Lue keskustelun säännöt.
Arvostetaanko kotiäitiyttä Suomessa?
22.08.2022 |
Katselin amerikkalaista ohjelmaa, ja miten onkaan erilainen yhteiskunta. Päivähoito ei ole puoli-ilmaista, ei ole koulukuljetuksia tai kouluruokaa, vaan äiti hoitaa kaiken. Tekee lasten kanssa kouluprojektit, vie harrastuksiin, tekee suunnilleen kaikki kotityöt jne. Joskus toki koti-isiäkin mutta useimmiten yhä edelleen se on kotiäiti.
Välillä näkyy artikkeleita tavallisista suomalaisista perheistä, jotka ovat miehen työn vuoksi muuttaneet Usaan ja nainen on sen aikaa ollut kotirouvana. Voi kun löytäisin sen viimeisimmän artikkelin - nainen oli tosi tyytyväinen, hänellä oli aikaa hoitaa kaikki perheen asiat ja illat olivat vapaita yhdessäololle. Mies oli muistaakseni jollain yliopistolla töissä.
Siellä ollaan hyvin konservatiivisia, osittain kotiäiti-kulttuuri juontaa perinteisistä arvoista. Mutta siellä kotiäidin tehtäviä pidetään oikeasti työnä. Jonkun täytyy ne tehdä, ja se joka tekee, niin ainakin puheissa äidin työtä arvostetaan.
Miksi Suomessa se tuntuu olevan ihan toisin? Joskus 60-luvulla oli vielä kotiäitejä, ja 70-luvullakin (esim oma äitini). Mutta nyt ei enää riitä että on vain kotiäiti. Sitä ei pidetä minään. Töihin ruvetaan patistamaan vaikka lapsi on vielä vaipoissa. Jokaisen kuuluisi käydä töissä, ja sen lisäksi hoitaa koti. Lapsethan nyt hoitaa itse itsensä - täällä arvostetaan sitä että lapset kulkevat itse joka paikkaan, kavereille ja harrastuksiin, ja tekevät läksytkin itsenäisesti.
Ja samaan aikaan todella moni nainen on rättipoikkiväsynyt ruuhkavuosien aikaan. Onko tasa-arvo nyt sitten toteutunut oikein? Jokainen nainen voi töissä käydä, päivähoidon ansiosta, mutta kaatuuko se kotityöt ja lasten asiat silti vain äitien niskaan? Naisten väsymisestä ei puhuta, kun kotitöitä ja lastenhoitoa ei jotenkin edes lasketa työksi. Neuvoloista lähtien vähätellään sitä väsymistä, vaikka nainen hoitaisi kaiken yksin. Ilman ketään apuna.
Naiset myös käyttävät tutkitusti enemmän tunteja kotitöihin kuin miehet.
Miksi tässä on tällainen vinouma?
Yhdessä lehtiartikkelissa suomalainen kotiäiti (juristi-pariskunta) kertoi tehneensä kotona kaiken, ruoanlaitosta remonttitarjouksiin. Miehen palkasta maksettiin myös naisen eläkerahastoa. Lapsia taisi olla kolme. Ja kotiäitiys jatkui noin 20 vuotta, kunnes nuorimmainenkin muutti kotoa. Sitten tämä nainen perusti yrityksen.
Tällaisesta vain kuulee tosi harvoin nykypäivänä.
Feminismi puhuu aidosta valinnan mahdollisuudesta. Oletteko te saaneet aidosti valita sen mitä halusitte, uran vai perheen, vai molempien yhdistelmän, vai oliko joku muu mikä sen valinnan lopulta teki (ympäristön painostus, taloudelliset syyt, työttömyys?)
