Painonpudotushaaste vuodelle 2023 - tule mukaan?

Voi pee, paino noussut tammikuusta 93kg----104kg

20kg saatava pois. Pakko. Kun vaan saisi selkärangan pidettyä ja fokuksen maalissa. Olen niin monta kertaa harhautunimut hyvän alun jälkeen.

Alotan painonvartioissa loman jälkeen. Täällä ruotsissa ovat vielä toiminnassa.

On tapahtunut kaikenlaista surullista puolen vuoden sisällä. Pahinta kahden lähiomaisen kuolema, isäni ja lapseni. Mieheni pettäminen tähän lisätaakaksi.

No painoa onkin nyt enemmän kun koskaan aikuisiällä.

Voimahalit sulle sinne rakkaaseen naapurimaahamme.  Painonvartijat opastajalta  saat hyvät ohjeet ja edistymisesi on seurannassa.  Kaiken kokemasi takia pidän hyvänä ratkaisuna, aloittaa elämäntapamuutos ryhmässä.  Uskoisin, että hyvinvointisi kohentuminen / onnistumisen mahdollisuus on suurempi mitä se ehkä saattaisi olla kotona omatoimisesti (neljän-seinän-sisällä). Pidän kovasti peukkuja sulle uusien tavoitteiden saavuttamiseen. Toivottavasti saat myös enemmän valoa päiviisi tulevaisuudessa.    

Aloitin elämäntapamuutokseni päivälleen vuosi sitten. Aloituspaino oli 85,5 kg eli kymmenisin kiloa ylipainon puolella. Nyt aamulla painoin 60,2 kg, ja siinä on noin puoli kiloa hormonikiertoon liittyvää nesteturvotusta. Vaatekoko on pienentynyt koosta 40/42 kokoon 36 (joskus 34) ja farkkujen tuumakoko oli ennen 32, nyt 26. Ensimmäinen tavoitteeni oli normaalipaino, sitten 69 kg, sitten 65 kg ja nyt haluan pitää painon tässä alle 61 kilossa. Liikuntaa harrastan nykyään joka päivä, ja se tuo valtavasti hyvää oloa, varsinkin juokseminen (jota olen aina halunnut harrastaa, mutta kuvitellut etten pysty).

Tein muutoksen parantamalla ruokavaliota ja lisäämällä liikuntaa. Herkut jätin aluksi tyystin pois, koska ne olivat yksi ongelmakohtani. Isoin merkitys silti lienee säännöllisellä, minulle sopivalla ateriarytmillä ja annoskokojen tarkkailulla. Olen innostunut ruuanlaitosta, eikä ruuan tilaaminen kotiin tai valmisruoka enää houkuttele. Herkkujen suhteen en ole niin ehdoton kuin aluksi, mutta niiden kanssa on helpompi pitää kohtuus kun pidän mielessä, että maha tulee kipeäksi ja olo tukkoiseksi, jos niitä syö liikaa.

Tunnesyömisen ja ahmintataipumuksen kanssa joudun luultavasti käymään taistoa vielä pitkään, mutta se on helpottunut huimasti kuluneen vuoden aikana. Ruokasuhde on muuttunut terveempään ja samalla nautinnollisempaan suuntaan, mutta sitä täytyy aktiivisesti pitää yllä. Pari kertaa olen lipsunut, mutta toisin kuin ennen, olen saman tien palannut takaisin enkä antanut periksi. Joustavuus ja itsemyötätunto toimii.

Haluan toivottaa isot tsempit kaikille painon ja elämäntapojen kanssa painiskeleville! Kärsivällisyys, joustavuus mutta määrätietoisuus ja pienistä onnistumisista iloitseminen toimivat minulla, ehkä jollakulla toisellakin.

Aloitin keventämisen vuoden alussa ja tämän viestiketjun innoittamana. Alku oli lupaava, mutta sitten on tullut keväästä eteenpäin takapakkeja, esim. matkaillessa. Varsinkin Ruotsin-risteilyltä tuli mukaan ainakin pari kiloa kun yleensä en käytä paljonkaan alkoholia tai herkuttele isoja annoksia. Nyt olen taas suunnilleen lähtöpisteessä ehkä. Elokuussa paluu arkeen - ja kotivaaalle.

numero 17 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pientä päivitystä. Aloi tuossa toukokuussa tuntua siltä, että housut kiristävät taas. Muutenkin otolo oli kehno. Tein masennus- ja ahdistuneisuustestit, mietin olenko raskaana ym. ym. Mutta ei. Kilpirauhashormonit taas niin maassa kuin olla voi. Tila hiipi niin salakavalasti, että varsin huonoksi menin ennen kuin älysin mennä verikokeisiin.

