Lue keskustelun säännöt.
Arvostetaanko kotiäitiyttä Suomessa?
22.08.2022 |
Katselin amerikkalaista ohjelmaa, ja miten onkaan erilainen yhteiskunta. Päivähoito ei ole puoli-ilmaista, ei ole koulukuljetuksia tai kouluruokaa, vaan äiti hoitaa kaiken. Tekee lasten kanssa kouluprojektit, vie harrastuksiin, tekee suunnilleen kaikki kotityöt jne. Joskus toki koti-isiäkin mutta useimmiten yhä edelleen se on kotiäiti.
Välillä näkyy artikkeleita tavallisista suomalaisista perheistä, jotka ovat miehen työn vuoksi muuttaneet Usaan ja nainen on sen aikaa ollut kotirouvana. Voi kun löytäisin sen viimeisimmän artikkelin - nainen oli tosi tyytyväinen, hänellä oli aikaa hoitaa kaikki perheen asiat ja illat olivat vapaita yhdessäololle. Mies oli muistaakseni jollain yliopistolla töissä.
Siellä ollaan hyvin konservatiivisia, osittain kotiäiti-kulttuuri juontaa perinteisistä arvoista. Mutta siellä kotiäidin tehtäviä pidetään oikeasti työnä. Jonkun täytyy ne tehdä, ja se joka tekee, niin ainakin puheissa äidin työtä arvostetaan.
Miksi Suomessa se tuntuu olevan ihan toisin? Joskus 60-luvulla oli vielä kotiäitejä, ja 70-luvullakin (esim oma äitini). Mutta nyt ei enää riitä että on vain kotiäiti. Sitä ei pidetä minään. Töihin ruvetaan patistamaan vaikka lapsi on vielä vaipoissa. Jokaisen kuuluisi käydä töissä, ja sen lisäksi hoitaa koti. Lapsethan nyt hoitaa itse itsensä - täällä arvostetaan sitä että lapset kulkevat itse joka paikkaan, kavereille ja harrastuksiin, ja tekevät läksytkin itsenäisesti.
Ja samaan aikaan todella moni nainen on rättipoikkiväsynyt ruuhkavuosien aikaan. Onko tasa-arvo nyt sitten toteutunut oikein? Jokainen nainen voi töissä käydä, päivähoidon ansiosta, mutta kaatuuko se kotityöt ja lasten asiat silti vain äitien niskaan? Naisten väsymisestä ei puhuta, kun kotitöitä ja lastenhoitoa ei jotenkin edes lasketa työksi. Neuvoloista lähtien vähätellään sitä väsymistä, vaikka nainen hoitaisi kaiken yksin. Ilman ketään apuna.
Naiset myös käyttävät tutkitusti enemmän tunteja kotitöihin kuin miehet.
Miksi tässä on tällainen vinouma?
Yhdessä lehtiartikkelissa suomalainen kotiäiti (juristi-pariskunta) kertoi tehneensä kotona kaiken, ruoanlaitosta remonttitarjouksiin. Miehen palkasta maksettiin myös naisen eläkerahastoa. Lapsia taisi olla kolme. Ja kotiäitiys jatkui noin 20 vuotta, kunnes nuorimmainenkin muutti kotoa. Sitten tämä nainen perusti yrityksen.
Tällaisesta vain kuulee tosi harvoin nykypäivänä.
Feminismi puhuu aidosta valinnan mahdollisuudesta. Oletteko te saaneet aidosti valita sen mitä halusitte, uran vai perheen, vai molempien yhdistelmän, vai oliko joku muu mikä sen valinnan lopulta teki (ympäristön painostus, taloudelliset syyt, työttömyys?)
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Niinpä. Kai nyt lapsen kanssa on hyvä jäädä sen vanhemman, joka enemmän haluaa. Jos koko ajan kaipaa vaan kotoa töihin niin hyväkö se nyt sitten on? Sille lapsellekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pohjautuu suomalaiseen välttelevään kiintymyssuhteeseen. Tärkeintä on olla itsenäinen ja oma tontti kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
10 vuotta lasten kanssa kotona, niin ei sitä niin vain palata siihen hyväpalkkaiseen työhön. 10 vuodessa ehtii tapahtua paljon ja siinä on aika paljon kiinniotettavaa. Sinänsä minulle on aivan sama jos jollekin perheelle paras ratkaisu on äidin jääminen kotiin. Mutta alasta riippuen työelämään palaaminen ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Niin se riippuu ihan millaista se työ on. Kaikkiin töihin ei noin vaan palata 10 vuoden tauon jälkeen, ei varsinkaan niihin hyväpalkkaisiin. Ja sitten taas muutama vuosi kotiäitinä taas onkin ihan normaalia ja yleistä ihan täällä meilläkin. Niitä paheksutaan, jotka lauttaa lapsensa päiväkotiin alle 1-vuotiaana, oli syy mikä tahansa, ei niitä jotka on kotona sen pari vuotta per lapsi.
