En uskalla jättää vauvaa miehelle

https://www.dailymail.co.uk/tvshowbiz/article-2200807/amp/Peaches-Geldo…

Auts.

Vierailija kirjoitti:

Olet ylisuojelevainen. Kun teette toisen lapsen niin huomaat asian itsekkin kun ei ole enää samanlaista hössöttämistä.

Lasta ei  saa altistaa vaaraan, että hän putoaa. Siinä voi tulla vamma päähän tai muualle. Hoitopöytä on vielä aika korkeallakin. Haluaisiko miehesi maata avuttomana kuuden metrin korkuisella pöydällä ja pudota siitä? Yritä puhua tästä hänen kanssaan. Jos vauva itkee eikä oteta syliin, se on ikävää, mutta sinä korvaat sen myöhemmin pitämällä lasta enemmän sylissä.

Etkö ole saanut neuvolasta näihin asioihin sopivia lappuja? Meille ainakin jaettiin lappu, jossa oli mm., että vauva ei saa jättää yksin tasoille, joista voi tippua ja myös lappu, miten tulee toimia vauvan itkiessä (liittyi ravistelun estämiseen, mutta samaa asiaa).

Voit olla yhteydessä esim. perheneuvolaan ja sitä kautta saada parineuvontaa, jossa käydään läpi näitä asioita.

Miehesi on yksinkertaisesti väärässä ja et voi jättää lasta hänelle. Oletko harkinnut omaa asuntoa?

Naisilla on näitä pelkoja "perusturvallisuuden tunteista". Isompana tuo sitten näyttäytyy mm. siinä, että mies haluaisi laittaa tottelemattoman lapsen arestiin ja nainen taas sanoittaa lapsen tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa. Miksi teit tuollaisen välinpitämättömän oman navan palvojan kanssa lapsen?

Näitä asioita ei voi tietää etukäteen. Jotkut osaavat esittää roolia ennen vihkimistä. Tämä voi tietysti olla myös toisinpäin, että nainen onkin erilainen kuin mies luuli.

https://i.dailymail.co.uk/i/pix/2012/09/10/article-2200807-14E2BF850000…

Näinkin voi käydä.

Minä opin kierähtämään ympäri kun minut oli jätetty sohvalle. Tietysti putosin lattialle.

Kaikki synnyttäneet naiset eivät ole riskien arvioinnin ja huolehtimisen suhteen hyviä, mutta silti luullaan että voidaan päteä paremmin synnyttämättömiin naisiin nähden VAIN sillä perusteella.

Minulle kävi niin, kun eri palstalla oli aikoinaan ketju lapsen tippumisesta hoitotasolta tai ikkunasta (en nyt muista miten tarkkaan) ja laitoin siihen (minulla ei lapsia) pohdintaa, millä sellaisia tilanteita voisi ehkäistä ja olisiko lapsen valvonnan ohella katsottavissa että koti on lapsiturvallinen (esim ei teräviä saksia ja veitsiä lapsen ulottuvilla), entäpä jotkut pehmeät matot tai alustat tai kävelemään oppivalle päähän jokin suoja ajateltavissa olevia juttuja, vai menisikö jälkimmäinen pohdinta jo ylihuolehtimiseksi.  

Laitoin osin humoristisesti   että huolehdinhan pentuikäiseni koiranikin turvallisuudesta (ja kämpän, heh) huomioimalla tilan koiranpentuturvalliseksi, samoin puhutaan kodin katsomisesta ns lapsiturvalliseksi, niin nämä ovat semmoisia asioita, joita vastuussa olevat niin eläimistä kuin lapsista voivat ottaa huomioon. 

