Lue keskustelun säännöt.
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.
Minulla on jo yksi työ. Kerro oma tekosyysi, miksi luulet, että vain köyhä voisi puolustaa köyhää.
Miten ihmeessä se on köyhän puolustamista jos yrität auttaa häntä viimeiseen asti välttämään töihin joutumisen? Teet aika karhunpalveluksen.
Töitä ei ole kaikille. Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja? Teillekö palkataan sellaisia?
Ei tälläiselle ihmiselle tarvitse maksaa työttömyydestä. Kyvytön ja haluton eläköön tt-tuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kun korona köyhdytti ja sota niin kalliita vuokra asuntoja on tyhjillään nehän ei älyä laskea vuokria saisi vuokralaiset. Muuttaa lähemmäs työpaikkaa ja tekee kiltisti töitä.
Muuten jotkut elättää itseään käsi töillä jotkut VARASTAMALLA. Parempi kokeilla käsi töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukut nyt väärää tahoa. Työssäkäyntialueista päättää eduskunta ei te-palvelut. Harmillista on toki, että eduskunnasta ei ainakaan tällä hetkellä löydy kovin suurta kannatusta työssäkäyntialueiden pienentämiselle.
Ei tietenkään löydy eikä tarvitsekaan löytyä. Laajentaa niitä pitäisi.
Onko meillä sittenkin niin vähän työttömiä, että siivoojan pitää muuttaa Rovaniemeltä Turkuun?
Ei ole mitään järkeä juoksuttaa helpon suorittavan työn tekijöitä pitkin Suomea. Sen ymmärrän, jos jonkin spesifin alan omaaville ei löydy töitä kuin suurista kaupungeista. Silloin voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että olisi syytä muuttaa Kärpäsjärven sivukylältä pois.
Vierailija kirjoitti:
Te-tanttareen mielestä voi hyvin kulkea 100km työmatkan, niin voi. Katselin miten kulkee bussit, hyvin kulkee. Arkisin ensimmäinen bussi ko paikkakunnalla klo 11 jälkeen, olisin ollut töissä 12 aikaan. Kun kävelymatkaa hieman pysäkiltä. Kysyin ko työpaikasta tätä järjestelyä, kun tämä te-kesk mielestä hyvä. Vastaus oli hetken hiljaisuus ja syvä huokaus. Yrittäjä sanoi ottavansa sen paikan pois ilmoituksista ja etsivänsä tekijän jostain järkevästä paikasta. Niin ottikin.
Eli tällä ääliömäisellä tempullaan, saattoi ja jäikin jonkun työpaikka saamatta. Miten niin nämä te-älypäät käyvät vajaalla, niinpä.
te-virkailija oli oikeassa: hyvin voi kulkea 100 kilometrin työmatkan. Ei tuo matka ole mitenkään erityisen pitkä työmatkaksi. Virkailija ei voi tietää julkisen aikatauluja, sinun vastuullasi mahdollisena tulevana työntekijänä on selvittää se asia. Tuossa tilanteessa olisit voinut sanoa, että kiitos tiedosta, minun on kuitenkin tarkistettava ensin julkisen liikenteen yhteydet työpaikalle, jotta saan selvyyden pääsenkö työpaikalle. Kun sitten olisit todennut ettet pääse, niin sanot virkailijalle, että valitettavasti sinne ei mene busseja työaikojen puitteissa, kerrot miten pahaksi tilanne menisi. Sittei virkailija sanoo sinulle, että ok, katsotaan jotain muuta työtehtävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te-tanttareen mielestä voi hyvin kulkea 100km työmatkan, niin voi. Katselin miten kulkee bussit, hyvin kulkee. Arkisin ensimmäinen bussi ko paikkakunnalla klo 11 jälkeen, olisin ollut töissä 12 aikaan. Kun kävelymatkaa hieman pysäkiltä. Kysyin ko työpaikasta tätä järjestelyä, kun tämä te-kesk mielestä hyvä. Vastaus oli hetken hiljaisuus ja syvä huokaus. Yrittäjä sanoi ottavansa sen paikan pois ilmoituksista ja etsivänsä tekijän jostain järkevästä paikasta. Niin ottikin.
