Lue keskustelun säännöt.
Vaimon ovulaation aikaiset seksihalut on alkaneet ällöttää. Ymmärrättekö näkökulmani?
12.09.2022 |
Tässä lyhyesti tarina: olemme olleet 15 vuotta yhdessä ja näistä viimeiset kymmenen vuotta seksiä on ollut 1-3 kertaa kuukaudessa. Käytännössä seksiä on lähinnä vain ovulaation aikaan ja hyvällä tuurilla kerran muussa vaiheessa kuuta. Yleensä n. kahdeksan kertaa kymmenestä joudun torjutuksi seksiä ehdottaessani (tosin en sitä enää viime vuosina ole itsekään viitsinyt ehdotella, kun melkeinpä tiedän vastauksen valmiiksi). Joka ikinen kuukausi joudun siis kärvistelemään minimissään 2 viikkoa ilman seksiä, usein pidempäänkin.
Viime aikoina olen huomannut, että vaimon seksihalut ovulaation aikaan ovat alkaneet ärsyttää ja jopa tuntua vähän vastenmielisitä. Viime yönä oikein erikseen jäin pohtimaan tätä asiaa ja tulin siihen tulokseen, että tämä aiheuttaa minussa jonkinlaisen nöyryytyksen tunteen. Että kelpaan vain silloin, kun hänellä biologisista syistä tekee mieli seksiä ja muina aikoina seksi ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen jopa huomannut ensimmäistä kertaa elämässäni, että tekee mieli kieltäytyä seksistä, jotta vaimo kerrankin saisi tietää miltä minusta tuntuu valtaosan elämästäni.
Kuinka moni saa kiinni ajatuksestani?
Kommentit (173)
Minusta väittelyssä hormonien vaikutuksesta seksiin yms. on mennyt sekaisin puurot ja vellit.
Kyllä, naisten hormonitasot vaikuttavat seksiin, niin, että esimerkiksi muuten lähes yhdentekevässä parisuhteessa naista alkaa tosiaan panettaa kerran kuukaudessa, ja tekee mieli seksiä miehen kanssa, jota ei "arkitilanteessa" ehkä halua ollenkaan.
Mutta miettikääpäs esimerkiksi tuoreita suhteita. Sellaisia, joissa on seksiä lähes joka päivä, tai joka päivä. Jossa seksi on lähes koko ajan mielessä, ja sitä harrastetaan lähes aina, kun voidaan. Tuoreessa suhteessa tällaista halukkuutta kokee/on kokenut valtaosa naisista. Myös iso osa niistä, joista on myöhemmin tullut totaalihaluttomia.
En usko, että tuoreessa suhteessa naisen hormonitoiminta muuttuu totaalisesti, vaan kyse on ennen kaikkea henkisestä puolesta. Sama koskee myös esimerkiksi pitkää suhdetta, joka on muuttunut jossakin vaiheessa (esim. töiden takia) etäsuhteeksi - ja siinä suhteessa seksuaalidynamiikkakin on muuttunut sellaiseksi, että seksiä harrastetaan aina, kun siihen on tilaisuus. Näinkin on mahdollista tapahtua oikeastaan kenelle tahansa. Sama koskee salasuhteita - nainen muuttuu halukkaaksi aina, kun on yhdessä salakumppaninsa kanssa - ja sama nainen saattaa olla kotona aviomiehen kanssa juuri näitä enintään kerran kuussa haluavia. Ei kai salasuhteessa olevan naisen hormonitoiminta voi kiihtyä juuri sillä hetkellä, kun salakumppani tulee kylään, ja sammua kuin napista painamalla silloin, kun aviomies tulee kotiin.
Naisen seksuaalisuutta ei voi redusoida hormonitoimintaan. Se selittää tietenkin osan naisen seksuaalisuudesta, mutta vain osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 44 vuoden ja useamman parisuhteen kokemuksella syntynyt, hyvin voimakas mielipiteeni on tämä: lähes kaikki muut parisuhteen ongelmat voidaan hoitaa keskustelemalla kuntoon, mutta halujen eriparisuudesta johtuvaa tyytymättömyyttä ei. Nämä ovat hyvin perustavanlaatuisia, syvälle ihmisyyteen meneviä asioita, joita on äärimmäisen hankala muuttaa. Jos ihminen haluaa/tarvitsee vain vähän seksiä, ei hän sitä kyllä yhtä äkkiä ala enemmän haluamaan (toki täysin toinen tilanne, jos haluttomuudelle on jokin fyysinen syy, lääkitys tms.). Itse olen nainen, joka on täysin tyytyväinen, jos seksiä on kerran kahdessa viikossa. Näin on ollut aina. Vaikka seksistä pidänkin suunnattomasti ja olen siunattu kyvyllä saada helposti peräkkäisiä orgasmeja, on se minulle jotenkin niin intensiivinen ja voimakas kokemus etten sitä saatuani kaipaa sitä pitkään aikaan. Ensimmäinen avioliittoni lopulta kariutui tähän asiaan, vaikka kaikki kivet käännettiin tilanteen muuttamiseksi. Nyt olen onnellisesti suhteessa, jossa tuo määrä seksiä riittää hyvin myös miehelle.
Jokseenkin tuohon tyyliin olen itsekin ajatellut tämän asian olevan. Jos halut ovat kovin eri pariset, niin silloin ne vain on, ei siinä mahdottomia ole tehtävissä. Max kerran vuodessa seksiä (ehkä) haluavasta ei vain kuoriudu viikoittain sekstaavaa vaikka sitten minkälaisella kallonkutistajalla tai pariterapiassa laukkaisi.
Voi kuoriutua. Ihmeitäkin tapahtuu, ja ennen kaikkea työvoittoja. Se tietenkin vaatii asiaan paneutumista.
Isolla osalla naisista halu on responsiivista, joka saattaa muuttua aktiiviseksi haluksi (panetus) ovulaation aikaan.
Responsiivisuus tarkoittaa sitä, että toinen osapuoli joutuu/pystyy sytyttämään halukkuuden. Monesti miehillä pitkissä suhteissa tämä voi olla vaikeaa, koska joidenkin responsiivinen halu syttyy helpommin, joidenkin responsiivinen halu tarvitsee enemmän töitä. Tuoreissa suhteissa aktiivista halukkuutta on molemmilla, ja responsiivinenkin halu saattaa herätä hyvin helposti. Sen sijaan niillä, joilla responsiivinen halu on useamman mutkan takana, sen herätteleminen vaatii prosessointia - ja halua herätellä omia halujaan sekä tutkia, mitkä olosuhteet ja asiat saavat ne heräämään.