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Jos tarkoitat tuilla niitä tukia, mitä meillä maksetaan kotona olevalle vanhemmalle eli kotihoidontukea ja lapsilisää, niin se ei ole ongelma. Se on demokraattinen päätös, jonka olemme yhteiskuntana tehneet. Tuossa edellä viittasin siihen, että jos kotivanhempi nostaa myös työttömyyskorvausta sen jälkeen, kun kotihoidontuki loppuu, ja/tai perhe saa asumistukea, niin silloin se on myös muiden asia. Työttömyyskorvaus kuuluu vain niille, jotka hakevat aktiivisesti töitä. Asumistuen ei kuulu olla ensisijainen tuki kenellekään vaan sitä maksetaan vasta sitten, kun on haettu esim. työttömyyskorvausta sen perusteella ettei ole (vielä) työllistytty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Nimenomaan! Ihmiset, jotka ovat huolissaan yhteiskunnasta ja naisen tärkeydestä veronmaksajina, ovat kyllä viimeisiä puhumaan siitä tehdäänkö asioita lapset edellä. Lapsi ei koskaan ole yhteiskunnalle tehty tai kasvatettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Jos tarkoitat tuilla niitä tukia, mitä meillä maksetaan kotona olevalle vanhemmalle eli kotihoidontukea ja lapsilisää, niin se ei ole ongelma. Se on demokraattinen päätös, jonka olemme yhteiskuntana tehneet. Tuossa edellä viittasin siihen, että jos kotivanhempi nostaa myös työttömyyskorvausta sen jälkeen, kun kotihoidontuki loppuu, ja/tai perhe saa asumistukea, niin silloin se on myös muiden asia. Työttömyyskorvaus kuuluu vain niille, jotka hakevat aktiivisesti töitä. Asumistuen ei kuulu olla ensisijainen tuki kenellekään vaan sitä maksetaan vasta sitten, kun on haettu esim. työttömyyskorvausta sen perusteella ettei ole (vielä) työllistytty.
Anteeksi, mutta tämä ei ole sun ongelma yhdenkään ihmisen kohdalla. Työttömyystukea nostava kotiäiti halee ihan samalla tavalla töitä kuin se lapseton työtönkin. Ei taida olla enää edes kyse äiti ihasta vaan ihmisvihasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei arvosteta. Ei kotiäitejä kuulu elättää. Jos pärjää ilman valtion tai puolison elatusta niin antaa mennä vaan, mutta muuten ei. Suomessa on muutenkin jo ihan liian hyvä tukijärjestelmä perheille, niin se että naisen kotona oleskelu vielä maksettaisiin, niin ei todellakaan.
Oi voi, vieläkö joku on näin tietämätön.
Kotihoidontuen maksaminen tulee paljon halvemmaksi yhteiskunnalle, kuin se että lapsi vietäisiin päiväkotiin. Se päivähoitopaikka on todellisuudessa paljon kalliimpi kuin se mitä sinä siitä maksat.
Juuri näin! Joskus muutama vuosi sitten oli jossain, että kunnalle maksaa yhden lapsen hoitopaikka n.2000e/kk.
Ja mitä saa kotiäiti, muutaman vaivaisen satasen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Jos tarkoitat tuilla niitä tukia, mitä meillä maksetaan kotona olevalle vanhemmalle eli kotihoidontukea ja lapsilisää, niin se ei ole ongelma. Se on demokraattinen päätös, jonka olemme yhteiskuntana tehneet. Tuossa edellä viittasin siihen, että jos kotivanhempi nostaa myös työttömyyskorvausta sen jälkeen, kun kotihoidontuki loppuu, ja/tai perhe saa asumistukea, niin silloin se on myös muiden asia. Työttömyyskorvaus kuuluu vain niille, jotka hakevat aktiivisesti töitä. Asumistuen ei kuulu olla ensisijainen tuki kenellekään vaan sitä maksetaan vasta sitten, kun on haettu esim. työttömyyskorvausta sen perusteella ettei ole (vielä) työllistytty.
Mitä muiden tuet tai rahat sulle kuuluu pätkääkään?
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kotiäitinä Suomessa asuessani ja sen jälkeen olen sitä ollut monessa muussakin maassa. Minulle on ihan se ja sama, arvostaako joku sitä vai ei. Se ei minua ole hetkauttanut puoleen tai toiseen.