Eli tällä ääliömäisellä tempullaan, saattoi ja jäikin jonkun työpaikka saamatta. Miten niin nämä te-älypäät käyvät vajaalla, niinpä.
Miksi hänen omisi pitänyt osata bussiaikataulut? Tuskinpa otti pois mistään, monella on auto vaikka sulla nyt sit ei.
Kuules pässi, se kuuluu sen ko toimenkuvaan, osata työnsä eikä heitellä kusipäisyyksiään noin vaan sinne tänne. Tuo sama meininki missä tahansa muualla, olisi potkut armotta. Mutta nämä te-et ovat mielenvikaistensuojatyöpaikkoja. Vailla mitään vastuuta mitä tekevät miten tekevät.
Ei kuulu bussiaikataulujen osaaminen TE-virkailijalle, työttömän töitä tulee hakea ja itse kyetä osoittamaan, että työmatka on liian pitkä, Harva esim. tietää sitä, että 7 km työmatka suuntaansa on autottomalle aivan OK, sen ehtii hyvin kävelemään.
Ja jos olet tuota mieltä, niin älä ole työkkärin asiakkaana, se ei ole pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haukut nyt väärää tahoa. Työssäkäyntialueista päättää eduskunta ei te-palvelut. Harmillista on toki, että eduskunnasta ei ainakaan tällä hetkellä löydy kovin suurta kannatusta työssäkäyntialueiden pienentämiselle.
Ei tietenkään löydy eikä tarvitsekaan löytyä. Laajentaa niitä pitäisi.
Onko meillä sittenkin niin vähän työttömiä, että siivoojan pitää muuttaa Rovaniemeltä Turkuun?
Ei ole mitään järkeä juoksuttaa helpon suorittavan työn tekijöitä pitkin Suomea. Sen ymmärrän, jos jonkin spesifin alan omaaville ei löydy töitä kuin suurista kaupungeista. Silloin voi hyvällä omallatunnolla sanoa, että olisi syytä muuttaa Kärpäsjärven sivukylältä pois.
Jos se siivooja ei osaa hakea itse töitä lähempää, kyllä, hänet pitää juoksuttaa sinne kauas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itse pääkaupunkiseudulla
puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?
Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).
Jos haluaa lapsia, lemmikkejä tai harrastuksia, niin pitäisi olla töitä, että saa rahaa. Joo, en minäkään halua kulkea 1,5 h suuntaansa töihin, mutta olenkin järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse. Ei se ole vaihtoehto, että toteaa töissä käymisen hankalaksi ja harrastelee sitten vaan.
Entä jos on kesken kaiken sen perhe-elämän joutunut työttömäksi, kuten yleensä tuppaa käymään? Voiko silloin vaatia sitä, että pitää tehdä kaikkia hommia yli 3 tunnin ajomatkojen päästä, jotta ei olisi työssäkävijän silmissä lusmu? Mites lapset, jotka päiväkodissa, jopa yli kymmenen tuntia hoidossa, kun molemmat vanhemmat työskentelee yli 3 tunnin ajomatkan päässä kodistaan? Lasuja on napsunut tällaisistakin tapauksista aika surutta. Vähän soisi inhimillisyyttä ja järkeä joskus. Elämäntapatyöttömiä on eri laskemien mukaan kokonaistyöttömyysmäärästä 15000-20000. 250000-300 000 työttömästä ei mielestäni kovin iso osa.
Ei tietenkään voi vaatia, mutta ihme on, jos mielummin kituuttaa tuilla.
No monesta duunista saat sen saman tai jopa vähemmän kuin tuilla, sitten voi olla ulosotto perässä, viel netosta kolmanneksen jne. Ei siinä ole järkeä työttömästä kituuttajasta siirtyä työssä käyväksi kituuttajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.
