Lue keskustelun säännöt.
TE-toimisto olettaa että ilman autoa pitää ottaa vastaan työpaikka 70 kilometrin päästä??
07.12.2022 |
Siis pääseehän sinne juu bussilla, mutta pitäisi herätä viideltä ja lähteä 5.30 aamulla ja kotona olisi joskus kuuden jälkeen illalla, jos ehtii oikeaan bussiin. Jos ei ehdi niin menee tunti kauemmin.
Jos ostan pienipalkkaista työtä varten auton niin kaikki tienaamani rahat menee joko auton lainanlyhennyksiin tai ostan jonkun rotiskon alle tonnilla ja laitan parin kuukauden välein kaikki rahat autoremppaan.
Nyt joku järki tähän hommaan hei...
Kommentit (887)
Jos et ole itse hakenut 70 kilsan päässä sijaitsevaa työtä, niin tuskin TE-toimisto ketään sellaiseen määrää. Jos olet hakenut ja menestynyt haastattelussa niin hyvin, että päätyivät sinuun, vaikka kerroit, ettei sinulla ole autoa, niin sitten sinun on joko järjestettävä kyyti tai otettava karenssi vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se nykyään ole ajan mukaan tuo työssäkäyntialue? 3 h päivässä menopaluu. Jos ei ole omaa autoa eikä liikenneyhteyksiä niin kai TE-tsto sotten voi auttaa edullisen kämpän hankinnassa liikenneyhteyksien päästä.
Asun itse 40km päässä treesta. 4km lähimmälle pysäkille eli kävelyä noin 30-40min, sitten bussilla noin 45min (jos työ treella),.
Missä sä oikein asut? Lähin bussipysäkki on 4 kilsan päässä, mutta sulla ei ole autoa. Asut siis jossain sellaisessa paikassa, että kaikki tärkeimmät jutut (ainakin ruokakauppa) on kävelymatkan päässä, mutta jostain syystä siinä ruokakaupan pielessä ei ole bussipysäkkiä isoon kaupunkiin. Käveletkö sä aina sen neljä kilsaa, jos haluat mennä ostoksille, kampaajalle, kirjastoon? Koska luulisi, että jos siinä sun ruokakaupan yhteydessä olisi noi palvelut, siinä olisi myös bussipysäkki lähimpään isoon kaupunkiin.
En ole tuo jolta kysyit, mutta voisin kuvitella että asuu vaikka pienen kylän keskustassa jossa kaikki palvelut, mutta bussi kulkee isompaa valtatietä pitkin joten siksi pysäkki on kauempana. Aika paljon tyypillisempi tilanne kuin mikään pikkuteitä kiemurteleva paikallisbussi.
Mainitse yksikin tuollainen kylä. Jos kerran on niin tyypillistä, tunnet varmasti montakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Eihän niitä ole kun kukaan ei niitä tee niin. Aivan varmasti pääset lähikauppaan hyllyttäjäksi tai kahvin keittäjäksi mihin vaan, jos haluat. Ihan turha on puhua että pahoinvointia lisätään, jos jauhaa vain siitä miten kaikki on perseestä. Ei se ole ratkaisu mihinkään että ihmisten pahoinvointi vaan vähenee, kun ne työttömät ei mene töihin. Tuet alas ja ihmiset töihin, sit voi kuormaa vähentää muiltakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset jotka EIVÄT ole työttömiä vaan ovat nyt TÖISSÄ ja etenevät urallaan ovat tehneet joskus ja osa tekee vieläkin tuollaisia ratkaisuja.
Mut eihän työttömän kannata noin tehdä eikä itse omia varoja uhrata. Ennemmin kannattaa kiukutella vauvapalstalla ja odottaa valmista nenän eteen. Go, ap, go! Älä missään nimessä ota työtä vastaan, se olisi työnantajallekin iso vahinko.
Mitäs tuollaisia ratkaisuja sinä olet joutunut tekemään? Anna esimerkkiä ja motivaatiota? Miten jaksoit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös se nykyään ole ajan mukaan tuo työssäkäyntialue? 3 h päivässä menopaluu. Jos ei ole omaa autoa eikä liikenneyhteyksiä niin kai TE-tsto sotten voi auttaa edullisen kämpän hankinnassa liikenneyhteyksien päästä.
