TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi mulla työssäkäyntialue on oma kunta. En todellakaan lähde 70km päähän töihin.

Kuka tuon keksi? Lain mukaan työttömällä on velvollisuus ottaa vastaan työtä 1,5 h työmatka-ajan etäisyydeltä, ei se kotikunta merkitse mitään.

Ihan kuule työkkärin täti on itse noin kirjoittanut mun tietoihin.

Niin ja mitä sitten? Tällä ei ole yhtään mitään käytännön merkitystä!!!!

Sinä haet paikkoja mistä haetkaan, tuskin varta vasten haet paikkoja kaukaa ja vielä jos hakisitkin, että pääsisit satojen joukosta haastatteluun asti ja sitten sut vielä muka valittas paikkaan, vaikka sulla on hankalat kulkuyhteydet. Ei tule tapahtumaan.

Työkkäri voi pakottaa hakemaan paikkaa x kaukaa, mutta se vain tarkoittaa sitä, että sinä olet satojen muiden kanssa tekemässä sitä hakemusta ja tuskin päädyt edes haastatteluun asti.

Jotenka sillä ei ole mitään käytännön merkitystä, mitä laki sanoo.

Eipä voi pakottaa hakemaan työssäkäyntialueen ulkopuolelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.

Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin. 

Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto. 

Mielestäsi siis ihan perusteltavissa oleva ratkaisu on jättää mopo vartioimattomalle bussipysäkille valtaväylän varrelle? Olet sitä mieltä, että se mopo on siellä vielä maanantaina kun perjantaina laitat sen pysäkin viereen?

Voisiko sen vaikka pistää vähän syrjempään näkösuojaan? Etsit sille vakiopaikan ja roudaat sinne tukevan kettingin, jolla saat sen kiinni. Halpa mopo vähentää varastamishalukkuutta ja vakuutuksetkin on keksitty. 

Sekä ratkaisuja että tekosyitä löytyy kyllä, jos on vain halua etsiä niitä. Se on sitten sun valinta, kumpia etsit. 

Vakuutus ei korvaa, jos kulkuvälinettä on säilytetty huolimattomasti. Tuollainen säilytystapa on huolimaton. Myös Tieliikennelaitoksella on oikeus poistaa kulkuväline esimerkiksi aurauksen tieltä. Yksikin luminen aamu ja mopo on poissa.

Lisää neuvoja työttömän niksikirjasta.

Joskus ne työpaikat on keskellä ei mitään.

Mä kuljin kolme vuotta viikonloput kolmella eri junalla 6-8 h suuntaansa. Ero johtuu siitä, että toiseen suuntaan oli pisimmällä välillä Pendolino ja lyhyemmät vaihtoajat. Enää en jaksaisi. Nyt on sama työ, mutta työmatka 5 min kävellen.

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin aloitusviestiä, tästä on voinut joku mainitakin keskustelussa:

Lisätään vielä yhtälöön yksinhuoltajuus (ei suunniteltu, vaan yllättäen toisen vanhemman taholta syntynyt halu), päiväkoti-ikäiset lapset ja esim. Helsingissä käytäntö, että tekevät lasu-ilmoituksen, jos lapsi hoidossa yli 10h.

Tai paikka, jossa julkista liikennettä ei ole.

Ei onnistu. Joko tekee konkurssin, menettää lapset tai menettää työpaikan.

Mätä yhteiskunta. Ei tässä suorittamisen vaatimuksissa ole mitään järkeä.

Ei kun elämään työssäkäyvien rahoilla. Elä ainakaan niitä äpäröitäsi samaan kouluun tuo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain pitää joustaa. Joko ostat auton, pyöräilet, kuljet julkisilla tai yksinkertaisesti muutat lähemmäs töitä. Nuo ovat omia valintoja ja muiden ei kuulu eikä tarvitse siitä sinulle maksaa. Nyt jotain rotia tähän touhuun ja tekosyiden keksimiseen. Saisi tuet lopettaa kokonaan kun aikuiset ihmiset muuttuvat avuttomaksi kuin alakoululaiset.

olen jossain määrin samaa mieltä tuon kommentin kanssa, mutta pakko myös muistuttaa, että monella työttömällä on raha tiukassa ja muuttaminen toiselle paikkakunnalle vaatii rahaa. JOs sitten tarjolla on mahdollisesti vain väliaikainen työpaikka, niin voi olla uusi muutto ja rahanmeno edessä. Jos on ollut palkkatöissä pidempään, on ehkä onnistunut säästämään rahaa ja muuttaminen on helpompaa.

