Lue keskustelun säännöt.
Arvostetaanko kotiäitiyttä Suomessa?
22.08.2022 |
Katselin amerikkalaista ohjelmaa, ja miten onkaan erilainen yhteiskunta. Päivähoito ei ole puoli-ilmaista, ei ole koulukuljetuksia tai kouluruokaa, vaan äiti hoitaa kaiken. Tekee lasten kanssa kouluprojektit, vie harrastuksiin, tekee suunnilleen kaikki kotityöt jne. Joskus toki koti-isiäkin mutta useimmiten yhä edelleen se on kotiäiti.
Välillä näkyy artikkeleita tavallisista suomalaisista perheistä, jotka ovat miehen työn vuoksi muuttaneet Usaan ja nainen on sen aikaa ollut kotirouvana. Voi kun löytäisin sen viimeisimmän artikkelin - nainen oli tosi tyytyväinen, hänellä oli aikaa hoitaa kaikki perheen asiat ja illat olivat vapaita yhdessäololle. Mies oli muistaakseni jollain yliopistolla töissä.
Siellä ollaan hyvin konservatiivisia, osittain kotiäiti-kulttuuri juontaa perinteisistä arvoista. Mutta siellä kotiäidin tehtäviä pidetään oikeasti työnä. Jonkun täytyy ne tehdä, ja se joka tekee, niin ainakin puheissa äidin työtä arvostetaan.
Miksi Suomessa se tuntuu olevan ihan toisin? Joskus 60-luvulla oli vielä kotiäitejä, ja 70-luvullakin (esim oma äitini). Mutta nyt ei enää riitä että on vain kotiäiti. Sitä ei pidetä minään. Töihin ruvetaan patistamaan vaikka lapsi on vielä vaipoissa. Jokaisen kuuluisi käydä töissä, ja sen lisäksi hoitaa koti. Lapsethan nyt hoitaa itse itsensä - täällä arvostetaan sitä että lapset kulkevat itse joka paikkaan, kavereille ja harrastuksiin, ja tekevät läksytkin itsenäisesti.
Ja samaan aikaan todella moni nainen on rättipoikkiväsynyt ruuhkavuosien aikaan. Onko tasa-arvo nyt sitten toteutunut oikein? Jokainen nainen voi töissä käydä, päivähoidon ansiosta, mutta kaatuuko se kotityöt ja lasten asiat silti vain äitien niskaan? Naisten väsymisestä ei puhuta, kun kotitöitä ja lastenhoitoa ei jotenkin edes lasketa työksi. Neuvoloista lähtien vähätellään sitä väsymistä, vaikka nainen hoitaisi kaiken yksin. Ilman ketään apuna.
Naiset myös käyttävät tutkitusti enemmän tunteja kotitöihin kuin miehet.
Miksi tässä on tällainen vinouma?
Yhdessä lehtiartikkelissa suomalainen kotiäiti (juristi-pariskunta) kertoi tehneensä kotona kaiken, ruoanlaitosta remonttitarjouksiin. Miehen palkasta maksettiin myös naisen eläkerahastoa. Lapsia taisi olla kolme. Ja kotiäitiys jatkui noin 20 vuotta, kunnes nuorimmainenkin muutti kotoa. Sitten tämä nainen perusti yrityksen.
Tällaisesta vain kuulee tosi harvoin nykypäivänä.
Feminismi puhuu aidosta valinnan mahdollisuudesta. Oletteko te saaneet aidosti valita sen mitä halusitte, uran vai perheen, vai molempien yhdistelmän, vai oliko joku muu mikä sen valinnan lopulta teki (ympäristön painostus, taloudelliset syyt, työttömyys?)