Asun itse 40km päässä treesta. 4km lähimmälle pysäkille eli kävelyä noin 30-40min, sitten bussilla noin 45min (jos työ treella),.
Missä sä oikein asut? Lähin bussipysäkki on 4 kilsan päässä, mutta sulla ei ole autoa. Asut siis jossain sellaisessa paikassa, että kaikki tärkeimmät jutut (ainakin ruokakauppa) on kävelymatkan päässä, mutta jostain syystä siinä ruokakaupan pielessä ei ole bussipysäkkiä isoon kaupunkiin. Käveletkö sä aina sen neljä kilsaa, jos haluat mennä ostoksille, kampaajalle, kirjastoon? Koska luulisi, että jos siinä sun ruokakaupan yhteydessä olisi noi palvelut, siinä olisi myös bussipysäkki lähimpään isoon kaupunkiin.
En ole tuo jolta kysyit, mutta voisin kuvitella että asuu vaikka pienen kylän keskustassa jossa kaikki palvelut, mutta bussi kulkee isompaa valtatietä pitkin joten siksi pysäkki on kauempana. Aika paljon tyypillisempi tilanne kuin mikään pikkuteitä kiemurteleva paikallisbussi.
Mainitse yksikin tuollainen kylä. Jos kerran on niin tyypillistä, tunnet varmasti montakin.
No jos nyt lähtee esimerkiksi Turusta ajelemaan 10-tietä niin tulee muistaakseni Tarvasjoki, Marttila, Koski, Jokioinen ja mitä niitä nyt sitten onkaan. Poislukien kaupungit noin jokainen kunta sen tien varrella ja voisin kuvitella että muilla valtateillä ihan sama homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset jotka EIVÄT ole työttömiä vaan ovat nyt TÖISSÄ ja etenevät urallaan ovat tehneet joskus ja osa tekee vieläkin tuollaisia ratkaisuja.
Mut eihän työttömän kannata noin tehdä eikä itse omia varoja uhrata. Ennemmin kannattaa kiukutella vauvapalstalla ja odottaa valmista nenän eteen. Go, ap, go! Älä missään nimessä ota työtä vastaan, se olisi työnantajallekin iso vahinko.Mitäs tuollaisia ratkaisuja sinä olet joutunut tekemään? Anna esimerkkiä ja motivaatiota? Miten jaksoit?
En ole tuo jolta kysyit, mutta minä muutin 700km päähän kun satuin sieltä saamaan töitä. Oikein hyvin jaksoin ja tienaan vielä mukavasti tukirahoihin verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Huomaatko että olet idiootti? Ootko ajatellut ettei ole rahaa pitää sitä autoa kenties? Hyvä kuk työttömänä ruuissa pysyy.
Hän ei välttämättä ole idiootti vaan hiukan todellisuudesta irtaantunut. Tämä on pelkästään matematiikkaa. Ei ole laskennallisesti järkevää ottaa vastaan työtä jossa käteen jää asumis- ja työmatkakulujen jälkeen vähemmän kuin 532e/kk. Toki on ihmisiä jotka niin haluavat tehdä, mutta itse en siihen puolikuntoisena kykene eikä ole kyllä kiinnostustakaan. Työn tarkoitus on taata ihmiselle parempi elintaso, ja jos palkka on niin pieni että tuilla tulee paremmin toimeen niin ei se valitettavasti tavallisen kansalaisen vika ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Mielestäsi siis ihan perusteltavissa oleva ratkaisu on jättää mopo vartioimattomalle bussipysäkille valtaväylän varrelle? Olet sitä mieltä, että se mopo on siellä vielä maanantaina kun perjantaina laitat sen pysäkin viereen?
Voisiko sen vaikka pistää vähän syrjempään näkösuojaan? Etsit sille vakiopaikan ja roudaat sinne tukevan kettingin, jolla saat sen kiinni. Halpa mopo vähentää varastamishalukkuutta ja vakuutuksetkin on keksitty.
Sekä ratkaisuja että tekosyitä löytyy kyllä, jos on vain halua etsiä niitä. Se on sitten sun valinta, kumpia etsit.