Myös miehillä saattavat aktiiviset halut hiipua, ja responsiiviset halut tulla tilalle. Itsellenikin on käynyt näin, kun olen ollut tietyllä lääkityksellä. Mutta miehenä olen tottunut pyörittelemään seksiin liittyviä asioita mielessäni, ja myös responsiiviset halut heräävät varsin pienellä herättelyllä.
Ikävä kyllä monilla responsiivisesti haluavilla naisilla (ja joillakin miehillä) halujen "jarru" on usein stressi, tekemättömät kotityöt, monet mielen päällä olevat asiat. Moni nainen on tälläkin palstalla kirjoittanut, kuinka (responsiivista) halua pitää kaivella, jotta jälleen muistaa, että seksistäkin voisi nauttia, ja tarjota puolisolle nautintoa (hoitaa parisuhdetta). Joillakin responsiivisen halun herättäminen voi tarvita vielä enemmänkin, kuin päästä hetkeksi irti stressaavasta tilanteesta ja monista huolista. Ikävä kyllä näissä tilanteissa useimmiten puoliso on jo lähtökuopissa - eli "kun illallinen, hotelliviikonloppu tai lapsivapaa päivä ei saa vaimoa haluamaan seksiä".
Jos asia nyt jotakuta lohduttaa, myös responsiivisen halun omaavat ihmiset "tarvitsevat" seksiä.
Usein käy niin, että sellainen ihminen, joka on ollut pitkään tilassa, jossa responsiivinen halu ei pysty murtautumaan kuoren alta pois, päätyykin sitten tilanteeseen, jossa halu (vihdoinkin) pääsee kuoren alta pois, tai halun jarrut lakkaavat toimimasta, ne saattavat olla todella voimakkaat - koska silloin tämä ihminen tosiaan "ottaa takaisin" kokemuksen intensiivisyydellä seksittömän ajan. Ehkä tästä syystä joku kirjoitti, että seksistä tulee niin intensiivistä, että halut "menevät takaisin kuoreensa" pitemmäksi ajaksi, herätäkseen jälleen oikeassa tilanteessa voimakkaina ja tuottaen erittäin voimakkaan ja intensiivisen kokemuksen.
Pidä ap pintasi seuraavien ovulaatioiden aikana. Kerro vaikka, että työasiat stressaa nyt niin paljon, että seksi ei nyt valitettavasti onnistu. Kyllä vaimon täytyy tämä naisena täysin ymmärtää. Alat vaan pelaamaan samoilla säännöillä, kuin nainenkin.
Yksi vaihtoehto on sitten myös se, että alat ihan julkisesti kotona runkkailemaan jollain tekopillulla. Kerrot vaan, että jotain on saatava. Tarjoat vaihtoehdoksi toista naista tekopillun tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.
Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.
Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.
Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.
Kyllä se vitutus juuri häviää kun pidättyy ihan kokonaan. Pahinta vitutus on kun seksiä harvakseltaan.
Eli paras on seksiä usein. Toiseksi paras on pidättyä kokonaan. Ja huonoin on se tuskallinen seksiä harvakseltaan tilanne.Tuossa on kyllä totuutta mukana. Parisuhteessa ollessa pahimmalta tuntui juurikin se, kun oli asennoitunut mahdollisesti tulossa olevaan seksiin, ja kun kävi ilmi että imuroinnin ja pihan haravoinnin laatu ei vastannut kumppanin käsitystä asiasta, joka johti henkisen yhteyden huononemiseen ja kinaan, joka taas johti tietysti seksittömyyteen siltä kuukaudelta. "Jahas, se oli siinä tältä kuukaudelta. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään..."
Kolme-neljä kuukautta kun oli samaa henkisen yhteyden huononemista juuri sopivaan aikaan, niin ajatukset koko parisuhteen tilanteesta pyrkivät painumaan miinuksen puolelle.
Sinkkuna ollessa seksittömyys on ikäänkuin "luonnollinen" olotila, ei sitä sillä tapaa osaa kaivatakaan,kun tietää että siihen ei ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta mitä suhteessa ollessa oli.
Seksin suhteen sinkkuus ja suhteessa olo onkin varsin samanlaisia, seksi on hyvin harvinainen ja iloinen yllätys kummassakin. Parisuhteessa on kuitenkin myös huonoja puolia, sopeutumista ja vapauden menetystä. Sinkkuna on vapaa tekemään kuten haluaa.
Tuollaisessa tilanteessa, jossa seksiä on harvakseltaan, pitäisi asiasta puhua, keskustella. Tietenkin rauhallisesti, eikä syyttelemällä.
Se nimittäin saattaisi etenkin sen enemmän haluavan päässä avata monta solmua - siis hyvässä mielessä. Onnistunut keskustelu rauhoittaa ja purkaa paineita, melkein kuin itse seksi. Toimiva keskusteluyhteys myös saattaa luoda ihan oikeasti paremmat edellytykset seksille. Mutta silloin pitää keskustelun toimia.
Itse kärsin yhden ajanjakson aikana vaimon vähäisistä haluista, jotka olivat juuri tuota pari kertaa kuussa -luokkaa. Aluksi se ärsytti, sitten katkeroitti. Ja se oli tietenkin ymmärrettävää.
Kuitenkin päädyin keskustelemaan vaimoni kanssa ns. hyvässä hengessä tästä asiasta. Uskalsin myöntää oman turhautumiseni ja pahan mieleni.
En siis syyttänyt vaimoa tästä, vaan ihan itseäni.
Ja onneksi vaimo ymmärsi, ja antoi miellyttävän vastauksen. Eli hän ei ollut pystynyt haluamaan noihin aikoihin seksiä, vaikka olisi halunnut haluta. Hän kertoi kaivanneensakin hyvää seksiä, ja kun pääsimme puhumaan siitä, millaista oli hänen mielestään hyvä seksi ja mitä siihen kuului, hän alkoi itsekin prosessoida asiaa, ja jo jonkin ajan kuluttua hänen seksihalunsakin heräilivät uudelleen.
