Ajattelevatko naiset helposti miehellä olevan muita kuin kaverillisia aikeita?

Itse olen miehenä ajatellut, että melkein aina kun naiset tulevat livenä juttelemaan, aina heillä on muuta mielessä.

Joskus kyllä mietin, että miksi tuntemattomat miehet, jotka alkavat jutella minulle esim. Uimahallissa, kysyvät minulta, että olenko sinkku. Mitä väliä sillä on, olenko sinkku vai en?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä! En ajatellut nuorempana, mutta kantapään kautta opin, että sopivan tilaisuuden tullen sieltä se tulee: ehdottelu tai ihastumisen tunnustus. Nykyään olen paljon varautuneempi kaverimiesten kanssa, ja se ärsyttää. Olisi kiva olla läheisempi, vailla lähentelyjen pelkoa.

Tee itsestäsi mahdollisimman hedelmättömän ja ylipäänsä pariutumiskelvottoman näköisen ja oloisen, niin toiveesi toteutuu.

Mä en meikkaa, ja olen varattu. Nykyään vältän hymyilyä ja huumoria, vaikka nauttisin itse leppoisasta kanssakäymisestä.

Tää on yks itsekehuilun yks tapa:

"Mä oon meikkaamattomanakin niin kaunis, et kaikkien miesten on ihan pakko lähestyä mua ehdotteluineen" Aina ja kaikki aina kimpussa. Ei voi edes raukka hymyillä.

Älkää uskoko. Oma kokemus naisena, jokaikinen nainen joka tällasta p'skaa jauhaa, ei todellakaan ole mikään jokamiehen unelma. Uskoo kylläkin olevansa, mutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kanssa ei miehet halua olla kavereita. Joko pysyvät kaukana tai haluavat seurustella/intiimiin kanssakäymiseen. Mitä teen väärin? Kaunis en kyllä ole.

Mitä hyötyä on miehen ja naisen ystävyydestä, minkä perustana ei ole lisääntyminen?

Mitä hyötyä ystävistä yleensäkin on. 

Tekisi mieli vastata tähän hieman sukupuolten suorituskykyjä eri ympäristöissä ja tilanteissa vertaillen, mutta veikkaan että se johtaisi tämän ketjun poistoon.

Kysyn ennemmin sinulta, hyväksyykö naiset yleensä, jos heidän miehellään olisi naispuolinen ystävä, jonka kanssa tämä tekisi sitten kaikenlaista mitä yleensä miehet tekee toisten miesten kanssa, hyväksyykö naiset jos miehellä on naispuolinen ystävä, ja näiden kanssa myös kahden olon, kuten miespuolisten ystävienkin kanssa, vai aiheutuisiko tuosta ystävyydestä kenties jotain ongelmia parisuhteeseen?

Kukin vastatkoon omasta puolestaan, yleistykset on aina vähän vaarallisia. Minä hyväksyn miehelleni naispuolisen ystävän, mutta ei se tarkoita että lähdetään kahdestaan vaikka mökille. Eihän muutenkaan kaikkien ystävien kanssa tehdä samoja asioita, ja mielestäni sukupuoli rajoittaa tekemistä, eli intiimit jutut ei ok. Mutta lounaalla voi hyvin käydä, tai harrastamassa vaikka juoksua, kuten oma mieheni on tehnyt naispuolisen ystävänsä .

avioliittoa takana 23v

Miksi ei intiimimmät jutut ei ole ok, eihän se miehesi naispuolinen ystävä sun kanssa kilpaile? :D

Koska miehellä ja naisella on sukuelimet, jotka saattaa haluta toisiaan intiimillä hetkellä, vaikka kuinka oltais uskollisia. Miksi johdattaa kiusaukseen ketään? Jos voin vaimona auttaa miestäni pysymään mulle uskollisena, niin eikö se ole velvollisuuteni? Vinkata, et kulta, jospa ette meniskään mökille kahdestaan. No oikeasti ei tartte sanoa, tajuaa täysin hyvin itsekin :)

Noh, ei kait tähän voi muuta sanoa kuin että kiitos, kun todistit väitteeni oikeaksi ettei mies ja nainen voi olla ystäviä samalla tapaan kuin samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa.

Enkä mäkään muista eri mieltä olleeni ;) Toki nainen ja mies voi olla ystäviä, mutta voihan se tietyissä tilanteissa olla se hieman hankalampaa heterotyypin kanssa. Homojen kanssa ei tietty ole sitäkään puolta.

se rouva

Vierailija kirjoitti:

Chris Rock sanoi hyvin jossain showssaan: Vain naisia, lapsia ja koiria rakastetaan pyyteettömästi.

