En uskalla jättää vauvaa miehelle

Sanot miehelle, että jos ei ala tottelemaan ja huolehtimaan turvallisuudesta, menette yhdessä neuvolaan ja otatte asian siellä puheeksi niin hän kuulee samat sitten hoitajan suusta. On se kumma jos mies ei halua ymmärtää ja häntä ei kiinnosta turvallisuusasiat tai vauvan hyvinvointi. Vakavan keskustelun paikka. Miettisin myös hyvin tarkkaan suhteen jatkoa, ei ole kaikki kotona tuolla miehellä. Onko hän nyt siis muuttunut vauvan myötä vastuuttomaksi, vai mitä käynyt? Kuulostaa sellaiselta joka ei normi elämässäkään loista. 

Ikävä tilanne, asiat pitäisi käydä kunnolla nyt läpi miehen kanssa ja laatia vaikka ohjeet jos ei muuten. Huolestuttavaa. Onneksi itse ei ome tarvinnut stressata, kun mies on enempi ylisuojelevainen lapsen suhteen, ehkä joskus jopa liikaakin, mutta voi ainakin huoletta luottaa ihan 100% että hoito sujuu hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Olet ylisuojelevainen. Kun teette toisen lapsen niin huomaat asian itsekkin kun ei ole enää samanlaista hössöttämistä.

Jotain varmaan jäi muitakin huomaamatta, kun mielestäni tuo ei vielä useammankaan lapsen äitinä ole ok. Ymmärrän, jos tässä kuljettaisiin koko ajan niskan takana huohottamassa eikä annettaisi lapsen tehdä tai kokeilla mitään, mutta kyse on nyt vakavista, mahdollisesti jopa kuolemaan johtavista tapaturmista, jotka vanhemman on omalla toiminnallaan täysin realistista estää.

Täällä perään kuulutetaan sitä, että pitäisi jotenkin osata ennalta päätellä miehestä, että onko hän hyvä isä. 

Oma lapsi ja vauvan hoito nostavat meissä esiin todella syvältä tulevia tunteita ja reaktioita, jotka ovat melkein automaattisia. Karrikoiden: Jos sinua itseäsi ei ole lapsena lohdutettu, niin et todennäköisesti osaa myöskään itse lohduttaa. Jos sinun vanhempasi ovat olleet hyvin vaativia, on todennäköistä että olet itsekin omille lapsillesi vaativa ja kova. Jos sinun vanhempasi eivät ole opettaneet sinua tunnistamaan tunteita ja puhumaan niistä, niin et osaa sitä mitenkään automaattisesti myöskään omien lastesi kanssa. 

Onneksi voi tietenkin opetella em. asioita, ja moni oppiikin, mutta se vaatii kyllä sen, että itse tiedostaa asian eli esimerkiksi oman kasvatuksensa kolhut ja lapsuuden perheensä tavat, ja haluaa tietoisesti toimia itse toisella tavalla.

On myös ihan eri asia hoitaa ja kasvattaa omaa lastaan kuin esimerkiksi leikkiä kummilapsen kanssa silloin tällöin.  

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Ei uskalla jättää. Ala kouluttaa miestä? Ei taida auttaa? Jos vauvaa pitää ihan suojella mieheltä, ei kuulosta kauhean hyvältä. Mitäs sitten kun on pikkulapsi joka juoksee siellä täällä ja tapaturmariski on suuri.

Jokaisella meillä on omat luonteenpiirteet, vauvasta vaariin. Ap ei nyt paljon avannut puolisonsa käytöstä, mutta tunnistan kyllä tuon keskittymiskyvyn puutteen. Eli asiaa ei mietitä loppuun asti vaan saman tien lähdetään toteuttamaan seuraavaa asiaa, kun se popsahtaa mieleen. Aivan pienen vauvan kanssa se ei tietenkään toimi. Tämähän täytyy pariskunnan keskustella läpi, miten asia ratkaistaan. Joko niin, että mies vaihtaa vaipan aina lattialla, josta vauva ei pääse pyörähtämään tai sitten ap on sidottu vauvaan vielä pitkäksi aikaan. Ei näitä aina voi ennakoida ja vanhemmuudessa tulee vielä monta muutakin haastetta eteen.