Jäin miettimään, että mahtaako työttömille olla jonkinlaista muuttoavustusta te-keskuksen toimesta? hämärsästi muistelen, että jotain 10+ vuotta sitten sellaista sai, en tiedä nykytilaa.

Ohis. Minä hain työkkärin mieliksi paikkaa, johon olen erittäin pätevä mutta joka on monen sadan kilometrin päässä kotikaupungistani Helsingistä. Kyseessä on vain puolen vuoden pesti, mutta olisihan se tukipennosia parempi. Saisin muuttoavustusta parilla kolmellakin perusteella.

Mutta mitäpä sen puolen vuoden jälkeen? Olisin kiikissä pikkupaikkakunnalla, joka on kaukana pikkukaupungeistakin. Muuttorahaa en ehtisi säästää, eikä kaukaa käsin olisi helppo löytää asuntoa Helsingistä. Sitten olisin pikkupaikkakunnalla työttömänä ja kuuntelisin jankutuksia siitä, että kyllä pitää muuttaa sinne, missä työpaikat ovat, eikä valittaa työttömyyttä korpivaelluksen takana maalaistaajamassa.

Kantapään kautta olen oppinut, että mikään tuki ei käytännössä ole varma, ennen kuin se näkyy tilillä. Eikä välttämättä sittenkään, koska se voi olla sen myöntäjän virhe ja peritään takaisin. Mitkään peruslaskurit eivät pidä paikkaansa, kun ollaan riittävän syvällä tukiviidakossa.

Rahattomana muuttaminen paikkaan, jota ei tunne, on iso riski. Nuorempana sen voi vielä ottaa seikkailuna, mutta vieraaseen korpeen muuttaminen näin lähes kuusikymppisenä tarkoittaa sitä, että siellä vietetään loppuelämä. 

(Ja jankkaajille tiedoksi: tutkintoja on keskivertoa enemmän, työntekoa takana neljännesvuosisata ja omaisuus meni konkurssin mukana.)

pitäisikö sinulle pummille vielä autokin hankkia veronmaksajien rahoille?

mene pummi töihin.

Vierailija kirjoitti:

No, mikä ettei sitä puoli kuudelta heräisi. Ja  jos kuudelta on kotona niin kyllähän siinä vielä iltaa riittää. Ja juu, viikonloput ovat lepoa varten.

Mikä riivaa!

Kun TE-lähetteli tässä taannoin vielä velvoittamattomia työtarjouksia, ja niissä yksi oli sellainen jossa aivan varmasti tarvitaan omaa autoa ja ajokorttia... No, ei se mitään, sitä ei ollut pakko hakea.

Loppui muuten ne työtarjouksetkin sitten, kun omatoiminen haku muuttui taas velvoitehauksi. Nyt ei kuulu te-tyypeistä mitään... 

Mitä välii! Lain velvoitteita ne ittekin täyttää, ei niitä kiinnosta oletko töissä vai ei, ainoa mikä niitä kiinnostaa, on oma toimeentulo! Näin on! Ja tietty sitten se, että pääsee päsmäröimään.... Niitten asenne on prseestä!

Voi olla että työttömänkin asenne on perseestä. Joitain voi harmittaa elättää kaikenlaisia loisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain pitää joustaa. Joko ostat auton, pyöräilet, kuljet julkisilla tai yksinkertaisesti muutat lähemmäs töitä. Nuo ovat omia valintoja ja muiden ei kuulu eikä tarvitse siitä sinulle maksaa. Nyt jotain rotia tähän touhuun ja tekosyiden keksimiseen. Saisi tuet lopettaa kokonaan kun aikuiset ihmiset muuttuvat avuttomaksi kuin alakoululaiset.

olen jossain määrin samaa mieltä tuon kommentin kanssa, mutta pakko myös muistuttaa, että monella työttömällä on raha tiukassa ja muuttaminen toiselle paikkakunnalle vaatii rahaa. JOs sitten tarjolla on mahdollisesti vain väliaikainen työpaikka, niin voi olla uusi muutto ja rahanmeno edessä. Jos on ollut palkkatöissä pidempään, on ehkä onnistunut säästämään rahaa ja muuttaminen on helpompaa.