Lisäksi hän totesi, että avoimet ja syvälliset keskustelut toivat häneen lisää rakkautta minua kohtaan; kun hän sai kuulla ja tuntea, että minä kuuntelin.
Tiedän, kuulostaa "lässynläältä" ja "naisen ehdoilla menemiseltä" joidenkin mielestä, mutta kyllä se auttoi omaakin mieltäni, ja pahin panetus/turhautuminen/katkeroituminen -kierre katkesi omassa mielessä.
Ei kauniisti keskustelemalla seksiä siis (välttämättä) saa, mutta se voi rauhoittaa omaa pahaa mieltä. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.
Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.
Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.
Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.
Kyllä se vitutus juuri häviää kun pidättyy ihan kokonaan. Pahinta vitutus on kun seksiä harvakseltaan.
Eli paras on seksiä usein. Toiseksi paras on pidättyä kokonaan. Ja huonoin on se tuskallinen seksiä harvakseltaan tilanne.Tuossa on kyllä totuutta mukana. Parisuhteessa ollessa pahimmalta tuntui juurikin se, kun oli asennoitunut mahdollisesti tulossa olevaan seksiin, ja kun kävi ilmi että imuroinnin ja pihan haravoinnin laatu ei vastannut kumppanin käsitystä asiasta, joka johti henkisen yhteyden huononemiseen ja kinaan, joka taas johti tietysti seksittömyyteen siltä kuukaudelta. "Jahas, se oli siinä tältä kuukaudelta. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään..."
Kolme-neljä kuukautta kun oli samaa henkisen yhteyden huononemista juuri sopivaan aikaan, niin ajatukset koko parisuhteen tilanteesta pyrkivät painumaan miinuksen puolelle.
Sinkkuna ollessa seksittömyys on ikäänkuin "luonnollinen" olotila, ei sitä sillä tapaa osaa kaivatakaan,kun tietää että siihen ei ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta mitä suhteessa ollessa oli.
Seksin suhteen sinkkuus ja suhteessa olo onkin varsin samanlaisia, seksi on hyvin harvinainen ja iloinen yllätys kummassakin. Parisuhteessa on kuitenkin myös huonoja puolia, sopeutumista ja vapauden menetystä. Sinkkuna on vapaa tekemään kuten haluaa.
Tuollaisessa tilanteessa, jossa seksiä on harvakseltaan, pitäisi asiasta puhua, keskustella. Tietenkin rauhallisesti, eikä syyttelemällä.
Se nimittäin saattaisi etenkin sen enemmän haluavan päässä avata monta solmua - siis hyvässä mielessä. Onnistunut keskustelu rauhoittaa ja purkaa paineita, melkein kuin itse seksi. Toimiva keskusteluyhteys myös saattaa luoda ihan oikeasti paremmat edellytykset seksille. Mutta silloin pitää keskustelun toimia.
Itse kärsin yhden ajanjakson aikana vaimon vähäisistä haluista, jotka olivat juuri tuota pari kertaa kuussa -luokkaa. Aluksi se ärsytti, sitten katkeroitti. Ja se oli tietenkin ymmärrettävää.
Kuitenkin päädyin keskustelemaan vaimoni kanssa ns. hyvässä hengessä tästä asiasta. Uskalsin myöntää oman turhautumiseni ja pahan mieleni.
En siis syyttänyt vaimoa tästä, vaan ihan itseäni.
Ja onneksi vaimo ymmärsi, ja antoi miellyttävän vastauksen. Eli hän ei ollut pystynyt haluamaan noihin aikoihin seksiä, vaikka olisi halunnut haluta. Hän kertoi kaivanneensakin hyvää seksiä, ja kun pääsimme puhumaan siitä, millaista oli hänen mielestään hyvä seksi ja mitä siihen kuului, hän alkoi itsekin prosessoida asiaa, ja jo jonkin ajan kuluttua hänen seksihalunsakin heräilivät uudelleen.
Lisäksi hän totesi, että avoimet ja syvälliset keskustelut toivat häneen lisää rakkautta minua kohtaan; kun hän sai kuulla ja tuntea, että minä kuuntelin.
Tiedän, kuulostaa "lässynläältä" ja "naisen ehdoilla menemiseltä" joidenkin mielestä, mutta kyllä se auttoi omaakin mieltäni, ja pahin panetus/turhautuminen/katkeroituminen -kierre katkesi omassa mielessä.
Ei kauniisti keskustelemalla seksiä siis (välttämättä) saa, mutta se voi rauhoittaa omaa pahaa mieltä. Suosittelen.
Taas esimerkki siitä, että naiset eivät saa suutaan auki seksiin liittyvissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko AP:n mahdollista keskustella vaimon kanssa asiasta, ja pyytää vaimon näkemystä?
Jos keskustelu sujuisi hyvin, voisi AP ottaa puheeksi sen, että masturbointi ei välillä oikein riitä, ja kaipaa vaimon kosketusta ja ihoa.
Tässä yhteydessä voisi kysyä vaimolta, olisiko jonkinlainen kompromissi mahdollinen? Eli jos vaimoa ei haluta, voisiko hän esimerkiksi avustaa käsin ap:ta paineiden poistossa?
Voi hyvin olla, että vaimo ei suostu, ja koko ajatus ällöttää, mutta ei kysyvä tieltä eksy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi toki lähteä tahallaan kieltäytymään seksistä, vaikka haluaisikin, mutta se tulee johtamaan seksin loppumiseen suhteesta kokonaan ja etääntymiseen ja eroon. Eli kannattaa miettiä, halyaako erotajamiten todennäköisesti ap löytää uuden, jatkuvasti seksiä haluavan ikäisensä naisen. Veikkaanpa todennäköisyyttä heikoksi. Vaimo taas saattaa hyvinkin löytää uuden miehen, jolle kelpaa seksiä muutama kerta kuulauteen joka kuukausi.
Kolmasti kuukaudessa seksiä tarjoilevaa naista ei kannata pitää. Ottaa mielummin riskin vaikka jäädä kokonaan ilman. Silloin ei myöskään ole jatkuvaa vitutusta.
Ja mitä sitten jos vaimo löytää uuden. Se on sitten seuraavan miehen ongelma. Luuletko, että tommosella pelotteella on yhtään mitään virkaa.