Itse tarkoitin kommentissani sellaista kotiäitiyttä mitä muualla maailmassa on, että äiti on kotona kunnes lapset on vähintäänkin teinejä. Se ei ole yleistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
10 vuotta lasten kanssa kotona, niin ei sitä niin vain palata siihen hyväpalkkaiseen työhön. 10 vuodessa ehtii tapahtua paljon ja siinä on aika paljon kiinniotettavaa. Sinänsä minulle on aivan sama jos jollekin perheelle paras ratkaisu on äidin jääminen kotiin. Mutta alasta riippuen työelämään palaaminen ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaista.
Luuletko ettei 10 vuotta kotona oleva ole miettimyt asian valmiiksi? Jos teet työtä, joka ei ole varma, eiköhän se kotona olo jää lyhyemmäksi. Mulla on työtä heti kun alan sitä tehdä, olisi ollut koko 10 vuoden ajan. Olen jotain välillä tehnytkin, luennointia ja konsultaatioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Niin se riippuu ihan millaista se työ on. Kaikkiin töihin ei noin vaan palata 10 vuoden tauon jälkeen, ei varsinkaan niihin hyväpalkkaisiin. Ja sitten taas muutama vuosi kotiäitinä taas onkin ihan normaalia ja yleistä ihan täällä meilläkin. Niitä paheksutaan, jotka lauttaa lapsensa päiväkotiin alle 1-vuotiaana, oli syy mikä tahansa, ei niitä jotka on kotona sen pari vuotta per lapsi.
Itse tarkoitin kommentissani sellaista kotiäitiyttä mitä muualla maailmassa on, että äiti on kotona kunnes lapset on vähintäänkin teinejä. Se ei ole yleistä.
No ei ole enkä tiedä, onko se nyt mikään tavoittelemisen arvoinen asia muutenkaan. Jos äidillä ei ole omaisuutta omasta takaa, ottaa perhe aikamoisen riskin jättämällä perheen elatuksen vain toisen varaan. Ero, sairaus tai kuolema hajottaa pakan kahdella työssäkäyvälläkin, puhumattakaan siitä, että toinen on ollut sen 10 vuotta kotona lasten kanssa. Siitä on vaikea työllistyä takaisin hyväpalkkaiseen ammattiin. Ja joo, ei elämä saa olla varautumista vain pahimpaan, mutta turhia riskejä voisi silti yrittää välttää. Käytänhän minä autoa ajaessa turvavyötäkin vaikka kolarin mahdollisuus on lopulta aika pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Niin se riippuu ihan millaista se työ on. Kaikkiin töihin ei noin vaan palata 10 vuoden tauon jälkeen, ei varsinkaan niihin hyväpalkkaisiin. Ja sitten taas muutama vuosi kotiäitinä taas onkin ihan normaalia ja yleistä ihan täällä meilläkin. Niitä paheksutaan, jotka lauttaa lapsensa päiväkotiin alle 1-vuotiaana, oli syy mikä tahansa, ei niitä jotka on kotona sen pari vuotta per lapsi.
Itse tarkoitin kommentissani sellaista kotiäitiyttä mitä muualla maailmassa on, että äiti on kotona kunnes lapset on vähintäänkin teinejä. Se ei ole yleistä.
Nimenomaan niihin hyväpalkkaisiin töihinhän sitä voi palata silloin kun siltä tuntuu. Heille on aina töitä, matalapalkka-aloilla ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Niin se riippuu ihan millaista se työ on. Kaikkiin töihin ei noin vaan palata 10 vuoden tauon jälkeen, ei varsinkaan niihin hyväpalkkaisiin. Ja sitten taas muutama vuosi kotiäitinä taas onkin ihan normaalia ja yleistä ihan täällä meilläkin. Niitä paheksutaan, jotka lauttaa lapsensa päiväkotiin alle 1-vuotiaana, oli syy mikä tahansa, ei niitä jotka on kotona sen pari vuotta per lapsi.