Jäin miettimään, että mahtaako työttömille olla jonkinlaista muuttoavustusta te-keskuksen toimesta? hämärsästi muistelen, että jotain 10+ vuotta sitten sellaista sai, en tiedä nykytilaa.

Ohis. Minä hain työkkärin mieliksi paikkaa, johon olen erittäin pätevä mutta joka on monen sadan kilometrin päässä kotikaupungistani Helsingistä. Kyseessä on vain puolen vuoden pesti, mutta olisihan se tukipennosia parempi. Saisin muuttoavustusta parilla kolmellakin perusteella.

Mutta mitäpä sen puolen vuoden jälkeen? Olisin kiikissä pikkupaikkakunnalla, joka on kaukana pikkukaupungeistakin. Muuttorahaa en ehtisi säästää, eikä kaukaa käsin olisi helppo löytää asuntoa Helsingistä. Sitten olisin pikkupaikkakunnalla työttömänä ja kuuntelisin jankutuksia siitä, että kyllä pitää muuttaa sinne, missä työpaikat ovat, eikä valittaa työttömyyttä korpivaelluksen takana maalaistaajamassa.

Kantapään kautta olen oppinut, että mikään tuki ei käytännössä ole varma, ennen kuin se näkyy tilillä. Eikä välttämättä sittenkään, koska se voi olla sen myöntäjän virhe ja peritään takaisin. Mitkään peruslaskurit eivät pidä paikkaansa, kun ollaan riittävän syvällä tukiviidakossa.

Rahattomana muuttaminen paikkaan, jota ei tunne, on iso riski. Nuorempana sen voi vielä ottaa seikkailuna, mutta vieraaseen korpeen muuttaminen näin lähes kuusikymppisenä tarkoittaa sitä, että siellä vietetään loppuelämä. 

(Ja jankkaajille tiedoksi: tutkintoja on keskivertoa enemmän, työntekoa takana neljännesvuosisata ja omaisuus meni konkurssin mukana.)

pidän tästä ajatustavasta. näin ajattelemalla pummit pysyvät helsingissä äänestämässä vihervasemmistoa, eivätkä kiusaa tavallisia ihmisiä olemassaolollaan muualla suomessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.

Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin. 

Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto. 

Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.

Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?

Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.

No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni. 

Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.

Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.

Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan. 

Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.

Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.

Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.

Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.

Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.

Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.

Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.

Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.

Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.

Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.

Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.

Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.

Mikä ala?

Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua. 

Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.

Minulla on jo yksi työ. Kerro oma tekosyysi, miksi luulet, että vain köyhä voisi puolustaa köyhää. 

Miten ihmeessä se on köyhän puolustamista jos yrität auttaa häntä viimeiseen asti välttämään töihin joutumisen? Teet aika karhunpalveluksen.

Töitä ei ole kaikille. Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja? Teillekö palkataan sellaisia? 

Nää pitäis seuloa pois hakijoista ja antaa 50% työttömyysetuudesta todeten, että tuolla summalla voimme tukea elämäntapaasi, lisäksi et saa asumis- tai toimeentulotukea, valinta on omasi.

Se ei ole useinkaan ihmisen oma valinta. Ymmärrän kyllä, että sinua pelottaa ajatus, ettet olekaan 100% vastuussa omasta elämästäsi, vaan sairaus voi viedä työkykysi, ja nyt "hallitset" pelkoasi vain syrjimällä ja syyttelemällä muita. 

Vastasin tähän "Mitä sitä väkisin työllistämään ihmistä, jolla ei ole kykyjä eikä haluja?"

Jos ei ole haluja työllistyä, niin miksi ihmeessä tällaiselle ihmiselle maksetaan euroakaan?