Ymmärrän tuon, että epätyydyttävästä suhteesta kannattaa lähteä, mutta mikä logiikka siinä on että jos jää kokonaan ilman niin vituttaa vähemmän kuin jos saa kolmesti kuussa? Katoaako panetus ajan kanssa ja yhtäkkiä pärjääkin ilman, vai onko vitutus sittenkin kytköksissä siihen naiseen jonka tilanteeseen et osaa suhtautua, eikä siihen seksin määrään? Luulisi, että parisuhteessa ollaan muunkin kuin seksin vuoksi. Ei ihme että porukka eroaa milloin mistäkin älyttömästä syystä, jos kyse on vaan siitä että ainoa liima suhteessa on ollut hetken nautinto jonka varaan koko korttitalo on kyhätty.
Kyllä se vitutus juuri häviää kun pidättyy ihan kokonaan. Pahinta vitutus on kun seksiä harvakseltaan.
Eli paras on seksiä usein. Toiseksi paras on pidättyä kokonaan. Ja huonoin on se tuskallinen seksiä harvakseltaan tilanne.Tuossa on kyllä totuutta mukana. Parisuhteessa ollessa pahimmalta tuntui juurikin se, kun oli asennoitunut mahdollisesti tulossa olevaan seksiin, ja kun kävi ilmi että imuroinnin ja pihan haravoinnin laatu ei vastannut kumppanin käsitystä asiasta, joka johti henkisen yhteyden huononemiseen ja kinaan, joka taas johti tietysti seksittömyyteen siltä kuukaudelta. "Jahas, se oli siinä tältä kuukaudelta. Eipä tuo olisi mieli tehnytkään..."
Kolme-neljä kuukautta kun oli samaa henkisen yhteyden huononemista juuri sopivaan aikaan, niin ajatukset koko parisuhteen tilanteesta pyrkivät painumaan miinuksen puolelle.
Sinkkuna ollessa seksittömyys on ikäänkuin "luonnollinen" olotila, ei sitä sillä tapaa osaa kaivatakaan,kun tietää että siihen ei ole edes sitä teoreettista mahdollisuutta mitä suhteessa ollessa oli.
Seksin suhteen sinkkuus ja suhteessa olo onkin varsin samanlaisia, seksi on hyvin harvinainen ja iloinen yllätys kummassakin. Parisuhteessa on kuitenkin myös huonoja puolia, sopeutumista ja vapauden menetystä. Sinkkuna on vapaa tekemään kuten haluaa.
Tuollaisessa tilanteessa, jossa seksiä on harvakseltaan, pitäisi asiasta puhua, keskustella. Tietenkin rauhallisesti, eikä syyttelemällä.
Se nimittäin saattaisi etenkin sen enemmän haluavan päässä avata monta solmua - siis hyvässä mielessä. Onnistunut keskustelu rauhoittaa ja purkaa paineita, melkein kuin itse seksi. Toimiva keskusteluyhteys myös saattaa luoda ihan oikeasti paremmat edellytykset seksille. Mutta silloin pitää keskustelun toimia.
Itse kärsin yhden ajanjakson aikana vaimon vähäisistä haluista, jotka olivat juuri tuota pari kertaa kuussa -luokkaa. Aluksi se ärsytti, sitten katkeroitti. Ja se oli tietenkin ymmärrettävää.
Kuitenkin päädyin keskustelemaan vaimoni kanssa ns. hyvässä hengessä tästä asiasta. Uskalsin myöntää oman turhautumiseni ja pahan mieleni.
En siis syyttänyt vaimoa tästä, vaan ihan itseäni.
Ja onneksi vaimo ymmärsi, ja antoi miellyttävän vastauksen. Eli hän ei ollut pystynyt haluamaan noihin aikoihin seksiä, vaikka olisi halunnut haluta. Hän kertoi kaivanneensakin hyvää seksiä, ja kun pääsimme puhumaan siitä, millaista oli hänen mielestään hyvä seksi ja mitä siihen kuului, hän alkoi itsekin prosessoida asiaa, ja jo jonkin ajan kuluttua hänen seksihalunsakin heräilivät uudelleen.
Lisäksi hän totesi, että avoimet ja syvälliset keskustelut toivat häneen lisää rakkautta minua kohtaan; kun hän sai kuulla ja tuntea, että minä kuuntelin.
Tiedän, kuulostaa "lässynläältä" ja "naisen ehdoilla menemiseltä" joidenkin mielestä, mutta kyllä se auttoi omaakin mieltäni, ja pahin panetus/turhautuminen/katkeroituminen -kierre katkesi omassa mielessä.
Ei kauniisti keskustelemalla seksiä siis (välttämättä) saa, mutta se voi rauhoittaa omaa pahaa mieltä. Suosittelen.
Taas esimerkki siitä, että naiset eivät saa suutaan auki seksiin liittyvissä asioissa.
Eivät välttämättä saakaan. Monet naiset eivät yksinkertaisesti joko näe miehen puolta asiaan, eivät halua riitaa aikaiseksi, tai ovat vain yksinkertaisesti unohtaneet koko jutun.
Ja siksi tosimies pystyykin pistämään tunteet sivuun ja keskustelemaan asiasta asiallisesti. Vaikka vituttaisi. Ja tekisi tiukkaa.
Kaikki ei pysty, mutta moni pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Että kelpaan vain silloin, kun hänellä biologisista syistä tekee mieli seksiä ja muina aikoina seksi ei voisi vähempää kiinnostaa."
Miten muuten asia edes voisi olla? Seksuaalinen tarvehan on nimenoman biologinen tarve. Jos keho ei ilmoita tarpeesta saada elintä sisään, niin sitä ei ole. Miksi pitäisi olla yhdynnässä, jos ei ole tarvetta siihen?
Miten olisi vaikka halukkuus saada nautintoa ja rakastella ihan nautinnosta? Ihminen on kuitenkin ennen kaikkea nautintoja etsivä ja tuskaa välttävä eläin. Nautinnonhalua ja (biologista) tarvetta ei pidä sekoittaa keskenään.
En käsitä ihmisiä, joille rakastelu = seksiä, eli pelkän biologisen tarpeen tyydyttämistä. Koskee naisia ja miehiä.