Minulla on jo yksi työ. Kerro oma tekosyysi, miksi luulet, että vain köyhä voisi puolustaa köyhää.
Miten ihmeessä se on köyhän puolustamista jos yrität auttaa häntä viimeiseen asti välttämään töihin joutumisen? Teet aika karhunpalveluksen.
Töitä ei ole kaikille. Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja? Teillekö palkataan sellaisia?
Nää pitäis seuloa pois hakijoista ja antaa 50% työttömyysetuudesta todeten, että tuolla summalla voimme tukea elämäntapaasi, lisäksi et saa asumis- tai toimeentulotukea, valinta on omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.
Minulla on jo yksi työ. Kerro oma tekosyysi, miksi luulet, että vain köyhä voisi puolustaa köyhää.
Miten ihmeessä se on köyhän puolustamista jos yrität auttaa häntä viimeiseen asti välttämään töihin joutumisen? Teet aika karhunpalveluksen.
Töitä ei ole kaikille. Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja? Teillekö palkataan sellaisia?
Ei tälläiselle ihmiselle tarvitse maksaa työttömyydestä. Kyvytön ja haluton eläköön tt-tuella.
Eikö ne maksetut summat ole kuitenkin jotakuinkin samat? Miten se auttaa sinun vihantunteeseesi, jos joudut maksamaan veroissa hänelle tt-tuesta etkä työttömyystuesta?
Vierailija kirjoitti:
Jostain pitää joustaa. Joko ostat auton, pyöräilet, kuljet julkisilla tai yksinkertaisesti muutat lähemmäs töitä. Nuo ovat omia valintoja ja muiden ei kuulu eikä tarvitse siitä sinulle maksaa. Nyt jotain rotia tähän touhuun ja tekosyiden keksimiseen. Saisi tuet lopettaa kokonaan kun aikuiset ihmiset muuttuvat avuttomaksi kuin alakoululaiset.
olen jossain määrin samaa mieltä tuon kommentin kanssa, mutta pakko myös muistuttaa, että monella työttömällä on raha tiukassa ja muuttaminen toiselle paikkakunnalle vaatii rahaa. JOs sitten tarjolla on mahdollisesti vain väliaikainen työpaikka, niin voi olla uusi muutto ja rahanmeno edessä. Jos on ollut palkkatöissä pidempään, on ehkä onnistunut säästämään rahaa ja muuttaminen on helpompaa.
Jäin miettimään, että mahtaako työttömille olla jonkinlaista muuttoavustusta te-keskuksen toimesta? hämärsästi muistelen, että jotain 10+ vuotta sitten sellaista sai, en tiedä nykytilaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.
Minulla on jo yksi työ. Kerro oma tekosyysi, miksi luulet, että vain köyhä voisi puolustaa köyhää.
Miten ihmeessä se on köyhän puolustamista jos yrität auttaa häntä viimeiseen asti välttämään töihin joutumisen? Teet aika karhunpalveluksen.
Töitä ei ole kaikille. Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja? Teillekö palkataan sellaisia?
Nää pitäis seuloa pois hakijoista ja antaa 50% työttömyysetuudesta todeten, että tuolla summalla voimme tukea elämäntapaasi, lisäksi et saa asumis- tai toimeentulotukea, valinta on omasi.
Se ei ole useinkaan ihmisen oma valinta. Ymmärrän kyllä, että sinua pelottaa ajatus, ettet olekaan 100% vastuussa omasta elämästäsi, vaan sairaus voi viedä työkykysi, ja nyt "hallitset" pelkoasi vain syrjimällä ja syyttelemällä muita.