Lisäksi olen 100% vastuussa omasta elämästäni, ei tästä yhteiskunta ole vastuussa, vaikka moni hyppääkin turvaverkkoon päättäen, että minun ei tarvitse tehdä mitään. Sairaus voi viedä työkykyni, mutta edelleen vain minä olen elämästäni vastuussa. Ja vaikka sairaus estäisi minua tekemästä töitä, eläisin edelleen varsin mukavasti ilma yhteiskunnan tukeakin, koska olen ikävällä tavalla varautunut myös tuohon vaihtoehtoon. Koska olen vastuussa itselleni elämästäni!

Niin, sinä olet saanut olla terve ja kasvattaa varallisuutta. Sitä ei suoda ihmisille, jotka eivät koskaan pääse töihin. 

Jään odottamaan, kuinka sinä olisit kuitenkin säästänyt miljoonan tt-tuista siinä vaiheessa kun olit 20-vuotias. Paitsi nyt et tietenkään salli kenenkään säästävän mitään tt-tuista, koska jos säästää, niin sehän tarkoittaa, että tukea saa liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain pitää joustaa. Joko ostat auton, pyöräilet, kuljet julkisilla tai yksinkertaisesti muutat lähemmäs töitä. Nuo ovat omia valintoja ja muiden ei kuulu eikä tarvitse siitä sinulle maksaa. Nyt jotain rotia tähän touhuun ja tekosyiden keksimiseen. Saisi tuet lopettaa kokonaan kun aikuiset ihmiset muuttuvat avuttomaksi kuin alakoululaiset.

olen jossain määrin samaa mieltä tuon kommentin kanssa, mutta pakko myös muistuttaa, että monella työttömällä on raha tiukassa ja muuttaminen toiselle paikkakunnalle vaatii rahaa. JOs sitten tarjolla on mahdollisesti vain väliaikainen työpaikka, niin voi olla uusi muutto ja rahanmeno edessä. Jos on ollut palkkatöissä pidempään, on ehkä onnistunut säästämään rahaa ja muuttaminen on helpompaa.

Jäin miettimään, että mahtaako työttömille olla jonkinlaista muuttoavustusta te-keskuksen toimesta? hämärsästi muistelen, että jotain 10+ vuotta sitten sellaista sai, en tiedä nykytilaa.

Ohis. Minä hain työkkärin mieliksi paikkaa, johon olen erittäin pätevä mutta joka on monen sadan kilometrin päässä kotikaupungistani Helsingistä. Kyseessä on vain puolen vuoden pesti, mutta olisihan se tukipennosia parempi. Saisin muuttoavustusta parilla kolmellakin perusteella.

Mutta mitäpä sen puolen vuoden jälkeen? Olisin kiikissä pikkupaikkakunnalla, joka on kaukana pikkukaupungeistakin. Muuttorahaa en ehtisi säästää, eikä kaukaa käsin olisi helppo löytää asuntoa Helsingistä. Sitten olisin pikkupaikkakunnalla työttömänä ja kuuntelisin jankutuksia siitä, että kyllä pitää muuttaa sinne, missä työpaikat ovat, eikä valittaa työttömyyttä korpivaelluksen takana maalaistaajamassa.

Kantapään kautta olen oppinut, että mikään tuki ei käytännössä ole varma, ennen kuin se näkyy tilillä. Eikä välttämättä sittenkään, koska se voi olla sen myöntäjän virhe ja peritään takaisin. Mitkään peruslaskurit eivät pidä paikkaansa, kun ollaan riittävän syvällä tukiviidakossa.

Rahattomana muuttaminen paikkaan, jota ei tunne, on iso riski. Nuorempana sen voi vielä ottaa seikkailuna, mutta vieraaseen korpeen muuttaminen näin lähes kuusikymppisenä tarkoittaa sitä, että siellä vietetään loppuelämä. 

(Ja jankkaajille tiedoksi: tutkintoja on keskivertoa enemmän, työntekoa takana neljännesvuosisata ja omaisuus meni konkurssin mukana.)

Mikä vika muuttaa loppuelämäksi? Miksi sun asuminen just Helsingissä pitäisi mahdollistaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.

Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.

Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!

Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.

Juu, ihan varmasti 😂😂 Palstan satutäti taas vauhdissa.

Niinpä, mitä helvettiä joka 10k kuussa tienaava roikkuisi vauviksella? Luulisi että niillä palkoilla voisi täyttää elämänsä mielekkäällä tekemisellä.