Olisi tosiaan kamalaa, jos vaimoni haluaisi rakastella (eli haluaisi seksiä) AINOASTAAN kun hänen biologiansa pakottaisi häntä toimimaan. Siis muutamien päivien ajan kuukaudesta, ovulaation voimin. Oma vaimoni nauttii seksistä, ja HALUAA seksiä silloin, kun hänen biologiansa EI ESTÄ HÄNTÄ HALUAMASTA seksiä, (eli siis kuukautiskierron viimeisinä päivinä ja kuukautisten aikana). Totta kai hän haluaa seksiä erityisesti myös ovulaatioaikana, mutta hän haluaa sitä myös muulloinkin, eli hän on halukas tai avoin seksille aina, kun esim. kuukautiskivut ja -vuoto eivät estä häntä sitä haluamasta.
Seksin pitäisi olla siis rakastelua, joka tarjoaa nautintoa, vähän niin kuin herkullinen illallinen, erityisen hyvä viini, tai vaikka suklaa. Nautinnosta voi tietysti kieltäytyä - ja usein pitääkin kieltäytyä - jos se uhkaa muuttua arkirutiiniksi, eli viini tai monen ruokalajin herkullinen illallinen joka päivä nautittuna menettää merkityksensä. Mutta sopivassa määrin nautittuna - esimerkiksi viikonlopun kohokohtana - se tuottaa suurta iloa.
Jos ap:n vaimo haluaa seksiä vain silloin, kun hänellä on todellinen tarve siihen, on vaimon mielestä seksi kuin grilliltä haetut makkaraperunat tai lounasbuffetin lounas: ei maistu erityisen pahalta, ja täyttää nälkäisen vatsan. Eli tuottaa orgasmin (mahdollisesti nopeastikin?) silloin kun syntyy todellinen kutina sen saamiseksi. Seksi ei ilmeisesti ole kauhean huonoakaan, koska muutenhan se olisi loppunut kokonaan.
Mutta ap:n vaimolle seksi ei selkeästikään ole mitään gourmet-herkkua, jollaiseen seksin osalta pitäisi pyrkiä ja kannattaa pyrkiä.
AP! Onko vaimosi esimerkiksi koskaan kehunut seksitaitojasi? Oletteko keskustelleet, suunnitelleet tai miettineet, mitä nautinnolliseen seksiin pitäisi kuulua? Kommunikoitteko seksistä edes, vai oletatteko vain, että se tapahtuu, silloin kuin se tapahtuu?
Vielä tähän palatakseni: parisuhdeseksi todellakin voi loppua vaihdevuosiin. Mutta sellaisissa tapauksissa, joissa nainen on todellakin osannut NAUTTIA seksistä, ja halunnut harrastaa seksiä muulloinkin kuin ovulaation luoman poikkeuksellisen halukkuuden voimin, hän todennäköisesti tulee haluamaan rakastelua myös vaihdevuosista huolimatta ja niiden jälkeenkin - eli silloinkin, kun kuukautiskierto loppuu (jos muut vaivat eivät estä). Sellaisissa tapauksissa, joissa seksi on ollut PELKÄSTÄÄN naisen kuukautiskiertoon liittyvän hormonitoiminnan piiskaama, voi ikävä kyllä olla hyvin todennäköistä, että vaihdevuosien aikana naisen kiinnostus seksiin loppuu kuin seinään.
Mutta jos se tarve siihen nautintoon tulee biologian kautta? En itse naisena pysty seksiin ellei minulla ole ns. panetus päällä. Panettaa kyllä muulloinkin kuin ovulaation aikana mutta jos panetusta ei ole niin silloin ei pimpsa kostu eikä klitoris saa erektiota eikä yhdyntä tunnu miltään. Minua biologia pakottaa siis haluamaan usein mutta jos jotakuta vain ovulaation aikana, niin minkä hän sille mahtaa? Jos kiihotusreaktiot eivät vain tule? Ei se emätin ole mikään aina valmis putki jota rassaamalla nainen nauttii vaan pitää olla kiihottunut, kostunut ja klitoriksen erektoitunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntisten pöydästä kirjoitti:
Mikähän piilee vaimon haluttomuuden taustalla? Vahingosta viisastuneena ehdottaisin hakeutumista parisuhdeterapiaan, ennenkuin on liian myöhäistä. Me naiset ollaan sillä tavoin kummallisia, et usein se perimmäinen syy on paineet elämän muilla sektoreilla. Liikaa työelämää, liikaa kotitöitä tai esim. Herkkäunisia lapsia/teinejä lähellä tai huonosti äänieristetyissä huoneissa. Tai sitten arvostuksen tms. puute parisuhteessa.
Aikoinaan yli 20v kestänyt suhde kaatui rahaongelmiin ja äänieristeettömyyteen. Ns runsastarpeinen parisuhde ei kestänyt yli vuotta huonoissa äärieristeissä, hotellihuoneita kun ei pystynyt rahatilanteesta johtuen päivittäin "kauppareissun" ajaksi buukata. Hyvä kun edes joka toinen viikko..
Liian vähän,liian harvoin niin toinen sortui hakeen seksiä muualta kun sitä ei kotoa saanut. Sinällään ymmärrettävää, mut rumaa jälkeä tuli. Siistimmin suosittelen asiat hoitamaan. Eikä ne hoidu itsestään, jos mikään ei muutu, ei mikään muutu, ainakaan parempaan suuntaan!Parisuhdeterapiaan? Eiköhän olennaista olisi saada nainen kuntoon niin fyysisesti kuin henkisesti. Tähän parempia välineitä kuin parisuhdeterapia.
Sitä henkistä puolta voi yrittää selvitellä siellä terapiassa. Parisuhdeseksi on kahden kauppa, siinä kumpikin antaa ja saa. Vaikka se vaimoke ei sitä seksiä niin olisi vailla, hänelläkin on varmasti joku syy taustalla ja monelle miehelle voi tulla yllätyksenä mistä ne perimmäiset syyt siihen haluttomuuteen kumpuaa. Naisen haluttomuus on usein joko ikää ja hormoneita, tai lumipalloefekti, jossa moni asia pidemmältä ajalta on kiertynyt niin solmuun että seksi ei enää maita.
Jos nainen haluton niin menee ja hoitaa hormoninsa yms. kuntoon. Niihin nainen voi ihan itse vaikuttaa elintavoillaan, ajatuksillaan ja asenteillaan. Muuten vaihtoon tai vähintään seksi muualta.