Vakuutus ei korvaa, jos kulkuvälinettä on säilytetty huolimattomasti. Tuollainen säilytystapa on huolimaton. Myös Tieliikennelaitoksella on oikeus poistaa kulkuväline esimerkiksi aurauksen tieltä. Yksikin luminen aamu ja mopo on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki. Niin milläs ihmeellä saataisiin vielä enemmän lisää tekijöitä? Kun ei se 8h työpäivä kelpaa niin vaikea nähdä että se 6h työpaikka kelpaisi yhtään sen paremmin, varsinkin kun varmasti siitä myös maksettaisiin vain sen 6h edestä. Ei kai nyt sillä rahalla ainakaan kannata ajella yli 10km päästä jos ei edes kokopäiväiseen työhön?
No tietenkin sun on vaikea nähdä. Kannattaa vaan ihmetellä, miksei tulijoita ole, eikä pohtia miksi niin on. Ainiin, motivaatio?
Ehkäpä tätäkään keskustelua ei käytäisi (työmatkan pituus), jos työpäivä ei veisi 11 h vaan 9 matkoineen. No, odotellaan, miten pitkään jaksatte, kun työntekijöitä ei löydy. Itse olen ollut nimittäin paikassa, jossa resurssipuutetta, pakolliset tehtävät ja lopulta kaikki lähtevät kun ei ole mitään jakoa hommaa pyörittää. Ehkäpä teillä ei ole niin tärkeitä työtehtäviä, ei haittaa jos laahaa vähän jäljessä.
Ei niillä päättäjillä ole minkäänlaista todellisuudentajua. Ministereillä on itse kakkosasunto Eirassa tai Pasilassa ja sitten miettivät, että kai se pertti perusjätkäkin voi ihan hyvin käydä Oulusta Helsingissä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Eihän niitä ole kun kukaan ei niitä tee niin. Aivan varmasti pääset lähikauppaan hyllyttäjäksi tai kahvin keittäjäksi mihin vaan, jos haluat. Ihan turha on puhua että pahoinvointia lisätään, jos jauhaa vain siitä miten kaikki on perseestä. Ei se ole ratkaisu mihinkään että ihmisten pahoinvointi vaan vähenee, kun ne työttömät ei mene töihin. Tuet alas ja ihmiset töihin, sit voi kuormaa vähentää muiltakin.
Kahvinkeittäjäksi?? No varmaan voi halutessaan mennä, mutta mitään siitä ei makseta ja tuetkin varmaan menettää jos liian monta tuntia keittelee. Juuri tuollaisista töistä ei enää makseta. Ne pyörii harjoittelijoilla, tukityöllisillä tai itse työntekijät hoitavat. Salli mun nauraa, miten tolloja voi olla tietävinään.
Sä maksat sen, ettei kauppias enää halua maksaa palkkaa hyllyttämisestä.
Ai sulle on tullut työtarjous vai.
No, sen kun haet, ei sitä paikkaa sulle kuitenkaan oikeasti anneta. Etenkin kun rupeat kertomaan, että on niin hankala työmatka, ettei ole ollenkaan varmaa että tulee onnistumaan matkustaminen.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vakityö? Muutto paikkakunnalle? Vuokra-asunto työpaikkakunnalta?
Millaisella palkalla on varaa pitää toista asuntoa työpaikkakunnalla?
Ihan jokaisen palkalla.
Häh? Jos saat nettona 1500e niin sillä ei todellakaan pidetä 2 asuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siellä kulkee sentään bussi.
Arvatkaa vaan, mikä mahtaa olla Lapin matkailukeskusten työvoimapulan syy, vaikka jo 30 kilometrin päästä voi löytyä työttömiä. Ei ole kaikilla pakkasessa käynnistyviä autoja eikä tällä ole koskaan kulkenut muu kuin taksit joskus tarjoilijan iltavuoron päättymisaikaan. Nyt ei ehkä saa taksiakaan.
Eikä tarvitse mennä mihinkään Lappiin saakka, että ei ole julkisia kulkuyhteyksiä.
Joku Suomen mittakaavassa iso kaupunki, 35km säteellä piirrät ympyrän ja usein ainoa keino kulkea töissä kaupungissa on oma auto.
