Lue keskustelun säännöt.
Vaimon ovulaation aikaiset seksihalut on alkaneet ällöttää. Ymmärrättekö näkökulmani?
12.09.2022 |
Tässä lyhyesti tarina: olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja näistä viimeiset kymmenen vuotta seksiä on ollut 1-3 kertaa kuukaudessa. Käytännössä seksiä on lähinnä vain ovulaation aikaan ja hyvällä tuurilla kerran muussa vaiheessa kuuta. Yleensä n. kahdeksan kertaa kymmenestä joudun torjutuksi seksiä ehdottaessani (tosin en sitä enää viime vuosina ole itsekään viitsinyt ehdotella, kun melkeinpä tiedän vastauksen valmiiksi). Joka ikinen kuukausi joudun siis kärvistelemään minimissään 2 viikkoa ilman seksiä, usein pidempäänkin.
Viime aikoina olen huomannut, että vaimon seksihalut ovulaation aikaan ovat alkaneet ärsyttää ja jopa tuntua vähän vastenmielisitä. Viime yönä oikein erikseen jäin pohtimaan tätä asiaa ja tulin siihen tulokseen, että tämä aiheuttaa minussa jonkinlaisen nöyryytyksen tunteen. Että kelpaan vain silloin, kun hänellä biologisista syistä tekee mieli seksiä ja muina aikoina seksi ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen jopa huomannut ensimmäistä kertaa elämässäni, että tekee mieli kieltäytyä seksistä, jotta vaimo kerrankin saisi tietää miltä minusta tuntuu valtaosan elämästäni.
Kuinka moni saa kiinni ajatuksestani?
Kommentit (173)
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.
Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?
Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:
A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.
B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).
Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B?
Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.
Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?
Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.
Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.
Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?
Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:
A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.
B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).
Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B?
Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.
Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?
Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.
Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.
Vaihtoehto C.
Nainen alkaa keskustelun jonka lopputuloksena parempi ja aktiivinen seksielämä. Miksi tätä ei edes mainittu? Miehen pitäisi madella kai vielä lisää, vaikka pakkeja satelee 28 kertaa kuukaudessa.
Hankkiutukaa eroon näistä riippakivistä riittävän aikaisessa vaiheessa. Se parantaa teidän elämänlaatuanne merkittävästi ja seksi tuskin siitä enää vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.
Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?
Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:
A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.
B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).
Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B?
Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.
Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?
Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.
Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.
Vaihtoehto C. Mies ilmoittaa, että tilanne saa nyt muuttua tai asioita pitää harkita vakavasti. Jaarittelut saavat nyt riittää.
Oon aina vaihtanu naista kun suhde menee tohon tilanteeseen. Nyt ei ole tarvinnut vaihtaa lähes kymmeneen vuoteen. Miten te jaksatte olla parisuhteissa missä mennään pelkästään naisen ehdoilla? Saa syyttää ihan itseään jos seksiä on liian vähän. Laittakaa ne muijat kiertoon niin oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syntisten pöydästä kirjoitti:
Mikähän piilee vaimon haluttomuuden taustalla? Vahingosta viisastuneena ehdottaisin hakeutumista parisuhdeterapiaan, ennenkuin on liian myöhäistä. Me naiset ollaan sillä tavoin kummallisia, et usein se perimmäinen syy on paineet elämän muilla sektoreilla. Liikaa työelämää, liikaa kotitöitä tai esim. Herkkäunisia lapsia/teinejä lähellä tai huonosti äänieristetyissä huoneissa. Tai sitten arvostuksen tms. puute parisuhteessa.
Aikoinaan yli 20v kestänyt suhde kaatui rahaongelmiin ja äänieristeettömyyteen. Ns runsastarpeinen parisuhde ei kestänyt yli vuotta huonoissa äärieristeissä, hotellihuoneita kun ei pystynyt rahatilanteesta johtuen päivittäin "kauppareissun" ajaksi buukata. Hyvä kun edes joka toinen viikko..