Miesten saama rakkaus on aina ehdollista ja ansioihin perustuvaa.

Jos et miehenä ole ansioitunut edes fyysisten seikkojen suhteen, olet tämänkin palstan mukaan mies joka ei yksinkertaisesti ole ansainnut kuin kurjuutta, pilkkaa ja kadotuksen geenipoolista.

Tämän väitteen todellisuus ilmenee myös siten, että tutkimustenkin mukaan nykynaiset tavoittelee 90 prosenttisesti sitä 10 prosentin huippua miehistä, nämä kaikkein menestyneimmät miehet saavat siis käytännössä haaremin edut itselleen koska niin moni nainen kuvittelee olevansa se kympin tyttö joka on nimenomaisesti ansainnut vain miehistä parhaimmat, ollen valmiita lopulta vaikka jakamaan näitä miehiä toisten naisten kanssa päästäkseen edes hitusen nauttimaan sen huippumiehen mukana tulevasta elintasosta.

Mikähän tutkimus, saisko dataa? Joku Tinder-kysely? Se paikka ei kerro totuutta normaalista, siellä on ihan omat sairaat kuviot, älköön niitä luulko normiksi.

Olin viimeiset 25 vuotta ollut työpaikassa, joka oli naisvaltainen, varmaan 25-30 % miehiä. Edes pikkujouluissa en havainnut, että ketään olisi yritetty iskeä. Juu, outoa mutta näin se oli.

Monen kanssa olin hyvissä väleissä mutta seksuaalista jännitettä ei ollut koskaan.

Ja siis mies olen.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä voin sanoa, että kyllä ajatus on jokaisen kohdalla, että miltähän tuntuisi tuon kanssa.

Naisena voin sanoa, että näin juuri. Mutta ei se johda toimintaan, eikä oikeastaan edes flirttiin. Mulla on ollut jonkin verran miehiä myös kavereina, siihen kuitenkin pätee, että yhteydenpito loppuu, kun jompi kumpi aloittaa seurustelun/tapailun.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on niin päin, että miehet luulee itsestään liikoja

Just toistepäin. Todella monet vähän nörttimäiset ja "hiirimäiset" naiskollegat vuosien varrella ovat ihastuneet minuun melkein heti. Olettavat että olen kiinnostunut heistä jostain syystä. Jopa miehenä joutuu aika usein "friendzonettamaan", johtuu ehkä siitä että olen hyvin pidetty ja vähän sellanen hauska supliikkimies.

Tietenkin ne parhaimmat näköset typyt konttorilla (jos niitä on...) ovat joko varattuja tai tylyjä, eivät moikkaa vastaantullessa lounashuoneessa jne. Aika sama kaava aina.

Vierailija kirjoitti:

Miehen ja naisen kaveruus/ystävyys päätyy väkisin panemiseen jossain välissä. Ellei sitten rumuus ole niin ylitsepääsemätöntä että jopa mies kieltäytyy.

sitten pitää olla tosi ruma ja viina auttaa siihenkin

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa oman kokemukseni miehenä naisen kanssa kaveeraamisesta. Muutama vuosi sitten tutustuin naiseen. Tulimme todella hyvin toimeen ja ystävystyimme kunnolla. Minun puolelta kaveeraaminen oli ilman taka-ajatuksia, sillä tiesin hänen seurustelevan. Hengailimme usein ja viesittelimmekin, jos ei nyt päivittäin, niin useita kertoja viikossa. Tällaista ystävyyttä olin kaivannut, sillä tuntui että pystyin keskustelemaan syvällisempiä asioita, kuin ehkä miespuolisten kavereiden kanssa. Reilun puolen vuoden kuluttua huomasin muutoksen. Nainen pääsääntöisesti alkoi kieltäytyä kaikista tapaamisehdotuksista aina johonkin syyhyn vedoten, eikä koskaan ehdottanut tilalle mitään. Lisäksi yhteydenpitokin väheni hänen osaltaan. Aiemmin olimme tasapuolisesti aloittaneet viestittelyn, mutta nyt jos aloitin viestittelyn vaikka kymmenen kertaa, niin hän aloitti samassa ajassa tyyliin kerran. Jossain vaiheessa päätin lopettaa viestittelyn ja katsoa, miten hän reagoi. No, hän reagoi radiohiljaisuudella. Nykyään emme enää ole tekemisissä. Syitä feidaukselle voin vain arvella, mutta tiedän hänen varmuudella ystävystyneen uusien ihmisten kanssa, joten ehkä ystävyydelläni ei ollut enää tarvetta hänelle. Tämä asia on yksi lähihistoriani suurimpia pettymyksiä, joten osaltani naisten kanssa kaveeraamiset saavat jäädä, jos ei lopullisesti, niin ainakin pitkäksi aikaa.