Kommentit (267)
Suomessa ei arvosteta muuta kuin työnorjia jotka takoo muille rahaa ja elää itse mahdollisimman kurjaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut valita sen, minkä aidosti halusin. Minulla on yksi lapsi, jonka kanssa olin kotona siihen saakka, että hän täytti 1,5 vuotta. Seuraavat 1.5 vuotta pärjättiin niin, että minä tein osa-aikatöitä iltaisin (3 iltaa/vko) ja joka toinen viikonloppu. Lapsi oli perhepäivähoitajalla iltapäivällä muutaman tunnin ja pääsi siellä olemaan muiden lasten seurassa, minä vein ja isänsä haki. Minä olin hänen kanssaan aamupäivät ja isä illat. Kolmevuotiaana hän meni päiväkotiin ja minä palasin suorittamaan opintoni loppuun ja siitä töihin.
En olisi voinut kuvitella olevani onnellinen pelkästään kotona. Ja entä sen jälkeen, kun hän meni kouluun? Olisinko edelleen ollut päivät pitkät kotona? Tekemässä mitä? Vai kilpaillut oman alani työpaikoista kahdeksan vuoden kotonaolon jälkeen? En työskentele hoitoalalla tai vastaavalla, missä on työntekijäpula, vaan omalla alallani arvostetaan näyttöä tuloksista, jatkuvaa kehittymistä ja verkostoja.
Ap, entä jos lastesi isä haluaisi jäädä kotiin, olisiko se sinulle ok?
Mihin tämäkin liittyy?????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun suomessa kotiäitiys tarkoittaa sitä että mies maksaa kaiken ja tekee puolet kotitöistä. Sitä arvostettaisiin kyllä jos nämä kotiäidit tekisivät oman osuutensa siittä diilistä.
Et oo tosissas. Suomalainen tasa-arvo on sitä että nainen painaa pitkää päivää töissä, maksaa vähintään puolet perheen kuluista ja tekee kaikki kotityöt. Älä viitti muuta väittää. Mitään kotiäitikulttuuria meillä ei ole.
Saas nähdä jos tulee pakolliseksi tämä että lapsenhoitovapaat tulee käyttää äidin ja isän kesken 50/50. Voin kuvitella että kun isi on kotona lapsen kanssa, se on äiti joka siivoaa sotkut ja hoitaa lapsen kaiken vapaa-aikansa. Kun isi on töissä ja äiti kotona, mies lepää vapaa-aikansa koska työ on niin rankkaa. Niin nähty kuvio lähipiirissä.
Minä henkilökohtaisesti kannattaisin tuollaista mallia, koska on väärin, että naisvaltaisten alojen työnantajat ja naiset itse ottavat pahemmin osumaa työuraan ja kustannuksiin kuin miehet. 6+6+6 mallikin olisi nykyistä parempi, mutta jos itse olisin ylipäänsä halunnut toisen lapsen, niin olisin edellyttänyt, että isä jää vuorostaan kotiin 9 kk:n jälkeen.
Miksi te teette lapsia miesten kanssa, jotka eivät hoida osuuttaan?
Minusta suomessa saisi vaikka seisoa käsillään kotona koko ikänsä, kunhan se ei tapahdu verovaroin. Lisääntyminen aina ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta.
Ihan vapaasti voi nytkin jokainen valita, jompi kumpi jää kotiin ja toinen töissä ja hoitaa kustannukset, siitä vaan mikä estää? Jos ei ole varaa niin sitten turha vinkua.
Vierailija kirjoitti:
Minusta suomessa saisi vaikka seisoa käsillään kotona koko ikänsä, kunhan se ei tapahdu verovaroin. Lisääntyminen aina ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta.
Ihan vapaasti voi nytkin jokainen valita, jompi kumpi jää kotiin ja toinen töissä ja hoitaa kustannukset, siitä vaan mikä estää? Jos ei ole varaa niin sitten turha vinkua.
Siinä tapauksessa pitää palata myös perheverotukseen ja hyvittää perheille se, että eivät käytä päivähoitoa (kulut yhteiskunnalle noin 1300 euroa kuussa) tai iltiksiä tai kesäleirejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa sanottiin jo 1960 luvulla kotiäitejä leivoksia syöviksi turkiseläimiksi. Muistan hyvin. Aina on ollut raakaa ja julmaa kielenkäyttö Suomessa eikä ole muuttunut miksikään.