Niin tuosta sitten ihan asiallisesta pohdinnasta kimppuuni hyökkäsi asiaton kirjoittaja, joka julisti ettei minulla ole mitään sanansijaa pohtimiseen koska minulla ei ole lapsia ja hänellä on, ja haukkui analyyttisen mietinnän ihan mitättömäksi ja sellaisella raivolla (ilman mitään ok syytä, en muuta keksi kuin että hän on hoitanut vastuuutomasti lapsiaan ja meni johonkin raivoon) että oli vielä palstan arviointikyvyttömälle 44 moderaatiolle valittanut, että synnyttämättömällä naisella ei saisi olla sananvapautta tässä ketjussa JA ymmärtämätön mode tuli väärin minua rankaisemaan eikä tätä jota olisi kuulunut ojentaa.

No tuo nyt pientä, mutta eräänlaista havainnollistamista siitä, että äitiys ei tee ihmisistä tietynlaisia. Se millainen olet, se kantaa läpi ihmisiän ja vaikuttaa kaikkiin muihinkin. Yleensä lapsilleen ja eläimilleen ihmiset haluavat hyvää. Ja ettei siis satu pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa. Miksi teit tuollaisen välinpitämättömän oman navan palvojan kanssa lapsen?

Kyllä se on niin, ettei puolisosta voi mitenkään etukäteen aavistaa, jättääkö vauvan sohvalle makaamaan jne. !!

Vierailija kirjoitti:

Pakko kertoa oma esimerkki, josta ehkä saattaa olla apua. Olen velanainen, joka ei ole koskaan ollut lasten kanssa missään tekemisissä. Siskoni sai ensimmäisen lapsensa ja otti minut alusta alkaen mukaan luottaen 'taitoihini' ei esimerkiksi hyörinyt ympärillä ja vahdannut miten esim. pidän vauvaa sylissä. Neuvoi ainoastaan, jos pyysin apua. Opettelin oman tapani olla hänen lapsensa kanssa ja pikkuhiljaa aloin myös itse luottaa itseeni ja siihen, että pärjään. Sain useasti myös hoitaa siskonlasta ja kerran n. puolivuotias lapsi sai hoidossani niin hirveän itkuraivarin, etten tiennyt miten päin olisin hyssyttänyt, hän kuitenkin lopulta rauhoittui, enkä usko, että suurempia traumoja jäi (lapsi nyt 6 vee). Tulen erittäin hyvin toimeen siskonlapsen kanssa ja olemme mm. reissanneet yhdessä päiväretkiä jne. 

Sanoisin, että luota mieheesi, hän on kuitenkin lapsen toinen vanhempi. Jos nyt hyörit ympärillä koko ajan, etkä anna isän tehdä omia valintojaan, ei hän niitä myöhemminkään tee. Anna hänen opetella oma tapansa olla lapsen kanssa.  Jos sinä et luota isään, miksi isäkään luottaisi itseensä.

Isä on jo osoittanut olevansa huolimaton lapsen tunteiden ja turvallisuuden suhteen sekä kertonut sen olevan tarkoituksellista kasvattamista.

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehelle, että jos ei ala tottelemaan ja huolehtimaan turvallisuudesta, menette yhdessä neuvolaan ja otatte asian siellä puheeksi niin hän kuulee samat sitten hoitajan suusta. On se kumma jos mies ei halua ymmärtää ja häntä ei kiinnosta turvallisuusasiat tai vauvan hyvinvointi. Vakavan keskustelun paikka. Miettisin myös hyvin tarkkaan suhteen jatkoa, ei ole kaikki kotona tuolla miehellä. Onko hän nyt siis muuttunut vauvan myötä vastuuttomaksi, vai mitä käynyt? Kuulostaa sellaiselta joka ei normi elämässäkään loista. 

Tässä on se ikävä puoli, että avioeron jälkeen mies saa oikeuden tavata lasta pitkiä aikoja yksin! Kuka silloin varmistaa, että lapsi on turvassa? Itse siirsin vuosien ajan lähtöä vaikeasta avioliitosta. Minulla oli epämääräinen pelko, että lapselle voisi tapahtua jotakin.