Minä itse ja mieheni olemme arvostaneet sitä, että on ollut mahdollisuus kasvattaa lapset rauhallisessa kotiympäristössä, viettää paljon aikaa heidän kanssaan, opettaa heille niitä asioita, mitkä meille ovat olleet tärkeitä ja arvokkaita, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen, kohteliaisuus vanhempia ihmisiä kohtaan (bussissa annetaan istuinpaikka, avataan ovi, tervehditään, sanotaan kiitos ja anteeksi jne), kirjojen lukemisen tärkeys, matkustaminen ja muihin kulttuureihin tutustuminen ja monta muuta asiaa.
Minä voin katsoa ylpeänä peiliin ja todeta, että olen yhdessä mieheni kanssa kasvattanut lapsistamme hyvin toimeentulevia ja kunnollisia, kivoja ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Jos tarkoitat tuilla niitä tukia, mitä meillä maksetaan kotona olevalle vanhemmalle eli kotihoidontukea ja lapsilisää, niin se ei ole ongelma. Se on demokraattinen päätös, jonka olemme yhteiskuntana tehneet. Tuossa edellä viittasin siihen, että jos kotivanhempi nostaa myös työttömyyskorvausta sen jälkeen, kun kotihoidontuki loppuu, ja/tai perhe saa asumistukea, niin silloin se on myös muiden asia. Työttömyyskorvaus kuuluu vain niille, jotka hakevat aktiivisesti töitä. Asumistuen ei kuulu olla ensisijainen tuki kenellekään vaan sitä maksetaan vasta sitten, kun on haettu esim. työttömyyskorvausta sen perusteella ettei ole (vielä) työllistytty.
Anteeksi, mutta tämä ei ole sun ongelma yhdenkään ihmisen kohdalla. Työttömyystukea nostava kotiäiti halee ihan samalla tavalla töitä kuin se lapseton työtönkin. Ei taida olla enää edes kyse äiti ihasta vaan ihmisvihasta.
Silloin hän ei ole kotiäiti vaan työtön työnhakija. Teette hallaa kotiäitiydelle kutsumalla työtöntä työnhakijaa kotiäidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
MIKSI kotiäitejä pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa? Arvostetaanko töissä käyviä äitejä?
Ei. Suomi on maailman äitivihamielisin maa.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kotiäitinä Suomessa asuessani ja sen jälkeen olen sitä ollut monessa muussakin maassa. Minulle on ihan se ja sama, arvostaako joku sitä vai ei. Se ei minua ole hetkauttanut puoleen tai toiseen.
Minä itse ja mieheni olemme arvostaneet sitä, että on ollut mahdollisuus kasvattaa lapset rauhallisessa kotiympäristössä, viettää paljon aikaa heidän kanssaan, opettaa heille niitä asioita, mitkä meille ovat olleet tärkeitä ja arvokkaita, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen, kohteliaisuus vanhempia ihmisiä kohtaan (bussissa annetaan istuinpaikka, avataan ovi, tervehditään, sanotaan kiitos ja anteeksi jne), kirjojen lukemisen tärkeys, matkustaminen ja muihin kulttuureihin tutustuminen ja monta muuta asiaa.
Minä voin katsoa ylpeänä peiliin ja todeta, että olen yhdessä mieheni kanssa kasvattanut lapsistamme hyvin toimeentulevia ja kunnollisia, kivoja ihmisiä.
Samaa mieltä. Silti vain Suomessa kuuli haukkuja siitä miten väärin sitä toimii, ulkomailla päinvastoin positiivista palautetta sai. Vaikka se ei hetkauta tai saa epäilemään itseään, on se pöyristyttävää. Nainen on Suomessa vain ja ainoastaan muiden sylkykuppi, jonka tulee itseään koko ajan perustella, erityisesti, jos olet kotiäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa sanottiin jo 1960 luvulla kotiäitejä leivoksia syöviksi turkiseläimiksi. Muistan hyvin. Aina on ollut raakaa ja julmaa kielenkäyttö Suomessa eikä ole muuttunut miksikään.