Tuntuu että hormonit vaikuttavat painoonkin niin paljon, että itellä ei olisi mitään mahkuja vaikuttaa yhtään mihinkään. Siinä mielessä tällaiset ketjut ovat minulle turhia. Kunhan tästä piristyn vähän, totean toivottavasti että kyllä terveellisestä ruokarytmistä kannattaa huolta pitää ja hakea kannustusta tästäkin ryhmästä.

Mites te muut, tämän ketjun kilpirauhassairaat tai muut pitkäaikaissairaat? Tunnetteko, että terveellinen ruokailu tukee sairauden pitämistä tasapainossa?

Minulla ei ole mitään hajua siitä, miksi hormonitasot pitkäaikaisesta lääkityksestä huolimatta laskivat niin paljon, että olen tässä tilanteessa nyt.

Ikävä kuulla, että kilpirauhanen aiheuttaa ongelmia. En voi sanoa tietäväni, miltä sairastaminen tuntuu, mutta kuvittelisin, että hyvästä ruokailusta kannattaa pitää kiinni, vaikka se ei painossa näkyisikään hormonien epätasapainon takia. Hyvä ja terveellinen ruoka kuitenkin lisää hyvinvointia ja auttaa jaksamaan, kun sairaus vie voimia.

Omia kuulumisia sen verran, että jokapäiväisten punnitusten perusteella paino on vieläkin lievästi laskusuunnassa. Kun aiemmin 61,5 kg lukemista nousin heti seuraavassa punnituksessa lähelle 62 kiloa tai jopa sen yli, nyt noin viikon ajan paino on ollut 61,7 ja 61,2 kg välillä. Pituus on edelleen se sama 174 cm. Jos tämä tällaisena jatkuu, excelini mukaan 60 kg pitäisi alittua neljän viikon kuluttua, mutta suhtaudun skeptisesti. Tuosta excelistä muuten näkee myös selvästi, kuinka kuukautiskierto vaikuttaa painoon eli parin viikon päästä saa taas varautua painon hetkelliseen nousuun tai ainakin laskun pysähtymiseen.

Eräs kaveri, jota en ole tavannut viime syksyn jälkeen (olin silloin noin 16 tai 17 kg painavampi), kiinnitti huomiota hoikistumiseeni. Hän otti sen puheeksi jopa kahteen kertaan, hyvässä hengessä toki molemmilla kerroilla. Tavallaan se tuntui hyvältä, mutta enemmän silti kiusalliselta. Olen niin paljon yrittänyt tehdä itseni kanssa töitä, että toisten kokoa tai painoa ei kommentoida, ei edes hyvässä tarkoituksessa ja yritän muuttaa myös ajatteluani toisten kehoista sen mukaan. Myös omassa suhtautumisessa kehooni yritän ajatella kokoa tai ulkonäköä enemmän sitä, mihin se pystyy esimerkiksi juostessa tai salilla ja kuinka olen edistynyt kestävyydessä ja voimassa.

Alat kuulostaa fanaattiselta.

Olisi aika löysätä, ottaa rennosti. Ota tavoite pysyä tuossa lukemissa noin viiden kilon sisällä.

Nauti olemisesta ja totuttele uuteen olemiseesi.

Minäkin aloitin muutamia kuukausia sitten urakan. Kohta on -15kg. Toiset -15kg olisi vielä edessä, että olisin hyvästi normaalipainon sisällä. Vauhti on hidasta, mutta aika vakaata. 

Lopetin herkut, joskin satunnaisesti saatan maistella. Lasken kalorit ja siinä se. En vahtaa ruuan laatua tai makroja. Syön mitä haluan, myös pizzaa. kirjaan kaikki kuitenkin ylös. Sitä myötä ruokavalio on muuttunut vähemmän kaloritiheämpään suuntaan, että saan syödä enemmän, ja ruokarytmi on löytynyt. Yläraja on 1700 kilokaloria, mutta keskiarvo oli n. 1400. En urheile yhtään. Ei ole minun juttu. Olen kyllä tyytyväinen itseeni.

Vierailija kirjoitti:

numero 17 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pientä päivitystä. Aloi tuossa toukokuussa tuntua siltä, että housut kiristävät taas. Muutenkin otolo oli kehno. Tein masennus- ja ahdistuneisuustestit, mietin olenko raskaana ym. ym. Mutta ei. Kilpirauhashormonit taas niin maassa kuin olla voi. Tila hiipi niin salakavalasti, että varsin huonoksi menin ennen kuin älysin mennä verikokeisiin.