Itse tarkoitin kommentissani sellaista kotiäitiyttä mitä muualla maailmassa on, että äiti on kotona kunnes lapset on vähintäänkin teinejä. Se ei ole yleistä.
No ei ole enkä tiedä, onko se nyt mikään tavoittelemisen arvoinen asia muutenkaan. Jos äidillä ei ole omaisuutta omasta takaa, ottaa perhe aikamoisen riskin jättämällä perheen elatuksen vain toisen varaan. Ero, sairaus tai kuolema hajottaa pakan kahdella työssäkäyvälläkin, puhumattakaan siitä, että toinen on ollut sen 10 vuotta kotona lasten kanssa. Siitä on vaikea työllistyä takaisin hyväpalkkaiseen ammattiin. Ja joo, ei elämä saa olla varautumista vain pahimpaan, mutta turhia riskejä voisi silti yrittää välttää. Käytänhän minä autoa ajaessa turvavyötäkin vaikka kolarin mahdollisuus on lopulta aika pieni.
Ihan samalla tavalla se kriisi iskee, oli sitä töissä tai ei. Yhtäkään kriisiä et sillä vältä että nostat kuukausipalkkaa eikä se raha sitä kriisiä ratkaise. Ja kyllä vuosia kotona oleva on asiansa järjestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Mites ne muut länsimaat nousi kehitysmaista nykytasolle, ja kotiäitiyttä on silti paljon? Vaikkapa Saksa.
Suomessakin kunnallinen päivähoito kaikille lapsille (vanhempien tulotasosta riippumatta) on varsin uusi juttu. Se tuli vasta 1970-luvulla, eli boomerien lapsille. Boomerit ovat ensimmäinen sukupolvi naisia, jotka ovat saaneet valita, työ vai koti. Aiemmin päivähoitopaikan saamiseen vaikutti miehen tulotaso.
Saksassa on asukkaita 15 kertainen määrä Suomeen verrattuna. Olisiko sillä jotain tekemistä asian kanssa? Suomessa on niin vähän ihmisiä, ettei meillä ole varaa siihen, että puolen väestön työpotentiaali jätetään hyödyntämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Mites ne muut länsimaat nousi kehitysmaista nykytasolle, ja kotiäitiyttä on silti paljon? Vaikkapa Saksa.
Suomessakin kunnallinen päivähoito kaikille lapsille (vanhempien tulotasosta riippumatta) on varsin uusi juttu. Se tuli vasta 1970-luvulla, eli boomerien lapsille. Boomerit ovat ensimmäinen sukupolvi naisia, jotka ovat saaneet valita, työ vai koti. Aiemmin päivähoitopaikan saamiseen vaikutti miehen tulotaso.
Muissa länsimaissa kehitys on ollut paljon hitaampaa, siis alkanut aiemmin. Suomessa se on ollut ennätysnopeaa. Suomalaisnaiset on käyneet töissä jo ennen kunnallista päivähoitoa. Se on toki totta että boomerit oli ekoja joille se todellinen valinnan mahdollisuus tuli, sitä ennen saattoi olla ihan vaan pakko käydä töissä että sai lapsille ruokaa. Joko tehtaassa, piikana tai omalla tilalla. Ja lapset hoidettiin sitten jotenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Mites ne muut länsimaat nousi kehitysmaista nykytasolle, ja kotiäitiyttä on silti paljon? Vaikkapa Saksa.
Suomessakin kunnallinen päivähoito kaikille lapsille (vanhempien tulotasosta riippumatta) on varsin uusi juttu. Se tuli vasta 1970-luvulla, eli boomerien lapsille. Boomerit ovat ensimmäinen sukupolvi naisia, jotka ovat saaneet valita, työ vai koti. Aiemmin päivähoitopaikan saamiseen vaikutti miehen tulotaso.
Saksassa on asukkaita 15 kertainen määrä Suomeen verrattuna. Olisiko sillä jotain tekemistä asian kanssa? Suomessa on niin vähän ihmisiä, ettei meillä ole varaa siihen, että puolen väestön työpotentiaali jätetään hyödyntämättä.