Voi elämä millaisia uskomuksia voi ihmisellä olla! Että ihan elintavoilla ja ajatuksilla voi vaikuttaa omaan hormonitoimintaan! Hieno juttu. Kaikki esim. vaihdevuotiset naiset voivat tästälähin päättää, että lisääntymiskykyä riittää vielä koska sehän on asennekysymys. Huoh. En ole vaihdevuotinen, mutta voin ihan kokemuksella sanoa että jos hormoneissa on jotain häikkää (omalla kohdalla oli epäsopiva ehkäisyvalmiste) niin ne halut vaan häviää. Sitä tietää, että pitäisi haluta ja aiemmin on haluttanut, mutta nyt ei huvita, ei kiihota, ihan sama mitä mies tekee tai on tekemättä. Yritä siinä sitten ajatella ja asennoitua, kun oma kroppa ei vaan vastaa kutsuun. Oma tilanteeni korjautui kun jätin pillerit pois. En tiedä mikä AP:n vaimon tilanne on.
Niin ehkä siis sinulla on uskomus, että hormonitoimintaan ei voi vaikuttaa itse.
Mutta väärässä olet. Jo omat ajatukset vaikuttavat horminitoimintaan. Jos esim. ajattelet jotain mikä sinua esim. pelottaa tai huolettaa niin stressihormoneita alkaa välittömästi virrata kehossasi. Samoin jos menet esim. kylmään suihkuun niin erilaisia hormoneita alkaa erittyä. Samoin tekee moni muukin asia.
Onko tämä tosiaan uutta asiaa?
Nyt puhuttiin seksuaalisuuteen olennaisesti vaikuttavista sukupuolihormoneista, naisella tässä tapauksessa estrogeenistä ja testosteronista. On vähän eri asia stimuloida kehoa tuottamaan stressihormoneja joilla on nopea vaste uhkatilanteeseen, kuin lisääntymiselimistöön vaikuttavia hormoneja jotka ovat melko hyvin säädeltyjä elimistössä. Estrogeeni vaikuttaa olennaisesti kohdun toimintaan ja limakalvoihin. Jos estrogeeniä on vähän tai käytetään synteettisiä valmisteita niin se vaikuttaa laskevasti seksuaalisiin haluihin. E-pillerit esim. usein estävät ovulaation kokonaan, jolloin nainen ei voi tulla raskaaksi mutta samoin "kiimapäivät" jäävät tulematta.
Jos naisella on tavallista alhaisempi testosteronitaso, hänen seksuaalinen aktiivisuutensa voi olla vähäisempää. Nainen tarvitsee haluihin sekä testosteronia että estrogeeniä. Ei näihin ajatusleikeillä vaikuteta samalla tavalla kuin johonkin adrenaliiniin ja kortisoliin.Ja viimeisenä. Kyllä, seksuaaliset halut voi saada heräämään sopivalla stimulaatiolla ja sopivalla hetkellä. Se, että näin ei käy tilanteesta tai stimulaatiosta huolimatta on se ongelma. Voihan sitä yrittää tsempata itseään vaikka lentämään, mutta mikään ajatuksen voima ei sitä siinä tilanteessa mahdollista. Samoin jos haluissa on jotain ongelmaa, niin ne halut ei tule sieltä maagisesti vaan sillä, että ihminen toivoo niitä ja syö vähän soijaa.
Ei se ole ongelma vaan pelkästään ihmisten erilaisuutta. Itsellä ei ole ollenkaan responsiivista halua vaan emättimessä joko on tai ei ole kalun tarve. Jos ei ole, niin ei se sinne tule. Minulle seksi on samanlainen tarve kuin vessassa käyminen ja syöminen. Ei voi väkisin tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma 44 vuoden ja useamman parisuhteen kokemuksella syntynyt, hyvin voimakas mielipiteeni on tämä: lähes kaikki muut parisuhteen ongelmat voidaan hoitaa keskustelemalla kuntoon, mutta halujen eriparisuudesta johtuvaa tyytymättömyyttä ei. Nämä ovat hyvin perustavanlaatuisia, syvälle ihmisyyteen meneviä asioita, joita on äärimmäisen hankala muuttaa. Jos ihminen haluaa/tarvitsee vain vähän seksiä, ei hän sitä kyllä yhtä äkkiä ala enemmän haluamaan (toki täysin toinen tilanne, jos haluttomuudelle on jokin fyysinen syy, lääkitys tms.). Itse olen nainen, joka on täysin tyytyväinen, jos seksiä on kerran kahdessa viikossa. Näin on ollut aina. Vaikka seksistä pidänkin suunnattomasti ja olen siunattu kyvyllä saada helposti peräkkäisiä orgasmeja, on se minulle jotenkin niin intensiivinen ja voimakas kokemus etten sitä saatuani kaipaa sitä pitkään aikaan. Ensimmäinen avioliittoni lopulta kariutui tähän asiaan, vaikka kaikki kivet käännettiin tilanteen muuttamiseksi. Nyt olen onnellisesti suhteessa, jossa tuo määrä seksiä riittää hyvin myös miehelle.
Jokseenkin tuohon tyyliin olen itsekin ajatellut tämän asian olevan. Jos halut ovat kovin eri pariset, niin silloin ne vain on, ei siinä mahdottomia ole tehtävissä. Max kerran vuodessa seksiä (ehkä) haluavasta ei vain kuoriudu viikoittain sekstaavaa vaikka sitten minkälaisella kallonkutistajalla tai pariterapiassa laukkaisi.
Voi kuoriutua. Ihmeitäkin tapahtuu, ja ennen kaikkea työvoittoja. Se tietenkin vaatii asiaan paneutumista.
Isolla osalla naisista halu on responsiivista, joka saattaa muuttua aktiiviseksi haluksi (panetus) ovulaation aikaan.
Responsiivisuus tarkoittaa sitä, että toinen osapuoli joutuu/pystyy sytyttämään halukkuuden. Monesti miehillä pitkissä suhteissa tämä voi olla vaikeaa, koska joidenkin responsiivinen halu syttyy helpommin, joidenkin responsiivinen halu tarvitsee enemmän töitä. Tuoreissa suhteissa aktiivista halukkuutta on molemmilla, ja responsiivinenkin halu saattaa herätä hyvin helposti. Sen sijaan niillä, joilla responsiivinen halu on useamman mutkan takana, sen herätteleminen vaatii prosessointia - ja halua herätellä omia halujaan sekä tutkia, mitkä olosuhteet ja asiat saavat ne heräämään.