Vierailija kirjoitti:

Piti tarttua, kun oli tarjolla 2kk:n pätkä. Siitä sai jalan oven rakoon ja seuraava työ oli lähempää jne.

Ihan kiva, että sinua onnisti, mutta utopiaa kuvitella, että kun kerran suostuu 2 kk:n pätkään, niin sen jälkeen saa valita minkä työn vaan. Mutta trollihan sinäkin olet. 

Työttöminä on ihmisiä, joilla on ollut hyvät urat 20 vuotta. Kummallista, että niiden töiden ansiot ovat nollautuneet täysin, ja heidän pitää ensin mennä luomaan lantaa 500 km:n päähän ennen kuin seuraava työnantaja ymmärtää, että työhaluja on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.

Olen itse käynyt töissä 300 km päässä. Tietysti tein itse tarpeelliset järjestelyt, että työssäkäynti onnistui. En olettanut, että joku tekisi ne puolestani.

Oletpa valtavan hieno ihminen, sädekehä loistaa tänne asti!

Nykyään tienaan lähes kymppitonnin kuussa. Joten kannatti näitä vaiheita sietää.

Juu, ihan varmasti 😂😂 Palstan satutäti taas vauhdissa.

Niinpä, mitä helvettiä joka 10k kuussa tienaava roikkuisi vauviksella? Luulisi että niillä palkoilla voisi täyttää elämänsä mielekkäällä tekemisellä.

Hassu olet. Ihan kuin keskusteluun osallistuminen liittyisi ammattiin tai palkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti tarttua, kun oli tarjolla 2kk:n pätkä. Siitä sai jalan oven rakoon ja seuraava työ oli lähempää jne.

Ihan kiva, että sinua onnisti, mutta utopiaa kuvitella, että kun kerran suostuu 2 kk:n pätkään, niin sen jälkeen saa valita minkä työn vaan. Mutta trollihan sinäkin olet. 

Työttöminä on ihmisiä, joilla on ollut hyvät urat 20 vuotta. Kummallista, että niiden töiden ansiot ovat nollautuneet täysin, ja heidän pitää ensin mennä luomaan lantaa 500 km:n päähän ennen kuin seuraava työnantaja ymmärtää, että työhaluja on. 

No eihän ne joudukaan. Nämä, joille TE osoittaa haettavia paikkoja on vaikeasti työllistettäviä pitkäaikaistyöttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Työttömillä sitten on aina tekosyitä :D

Päinvastoin, monet ymmärtääkin laskea että sillä jostain tulleella (te yleensä) huonopalkkaisella työllä ei kannata ainakaan käyttää omaa autoa. Luuletko että tässä on 5000 euron kk-palkalla autoetu-marimekkolaukku-työ ollut kyseessä? Hah sulle!

Kokoomuslaiset käyvät nyt työttömyysetuuksien kimppuun koska TE EI VOI edelleenkään pakottaa ostamaan työtöntä autoa ja siitä on muodostunut ongelma halvan työvoiman saannin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö työkkäri vain käske hakemaan paikkoja, eikä suinkaan palkkaa ketään suoraan.

Menet sinne työpaikkaan vinkumaan ja valittamaan, niin ei varmasti oteta töihin. Vaikka tuskinpa pääset edes haastatteluun.

Kyllä työhönosoituksia voi tulla, jos on ollut tarpeeksi pitkään työttömänä ja kieltäytyy kaikista toimenpiteistä.

Esim. kasvihuoneille kurkunkerääjäksi tiedän ihmisiä nimenomaan käsketyn, ja karenssia on tullut, koska sähkömiehen arvolle ei sovi poimia kurkkua. (Suurin osa kasvihuonetyöntekijöistä on kyllä jostain vietnamista tms.)

Mutta nuo työhönosoituspaikat on yleensä sellaisia, että hyvin helposti sanotaan ettei tarvitse tulla enää. Esim. kasvihuonetyössä vaaditaan sellaista nopeutta, ettei siihen ihan joka jannu pysty edes harjoittelemalla, saati kylmiltään.

Työkkäri tuskin voi rankaista ketään siitä, että on luonnostaan hidas.