Vielä vähemmän meillä on varaa hukata ne lapset ja nuoret työnarkomanian takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kannatan nykyaikaisuutta. Miksi aina pitää jakaa äidit kotiäiteihin ja työssäkäyviin? Kummassakin on kuitenkin huonot puolet.
Yksinkertaisesti itselle paras ratkaisu on tehdä kompromissi tekemällä osa-aikatöitä ja saan kelalta joustavaa hoitorahaa, kun hoidat lapset osa-aikaisesti kotona. Suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
10 vuotta lasten kanssa kotona, niin ei sitä niin vain palata siihen hyväpalkkaiseen työhön. 10 vuodessa ehtii tapahtua paljon ja siinä on aika paljon kiinniotettavaa. Sinänsä minulle on aivan sama jos jollekin perheelle paras ratkaisu on äidin jääminen kotiin. Mutta alasta riippuen työelämään palaaminen ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaista.
Luuletko ettei 10 vuotta kotona oleva ole miettimyt asian valmiiksi? Jos teet työtä, joka ei ole varma, eiköhän se kotona olo jää lyhyemmäksi. Mulla on työtä heti kun alan sitä tehdä, olisi ollut koko 10 vuoden ajan. Olen jotain välillä tehnytkin, luennointia ja konsultaatioita.
Varmaan jotkut onkin miettineet, ja pystyvät tekemään siinä sivussa pikkuisen töitä ja pitämään ammattitaitoa yllä, silloinhan se onnistuu noin ja kiva heille. Mutta likimainkaan kaikille tuo ei ole mahdollista, ja siksi se pitkä kotiäitiys ei ole vaihtoehto. Ja sitten on ne jotka ei ole miettineet asiaa sen kummemmin, ja joille se työ ei ole tärkeää, näitä on varmasti valtaosa kotiäitiäideistä. Heillä on sitten kyllä riski ettei töihin paluu niin helpolla sitten onnistukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
10 vuotta lasten kanssa kotona, niin ei sitä niin vain palata siihen hyväpalkkaiseen työhön. 10 vuodessa ehtii tapahtua paljon ja siinä on aika paljon kiinniotettavaa. Sinänsä minulle on aivan sama jos jollekin perheelle paras ratkaisu on äidin jääminen kotiin. Mutta alasta riippuen työelämään palaaminen ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaista.
Luuletko ettei 10 vuotta kotona oleva ole miettimyt asian valmiiksi? Jos teet työtä, joka ei ole varma, eiköhän se kotona olo jää lyhyemmäksi. Mulla on työtä heti kun alan sitä tehdä, olisi ollut koko 10 vuoden ajan. Olen jotain välillä tehnytkin, luennointia ja konsultaatioita.
Varmaan jotkut onkin miettineet, ja pystyvät tekemään siinä sivussa pikkuisen töitä ja pitämään ammattitaitoa yllä, silloinhan se onnistuu noin ja kiva heille. Mutta likimainkaan kaikille tuo ei ole mahdollista, ja siksi se pitkä kotiäitiys ei ole vaihtoehto. Ja sitten on ne jotka ei ole miettineet asiaa sen kummemmin, ja joille se työ ei ole tärkeää, näitä on varmasti valtaosa kotiäitiäideistä. Heillä on sitten kyllä riski ettei töihin paluu niin helpolla sitten onnistukaan.
No sit se on niin. Miksi se on jollekulle muulle ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Niin se riippuu ihan millaista se työ on. Kaikkiin töihin ei noin vaan palata 10 vuoden tauon jälkeen, ei varsinkaan niihin hyväpalkkaisiin. Ja sitten taas muutama vuosi kotiäitinä taas onkin ihan normaalia ja yleistä ihan täällä meilläkin. Niitä paheksutaan, jotka lauttaa lapsensa päiväkotiin alle 1-vuotiaana, oli syy mikä tahansa, ei niitä jotka on kotona sen pari vuotta per lapsi.
Itse tarkoitin kommentissani sellaista kotiäitiyttä mitä muualla maailmassa on, että äiti on kotona kunnes lapset on vähintäänkin teinejä. Se ei ole yleistä.