Myös miehillä saattavat aktiiviset halut hiipua, ja responsiiviset halut tulla tilalle. Itsellenikin on käynyt näin, kun olen ollut tietyllä lääkityksellä. Mutta miehenä olen tottunut pyörittelemään seksiin liittyviä asioita mielessäni, ja myös responsiiviset halut heräävät varsin pienellä herättelyllä.
Ikävä kyllä monilla responsiivisesti haluavilla naisilla (ja joillakin miehillä) halujen "jarru" on usein stressi, tekemättömät kotityöt, monet mielen päällä olevat asiat. Moni nainen on tälläkin palstalla kirjoittanut, kuinka (responsiivista) halua pitää kaivella, jotta jälleen muistaa, että seksistäkin voisi nauttia, ja tarjota puolisolle nautintoa (hoitaa parisuhdetta). Joillakin responsiivisen halun herättäminen voi tarvita vielä enemmänkin, kuin päästä hetkeksi irti stressaavasta tilanteesta ja monista huolista. Ikävä kyllä näissä tilanteissa useimmiten puoliso on jo lähtökuopissa - eli "kun illallinen, hotelliviikonloppu tai lapsivapaa päivä ei saa vaimoa haluamaan seksiä".
Jos asia nyt jotakuta lohduttaa, myös responsiivisen halun omaavat ihmiset "tarvitsevat" seksiä.
Usein käy niin, että sellainen ihminen, joka on ollut pitkään tilassa, jossa responsiivinen halu ei pysty murtautumaan kuoren alta pois, päätyykin sitten tilanteeseen, jossa halu (vihdoinkin) pääsee kuoren alta pois, tai halun jarrut lakkaavat toimimasta, ne saattavat olla todella voimakkaat - koska silloin tämä ihminen tosiaan "ottaa takaisin" kokemuksen intensiivisyydellä seksittömän ajan. Ehkä tästä syystä joku kirjoitti, että seksistä tulee niin intensiivistä, että halut "menevät takaisin kuoreensa" pitemmäksi ajaksi, herätäkseen jälleen oikeassa tilanteessa voimakkaina ja tuottaen erittäin voimakkaan ja intensiivisen kokemuksen.
Itse olen kolmikymppinen nainen eikä minulla ole ollenkaan responsiivista halua. Lähes tulkoon joka päivä on silti fyysinen tarve seksiin. Mutta jos jonain päivänä ei tee mieli, niin mies ei voi tehdä mitään mikä herättäisi haluni.
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Muija katteli tänään sillä silmällä. Ilmeisesti olisi ollut tarjolla. Tai ehkä olisi ollut melkein tarjolla, mutta sitten olisikin alkanut väsyttämään.
Milloinkohan sitä viimeksi? Siitä on pari kolme viikkoa. Varmaankin alkaa olla käsillä se hyvä aika kuusta. Päätin nyt olla ymmärtämättä vihjettä. Jos nyt olisin lähtenyt mukaan, niin vaikka molemmat olisivat nauttineet, niin jälkikäteen olisi kumminkin tullut niitä syytöksiä, että hän joutuu turvautumaan seksiin saadakseen huomiota. Menee niin monimutkaiseksi, että antaa olla. Luojan kiitos ikää on jo sen verran, että tarpeet ovat maltillisemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Tuohon tyyliin minäkin tästä asiasta ajattelen. Paitsi että olen mies. Ihmiset muuttuvat kun ikää tulee. Ihmiset ovat kovin erilaisia. Kukaan ei pysty antamaan takeita seksihaluistaan kymmenen vuoden päästä. Ei sitä tiedä, ennenkuin elää ja katsoo. Suhteen alussa on tiettyjä ennusmerkkejä olemassa kumppanin seksihaluista, kunhan ne vain osaisi lukea. Osataanko niitä lukea? No ei, en osannut itsekään. Jälkeenpäin sitä ajattelee että olihan tuo ollut nähtävissä jos olisi osannut ja halunnut nähdä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
En minäkään seksiä oikein näe sen kautta, että siinä päämäärä tai suorastaan velvollisuus olisi tyydyttää toisen tarpeita, edes vastavuoroisesti. Minä koen seksin yhteisenä nautintona, jossa kumpikin saa mielihyvää ja tyydytystä siitä että saa olla intiimisti yhdessä rakkaansa kanssa, iho iholla ja kiihottuneena. Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre.
Sellaisessa tilanteessa sitten jossa seksi ei toisen puolesta jostain syystä onnistu, niin en myöskään oikein koe, että olisi velvollisuutta toista tyydyttää. Itselleni sellainen velvollisuussuoritus ei edes tunnu hyvältä. Olen monesti sanonut vaimolle että ei tarvitse, otetaan myöhemmin uudestaan, jos hän on jostain syystä päättänyt että käsihoitoa on annettava, vaikka väsyttäisi liikaa että siihen jaksaisi keskittyä. En myöskään oikeastaan juuri koskaan pyydä häntä tekemään minulle mitään jos itsellä on fiilis ja hänellä ei. Alan vain tyydyttää itseäni, ja hän sitten tulee siihen mukaan tavalla tai toisella jos haluaa.
Ja sitten valmiiksi jo vastaus siihen palstan pakolliseen kysymykseen, että mitäs minä teen hänelle jos hän haluaa ja minä en: en mitään. Ja se taas johtuu siitä, että hän ei itse missään nimessä halua pelkkää käsi- tai kielihoitoa, jos se ei myös johda koko settiin yhdyntöineen. Jalkahieronta on asia jota hänelle annan hänen pyynnöstään ja vastikkeetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
Et keksi ollenkaan muita keinoja? Esitin myös kysymyksen, että miten joku voi alkaa parisuhteeseen sillä oletuksella että on ihan ok etten minä tyydytä sitä rakasta kumppania? Vastaappas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä kolmesti kuussa! En alkaisi kuunapäivänä sellaiseen suhteeseen. Ennen suhteeseen ryhtymistä tulee aina selvittää miten paljon kumpikin haluaa seksiäparisuhteessa ja miten paljon seksiä on ollut aiemmissa suhteissa. Alkuhuumassa seksiä harrastetaan paljon ja valtaosalla ne halut lopuhtavat ja asialle ei haluta tehdä mitään. Voisiko joku kertoa, että haluaako joku tosiaan suhteeseen sellaisen kanssa jonka seksuaalisia haluja ei pysty tyydyttämään? Miksi sitä eiollenkaan oteta huomioon mitä sen puolison tyydyttäminen vaatii? Siinähän on sitten aivan epäonnistunut jos toista ei saa tyydytettyä.