Itse jos olisin ap, lähtisin kyllä kokeilemaan. Voihan olla, että tykkäisin työstä niin, että matkaan olisi palkkaa isompi motivaatio, tai sitten ostaisin auton. Ja jos olisin ihan paska, työnantaja sanoisi ettei tahdo minua enää koska en sovellu työhön -tästä ei tule karenssia, jos on kuitenkin parhaansa yrittänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain pitää joustaa. Joko ostat auton, pyöräilet, kuljet julkisilla tai yksinkertaisesti muutat lähemmäs töitä. Nuo ovat omia valintoja ja muiden ei kuulu eikä tarvitse siitä sinulle maksaa. Nyt jotain rotia tähän touhuun ja tekosyiden keksimiseen. Saisi tuet lopettaa kokonaan kun aikuiset ihmiset muuttuvat avuttomaksi kuin alakoululaiset.

olen jossain määrin samaa mieltä tuon kommentin kanssa, mutta pakko myös muistuttaa, että monella työttömällä on raha tiukassa ja muuttaminen toiselle paikkakunnalle vaatii rahaa. JOs sitten tarjolla on mahdollisesti vain väliaikainen työpaikka, niin voi olla uusi muutto ja rahanmeno edessä. Jos on ollut palkkatöissä pidempään, on ehkä onnistunut säästämään rahaa ja muuttaminen on helpompaa.

Jäin miettimään, että mahtaako työttömille olla jonkinlaista muuttoavustusta te-keskuksen toimesta? hämärsästi muistelen, että jotain 10+ vuotta sitten sellaista sai, en tiedä nykytilaa.

Ohis. Minä hain työkkärin mieliksi paikkaa, johon olen erittäin pätevä mutta joka on monen sadan kilometrin päässä kotikaupungistani Helsingistä. Kyseessä on vain puolen vuoden pesti, mutta olisihan se tukipennosia parempi. Saisin muuttoavustusta parilla kolmellakin perusteella.

Mutta mitäpä sen puolen vuoden jälkeen? Olisin kiikissä pikkupaikkakunnalla, joka on kaukana pikkukaupungeistakin. Muuttorahaa en ehtisi säästää, eikä kaukaa käsin olisi helppo löytää asuntoa Helsingistä. Sitten olisin pikkupaikkakunnalla työttömänä ja kuuntelisin jankutuksia siitä, että kyllä pitää muuttaa sinne, missä työpaikat ovat, eikä valittaa työttömyyttä korpivaelluksen takana maalaistaajamassa.

Kantapään kautta olen oppinut, että mikään tuki ei käytännössä ole varma, ennen kuin se näkyy tilillä. Eikä välttämättä sittenkään, koska se voi olla sen myöntäjän virhe ja peritään takaisin. Mitkään peruslaskurit eivät pidä paikkaansa, kun ollaan riittävän syvällä tukiviidakossa.

Rahattomana muuttaminen paikkaan, jota ei tunne, on iso riski. Nuorempana sen voi vielä ottaa seikkailuna, mutta vieraaseen korpeen muuttaminen näin lähes kuusikymppisenä tarkoittaa sitä, että siellä vietetään loppuelämä. 

(Ja jankkaajille tiedoksi: tutkintoja on keskivertoa enemmän, työntekoa takana neljännesvuosisata ja omaisuus meni konkurssin mukana.)

pidän tästä ajatustavasta. näin ajattelemalla pummit pysyvät helsingissä äänestämässä vihervasemmistoa, eivätkä kiusaa tavallisia ihmisiä olemassaolollaan muualla suomessa

Ymmärrän, että v*ttuileminen on sinusta ihanaa, mutta otapa nyt aikuisempi asenne ja kerro, mitä sinun mielestäsi tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Kerro myös, minkä ikäinen olet ja mitä työtä teet eli mistä lähtökohdista sinä mielipiteitäsi huutelet. 

Lähimmälle bussipysäkille 9 kilometriä, joten 3 tunnissa ei oikein ehdi edes mun kunnolla käydä siellä kääntymässä, joten eipä tarvitse ottaa yhtäkään tarjottua työtä vastaan koska työmatka-aika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti tarttua, kun oli tarjolla 2kk:n pätkä. Siitä sai jalan oven rakoon ja seuraava työ oli lähempää jne.