Vierailija kirjoitti:

Sanot miehelle, että jos ei ala tottelemaan ja huolehtimaan turvallisuudesta, menette yhdessä neuvolaan ja otatte asian siellä puheeksi niin hän kuulee samat sitten hoitajan suusta. On se kumma jos mies ei halua ymmärtää ja häntä ei kiinnosta turvallisuusasiat tai vauvan hyvinvointi. Vakavan keskustelun paikka. Miettisin myös hyvin tarkkaan suhteen jatkoa, ei ole kaikki kotona tuolla miehellä. Onko hän nyt siis muuttunut vauvan myötä vastuuttomaksi, vai mitä käynyt? Kuulostaa sellaiselta joka ei normi elämässäkään loista. 

Ei ole ollenkaan normaalia, ettei miehellä ole mitään suojeluvaistoa. Useimmat miehet kuitenkin käsittelevät pieniä lapsia silkkihansikkain ettei vaan mitään satu ja normaalilla ihmisellä, mies tai nainen, herää kyllä huoli ja tarve lohduttaa kun oma poikanen itkee. Se on luonnollista empatiaa ja sisäänrakennettuna meissä kaikissa, olettaen että kaikki on normaalisti. 

Etsit kaikki artikkelit joissa puhutaan lasten putoamisista, samoin lapsi- ja vauvaperheiden turvallisuusoppaat (johan niitä jaetaan neuvolassakin), näytät ne miehellesi ja kysyt onko hän edelleen sitä mieltä että on ok jättää vauva hoitopöydälle? Kaikille ei tosiaan pelkkä äidin sana riitä. Tuo huudatus on pienempi paha, siitä lapsi ei vahingoitu jos kuitenkin suurimman osan ajasta hänen tarpeisiinsa vastataan. Mies saattaisi jopa itse tajuta että hänen tapansa ei toimi, jos saisi olla vauvan kanssa enemmän. Mutta tuo turvallisuusasia hänen pitäisi vaan ymmärtää...

Kuinkahan iso osa näistä "äiti omi vauvan eikä anna isän olla isä omalla tavallaan" tapauksista on tämmöisiä kuin ap:n? Ei taatusti mitenkään ainutkertaista, vaikka miehet tykkää väittää että naiset valittaa turhasta.

Olen niin loppu tähän että miehille sallitaan kaikki ja heitä vielä pyritään lohduttelemaan vaikka "heidän oma tapansa" saattaa vaikka tappaa lapsen. Sukulaisen mies tapasi temppuilla taaperon kanssa pyörittelemällä tätä ympäri vaikka vaimo pyysi lukemattomia kertoja että älä tee noin, kun lasta oli jo aiemmin sattunut tästä isukin hurjassa hassutteluleikissä. Kerran mies sitten taas kiskaisi lapsen käsiensä varassa ylösalaisin, ikäänkuin nakaten kaksivuotiaan voltilla ympäri. Lapsen pää retkahti ja tuli pysyvä vaikea vamma. Tuli myös ero ja syyte lapsen pahoinpitelystä. Tuomio vammantuottamuksesta tuli myös. Loppui nakkelut siihen, samoin jatkuva kuittailu siitä miten äiti muka ylisuojeli lasta isän omalta hauskalta läsnäololta.