Joo, näin minäkin muistelen. Ja sitä ennen "kotiäidit" olivat yleensä maatalon emäntiä ja lapset menivät siinä muiden töiden ohessa. Eli eipä Suomessa ole ikinä ollut mitään kotiäitikulttuuria.
Kyllä etenkin kaupungeissa on aina ollut kotiäitejäkin, joiden homma on ollut nimenomaan vain se lastenhoito ja kodinhoito, jos olivat varakkaita niin oli myös keittiöpiika tms. Jos lapsia tuli yksi joka vuosi, niin missä välissä olisi töissä käynytkään?
Toki kaupunkilaiset olivat vähemmistö, mutta on väärin sanoa, ettei kotiäitejä olisi ollut lainkaan.
Kaari Utrio kirjoittaa naisen historiasta mielenkiintoisella tavalla, ihan hänen fb-sivullaankin.
Naisen osa oli mennä naimisiin, tehdä lapsia, kunnes kuoli lapsivuoteeseen. Ja kuolleen vaimon tilalle mies tarvitsi jonkun hoitamaan jo olemassaolevat lapset; uusi pikkurouva siis, hoitamaan jo olemassa olevat lapset, ja tekemään lisää lapsia (ehkäisyä ei tunnettu tai se oli epävarmaa). Kaikissa säätyluokissa oli näin. Porvareilla ja torppareilla.
Uusi vaimo otettiin nopeasti edellisen kuoltua, ja nimenomaan lasten takia ja ruokaa ja vaatteita laittamaan. Uusi vaimo otettiin siis ensisijaisesti kotiäidiksi.
Torpparin rouva saattoi toki joutua myös lypsyhommiin ja villaa kehräämään, nehän olivat naisten töitä siinä kotipiirissä.
Epäuskoisena luen, miten kuvitellaan, ettei ennen ollut kotiäitejä. Ettekö osaa kuvitella, miten iso työ on ollut lapsikatraassa, ilman mitään nykyajan apuvälineitä, ilman valmisvaatteita, ilman valmisruokia, ilman jääkaappeja tai pakastimia?
Kaikki tehtiin itse, isollekin lapsilaumalle, aivan kaikki. Kyllä ennen todellakin on ollut kotiäitejä. Ei ollut AIKAA käydä töissä kodin ulkopuolella.
Köyhimmät esim leskeksi jääneet naiset tekivät töitä, taaperot mukana helmoissaan (kuvia nähnyt esim kalanperkuunaisista jossain tehtaassa) tai ottivat kotiin muiden pyykkiä pestäväksi jne. Siinäpä sitä ihannetta, lastenhoidon ja työnteon yhdistämistä käytännössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä minäkin mietin, että mitä erityistä arvostamista se vaatii? Jäät kotiin tekemään ruokaa ja siivoamaan sekä kaitsemaan lapsia. Käytät vain koko päivän siihen mitä työssäkäyvä äiti tekee muutamassa tunnissa iltaisin.
Samaa mieltä!
Ja juurintällä samaisella palstalla äiti haikailee pidemmän hoitopäivän päälle, kun lasta ei voi jättää päiväkotiin yli kymmeneksi tunniksi! Sekö sitten on ihmisarvoista elämää? Raataa töissä ja kuluttaa työmatkoihin puolet vuorokaudesta ja lasta ehtii näkemään aamulla herättäessä ja illalla nukkumaan laittaessa hetken ajan.
Minun arvomaailmassani se ei ole ihmisarvoista elämää, ei äidille eikä etenkään lapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Jos tarkoitat tuilla niitä tukia, mitä meillä maksetaan kotona olevalle vanhemmalle eli kotihoidontukea ja lapsilisää, niin se ei ole ongelma. Se on demokraattinen päätös, jonka olemme yhteiskuntana tehneet. Tuossa edellä viittasin siihen, että jos kotivanhempi nostaa myös työttömyyskorvausta sen jälkeen, kun kotihoidontuki loppuu, ja/tai perhe saa asumistukea, niin silloin se on myös muiden asia. Työttömyyskorvaus kuuluu vain niille, jotka hakevat aktiivisesti töitä. Asumistuen ei kuulu olla ensisijainen tuki kenellekään vaan sitä maksetaan vasta sitten, kun on haettu esim. työttömyyskorvausta sen perusteella ettei ole (vielä) työllistytty.