Tuntuu että hormonit vaikuttavat painoonkin niin paljon, että itellä ei olisi mitään mahkuja vaikuttaa yhtään mihinkään. Siinä mielessä tällaiset ketjut ovat minulle turhia. Kunhan tästä piristyn vähän, totean toivottavasti että kyllä terveellisestä ruokarytmistä kannattaa huolta pitää ja hakea kannustusta tästäkin ryhmästä.

Mites te muut, tämän ketjun kilpirauhassairaat tai muut pitkäaikaissairaat? Tunnetteko, että terveellinen ruokailu tukee sairauden pitämistä tasapainossa?

Minulla ei ole mitään hajua siitä, miksi hormonitasot pitkäaikaisesta lääkityksestä huolimatta laskivat niin paljon, että olen tässä tilanteessa nyt.

Ikävä kuulla, että kilpirauhanen aiheuttaa ongelmia. En voi sanoa tietäväni, miltä sairastaminen tuntuu, mutta kuvittelisin, että hyvästä ruokailusta kannattaa pitää kiinni, vaikka se ei painossa näkyisikään hormonien epätasapainon takia. Hyvä ja terveellinen ruoka kuitenkin lisää hyvinvointia ja auttaa jaksamaan, kun sairaus vie voimia.

Omia kuulumisia sen verran, että jokapäiväisten punnitusten perusteella paino on vieläkin lievästi laskusuunnassa. Kun aiemmin 61,5 kg lukemista nousin heti seuraavassa punnituksessa lähelle 62 kiloa tai jopa sen yli, nyt noin viikon ajan paino on ollut 61,7 ja 61,2 kg välillä. Pituus on edelleen se sama 174 cm. Jos tämä tällaisena jatkuu, excelini mukaan 60 kg pitäisi alittua neljän viikon kuluttua, mutta suhtaudun skeptisesti. Tuosta excelistä muuten näkee myös selvästi, kuinka kuukautiskierto vaikuttaa painoon eli parin viikon päästä saa taas varautua painon hetkelliseen nousuun tai ainakin laskun pysähtymiseen.

Eräs kaveri, jota en ole tavannut viime syksyn jälkeen (olin silloin noin 16 tai 17 kg painavampi), kiinnitti huomiota hoikistumiseeni. Hän otti sen puheeksi jopa kahteen kertaan, hyvässä hengessä toki molemmilla kerroilla. Tavallaan se tuntui hyvältä, mutta enemmän silti kiusalliselta. Olen niin paljon yrittänyt tehdä itseni kanssa töitä, että toisten kokoa tai painoa ei kommentoida, ei edes hyvässä tarkoituksessa ja yritän muuttaa myös ajatteluani toisten kehoista sen mukaan. Myös omassa suhtautumisessa kehooni yritän ajatella kokoa tai ulkonäköä enemmän sitä, mihin se pystyy esimerkiksi juostessa tai salilla ja kuinka olen edistynyt kestävyydessä ja voimassa.

Alat kuulostaa fanaattiselta.

Olisi aika löysätä, ottaa rennosti. Ota tavoite pysyä tuossa lukemissa noin viiden kilon sisällä.

Nauti olemisesta ja totuttele uuteen olemiseesi.

Fanaattiselta? Millä lailla? Tuon Excelin takia? Mulle sopii painon päivittäinen seuranta ja se nimenomaan tuo sitä rentoutta, kun huomaan painon vaihtelevan pienessä ajassa paljonkin. Sillä lailla pysyn perillä painon muutoksesta pitkällä aikavälillä enkä liikoja takerru yhden päivän lukemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

numero 17 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pientä päivitystä. Aloi tuossa toukokuussa tuntua siltä, että housut kiristävät taas. Muutenkin otolo oli kehno. Tein masennus- ja ahdistuneisuustestit, mietin olenko raskaana ym. ym. Mutta ei. Kilpirauhashormonit taas niin maassa kuin olla voi. Tila hiipi niin salakavalasti, että varsin huonoksi menin ennen kuin älysin mennä verikokeisiin.

Tuntuu että hormonit vaikuttavat painoonkin niin paljon, että itellä ei olisi mitään mahkuja vaikuttaa yhtään mihinkään. Siinä mielessä tällaiset ketjut ovat minulle turhia. Kunhan tästä piristyn vähän, totean toivottavasti että kyllä terveellisestä ruokarytmistä kannattaa huolta pitää ja hakea kannustusta tästäkin ryhmästä.