Kuka sanoi? Tai mikä taho? Vasta 70-luvulta eteenpäin on ollut kaikilla naisilla mahdollisuus työntekoon kodin ulkopuolella. Vasta silloin tuli päivähoito kaikille lapsille, vanhempien tulotasosta riippumatta.
Erikoista, jos sitä ennen on syyllistetty siitä, että on kotona lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta suomessa saisi vaikka seisoa käsillään kotona koko ikänsä, kunhan se ei tapahdu verovaroin. Lisääntyminen aina ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta.
Ihan vapaasti voi nytkin jokainen valita, jompi kumpi jää kotiin ja toinen töissä ja hoitaa kustannukset, siitä vaan mikä estää? Jos ei ole varaa niin sitten turha vinkua.
Siinä tapauksessa pitää palata myös perheverotukseen ja hyvittää perheille se, että eivät käytä päivähoitoa (kulut yhteiskunnalle noin 1300 euroa kuussa) tai iltiksiä tai kesäleirejä.
En minä lapsettomana saa hyvitystä, etten käytä päiväkotia jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kun suomessa kotiäitiys tarkoittaa sitä että mies maksaa kaiken ja tekee puolet kotitöistä. Sitä arvostettaisiin kyllä jos nämä kotiäidit tekisivät oman osuutensa siittä diilistä.
Et oo tosissas. Suomalainen tasa-arvo on sitä että nainen painaa pitkää päivää töissä, maksaa vähintään puolet perheen kuluista ja tekee kaikki kotityöt. Älä viitti muuta väittää. Mitään kotiäitikulttuuria meillä ei ole.
Saas nähdä jos tulee pakolliseksi tämä että lapsenhoitovapaat tulee käyttää äidin ja isän kesken 50/50. Voin kuvitella että kun isi on kotona lapsen kanssa, se on äiti joka siivoaa sotkut ja hoitaa lapsen kaiken vapaa-aikansa. Kun isi on töissä ja äiti kotona, mies lepää vapaa-aikansa koska työ on niin rankkaa. Niin nähty kuvio lähipiirissä.
Minä henkilökohtaisesti kannattaisin tuollaista mallia, koska on väärin, että naisvaltaisten alojen työnantajat ja naiset itse ottavat pahemmin osumaa työuraan ja kustannuksiin kuin miehet. 6+6+6 mallikin olisi nykyistä parempi, mutta jos itse olisin ylipäänsä halunnut toisen lapsen, niin olisin edellyttänyt, että isä jää vuorostaan kotiin 9 kk:n jälkeen.
Miksi te teette lapsia miesten kanssa, jotka eivät hoida osuuttaan?
Millä kristallipallolla sen tietää etukäteen?
Tiedän perheitä joissa on todella harkittu lapsia, on kestänyt kauan, käyty hoidoissa jne. Silti tullut yllätyksenä, mikä olikaan todellisuudessa miehen käsitys lastenhoidosta.
Ehkä oma vanhemmuus on sellainen asia, jota ei pysty 100% etukäteen kuvittelemaan tai sopimaan?
Toisaalta näissä perheissä vähän liian helposti vain oletetaan, että kyllä äiti kantaa vastuun.
Voi kuule, arvostetaan. Onneksi on Niinan kaltaisia oikeita naisia, joilla on oikeat arvot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta suomessa saisi vaikka seisoa käsillään kotona koko ikänsä, kunhan se ei tapahdu verovaroin. Lisääntyminen aina ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta.
Ihan vapaasti voi nytkin jokainen valita, jompi kumpi jää kotiin ja toinen töissä ja hoitaa kustannukset, siitä vaan mikä estää? Jos ei ole varaa niin sitten turha vinkua.