Anteeksi, mutta tämä ei ole sun ongelma yhdenkään ihmisen kohdalla. Työttömyystukea nostava kotiäiti halee ihan samalla tavalla töitä kuin se lapseton työtönkin. Ei taida olla enää edes kyse äiti ihasta vaan ihmisvihasta.
Silloin hän ei ole kotiäiti vaan työtön työnhakija. Teette hallaa kotiäitiydelle kutsumalla työtöntä työnhakijaa kotiäidiksi.
Kyllä hän on kotiäiti vaikka hän hakisi töitä siinä ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kotiäitinä Suomessa asuessani ja sen jälkeen olen sitä ollut monessa muussakin maassa. Minulle on ihan se ja sama, arvostaako joku sitä vai ei. Se ei minua ole hetkauttanut puoleen tai toiseen.
Minä itse ja mieheni olemme arvostaneet sitä, että on ollut mahdollisuus kasvattaa lapset rauhallisessa kotiympäristössä, viettää paljon aikaa heidän kanssaan, opettaa heille niitä asioita, mitkä meille ovat olleet tärkeitä ja arvokkaita, kuten toisten ihmisten kunnioittaminen, kohteliaisuus vanhempia ihmisiä kohtaan (bussissa annetaan istuinpaikka, avataan ovi, tervehditään, sanotaan kiitos ja anteeksi jne), kirjojen lukemisen tärkeys, matkustaminen ja muihin kulttuureihin tutustuminen ja monta muuta asiaa.
Minä voin katsoa ylpeänä peiliin ja todeta, että olen yhdessä mieheni kanssa kasvattanut lapsistamme hyvin toimeentulevia ja kunnollisia, kivoja ihmisiä.Samaa mieltä. Silti vain Suomessa kuuli haukkuja siitä miten väärin sitä toimii, ulkomailla päinvastoin positiivista palautetta sai. Vaikka se ei hetkauta tai saa epäilemään itseään, on se pöyristyttävää. Nainen on Suomessa vain ja ainoastaan muiden sylkykuppi, jonka tulee itseään koko ajan perustella, erityisesti, jos olet kotiäiti.
Minä perustelin ihmettelijöille sillä, että meillä on siihen resursseja ja varaa! Kyselyt yleensä loppuivat siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Jos tarkoitat tuilla niitä tukia, mitä meillä maksetaan kotona olevalle vanhemmalle eli kotihoidontukea ja lapsilisää, niin se ei ole ongelma. Se on demokraattinen päätös, jonka olemme yhteiskuntana tehneet. Tuossa edellä viittasin siihen, että jos kotivanhempi nostaa myös työttömyyskorvausta sen jälkeen, kun kotihoidontuki loppuu, ja/tai perhe saa asumistukea, niin silloin se on myös muiden asia. Työttömyyskorvaus kuuluu vain niille, jotka hakevat aktiivisesti töitä. Asumistuen ei kuulu olla ensisijainen tuki kenellekään vaan sitä maksetaan vasta sitten, kun on haettu esim. työttömyyskorvausta sen perusteella ettei ole (vielä) työllistytty.
Anteeksi, mutta tämä ei ole sun ongelma yhdenkään ihmisen kohdalla. Työttömyystukea nostava kotiäiti halee ihan samalla tavalla töitä kuin se lapseton työtönkin. Ei taida olla enää edes kyse äiti ihasta vaan ihmisvihasta.
Silloin hän ei ole kotiäiti vaan työtön työnhakija. Teette hallaa kotiäitiydelle kutsumalla työtöntä työnhakijaa kotiäidiksi.
