Löysin edellisen elämäni henkilöllisyyden

Mihin tahtoisitte syntyä seuraavassa elämässä? Se olisi hyvä uuden ketjun aihe.

Vierailija kirjoitti:

AP, miksi et muka voisi linkata sitä näköislehteä, jossa ilmoitus on?

Olisin halunnut uskoa tähän, koska aihe kiinnostaa, mutta trolliksi taitaa kaatua.

Eiköhän ole parempi ettei linkitä kenenkään kuolinilmoitusta tänne vaikka olisi vuosikymmeniä vanha! Onhan vainajillakin oikeus yksityisyyteen! Ajatelkaa nyt vähän järjellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma lapseni tai veljeni olisi kuollut ja myöhemmin joku tulisi kohteliaasti kertomaan, että anteeksi, mutta kun minulla on tämö töllainen ap:n tilanne, niin minö olisin HYVIN, HYVIN KIITOLLINEN.

Minä taas en olisi. Käskisin hakeutua hoitoon. 

Ap puhui ravintolasta joka on pysynyt lähes muuttumattomana noista päivistä alkaen. Tällä tiedolla joku toinen voisi selvittää, kuka ap väittää olevansa. 

Miten joku voisi selvittää kuka ap "väittää olevansa" yli 50 v sitten koska mainitsi vain jonkun ravintolan? 😀😀

"Lähes 50 vuotta muuttumattomana pysynyt ravintola tietyllä paikkakunnalla". Ei ole mahdotonta selvittää. 

Niin. Selvität näillä tiedoilla ravintolan, et ap:n henkilöllisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

AP, miksi et muka voisi linkata sitä näköislehteä, jossa ilmoitus on?

Olisin halunnut uskoa tähän, koska aihe kiinnostaa, mutta trolliksi taitaa kaatua.

Ei kai ole ihan järkevää linkata sitä ilmoitusta, kun sittenhän kaikki ryntäisivät sitä ihmettelemään. Ei olisi omaisten kannalta oikein spekuloida täällä ihan nimellä siitä vainajasta, mutta joku voisi selvittää sen, että onko noissa ilmoituksissa joskus osoitetta käytetty.

en jaksanut lukea kaikkia ketjun viestejä. jos ap osaa piirtää kohtuullisen hyvin ja muistaa edellisestä elämästä henkilöitä, niin voisi piirtää heistä kuvia. sitten jollain hakukoneella tutkisi että löytyisikö netistä vastaavan näköisiä henkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli siis sukunimi tiedossa ja tiesin että olin mies silloin ennen. Muistikuvieni perusteella tulin siihen tulokseen, että olin kuollut vuonna 1968 noin parikymppisenä ja sitten huomasin, että Hesarilla on aikakonepalvelu, missä voi selata vanhoja sanomalehtiä. Kun tiesin, että olin elänyt pääkaupunkiseudulla, niin ajattelin, että kyllä se kuolinilmoitus pitää silloin olla Hesarissa. Kävin joka päivän läpi kunnes sitten törmäsin kuolinilmoitukseen, missä oli se sama sukunimi mitä etsin ja mies oli kuollut 19-vuotiaana ja kaiken lisäksi kuolinilmoituksessa oli myös tuon vainajan osoite. Kun googletin tuon osoitteen, niin eteeni ilmestyi talo, jota olin lapsesta asti muistellut ja olin aivan järkyttynyt, siinä se oli, minun entinen kotini.

Ap

Kuolinilmoituksissahan on osoite 🤣

Tiesitkö, entisaikaan muistotilaisuus pidettiin usein kotona. Kuolinilmoituksessa oli kutsu sinne. 

Mielenkiintoinen ketju.

Itse opin koulussa saksan kielen todella helposti, ilman kummoistakaan opiskelua. Kieli tuntui heti 'omalta'. Näen edelleen unia, joissa puhutaan saksaa. Kasvoin siis suomalaisperheessä.

Toinen erikoinen juttu on se, että lähdin aina pienenä, alle kouluikäisenä, metsään, kun vanhempani riitelevät rajusti; koin selittämätöntä turvaa ja rauhaa puiden keskellä, pimeässäkin. Tämäkin seikka on pysynyt minulla aikuisuuteen.

Kävin uteliaisuuttani vuosia sitten meediolla, ja hän kertoi minun olleen edellisessä elämässäni metsänvartija Baijerissa 1800-luvun alussa.

Ilmankos jumituin nuorena interreil- matkallani päiväkausiksi Muncheniin. Kaupunki tuntui oudon tutulta, kuin kodilta. :) Löysin paikat ilman karttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli siis sukunimi tiedossa ja tiesin että olin mies silloin ennen. Muistikuvieni perusteella tulin siihen tulokseen, että olin kuollut vuonna 1968 noin parikymppisenä ja sitten huomasin, että Hesarilla on aikakonepalvelu, missä voi selata vanhoja sanomalehtiä. Kun tiesin, että olin elänyt pääkaupunkiseudulla, niin ajattelin, että kyllä se kuolinilmoitus pitää silloin olla Hesarissa. Kävin joka päivän läpi kunnes sitten törmäsin kuolinilmoitukseen, missä oli se sama sukunimi mitä etsin ja mies oli kuollut 19-vuotiaana ja kaiken lisäksi kuolinilmoituksessa oli myös tuon vainajan osoite. Kun googletin tuon osoitteen, niin eteeni ilmestyi talo, jota olin lapsesta asti muistellut ja olin aivan järkyttynyt, siinä se oli, minun entinen kotini.