Siinä tapauksessa pitää palata myös perheverotukseen ja hyvittää perheille se, että eivät käytä päivähoitoa (kulut yhteiskunnalle noin 1300 euroa kuussa) tai iltiksiä tai kesäleirejä.
En minä lapsettomana saa hyvitystä, etten käytä päiväkotia jne.
Et tietenkään. Mihin se liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta suomessa saisi vaikka seisoa käsillään kotona koko ikänsä, kunhan se ei tapahdu verovaroin. Lisääntyminen aina ihan oma ja vapaaehtoinen arvovalinta.
Ihan vapaasti voi nytkin jokainen valita, jompi kumpi jää kotiin ja toinen töissä ja hoitaa kustannukset, siitä vaan mikä estää? Jos ei ole varaa niin sitten turha vinkua.
Siinä tapauksessa pitää palata myös perheverotukseen ja hyvittää perheille se, että eivät käytä päivähoitoa (kulut yhteiskunnalle noin 1300 euroa kuussa) tai iltiksiä tai kesäleirejä.
En minä lapsettomana saa hyvitystä, etten käytä päiväkotia jne.
Et tietenkään. Mihin se liittyy?
Lainattuun edelliseen kommentiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIKSI kotiäitejä pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa? Arvostetaanko töissä käyviä äitejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Feminismi on kussut omiin nilkkoihinsa.
Olen samaa mieltä. Se ei ole tasa-arvoa, että suurin osa naisista tekee kaksi työtä (kodin ulkopuolella, ja sen jälkeen kotona).
Vaikka miten monta tutkimusta on, että päävastuu lapsista ja myös kotitöistä on naisella, vaikka naisella olisi kokopäivätyö.
Hiljattain oli myös artikkeli, että äidit ovat väsyneempiä tasa-arvoisimmissa maissa. No shit sherlock! Tasa-arvoisimmissa maissa, eli missä äidit tekevät kokopäivätyötä kuten isätkin. Kuitenkin päävastuu lapsista sairasteluineen ja huoltojuttuineen (ruoka, vaatteet, sosiaaliset suhteet) on useimmiten äidillä.
Ei ole tasa-arvoa se, ihmiset palaa loppuun.
Tätä on jatkunut nyt (vasta) pari sukupolvea. Ja me pidetään sitä jo normina, että lapsia ei tarvi itse kasvattaa, vaan pienenä niitä kasvattaa päiväkoti ja pikkukoululaisina ne jätetään kotiin yksin.
Nyt kasvamassa oleva lasten ja nuorten joukko on erittäin pahoin voivia (osa). Onko syy-seuraus-yhteyttä? Vanhemmista kumpikaan ei ole tarvittaessa läsnä, vaikuttaisiko johonkin?
Feminismiä nimenomaan tarvitaan juuri siksi, että tässäkin ketjussa puhutaan kotiäitiydestä. Ei kotivanhemmuudesta. Edelleen oletus on, että se on äiti, joka jää kotiin. Edelleen naisten urat ovat ne, jotka kärsivät. Naisvaltaisten alojen työnantajat kärsivät.
Jos lapsi hyötyy kotona olemisesta, jaetaan se kotihoito tasan molempien vanhempien kesken. Ai ei voi, koska miehellä on niin paljon parempi palkka? No siinähän se ongelma nimenomaan on! Meillä ei ole edelleenkään palkkatasa-arvoa. EN puhu siitä, että "miehen euro on naisen 80 snt" vaan siitä, että naisten ura- ja palkkakehitys kärsii nimenomaan tästä, että naisten odotetaan pitävän hoitovapaat, naisten odotetaan hakevan lapset tarhasta, naisten odotetaan jäävän kotiin sairaan lapsen kanssa.
Meillä on todellinen tasa-arvo vasta sitten, kun iseillä on yhtä hyvät mahdollisuudet jäädä kotiin kuin äideillä, koska perhe pärjää yhtä hyvin myös äidin tuloilla.
