaa sinä aikana toista vanhempaansa miten haluaa/sopivat.
Kumpikin vanhempi joutuu kantamaan arkivastuuta ja tavaroiden muutto tapahtuu vain parin viikon välein. Silloin voi ottaa kaikki koulukirjat ja ym kamat ettei tarvitse miettiä onko ne mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.
Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.
Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.
No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.
- Yksinhuoltajaisä
Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.
En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.
Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.
Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.
Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.
Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.
Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.
Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.
Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.
Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.
Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.
Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.
Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.
Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.
Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]
En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.
Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.
Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.
Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.
Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.
Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.
Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.
Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.
Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.
Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.
Kiitos toiselle järjen äänelle. Terveisin se 15-vuotiaan pojan äiti eli ilmeisesti se läpinäkyvä jankkaaja.
Ai niin, joku kirjoittaja kertoi jättävänsä nuorison yksin viikonlopuksi kun ne on niin luotettavia. Nyt kun lakiin tykätään vedota niin toivotaan, ettei nuorelle satu onnettomuutta tai sairaskohtausta. Sitten se nimittäin todella on se heitteillejättö, lain silmissä.
Sä voit eri rooleissa jäädä tänne tyhjille seinille jauhamaan tuota. Asia täällä tuli selväksi mitä normaalit vastuunsa vanhemmuudesta kantavat ihmiset ajattelevat. Over and out.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.
Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.
Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.
No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.
- Yksinhuoltajaisä
Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.
En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.
Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.
Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.
Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.
Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.
Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.
Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.
Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.
Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.
Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.
Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.
Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.
Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.
Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]
En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.
Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.
Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.
Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.
Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.
Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.
Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.
Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.
Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.
Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.
Se on semmonen juttu, että nykynuori ei mummolle mene jos ei huvita! Ja porukat joko jättää yksin kotiin tai sitten ei mene nekään! Kuka jostain mummoista muutenkaan välittää, ei siellä toimi edes netti kunnolla siellä jumalan selän takana. Nuorilla on oikeudet!
Tämä on tämän päivän todellisuutta ja se on kuulkaa tämän keskustelupalstan tuomiolla hyvä juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.
Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.
Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.
No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.
- Yksinhuoltajaisä
Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.
En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.
Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.
Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.
Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.
Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.
Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.
Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.
Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.
Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.
Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.
Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.
Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.
Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.
Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]
En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.
Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.
Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.
Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.
Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.
Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.
Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.
Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.
Kukaan ei jaksa sun läpinäkyvää jankkaamista. Katso peiliin.
Ihan prikulleen väität, ettei lasta voi vaatia poistumaan kotoaan. Kyllä ihan kaikki normaalit vanhemmat voi vaatia lasta vaikka minne kodin ulkopuolelle. Yleensä päätösvalta on vanhemmilla, eikä teinit saa määräillä, missä minäkin viikonloppuna ollaan. Kyllä minäkin yritin monta kertaa jättää mummolareissun väliin, mutta ei sopinut vanhemmille, eikä tästä mitään traumoja tullut, vaan ihan mukavia viikonloppuja ne oli. Sama se on tuon isän luo menemisessäkin.
Kiitos toiselle järjen äänelle. Terveisin se 15-vuotiaan pojan äiti eli ilmeisesti se läpinäkyvä jankkaaja.
Ai niin, joku kirjoittaja kertoi jättävänsä nuorison yksin viikonlopuksi kun ne on niin luotettavia. Nyt kun lakiin tykätään vedota niin toivotaan, ettei nuorelle satu onnettomuutta tai sairaskohtausta. Sitten se nimittäin todella on se heitteillejättö, lain silmissä.
Sä voit eri rooleissa jäädä tänne tyhjille seinille jauhamaan tuota. Asia täällä tuli selväksi mitä normaalit vastuunsa vanhemmuudesta kantavat ihmiset ajattelevat. Over and out.
Hei vain uudelleen "yksinhuoltajaisä". Se että sinä kirjoitat useamman henkilön ominaisuudessa, ei tarkoita sitä että muut toimivat samoin. Over and out :'D
Tuolla jankkaajalla ei taida kaikki olla ihan kunnossa. Mikähän vaihe on nyt menossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän, että teini-ikään voi kuulua monenlaista vääntöä, itsellänikin on kaksi teiniä, mutta vanhemman paneutumisella, keskustelu-yhteyden huoltamisella, kuuntelulla, läsnä-ololla, pääsee jo pitkälle.
Tosin kaikissa ikävaiheissa vaivaa joutuu näkemään ja omat halut ja tarpeet jäävät aina kakkoseksi, mutta tästä ei vanhemmuudessa pääse yli eikä ympäri.