No ei ole enkä tiedä, onko se nyt mikään tavoittelemisen arvoinen asia muutenkaan. Jos äidillä ei ole omaisuutta omasta takaa, ottaa perhe aikamoisen riskin jättämällä perheen elatuksen vain toisen varaan. Ero, sairaus tai kuolema hajottaa pakan kahdella työssäkäyvälläkin, puhumattakaan siitä, että toinen on ollut sen 10 vuotta kotona lasten kanssa. Siitä on vaikea työllistyä takaisin hyväpalkkaiseen ammattiin. Ja joo, ei elämä saa olla varautumista vain pahimpaan, mutta turhia riskejä voisi silti yrittää välttää. Käytänhän minä autoa ajaessa turvavyötäkin vaikka kolarin mahdollisuus on lopulta aika pieni.
Ihan samalla tavalla se kriisi iskee, oli sitä töissä tai ei. Yhtäkään kriisiä et sillä vältä että nostat kuukausipalkkaa eikä se raha sitä kriisiä ratkaise. Ja kyllä vuosia kotona oleva on asiansa järjestänyt.
Jaa no mitenkäs sitten aika paljon on näitä äitejä jotka eivät ole järjestäneet ja ovatkin sitten tyhjän päällä kun ero tulee, tai ovat loukussa huonossa suhteessa kun ei ole varaa lähteä siitä? No toki Suomessa pitäisi järjestelmän toimia niin hyvin että tosiasiassa työtön kotiäitikin selviää yksinhuoltajana, mutta ei se välttämättä helppoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
10 vuotta lasten kanssa kotona, niin ei sitä niin vain palata siihen hyväpalkkaiseen työhön. 10 vuodessa ehtii tapahtua paljon ja siinä on aika paljon kiinniotettavaa. Sinänsä minulle on aivan sama jos jollekin perheelle paras ratkaisu on äidin jääminen kotiin. Mutta alasta riippuen työelämään palaaminen ei välttämättä ole ihan niin yksinkertaista.
Luuletko ettei 10 vuotta kotona oleva ole miettimyt asian valmiiksi? Jos teet työtä, joka ei ole varma, eiköhän se kotona olo jää lyhyemmäksi. Mulla on työtä heti kun alan sitä tehdä, olisi ollut koko 10 vuoden ajan. Olen jotain välillä tehnytkin, luennointia ja konsultaatioita.
Varmaan jotkut onkin miettineet, ja pystyvät tekemään siinä sivussa pikkuisen töitä ja pitämään ammattitaitoa yllä, silloinhan se onnistuu noin ja kiva heille. Mutta likimainkaan kaikille tuo ei ole mahdollista, ja siksi se pitkä kotiäitiys ei ole vaihtoehto. Ja sitten on ne jotka ei ole miettineet asiaa sen kummemmin, ja joille se työ ei ole tärkeää, näitä on varmasti valtaosa kotiäitiäideistä. Heillä on sitten kyllä riski ettei töihin paluu niin helpolla sitten onnistukaan.
No sit se on niin. Miksi se on jollekulle muulle ongelma?
Kuka on sanonut että se on ongelma jollekulle muulle? Yhteiskunnalle toki on jos ihmiset jää yhteiskunnan elätiksi, mutta jos ei vaan vaikka se mies elättää niin sama kai se.
Mua ihmetyttää se, että miten näillä suomen palkoilla olisi muka mahdollistakaan elättää koko perhe yhdellä palkalla. Verotus on tehty niin, että oli palkka mikä hyvänsä niin jotain 2000 jää käteen. Todella suurituloisia on hyvin pieni joukko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Niin se riippuu ihan millaista se työ on. Kaikkiin töihin ei noin vaan palata 10 vuoden tauon jälkeen, ei varsinkaan niihin hyväpalkkaisiin. Ja sitten taas muutama vuosi kotiäitinä taas onkin ihan normaalia ja yleistä ihan täällä meilläkin. Niitä paheksutaan, jotka lauttaa lapsensa päiväkotiin alle 1-vuotiaana, oli syy mikä tahansa, ei niitä jotka on kotona sen pari vuotta per lapsi.
Itse tarkoitin kommentissani sellaista kotiäitiyttä mitä muualla maailmassa on, että äiti on kotona kunnes lapset on vähintäänkin teinejä. Se ei ole yleistä.