Liian vähän,liian harvoin niin toinen sortui hakeen seksiä muualta kun sitä ei kotoa saanut. Sinällään ymmärrettävää, mut rumaa jälkeä tuli. Siistimmin suosittelen asiat hoitamaan. Eikä ne hoidu itsestään, jos mikään ei muutu, ei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan!Parisuhdeterapiaan? Eiköhän olennaista olisi saada nainen kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti. Tähän parempia välineitä kuin parisuhdeterapia.
Sitä henkistä puolta voi yrittää selvitellä siellä terapiassa. Parisuhdeseksi on kahden kauppa, siinä kumpikin antaa ja saa. Vaikka se vaimoke ei sitä seksiä niin olisi vailla, hänelläkin on varmasti joku syy taustalla ja monelle miehelle voi tulla yllätyksenä mistä ne perimmäiset syyt siihen haluttomuuteen kumpuaa. Naisen haluttomuus on usein joko ikää ja hormoneita, tai lumipalloefekti, jossa moni asia pidemmältä ajalta on kiertynyt niin solmuun että seksi ei enää maita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, siis mitä - ehdotat seksiä! Voi pyhä sylvi! Siis kysyt, että pannaanko? Olisit iloinen siitä, että ovulaatio saa vaimosi kuumaksi, yli 80% tapauksissa näin ei käy. Ei mieleesi ole koskaan tullut, että vaimosi pitäisi houkutella seksiin
Ei ei ei.
Jos vaimolle seksi kelpaa vaan ovulaation aikana, kannatta antaa vaan kärvistellä kiimoissaan.
Niin noinhan te miehet toisillenne opetatte ja sitten olette yllättyneitä kun vaimo lähti hyvän rakastajan matkaan.
Ja tuossakin aloituksessa mies on se joka pihtaa. On kiimainen nainen mutta mies se vaan mussuttaa ja tunteilee että mäpä en ala. Vain suomimies näin eli kostaa naiselle niin että ei anna seksiä!
Mutta noin saadaan vaimo lähtemään. Siinä te miehet olette hyviä.
Ja sitten se hyvä rakastaja saa mitä, aikataulutettua seksiä kerran kuussa? Mitä luuletko onko hän tyytyväinen?
Vastaavastihan naiset kertovat, että on täysin oikein kostaa miehelle pihtaamisella se jos mies ei anna muuta hellyyttää tai siivoa kotia. Kostetaan seksittömyydellä, mutta se onkin oikein koska kaksoisstandardit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.
Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?
Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:
A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.
B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).
Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B?
Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.
Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?
Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.
Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.
Vaihtoehto C.
Nainen alkaa keskustelun jonka lopputuloksena parempi ja aktiivinen seksielämä. Miksi tätä ei edes mainittu? Miehen pitäisi madella kai vielä lisää, vaikka pakkeja satelee 28 kertaa kuukaudessa.
Hankkiutukaa eroon näistä riippakivistä riittävän aikaisessa vaiheessa. Se parantaa teidän elämänlaatuanne merkittävästi ja seksi tuskin siitä enää vähenee.
Kohta C ei tule toteutumaan, koska seksittömyys ei näy olevan vaimon ongelma vaan AP:n ongelma. Seksi parisuhteessa mennään käytännössä aina vähemmän haluavan ehdoilla, muu olisi pakottamista ja painostamista. Se jolla ei ole ongelmaa on harvoin se, joka ryhtyy esittämään ratkaisua toisen tilanteeseen. Vähän kuin kaksi ihmistä, jolla toisella on jatkuvasti nälkä ja toinen on vähemmästä kylläinen ja he voivat syödä vain yhdessä samaan aikaan saman verran. Sen kylläisen voi olla haastava asettua edelleen nälkäisen asemaan ja toisaalta jos hän söisi itse lisää jotta toinenkin saisi syödäkseen, siitä tulisi huono olo.