Olen aina noudattanut samaa periaatetta kuin lainaamani kirjoittaja, eli kun huolehtii lapsistaan hyvin, laittaa heidät etusijalle, vastaa heidän tarpeisiinsa, tekee paljon tulevaisuudenkin eteen.Oivallinen kirjoitus, josta leikkasin paljon, koska haluan erikseen kommentoida lainaamaani tekstiä.
Niin, sen verran vielä haluaisin todeta, ettei lapsen asettaminen etusijalle kuitenkaan tarvitse tarkoittaa kaiken oman hylkäämistä. Toki autolomamatka Kolmårdenin kautta Legolandiin oli tietenkin tehty silloin 8-vuotiasta legohullua ajatellen. Mutta hankin myös halvan käytetyn pakettiauton, josta sai superlonpatjan ja retkikeittimen avulla tehtyä mitä parhaimman luontoretkitukikohdan kahdelle. Sillä tehtiin vuosien varrella monta hyvää viikonloppu- ja pidempääkin keikkaa, ja tällä tavalla sain tehtyä myös sellaisia asioita joista itse pidän. Se on muuten uskomaton matka, minkä 6-vuotias jaksaa päivän aikana iloisesti kävellä, jos repussa on makkaraa odottamassa ja lastenvaunut on jo 2-vuotiaana annettu perinnöksi seuraaville sukupolville. Kävelytaito kannattaa opettaa lapsena jo nuorena, eikä kuskata vaunuissa 5-vuotiaaksi vain siksi, että se saattaa sillä hetkellä tuntua kätevältä.
Nyt kun itse olen rikkonut 50 ikävuoden rajan, ja poika vetää viimeistä lukiovuottaan, tuntuu ettei kaikki se vaiva mennyt hukkaan. Tulevaisuutta on tietenkin vaikea ennustaa, että ei sitä koskaan tiedä, mihin kenenkäkin elämä tulee menemään. Mutta ei minua haittaa, että kotini on edelleenkin myös täysi-ikäisen poikani koti.
No, tämä nyt vähän harhautui pääaiheesta, mutta ehkä joku saa tästä hyvän ajatuksen kipinän omaan elämäänsä.
- Yksinhuoltajaisä
Me ollaan pojan isän kanssa molemmat pidetty ihan ensiarvoisen tärkeänä, että poika elää molempien kanssa arkea ja läheinen suhde säilyy molempien kanssa. Tätä on poika itsekin toivonut.
En koe pojan kanssa vietettyä aikaa vaivannäkönä, vaan elämänä. Jos olisin saanut valita, olisin pitänyt hänet kokonaan itselläni, mutta mielestäni se ei ole ollut oikein häntä kohtaan, eikä isäänsä. Tiedän, että isänsä ajattelee samoin.
Joustavuus on säilytetty aina, lapsen lähtökohdista tarkastellen, mutta myös aikuisten, miksi emme olisi? Kun isä saa loman ja matkan etelään, lähtee poika halutessaan mukaan, riippumatta "kumman viikko". Kun äiti lähtee työmatkalle, menee poika isälle, huvitti tai ei.
Poika on joskus tahtonut poiketa sovitusta ja näin on tehty mikäli syy on ymmärrettävä. Poika ei kuitenkaan kolmen ihmisen elämänrytmiä hallinnoi minkään nuoren ihmisen mielenoikkujen mukaan. Miksi tekisimme hänelle sen karhunpalveluksen, että antaisimme ymmärtää maailman pyörivän hänen kunkin hetkisen mieliteon mukaan, kun ei se niin joka tapauksessa tee. Odotan nuorelta myös kykyä ja halua ottaa toiset ihmiset huomioon ihan siinä missä sitä odotetaan myös vanhemmalta.
Ja viimeisenä, en näe oman lapseni kasvatusta sijoituksena omaan tulevaisuuteeni, vaan sijoituksena hänen tulevaisuuteensa. Se kantaako kasvatustyöni hedelmää, riippuu kovasti hänestä itsestään. Hän ei ole minun saavutukseni, eikä minulla ole mainittavia odotuksia häntä kohtaan. Toivon, että uskaltaisi elää oman näköistään elämää ja pysyisi turvassa.
Hyvä että tilanne on sinulla tuo. Ketjun aihe oli kuitenkin ap:n halu ajaa teini-ikäinen lapsi pois kotoaan vaikka tuo lapsi on itse nähnyt parhaimmaksi että asuisi kotoaan pysyvästi ja tätä pysyvää kotia ap ei lapselleen halua millään antaa. Sitä tässä ketjussa on ihmetelty.
Niin. Ap haluaa joskus tehdä jotain ilman lastaan. En tiedä mitä, eikä se minulle kuulukaan. Jos ei 16-vuotias keksi muuta kyläpaikkaa tai pärjäile itsekseen niin sitten mennään isälle tai mummulaan, esim. Ja piste.