Mites te muut, tämän ketjun kilpirauhassairaat tai muut pitkäaikaissairaat? Tunnetteko, että terveellinen ruokailu tukee sairauden pitämistä tasapainossa?

Minulla ei ole mitään hajua siitä, miksi hormonitasot pitkäaikaisesta lääkityksestä huolimatta laskivat niin paljon, että olen tässä tilanteessa nyt.

Ikävä kuulla, että kilpirauhanen aiheuttaa ongelmia. En voi sanoa tietäväni, miltä sairastaminen tuntuu, mutta kuvittelisin, että hyvästä ruokailusta kannattaa pitää kiinni, vaikka se ei painossa näkyisikään hormonien epätasapainon takia. Hyvä ja terveellinen ruoka kuitenkin lisää hyvinvointia ja auttaa jaksamaan, kun sairaus vie voimia.

Omia kuulumisia sen verran, että jokapäiväisten punnitusten perusteella paino on vieläkin lievästi laskusuunnassa. Kun aiemmin 61,5 kg lukemista nousin heti seuraavassa punnituksessa lähelle 62 kiloa tai jopa sen yli, nyt noin viikon ajan paino on ollut 61,7 ja 61,2 kg välillä. Pituus on edelleen se sama 174 cm. Jos tämä tällaisena jatkuu, excelini mukaan 60 kg pitäisi alittua neljän viikon kuluttua, mutta suhtaudun skeptisesti. Tuosta excelistä muuten näkee myös selvästi, kuinka kuukautiskierto vaikuttaa painoon eli parin viikon päästä saa taas varautua painon hetkelliseen nousuun tai ainakin laskun pysähtymiseen.

Eräs kaveri, jota en ole tavannut viime syksyn jälkeen (olin silloin noin 16 tai 17 kg painavampi), kiinnitti huomiota hoikistumiseeni. Hän otti sen puheeksi jopa kahteen kertaan, hyvässä hengessä toki molemmilla kerroilla. Tavallaan se tuntui hyvältä, mutta enemmän silti kiusalliselta. Olen niin paljon yrittänyt tehdä itseni kanssa töitä, että toisten kokoa tai painoa ei kommentoida, ei edes hyvässä tarkoituksessa ja yritän muuttaa myös ajatteluani toisten kehoista sen mukaan. Myös omassa suhtautumisessa kehooni yritän ajatella kokoa tai ulkonäköä enemmän sitä, mihin se pystyy esimerkiksi juostessa tai salilla ja kuinka olen edistynyt kestävyydessä ja voimassa.

Alat kuulostaa fanaattiselta.

Olisi aika löysätä, ottaa rennosti. Ota tavoite pysyä tuossa lukemissa noin viiden kilon sisällä.

Nauti olemisesta ja totuttele uuteen olemiseesi.

Fanaattiselta? Millä lailla? Tuon Excelin takia? Mulle sopii painon päivittäinen seuranta ja se nimenomaan tuo sitä rentoutta, kun huomaan painon vaihtelevan pienessä ajassa paljonkin. Sillä lailla pysyn perillä painon muutoksesta pitkällä aikavälillä enkä liikoja takerru yhden päivän lukemaan. 

Kannatan Exceliä. Itelläki ollut käytössä. Siitä saa sellaisen kuin itsehaluaa ja voi seurata asioita, jotka kiinnostaa. Kokonaiskuva jää helposti saavuttamatta ja takertuu päivän tai viikon fiilikseen. Excelistä tulee aina hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

No en varmaan ilmoittaudu. Ainoa tapa laihtua on pitää ruokailurytmi normaalina ja olla kärsivällinen.

Minulla alkupaino 98 kiloa (pituus 173) ja nyt vuoden kuluttua olen laihtunut vasta 13 kiloa, mutta olen hurjan tyytyväinen. Mikään ei roiku missään eikä ole rypyn ryppyä ja olen syönyt ihan samat herkut munkkeineen karkkeineen jätskineen, mutta olen syönyt tasaisin välein enkä ahminut "dieetin" lomassa tai jälkeen.

Jatkan tätä tahtia kunnes olen saavuttanut oman tavoitteeni eli 68 kilos. Siihen menee kai vielä 2 vuotta mutta tulihan ne kilotkin vuosien varrella joten mikä kiire tässä on.

No ei toki ainoa tapa laihtua, mutta todennäköisesti se pysyvin.