No ei ole enkä tiedä, onko se nyt mikään tavoittelemisen arvoinen asia muutenkaan. Jos äidillä ei ole omaisuutta omasta takaa, ottaa perhe aikamoisen riskin jättämällä perheen elatuksen vain toisen varaan. Ero, sairaus tai kuolema hajottaa pakan kahdella työssäkäyvälläkin, puhumattakaan siitä, että toinen on ollut sen 10 vuotta kotona lasten kanssa. Siitä on vaikea työllistyä takaisin hyväpalkkaiseen ammattiin. Ja joo, ei elämä saa olla varautumista vain pahimpaan, mutta turhia riskejä voisi silti yrittää välttää. Käytänhän minä autoa ajaessa turvavyötäkin vaikka kolarin mahdollisuus on lopulta aika pieni.
Ihan samalla tavalla se kriisi iskee, oli sitä töissä tai ei. Yhtäkään kriisiä et sillä vältä että nostat kuukausipalkkaa eikä se raha sitä kriisiä ratkaise. Ja kyllä vuosia kotona oleva on asiansa järjestänyt.
Jaa no mitenkäs sitten aika paljon on näitä äitejä jotka eivät ole järjestäneet ja ovatkin sitten tyhjän päällä kun ero tulee, tai ovat loukussa huonossa suhteessa kun ei ole varaa lähteä siitä? No toki Suomessa pitäisi järjestelmän toimia niin hyvin että tosiasiassa työtön kotiäitikin selviää yksinhuoltajana, mutta ei se välttämättä helppoa ole.
He ovat varmasti tietoisia päätöksiensä mahdollisista vaikutuksista. Miksi heidän olisi pitänyt päättää toisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Niin se riippuu ihan millaista se työ on. Kaikkiin töihin ei noin vaan palata 10 vuoden tauon jälkeen, ei varsinkaan niihin hyväpalkkaisiin. Ja sitten taas muutama vuosi kotiäitinä taas onkin ihan normaalia ja yleistä ihan täällä meilläkin. Niitä paheksutaan, jotka lauttaa lapsensa päiväkotiin alle 1-vuotiaana, oli syy mikä tahansa, ei niitä jotka on kotona sen pari vuotta per lapsi.
Itse tarkoitin kommentissani sellaista kotiäitiyttä mitä muualla maailmassa on, että äiti on kotona kunnes lapset on vähintäänkin teinejä. Se ei ole yleistä.
No ei ole enkä tiedä, onko se nyt mikään tavoittelemisen arvoinen asia muutenkaan. Jos äidillä ei ole omaisuutta omasta takaa, ottaa perhe aikamoisen riskin jättämällä perheen elatuksen vain toisen varaan. Ero, sairaus tai kuolema hajottaa pakan kahdella työssäkäyvälläkin, puhumattakaan siitä, että toinen on ollut sen 10 vuotta kotona lasten kanssa. Siitä on vaikea työllistyä takaisin hyväpalkkaiseen ammattiin. Ja joo, ei elämä saa olla varautumista vain pahimpaan, mutta turhia riskejä voisi silti yrittää välttää. Käytänhän minä autoa ajaessa turvavyötäkin vaikka kolarin mahdollisuus on lopulta aika pieni.
Ihan samalla tavalla se kriisi iskee, oli sitä töissä tai ei. Yhtäkään kriisiä et sillä vältä että nostat kuukausipalkkaa eikä se raha sitä kriisiä ratkaise. Ja kyllä vuosia kotona oleva on asiansa järjestänyt.
No kyllä vaan on suuremmat mahdollisuudet selvitä siitä kriisistä jäämättä täysin yhteiskunnan tukien varaan, jos ei ole täysin toisen tulojen varassa. Suurin osa järjestää sen käymällä töissä, jos joku onnistuu järjestämään asiansa ja toimeentulonsa muuten niin kiva hänelle.
Mites ne muut länsimaat nousi kehitysmaista nykytasolle, ja kotiäitiyttä on silti paljon? Vaikkapa Saksa.
Suomessakin kunnallinen päivähoito kaikille lapsille (vanhempien tulotasosta riippumatta) on varsin uusi juttu. Se tuli vasta 1970-luvulla, eli boomerien lapsille. Boomerit ovat ensimmäinen sukupolvi naisia, jotka ovat saaneet valita, työ vai koti. Aiemmin päivähoitopaikan saamiseen vaikutti miehen tulotaso.