Ymmärrän todella hyvin sitä että kukaan jolla on yhtään käytännön järkeä päässä ei anna lasta tuollaiselle pellelle. On todellakin parempi katsoa kuin katua. Jos äiti tekisi noin lapselle, jättäisi korkealle tasolle yksin ja antaisi itkeä vain tuhahtaen päälle, alkaisi jumalaton huuto. Isän tekemänä kaikki vaarallinen ja lapsen hyvinvoinnin vakavasti vaarantava on isin oma, aina hyvä tapa olla lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos et uskalla jättää, niin sitten hoidat itse 24/7. Mikä tässä nyt on ongelma?

Tuon ikäinen nukkuu päiväunet. Uskaltaisiko jättää miehen hoitoon päiväunien ajaksi?

Vierailija kirjoitti:

Olet ylisuojelevainen. Kun teette toisen lapsen niin huomaat asian itsekkin kun ei ole enää samanlaista hössöttämistä.

Ylisuojelava? Kun ei halua 3kk ikäistä vauvaa jättää hoitopöydälle yksin.

Meillä hoitopöydällä vauva kääntyi alle 3viikon ikäisenä ja meinasi pudota hoitopöydältä.

Ja tuollaiseen huudattamiseen jo naapurit kiinnittävät huomion ja soittavat poliisit, jos lasta ei yritetä rauhoitella.

Miehet ja naiset osaavat aivan yhtä hyvin hoitaa vauvaa ja kasvattaa lasta. Ei naisilla ole mitään synnynnäisiä erityiskykyjä vauvan hoitamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa. Miksi teit tuollaisen välinpitämättömän oman navan palvojan kanssa lapsen?

"nokun se oli niin jännä"

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olet oikeassa, mies ei ymmärrä turvallisuusasioita ja ottaa riskejä vauvan terveydellä. Vauvat kyllä oikeasti putoilevat.

Vauva ei ole moksiskaan jos putoaa metrin korkeudelta tasaiselle kovalle pinnalle.

En kyllä siltikään pudottelisi.

mies

Oon sitä mieltä, ettei ole normaalia jos miestä ei kiinnosta vauvan terveys. Normaali ihminen ottaa puheesta opiksi ja välittää terveydestä.

Meidän vauva kääntyi jo synnytyslaitoksella. Ei siis tietenkään osannut tarkoituksella kääntyä vaan kyse oli siitä, että kun hän käänsi päänsä, niin vahingossa saattoi koko vartalo sitten kääntyä mukana pään liikkeen seurauksena. Eli ei olisi voinut jättää hetkeksikään minnekään tasolle tai sohvalle tai aikuisten sängylle yksin. Meillä oli kylläkin hoitopöydässä ihan reunatkin estämässä putoamista. Mutta ei silti olisi voinut jättää. Ei voinut jättää edes muutamaksi sekunniksi niin, että samassa huoneessa käy itse huoneen toisella puolella olevasta kaapista hakemassa vaatteita ja näkee vauvan siis koko ajan. Se kääntyminen ja putoaminen tapahtuu sekunnissa kun tapahtuu, ei siinä ehdi juoksemaan viereen toiselta puolelta huonetta.

Vaikka osa vauvoista putoaa jostain sohvalta tai parisängystä eikä saa siinä mitään murtumaa tai pään alueen vammaa, niin osa vauvoista saa. Ja pään alueen vamma saattaa vaikuttaa pysyvästi loppuelämän. Koskaan ei voi etukäteen tietää tuleeko juuri sillä kerralla pysyvä vamma vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin loppu tähän että miehille sallitaan kaikki ja heitä vielä pyritään lohduttelemaan vaikka "heidän oma tapansa" saattaa vaikka tappaa lapsen. Sukulaisen mies tapasi temppuilla taaperon kanssa pyörittelemällä tätä ympäri vaikka vaimo pyysi lukemattomia kertoja että älä tee noin, kun lasta oli jo aiemmin sattunut tästä isukin hurjassa hassutteluleikissä. Kerran mies sitten taas kiskaisi lapsen käsiensä varassa ylösalaisin, ikäänkuin nakaten kaksivuotiaan voltilla ympäri. Lapsen pää retkahti ja tuli pysyvä vaikea vamma. Tuli myös ero ja syyte lapsen pahoinpitelystä. Tuomio vammantuottamuksesta tuli myös. Loppui nakkelut siihen, samoin jatkuva kuittailu siitä miten äiti muka ylisuojeli lasta isän omalta hauskalta läsnäololta.