Vali vali, uli, uli. Voi kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, että joku nostaa tämän asian esiin. Nykyään some ja muut paikat tuntuvat olevan vain täynnä täydellisiä daddyja, jotka ovat kuin luotuja vauvanhyssyttelyyn ja leikkipuistoiluun, ovat lukeneet lapsipsykologian oppikirjat ja kaikki kasvatusoppaat, ja haluavat jakaa vanhemmuuden ehdottoman tasa-arvoisesti äidin kanssa... 

Totuus on, että todella suuri osa miehistä ei käsitä vauvojen ja pikkulasten hoidosta yhtään mitään. Sitten tulee juuri tuollaisia hengenvaarallisia tilanteita, että jätetään kolmikuinen vauva hoitopöydälle yksin tai kuvitellaan, että pikkuvauva kiukuttelee itkiessään. 

Voisiko neuvola järjestää jotakin vauvanhoitoa for dummies -tyyppisiä kursseja miehille? Olisivat pakollisia ja siellä hyvin selkeäsanaisesti käytäisiin läpi esim. edellä mainitut tilanteet.

Ihan se kaikkitietävä äiti voi opettaa ne asiat tulematta vauvapalstalle määkimään. Onko hieman eri asia jos hoitaa yksin eikä toinen huoppaa vieressä. Jätti vauvan hoitotasolle yksin, seisoit kumminkin vieressä tarkkailemassa -> ei ollut yksin.

Ennen vauvat jätettiin muutaman vuoden ikäisen sisaruksen hoitoon maalaistaloissa. Ei tietenkään mikään ihanne, mutta nyt ap:ta jo haukutaan, että otti tuollaisen miehen, joka käyttäytyy noin vastuuttomasti. Elämä on mennyt kyllä vaikeaksi, kun kaikki pitää heti osata ja tajuta ja ymmärtää. "Täydellistä suoritusta en tehnyt minäkään", kuten Samuli Putro sanoi.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vauvat jätettiin muutaman vuoden ikäisen sisaruksen hoitoon maalaistaloissa. Ei tietenkään mikään ihanne, mutta nyt ap:ta jo haukutaan, että otti tuollaisen miehen, joka käyttäytyy noin vastuuttomasti. Elämä on mennyt kyllä vaikeaksi, kun kaikki pitää heti osata ja tajuta ja ymmärtää. "Täydellistä suoritusta en tehnyt minäkään", kuten Samuli Putro sanoi.

Ennen vauvoja ja pikkulapsia kuoli paljon enemmän kuin nykyään. Juuri siksi, että niiden turvallisuudesta ei huolehdittu riittävästi. Voisi kysyä, että sitä aikaako jotkut kaipaa. Ne, joiden mielestä se ei ole niin justiinsa lasten kanssa, vaan rennolla otteella kun kasvattaa niin hyvä tulee.

Epäreilua on haukkua ap:ta miehen valinnasta. Mies on ihan yksin itse vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään.

Kamala isä. Ei kykene lapsensa hoitoon :'( Voimia AP:lle. Olet nyt yksinhuoltaja koska et voi jättää vauvaa heitteille tuollaisen ihmisen vastuulle.

Et ole varmasti ongelmasi kanssa yksin. Fakta on valitettavasti se, että kun lapsia saadaan, tulee äidin olla aina valmis hoitamaan ja huolehtimaan lapsesta yksin. Eihän se reilua ole, mutta todellisuudessa noita miehiä vaan on. :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehelle, että jos ei ala tottelemaan ja huolehtimaan turvallisuudesta, menette yhdessä neuvolaan ja otatte asian siellä puheeksi niin hän kuulee samat sitten hoitajan suusta. On se kumma jos mies ei halua ymmärtää ja häntä ei kiinnosta turvallisuusasiat tai vauvan hyvinvointi. Vakavan keskustelun paikka. Miettisin myös hyvin tarkkaan suhteen jatkoa, ei ole kaikki kotona tuolla miehellä. Onko hän nyt siis muuttunut vauvan myötä vastuuttomaksi, vai mitä käynyt? Kuulostaa sellaiselta joka ei normi elämässäkään loista. 