Ap

Kuolinilmoituksissahan on osoite 🤣

Tiesitkö, entisaikaan muistotilaisuus pidettiin usein kotona. Kuolinilmoituksessa oli kutsu sinne. 

Silloin ei tainnut olla vielä seurakuntataloja jotka alkoivat yleistyå 70-luvulla.

Minulla on myös muistoja entisistä elämistä. Aihe on kiehtova ja soisin, että tästä voitaisiin keskustella järkevästi ilman että väliin tullaan huutelemaan kristinuskoa tai "olette hulluja". Turhaa keskustelun häirintää, eikä näillä ole mitään vaikutusta meihin, jotka jälleensyntymiseen uskomme. 

Uskon jälleensyntymään. Elokuva Pilvikartasto kertoo mielestäni osuvasti miten elämämme kietoutuu usein samojen sielujen kanssa aina uudelleen. Kannattaa kohdella toisia hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on myös muistoja entisistä elämistä. Aihe on kiehtova ja soisin, että tästä voitaisiin keskustella järkevästi ilman että väliin tullaan huutelemaan kristinuskoa tai "olette hulluja". Turhaa keskustelun häirintää, eikä näillä ole mitään vaikutusta meihin, jotka jälleensyntymiseen uskomme. 

Samaa mieltä. Olisi mahtavaa saada keskustella aiheesta ilman inttäjiä ja "kaikkitietäviä".

Minäkin muistan kaksi aiempaa elämää ja molemmista on selviä todisteita, mutten kirjoita niistä tänne kun tiedän että saan turhaa ilkeilyä. Niin, ja en ole ollut rikas tai kuuluisa, enkä mikään Napoleon tai Egyptin prinsessa. Olisi hienoa saada keskustella aiheesta ns. suljetussa piirissä. Uskon ap:n tarinaan. Kenelläkään ei olisi syytä tuota keksiä.

Tsemppiä kaikille ennenkin eläneille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli siis sukunimi tiedossa ja tiesin että olin mies silloin ennen. Muistikuvieni perusteella tulin siihen tulokseen, että olin kuollut vuonna 1968 noin parikymppisenä ja sitten huomasin, että Hesarilla on aikakonepalvelu, missä voi selata vanhoja sanomalehtiä. Kun tiesin, että olin elänyt pääkaupunkiseudulla, niin ajattelin, että kyllä se kuolinilmoitus pitää silloin olla Hesarissa. Kävin joka päivän läpi kunnes sitten törmäsin kuolinilmoitukseen, missä oli se sama sukunimi mitä etsin ja mies oli kuollut 19-vuotiaana ja kaiken lisäksi kuolinilmoituksessa oli myös tuon vainajan osoite. Kun googletin tuon osoitteen, niin eteeni ilmestyi talo, jota olin lapsesta asti muistellut ja olin aivan järkyttynyt, siinä se oli, minun entinen kotini.

Ap

Kuolinilmoituksissahan on osoite 🤣

Tiesitkö, entisaikaan muistotilaisuus pidettiin usein kotona. Kuolinilmoituksessa oli kutsu sinne. 

Silloin ei tainnut olla vielä seurakuntataloja jotka alkoivat yleistyå 70-luvulla.

Niitä oli jo aiemmin, mutta tapana oli kokoontua kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju.

Itse opin koulussa saksan kielen todella helposti, ilman kummoistakaan opiskelua. Kieli tuntui heti 'omalta'. Näen edelleen unia, joissa puhutaan saksaa. Kasvoin siis suomalaisperheessä.

Toinen erikoinen juttu on se, että lähdin aina pienenä, alle kouluikäisenä, metsään, kun vanhempani riitelevät rajusti; koin selittämätöntä turvaa ja rauhaa puiden keskellä, pimeässäkin. Tämäkin seikka on pysynyt minulla aikuisuuteen.

Kävin uteliaisuuttani vuosia sitten meediolla, ja hän kertoi minun olleen edellisessä elämässäni metsänvartija Baijerissa 1800-luvun alussa.

Ilmankos jumituin nuorena interreil- matkallani päiväkausiksi Muncheniin. Kaupunki tuntui oudon tutulta, kuin kodilta. :) Löysin paikat ilman karttaa.

Metsä rauhoittaa suurinta osaa ihmisiä. Siksi on puistojakin.