Ymmärrän todella hyvin sitä että kukaan jolla on yhtään käytännön järkeä päässä ei anna lasta tuollaiselle pellelle. On todellakin parempi katsoa kuin katua. Jos äiti tekisi noin lapselle, jättäisi korkealle tasolle yksin ja antaisi itkeä vain tuhahtaen päälle, alkaisi jumalaton huuto. Isän tekemänä kaikki vaarallinen ja lapsen hyvinvoinnin vakavasti vaarantava on isin oma, aina hyvä tapa olla lapsen kanssa.

Siis niin tämä. Isien pitää saada tehdä omalla tavallaan, vaikka se tarkoittaisi kolme numeroa liian pieniä kenkiä, sopimattoman ruuan syöttämistä, huutavan vauvan huomiotta jättämistä, hampaiden pesun ym laiminlyöntiä tai pahimmillaan tosiaan lapselle suoraan vaarallista toimintaa. Ja sitten jos äiti yrittää sanoa että ei ole ok ja turvallista, niin leimataan ylihuolehtijaksi ja lapsen omijaksi. Luojan kiitos minulla on normaalilla järjenjuoksulla varustettu mies joka ymmärtää ettei lapsia voi miten sattuu hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet oikeassa. Ei uskalla jättää. Ala kouluttaa miestä? Ei taida auttaa? Jos vauvaa pitää ihan suojella mieheltä, ei kuulosta kauhean hyvältä. Mitäs sitten kun on pikkulapsi joka juoksee siellä täällä ja tapaturmariski on suuri.

Mä ajattelisin, että vauvan vähän kasvaessa ja oikeasti lähtiessä liikkumaan (siis kun se pyörähdys ei ole enää teoreettinen ongelma) tuo sohvallejättöongelma ratkeaa tavallaan itsestään, jos miehellä on yhtään järkeä päässä.

Tuosta huudatuksesta sanoisin, että miehen täytyy antaa jossain määrin etsiä oma tapansa olla lapsensa kanssa. Ei huudatusta pidä hyväksyä nykyajan tiedolla, mutta siis... en tiedä. Eihän sen miehen nyt tarvi miettiä, mikä auttaa, kun äiti ottaa tarvittaessa ohjat haltuunsa.

Mä komppaan tätä kommentoijaa. Lisäksi huomauttaisin, että hyvin suurelle osalle vanhemmista käy niin, että vauvavuoden aikana lapsi tippuu joltain tasolta maahan. Se ikään kuin kuuluu siihen normaaliin prosessiin ja opettaa sitten varovaisuutta jatkossa.

Miten teidän vauvanne muuten nukkuu? Pitääkö hänet aina erityisesti nukuttaa vai osaako nukahtaa myös omatoimisesti? En usko, että muutaman minuutin itku vahingoittaa vauvaa. Pitää muistaa, että vauvalla on hyvin rajattu määrä kommunikointikeinoja käytössä. Pelkän itkun perusteella ei vielä voi päätellä, että lapselle olisi kehittymässä hylkäämisen trauma. Yhtä hyvin vauva saattaa oppia, että vaikka häntä ärsyttääkin jäädä sänkyyn odottamaan unta, niin uni tulee sitten nopeasti.

Mä olen tuo ensimmäinen kirjoittaja ja haluan sanoa, että en ole sit yhtään samaa mieltä jälkimmäisen kanssa tästä itkemisasiasta. Ei kyllä varmasti vauva opi itkemällä, että koja se uni sit tulee. Lisäksi nämä asiat riippuvat luonteestakin, mulla on ollut iholla nukkuva esikoinen ja kuopus, joka joutui opettamaan äidilleen, että nukkuu mieluummin itsekseen.