Jos tiedät varman tavan selvittää tämä, niin anna tulla. Kyllä tuosta aiheesta voi ja kannattaa käydä keskustelua ennen suhteeseen ryhtymistä, mutta on typerää kuvitella että joku voi luvata seksiä X määrän viikossa suhteen loppuun asti tai että tämä arvio seksin määrästä ei voisi olla väärä, vaikka itse ihan rehellisesti toista kuvittelee. Elämä ei ole ennustettavissa ja omat halut menee elämäntilanteen mukaan. Sekin miten pitkään alkuhuuma kestää vaihtelee aika paljon. Joskus se on puol vuotta, joskus kolme, joskus jotain muuta. Se huuma menee ohi ja on ihan normaalia, että suhde arkistuu. Minusta ei ole perusteltua pyrkiä siihen alkuhuuman seksitahtiin, kun kummatkin on olleet ihan hormonipäissään ja vasta rakastuneita/ihastuneita.
Ja se miten paljon seksiä on ollut tai ei ole ollut aiemmassa suhteessa on parhaimmillaan suuntaa-antavaa. Edellinen suhde on voinut olla vaikka millainen, mutta se ei ole nykytilanne ja kyllähän siinä vaikuttaa kauanko suhteesta on ja kauanko se kesti ym. Mä joskus kysyin mieheltäni suhteen alkuaikoina mikä hänelle olisi hyvä määrä. Tämä tapahtui kun ei asuttu yhdessä. Mies vastasi että 2-3krt/vk. Todellisuus on, että seksiä on 0-3krt/vk, kuukaudessa suunnilleen 6 kertaa ja asutaan nyt yhdessä. Mies ei edes tee näitä kaikkia aloitteita itse, vaan osa noista seksikerroista on omia aloitteitani jotka on menneet läpi.
Se on kyllä totta, että seksuaalista yhteensopivuutta ei moni painota tarpeeksi suhteeseen lähtiessä. Sitten myöhemmin tulee ongelmaa, kun jompi kumpi ei koe saavansa tarpeitaan tyydytetyksi ja tule mielestään kuulluksi. Varmaan sitä alkuun vaan on niin ihastuksensa sokaisema, ettei tule ajatelleeksi pidemmällä aikavälillä jaksaako kumppania, joka haluaa viidesti viikossa kun itselle riittää kerta ja vice versa.
Parisuhteessa olisi tehtävänä tyydyttää sen toisen seksuaaliset tarpeet. Miten joku alkaa suhteeseen oletuksella, että en tyydytä tämän rakkaan ihmisen tarpeita, pää asia on että minä saan tarpeeksi? Mitä helvetin rakkautta se on olevinaan??? Tai tietäähän sen kaikki, ei mitään.
miten voi tyydyttää toisen tarpeet jos itsellä ei ole sitä tarvetta? Ei emätin ole mikään aina valmis putki, jonne voi vaan työntyä.
En minäkään seksiä oikein näe sen kautta, että siinä päämäärä tai suorastaan velvollisuus olisi tyydyttää toisen tarpeita, edes vastavuoroisesti. Minä koen seksin yhteisenä nautintona, jossa kumpikin saa mielihyvää ja tyydytystä siitä että saa olla intiimisti yhdessä rakkaansa kanssa, iho iholla ja kiihottuneena. Toisen nautinnon ja kiihotuksen näkeminen saa tekemään lisää sellaista mikä teki hyvää, ja se puolestaan ruokkii omaa kiihotusta jonka toinen näkee. Hyvä kierre.
Sellaisessa tilanteessa sitten jossa seksi ei toisen puolesta jostain syystä onnistu, niin en myöskään oikein koe, että olisi velvollisuutta toista tyydyttää. Itselleni sellainen velvollisuussuoritus ei edes tunnu hyvältä. Olen monesti sanonut vaimolle että ei tarvitse, otetaan myöhemmin uudestaan, jos hän on jostain syystä päättänyt että käsihoitoa on annettava, vaikka väsyttäisi liikaa että siihen jaksaisi keskittyä. En myöskään oikeastaan juuri koskaan pyydä häntä tekemään minulle mitään jos itsellä on fiilis ja hänellä ei. Alan vain tyydyttää itseäni, ja hän sitten tulee siihen mukaan tavalla tai toisella jos haluaa.
Ja sitten valmiiksi jo vastaus siihen palstan pakolliseen kysymykseen, että mitäs minä teen hänelle jos hän haluaa ja minä en: en mitään. Ja se taas johtuu siitä, että hän ei itse missään nimessä halua pelkkää käsi- tai kielihoitoa, jos se ei myös johda koko settiin yhdyntöineen. Jalkahieronta on asia jota hänelle annan hänen pyynnöstään ja vastikkeetta.
Rakkaus on pyyteetöntä antamista ja toisen tarpeisiin vastaamista. Aika monella miehellä ei ole mitään sisäsyntyistä tarvetta kuunnella naisten tarinoita konmarituksesta ja valkoisesta kodista, ellei rakasta. Velvollisuus on eri kun teot rakkaudesta, sinä sekoitat kaksi eri asiaa. Rakastaminen taitaa olla sulle ihan hepreaa.
Kolmesti kuukaudessa on surkea tahti. Mä olen paljon tyytyväisempi tahtiin kolmasti viikossa. Ja molempien halusta. Elämä onkin varsin ihanaa ja intohimoista. Muuhun ei suostukaan. Etsikää itselleni sopiva kumppani ja lempatkaa nää pihtarit pihalle. Ne voivat vaikka sitten suhteilla keskenään.
Miten feministi kuvittelee, että homoilla olisi suurempi halukkuus, kuin heteroilla. Koskeeko tämä myös lesboja. Kääntykää naiset lesboiksi, jos ette kotona saa.