Varattujen kanssa kovin läheisessä kaveeraamisessa on tuo riski, että toisen puolelta kyseessä onkin ihastuminen joka ainoastaan käytännön pakosta naamioidaan kaveruudeksi. Jossain vaiheessa ihastunut joko turhautuu pelkkään ystävyyteen, saa morkkiksen ihastuksen tunteiden ruokkimisesta viestittelyllä ja tapaamisilla - tai yksinkertaisesti ihastus hiipuu ja hän tajuaa, ettei koskaan ollutkaan toisesta niin kiinnostunut ihmisenä kuin romanttisena intressinä.

Se on nähty niin monet kerrat, että mies kuvittelee heti saavansa, jos nainen on ystävällinen, ettei siihen enää erehdy.

Ihan tavis kirjoitti:

Mulla on pari miespuolista tuttavaa/ystävää, eikä koskaan ole edes käynyt mielessä mitään muuta.

Voi nainen ja mies olla kavereita ilman seksuaalista jännitettäkin.

Sun mielestä. Mutta kuten todettu jo aiemmin, ne ovat kaikki miettineet miltä tuntuis nussuttaa sua, ja toivoneet että antaisit vähän vinkkiä että se olisi ihan ok sulle. Sellaisia on miehet "kaverina". Ja tietysti omien miespuolisten kavereiden kanssa heittävät huulta miten ja missä sua olis parasta työstää. Sellasta on miesten elämä. t miäs

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa oman kokemukseni miehenä naisen kanssa kaveeraamisesta. Muutama vuosi sitten tutustuin naiseen. Tulimme todella hyvin toimeen ja ystävystyimme kunnolla. Minun puolelta kaveeraaminen oli ilman taka-ajatuksia, sillä tiesin hänen seurustelevan. Hengailimme usein ja viesittelimmekin, jos ei nyt päivittäin, niin useita kertoja viikossa. Tällaista ystävyyttä olin kaivannut, sillä tuntui että pystyin keskustelemaan syvällisempiä asioita, kuin ehkä miespuolisten kavereiden kanssa. Reilun puolen vuoden kuluttua huomasin muutoksen. Nainen pääsääntöisesti alkoi kieltäytyä kaikista tapaamisehdotuksista aina johonkin syyhyn vedoten, eikä koskaan ehdottanut tilalle mitään. Lisäksi yhteydenpitokin väheni hänen osaltaan. Aiemmin olimme tasapuolisesti aloittaneet viestittelyn, mutta nyt jos aloitin viestittelyn vaikka kymmenen kertaa, niin hän aloitti samassa ajassa tyyliin kerran. Jossain vaiheessa päätin lopettaa viestittelyn ja katsoa, miten hän reagoi. No, hän reagoi radiohiljaisuudella. Nykyään emme enää ole tekemisissä. Syitä feidaukselle voin vain arvella, mutta tiedän hänen varmuudella ystävystyneen uusien ihmisten kanssa, joten ehkä ystävyydelläni ei ollut enää tarvetta hänelle. Tämä asia on yksi lähihistoriani suurimpia pettymyksiä, joten osaltani naisten kanssa kaveeraamiset saavat jäädä, jos ei lopullisesti, niin ainakin pitkäksi aikaa.

Varattujen kanssa kovin läheisessä kaveeraamisessa on tuo riski, että toisen puolelta kyseessä onkin ihastuminen joka ainoastaan käytännön pakosta naamioidaan kaveruudeksi. Jossain vaiheessa ihastunut joko turhautuu pelkkään ystävyyteen, saa morkkiksen ihastuksen tunteiden ruokkimisesta viestittelyllä ja tapaamisilla - tai yksinkertaisesti ihastus hiipuu ja hän tajuaa, ettei koskaan ollutkaan toisesta niin kiinnostunut ihmisenä kuin romanttisena intressinä.