Onko aiheesta olemassa mitään hyvää englanninkielistä sivua mistä asiasta voisi lukea lisää? esim miten tunnistaa entistä elämää itsessään yms.?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaan entäpä, jos muistot voivatkin periytyä jossain geenin mutkassa? Selittäisikö se näitä kokemuksia?

Mutta miten voi olla geenimuistoa, jos kukaan sukulainen ei ole asunut, eikä koskaan käynytkään siellä, mistä muistot on? Minäkin elin entistä elämääni Suomessa samaan aikaan kun tulevat vanhempani eli elämäänsä ulkomailla.

Ap

Mitä todella tiedät suvustasi, missä on käyty ja asuttu, ja ketkä kaikki ovat sinulle sukua?

En ymmärrä tätä geenimuistohommaa. Siis voiko jonkun pikkuserkunkin kautta muka olla geenimuistoa? Eihän siinä ole mitään järkeä.

Eikö ne geenimuistot kuitenkin pitäisi periytyä vanhempien kautta vaikka isoäidiltä ja vanhemmilta polvilta, eikä rönsyillä ympäriinsä. Voisiko joku valaista tätä teoriaa jotenkin?

Voihan suvun henkiset ja ulkoiset ominaisuudet periytyä myös epäsuorasti. Luonne ja fyysiset piirteet.

Mina olin kirjurina edellisessa elamassani, mutta siita on niin monta tuhatta vuotta, etta muistikuva on jo hutera tosin hyvin harmooninen.

Ne jumalalliset olennot olivat jattilaisia, koska mina olin todella pieni.

Tämä on ap:n muisto ja kokemus, elämä ja totuus. Ei meidän. Miksi me väittäisimme vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju.

Itse opin koulussa saksan kielen todella helposti, ilman kummoistakaan opiskelua. Kieli tuntui heti 'omalta'. Näen edelleen unia, joissa puhutaan saksaa. Kasvoin siis suomalaisperheessä.

Toinen erikoinen juttu on se, että lähdin aina pienenä, alle kouluikäisenä, metsään, kun vanhempani riitelevät rajusti; koin selittämätöntä turvaa ja rauhaa puiden keskellä, pimeässäkin. Tämäkin seikka on pysynyt minulla aikuisuuteen.

Kävin uteliaisuuttani vuosia sitten meediolla, ja hän kertoi minun olleen edellisessä elämässäni metsänvartija Baijerissa 1800-luvun alussa.

Ilmankos jumituin nuorena interreil- matkallani päiväkausiksi Muncheniin. Kaupunki tuntui oudon tutulta, kuin kodilta. :) Löysin paikat ilman karttaa.

Metsä rauhoittaa suurinta osaa ihmisiä. Siksi on puistojakin.

Onhan kyllä aika kummallista, että pieni lapsi kokee olonsa turvalliseksi pimeässä metsässä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oma lapseni tai veljeni olisi kuollut ja myöhemmin joku tulisi kohteliaasti kertomaan, että anteeksi, mutta kun minulla on tämö töllainen ap:n tilanne, niin minö olisin HYVIN, HYVIN KIITOLLINEN.

Minä taas en olisi. Käskisin hakeutua hoitoon. 

Ap puhui ravintolasta joka on pysynyt lähes muuttumattomana noista päivistä alkaen. Tällä tiedolla joku toinen voisi selvittää, kuka ap väittää olevansa. 

Miten joku voisi selvittää kuka ap "väittää olevansa" yli 50 v sitten koska mainitsi vain jonkun ravintolan? 😀😀

"Lähes 50 vuotta muuttumattomana pysynyt ravintola tietyllä paikkakunnalla". Ei ole mahdotonta selvittää. 

Niin. Selvität näillä tiedoilla ravintolan, et ap:n henkilöllisyyttä.

Vuonna 1968 kuolleet 19-vuotiaat pk-seudulla asuneet miehet. Lähdetään siitä liikkelle. 

Sinä et varmaan usko historiantutkijoitakaan, vain ap:n kaltaisia "hei keksin jutun entisestä elämästäni". 

Vierailija kirjoitti:

Miten?

Mua epäilyttää, että oon itse ollut n. 3-kymppinen ja kuollut 1970-luvulla. Mietin onko mahdollista, että olisin ollut mies. Synnyin 1980-luvulla ja olen nainen.

Joistain 1970-luvun tapahtumista ja kuvista tulee muistoja mieleen.

Epäilen myös, että asuin jossain Amerikassa.

Kenties kuolema on verrattavissa esim. siihen että vanhan, käytöstä poistuvan tietsikan tiedostot siirretään pilveen, josta ne palautetaan uuteen koneeseen, jossa on sopiva käyttis. Tällä datalla ei kai tartte olla sukupuolta.

Teosofit puhunevat aakaasha-tallenteesta, johon ihmisen kokemukset ja muistot sekä uusi karma vanhan lisäksi tallentuvat aikaanaan palautettaviksi johonkin tallennusvälineeseen uudessa "tietsikassa" (tällä planeetalla useimmiten ihmisaivoihin). Tai sitten uudet aivot vain kytketään "langattomasti" tallenteeseen?