Ihan kiva, että sinua onnisti, mutta utopiaa kuvitella, että kun kerran suostuu 2 kk:n pätkään, niin sen jälkeen saa valita minkä työn vaan. Mutta trollihan sinäkin olet. 

Työttöminä on ihmisiä, joilla on ollut hyvät urat 20 vuotta. Kummallista, että niiden töiden ansiot ovat nollautuneet täysin, ja heidän pitää ensin mennä luomaan lantaa 500 km:n päähän ennen kuin seuraava työnantaja ymmärtää, että työhaluja on. 

No eihän ne joudukaan. Nämä, joille TE osoittaa haettavia paikkoja on vaikeasti työllistettäviä pitkäaikaistyöttömiä.

Onko tilastotietoaa, että moinen oikeasti hyödyttää, vai onko kyseessä vaan piirileikki, jossa teeskentelemme korjaavamme pitkäaikaistyöttömyyden sillä, että TE-toimisto osoittaa paikkoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain pitää joustaa. Joko ostat auton, pyöräilet, kuljet julkisilla tai yksinkertaisesti muutat lähemmäs töitä. Nuo ovat omia valintoja ja muiden ei kuulu eikä tarvitse siitä sinulle maksaa. Nyt jotain rotia tähän touhuun ja tekosyiden keksimiseen. Saisi tuet lopettaa kokonaan kun aikuiset ihmiset muuttuvat avuttomaksi kuin alakoululaiset.

olen jossain määrin samaa mieltä tuon kommentin kanssa, mutta pakko myös muistuttaa, että monella työttömällä on raha tiukassa ja muuttaminen toiselle paikkakunnalle vaatii rahaa. JOs sitten tarjolla on mahdollisesti vain väliaikainen työpaikka, niin voi olla uusi muutto ja rahanmeno edessä. Jos on ollut palkkatöissä pidempään, on ehkä onnistunut säästämään rahaa ja muuttaminen on helpompaa.

Jäin miettimään, että mahtaako työttömille olla jonkinlaista muuttoavustusta te-keskuksen toimesta? hämärsästi muistelen, että jotain 10+ vuotta sitten sellaista sai, en tiedä nykytilaa.

Ohis. Minä hain työkkärin mieliksi paikkaa, johon olen erittäin pätevä mutta joka on monen sadan kilometrin päässä kotikaupungistani Helsingistä. Kyseessä on vain puolen vuoden pesti, mutta olisihan se tukipennosia parempi. Saisin muuttoavustusta parilla kolmellakin perusteella.

Mutta mitäpä sen puolen vuoden jälkeen? Olisin kiikissä pikkupaikkakunnalla, joka on kaukana pikkukaupungeistakin. Muuttorahaa en ehtisi säästää, eikä kaukaa käsin olisi helppo löytää asuntoa Helsingistä. Sitten olisin pikkupaikkakunnalla työttömänä ja kuuntelisin jankutuksia siitä, että kyllä pitää muuttaa sinne, missä työpaikat ovat, eikä valittaa työttömyyttä korpivaelluksen takana maalaistaajamassa.

Kantapään kautta olen oppinut, että mikään tuki ei käytännössä ole varma, ennen kuin se näkyy tilillä. Eikä välttämättä sittenkään, koska se voi olla sen myöntäjän virhe ja peritään takaisin. Mitkään peruslaskurit eivät pidä paikkaansa, kun ollaan riittävän syvällä tukiviidakossa.

Rahattomana muuttaminen paikkaan, jota ei tunne, on iso riski. Nuorempana sen voi vielä ottaa seikkailuna, mutta vieraaseen korpeen muuttaminen näin lähes kuusikymppisenä tarkoittaa sitä, että siellä vietetään loppuelämä. 

(Ja jankkaajille tiedoksi: tutkintoja on keskivertoa enemmän, työntekoa takana neljännesvuosisata ja omaisuus meni konkurssin mukana.)

Mikä vika muuttaa loppuelämäksi? Miksi sun asuminen just Helsingissä pitäisi mahdollistaa?

Ehkäpä sinusta on hieno idea riskeerata koko loppulämä puolen vuoden pestin vuoksi. Vai onko? Mietipä nyt vähän, ressukka.