Ihan ekana tehtävänä työttömällä ole lukea oikeutensa ja velvollisuutensa. Miksi työttömät ei lue näitä, monelta turhalta kysymykseltä vältyttäisiin helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuljin itse pääkaupunkiseudulla
puolisen vuotta 2 x 1,5h kolmella eri kulkuvälineellä ja kävelyäkin oli yli kilometri. Motivoi hakemaan uutta paikkaa, mutta ei tullut mieleenkään, että työttömäksi olisin vaihtanut.Olisi kiinnostavaa tietaa, onko teilla arjen sankareilla lapsia , lemmikkeja, harrastuksia?
Yksinelavana minakin tein tyosopimukseen kuuluvien 40h/vko tuntien lisaksi tunti paivassa tai viikonloput ylitoita koska nyt vaan oli aikaa ja tyoporukka kivoja, ja siihen viela 1,5h tyomatka suuntaansa. Perheen perustamisen jalkeen ei kylla ole aikaa eika jaksamista viettaa autossa 3h/pva tyopaivien lisaksi, joten vaihdoin tyopaikkaa sellaiseen, jossa oi vahemman viikkotunteja eika ylitoita (37,15h/vko).
Jos haluaa lapsia, lemmikkejä tai harrastuksia, niin pitäisi olla töitä, että saa rahaa. Joo, en minäkään halua kulkea 1,5 h suuntaansa töihin, mutta olenkin järjestänyt elämäni niin, ettei tarvitse. Ei se ole vaihtoehto, että toteaa töissä käymisen hankalaksi ja harrastelee sitten vaan.
Entä jos on kesken kaiken sen perhe-elämän joutunut työttömäksi, kuten yleensä tuppaa käymään? Voiko silloin vaatia sitä, että pitää tehdä kaikkia hommia yli 3 tunnin ajomatkojen päästä, jotta ei olisi työssäkävijän silmissä lusmu? Mites lapset, jotka päiväkodissa, jopa yli kymmenen tuntia hoidossa, kun molemmat vanhemmat työskentelee yli 3 tunnin ajomatkan päässä kodistaan? Lasuja on napsunut tällaisistakin tapauksista aika surutta. Vähän soisi inhimillisyyttä ja järkeä joskus. Elämäntapatyöttömiä on eri laskemien mukaan kokonaistyöttömyysmäärästä 15000-20000. 250000-300 000 työttömästä ei mielestäni kovin iso osa.
Ei tietenkään voi vaatia, mutta ihme on, jos mielummin kituuttaa tuilla.
No monesta duunista saat sen saman tai jopa vähemmän kuin tuilla, sitten voi olla ulosotto perässä, viel netosta kolmanneksen jne. Ei siinä ole järkeä työttömästä kituuttajasta siirtyä työssä käyväksi kituuttajaksi.
Ei pidä paikkaansa. Jos saat vähemmän palkkaa kuin tukia, saat niitä tukia edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.
Minulla on jo yksi työ. Kerro oma tekosyysi, miksi luulet, että vain köyhä voisi puolustaa köyhää.
Miten ihmeessä se on köyhän puolustamista jos yrität auttaa häntä viimeiseen asti välttämään töihin joutumisen? Teet aika karhunpalveluksen.
Töitä ei ole kaikille. Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja? Teillekö palkataan sellaisia?
Nää pitäis seuloa pois hakijoista ja antaa 50% työttömyysetuudesta todeten, että tuolla summalla voimme tukea elämäntapaasi, lisäksi et saa asumis- tai toimeentulotukea, valinta on omasi.
Se ei ole useinkaan ihmisen oma valinta. Ymmärrän kyllä, että sinua pelottaa ajatus, ettet olekaan 100% vastuussa omasta elämästäsi, vaan sairaus voi viedä työkykysi, ja nyt "hallitset" pelkoasi vain syrjimällä ja syyttelemällä muita.
Vastasin tähän "Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja?"
Jos ei ole haluja työllistyä, niin miksi ihmeessä tällaiselle ihmiselle maksetaan euroakaan?