Itsellä on aika samanlainen projekti nyt käynnissä. Mulla kyllä roikkuu nyt jo vaikka mikä, kun olen koko ikäni niin ahkerasti jojoillut. Mutta nyt mä vihdoin aion vaan kaikessa rauhassa muuttaa elintapoja sitä tahtia kun painonpudotuksen kannalta täytyy. En siis ole todellakaan ottanut mitään alkurysäystä tms. vaan tehnyt niin pieniä muutoksia kuin mahdollista, jotta paino alkaa putoamaan. Pudotettavaa on niin paljon, että on ihan selvää, että matkan varrella täytyy tehdä vielä monenlaisia kiristyksiä hommaan.  Ainoat asiat mistä pidän koko ajan mahdollisimman hyvin kiinni on just ruokarytmi, tarpeeksi syöminen ja herkkujen hallinta siinä mielessä, että koska olen ahmimishäiriöstä kärsinyt 12-vuotiaasta asti, niin nyt on tärkeää pitää sallivuus länsä, mutta olla tarkkana ettei mene tunteiden takia ahmimiseksi. 

Vaikeinta mun mielestä on just hyväksyä tämä rauhallinen tahti, vaikka tiedänkin että se on varmasti se paras. Mutta kun on niin aivopesty siihen, että painon pudottaminen on kamalaa kärsimystä, ja siksi se kannattaa tehdä mahdollisimman nopeasti, niin on vaikea uskoa tähän hitaaseen tahtiin.

Ja painoa on pudonnut korkeimmasta lukemasta n. 10kg.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin aloitin muutamia kuukausia sitten urakan. Kohta on -15kg. Toiset -15kg olisi vielä edessä, että olisin hyvästi normaalipainon sisällä. Vauhti on hidasta, mutta aika vakaata. 

Lopetin herkut, joskin satunnaisesti saatan maistella. Lasken kalorit ja siinä se. En vahtaa ruuan laatua tai makroja. Syön mitä haluan, myös pizzaa. kirjaan kaikki kuitenkin ylös. Sitä myötä ruokavalio on muuttunut vähemmän kaloritiheämpään suuntaan, että saan syödä enemmän, ja ruokarytmi on löytynyt. Yläraja on 1700 kilokaloria, mutta keskiarvo oli n. 1400. En urheile yhtään. Ei ole minun juttu. Olen kyllä tyytyväinen itseeni.

Tämä on se tärkein asia painonhallinnassa. Se, että löytää itselleen sopivan tavan olla ja elää.

Itse olin nuorena hoikka. Mutta sitten aloin noudattamaan kaikenmaailman ohjeita.

Pitää syödä välipaloja ja monta pientä ateriaa ettei verensokeri heilahda. Sinkkuna sain sen vielä onnistumaan kun pystyin liikkumaan joka päivä hyvin runsaasti.

Mutta parisuhteessa se kävi vaikeaksi, ja lasten saaminen suorastaan räjäytti potin. Siinä vaiheessa alkoivat välipalat näkymään vyötäröllä ja veriarvoissa. Eikä tilanne lähtenyt korjaantumaan millään konstilla.

Vasta keski-iän kynnyksellä löysin ohjeet pätkäpaastoon ja päätin kokeilla sitä. Odotukset eivät olleet suuret, mutta epätoivoisena oli valmis mihin vaan ihmedieettiin. Yllätyksekseni paino alkoi tippumaan. Vähän aikaa kun olin sitä jatkanut, niin muistin, että näinhän minä söin nuorenakin ja siksi sain kuulla jankutusta niistä välipaloista. Ei olisi kannattanut kuunnella.

Ylipainoa on vielä jäljellä, mutta veriarvot ovat nykyään taas normaalit.

Minulle näyttää sopivan parhaiten se, että syön 2-3 ateriaa päivässä melko lyhyellä aikavälillä ja pidän sen jälkeen pidemmän tauon ruokailuissa.

Tsemppiä jokaiselle itselle sopivan ruokavalion löytämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin muutokseni tulee olemaan työpäivän aikana, aiemmin otin evääksi ison pussin irtokarkkeja, suklaata, pasteijoita ja limsaa. Aloitin elämänmuutoksen eilen, ja otin töihin kaksi banaania, kaksi omenaa, kaksi karjalanpiirakkaa, juotavan jogurtin ja kivennäisvettä. AP

Tuolla ruokavaliolla itselläni olisi koko ajan nälkä. Naisethan pärjäävät vaikka koko päivän salaateilla, mies tarvitsee lihaa. Olen mitoiltani 179/90.