Yhtä todennäköistä on, että tämän varatun naisen puoliso on todennut naiselle, että se yletön viestittely ja hymiöiden lähettely voisi loppua ja homman pitää puhtaasti työasioissa. Näin olen miehenä todennut itsekin. Parisuhteeseen ei tarvita mitään intensiivisiä kaverisuhteita vastakkaisen sukupuolen kanssa. Varsinkaan siis uusien sellaisten kehittelyä.

Pi//u niillä on aina mielessä.

Kyllä sen huomaa melko nopeasti ystävyyssuhteen edetessä jos miehellä muukin kuin ystävyys mielessä. Viimeistään muutaman alkoholiannoksen jälkeen. 🤷🏼 Tämä on oma kokemukseni. Olen naimisissa ja minulla suurin osa kourallisesta ystäviäni on miehiä koska jostakin syystä tulen heidän kanssa paremmin toimeen, joidenkin tyttöystävät saattavat joskus olla minusta mustasukkaisia, parin kaverin vaimot minut tuntevatkin ja tietävät että nuoruudesta asti ollaan oltu ihan vilpittömiä ystäviä.

toisaalla taas valitusta kun miehet ei tahdo yrittää tarpeeksi

Ei mahdotonta, mutta harvinaista. Eikä myöskään mustavalkoista. Olen 40-vee ja vuosiin on mahtuneet kaikki variaatiot; mieskavereita jotka tunnustavat jopa rakkautta/ihastusta/halua sopivan paikan (alkoholi) tullen jopa vuosikymmenen kaveruuden jälkeen, mieskavereita jotka eivät ole missään olosuhteissa 10 vuoden aikana osoittaneet mitään muuta kuin platonista kiintymystä, ja myös naisia jotka ovat olleet mulla pitkään ystävinä ja tunnustaneet ihastuksen. Ja sitten on myös sellaisia ystävyyssuhteita sekä miesten että naisten kanssa, joiden kanssa ystävyys jatkuu näistä tunnustuksista huolimatta, koska asiat voi puhua ja tunteet on vain tunteita ja ihan eri juttu, kuin teot. 

Kuitenkin lopputulema oman kokemuksen perusteella on, että miespuolinen ystävä voi suurellakin todennäköisyydellä tunnustaa isojakin tunteita jopa vuosien ystävyyden jälkeen. 

Oletan että sormessani oleva vihkisormus pitää loitolla kaikki miehet, joilla motiivi olisi mikään kaveruutta ihmeellisempi. Kavereina monta miestä eikä ole kukaan vongannut. En usko mihinkään miehet ja naiset ei voi olla kavereita- teorioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Chris Rock sanoi hyvin jossain showssaan: Vain naisia, lapsia ja koiria rakastetaan pyyteettömästi.

Miesten saama rakkaus on aina ehdollista ja ansioihin perustuvaa.

Jos et miehenä ole ansioitunut edes fyysisten seikkojen suhteen, olet tämänkin palstan mukaan mies joka ei yksinkertaisesti ole ansainnut kuin kurjuutta, pilkkaa ja kadotuksen geenipoolista.

Tämän väitteen todellisuus ilmenee myös siten, että tutkimustenkin mukaan nykynaiset tavoittelee 90 prosenttisesti sitä 10 prosentin huippua miehistä, nämä kaikkein menestyneimmät miehet saavat siis käytännössä haaremin edut itselleen koska niin moni nainen kuvittelee olevansa se kympin tyttö joka on nimenomaisesti ansainnut vain miehistä parhaimmat, ollen valmiita lopulta vaikka jakamaan näitä miehiä toisten naisten kanssa päästäkseen edes hitusen nauttimaan sen huippumiehen mukana tulevasta elintasosta.

Sun mukaan teillä miehillä kollektiivisesti on kaikki parhaat ominaisuudet ja valta. Käytä hyvä mies niitä ominaisuuksia naistenkin kanssa, ei ne naiset ymmärrettävästi huomaa, jos kaikki hauskat jutut ja muu kiva on käytössä vain mieskavereiden seurassa.

Voit ihan itsekin tutkia kaikenlaisia tilastoja ja tehdä sellaisia itsekin, naiset ei pärjää miehille lähestulkoon missään vertailuissa tai kilpailutilanteissa ellei heille anneta nimenomaisesti sukupuoleen perustuvia etuoikeuksia.

Tämä ilmenee esimerkiksi urheilussa ja peleissä, taiteiden ja tieteiden piirissä, kuin myöskin hyvinkin arkistenkin asioiden kuten ruuanlaiton tai sanitaation ympärillä (lähestulkoon kaikki sanitaatioonkin liittyvät keksinnöt on miesten tekemiä ja valmistamia).