Moni nainen tienaa saman verran tai enemmänkin kuin mies ja silti haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Minulla ainakin halu kotiäitiyteen on sisäsyntyinen, lapset on tärkeämpiä meille molemmille kuin työ. Miehenikin olisi voinut jäädä kotiin, mutta hän halusi tehdä minun haluamallani tavalla ja on se helpompikin kun joka tapauksessa sen ajan kun lapset oli vauvoja, olin kotona. Mikä järki on pätkiä molempien töitä?
Siinähän se tuli: "Minä haluan jäädä kotiin lasten kanssa". MOT. Ei kyse ole lapsista, ei yhteiskunnan parhaasta, vaan siitä, että sinä haluat jäädä kotiin.
Se ei toki ole minulle eikä varmasti kenellekään muullekaan ongelma, älä käsitä väärin. Jos pystytte elämään yhden ihmisen palkalla + lapsilisillä, niin kaikki on hyvin.
Vierailija kirjoitti:
MIKSI kotiäitejä pitäisi jotenkin erityisesti arvostaa? Arvostetaanko töissä käyviä äitejä?
Kotiäitejä tulisi arvostaa samalla tavalla kuin työssäkäyviä naisiakin. Tämä ei toteudu lainkaan Suomessa vaan kotiäitiä pidetään loisena ja laiskana.
Vierailija kirjoitti:
Ap, puhut avauksessasi vain amerikkalaisesta ylä- ja ylemmästä keskiluokasta. Todellisuus on, että moni äiti siellä tekee kahta tai jopa kolmea työtä.
Itse olen saanut sen, mitä olen halunnut: yksi lapsi suhteellisen nuorena (olin 25 hänen syntyessään), hänen kanssaan 1,5 vuotta kotona ja seuraavat 1,5 hän oli perhepäivähoidossa niin, että minä vein lähtiessäni illaksi töihin ja isänsä haki pari tuntia myöhemmin tullessaan illaksi kotiin. Isä ja lapsi saivat yhteistä aikaa ja minä pystyin palaamaan työelämään. En halunnut enempää lapsia enkä olisi viihtynyt yhtään pitempään kotona.
Eikö sinun mielestäsi isällä ole yhtälaista oikeutta olla lastensa kanssa kotona? MIksi ei?
Se joka käy töissä tienaamassa, verkostoitumassa, näkemässä aikuisia, nauttimassa kaikista työn tuomista eduista, sillä on "oikeuksia". Se, joka on kotona rääkyvien kakkakoneiden kanssa, ei se ole oikeus. Älä sumuta.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut valita sen, minkä aidosti halusin. Minulla on yksi lapsi, jonka kanssa olin kotona siihen saakka, että hän täytti 1,5 vuotta. Seuraavat 1.5 vuotta pärjättiin niin, että minä tein osa-aikatöitä iltaisin (3 iltaa/vko) ja joka toinen viikonloppu. Lapsi oli perhepäivähoitajalla iltapäivällä muutaman tunnin ja pääsi siellä olemaan muiden lasten seurassa, minä vein ja isänsä haki. Minä olin hänen kanssaan aamupäivät ja isä illat. Kolmevuotiaana hän meni päiväkotiin ja minä palasin suorittamaan opintoni loppuun ja siitä töihin.
En olisi voinut kuvitella olevani onnellinen pelkästään kotona. Ja entä sen jälkeen, kun hän meni kouluun? Olisinko edelleen ollut päivät pitkät kotona? Tekemässä mitä? Vai kilpaillut oman alani työpaikoista kahdeksan vuoden kotonaolon jälkeen? En työskentele hoitoalalla tai vastaavalla, missä on työntekijäpula, vaan omalla alallani arvostetaan näyttöä tuloksista, jatkuvaa kehittymistä ja verkostoja.
Ap, entä jos lastesi isä haluaisi jäädä kotiin, olisiko se sinulle ok?
Hyvä, että olet voinut valita kuten olet halunnut.
Mutta miten mun mielipide tai perhetilanne liittyy kysymykseeni siitä, että "arvostetaanko Suomessa kotiäitiyttä"?