Olin alkuvuonna 76kgnyt 65kg!! Jeeee

172cm ja alan näyttämään hyvältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin muutokseni tulee olemaan työpäivän aikana, aiemmin otin evääksi ison pussin irtokarkkeja, suklaata, pasteijoita ja limsaa. Aloitin elämänmuutoksen eilen, ja otin töihin kaksi banaania, kaksi omenaa, kaksi karjalanpiirakkaa, juotavan jogurtin ja kivennäisvettä. AP

*                

Tuolla ruokavaliolla itselläni olisi koko ajan nälkä. Naisethan pärjäävät vaikka koko päivän salaateilla, mies tarvitsee lihaa. Olen mitoiltani 179/90.

*                                                                                                                                                          

Jokainen meistä on ainutlaatuinen omana itsenään.  Tuskin kannattaa vertailla omia valintoja jonkun toisen valintoihin.  Monet haluavat aterioida työpäivän jälkeen yhdessä perheensä kanssa.  Siitä on jo 7kk aikaa kun ap tuon lainaamasi kirjoitti.  Selvästi parempaan suuntaa kuitenkin eväitään valitsi.  Mun silmissäni hänen eväät olivat enemmänkin välipaloja, mutta emmehän voi tietää millainen rytmitys ruokailuissa jollakin toisella henkilöllä on.  Jotkut saattavat syödä työpäivän aikana myös lounaan, vaikka olisi omia eväitä mukana.  Sulla ei ole kuitenkaan niin paljon liikakiloja, mitä ap:lla aloittaessaan.  Olisko kuitenkin mahdollista, että tulisit ketjuun vielä uudelleen ja kertoisit oman tarinasi ruokailun & painonhallintaan liittyen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin muutokseni tulee olemaan työpäivän aikana, aiemmin otin evääksi ison pussin irtokarkkeja, suklaata, pasteijoita ja limsaa. Aloitin elämänmuutoksen eilen, ja otin töihin kaksi banaania, kaksi omenaa, kaksi karjalanpiirakkaa, juotavan jogurtin ja kivennäisvettä. AP

Tuolla ruokavaliolla itselläni olisi koko ajan nälkä. Naisethan pärjäävät vaikka koko päivän salaateilla, mies tarvitsee lihaa. Olen mitoiltani 179/90.

Olen suunnilleen saman mittainen ja painoinen enkä varsinaisesti tarvitse lihaa. Syön sitä kyllä silloin tällöin, mutta voin olla ilmankin. Kyse on enneminkin siitä mihin itsensä opettaa. 

En sinänsä kuulu tänne koska pudotettavaa ei oikeastaan ole, muuta kun että olisi aina kiva saada vatsalihakset vähän enemmän näkyviin.

Olen kuitenkin "alan" harrastaja, ja näin ollen päädyin ketjua lukemaan. Minusta tämmöiset tsemppiketjut ovat oikein hyviä, ja mukava nähdä kun ihmiset tukevat toisiaan. Hyvä juttu ja lisää sitä. Kaikkien onnistumiset ovat arvokkaita, paloi rasvaa sitten gramma tai kilo, tai enemmän. Kenenkään ei myöskään tarvitse tiputtaa tai nostaa painoa kenenkään muun vuoksi, sopiakseen kenenkään muun muottiin, vaan ainoastaan jos se on asia mitä itse haluaa ja toivoo.

Minun on kuitenkin kommentoitava ketjun alku- ja keskipäässä jaettuja väittämiä ja teorioita.

VHH-ruokavalio on aivan toimiva ihmisen ruokavalio - olettaen, että rasvojen laatu on hyvä, ja kaikki muut järjellä käsitettävät perusasiat ruokavaliossa ovat kunnossa.

Minua vaan itseä niin kovasti nyppii sen tyrkyttäminen kaikille ainoana oikeana ihmisen ruokavaliona, ja ainoana keinona hallita painoa. Sille kun ei ole mitään vertaisarvioitua, ihmistutkimuksiin pohjautuvaa tieteellistä näyttöä - siis sen paremmuudella muita ruokavalioita vastaan.

Tämän misinformaation levittäminen kun on enemmän kuin "mun mielipide"; se voi aktiivisesti aiheuttaa haittaa ihmisen painonhallintatavoitteille. Ihmisille kun sopivat erilaiset ruokavaliot. "Paras" ruokavalio yksilölle on se, joka hänelle itselle parhaiten sopii.