Omaan korvaan kuulostaa aika pahalta, jos joku kuvaa parisuhteessa ongelmista keskustelua "mateluksi". Jos se mies aloittaa keskustelun jostain aiheesta jonka kokee suhteessa huonoksi, hän ei matele vaan on mielestäni aikuinen, joka yrittää ratkaista tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, seksiä on käytännössä vain ovulaation aikana. Muulloin emme kuulemma ole henkisesti tarpeeksi läheisiä seksin harjoittamiseen, ja saan säännöllisesti noottia etäisyydestä. Kiva olla se syyllinen koko ajan. En jaksa enää tehdä aloitteita.
Olisi myös kiva, jos pesisi römpsän joskus. Täällä kun niin herkästi aina puututaan miesten hygieniaan, niin voi se asia valitettavasti olla myös toisinpäin. Voi ei, tämä varmaan triggeröi liikkeelle kaikki tyypit, joiden mielestä vasta puoli vuotta pesemättömässä on oikeat aromit suuseksiin. Noh, ajatelkaa tämäkin skenaario toisesta näkökulmasta: onko halukkaita imuttamaan kuusi kuukautta marinoitua makkaraa?
Tässäkin olisi tilanne, jossa voisi ajatella kaksi vaihtoehtoista skenaariota tilanteen ratkaisuun:
A) Mies lopettaa aloitteiden tekemisen, kasvattaa etäisyyttä edelleen, arvostelee naisen hygieniaa, lopettaa suostumasta vaimon aloitteisiin ovulaation aikana tavoitteenaan saada vaimolle "wakeup call". Tavoitteena siis saada vaimo ymmärtämään miehen näkökulma, vaikka sitten keinoja kaihtamatta.
B) Mies alkaakin keskustella tilanteesta vaimon kanssa ystävällisesti: varaa aikaa ja tilaisuuden hyvälle keskustelulle, kommunikoi rehellisesti omista tunteistaan kuitenkin syyllistämättä vaimoaan; kertoo vaimolleen haluavansa parantaa sekä parisuhdetta että seksielämää, ja kysyy, mitä ajatuksia vaimolla (entisten lisäksi) olisi siihen, että sekä parisuhde että seksielämä voisivat entistä paremmin? Kertoo vaimolleen, että tavoitteena siis kokonaisuutena onnellisempi parisuhde SEKÄ parempi seksielämä, mukaan lukien vaimon onnellisuus (ja parempaa seksiä myös vaimolle!!).
Mitä luulette, kumpi näistä lähestymistavoista on parempi, A vai B?
Miehestä voisi tuntua paremmalta, jos pääsisi lyömään omat korttinsa pöytään, ja antaisi vaimon maistaa omaa lääkettään. Tähän vaihtoehtoon jokainen tässä tilanteessa olevista pystyisi turvautumaan helpostikin, ja se voisi tyydyttää miehen loukattuja tunteita ja lievittää turhautumista hetkellisesti.
Mutta kumpi vaihtoehto on parempi: saada lyhyellä tähtäimellä parempi fiilis saamalla kostonhalu tyydytettyä vai saada pitemmässä juoksussa toimivampi parisuhde ja sen sivutuotteena melko todennäköisesti myös parempi/aktiivisempi seksielämä?
Koska vaihtoehdossa A todennäköisyys seksielämän paranemiselle pitkässä juoksussa on hyvin matala: enintään 10% luokkaa (eli vaimo alkaisi harrastaa seksiä vastoin haluaan, esim. jättämisen pelosta). Vaihtoehdossa B seksielämän paranemisen todennäköisyys on jo ainakin 60% luokkaa, ja rakentuisi kestävälle pohjalle.
Mutta vaihtoehto B tarkoittaa tietenkin paljon enemmän panostamista, epämukavuutta, tunteidenhallintaa ja vaivaa kuin vaihtoehto A.
Vaihtoehto C.
Nainen alkaa keskustelun jonka lopputuloksena parempi ja aktiivinen seksielämä. Miksi tätä ei edes mainittu? Miehen pitäisi madella kai vielä lisää, vaikka pakkeja satelee 28 kertaa kuukaudessa.