Kyllä hän on kotiäiti vaikka hän hakisi töitä siinä ohessa.
No, sama se minulle. Ei sitten kannata kuitenkaan ihmetellä arvostuksen puutetta, jos itse antaa ymmärtää olevansa kotiäiti mutta kuitenkin nostelee yhteiskunnan tukea, joka on tarkoitettu työttömälle työnhakijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi nousi kehitysmaasta hyvinvointivaltioksi ennätysvauhdilla sen takia, että naisetkin teki töitä eivätkä jääneet hoitamaan kotia, lapsia ja miestä. Tätä taustaa vasten varsin ymmärrettävää ettei kotiäitiyttä sinänsä arvosteta. Ja toisaalta moni äiti arvostaa sitä työpaikkaansa niin paljon, että ajatuskin koko elämän omistamisesta lasten hoidolle kauhistuttaa. Toisaalta en ole törmännyt siihenkään että pidettäisiin jotenkin pahana jos joku haluaa olla kotiäiti ja isä haluaa ja pystyy perheen elättämään. Meillä se kotiäidin työ on vaan aika yksinäinen pesti kun ei ole sellaista kotiäitien yhteisöä kuin monessa muussa maassa jossa kotiäitiys on normaalia.
Kyllä se kotiäitikin työtään arvostaa hyvin usein, se vaan ei ole heille kauhistus jos sitä työtä ei tee muutamaa vuotta pitkän uran välissä. 12 vuotta hyväpalkkaista työtä, 10 vuotta kotona lasten kanssa ja sit taas ehtii tehdä sitä tärkeää työtään vaikka kuinka paljon.
Juu, mulla kutakuinkin juuri näin, kymmenes vuosi kotona alkoi juuri. Työtä ehtisin tehdä vielä 25-30 vuotta, jos haluaisin, mutta en halua. Palaan töihin 2024 ja sit jään töistä pois kun siltä tuntuu, todennäköisesti 10-15 vuoden päästä kun olen 55-60-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.
Jos tarkoitat tuilla niitä tukia, mitä meillä maksetaan kotona olevalle vanhemmalle eli kotihoidontukea ja lapsilisää, niin se ei ole ongelma. Se on demokraattinen päätös, jonka olemme yhteiskuntana tehneet. Tuossa edellä viittasin siihen, että jos kotivanhempi nostaa myös työttömyyskorvausta sen jälkeen, kun kotihoidontuki loppuu, ja/tai perhe saa asumistukea, niin silloin se on myös muiden asia. Työttömyyskorvaus kuuluu vain niille, jotka hakevat aktiivisesti töitä. Asumistuen ei kuulu olla ensisijainen tuki kenellekään vaan sitä maksetaan vasta sitten, kun on haettu esim. työttömyyskorvausta sen perusteella ettei ole (vielä) työllistytty.
Anteeksi, mutta tämä ei ole sun ongelma yhdenkään ihmisen kohdalla. Työttömyystukea nostava kotiäiti halee ihan samalla tavalla töitä kuin se lapseton työtönkin. Ei taida olla enää edes kyse äiti ihasta vaan ihmisvihasta.
Silloin hän ei ole kotiäiti vaan työtön työnhakija. Teette hallaa kotiäitiydelle kutsumalla työtöntä työnhakijaa kotiäidiksi.
Kyllä hän on kotiäiti vaikka hän hakisi töitä siinä ohessa.
No, sama se minulle. Ei sitten kannata kuitenkaan ihmetellä arvostuksen puutetta, jos itse antaa ymmärtää olevansa kotiäiti mutta kuitenkin nostelee yhteiskunnan tukea, joka on tarkoitettu työttömälle työnhakijalle.
Öö, onhan hänkin työtön työnhakija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa sanottiin jo 1960 luvulla kotiäitejä leivoksia syöviksi turkiseläimiksi. Muistan hyvin. Aina on ollut raakaa ja julmaa kielenkäyttö Suomessa eikä ole muuttunut miksikään.