Ei ole Ap.n vika, ettei kaikilla ole turvaverkkoa johon nojata kun tavitsee lapselle väliaikaista vahtia. Eikä se, että nuori tyttö viettää kaksi yötä joka toinen viikko poissa pääasiallisesta asuinpaikastaan mitenkään vie häneltä "pysyvää kotia". Muuten voisin todeta, ettei minullakaan tainnut sellaista lapsuuden ydinperheidyllissä olla, koska lietsusin kylillä vähintään sen verran jo tuon ikäisenä.
Ja kiitos aloittajalle siitä, että a) huolehtii lapsen ja toisen vanhemman suhteesta sen minkä verran on hänen käsissään ja b) ei kasvata nuorta, joka kuvittelee, että kun hän sanoo "hyppää" suistuu maailma akseliltaan kaikkien hypätessä samaan aikaan ilmaan.
Alaikäiset elää huoltajan kukkarolla, sekä laillisen vastuun ja päätäntävallan alla, joten huoltaja päättää myös sen milloin kotona voi ja milloin ei voi olla. En siellä kotona ollut minäkään silloin kun vanhemmat päätti, että viikonloppuna mennään mökille. Se oli tyrkyttäydytävä kaverille yöksi tai lähdettävä sinne mökille mukaan. Usein lähdettävä mukaan, vanhempien yksipuolisella päätöksellä.
Tämä pakottajien perustelu on yleensä aina, että hyvä juttu se pakottaminen on, koska minuakin pakotettiin.
Ei se ole mikään perustelu. Se vain kertoo, että pakottamisen malli periytyy sukupolvelta toiselle. Me, joita on kohdeltu kunnioittavasti, koemme pakottamisen outona ja tarpeettomana.
Lisäksi se on nimenomaan tapaamisoikeuden suhteen kielletty. Jos ette usko järkeä, uskokaa edes lakia.
Olet aivan vakavissasi, ettei teini-ikäisen vanhemmat saa pakottaa teiniä mukaan mökille tai tulee traumat.
Saako mummun hautajaisiin pakottaa vai päättääkö teini itse osallistuuko kun onhan siellä tylsää? Entä kouluun, onko pakko mennä [vai onko eri asia kun se on virkavalta joka tulee ja pakottaa kun äiti ei halua, ettei lapsi mene rikki..]
En muista kirjoittaneeni mummun hautajaisista, mökistä, traumoista tai koulusta mitään. Nämä ovat ihan omia juttujasi, ja niiden osalta voit käydä keskustelua itsesi kanssa.
Minusta 16-vuotiaan velvollisuudet ovat aika selvät, mutta toki vaihtelevat yksilöllisesti. Nuoren pääasiallinen velvollisuus on käydä koulua ja hoitaa siihen liittyvät asiat. Mennä ajoissa, tehdä läksyt, lukea kokeisiin jne.
Sitten on muita velvollisuuksia, kuten osallistua kotitöihin, siivota oma huone tai huolehtia omasta lemmikistä, jos sellainen on. Tehdä soittoläksyt jos soittaa jotain instrumenttia. Käydä treeneissä, jos harrastaa kilpaurheilua. Ja niin edelleen.
Todella monet asiat ovat myös neuvoteltavissa.
Nuorella ei sen sijaan ole mitään velvollisuutta huolehtia siitä, että äiti saa olla yksin. Siitä huolehtii äiti. Hänellä ei ole myöskään tuossa iässä velvollisuutta mennä yöksi pois kotoaan, jos ei halua eikä talo pala.
Helpottaako jos ajattelet, että äiti kutoo sillä aikaa tyttärelleen vaikka villahuivia yllätykseksi kun tytär on isällään? Ja huoltaa niitä urheilukamppeita. Eihän se välttämättä mene baariin tai tapaa miehiä, ei varsinkaan varattuja.
Edelleen spinnaat. Kyse on lapsen lainmukaisesta oikeudesta olla kotonaan jota ap ei halua hyväksyä äitinä.
Eli väität, ettei teiniä muka voisi vaatia mökille tai toiselle paikkakunnalle mummin hautajaisiin? Todellakin voi vaatia teiniä ihan mihin vaan, vaikkapa viikkorahan jäädytyksen uhalla. Ei ole mitään sellaista lakia, ettei vanhemmat voi vaatia tai varsinkaan pyytää 16-vuotiaalta mitään. Edelleen mua ihmetyttää tässä eniten se, että miksei ap vaan kysy tytöltä, että kiinnostaisiko tyttöä mennä sitten vaikka kaverille yöksi tai mummolaan tai vaikka jonnekin leirille tms., jos isälle ei kerran halua. Yleensä 16-vuotiaat on hyvinkin liikkuvaisia, joten olisin huolissani, jos 16-vuotiaani haluaisi vaan nysvätä kotona kaiket viikonloput.