Hankkiutukaa eroon näistä riippakivistä riittävän aikaisessa vaiheessa. Se parantaa teidän elämänlaatuanne merkittävästi ja seksi tuskin siitä enää vähenee.
Kohta C ei tule toteutumaan, koska seksittömyys ei näy olevan vaimon ongelma vaan AP:n ongelma. Seksi parisuhteessa mennään käytännössä aina vähemmän haluavan ehdoilla, muu olisi pakottamista ja painostamista. Se jolla ei ole ongelmaa on harvoin se, joka ryhtyy esittämään ratkaisua toisen tilanteeseen. Vähän kuin kaksi ihmistä, jolla toisella on jatkuvasti nälkä ja toinen on vähemmästä kylläinen ja he voivat syödä vain yhdessä samaan aikaan saman verran. Sen kylläisen voi olla haastava asettua edelleen nälkäisen asemaan ja toisaalta jos hän söisi itse lisää jotta toinenkin saisi syödäkseen, siitä tulisi huono olo.
Omaan korvaan kuulostaa aika pahalta, jos joku kuvaa parisuhteessa ongelmista keskustelua "mateluksi". Jos se mies aloittaa keskustelun jostain aiheesta jonka kokee suhteessa huonoksi, hän ei matele vaan on mielestäni aikuinen, joka yrittää ratkaista tilannetta.
Tämä puheenvuoro kertoo kaiken sen, miksi näistä seksiä haluattomista tapauksista pitää hankkiutua eroon mahdollisimman pian. Kiertoon kerta kaikkiaan. 10 vuoden seksin pihtaamisen jälkeen on ihan turhaa enää alkaa lämmittelemään kiville mennyttä suhdetta.
Tässäkin siirretään ihan kaikki vastuu ja toimenpiteet miehen niskaan. Kiertoon tommoset henkilöt ja etsimään parempaa ja tasapuolisempaa suhdetta. Vaihtamalla todellakin paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka jaksatte tuollaista väljähtynyttä suhdetta ja elämää, jonka vitutus täyttää? Eikö olisi vaan paljon helpompaa myöntää tosiasiat ja panna lusikat jakoon. Lähteä kohti parempaa. Ei kukaan ansaitse tollasta elämää, seksillä kiristämistä sekä pihtaamista.
Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta hyvänen aika. Tekeehän se sinunkin mieli biologisista syistä, vaikkakin tappavan tasaiseen tahtiin.
Tuntuu, että joillekin miehille naisen halukkuus yleensäkin on turn-off, nämä miehet haluavat yleensäkin olla hallitsevia ja naisen halukkuus on ristiriidassa sen käsityksen kanssa, minkä he haluavat pitää: naiset ovat lahnoja ja alempana miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntisten pöydästä kirjoitti:
Mikähän piilee vaimon haluttomuuden taustalla? Vahingosta viisastuneena ehdottaisin hakeutumista parisuhdeterapiaan, ennenkuin on liian myöhäistä. Me naiset ollaan sillä tavoin kummallisia, et usein se perimmäinen syy on paineet elämän muilla sektoreilla. Liikaa työelämää, liikaa kotitöitä tai esim. Herkkäunisia lapsia/teinejä lähellä tai huonosti äänieristetyissä huoneissa. Tai sitten arvostuksen tms. puute parisuhteessa.
Aikoinaan yli 20v kestänyt suhde kaatui rahaongelmiin ja äänieristeettömyyteen. Ns runsastarpeinen parisuhde ei kestänyt yli vuotta huonoissa äärieristeissä, hotellihuoneita kun ei pystynyt rahatilanteesta johtuen päivittäin "kauppareissun" ajaksi buukata. Hyvä kun edes joka toinen viikko..
Liian vähän,liian harvoin niin toinen sortui hakeen seksiä muualta kun sitä ei kotoa saanut. Sinällään ymmärrettävää, mut rumaa jälkeä tuli. Siistimmin suosittelen asiat hoitamaan. Eikä ne hoidu itsestään, jos mikään ei muutu, ei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan!Parisuhdeterapiaan? Eiköhän olennaista olisi saada nainen kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti. Tähän parempia välineitä kuin parisuhdeterapia.