Joo, näin minäkin muistelen. Ja sitä ennen "kotiäidit" olivat yleensä maatalon emäntiä ja lapset menivät siinä muiden töiden ohessa. Eli eipä Suomessa ole ikinä ollut mitään kotiäitikulttuuria.
Kyllä etenkin kaupungeissa on aina ollut kotiäitejäkin, joiden homma on ollut nimenomaan vain se lastenhoito ja kodinhoito, jos olivat varakkaita niin oli myös keittiöpiika tms. Jos lapsia tuli yksi joka vuosi, niin missä välissä olisi töissä käynytkään?
Toki kaupunkilaiset olivat vähemmistö, mutta on väärin sanoa, ettei kotiäitejä olisi ollut lainkaan.
Kaari Utrio kirjoittaa naisen historiasta mielenkiintoisella tavalla, ihan hänen fb-sivullaankin.
Naisen osa oli mennä naimisiin, tehdä lapsia, kunnes kuoli lapsivuoteeseen. Ja kuolleen vaimon tilalle mies tarvitsi jonkun hoitamaan jo olemassaolevat lapset; uusi pikkurouva siis, hoitamaan jo olemassa olevat lapset, ja tekemään lisää lapsia (ehkäisyä ei tunnettu tai se oli epävarmaa). Kaikissa säätyluokissa oli näin. Porvareilla ja torppareilla.
Uusi vaimo otettiin nopeasti edellisen kuoltua, ja nimenomaan lasten takia ja ruokaa ja vaatteita laittamaan. Uusi vaimo otettiin siis ensisijaisesti kotiäidiksi.
Torpparin rouva saattoi toki joutua myös lypsyhommiin ja villaa kehräämään, nehän olivat naisten töitä siinä kotipiirissä.
Epäuskoisena luen, miten kuvitellaan, ettei ennen ollut kotiäitejä. Ettekö osaa kuvitella, miten iso työ on ollut lapsikatraassa, ilman mitään nykyajan apuvälineitä, ilman valmisvaatteita, ilman valmisruokia, ilman jääkaappeja tai pakastimia?
Kaikki tehtiin itse, isollekin lapsilaumalle, aivan kaikki. Kyllä ennen todellakin on ollut kotiäitejä. Ei ollut AIKAA käydä töissä kodin ulkopuolella.
Köyhimmät esim leskeksi jääneet naiset tekivät töitä, taaperot mukana helmoissaan (kuvia nähnyt esim kalanperkuunaisista jossain tehtaassa) tai ottivat kotiin muiden pyykkiä pestäväksi jne. Siinäpä sitä ihannetta, lastenhoidon ja työnteon yhdistämistä käytännössä.
Todellakin näin. Nuorempi sukupolvi ei käsitä enää menneiden aikojen elämää.
Nykyäänkin kyllä tiedän näitä tapauksia kun uusi katsotaan jopa kuolleen vaimon hautajaisissa. Miehet joille kaikki on passattu valmiiksi eivät välttämättä pärjää yksin.
Nainen on kyllä mielestäni kotiorja. Nimenomaan siksi että naista ei arvosteta eikä sitä työtä mitä nainen tekee. Jos nainen jättää ne elämän pyöritykseen kuuluvat asiat tekemättä joihin usein liittyy nykyajan sanelemat metatyöt täysin naisen harteilla, se kyllä näkyy ja nopeasti. Vähän ajatusta siihen millainen merkitys sillä kaikella työllä on jolla ei ole mukamas mitään arvoa.
No tottakai siinä on kyse omasta halusta. Siitähän on lyse jo siinä että lapsen haluaa. Ja kaiken halun pohjalla on lapsi ja lapsen paras. Tämä on juurikin sitä kotiäitivihaa, jopa se että ajattelee lapsensa parasta ja päättää jäädä kotiin isän sijaan, on sun mielestä itsekästä ja työtä vieroksuntaa ja mitä vielä. Oli kotiäidillä varaa jäädä kotiin tai eli hän tuilla, ei se ole kenenkään muun ongelma.