Minä olen itse "alan harrastajana" syönyt kokeilumielessä erilaisia ruokavalioita - VHH, kasvis, sokeripainotteinen, tasapainoinen - ja onnistuneesti tiputtanut painoa kaikille näillä.

Arvatkaapa miten?

Laskemalla kaloreitani.

Rasvan varastointia ja polttamista ei hallinnoi mikään muu kuin kehon energiatasapaino. Tämä on tosiasia, joka (toisin kuin jostain syystä tässä ketjussa moni jankkaja on erheellisesti väittänyt) joka on useaan kertaan osoitettu tieteellisesti.

Ihmiskeho voi tehdä kaloreilla vain kaksi asiaa: kuluttaa ne, tai varastoida ne. Jos päivän vaatima energiamäärä ylittää ravinnosta saatavan energiamäärän, keho polttaa varastoitua rasvaansa - jos taas alittaa, keho varastoi ylimääräisen energian rasvana.

Tästä on yksinkertaisesti mahdotonta päästä mihinkään.

Olen jopa hauskuusmielessä osoittanut tämän muuta väittäneelle kaverilleni eräänä kesänä syömällä (päivittäisen proteiinin lisäksi) viikon pelkkää jääteöä, mutta jättämällä kuitenkin kaloreihin miinusta, ja tiputtanut painoani.

Jos hiilihydraatti-insuliini -malli olisi totta, tämä ei olisi ollut mahdollista - mutta kun se oli, ainoa looginen johtopäätos on, että malli ei ole totta.

Vastaavia "tutkimuksia" on tehty useasti juuri osoittamismielessä, eräs niistä on kuuluisa Twinkie Diet: http://www.cnn.com/2010/HEALTH/11/08/twinkie.diet.professor/index.html

Jälleen: jos hiilihydraatti-insuliini -malli olisi totta, näin ei olisi käynyt. Mutta kun kävi.

Jatkuu.

Ihmisillä on todella juurtuneita väärinkäsityksiä siitä miten keho käyttää rasvoja ja hiilihydraatteja, koska asiat ovat monimutkaisempia kuin pintapuolin näyttää, ja sitten asiasta ymmärtämättömät tekevät vakuuttavia YouTube-videoita asiasta, muut asiasta ymmärtämättömät sitten leikkivät ravitsemusasiantuntijaa tämänkaltaisilla foorumeilla, aiheuttaen harmia sellaisille, jotka hämmentyvät koska ovat epätoivoisia löytämään apua painonhallintaan.

VHH-ihmiset tarttuvat usein siihen, että syömällä enemmän rasvaa hiilihydraattien sijaan, keho polttaa enemmän rasvaa. No tottakai polttaa kun syöt enemmän rasvaa. Siis tietenkin keho polttaa enemmän rasvaa koska saa enemmän rasvaa. Nyt järki käteen. Olennaista ainoastaan varastoini-kulutus -netto energiankulutuksen jälkeen.

Syömällä hiilihydraatteja insuliinihormoni nousee akuutisti, tämä on totta. Insuliini siis, kyllä, on varastointihormoni, joka, kyllä, ajaa rasvaa rasvakudokseen.

Mutta tässä VHH-jankkaajilla loppuu ymmärrys kesken koska asiat menevät monimutkaisemmiksi kuin mitä internetin roskaruokainformaatiotorvi antaa ymmärtää.

Jos verrataan kahta ruokavaliota, toinen on vähähiilihydraattinen, toinen vähärasvainen.

Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa saatu rasva ei tarvitse insuliinia ajautuakseen rasvakudokseen. Sille ei ole tarvetta. Insuliinin nousun puute on siis aivan irrelevantti seikka kun puhutaan rasvan varastoinnista. Jälleen: keho polttaa enemmän rasvaa, mutta myös varastoi enemmän rasvaa.

Vähärasvaisessa ruokavaliossa taas rasvanpoltto on vähäisempää insuliinin akuutin (lyhytaikainen, tässäkin asia mitä harvoin ymmärretään) nousun seurauksena, mutta koska syödyn rasvan määrä on vähäisempi, myös varastoidun rasvan määrä on vähäisempi.

Molemmissa tapauksissa varastoinnin ja kulutuksen netto on ainoa ratkaiseva tekijä.

Tämä voi olla todella epäselvää, ja pahoittelen, mutta siis kiteytettynä:

VHH-ruokavaliolla ihminen polttaa JA varastoi enemmän rasvaa, korkeahiilihydraattisella ruokavaliolla ihminen polttaa JA varastoi (triglyserideinä) enemmän hiilihydraatteja.