Paikallisliikenne voi mahdollistaa kulun kehyskunnan keskustasta päivätöihin kaupungin keskustaan, kaikki muu vaatiikin sitten oman auton.Tämän renkaan kehällä sitten puuttuukin poikittaisliikenne kokonaan, 2 kylää 35km kaupungista, kylien välillä ei ole muita bussiyhteyksiä kuin kaupungin kautta vaihtoineen, työmatka ei yleensä onnistu.
Miksi asut ilman autoa jossain sellaisessa paikassa, josta ei pääse pois ilman autoa? Pystytkö huomaamaan ollenkaan omien päätöstesi vaikutusta elämäsi kulkuun?
Koska kaikilla ei ole rahaa ostaa autoa? Koska on voinut tulla vaikka avioero ja auto mennyt siinä? Koska elämässä sattuu ja tapahtuu? On se hyvä että sulla on kaikki niin vtn täydellisesti ja upeasti, rahaa pursuaa niin ettei sonnalle taivu, mutta kaikkien elämä ei ole pelkkää vtn unelmahöttöä.
Niin ja voi olla myös sairaus, mikä on haittana autolla ajamiselle.
Taikka ihan vaan mukavuudenhalu,
Meinaat siis ettei ole sairauksia, mitkä voivat vaikuttaa ajokykyyn? Kaikkea sitä kuulee.
Niin sairaan kannattaa jo muuttaa korpimökistä pois.
En voi ajaa korttia, koska olen hämäräsokea. Jos joku ehdottaa, että aja sitten valoisaan aikaan, miettiköön kuinka paljon valoisaa aikaa on talvella. Samalla voi miettiä, haluaako hämäräsokeiden kanssa liikenteeseen. Ajaessani olisin vaaraksi itselleni ja muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne ihmiset jotka EIVÄT ole työttömiä vaan ovat nyt TÖISSÄ ja etenevät urallaan ovat tehneet joskus ja osa tekee vieläkin tuollaisia ratkaisuja.
Mut eihän työttömän kannata noin tehdä eikä itse omia varoja uhrata. Ennemmin kannattaa kiukutella vauvapalstalla ja odottaa valmista nenän eteen. Go, ap, go! Älä missään nimessä ota työtä vastaan, se olisi työnantajallekin iso vahinko.Mitäs tuollaisia ratkaisuja sinä olet joutunut tekemään? Anna esimerkkiä ja motivaatiota? Miten jaksoit?
En ole tuo jolta kysyit, mutta minä muutin 700km päähän kun satuin sieltä saamaan töitä. Oikein hyvin jaksoin ja tienaan vielä mukavasti tukirahoihin verrattuna.
Tiedän joitakin perheitä, jossa puolisot asuvat eri puolilla maata töiden vuoksi. Eivät jaksa mahtavasti, odotellaan että elämä alkaa sitten kun kumpikin saa töitä lähempää toisiaan. Jotkut taas hoitavat niin, että toinen on sitten työelämän ulkopuolella. Itse en ole perheellinen, mutta ymmärrän näitä rajoitteita. Monelle tuo surua myös tukiverkostojen puute. Ei tuo ole mikään saavutus muuttaa jonnekin, jos se on helpohkosti mahdollista. Kuten sanoit, ei ole tehnyt tiukkaa. Ei se itse muuttaminen ole se pointti, vaan mitä se vaatii ja mikä on todellinen hyötysuhde lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle - autottomalle tarjottiin kerran työpaikkaa, jonne olisi ollut sitä lähimmältä liikennöidyltä bussipysäkiltä 30 kilometrin kävelymatka.
Minulle te-tston täti sanoi, että voisin jättää mopon (juteltiin niitä näitä ja sanoin, että pojalla on mopoikä jne) sinne bussipysäkille ja ajaa 12 kilometriä sieltä töihin.
Kuten huomaat, niin asioihin on ratkaisuja. Mutta mielestäsi olet liian hieno ihminen ajamaan mopolla, joten et sitten viitsi mennä töihin ollenkaan. Tiedätkö, että on sellaisia ihmisiä, jotka etsivät ratkaisuja ongelmissa ja sellaisia, jotka etsivät ongelmia ratkaisuissa. Arvaapa kummat menestyvät elämässä ja kohta heillä on varaa jopa ostaa auto.