Sitä henkistä puolta voi yrittää selvitellä siellä terapiassa. Parisuhdeseksi on kahden kauppa, siinä kumpikin antaa ja saa. Vaikka se vaimoke ei sitä seksiä niin olisi vailla, hänelläkin on varmasti joku syy taustalla ja monelle miehelle voi tulla yllätyksenä mistä ne perimmäiset syyt siihen haluttomuuteen kumpuaa. Naisen haluttomuus on usein joko ikää ja hormoneita, tai lumipalloefekti, jossa moni asia pidemmältä ajalta on kiertynyt niin solmuun että seksi ei enää maita.
Jos nainen haluton niin menee ja hoitaa hormoninsa yms. kuntoon. Niihin nainen voi ihan itse vaikuttaa elintavoillaan, ajatuksillaan ja asenteillaan. Muuten vaihtoon tai vähintään seksi muualta.
Vierailija kirjoitti:
Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.
Naisen haluttomuus on kyllä se juurisyy. Ja tämä juurisyy johtaa seksin loppumiseen, etääntymiseen ja eroon.
Mies löytää nuorempia viriilejä naisia paljon helpommin kuin haluton nainen miehiä.
Oma 44 vuoden ja useamman parisuhteen kokemuksella syntynyt, hyvin voimakas mielipiteeni on tämä: lähes kaikki muut parisuhteen ongelmat voidaan hoitaa keskustelemalla kuntoon, mutta halujen eriparisuudesta johtuvaa tyytymättömyyttä ei. Nämä ovat hyvin perustavanlaatuisia, syvälle ihmisyyteen meneviä asioita, joita on äärimmäisen hankala muuttaa. Jos ihminen haluaa/tarvitsee vain vähän seksiä, ei hän sitä kyllä yhtä äkkiä ala enemmän haluamaan (toki täysin toinen tilanne, jos haluttomuudelle on jokin fyysinen syy, lääkitys tms.). Itse olen nainen, joka on täysin tyytyväinen, jos seksiä on kerran kahdessa viikossa. Näin on ollut aina. Vaikka seksistä pidänkin suunnattomasti ja olen siunattu kyvyllä saada helposti peräkkäisiä orgasmeja, on se minulle jotenkin niin intensiivinen ja voimakas kokemus etten sitä saatuani kaipaa sitä pitkään aikaan. Ensimmäinen avioliittoni lopulta kariutui tähän asiaan, vaikka kaikki kivet käännettiin tilanteen muuttamiseksi. Nyt olen onnellisesti suhteessa, jossa tuo määrä seksiä riittää hyvin myös miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka seksistä pidänkin suunnattomasti ja olen siunattu kyvyllä saada helposti peräkkäisiä orgasmeja, on se minulle jotenkin niin intensiivinen ja voimakas kokemus etten sitä saatuani kaipaa sitä pitkään aikaan.
Tämä väite tulee aika ajoin aina esiin, mutta silti en sitä voi ymmärtää. Miksi joku ei halua asiaa, jonka tietää tuottavan paljon nautintoa? Ymmärrän, että henkilö, joka ei erityisemmin nauti seksistä ei sitä usein halua, mutta miksi sitä ei halua myöskään jotkut, jotka ovat onnekkaita ja saavat siitä suurta nautintoa? Osaisiko joku nainen ihan itse selittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka seksistä pidänkin suunnattomasti ja olen siunattu kyvyllä saada helposti peräkkäisiä orgasmeja, on se minulle jotenkin niin intensiivinen ja voimakas kokemus etten sitä saatuani kaipaa sitä pitkään aikaan.