En siis ole missään tapauksessa sitä mieltä, että miehen on ok jättää lapsi itkemään, koska "vauva kiukuttelee". Vauvan tarpeisiin on toki vastattava, mutta ajattelin, että miehet tarvitsee myös vähän tilaa sille, että löytävät ne omat tapansa vastata niihin tarpeisiin. Tosi kärjistetty esimerkki, joka sai inspiraationsa AP:n kertomuksesta mutta ei ole tulkinta siitä: Vauva itkee, mies hetkuttaa vauvaa 10 s ja toteaa, ettei vauva rauhoitu. Äiti tulee paikalle ja toteaa, että ei näin, ja vie vauvan rauhoittumaan kanssaan. Ei miehellä ole mitään mahdollisuutta opetella, kuinka hän saa vauvan rauhoittumaan.

Mulla oli pienen vauvan äitinä sellainen epäilemättä hormonien synnyttämä tilanne, että vauvan itku (myöhemmin totesin, että myös vieraan vauvan itku) nosti mun mieleen hätätilan. Reagoin oikeasti varmaan sekunnin osissa vauvan itkuun. Jos halusin, että myös mies hoiti vauvaa, mun oli pakko kestää tätä hätätilaa ihan keskenäni jonkun aikaa. Musta tuntuu, että just tuolloin 3 kk:n iässä mies alkoi ottaa enemmän vastuuta vauvan hoidosta yksin, esim. nukutettiin vuorotellen, niin molemmat pääsi iltalenkille yksinään vuorotellen. Ja totta kai myös meillä oli se kausi, kun isä ei vaan kertakaikkiaan kelvannut lohduttajaksi. Silloin me tehtiin niin, että mä otin isomman roolin vauvan nukkumisen järjestämisessä, ja puoliso aina välillä kävi kokeilemassa, joko taas onnistuu. Mut me oltiin hyvin samoilla linjoilla sen suhteen, kuinka lasta hoidetaan, niin silleen tää nyt ei oo relevanttia just AP:n tilanteeseen.

kyllä sä sen itse tiedät,uskallatko jättää,luotatko? eli kun sanot,ettet uskalla jättää,niin se kertoo jo paljon....:/   pitäis olla jotkin yhteiset säännöt,miten molemmat hoitaa vauvaa,sovitaan mihin vauvan uskaltaa jättää ja molemmat tekee samalla tavalla...eihän lapselle isompanakaan ole hyvä,jos sovitaan,että ei herkkuja ja isä salaa antaa ja lapsi lihoo ja hampaat menee...eli jotkin yhteiset säännöt,miten hoidetaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua aina ihmetyttää, miksi muut naiset lisääntyy tuollaisten mieslapsien kanssa? Omani osasi heti hoitaa ja hänelle pystyi hyvin vauvan jättämään hoitoon.

Miten testasit sen etukäteen, ettei olisi kädetön lasten kanssa?

Näin miten hyvin hän tuli kolmen kummilapsensa ja muiden lasten kanssa toimeen.

Niin että misetä ei kannata isäksi tehdä, jos se ei kuulu kirkkoon ja omaa kummilapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä olet oikeassa, mies ei ymmärrä turvallisuusasioita ja ottaa riskejä vauvan terveydellä. Vauvat kyllä oikeasti putoilevat.

Vauva ei ole moksiskaan jos putoaa metrin korkeudelta tasaiselle kovalle pinnalle.

En kyllä siltikään pudottelisi.

mies

Aika outoa jos ei ole moksiskaan. Kyllä se sattuu vauvaankin, vaikka ei pahempaa vammaa tulisi. Ja vaikka useimmiten tuommoisista selvitään säikähdyksellä niin se ei vaadi kuin pikkuisen huonoa tuuria ja lapsi saa pysyvän vamman.