Yksinkertaista.

Sitten vielä yksi pointti, ja tämän toivoisin monen sisäistävän.

Kaikki dieetit toimivat kun toimivat siksi koska ne aiheuttavat muuttuneiden tapojen myötä kalorivajeen - usein aivan huomaamatta. Jos ihminen muutta ylipainoon johtaneen ruokavalion kertaheitolla pelkkään lihadiettiin, on TÄYSIN ODOTETTU lopputulos, että paino putoaa koska moni ylipainoon johtanut tapa jää toteuttamatta, kuten vaikkapa liialliset välipalat, ja tässä tapauksessa vaikka leivät, jotka ihan helposti ja huomaamatta ovat parisataa kiloria kappale, ja usein extraa muun ruokailun päälle. Tämän lisäksi nämä erilaiset ruokavaliot usein painottavat pikaruoan sijaan ns. oikeaa kunnon ruokaa, joka on täyttävämpää ja vähemmän kaloritiheää - eli luonnollisesti ihmisellä painoa putoaa, koska jos on ylipainoinen, se on usein tapahtunut kaloritiheän ja vähemmän täyttävän ruoan liiallisen nauttimisen seurauksena. Tämän tavan muuttaminen aiheuttaa painon tippumista koska päivittäinen kalorimäärä vähenee. Se ei kuitenkaan ole mitään taikaa, vaan on täysin selitettävissä kalorimatematiikalla. Vähentynyt paino myös innostaa ja piristää, ja voi lisätä aktiivisuutta, joka taas lisää kulutusta ihan huomaamatta.

Dieettien - oli se sitten VHH, kasvis, mikä vaan - tuottamat terveyshyödyt ovat myös aina selitettävissä sillä, että rasvanpoltto systemaattisesti johtaa veriarvojen kohtentumiseen. Tämäkin on todettu monta kertaa, ja tässä on verrattu kaikkia erilaisia ruokavaliota. Lopputulos on aina sama: kun ihminen polttaa ylimääräistä, kertynyttä rasvaa, kaikki veriarvot kohenevat. Se ei ole sidoksissa mihinkään yhteen ruokavalioon tai taikadieettiin, vaan on seurausta kalorivajeen aiheuttamasta painonpudotuksesta, joka ITSESSÄÄN kohtentaa terveyttä.

Loppukaneettina:

SINULLE paras ruokavalio on se, joka sinusta tuntuu mukavimmalta ja täyttävimmältä ja nautinnollisimmalta tavalta syödä ilman, että kalorit paukkuvat yli. Se voi olla VHH, se voi olla kasvis, se voi olla mikä vaan - poikkeuksena lihadieetti, jota en suosittelisi sen vähäisen kuidun vuoksi; riittävän kuidunsaanti kun tiedetysti korreloi vähentyneen syöpäriskin kanssa. Muuten tee mitä teet. Pyri saamaan päivittäinen riittävä määrä proteiinia ja kuitua - rasvan ja hiilihydraattien kanssa tee käytännössä mitä lystäät kunhan kalorit pysyvät kurissa.

Mutta muista myös, että elämä on nauttimista varten, älä muodosta itsellesi ruoka- tai makrofobiaa ja syömishäiriöitä. Terveellinen syöminen ei ole rakettitiedettä, ja pystyt siihen aivan varmasti. Kaikki onnistumiset ovat onnistumisia, ja kyseessä on maratoni, eikä pikajuoksu.

Tässä vielä VHH-ruokavaliota ja "tasapainoista" ruokavaliota vertaileva kattava tutkimus kiinnostuneille:

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8795871/

Lopputulos: kun kahden painonpudotusryhmän - VHH ja tasapainoinen - kalorivaje pidettiin samana...

Tattadadaa.

Mitään eroa ei havaittu ryhmien välillä. Jos hiilihydraatti-insuliini -malli olisi totta, tämäkään tutkimustulos ei yksinkertaisesti olisi mahdollinen. Mutta kun se on.

Tsemppiä kaikille!

Oliko pakko tulla jankkaamaan tästä vhh asiasta kun se jankkaus tosiaan onneksi jäi sinne ketjun alkupuolelle? Taas täällä alkaa tästä asiasta jankkaus. Olisi mukavaa pitää tämä hyvän mielen tsemppiketjuna, jota ollut jo pitkään. Aloita uusi keskustelu tuosta aiheesta jos hiertää äläkä spämmää tähän.