Voiko äiti tai isä vaan ottaa lapsen mopon omaan käyttöönsä työmatkoihin? Lain mukaan ei voi, koska se mopo on sen lapsen omaisuutta. Ei lapsella ole mitään velvollisuutta antaa mopoaan vanhemmille. Ihan saa sillä itse ajella ja päättää missä se on. Sitä paitsi on aika riskaaelia jättää mopo jonnekin bussipysäkille. Sehän varastetaan tai rikotaan alta aikayksikön. Ja mitäs sitten lapselle selittää, sorry, mut sun mopo meni. Ei kun uudestaan säästämään, jotta saat uuden.
Voiko äiti hankkia oman mopon eikä elää lapsensa kesätyörahoilla? Onko mahdollista, että äiti ottaa yhtään vastuuta elämästään?
Sitäpaitsi ei lapsen käytössä oleva mopo ole automaattisesti lapsen omaisuutta. Riippuu ihan, kuka sen on ostanut ja kenen nimiin se on laitettu. Uskaltaisin väittää, että tässä maassa suurin osa lasten ja nuorten kulkupeleistä on vanhempien ostamia.
No, meillä esim. mopot on nuorten. Itse maksamia ja omistamia. Joten mulla ei ole mitään asiaa ottaa niitä omaan käyttööni.
Ja ei, mä en oo ajatellu ostaa mopoa ja ajaa sillä tuota reilun 100km työmatkaani. Vähän olis pitkä ja kylmä matka. Ja vähän vaarallinenkin, koska valtatietä pitäs ajaa koko matka. Ajan autolla sen matkan. Bussilla menis turhan kauan, eikä ne edes oikein osu työaikoihin. Onneksi oli puoliso joka auttoi auton ostamisessa, omat rahat ei olis riittäneet.
Niin, minä tosiaan ajan reilua 100km matkaa. Aikaa menee kolmisen tuntia, talvella vähän enemmänkin. En suosittele kellekään, kyllähän nuo matkat vie aikaa ja varsinkin energiaa. Ei paljon jää aikaa perheelle ja puolisolla on paljon isompi vastuu kotihommista. Mutta työ on määräaikainen ja omalta alalta. Oon sen ajatellut sinnitellä loppuun, vaikka mitään pakkoa ei olis. Matka on sellainen, että voisin kieltäytyä ilman karensseja. Tämän on työkkärikin todennut.
Mutta kuten sanoin, en suosittele, elämässä oikeasti pitää olla muutakin kuin se, että nouset aamulla ennen kukonlaulua ja meet töihin. Illalla tuut myöhään, ehdit just ja just syödä ja pienen hetken olla perheen kanssa. Sitten pikasesti nukkumaan, jotta jaksat herätä taas aamulla. Asioiden hoitaminen on hankalaa, koska olet aina päivisin töissä toisella paikkakunnalla ja tulet kotiin niin myöhään että virastot ym. on kiinni. Kyläilemään ei ehdi eikä jaksa. Vieraitakin on hankala kutsua. Elämä on melkein kokonaan vaan työtä ja työmatkoja. Ja ei, mä en pidä itseäni minään suurena sankarina, kun en makaa kotona työttömänä. Välillä tunnen itseni todella tyhmäksi kun päätin työn ottaa vastaan.
Määräaikaisena tuollainen vielä voi mennä, tietää että kestää vain aikansa. Mutta määräaikaista sopimuksesta on paha irtautua, jotta kannattaa nekin miettiä tarkkaan, jos pitkiä pätkiä.
Nykyisin työelämä on aika vaativaa ja kuluttavaa, palautumiselle on jäätävä aikaa. Pätkäsoppareissa vielä on suoriuduttava erityisen nohevasti, jos jatkoa/hyvää arvioita toivoo. Työelämä tällaisenaan on murroksessa, vanhat totuudet eivät enää päde. Ihmiset eivät jaksa, työ alkaa vied liikaa, eikä lomitus muun elämän yhteyteen kuten ennen. Ja toki vastaavasti myös perheen huollossa ja muussa ovat standardit nousseet ja tiukentuneet. Yhteisöllisyys taas löystynyt.