Tämä väite tulee aika ajoin aina esiin, mutta silti en sitä voi ymmärtää. Miksi joku ei halua asiaa, jonka tietää tuottavan paljon nautintoa? Ymmärrän, että henkilö, joka ei erityisemmin nauti seksistä ei sitä usein halua, mutta miksi sitä ei halua myöskään jotkut, jotka ovat onnekkaita ja saavat siitä suurta nautintoa? Osaisiko joku nainen ihan itse selittää?
No juurihan tuossa selitin. Koska se on niin äärimmäinen kokemus, koen etten kaipaa/ole valmis siihen kovin usein. Usein olenkin miettinyt, että jos olisin mieheni kanssa tottunut tavanomaisemppan arkiseksiin, haluaisinko sitä useammin. Voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntisten pöydästä kirjoitti:
Mikähän piilee vaimon haluttomuuden taustalla? Vahingosta viisastuneena ehdottaisin hakeutumista parisuhdeterapiaan, ennenkuin on liian myöhäistä. Me naiset ollaan sillä tavoin kummallisia, et usein se perimmäinen syy on paineet elämän muilla sektoreilla. Liikaa työelämää, liikaa kotitöitä tai esim. Herkkäunisia lapsia/teinejä lähellä tai huonosti äänieristetyissä huoneissa. Tai sitten arvostuksen tms. puute parisuhteessa.
Aikoinaan yli 20v kestänyt suhde kaatui rahaongelmiin ja äänieristeettömyyteen. Ns runsastarpeinen parisuhde ei kestänyt yli vuotta huonoissa äärieristeissä, hotellihuoneita kun ei pystynyt rahatilanteesta johtuen päivittäin "kauppareissun" ajaksi buukata. Hyvä kun edes joka toinen viikko..
Liian vähän,liian harvoin niin toinen sortui hakeen seksiä muualta kun sitä ei kotoa saanut. Sinällään ymmärrettävää, mut rumaa jälkeä tuli. Siistimmin suosittelen asiat hoitamaan. Eikä ne hoidu itsestään, jos mikään ei muutu, ei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan!Parisuhdeterapiaan? Eiköhän olennaista olisi saada nainen kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti. Tähän parempia välineitä kuin parisuhdeterapia.
Sitä henkistä puolta voi yrittää selvitellä siellä terapiassa. Parisuhdeseksi on kahden kauppa, siinä kumpikin antaa ja saa. Vaikka se vaimoke ei sitä seksiä niin olisi vailla, hänelläkin on varmasti joku syy taustalla ja monelle miehelle voi tulla yllätyksenä mistä ne perimmäiset syyt siihen haluttomuuteen kumpuaa. Naisen haluttomuus on usein joko ikää ja hormoneita, tai lumipalloefekti, jossa moni asia pidemmältä ajalta on kiertynyt niin solmuun että seksi ei enää maita.
Jos nainen haluton niin menee ja hoitaa hormoninsa yms. kuntoon. Niihin nainen voi ihan itse vaikuttaa elintavoillaan, ajatuksillaan ja asenteillaan. Muuten vaihtoon tai vähintään seksi muualta.
Voi elämä millaisia uskomuksia voi ihmisellä olla! Että ihan elintavoilla ja ajatuksilla voi vaikuttaa omaan hormonitoimintaan! Hieno juttu. Kaikki esim. vaihdevuotiset naiset voivat tästälähin päättää, että lisääntymiskykyä riittää vielä koska sehän on asennekysymys. Huoh. En ole vaihdevuotinen, mutta voin ihan kokemuksella sanoa että jos hormoneissa on jotain häikkää (omalla kohdalla oli epäsopiva ehkäisyvalmiste) niin ne halut vaan häviää. Sitä tietää, että pitäisi haluta ja aiemmin on haluttanut, mutta nyt ei huvita, ei kiihota, ihan sama mitä mies tekee tai on tekemättä. Yritä siinä sitten ajatella ja asennoitua, kun oma kroppa ei vaan vastaa kutsuun. Oma tilanteeni korjautui kun jätin pillerit pois. En tiedä mikä AP:n vaimon tilanne on.
Aamen!