Lisäksi olen 100% vastuussa omasta elämästäni, ei tästä yhteiskunta ole vastuussa, vaikka moni hyppääkin turvaverkkoon päättäen, että minun ei tarvitse tehdä mitään. Sairaus voi viedä työkykyni, mutta edelleen vain minä olen elämästäni vastuussa. Ja vaikka sairaus estäisi minua tekemästä töitä, eläisin edelleen varsin mukavasti ilma yhteiskunnan tukeakin, koska olen ikävällä tavalla varautunut myös tuohon vaihtoehtoon. Koska olen vastuussa itselleni elämästäni!
Kaikki tämä on täysin turhaa keskustelua, sillä työkkäri ei enää osoita mitään työpaikkaa, mihin on pakko ainoana työnhakijana mennä.
Joten ihan samahan se on, mitkä säännöt siellä taustalla on.
Työkkäristä tulee korkeintaan siis pakko hakea paikkaa x, jota hakee sadat muutkin. Ja TYÖNANTAJA tekee sen päätöksen, kuka paikan saa, ei työkkäri! Tuskin työnantaja palkkaa ihmistä, joka jo haastattelussa tuo ilmi hankalan työmatkan.
Eli säännöissä voi lukea mitä hevonkukkua vain, se ei kosketa oikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.
Minulla on jo yksi työ. Kerro oma tekosyysi, miksi luulet, että vain köyhä voisi puolustaa köyhää.
Miten ihmeessä se on köyhän puolustamista jos yrität auttaa häntä viimeiseen asti välttämään töihin joutumisen? Teet aika karhunpalveluksen.
Töitä ei ole kaikille. Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja? Teillekö palkataan sellaisia?
Nää pitäis seuloa pois hakijoista ja antaa 50% työttömyysetuudesta todeten, että tuolla summalla voimme tukea elämäntapaasi, lisäksi et saa asumis- tai toimeentulotukea, valinta on omasi.
Se ei ole useinkaan ihmisen oma valinta. Ymmärrän kyllä, että sinua pelottaa ajatus, ettet olekaan 100% vastuussa omasta elämästäsi, vaan sairaus voi viedä työkykysi, ja nyt "hallitset" pelkoasi vain syrjimällä ja syyttelemällä muita.
No jos työtön ei ole vastuussa omasta elämästään, niin sitten työttömille edunvalvojat samantien. Nämä antaisivat sen verran käyttörahaa, mitä tarvitaan.
Ei ole työnantajankaan etu, että työntekijällä on suhteettoman pitkät ja hankalat työmatkat. Jos työntekijältä menee 3-4 tuntia päivässä matkustamiseen on se pois työvireydestä. Pienintäkään ylityötä ei voi tehdä, koska bussiin tai junaan on ehdittävä, koska seuraava tulee ehkä tunnin päästä tai huomenna. Ja työntekijän lapsetkin tarvitsevat äitiä ja isää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vakityö? Muutto paikkakunnalle? Vuokra-asunto työpaikkakunnalta?
Millaisella palkalla on varaa pitää toista asuntoa työpaikkakunnalla?
No sillä kymppitonnin palkalla, jolla tuo yksi trolli jo rehvasteli. Pitää, katsos, vain opiskella ja tehdä harjoittelijatason duuneja parin maakunnan päässä kotoa, niin kyllä se ministerinpalkan kokoinen taivas aukeaa.
Ihan tavallista hoitotyötä esimerkiksi on pilvin pimein tarjolla Karjalassa ja Kainuussa. Voit olla varma, ettei yksiö Polvijärvellä maksa kovin montaa satasta ja usein työnantaja auttaa alkuun.
No en minä ainakaa halua muuttaa toiselle puolen suomea kaikkien läheisten läheltä pois. Ja enkä kyllä tekis hoitotyötä vaikka ois sadan metrin päässä. Nostat tukia nyt jatkossakin. Hajoa siihen.
Voisin pakotettuna ottaa paikan vastaan mutta saikuttaisin armotta joka risauksesta, iskisi migreeni ja perään hirveä selkäkipu, sitten olisi unettomuutta ja ahdistusta ym eli onnea vaan työnantajalle! 😆