Suositan itse 6h työpäiviä, joita pm ehdotteli, jaksaisi suorittaa yhteiskunnan vaatimalla tavalla (eli tehdä 2 ihmisen työt yksin) ja vuorokauteen mahtuisi myös matkat, lepo ja muu elämä. Ostovoiman väheneminen kuitenkin tekee yhtälöstä vaikean palkkauksen osalta.
Monien pienten kurjistusten summa nykymeno, etsisin syitä myös rakenteista yksilöiden "haluttomuuden" sijaan.
Lisäisin vielä tuohon yhteisöllisyyteen ja muuttamiseen ympäriämpäri: kun joutuu hylkäämään tukiverkot, ovat perheet entistä tiukemmalla. Tähän lisänä vanhustenhuollon tila, mahdollisimman pitkään kotona, mutta lapset joutuvat muuttamaan kauas. Mikään ei oikein toimi luontevasti, hyvinvointia ei huomioida kuin kehitys- ja juhlapuheissa ja sitten ihmetellään kun ihmiset enenevissä määrin uupuvat. Nekin, joilla muuten voisi olla paljonkin annattavaa työntekijöinä ja yhteiskunnan pyörittäjinä.
Kaikki varmaan tietää missä suossa Suomi on. Ratkaisu ei ole se että ne työssä olevat siirtyy 6h työpäiviin. Pakkohan työttömille jotain on tehdä.
Sillähän asiaa juuri autettaisi. Eli. Lisättäisiin avustavia työtehtäviä, jaettaisiin sitä työtä. Ne, jotka ovat nyt töissä, jaksaisivat paremmin. Harvempi jäisi täysin ulkopuolelle. Ongelma on tuossa mustavalko-ajattelussa. Työllinen-työtön. Täysillä tai ei ollenkaan. Jne.
Näitä perustason tehtäviähän on jatkuvasti vähennetty. Näkyy monilla asiantuntijoilla, ennen oli sihteerejä, nykyisin koko paketti hoidetaan itse, vähemmillä resursseilla, samassa ajassa. Nyt on juuri tuo ongelma, että ollaksesi työllinen on uhrattava paljon tai sitten vaihtoehtona olla kotona. Ei niin mitään järkeä.
Mistä sä luulet sen johtuvan? Siitä ettei niitä töitä kukaan tee, kun kotona saa enemmän rahaa.
Ei, kun sillä ettei niitä töitä enää ole. Joko vietät 11 h töissä matkoineen tai todellakin saat kotona olemalla enemmän rahaa kuin jostain nollatuntisopparista. Sanon uudelleen. Töiden jakaminen. Kunnon töiden jakaminen. Näin myös he, joilla ei ole yli-inhimillisiä kykyjä, voisivat osallistua. Ja ne joilla on, eivät menettäisi niitä.
Peruspalkka jossain muodossa ja 6 h työpäivät. Kallista? Aika kalliiksi käy myös palvelujen toimimattomuus ja uupumussaikut. Kannattaa katsoa tilastoja mm. sairauspäivien nykyisestä määrästä sekä keskustelua työhyvinvoinnista. Pelkkä pyörittely ja puhe ei vaan valitettavasti riitä. Pitäisi heräillä, eikä valitella asenteellisesti jostain yksilöiden motivaatiosta (joka sekin psykologisesti on usein ihan kohdallaan jos reunaehdot sen sallivat). Ihmiset eivät ole muuttuneet. Ympäristö, jossa toimitaan on. Liian moni vaan näkee suoraan eteensä sen metron, joten tuotetaan pahoinvointia ja sitten ihmetellään sitä. Jee.
Ihan mielelläni voisin pari tuntia työpäivästäni jollekin luovuttaa, mutta kun jo nyt meidän firmassa on työvoimapula eikä saada hakijoita niihin paikkoihin jotka jo on auki.
Mikä ala?
Ai niin, vastausta ei tule kuitenkaan, vaan jotain kiertelyä ja kaartelua.
Elintarvikeala. Kerro toki tekosyysi miksi se ei kelpaa.
Minulla on jo yksi työ. Kerro oma tekosyysi, miksi luulet, että vain köyhä voisi puolustaa köyhää.
Ja pääsevät illalla kotiin klo 22?