Onko parempi jos kysyn sukupuolineutraalisti, "arvostetaanko Suomessa, että hoitaa omat lapset kotona?"
Mun kokemuksen mukaan ei arvosteta. Lapset "kuuluu" antaa päiväkotiin hoitoon viimeistään kolmevuotiaina. Kuten sinäkin teit. Ja en nyt dissaa tai vertaile, totean vain.
***
Mutta tokihan voin mielipiteeni kertoa, vaikka se ei aloitukseni pointti ollutkaan. Minulle ei ole väliä, kumpi vanhemmista hoitaa lapset ja kodin. Pidän tärkeänä (me molemmat pidämme) että arki olisi kiireetöntä. - Me molemmat olemme kotiäitien kasvattamia. Puolison kohdalla jossain vaiheessa ala-astetta äiti lähti töihin ja isä jäi eläkkeelle ja lapsen kanssa.
Meistä on tärkeää että joku on kotona auttamassa esim läksyissä, tai lukemassa yhdessä kokeeseen, jos ja kun sitä apua tarvitsee. Koulun sujuminen on tärkeää ala-asteelta lähtien. Kuljetan, kaverit tulee tänne, laitan välipalaa jne. Ihan outolintu en ole, koulun pihalla on iltapäivällä muutama muukin vanhempi autolla hakemassa lapsiaan. Mutta vähemmistöhän me ollaan.
Kyllä minäkin töissä osaan käydä, ja olen tottakai käynyt (lähes 15 vuotta ehdin vakityötä tehdä ennen ensimmäistä lasta) kysymyksesi voisi tuntua siltä että pidät minua työtävieroksuvana, niinhän se ei ole. Työt kyllä odottaa, minun alalta saa töitä vielä eläkeikäisenäkin.
Ajattelen tämän olevan lyhyt, kuitenkin tärkeä, vaihe elämässä. Töitä ehdin tekemään myöhemminkin. Lapset ovat lapsia vain tässä ja nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ap, puhut avauksessasi vain amerikkalaisesta ylä- ja ylemmästä keskiluokasta. Todellisuus on, että moni äiti siellä tekee kahta tai jopa kolmea työtä.
Sivusta haluaisin kysyä, miten se on mahdollista, että köyhät äidit käy kellon ympäri töissä, jos päivähoitopaikka maksaa 30 000 vuodessa? Millä ne sen muka maksaa, kuka ne lapset hoitaa, kun äiti on töissä?
Isovanhemmat?
Sehän ei Suomessa onnistuisi, eivät suostuisi ilmaisiksi piioiksi.
Olen saanut valita sen, minkä aidosti halusin. Minulla on yksi lapsi, jonka kanssa olin kotona siihen saakka, että hän täytti 1,5 vuotta. Seuraavat 1.5 vuotta pärjättiin niin, että minä tein osa-aikatöitä iltaisin (3 iltaa/vko) ja joka toinen viikonloppu. Lapsi oli perhepäivähoitajalla iltapäivällä muutaman tunnin ja pääsi siellä olemaan muiden lasten seurassa, minä vein ja isänsä haki. Minä olin hänen kanssaan aamupäivät ja isä illat. Kolmevuotiaana hän meni päiväkotiin ja minä palasin suorittamaan opintoni loppuun ja siitä töihin.
En olisi voinut kuvitella olevani onnellinen pelkästään kotona. Ja entä sen jälkeen, kun hän meni kouluun? Olisinko edelleen ollut päivät pitkät kotona? Tekemässä mitä? Vai kilpaillut oman alani työpaikoista kahdeksan vuoden kotonaolon jälkeen? En työskentele hoitoalalla tai vastaavalla, missä on työntekijäpula, vaan omalla alallani arvostetaan näyttöä tuloksista, jatkuvaa kehittymistä ja verkostoja.
Ap, entä jos lastesi isä haluaisi jäädä kotiin, olisiko se sinulle ok?