Naisten yksi ja ainoa valttikortti on nimenomaan se, että vain naiset voi synnyttää uusia ihmisiä, tästä syystä en pidä naisten ja miesten välistä ystävyyttä samaan tasoon yltävänä ilmiönä kuin samaa sukupuolta olevien välinen ystävyys.

Toki pidän myös tietyiltä osin naistenkin seurasta ja varsinkin heidän luonnostaan suuremmasta hoivavietistä joka on myös arvostettava aspekti naisista, ja toki pystyn naisten kanssa olemaan ystävällinen ja tekemään monia asioita mitä miestenkin kanssa, mutta en siltikään ala kieltämään sitä, että jos minun pitäisi valita ystävä pelkän sukupuolen ja niiden sukupuolten yleisten ominaisuuksien mukaan vailla minkäänlaista huomiota lisääntymiseen liittyviin seikkoihin, valitsisin aina mielummin miehen ystäväksi kuin naisen, naisten kanssa joutuu sen seksuaalisen jännitteen vuoksi rajaamaan käytöksessään jo omia puheitaankin.

Nainen jonka kanssa en voi lisääntyä edes näennäisellä tasolla ajatellen, on kuin heikko ja rääpälemäinen mies, eli on ominaisuuksiltaan lähtökohtaisesti hyödyttömämpi ystävänä kuin iso ja vahva mies.

Enkä minä näitä mitenkään sano siksi että jotenkin vihaisin saati halveksisin naisia, vaan totean vain, että meissä on biologisten erojemme vuoksi eri ominaisuudet enkä näe mitään pahaa niiden myöntämisessä.

Kun olen kahden jonkun naispuolisen kaverin kanssa, niin kyllä sen jännitteen tuntee kumpikin vaikka sitä ei kumpikaan sanoisi ääneen saati toisi mitenkään elein esille, nainen odottaa multa pohjimmiltaan turvaa ja materiaalista hyötyä, ja minä odotan naiselta jälkikasvua ja sen myötä tietysti myöskin seksiä.

Se ei tarkoita, että mitään tarvisi koskaan välttämättä tapahtuakaan, mutta totuus on, että jos me siitä tilanteesta yhtäkkiä päädyttäisiin tilanteeseen missä selviytymisemme on uhattuna, meihin kumpaankin asetetut sukupuoliset odotukset tulisi aivan varmasti esille.

Tämä olisi yksinkertaisimmillaan kokeiltavissa paiskaamalla meidät vaikka autiolle saarelle, lopulta siinä päädyttäisiin kaiken muun selviytymisen lisäksi myös panemaan koska se on lopulta osa sitä selviytymistä, minultahan siinä kohtaa miehenä odotetaan itseni vaarantamista niin suojaa kuin ruokaa hankkiessakin, ja naiselta odotetaan siinä nimenomaan minun kuntoni hoitamista ja lisääntymistä kanssani.

Jos meidät laitettaisiin saarelle ja nainen olisi että joo ei me tässä mitään paneskelemassa olla sitten koskaan ja ikinä, mutta sun pitää tarjota myös mulle suojaa ja ruokaa, niin mitä luulet että nainen saisi siinä kohtaa vastaukseksi, että mun pitäisi mukamas uhrautua hänen puolestaan ja ruokkia ja suojella häntä, saamatta sen vastineeksi mitään muuta kuin "ystävyyttä" ?

Öö, mut jos se nainen tulee raskaaksi ja joutuu synnyttämään siellä saarella? Synnytys on edelleen naiselle vaarallista, vaikka länsimaissa on harvinaista, että siihen kuolee.

Kyllä näin sinkkunaisena sitä aina ajattelee, että mies joka osoittaa vaikka vain kaverillistakin kiinnostusta, jos on siis vapaa, on kiinnostunut muustakin ehkä minussa. ja samalla tavalla ajattelen itsekin vapaasta miehestä, että kiinnostaisikohan muussakin mielessä kuin kaverina. ei kai siinä ole mitään kummallista. ihmisiä ollaan kaikki. sitten tilanteen jatko näyttää millaiset välit syntyvät. itselläni on pieni ystäväpiiri johon ei kuulu montaa miestä, että paljon pitää olla että mua kiinnostaa kaveruus miehen kanssa ,muuta puhumattakaan. olen liian nirso ja sitten olen usein yksinäinen.