Jos ongelma alun alkujaan oli, että 16v ei jaksa ravata kahden eri paikan välillä viikonloppuja, niin mikä saa sinut ajattelemaan että hän haluaisi lähteä kotoa joka toinen viikonloppu jonnekin mummolaan tai edes kaverin luokse? Ei se paikasta toiseen viikonlopuksi siirtyminen mihinkään muutu, kohde vaan vaihtuu. Kaverit on ihan ok vaihtoehto joillekin, mutta ei se tyttö voi joka toinen viikonloppu kavereiden nurkissa asua kun äiti ei häntä jaksa katsella ja haluaa omaa aikaa. On niillä kavereillakin omat perheet ja menot. Ap ei myöskään kertonut onko tyttö paljon poissa kotoa esim. kavereiden luona. Kaikilla teineillä ei ole niin paljon hyviä kavereita tai sellaista tilannetta, että kaverin luona voi yöpyä usein.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku tätä jo ehdotti, mut sopikaa että nuori asuu vaikka aina 2 viikkoa kerrallaan yhden vanhemman luona ja tapaa sinä aikana toista vanhempaansa miten haluaa/sopivat.
Kumpikin vanhempi joutuu kantamaan arkivastuuta ja tavaroiden muutto tapahtuu vain parin viikon välein. Silloin voi ottaa kaikki koulukirjat ja ym kamat ettei tarvitse miettiä onko ne mukana.
Ei ole tietoa asuuko toinen vanhemmista toisella paikkakunnalla tai kuinka pitkistä välimatkoista on kyse. Koulun ja kaverisuhteiden vuoksi ei välttämättä ole mahdollisuutta asua kahta viikkoa vuorotellen, kun välimatka kouluun voi kasvaa kohtuuttomasti ja tyttö olisi käytännössä eristettynä omasta kaveripiiristään ja mahdollisista harrastuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta jollekin aiheeseen väljästi liittyvälle muulle sivustolle ilmestyy varmaan anonyymi nyyhkytarina äidistä joka haluaa omaa aikaa lapsestaan juuri samoilla perusteilla kuin avauksessa ja siinä sivussa sivustolla toki solvataan enemmän tai vähemmän verhotusti tämän ketjun kommentoijia jotka eivät kompanneet ap:ta. :D
tuli vaan mieleen kun vasta oli pitkä lanka siitä kun isovanhemmat ei nykysin ota lapsia hoitoon että vanhemmat pääsis viettää laatuaikaa keskenään
kuin ei vanhemmat jaksa lapsiaan vaik heitä on kotona 2?
Mies luultavasti käyttää nuorta hyväkseen. Tekisin rikosilmoituksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku tätä jo ehdotti, mut sopikaa että nuori asuu vaikka aina 2 viikkoa kerrallaan yhden vanhemman luona ja tapaa sinä aikana toista vanhempaansa miten haluaa/sopivat.
Kumpikin vanhempi joutuu kantamaan arkivastuuta ja tavaroiden muutto tapahtuu vain parin viikon välein. Silloin voi ottaa kaikki koulukirjat ja ym kamat ettei tarvitse miettiä onko ne mukana.
Ei ole tietoa asuuko toinen vanhemmista toisella paikkakunnalla tai kuinka pitkistä välimatkoista on kyse. Koulun ja kaverisuhteiden vuoksi ei välttämättä ole mahdollisuutta asua kahta viikkoa vuorotellen, kun välimatka kouluun voi kasvaa kohtuuttomasti ja tyttö olisi käytännössä eristettynä omasta kaveripiiristään ja mahdollisista harrastuksistaan.
Aloituksessa sanotaan että matka on lyhyt.
t. Kahden viikon jaksoja ehdottanut
Vierailija kirjoitti:
Mies luultavasti käyttää nuorta hyväkseen. Tekisin rikosilmoituksen.
voithan tehdä poliisille tutkimuspyynnön. Ap IP-os saadaan selville kyllä ja sitä kautta myös isä. Ap lapsi tarvii apuasi, ethän käännä selkää kuten äitinsä pls
Vierailija kirjoitti:
Näytä tämä tyttärellesi, niin hän saattaa ihan itse tulla parhaaseen johtopäätökseen ja muuttaa isänsä luokse vakituisesti.
Eihän se huono ajatus ole yhtään, että viettäisi viimeiset lapsuusvuodet isän kodissa. Auttaisi itsenäistymään äidistä. Äitiä voi kuitenkin käydä aina tapaamassa jos välimatkakin on maltillinen.
Jopa Porvoossa 12-v saa päättää itse.