Tässä on se ikävä puoli, että avioeron jälkeen mies saa oikeuden tavata lasta pitkiä aikoja yksin! Kuka silloin varmistaa, että lapsi on turvassa? Itse siirsin vuosien ajan lähtöä vaikeasta avioliitosta. Minulla oli epämääräinen pelko, että lapselle voisi tapahtua jotakin.

En ole tämän kommentin kirjoittaja, mutta haluaisin tietää miksi tätä kommenttia on alapeukutettu.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kertoa oma esimerkki, josta ehkä saattaa olla apua. Olen velanainen, joka ei ole koskaan ollut lasten kanssa missään tekemisissä. Siskoni sai ensimmäisen lapsensa ja otti minut alusta alkaen mukaan luottaen 'taitoihini' ei esimerkiksi hyörinyt ympärillä ja vahdannut miten esim. pidän vauvaa sylissä. Neuvoi ainoastaan, jos pyysin apua. Opettelin oman tapani olla hänen lapsensa kanssa ja pikkuhiljaa aloin myös itse luottaa itseeni ja siihen, että pärjään. Sain useasti myös hoitaa siskonlasta ja kerran n. puolivuotias lapsi sai hoidossani niin hirveän itkuraivarin, etten tiennyt miten päin olisin hyssyttänyt, hän kuitenkin lopulta rauhoittui, enkä usko, että suurempia traumoja jäi (lapsi nyt 6 vee). Tulen erittäin hyvin toimeen siskonlapsen kanssa ja olemme mm. reissanneet yhdessä päiväretkiä jne. 

Sanoisin, että luota mieheesi, hän on kuitenkin lapsen toinen vanhempi. Jos nyt hyörit ympärillä koko ajan, etkä anna isän tehdä omia valintojaan, ei hän niitä myöhemminkään tee. Anna hänen opetella oma tapansa olla lapsen kanssa.  Jos sinä et luota isään, miksi isäkään luottaisi itseensä.

Sinä ei ehkä kuitenkaan antanut siskosi vauvan pudota hoitopöydältä tai muusta korkeasta paikasta?  Ymmärsin aloituksen tämän kohdan niin, että Ap on huolissaan lapsensa hengestä ja terveydestä. Se ei ole mikään vähäpätöinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Ennen vauvat jätettiin muutaman vuoden ikäisen sisaruksen hoitoon maalaistaloissa. Ei tietenkään mikään ihanne, mutta nyt ap:ta jo haukutaan, että otti tuollaisen miehen, joka käyttäytyy noin vastuuttomasti. Elämä on mennyt kyllä vaikeaksi, kun kaikki pitää heti osata ja tajuta ja ymmärtää. "Täydellistä suoritusta en tehnyt minäkään", kuten Samuli Putro sanoi.

Meillä 6 v tajuaa, että vauva voi tipahtaa, mutta miehen veli joka on 50 v ei tajua. Jättäisin vauvan oikeasti paremmalla mielellä 6-vuotiaan hoitoon. Se nyt vain on niin, että joillain on älyä ja ymmärrystä enemmän kuin toisilla.

Vierailija kirjoitti:

joissakin kulttuureissa mies ei sisäsyntyisesti halua hoitaa kersoja koska ne on naisten asioita. vasta kun lapsi täyttää 5 kiinnostuu mies siitä koska rasitteena kulttuureissa on bacha barzi perinnne ja vahvana viettinä naaraspuoleiset lapset

oliko miehesi mistä kulttuurista?  silmän rundi jutuista päätellen on?

tuliko tuohon jo vastausta, voi piillä piilevänä miehessä